Itsekseen puhuminen on ihan tervettä.

”Samperi, taas täällä on näitä kalsareita pitkin poikin. Eikö se jurpo tajua? Nyt se kuulee kunniansa!”

Puhua nyt itsekseen. Hulluko se on? 

– Ei, ihan tervettä puuhaa se on. Joku kirjoittaa päiväkirjaa, toiselle ääneen puhuminen auttaa  käsittelemään asioita sekä purkamaan tunteita, kertoo NLP-kouluttaja Anu Vihonen.

Erityisesti jos jokin asia painaa ärsytykseen asti, ääneen puhuminen on hyvä keino purkaa tunteita. Kun tilanteen on puhunut ulos, myös ärsytys laantuu.

Joku taas puhuu ääneen arkisetkin pohdinnat: ”Keittäisinkö kahvit? No, minäpä keitän.” Ja jokainen on varmasti harjoitellut ääneen ennen työhaastattelua, tärkeää esitelmää tai puhetta.

– Aihe jäsentyy paremmin omassa mielessä, ja toki se antaa varmuutta.

Itsekseen puhumista ei ole juurikaan tutkittu. Se kuitenkin tiedetään, että vahvasti auditiiviset eli ihmiset, joille kuuleminen on tärkeää, ovat tyypillisiä ääneen puhujia. He lukevat paljon ääneen, tykkäävät puhua puhelimessa sekä oppivat ja muistavat asiat parhaiten kuulemalla.

– Toisaalta itsekseen puhuminen voi olla täysin opittu tapa, esimerkiksi omalta äidiltä, Vihonen lisää.

Oman puheen sävyä kannattaa kuulostella. Sillä, mitä puhuu, on iso merkitys.

– Jos koko ajan hokee lannistavia kommentteja itselleen, kuten ”mä en selviä tästä päivästä ikinä”, päivästä tulee varmasti hirveä. Oma puhe ohjaa huomion negatiivisiin asioihin. Ennemmin puhe kannattaa kääntää voimistavaksi ja itseä tsemppaavaksi ”vitsi, tästä tulee mahtava päivä”.