”Siis mitä... oletteko te siellä juhlissa ihan koko illan alusvaatteisillanne?” kysyy tuttavamies tyrmistyneenä, kun kerron lähteväni kekkereihin, jotka ovat samalla alusvaatekutsut.

Kun hekottelen hänen kommenttiaan itse kutsuilla, yksi naiskööristämme alkaa nauraa rätkättää yli muiden: ”Meillä kävi samoin. Kun mallailin peilin edessä, mitä pukisin päälleni, mieheni oli aivan kummissaan.

Lopulta hän kysyi, miksi ihmeessä näen niin paljon vaivaa vaatteiden valinnassa, kun olemme kuitenkin alusvaatteisillamme.”

Sepäs olisikin hauska näky! Siinä me kymmenkunta kolmi-nelikymppistä naista istuisimme pöydän ympärillä rupattelemassa rennosti pelkät alusvaatteet päällämme. Vetäisisimme vatsaa vähän sisään, kun haarukoisimme herkullista jälkiruokaa sisuksiin. Välillä taas korjaisimme rintsikoiden olkainta tai pikkareiden kaarta samalla, kun kaataisimme toisillemme luontevasti lisää juomaa – kuka käytännöllisissä beigeissä alusvaatteissaan, kuka upeissa pitsihepeneissään.

Kun sitten kutsujen liiviesittelijä alkaa hehkuttaa tyylitietoisia – täydellisiä rintsikka-pikkuhousuyhdistelmiä harrastavia – ranskalaissisariamme, minun on pakko kysyä: ”Kenellä on nyt päällään saman setin alkkarit ja yläosa? Käsi pystyyn!”

Kuuluu nauruntyrskähdyksiä. Yksikään käsi ei nouse. Mutta sävy sävyyn ne kuitenkin useimmilla ovat, ja sellaiset mukavat.

Ehkä ajatusleikkini naisten rintsikkabileistä ei ole sittenkään mahdoton. Tässä iässä me naiset olemme jo sinut kroppamme kanssa ja rennosti reteitä. Ja olemmehan me suomalaiset tottuneita seurustelemaan puolipukeissa pukuhuoneissa tai alasti saunanlauteilla ihan tuntemattomienkin kanssa.

Mietitään vaikka tyypillisiä kotibileitä. Aika nopeasti me ryhdymme riisumaan juhlakuortamme: puristavat pikkukengät lentävät nurkkaan, kampaus kiepsautetaan kätevälle ponnarille ja hameennappia vähän avataan. Pian pyydetään emännältä verkkarit lainaan tai ainakin villasukat jalkaan.

Miksei sohvallakin voisi sitten rötköttää vaikka alusasussa.