Syötteen kansallispuistossa riittää suota ja pitkospuita. Kuva: Juha Salminen
Syötteen kansallispuistossa riittää suota ja pitkospuita. Kuva: Juha Salminen

Kansallispuistojen suosio on kovassa kasvussa. Retki ­Pudasjärvelle kirkasti, miksi.

Suota. Suota, suota ja suota. Sitä on hitosti, ajattelen, kun ylitän jälleen yhtä autiota aapaa pitkospuilla liukastellen. Aamun sumu on vaihtunut myöhäisiltapäivän sateeksi, lyhytvartiset vaelluslenkkarini ovat päästäneet veden läpi jo aikaa sitten. Takkini pitää onneksi paremmin, vaikka kostea vilu hiipiikin puseroon.

Olen elämysmatkalla Syötteen kansallispuistossa Pudasjärvellä. Taivallettavana on 17 kilometrin etappi. Metsäpolkujen ja pitkospuiden takana odottaa yöpaikkamme, Rytivaaran autiotupa.

Sateiselta suolta on tietysti postattava selfie Facebookiin.

– Nyt alat ehkä ymmärtää, kuinka pettävältä pohjalta meikäläinen ponnistaa, pudasjärveläinen kaverini kommentoi kuvaani heti.

– Miten perkeleessä ponnistat suolla!

Kieltämättä tuntuu, että tällaisen maiseman on jätettävä jälkensä ihmiseen. Myös koillismaalainen kirjailija Tommi Kinnunen kertoi taannoin määrittelevänsä itsensä ylpeyttä tuntien hidaskasvuisten metsien, vaarojen ja koskien mieheksi, vaikka on jo parikymmentä vuotta tepastellut Turun mukulakivikatuja. Jostakin hänellekin tulee tarve esitellä itsensä äärioloissa kasvaneeksi, pohjoisen karaisemaksi.

– Nyt ei näytä kovin rentouttavalta kyllä, toinen ystäväni kommentoi kuvaani.

No, mikä kenellekin on rentouttavaa. En haluaisi olla muualla. Tämähän on puhdasta mindfulnessia, täydellistä läsnäoloa hetkessä. Ja minäkin haluan nähdä itseni tyyppinä, joka ei äärioloissakaan kitise. Mennääs tuon suon yli että heilahtaa!

 


Seitsemän tuntia tätä! Käy kuntoilusta. Onneksi ei tarvitse raahata painavaa rinkkaa.
Seitsemän tuntia tätä! Käy kuntoilusta. Onneksi ei tarvitse raahata painavaa rinkkaa.

Välillä tympiikin

Myönnettäköön, että alkumatkasta seurueemme oli huomattavasti puheliaampi. Pitkospuut tuntuivat vielä eksoottisilta, samoin puissa roikkuvat satumaiset naavatupot. Mikä etuoikeus hengitellä saasteetonta ilmaa!

Puolimatkassa Kuittilammen laavulla paikallinen eräoppaamme Johanna Määttä kaivoi rinkastaan taivaallisia voileipiä ja termarikahvia. Syysaurinko lämmitti kasvoja. A-luokan retkeilyä!

Poikkesimme polulta poimimaan kantarelleja ja porisimme siitä, mikä nyky­ihmisiä vetää luontoon. Kansallispuistojen suosio on kasvanut siinä kuin meditoimisenkin, ja jotain samalla tavalla mieltä rauhoittavaa niissä onkin. Verenpaine ja stressihormonit laskevat, arkiset murheet loittonevat, onnellisuus lähenee.

Puhe metsän terveysvaikutuksista uppoaa terapiasukupolveen. Erätaidoista vieraantuneille kaupunkilaisille tarjolla on myös turvallista itsensä haastamista ja makeaa voittamisen tunnetta – etenkin kun matkaa johtaa Johannan kaltainen eränkävijä, joka paljastuu myös liki sadan huskyn tarhan pitäjäksi, kansanparantajaksi ja shamaaniksi.

Tunnen ylpeyttä, ja helpotusta, vuosi sitten aloittamastani kuntokuurista. Hirvittää hieman ajatella, miten rapakuntoisena pärjäisin. Vaikka maasto ei ole erityisen haastava, askelia kertyy.

Loppumatkan tihkussa mieleen punkee ajatus, ettei maisema enää vaihdu – nämä suot, lammet ja kuusimetsät tuntuvat jo moneen kertaan nähdyiltä. Sitkeys kuitenkin palkitaan, kun seitsemän tunnin patikoinnin jälkeen edessämme avautuu Rytivaaran vanhan kruununtorpan pihapiiri.

Syksyn kalpeassa valossa näkymä on taianomainen.

 


Rytivaara on eksoottinen saunomis-, illallis- ja yöpymispaikka.

Aikamatka katovuosiin

Nyt on eksoottista! Harmaahirsisten rakennusten rykelmä lumoaa karulla romantiikallaan. Vielä kiehtovammaksi kaikki muuttuu, kun Johanna kertoo syrjäisen metsätorpan historiasta. 1860-luvun katovuosina erään rutiköyhän torpparin perhe kuoli tänne nälkään.

Viimeiset asukkaat Reete ja Maija Eskelinen muuttivat palvelutaloon 1950-luvulla. Metsähallitus on entisöinyt heidän yhden huoneen asuintorppansa avoimeksi museoksi. Ruutuikkunan edessä seisoo keinutuoli, jossa pääsee helposti mielikuvitusmatkalle entisajan ankaraan arkeen. Melkein haistan kaskiviljelijöiden nauriit ja maistan pettuleivän.

Metsähallituksen ylläpitämässä Rytivaarassa voi yhä tuntea olevansa erämaan armoilla. Ei autotietä, sähköä eikä juoksevaa vettä. Lähimpään asutukseen on kymmenisen kilometriä. Johannan mies Janne on raijannut tavaramme tuvalle mönkijällä. Pariskunta tarjoaa huollettuja vaelluksia, joiden ideana on, että turistit voivat patikoida kansallispuistossa vain pienen eväs­repun kanssa. Makuupussit, ruokatarpeet, astiat, vaihtovaatteet ja saunakamppeet voi maksusta kuljetuttaa odottamaan määränpäähän.

Sytytämme tuvan kaminan. Haemme liiteristä puita, nostamme kaivosta vettä ja lämmitämme söpön saunan. Kylvemme hartaasti kynttilän valossa. Patikoinnin jäykistämiä jäseniä on ihana venytyllä löylyssä.

Pimeys on sysimustaa. Räntä vihmoo otsalampun valokeilassa, kun taivallamme niityn poikki saunalta yöpymistuvalle. Harmittaa vähän, sillä pilvettömällä säällä olisimme voineet nähdä revontulet. Sisällä on kodikkaan lämmintä ja ahdasta. Paistamme kaasuliedellä kantarellit ja Johannan miehen tuomat lohifileet.

 


Illallinen höystetään matkan varrelta poimituilla sienillä. Maistuu!
Illallinen höystetään matkan varrelta poimituilla sienillä. Maistuu!

Pitkälle venyneen illallisen jälkeen jaamme laveripaikat. Kaivaudun makuupussiin ja toivon, ettei yöllä tulisi huussihätää. Enemmän kuin kummittelevaa torpparin perhettä pelkään kylmää, pimeää, susia, karhuja ja mielikuvitustani. En haluaisi olla täällä yksin enkä välttämättä edes kaksin. Olen kiitollinen viiden hengen seurueestani, mutta mieleni tekisi silti lukita tuvan ovi.

Koskimelontaa ensikertalaisille

Ehkä olen nukkunut joskus paremminkin, mutta mieleni on virkeä, kun nousemme aamupalalle. Suurelta takaiskulta ei tunnu sekään, että kenkäni eivät ole ehtineet yön aikana kuivua. Nehän vain kastuisivat uudelleen, sillä ulkona sataa losottaa, kun lähdemme matkaan.

Onneksi sade lakkaa ennen kuin saavumme Pärjänjoen törmälle, jossa melontaopas Antti Rahikkala odottaa. Hänkin huokuu Johannan tavoin hyväntahtoista hötkyilemättömyyttä. Kenties se rauhoittaa minut, sillä fakta on, etten ole koskaan melonut koskissa. Enkä sen puoleen juuri tyynissäkään vesissä, kuten ei retkikaverini Irinakaan.

Ennen inkkarikaksikkomme jokeen tuuppaamista Antti antaa pikakurssin melaotteista ja virran lukemisesta. Olo tuntuu epävarmalta eikä sanottavasti kohene, kun karautamme heti kiville. Sen jälkeen kanoottimme kolahtelee vähintään joka toiseen pinnanalaiseen murikkaan ja kerran juuttuu niin tiukasti poikittain kolmen kiven päälle, että Antin on rantauduttava omallaan ja tultava työntämään meidät irti.

 


Testattu: ohjaaja Antin hermo pitää, vaikka oppilaiden kanootin keula ei aina osoittaisikaan menosuuntaan.

Jos ajatteleekin, ääneen herrasmies ei sano mitään etelän tumpeloista. Minua voisi itkettää mutta yllättäen ainoastaan naurattaa. Irinan kanssa mietimme, mahtaako Antilta kulua tavallista enemmän tupakkia tällä reissulla. Etenemme niin kiemurrellen, että aikaa poltella on.

Kolmen tunnin räpellyksen jälkeen pysähdymme vihdoin nuotiomakkaralle ja nokipannukahveille. Sukkani syttyy palamaan, kun yritän kuivattaa niitä tulen loimussa.

Tauon jälkeen vierähtää vielä tunteroinen, kuten täälläpäin sanotaan, ennen kuin karautamme seuraavan yöpymismökkimme rantaan. Melontakilometrejä kertyi yhteensä viitisentoista. Aloittelija huomaa sen jäätävänä poltteena käsivarsissaan – ilmeisesti en noudattanut ohjeita vatsalihaksilla melomisesta. Onneksi ihana Johanna on järjestänyt meille turvesaunan. Ehkä särkylääkkeistä on enemmän apua lihaksilleni, mutta turve saa hipiän selvästi hehkumaan. Saunoessamme tosin näytimme suohaudoista nousseilta zombeilta.

 


Turvesaunasta terve!

Melontaosuuden tyylipisteitä ei ehkä kannata laskea, mutta suoriuduin rankasta liikuntasuorituksesta paitsi hengissä myös kitisemättä ja kastumatta. Ansaitsisin mitalin, mutta hyväksyn palkinnoksi makoisat yöunet.

Maastopyöräilyä eli talutusta

Kolmantena päivänä vuorossa on maastopyöräily, joka ei ala järin lupaavasti. En ole ikinä kokeillut tätäkään lajia. Pyöräilyoppaamme Pekka Tahkola joutuu opastamaan kädestä pitäen jo kypärän hihnan kiristämisessä.

Kaverillani Sinillä ei mene paljon paremmin: hän meinaa kaatua koeajon ensipolkaisulla kantoon. Lopulta kaikilla on kypärät ja hutera tuntuma maastopyöriin. Ehkä itsetuntomme kasvoi katteettomasti edellispäivän koskissa, sillä Pekan varoittelusta huolimatta valitsemme kahdesta reitistä haastavamman. Pekka saattoi tosiaan mainita, että polku tunnetaan kokeneiden harrastajien keskuudessa juurakkohelvettinä. Lisäksi on kivikkoa ja jyrkkiä mäkiä. Suusta pääsevät reissun ensimmäiset äkeät kirosanat.

Maastopyörän talutus on ihan kiva laji. Siinä ehtii kuunnella Pekan kiehtovia tarinoita paikallisista metsäpersoonista, kuten Leivättömästä Annista, joka asui rakentamassaan kivimajassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Erakkonainen elätti itsensä metsästyksellä ja kalastuksella, mutta talvi­pakkasilla hän hiippaili läheisen torpan uunin pankolle.

 


Maastopyöräguru Pekka tuntee paitsi Syötteen metsät myös niiden mystiset asukkaat.

Taluttaminen on järkevää myös loukkaantumisten välttämiseksi. Myöhemmin tapaamme niskatuen kanssa kulkevan miehen, joka on telonut nikamansa maastopyörälenkillä. Juurakkohelvetti ei onneksi ole kuin kahden kilsan pätkä. Sen jälkeen pyöräily tuntuu hetken oikein mukavalta, kunnes tulemme Iso-Syötteen tunturin juurelle.

Edessä nousee Suomen jyrkin pyörätie. Reidet ovat tulessa, sydän hakkaa ja hiki virtaa. Taas on talutettava, mutta onkohan skumppa ikinä maistunut yhtä hyvältä kuin hotelli Iso-Syötteen näköalaravintolassa?

Kolmen päivän aktiiviloma kansallispuistossa tuntuu paljon pidemmältä. Siis hyvässä mielessä. Onpa harvinaisen stressitön ja freesi olo. Lisää!

Kansa menee puistoon

Suomessa on ensi kesänä 40 kansallispuistoa, kun uusin eli Hossa aukeaa Suomussalmella.

Kansallispuistojen suosio on kasvanut 2012–2015 26 prosenttia, ja ­kasvu jatkuu tänäkin vuonna.

Vuonna 2015 käyntejä oli yhteensä yli 2,6 miljoonaa.

Suosituimmat ovat Pallas-Ylläs­tunturin, ­Nuuksion, Urho Kekkosen, Oulangan ja Kolin kansallispuistot.

Mikä Syöte?

Syötteen kansallispuisto sijaitsee Pudasjärvellä noin sata kilometriä Oulusta ­koilliseen.

Syötteen Eräpalvelun räätälöimän kolmen päivän huolletun vaelluksen hinta on noin 500 euroa.

Eritasoisia melonta- ja maastopyöräretkiä järjestää myös ­hotelli Iso-Syöte. 4–5 tunnin ohjattu kanoottiretki Pärjänjoella 89 euroa/hlö. 15–20 kilometrin maasto­pyöräretki 85 euroa/hlö.

Monet vaellusreiteistä alkavat ­Syötteen luontokeskuksen pihasta. Keskuksen kiehtovassa näyttelyssä voi tutustua alueen historiaan, kuten torppariarkeen.

Luontokeskuksesta voi varata myös yöpymisen Rytivaarassa. ­Tuvasssa on makuupaikat ­kahdeksalle: ­petipaikka 11 euroa/hlö tai 88 euroa/vrk koko torppa.

Meikäläiset rakastavat kirpputoreja. Ne kannattaa tsekata ulkomaanreissuillakin.

Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki listasi matkatoimisto Ebookersin pyynnöstä suosikkikirpputorinsa ulkomailla. Teemu kuvaili ulkomaisia kirppiksiä aarreaitoiksi ja vähän yllättäenkin kertoi ostavansa enimmät vaatteensa ulkomailta, vaikka suomalaissuunnittelijan kuvittelisi liputtavan kotiin päin.

Mutta reissataan sitä meilläkin! Listasimme Me Naisten toimituksen omat ulkomaiset kirpparisuosikit:

”Kirpparikierroksen päätteeksi voi vedellä ulkoilmakaraoket.”

Berliini, Mauerpark

Mitä: Mauerpark eli muuripuisto sijaitsee suositussa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa. Sunnuntaisin puisto muuttuu ulkoilmakirppikseksi, käytännössä siis valtavaksi hulabalooksi. Yhdellä kävelyllä voi löytää ihanat vintagenilkkurit sekä kattolampun. Tarjolla on kaikkea DDR-krääsästä paikallisten suunnittelijoiden luomuksiin. Kirpparikierroksen päätteeksi voi vedellä ulkoilmakaraoket, löytyy samasta paikasta.
Missä: Bernauer Str. 63-64, 13355 Berlin, Saksa

Muista Berliinissä myös Boxhagener platzin sunnuntaikirppikset, os. Grünberger Str. 75, 10245 Berlin, Saksa. Ystävä teki juuri löydön Boxhagener Platzilla: kolme Bjørn Wiinbladin alkuperäistä julistetta Pähkinänsärkijä-baletista.

Pariisin-tuomisia, Laroussen kuvitettu sanakirja vuodelta 1910. Kuva: Tanja Hakamo
Pariisin-tuomisia, Laroussen kuvitettu sanakirja vuodelta 1910. Kuva: Tanja Hakamo

”Jos vähänkin osaat ranskaa, kannattaa tinkiä sillä.”

Pariisi, St Ouen de Clignancourt

Mitä: Ihan heti ei tule mieleen tavaraa, jota tältä pariisilaiskirpparilta ei löytäisi. Vesihanoista käsilaukkuihin, pääkalloista pikkuhousuihin. Jos vähänkin osaat ranskaa, kannattaa tinkiä sillä. Erääseen ikämieskauppiaaseen suomalaisopiskelijan Ranskan kirjallisuudenopinnot tekivät niin suuren vaikutuksen, että Laroussen kuvitettu sanakirja vuodelta 1910 lähti mukaan lahjana!  Varaudu mukavilla kengillä, käveltävää riittää.
Missä: 7 impasse Simon, 93400 Saint Ouen, Ranska, metrolinja 4 Porte Clignancourt, Pariisin 18. kaupunginosa

Lissabon, Feira da Ladra

Mitä: Kaiken maailman roinaa on tarjolla, ihan liikaa. Jos haluaisin sisustaa kotiani koristeellisilla portugalilaisilla kaakeleilla, tsekkaisin Feira da Ladran myyntikojut. Torin nimi suomeksi tarkoittaa varkaiden markkinoita.
Missä: Campo de Santa Clara, 1100-472 Lisboa, Portugali, Alfaman kaupunginosa

Madrid, El Rastro

Mitä: Sunnuntaiaamuna Madridissa kannattaa suunnata Espanjan suurimmalle kirpputorille. Et ole yksin. Haistele tunnelmaa ja ihmettele tavaran määrää! Pääkadun varrella enimmäkseen vaatteita, sivukujilla lymyilevät paikalliset "aarteet". Kiertelyn ja shoppailun jälkeen on hyvä poiketa tapaksille ja oluelle, paikallisten tapaan.
Missä: Calle de la Ribera de Curtidores, 19, Madrid, Espanja, metropysäkit La Latina ja Puerta de Toledo

Blingiä Berliinistä! Kuva: Kalle Koponen
Blingiä Berliinistä! Kuva: Kalle Koponen

Sydney, Paddington Markets

Mitä: Hurmaava ja sympaattinen Paddington Markets on täynnä paikallisten muotisuunnittelijoiden, käsityöläisten, koruntekijöiden ja taiteilijoiden kojuja. Täällä ei myydä käytettyä tavaraa, mutta taatusti voi tehdä uniikkeja löytöjä, saa nauttia rennosta aussitunnelmasta ja herkutella vaikka kotitekoisella suklaalla. Avoinna vain lauantaisin.
Missä: 395 Oxford St, Paddington NSW 2021, Australia

Tukholma, Hornsgatanin Stadsmission

Mitä: Tukholman kirppiksiltä valpas voi löytää älyttömän laadukkaita tuotteita pilkkahintaan. Vanhempi vintage on hinnakkaampaa, mutta vastaan voi kävellä esimerkiksi Raija Uosikkisen Ritari-kuvituksella varustettu hyväkuntoinen emalikattila, kolme euroa. Hossin käyttämättömän silkkimekon kuuden euron hinta ei liioin päätä huimaa. Hinta-laatu-suhde on paras juuri Stadsmissionin kirppareilla.
Missä: Hornsgatan 58, 118 21 Stockholm, Ruotsi

Ja sitten vielä ne Teemu Muurimäen kirpparivinkit ulkomailta

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Kiliwatch Paris Concept Store, 64 Rue Tiquetonne, 75002 Pariisi, Ranska.
“Kiliwatch on mielenkiintoinen cocktail uusia ja käytettyjä vaatteita. Vintage vaatteista on aina koostettu päivän muotitrendejä peilaava inspiroiva näytteillepano.”

 House of Vintage, 4 Cheshire St, London E2 6EH, Iso-Britannia.
“House of Vintagestä löytyy pieni, hyvin selektiivinen ja laadukas kokoelma eri vuosikymmenien hienoja designeja.” 

Cinzia Vestiti Usati, Via del Governo Vecchio, 45, 00186 Rooma, Italia.
“Väreittäin koordinoidut vaaterivistöt pursuavat mielenkiintoisia vanhoja vaatteita. Elegantin Piazza Navonan sivukadun vintage-kauppa rönsyilee vintage-vaatteita ja -asusteita katonrajaa myöten.”

Cavalli e Nastri, Via Gian Giacomo Mora, 3, 20123 Milano, Italia.
“Saman kadun varrella on vastakkain Cavalli e Nastrin naisten- ja miestenvaatteisiin erikoistuneet vintage-vaatekaupat. Vaatteet ovat upeita keräilykappaleita ja esillepano on tarkoin mietitty.” 

Mitchell Road Antique & Design Centre, 17 Bourke Rd, Alexandria NSW 2015, Australia.
“Entinen huutokauppakamari on kuin elämysmatka menneeseen maailmaan. Mittchell Roadin tarjonta on antiikkihuonekaluista vintagevaatteisiin ja designesineisiin.”

Lähde: ebookers

Matkustaminen on tietysti mahtavaa, mutta mitä pidempään ulkomailla on, sitä enemmän kotimaasta kaipaa jotakin. Niin kuin nyt pussilakanaa ja astiankuivauskaappia.

Aurinko paistaa, palmut suhisevat, kivaa on. Mutta jotakin ulkomailta puuttuu. Ainakin meidän suomalaisten mielestä. Näitä kaipaamme maailmalla:

1. Arjen pikku apuvälineet

Missä tiskiharja ja vessan käsisuihku, entä juustohöylä, villasukat ja kotimainen kuorimaveitsi? Purkinavaajakin on ihan kummallinen. Paikallisista kaupoista ei kummoisia löydä. Pesusienellä ei tee mitään apartementoksen tiskivuoren edessä. Eikä astiankuivauskaappia ole, tietenkään.

2. Toimiva tekniikka

Tämä wi-fihän on silkkaa pelleilyä. Ja hotellihuoneen ovi a) aukeaa väärään suuntaan, b) hirttää alareunastaan kiinni lattiaan, c) ei mene kunnolla lukkoon ja jos menee, auki ei hevin saa. Viemäri vetää niin huonosti, että suihkun jälkeen koko kylppäri tulvii. Vessanpyttyyn ei saa laittaa vessapaperiakaan.

Hanavettä ei luonnollisestikaan voi juoda. Suihkun paine on vitsi, eikä kuuma vesi taaskaan riittänyt tukan huuhteluun. Miten vaikeaa tämä voi olla?

3. Sängyt ja nukkuminen

Onko kukaan koskaan keksinyt, miten hotellihuoneiden lakanoiden kanssa pitäisi toimia? Siis on se ylempi, jonka siivooja petaa ja taittaa huovan päälle. Ja se alempi, jota ei ole sullottu patjan reunojen alle. Kun kerran kääntyy yöllä, molemmat lakanat kiertyvät köydeksi, huopa hiertää ja patja paljastuu. Vaadimme pussilakanoita koko maailmaan!

4. Salmiakki ja muut purtavat

Ruisleipä, salmiakki, suomalaiset marjat, Fazerin sininen suklaa, lakkahillo, sitruunapippuri, dippikastikejauheet, ruisjauhot, xylitol-purkka, Tupla-patukat, hapankorput, kaurapuuro siemenillä, salmiakkikossu, proteiinirahkat, kardemumma, laktoosittomat maitotuotteet... Lista on niiin pitkä.

5. Tavat ja tottumukset

Suomalaiset kirjat ja lehdet, oi missä olette? Baarikadulla pitää vältellä sisäänheittäjiä, vaatekaupoissa yli-innokkaita myyjiä. Tinkiminen ahdistaa jo ajatuksena. Pahinta on kuitenkin juomarahan pohdinta. Notta mitenkä se taas laskettiinkaan?

Myös näitä kaivattiin:

BuranaCapsit, sappisaippua, lämpimät puulattiat, kolminkertaiset ikkunat, suomalaiset maisemat kuten hillarämeet, tunturit ja näkymät mökkijärvelle, oikeaan suuntaan avautuvat ovet, raikas ilma, oikean lämpöiset saunat, rasvaton maito, HKL:n reittiopas, keskuslämmitys, valaistus ilman sähkökatkoksia, oma tila, suodatinkahvi, keskustelu niin että saa suunvuoron, väljät julkisen liikenteen välineet, Reino- ja Aino-tossut, harjalliset metalliset kenkärallit ulko-ovilla, Lumenen tuotteet...

Jo toistakymmenta vuotta ulkom...

Tiskiharja ja pussilakanat – mitä kaikkea ulkomaanlomalla Suomesta kaipaakaan!

Enpa tieda, missa reissu on tehty, mutta epailen Espanjaa. Itse asiassa oikeastaan kaikkea puuttuvaksi listattua saa sieltakin. Hillarameita, suodatinkahvia (kauheaa myrkkya!) ja Lumenea en edes kaivannut Kanarialla asuessani. Aika monta muutakin turhaa listassa oli. Maassa maan tavalla tai maasta pois, eiko vaan?
Lue kommentti

Son moro, nääs! Haaveissa lomamatka Tampereelle? Käy kissakahvilassa ja syö valtavat amerikkalaiset pannarit aamupalaksi.

Tampere tarjoaa kaikkea, mitä ihminen saattaa kaivata: upeita ulkoilumaastoja, järvimaisemia, herkkuruokaa, historiaa ja ennen kaikkea tunnelmaa. Jos olet jo kolunnut läpi Särkänniemen huvipuiston ja käynyt koskenrannassa, koe suomalaisten suosikkikaupunki uudesta vinkkelistä. Koosta unelmien lomapäivä Tampereella näistä täsmävinkeistä. Tee siis tilaa kalenteriin ja suuntaa Manseen.

Pannareita ja patikointia

Sympaattinen Cafe Pispala tarjoaa erilaisia aamiaisannoksia, joista suosituin on lautasellinen amerikkalaisia pannareita vaahterasiirapilla ja voisilmällä.

Aamiaisen jälkeen huvikumpumainen Pispalanharju kutsuu kävelylle ja ihastelemaan Pyhäjärvelle avautuvaa maisemaa. Pyynikillä on myös upeita kulkureittejä, uimaranta ja legendaarinen Pyynikin Munkkikahvila.

Kaupungin Instagram-ystävällisin aamupala Cafe Pispalasta.
Kaupungin Instagram-ystävällisin aamupala Cafe Pispalasta.

Kaupungin parasta luomuruokaa Kauppahallista

Tampere on kuuluisa Tapolan mustasta ja kanansiipien syönnistä, mutta kaupunki tarjoaa paljon muutakin purtavaa. Tampereen kauppahalli on voittamaton lounaskohde.

Sushia: Sushibar Umami. Vaatimattoman näköiseltä ja pieneltä tiskiltä saa huhupuheiden mukaan autenttista ja ehkäpä jopa Suomen parhainta sushia. Sushilajitelmat sopivat siis todellisten sushifanaatikkojen suuhun.

Gourmet-lounasta: 4 vuodenaikaa. Korvasienikeittoa, sherryvaahtoa ja talon leipää? Tässä lounasravintolassa tiedetään, miten lounashomma hoidetaan.

Burgeribaari: Ohana Grille. Ohanan burgeri valittiin kaupungin parhaaksi vuonna 2016, joten siinä on jo tarpeeksi syytä pistäytyä grillin tiskillä. Ohana Grille erikoistuu laadukkaaseen pikaruokaan fast casual -tyyliin.

 

A post shared by Riikka Kuusisto (@rriikkka) on

Ihana Ohana!

Mojitoja vai kisuja?

Juo päiväsumpit kissoja rapsutellen. Tampereen keskustan kupeessa sijaitsee Suomen ensimmäinen kissakahvila Purnauskis. Purnauskis, Aaltosenkatu 31.

Suuntaa iltadrinksuille Tornihotellin huipulle Moro Sky Bariin. Kaupungin korkeimmasta rakennuksesta avautuu hulppeat näkymät jokaiseen ilmansuuntaan, ja kesäisin asiakkaita palvelee valtava näköalaterassi. Totisesti käymisen arvoinen. Moro Sky Bar, Ratapihankatu 43.


Kissakahvila Purnauskis on koti monelle karvaiselle kaverille.
Kissakahvila Purnauskis on koti monelle karvaiselle kaverille.

Löylyt rantasaunassa?

Rauhaniemen kansankylpylä on hellepäivien pelastus Tampereella. Rauhaniemi sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta, joten sinne pääsee helposti kävellen tai bussilla numero 2. Näsijärveen pulahtamisen ohella voi nauttia rantasaunan löylyistä. 

Rauhaniementie 24, saunamaksu 6 euroa.

Hoi Aurajoki! Lähde lomalle Turkuun, ja koe kesäkaupungin paremmat puolet.

Turku on kesäkaupunkien kuningas ja tarjoaa ensikertalaisille paljon ihanaa puuhaa. Jos ainoat kokemuksesi Turusta on Ruisrockista ja Ruissalosta, on aika päivittää Turku-tietämys. Varaa lomaan päivä, viikonloppu tai kokonainen viikko, sillä jokikaupungissa aika kuluu kuin siivillä.

Kutkuttavin eväsretki?

Kesäisen Turun kuningas on Aurajoki. Älä jää rannalle ruikuttamaan, vaan vuokraa Låna-piknikvene ja hyppää ruoriin. Ekologisia sähköveneitä saa vuokrattua muutamaksi tunniksi joenrannasta. Mukaan saa kartan, johon on merkitty jokivarren nähtävyydet. Soveltuu loistavasti romanttiselle piknikille kesäheilan kanssa tai kaveriporukan illanviettoon. Muista hyvät eväät ja skumppa!

Låna-piknikvene, Linnankatu 1. Alk. 59€

Vuokraa Låna ja seilaa minne haluat!
Vuokraa Låna ja seilaa minne haluat!

Ravintolareissu vankilaan?

Turkuun aukeaa uusia ihania ravintoloita kuin sieniä sateella. Käy näissä lomallasi:

Illallispaikkojen ykkönen: Kaskis. Klassikko. Muista varata pöytä hyvissä ajoin, sillä parhaimmillaan ravintolaan voi olla muutaman kuukauden jono.

Fine diningia: Roster Turku. Roster on ravintola ja cocktailbaari Maaherran Makasiinissa Tuomiokirkon kupeessa. Kesällä asiakkaita palvelee myös upea terassi.

Svengaava brunssi?

M Kitchen & Café järjestää joka lauantai jazz-brunssin. Brunssilla soittaa dj, joten puitteet brunsseiluun on kunnossa.

Jazz-brunssi, Itäinen Rantakatu 4-6.

Bileet laineilla?

Turku tunnetaan jokilaivoistaan, mutta vaihtuvia maisemia kaipaavat hyppäävät Jakke-jokilautan kyytiin. Laiva on lastattu pienellä kahvila-kioskilla. Päiväsaikaan maistuvat munkkikahvit, ja illalla bailataan laineiden päällä.

Useita pysäkkejä jokirannassa esimerkiksi Läntinen rantakatu 9. Kyytiin hyppääminen maksaa 6 €.

Yötön kesäyö Aurajoella on lyömätön kombo.
Yötön kesäyö Aurajoella on lyömätön kombo.

Lue lisää Turku-vinkkejä tästä jutustamme: Vaik kui pal kivaa! 14 parasta vinkkiä Turkuun