Lomani suloisimmat hetket toistuivat päivästä toiseen samanlaisina.

Otin ämpärin, tallustelin harmaata hiekkatietä muutaman männyn ja pihlajan ohi, potkaisin sandaalit terassille ja avasin pesuhuoneen oven. Padan kansi ylös, koukkasin ämpärin täyteen polttavaa vettä. Raahasin loiskuvan ämpärin takaisin pihlajan ja muutaman männyn ohi ja kaadoin veden kahteen siniseen paljuun. Truuttaus pesu¬ainetta ja syvä sisäänhengitys. Aloin tiskata.

Tiskausmaisemassani oli ripaus vanhoja suomalaisia maalauksia. Kädet vaahtopaljussa tuijotin paksuja honkia, jyrkkää kallionrinnettä ja pitkänhuiskeita koivuja. Haukat kaartelivat yllä etsien lounasta, alkukesästä käki lasketutti kukkujaan. Korvani lakkasivat kuulemasta ihmisten taustahälinää, pääni tyhjeni velvollisuuksista ja odotuksista. Tehtäväksi riitti, että saisin tomaattikastikkeen irti lautasesta ja puuronjämät kattilasta.

Arkioloissa kotona olisin vältellyt viiden hengen jättämää tiskivuorta sadoilla tekosyillä, nyt nautin tiskiharjan heiluttelusta pitkään ja hartaasti. Oli rentouttavaa keskittyä yhteen siniseen muovikuppiin kerrallaan – se oli lomalle sopiva haaste.

Yleensä olen havahtunut jokaiseen muotivillitykseen viimeisten vastarannankiiskien joukossa, oli kyse sitten leveistä lahkeista tai joogasta. Mutta tänä kesänä viiletin aivan muodin harjalla. Mökin pihalla tiskatessani en vain tajunnut olevani trendikkäämpi kuin koskaan.

Kahden viikon metsittyminen mökillä olikin downshiftaamista: asioiden yksinkertaistamista ja elämän kohtuullistamista. En kaivannut televisiota, kahvilaa enkä ostoskeskusta. Päivät kuluivat hitaasti, eikä imurin puuttuminen tehnyt onnettomaksi.

Hotti trendikkyys käy meiltä suomalaisilta metsän keskellä kuin luonnostaan. Kun Hollywood-kerma vasta alkaa hillitä omaa säntäilyään, me istumme jo laiturilla varpaat vedessä.

Olen säilyttänyt palan tuota mökkitunnelmaa mielessäni. Kun arkikiireet paukkaavat taas päälle, palaan kallion eteen ja upotan käteni vaahtoon.