Kuva Panu Pälviä
Ei jumalauta! Et tuu noin lähelle!
– Höh. Mä olisin ihan mukana tässä, mutta tuo on tuommonen...
Kuvaaja yrittää saada Joonas Berghälliä ja Mika Hotakaista
poseeraamaan vastakkain niin, että otsat koskettavat. Ei onnistu, Joonaksen pokka ei pidä.
Vaikka elokuvamiehiä ei saakaan koskettelemaan toisiaan, ehkä parhaat ystävykset saa puhumaan ystävyydestä. Mitä se tarkoittaa, kun miehet ovat keskenään ystäviä? Sitä, että taputellaan olalle, puhutaan niitä näitä ja saatetaan vahingossa elää vuosi ilman, että kumpikaan muistaa soittaa?
– Ystävä on ihminen, jolle voi puhua, mitä tuntee. Purkaa vaikka parisuhdekriisiä. Kaveri on sellanen, jonka kanssa käydään oluella. Ne ovat kaksi eri asiaa, Joonas miettii.
Mika on samoilla linjoilla:
– Minulla on paljon kavereita mutta vain hyppysellinen ystäviä. Sellaisia, jotka tunnen niin hyvin, ettei heidän kanssaan tarvitse käydä elämän mittaista pohjustusta, jotta pääsisi kipeämpiin juttuihin.
Ystävät ja yhtiökumppanit
Joonaksen mielestä kaksikon ystävyyden hienoin hetki sijoittuu
sekin leffan leikkauspöydälle:
– Editoimme Mikan kanssa Valtio vapauden vei -dokkaria vuonna 2004. Kun materiaali oli katsottu läpi, molemmat halusivat leikata täsmälleen samasta kohdasta samat minuutit. Se oli hienoa – ei tarvinnut enää puhua.
Ystävyysaihe näkyy myös miesten töissä. Yhdessä tehdyssä dokumentissa Miesten vuoro (2010) suomalainen mies avautuu, tilittää, jorisee, suorastaan puheripuloi isoista aiheista ystäviensä kanssa.
Mika ja Joonas ovat luvanneet nyt edustaa suomalaisia miehiä, istua vierekkäin viininpunaisissa tuoleissa ja kommentoida naisten ennakkoluuloja.
Miesten on vaikea puhua asioista. He haluavat vain tehdä yhdessä juttuja. Miesten välinen ystävyys on oikeasti kaverisosiaalisuutta, joka keskittyy jonkin ajanvietteen ympärille.
Joonas: Minua on aina kannustettu puhumaan ja näyttämään tunteeni. Olen pelkästään äitini kasvattama poika. Tarvitsen vain puhumiselle oikean hetken, ja se on joskus huono juttu, varsinkin parisuhteessa. En saa puhuttua silloin, kun pitäisi, vaan jään odottamaan hyvää hetkeä. Sitä ei välttämättä tule, ja kun asia jää sanomatta ajallaan, se tulee lopulta liian lujaa ulos ja käy huonosti. Mikan kanssa ei ole sellaisia ongelmia. Hän tajuaa, että pitää vain odottaa, niin kyllä puhetta sitten alkaa tulla.
Mika: Minä kiertelen ja kaartelen. Naiset ovat niin paljon nopeampia pääsemään asiaan. En välttämättä ehdi prosessoida vastausta, kun sieltä tulee herranjestas jo uusi kysymys. Se ongelma tässä tietysti on, että jos minua ei keskeytä, monologi voi kestää koko illan.
Mutta miehiä ei koskaan näy kahviloissa puhumassa ystäviensä kanssa.
Joonas: Kahvilassa! Ei sellaisessa paikassa tietenkään voi puhua. Olen kyllä huomannut, että naiset saattavat istua kahvilla ja puhua selvästi henkilökohtaisia asioita. Se olisi miehelle mahdotonta. Paikan ja tilanteen pitää olla otollisempi. Mökki, sauna, laiturinnokka. Miesten vuoron ideakin syntyi yleisessä saunassa, kun huomasin, että siellä oli hirveä meteli. Korviin koski, kun miehet puhuivat henkilökohtaisia. Naisten puolelta ei kuulunut mitään.
Mika: Sopiva paikka olisi vaikka mökki. Tai miksei koti. Tuijotettaisiin leffoja, juotaisiin kaljaa, puhuttaisiin.
Joonas: Sen olen huomannut, että porukassa miehet puhuvat vain hömpänpömppää. Kahdestaan puhutaan henkilökohtaisia, mutta heti kun tilanteessa on joku kolmas, mukaan tulee titteleitä ja esittämistä. Miehet hakeutuvatkin porukasta mielellään kahden kesken johonkin, vaikka saunasta laiturille, jotta pääsevät juttelemaan oikeasti.
Miehet eivät pysty sellaiseen kiinnostavaan kommunikaatioon, jossa analysoidaan kavereiden tekemisiä, elämäntilanteita ja mielialoja.
Mika: Kyllä me analysoidaan ihan loputtomasti. Kaikkea, loputtomasti. Miksi se teki sillä tavalla? Oletko huomannu, että se on ollut viime aikoina vähän vaisu?
Joonas: Onkohan sillä jotain ongelmia? Pitäisiköhän siltä kysyä?
Miehet eivät tunne toisiaan kovin hyvin, vaikka olisivat ystäviä. He eivät tiedä toisistaan olennaisia asioita kuten äidin nimeä...
Joonas: Ptfyf! Todellakin tietävät. Ainakin me tiedämme. Miesten vuoroa tehdessä läheisyys meni ehkä jo vähän yli. Reissasimme pitkin Suomea, hotellihuoneessa sänkyjen välissä oli puoli metriä, auton istuimet olivat 30 sentin päässä toisistaan. Puolen vuoden aikana olimme kauimpana toisistamme silloin, kun toinen odotti autossa ja toinen oli käymässä ABC:n vessassa.
Mika: Siihen aikaan olikin tärkeää, että pystyin puhumaan Joonakselle kaikesta. Silloin oli parisuhdeongelmia, joita oli tarve purkaa.
... tai horoskooppimerkkiä?
Joonas: No ei kyllä helvetissä. Mutta tiedän, mikä on Mikan lempiolut. Se juo aina Sandelssia.
Mika: Joonaksella on sellaisia jänniä Grafenmeisterscheistereita. Hän tykkää vehnäoluista.
Miesten välistä ystävyyttä kalvaa aina pelko siitä, että muut pitävät homoina.
Joonas: Eiköhän me olla se raja ylitetty jo kauan sitten.
Mika: Otetaanko kuvaa varten sellanen oikein kaverihali?
Joonas: Ei.
Kommentoi 0
