3
Kuva Lauri Mannermaa
– 40-vuotiaana olen kahden parikymppisen pojan äiti ja toivottavasti pian myös mummu, haaveilee Sini Salonen, 22, ja hypistelee kädessään limsapulloa.
Toisella puolella pöytää istuvalta Katariina Käävältä, 41, pääsee huudahdus:
– Hui kamala!
Ajatus omista lapsenlapsista ei voisi olla Katariinalle vieraampi, sillä hän ei ole koskaan halunnut lapsia.
Kun Katariinan kaverit suuntaavat perhelomillaan Muumimaailmaan, Katariina istuu moottoripyöräpajalla ja rassaa kädet öljyssä 70-luvun Harley-Davidsoniaan tai 50-luvun Arieliaan.
Sini meni naimisiin 18-vuotiaana ja on nyt 1- ja 2-vuotiaiden poikien äiti. Kun Sinin ikätoverit availevat siidereitä opiskelija-asunnoissaan, Sini valmistaa lapsilleen iltapalaa perheen omakotitalossa Sastamalassa.
Miltä ikään liittyvät väitteet tuntuvat naisista, jotka eivät ole itse eläneet peruskaavan mukaan?
Lapsen saaminen on tie aikuisuuteen.
Sini: Päätin jo viiden vanhana, että haluan miehen, lapsia ja talon. Lasten tekeminen pakottaa tietysti kasvamaan, kun pitää huolehtia muista.
Katariina: Minulle merkittävä aikuisuuden kokemus oli se, kun sain oman alani töitä. Humanistina olin tottunut notkumaan päivät pitkät yliopiston kahvilassa, mutta sille tuli stoppi, kun sain kaveriporukan ensimmäisenä duunia. Se oli iso juttu silloin.
Nelikymppisenä kaikki valinnat on jo tehty. Parikymppiselle koko maailma on vielä avoinna.
Katariina: Myös kolmikymppinen voi ajatella, että valinnat on jo tehty. Olin muutama vuosi sitten tympiintynyt työhöni, vaikka olin valitsemallani alalla. Tuntui siltä, että en pääse tästä enää mihinkään. Sitten päätin tehdä asialle jotakin: jäin opintovapaalle, perustin firman ja ryhdyin freelanceriksi. Ymmärsin, että elämän suuntaa on yhä mahdollista muuttaa.
Sini: Voin edelleen tehdä kaikkea, vaikka lasten hankinta ja naimisiinmeno on tietenkin jo päätetty. Pidän laulamisesta, ja voisin kuvitella ottavani laulutunteja ja osallistuvani laulukilpailuun. Idolsiin en menisi, mutta jokin Tangomarkkinoiden tyyppinen voisi olla minun juttuni.
Parikymppisen, perheellisen naisen elämä on yksinäistä, kun kaverit vain bilettävät. Lapsettoman nelikymppisen elämä on yksinäistä, kun kaikki kaverit viettävät perhe-elämää.
Sini: Olen aina ollut enemmän perheihminen kuin kaveri-ihminen. En ole koskaan tarvinnut paljon ystäviä, koska perheeni on minulle niin läheinen. En välitä tyttöjen illoista tai siitä, että mennään vetämään perseet. Jos lähden ulos, lähden mieluiten mieheni kanssa. Toisaalta en elä ainoastaan lapsille. Joskus esimerkiksi juhlissa kuulee, että joku pariskunta on myöhässä, koska heidän lapsensa ovat päiväunilla. Me tulemme silloin, kun on kutsuttu. Lapset nukkuvat, kun ehtivät.
Katariina: Silloin, kun kavereiden lapset olivat pieniä, tapaamisissa oli jonkin verran taukoa. Nykyään lapset voi jo jättää hoitoon. Olen itsekin hyvin kiireinen, joten samanlaista sumplimista se on kaikilla kalenterin kanssa.
Nelikymppisen silmissä parikymppinen on kypsymätön.
Katariina: Jos ajattelen itseäni parikymppisenä, niin olin kyllä todella nuori ja naiivi. Mutta kypsyys on ihmisestä kiinni.
Sini: Olen itsekin sitä mieltä, että ikäiseni ihmiset ovat vielä epäkypsiä. Osaan minäkin välillä käyttäytyä lapsellisesti.
Nelikymppisenä baarissa roikkuminen ja festareilla käyminen on jo noloa.
Katariina: Eihän se noloa ole, mutta kieltämättä istun itsekin mieluummin kotona ja juon valkoviiniä puutarhassa. Nelikymppisenä jaksaa kyllä bilettää, mutta toipuminen kestää kauemmin.
Sini: Ei se ole noloa. Me käymme usein paikallisessa pubissa laulamassa karaokea. Se taas ei todellakaan ole nuorisopaikka.
Nelikymppinen ei enää jaksa uskoa parempaan huomiseen. Parikymppinen on naiivi idealisti.
Katariina: Nelikymppinen valitettavasti kyynistyy. Minä olen kuitenkin humanisti, joten idealismini elää yhä. 18–20- vuotiaana tiesin maailmasta kaiken, mutta nyt elämä ei ole enää niin mustavalkoista.
Sini: Minä en ole koskaan ollut mikään maailman¬parantaja. Minusta maailma on ihan hyvä tällaisenaan.
Iän pitää näkyä tyylissä.
Sini: Teininä ajattelin noin, mutta en enää. Viisikymppinen voi näyttää rokilta, jos hän on mieleltään sellainen. Jos haluaa näyttää mummolta, saa näyttää mummolta.
Katariina: Pitää näyttää siltä, mitä on. Sekään ei ole katu-uskottavaa, jos kaksikymppinen yrittää näyttää ikäistään vanhemmalta.
Parikymppinen ei mene ilman meikkiä edes kauppaan, nelikymppisenä ulkonäöllä ei ole enää väliä.
Sini: Viikonloppuisin en jaksa meikata. Nyt, kun töihin pitää aina laittautua, meikkaaminen ei enää edes huvittaisi joka aamu.
Katariina: Nykyään en kieltämättä ota enää niin paljon paineita ulkonäöstä, mutta en silti mene minne tahansa minkä tahansa näköisenä.
Jos tekee lapsia nuorena, koulut jäävät käymättä ja nuoruus elämättä.
Sini: Koulut voivat kyllä jäädä käymättä, mutta minulla ei ole koskaan ollut suuria urahaaveita. Opiskelu ei kiinnosta minua. Vain kampaajan työ on ollut unelmani, ja nyt saan toteuttaa senkin. Omanikäiset tuttuni elävät erilaista elämää, koska heillä on päivästä toiseen opiskelijabileitä. Siksi vietän enemmän aikaa itseäni vanhempien kavereiden kanssa.
Katariina: Kun olin sinun ikäisesi, opiskelin Yhdysvalloissa ja sitten yliopistossa Suomessa. En minä silloinkaan joka ilta juhlinut, mutta totta kai niitä bileitä riitti.
Nuorena tehdyt lapset ovat vahinkoja.
Sini: Me kyllä yritimme aivan täysillä. Tuntui ahdistavalta, kun ihmiset kyselivät heti häiden jälkeen, eikö meille tulekaan vauvaa. Kesti vuoden, ennen kuin tulin raskaaksi, enkä voinut sanoa kenellekään, että me kyllä yritämme parhaamme! Mieheni on minua kuusi vuotta vanhempi, joten hän on ehtinyt elää myös nuoruutta. Minä taas pääsen bilettämään sen verran kuin haluan, sillä lapset voi aina viedä mummolaan. Lisäksi on olemassa vain vähän paikkoja, joihin lasten kanssa ei voi mennä. Heidän kanssaan pitää tehdä paljon asioita, jotta he ymmärtävät, etteivät he ole vanhempiensa elämän ainut tarkoitus.
Katariina: Omat kaverini ovat lähes kaikki saaneet lapsia vasta kolmikymppisinä. Heidän kanssaan olemme aina nauraneet, että kaikki alle kolmikymppisenä tehdyt lapset ovat teiniraskauksia. Mutta eikö sinusta tunnu siltä, että sitten kun lapset ovat kasvaneet, voit taas elää vapaasti?
Sini: Ei, eivät he rajoita minun elämääni.
Katariina: Ja toisaalta, eihän ihminen ole muutenkaan vapaa tekemään mitä tahansa, koska esimerkiksi töissä pitää käydä.
Sini: Tai sitten on pulaa rahasta.
Nelikymppisenä ei tarvitse enää huolehtia raha-asioista. Parikymppisenä elämä on kituuttamista.
Katariina: Itselläni valinnanvaraa on enemmän, kun ei tarvitse elättää perhettä. Kun jäin opintovapaalle, myös mieheni lopetti palkkatyön ja ryhtyi yrittäjäksi, joten hetken aikaa olimme tyhjän päällä. Pystyimme tekemään niin, koska lapsia ei ollut. Mahdumme myös asumaan melko pienessä asunnossa, joten rahaa jää käytettäväksi vaikkapa moottoripyöräilyyn. Elämme impulsiivisesti emmekä tee suunnitelmia pitkällä tähtäimellä.
Sini: Meillä ei ole tiukkaa, sillä olemme kuitenkin molemmat töissä. Tietenkin lapsiin menee paljon rahaa, mutta kyllä sitä jää vielä minuun itseenikin käytettäväksi.
Ikääntyminen ilman lapsia tarkoittaa sitä, että jotain olennaista jää kokematta.
Katariina: Me olemme mieheni kanssa kiittäneet onneamme siitä, että meillä ei ole lapsia. Toki olen joutunut pohtimaan lapsen hankkimista. Aina olen tullut samaan johtopäätökseen.
Sini: Entä silloin, kun näet kadulla ihanasti raskaana olevan naisen? Etkö ajattele, että enkö koskaan pääse kokemaan tuota?
Katariina: En! Oikeastaan en kiinnitä raskaana oleviin naisiin mitään huomiota, koska he eivät kosketa minua millään tavalla.
Sini: Minua pelottaisi ajatus siitä, että jään vanhempana yksin, kun ei ole lapsia eikä lapsenlapsia.
Katariina: Se ei kuitenkaan voi olla syy tehdä lapsia. Ja vaikka lapsia tekisikin, se ei tarkoita, että he ovat läsnä, kun on vanha. Hehän voivat asua vaikkapa aivan eri mantereella.
Sini Salonen, 22
- Työskentelee oppisopimuksella kampaajana.
- Asuu omakotitalossa Sastamalassa.
- Lapset Mico, 2, ja Luca, 1. Aviomies työskentelee putkimiehenä.
- Tykkää laulaa karaokea.
- Omat vanhemmat saivat Sinin nuorena. "Vietämme paljon aikaa perheen kesken, vanhemmat ja siskot mukaan lukien”.
Katariina Kääpä, 41
- Työskennellyt tiedottajana, toimittajana ja viestintäalan asiantuntijatehtävissä.
- Asuu paritalossa Vantaalla.
- Naimisissa, aviomies työskentelee vähittäistavarakaupan hankinnassa.
- Lomailee kesällä kiertämällä Suomea moottoripyörillään, jos vain saa ne toimimaan.
- Nelikymppisten vanhempiensa ainoa yhteinen lapsi, jolla on itseään vanhempia sisar- ja velipuolia. "Emme ole eläneet kovin perhekeskeistä elämää."
