1

Kyllä, Paula Koivuniemi oli vuonna 1997 tiukasti naimisissa 12 vuotta nuoremman Hannu Hiltusen kanssa.

Ruusujako kaipaat ja samppanjaa, vai todellista ystävää, rakastettua? Sitä Paula Koivuniemi on kysynyt niin laulussaan kuin henkilökohtaisessa elämässään.
– Ja nyt tiedän vastauksenkin. Hannu ja rakkaus on elämäni voimanlähde, jonka ansiosta jaksan hyvin niin naisena kuin taiteilijana, sanoo Paula, 50-vuotias nainen, 30-vuotias esiintyjä ja vuoden ikäinen aviovaimo.

Ruusuja ja samppanjaa on Paulan tulevan konserttikiertueen otsikko ja hänen tuoreimman levynsä teemalaulu. Kappaleen sisältä löytyy iskelmänkeveänä, mutta silti koskettavana versiona ikuinen kysymys siitä, mikä ihmiselle on tärkeää.
Sekö, että saa ruusuja ja samppanjaa, aplodeja, menestystä, sitä mikä kiiltää ja houkuttaa?
Vai se, että saa rinnalleen ystävän ja rakastetun, ihmisen, jonka kanssa jakaa syksyisen metsän tuoksun, arkiaamun herätyksen, kattilallisen jauhelihakeittoa, torin ihmisvilinän ja hämärtyvän illan?
Paula Koivuniemelle nuo kysymykset ovat riipaisevan tosia ja nyt 50-vuotiaana aikuisena naisena ja tuoreena aviovaimona hän tietää vastauksen.
Hän on saanut ruusuja – niitä on viime syksyisen 30-vuotisjuhlakonsertin jäljiltä kuivattuina valtavina kimppuröykkiöinä olohuoneen lasivitriinien koristuksena.
Eikä hänen elämästään ole puuttunut samppanjaakaan, eikä mitään siitä, mitä nuo asiat symboloivat.
Mutta silti hän tietää, että todellinen onni on löytynyt rakkaudesta Hannu Hiltuseen, aviopuolisoon, jonka hän kohtasi kaksi vuotta sitten ravintolaesiintymisen päätteeksi Oulussa. Kohtaaminen johti pikaiseen kihlaukseen ja herkkiin, vain läheisten kanssa vietettyihin
häihin viime kesänä. Rakastumisen taika on ensimmäisen yhteisen avioliittovuoden
jälkeen vahvasti näkyvissä, niin Paula kokee sekä työssään että henkilökohtaisessa elämässään.
Tuossa hän istuu amerikkalaistyylisen runsaan kotinsa upottavassa
nojatuolissa, hoikkana ja hämmästyttävän upeana viisikymppisenä naisena.
Hänessä ei ole yhtään harkitsematonta kohtaa. Paula onkin tunnettu ulkonäköönsä kohdistamastaan pedanttisuudesta. Vain luottomeikkaaja ja ystävä Raili Hulkkonen
– aviomiehen lisäksi? – on enää vuosikausiin tiennyt, miltä Paula näyttää aamutuimaan ilman
meikin häivääkään.
Sen muokkaamiseen, miltä hän näyttää lavalla, levynkannessa tai muissa valokuvissa, osallistuu kokonainen hovi: kampaaja, meikkaaja, stailisti. Itse tapahtuma on
suuri näytelmä, jossa on puolet totta. Mutta tuossa asemassa olevalle ihmiselle se on luvallista.
Myös koti Paulan ympärillä on täydellisessä ojennuksessa. Se on niin siisti, pölytön ja järjestyksessä, ettei uskoisi siellä kenenkään asuvankaan. Keittiöstä löytyy kaikki mahdolliset astiat, koristukset ja vempaimet – vaikkei Paulalla ole aavistustakaan, mihin niitä käytetään. Sen tietää myös Hannu, joka hyväntahtoisesti moitiskelee vaimonsa avuttomuutta.
– Teen harvoin kotona ruokaa, enkä ole mikään hyvä kokki, Paula sanoo ja ihmettelee itse, eikö niistä hienoista illallisista ja kattauksista, joiden ääressä hän elämänsä varrella on istunut, ole jäänyt mitään päähän kimmokkeeksi.
Jauhelihakeiton ohjeen hän sentään kaivoi jostakin niiltä vuosilta, kun oma lapsi, nyt 28 vuotias Toni, oli pikkupoika.
Sitä hän juuri keitti kattilallisen itselleen ja Hannulle, joka on vaihteeksi Helsingissä vaimonsa luona.
Se oli hyvää. Ja vielä parempaa oli seura, jossa se nautittiin.
– Pitääkö ihmisen elää viisikymmentä vuotta, tavoitella suuria unelmia ja etsiä onnea jostakin
kaukaa vain tajutakseen kaiken vaivan jälkeen, että onni todellakin on ihan lähellä ja ihan arkista, Paula kysyy ääneen ja juo kulauksen tuoremehua pitkäjalkaisesta viinilasista.
Ja vastaa sitten, että ilmeisesti pitää. Kompuroituaan vuosia ihmissuhteissaan, hakiessaan tyyliä esiintyjänä ja ihmisenäkin, hän nyt on rauhallinen, tasapainoinen ja peloton ja paljon entistä armollisempi niin itselleen kuin läheisilleen.

Rinnallani ei ole helppoa

Juuri näinä aikoina Hannu on Paulan rinnalla saanut kunnolla tuntumaa siihen, millaista on elää
taiteilijan ja esiintyjän, luovan ihmisen kanssa.
Tänä syksynä Paula toteuttaa sen, mihin ei viime syksynä pitkälle menneistä suunnitelmista huolimatta pystynyt – tekee kaksiviikkoisen konserttikiertueen Jyväskylän
sinfoniaorkesterin kanssa.
Ensimmäistä kertaa elämässään kiertueen, jonka taustalla soittaa 40-miehinen orkesteri.
Se on haaste ja mauste muun keikkailun ohessa.
– Viime syksynä olin aika väsynyt enkä jaksanut ryhtyä näin vaativaan työhön, vaikka odotukset olivatkin olemassa ja suunnitelmat jo aika pitkälle tehtyjä, Paula sanoo.
Osittain Paula oli työn uuvuttama, osittain oli kysymys siitä, että hänen ja Hannun rakkaus oli
liian tuore – käpertyminen oman kullan kainaloon tuntui houkuttelevammalta kuin antautuminen yleisön omaksi.
Mutta valinta oli oikea, sillä nyt Paula sanoo pulppuavansa ideoita ja elinvoimaa. Hän lupaakin lokakuun 22. päivä alkavasta kiertueestaan mielenkiintoista, yllättävää ja iloista.
– Mukana on tuttuja hittejäni, mutta myös minulle uutta ohjelmistoa, kuten Veikko Lavin, Juha Vainion ja Jori Malmstenin lauluja. Konsertti tarjoaa myös silmänruokaa, vaihdan lauluihin sopivia asuja, Paula kertoo.
Mutta aikaa ennen kiertueen alkamista Paula kuvaa epämiellyttäväksi tilaksi. Paula, joka ei yleensä ennen puoltapäivää saa edes aamutakkia yltään, herää nyt viideltä miettimään laulunsanoja, kehittelemään juontoja, muistamaan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia yksityiskohtia.
– Näen unia siitä, että unohdan laulunsanat, tai sali jolle esiinnyn, on typötyhjä. Olen menettänyt ruokahaluni ja kuljen omissa maailmoissani itseäni kooten ja tulevaan latautuen. Kaikesta epämiellyttävyydestä huolimatta tämä aika on luovaa ja mielestäni kumpuaa paljon muitakin ideoita – olen keksinyt jo ensi syksyksikin jotakin kivaa, Paula sanoo.
Hän jatkaa myös kehittyneensä tässäkin tilassa.
– Ikä ja elämänkokemus ovat tuoneet vapautta hyväksyä omat heikkoudet ja puutteet. Pääasia on, että itse tietää paikkansa.
Siinäkin Paula kertoo muuttuneensa, että kykenee nykyään paremmin ottamaan vastaan läheistensä neuvoja.
– Hannulta tulee ihan hyviä vinkkejä. Hän on fiksu ihminen, jolla on hyviä näkemyksiä, jos
suostun häntä kuuntelemaan. Välillä vain tuntuu, että hän on liian läheinen. Olen myös joutunut niin pitkään toimimaan itsenäisesti, etten aina tajua ottaa ajatuksia vastaan, vaikka olenkin siinä muuttunut.
Ja loppujen lopuksi esiintyjä on hyvin yksin, vaikka toisen kannustus voikin vähän helpottaa.
Paula ymmärtää hyvin, ettei taiteilijan puolisonkaan osa ole helppo.
– Mutta Hannu on sopeutunut ja joustanut, vaikka joskus melkein säälittää, että hän tulee Oulusta Helsinkiin viikonlopun viettoon vain lähteäkseen kanssani keikalle tai nähdäkseen minun keskittyvän laulujen sanoihin.
Vaikka luulisi, että henkinen valmistautuminen työhaasteeseen voi olla tulenarkaa aikaa parisuhteelle, Paula sanoo, ettei heillä juuri siitä syystä riidellä.
– Meidän riitamme liittyvät pikemminkin siihen, että asumme eri paikkakunnilla, ikävä on suuri ja sitten kun tapaamme, paineet purkautuvat pikkuriidoiksi milloin mistäkin.

Hannu antaa virtaa

Hannua Paula kiittelee parhaimmaksi voimanlähteekseen.
– Hannu antaa minulle virtaa ja henkilökohtainen elämänmuutokseni, rakastuminen ja naimisiinmeno ovat saaneet minut suhtautumaan työhönkin uudella tavalla. Olen vähentänyt keikkailua – mikä minun olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten – ja keskityn toisella tavalla
pirteästi siihen mitä teen. Ja olen huomannut, että kun ei koko ajan näy joka paikassa, mielenkiinto pysyy yleisönkin puolella.
Paula myöntää olleensa aiemmin paljon pelokkaampi sen suhteen, että yleisö unohtaa, jos vähänkin hellittää. Nyt hän on huomannut, että työ muuttaa muotoaan.
Jos jostakin luopuu, tilalle tulee uudenlaisia tarjouksia ja mielenkiintoisia tilaisuuksia. Konserttikiertue on yksi sellainen.
Ja haasteet ovat tärkeitä, jotta vielä 30 vuoden jälkeenkin jaksaa nousta yleisön eteen laulamaan Perhosta.
Yleisö on tärkeä voimanlähde.
– Se ottaa, mutta myös antaa. Jokin hyvin vahva polte ja vietti se on, mikä saa kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen, nousemaan ihmisten eteen ja puurtamaan tätä työtä. Ajatella, olen laulanut Perhosta varmaankin kuusituhatta kertaa, ja joka kerran tuntuu, että löydän siitä jotakin uutta, sanoo Paula ensihittiinsä viitaten.
Paula sanoo, että hän on niin sosiaalinen ihminen, että hakee rentoutumista ja potkua työhönsä mieluummin ihmisten keskeltä kuin sienimetsästä.
– Rakastamme Hannun kanssa jääkiekkomatseja, urheilukilpailuja, paikkoja, joissa on paljon ihmisiä. Nautin siitä, että voin tarkkailla muita, sieltä tulee energiaa.
Terveys on myös esiintymisen ja jaksamisen kannalta tärkeä asia.
– Ihmisen pitää yrittää elää niin, ettei huominen stressaa. Minun ja Hannun yhteisiin harrastuksiin kuuluvatkin ulkoilu, kävely ja pyöräily. Muutenkin itsestä huolehtiminen on esiintyvälle taiteilijalle ehdoton edellytys.
Paula ei lainkaan vähättele sitäkään, millainen merkitys on elää itseään kaksitoista vuotta nuoremman miehen kanssa.
– Kyllä se ihmistä piristää, jos sellainen onni suodaan. Hannu on elinvoimainen ja urheilullinen ja entisenä jääkiekkoilijana myös temperamenttinen – jos olen minäkin. Itse en pelkää vanhenemista, enkä tunne itseäni vanhaksi kunnioitettavasta 50 ikävuodestani huolimatta, Paula naurahtaa.
Hän uskoo, että kun sisällä on tietty määrä hulluutta, lapsellisuutta ja kiinnostusta omaa itseään kohtaan, säilyykin nuorena.
– 12 vuotta on kieltämättä aika suuri ikäero, joka luultavasti vanhemmiten tasoittuu. Joskus tunnen vahvasti, että tuon minä olen kokenut jo aikoja sitten ja minun tekisi mieleni sanoa Hannulle, että et tekisi tai ajattelisi noin, jos tietäisit sen, minkä minä jo tiedän, Paula pohtii.
Paula jatkaa, että ikäerosta huolimatta heidän suhteensa on tasa-arvoinen.
– Seisomme itsenäisesti kumpikin omilla jaloillamme kuin kaksi puuta, joiden oksat kietoutuvat
toisiinsa.
Vahvaa, itsenäistä, omasta naisellisuudestaan ja eroottisuudestaan terveellä tavalla nauttivan
naisen kuvaa Paula haluaa välittää myös lauluissaan.
– Olen itse selviytyjätyyppi ja toivoisin olevani suunnannäyttäjä. Haluaisin kannustaa naisia tekemään rohkeita ratkaisuja vahvalla tunteella, Paula sanoo.
Vahvuudestaan huolimatta Paulasta tuntuu, että heidän liittoaan koetellaan, kun pariskunnan asunnot edelleenkin ovat eri paikkakunnilla.
– Hannu ei vielä ole löytänyt Helsingistä mieleistään työtä ja vastuullisena isänä hän haluaa myös olla lähellä lapsiaan, jotka asuvat Oulussa. Toistaiseksi vietämme aikaa vuorotellen Oulussa ja Helsingisssä.
– Nuorempana en olisi kyennyt kahden paikkakunnan väliseen avioliittoon ja tietysti toivon, että tämä vaihe päättyisi nopeasti. Ikävä yllättää usein.
Mutta ei enää yksinäisyys.
Kun Paula konserttinsa jälkeen poistuu ruusuineen takahuoneeseen, siellä odottaa Hannu. Ja jos ei odotakaan, riittää, että hän on olemassa.

Kommentit

1/3

Vitsi mikä puumanainen Paula on ollut. Aikaansa edellä ;)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2010 klo 01:59"]

Vitsi mikä puumanainen Paula on ollut. Aikaansa edellä ;)

[/quote]
"Lainaa" Ilmoita asiaton sisältö
3 0
2/3

Hah hah hah...jälleen yksi hyvä esimerkki kaukorakkaudesta! Hannulla on uusi vaimo ja elämä täällä Oulussa. Uskompa, että tämä nykyinen vaimo osaa laittaa myös perheelleen ruokaa :) Paula on kyllä uskomaton nainen, sitä en kiellä!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2010 klo 10:51"]

Hah hah hah...jälleen yksi hyvä esimerkki kaukorakkaudesta! Hannulla on uusi vaimo ja elämä täällä Oulussa. Uskompa, että tämä nykyinen vaimo osaa laittaa myös perheelleen ruokaa :) Paula on kyllä uskomaton nainen, sitä en kiellä!

[/quote]
"Lainaa" Ilmoita asiaton sisältö
3 2
3/3

Miksi morkkaatte Paulaa.

miehet yleensö pyrkivät hyötymään hänestä!

Paula on Suomen paras naislaulaja,ei siitä pääse mikään.

Ja Marion se vasta PUUMA on,25v nuorempi mies ja sen kanssa aviossa.uh!

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 10:19"]

Miksi morkkaatte Paulaa.

miehet yleensö pyrkivät hyötymään hänestä!

Paula on Suomen paras naislaulaja,ei siitä pääse mikään.

Ja Marion se vasta PUUMA on,25v nuorempi mies ja sen kanssa aviossa.uh!

[/quote]
"Lainaa" Ilmoita asiaton sisältö
4 0
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä

Me Naisten uusimmat jutut