Kuva EMI Music
Rispaantuneeseen mekkoon pukeutunut hippityttö pyöräilee Kööpenhaminan Christianshavnissa ja tervehtii vastaantulijoita. Tanskalaiset hymyilevät takaisin mutta eivät selvästikään tunnista siroa polkijaa. Laulaja Norah Jonesille, 33, tilanne on tuttu myös kotipuolessa: artistin albumeja on myyty jo 40 miljoonaa kappaletta, mutta tähti pystyy yhä matkustamaan New Yorkin metrossa ilman faniensa piiritystä.
– Minusta se on aivan mahtavaa! Olen saanut tehdä unelmieni työtä jo kymmenen vuotta, mutta en ole joutunut kärsimään julkisuuden rasittavasta puolesta, Norah hihkaisee ja pöyhii pyöräilykypärän litistämiä kiharoitaan. On vaikea uskoa, että sama rento retkeilijä nousee parin tunnin päästä lavalle Kööpenhaminan kutsuvieraskonsertissa, joka televisioidaan miljoonayleisön nähtäväksi. Heinäkuussa hän tulee ensimmäistä kertaa Suomeen, Pori Jazziin.
Norahin mielestä yksityisyyden säilyttäminen on asennekysymys. Vuonna 2003 hän luikahti Grammy-gaalaan salaa takaovesta ja jätti punaisella matolla poseeraukset huomionkipeämmille kollegoille. Kotiinlähtö juhlista ei tosin onnistunut yhtä hillitysti, sillä Jonesin esikoisalbumi, Come Away with Me, sai peräti viisi Grammy-palkintoa.
– Se oli täysin epätodellista. Minusta tuntui kuin olisin mennyt kuokkimaan jonkun toisen syntymäpäiväjuhliin ja syönyt yksin kaiken kakun.
Esikoisalbumin menestys ei ollut pelkästään imarteleva kokemus.
– Olin tuolloin vasta 23-vuotias ja aivan pihalla koko musiikkibisneksestä. Ihmiset kyselivät jo seuraavan levyn perään, vaikken ollut toipunut edellisestäkään. Tein siihen aikaan aivan liikaa töitä, Norah analysoi nyt.
Kolmena viime vuonna hän on toki keikkaillut mutta hän on pitänyt huolen myös siitä, että välillä on mahdollista nauttia uudesta loft-kodista Brooklynissa.
– Rakastan kotona haahuilua ja varsinkin ruuanlaittoa. Kokkailen pastaherkkuja ja siemailen samalla martineja. Siirsin jopa pianoni treenihuoneesta keittiöön, koska vietän siellä ylivoimaisesti eniten aikaa.
Hunajalla kuorrutettu kosto
Norah puhuu mielellään ruuasta – kuten savustetusta lohesta, jota hän on ennen haastattelua pyöräillyt syömään Kööpenhaminan keskustaan.
– Oi, se oli niin herkullista! En ehdi koskaan kiertueilla tutustua nähtävyyksiin kunnolla, mutta siitä olen pitänyt huolen, että maistan jokaisessa kaupungissa jotain paikallista erikoisuutta. Huomenna matkustan Pariisiin ostamaan lempijuustojani, kulinaristi hehkuttaa.
Norahin uudella Little Broken Hearts -albumilla ei vaihdella reseptejä, vaikka levyn sinkkulohkaisu kantaakin nimeä Happy Pills. Biisin videolla 50-luvun kaunottareksi pukeutunut Norah ensin huumaa ja sen jälkeen hukuttaa petturimiehensä.
Sama unenomainen, Twin Peaks -televisiosarjasta tuttu tunnelma hallitsee koko levyä. Hunajainen ääni yhdistettynä kostonhimoisiin ja katkeriin teksteihin nostaa ihon kananlihalle.
Vaikkei Norah ole koskaan lehdissä parisuhteitaan ruotinutkaan, musiikissa hän uskaltaa panna itsensä likoon. Vuonna 2009 ilmestynyt The Fall -abumi kiteytti seitsemänvuotisen suhteen bändikaveri Lee Alexanderin kanssa. Little Broken Hearts -levy paljastaa, että myös ero tuoreimmasta, elokuva-alalla työskentelevästä poikaystävästä on ollut Norahille vaikea pala. Tämän suhteen ja eron laulaja piti piilossa.
– Onhan musiikissani elettyä elämää mukana. Luulen, että aika moni meistä tuntee rakkauden nurjan puolen, mutta tietysti olen kärjistänyt sitä biiseihin kovalla kädellä, Norah kuittaa ja hymyilee salaperäisesti.
Sitten hänelle tulee kiire selventää kommenttiaan.
– Vaikka laulujen tekstit ovat rankkoja, meillä oli tosi hauskaa levyä tehdessä.
Meillä-ilmaisulla Norah tarkoittaa itseään ja tuottaja-säveltäjä Brian Burtonia, joka tunnetaan paremmin Danger Mouse -taiteilijanimestään ja menestysduosta Gnarls Barkley.
– Jos sanot, että levyssäni on paljon samoja aineksia kuin Twin Peaks -sarjassa ja David Lynchin elokuvissa, se on Brianin ansiota. 60-luvun psykedeelinen pop on hänen ominta aluettaan. Minä puolestani hallitsen vanhan jazzin ja soulin.
Tarjoilijasta tähdeksi
Ray Charlesin, Dusty Springfieldin ja Aretha Franklinin kaltaisiin legendoihin Norah tutustui jo lapsena, sillä tutut klassikot soivat Jonesien kotona Teksasissa taukoamatta. Äiti kasvatti Norahin käytännössä yksin, sillä suhde tyttären isään, intialaiseen sitar-soittajaan Ravi Shankariin loppui lyhyeen.
– Kun otin pari vuotta sitten koiranpennun, joka ajoi tempauksillaan minut välillä raivon partaalle, ajattelin heti äitiä, joka on pyörittänyt lapsi- ja lemmikkisirkusta yksin töidensä ohessa. En tajua, miten hän on jaksanut, Norah ihmettelee.
Tietenkin äiti jaksoi. Hän kuljetti viisivuotiasta Norahia kuoro- ja pianotunneille ja houkutteli tyttären taidepainotteiseen lukioon. Jazz-pianoon Norah erikoistui yliopistossa, mutta hän jätti lopulta opinnot kesken ja karkasi New Yorkiin vuonna 1999.
– Myin vanhan Cadillacini rahoittaakseni matkan. Sitten pestauduin tarjoilijaksi Metropolitanin taidegallerian kahvilaan, jossa tienasin kaksi dollaria tunnilta ja söin hirvittävät määrät suklaamuffineja, laulaja muistelee.
Koti-ikävää lievitti rakkain harrastus, musiikki. Norah pääsi esiintymään pieniin jazz-baareihin, ja hän tutustui sekä muusikko Lee Alexanderiin että Blue Note -levymerkin edustajaan.
– Hassua on, että alun perin muutin Nykiin juuri jazzin perässä, mutta siellä kiinnostuinkin uusista musiikkityyleistä ja varsinkin sanoittamisesta. Ja toki minussa asuu juurieni takia yhä myös kantrityttö.
Kantria ja folkia Norah on päässyt esittämään parhaassa mahdollisessa seurassa, kollegojensa Dolly Partonin ja Willie Nelsonin kanssa.
– Ei ole mitään oudompaa kuin nousta lavalle omien idolien kanssa. Se on tuntunut joka kerta kuin unelta.
Onnen salaisuus
Samanlainen lumous syntyy, kun Norah Jones astuu yleisön eteen lämpimänä kesäiltana Kööpenhaminassa. Lavalla ei ole huikeaa valoshowta eikä monimutkaisia koreografioita. On vain timanttisesti soittava bändi sekä laulaja, joka vaihtaa keikan aikana sujuvasti koskettimista kitaran varteen.
Ainutlaatuisin on tietenkin Norahin ääni, joka on kuin tehty Don’t Know Why -tyyppisiin balladeihin. Tutut hitit tuntuvat syntyvän uudelleen jokaisella Norahin keikalla.
– Nautin nykyään esiintymisestä paljon enemmän kuin urani alussa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän mietin, mitä muut minusta ajattelevat. Se on mielettömän vapauttavaa.
Lavalla Norah huokuu hiljaista itsevarmuutta. Hän tuntuu vaipuvan omaan pieneen maailmaansa, mutta hän ei sulkeudu sinne yksin: vaikuttunut yleisö astuu samaan kuplaan ja seuraa keikkaa kuin huumattuna.
Little Broken Hearts -albumin melankolinen tunnelma on silti kaukana Norahin tämänhetkisistä fiiliksistä.
– Olen onnellinen, sillä elämässäni on juuri nyt paljon valoa ja rakkaita ihmisiä.
Pikkulinnut vihjaavat, että yksi niistä tosi rakkaista ihmisistä soittaa Norahin -uudessa bändissä.
Norah Jonesin Kööpenhaminan-keikka TV2-kanavalla sunnuntaina 15.7. Pori Jazzissa hän esiintyy 22.7.
Kommentoi 0
