620x0 taavitsainen

Stellan, 1, syntymä oli Marita Taavitsaisen, 41, elämän isoin mullistus, sillä ennen tytärtä hän eli pääasiassa itselleen ja töilleen.

Nukkui kun nukutti, söi milloin huvitti ja matkusti sinne, minne nenä näytti. Kun Marita kahdeksan vuotta sitten osti paritalon puolikkaan Pohjois-Helsingistä, hän remontoi ensimmäisenä lastenhuoneesta vaatehuoneen.

– Sain elää koko nuoruuteni vailla huolen häivää lapsesta tai aviomiehestä. Edelleen vapaapäivinä käy joskus mielessä, että voisin lähteä lentokentälle ja ottaa äkkilähdön. Mutta pian tajuan, että ai niin, minullahan on perhe.

Elämänmuutos ei silti ole jäänyt kaivelemaan Maritaa. Päinvastoin: hän kertoo olevansa kiitollinen, että tytär laittoi äidin ruotuun.

– Stellan kautta aloitin kaiken alusta. Hän on tuonut järkeä tähän kaaokseen. Aiemmin elin kuin sumussa, mutta nyt olen alkanut nähdä, millaista elämä oikeasti on.

Vaikka Marita joskus epäili, ettei hänestä tulisi äitiä lainkaan, ovat asiat menneet lopulta juuri niin kuin pitikin.

– Olen ollut realisti ja ajatellut, että ehkä omia lapsia ei tule. Silti Stella syntyi yhdeksän kuukauden ja kahden viikon kuluttua häistä. Jos lasta olisi suunnitellut noin tarkkaan, se tuskin olisi onnistunut.

 

Nelikymppisen riskiraskaus

Kun Marita alkoi odottaa Stellaa 40-vuotiaana, kuului hän ikänsä puolesta ensisynnyttäjien riskiryhmään. Huolta lisäsi myös diabetes, joka Maritalla todettiin parikymppisenä. Riskien takia hän joutui käymään tarkastuksissa kahden viikon välein.

– Kun on jo raskaana, ei voi alkaa pelätä. Ajattelin, että ihan sama, mitä minulle käy, kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Olihan minulla kaikenlaista kremppaa, mutta jälkikäteen olen ihmetellyt, miten oppikirjan mukaisesti kaikki lopulta meni. Stella syntyikin kympin lapsena, Marita kehaisee.

Vuoden aikana Stellasta on tullut Maritalle ja Tomille peili, joka tuo näkyviin vanhempien hyvät ja huonot piirteet. Tytär saattaa esimerkiksi kulkea Maritan perässä ja matkia tätä kälättämällä kovaan ääneen leikkikännykkään. 

– Aamuaurinkoisuutensa hän on kyllä ehdottomasti perinyt isiltä.

Stella on muuttanut äitiään käytännöllisemmäksi. Stressinsietokyky on kehittynyt, sillä Marita ei enää voi murehtia ja vatvoa päätöksiään. Hänestä on tullut myös järjestelmällisempi, sillä asioita on pakko suunnitella etukäteen.

– Aiemmin minun piti hakemalla hakea syvällistä sisältöä elämääni. Nyt minulla on oikeasti tarkoitus tässä maailmassa! Äitiys on sitä luihin ja ytimiin saakka, laulaminen on kuitenkin vain mahtava työ.

Maritasta on upeaa opetella Stellan kanssa kaikki mahdollinen alusta: lastenlaulut, vesileikit, hammaspesut ja unirituaalit. Entisestä unikeosta on tullut aamuvirkku, halusi hän sitä tai ei.

– Onneksi isi nousee aina aamuisin Stellan kanssa, ja minä saan puoli tuntia omaa aikaa. On henkisesti tärkeää, ettei minun tarvitse olla heti herättyäni reipas puuronkeittäjä. Keikkaelämään tottuneella uni kun ei meinaa millään tulla ennen aamukahta.

 

Vääntöä vahtivuoroista

Marita ja Tomi Natri tapasivat kolme vuotta sitten Tangomarkkinoilla, jossa Marita oli esiintymässä ja Tomi kuvaajana. Pitkä ja raamikas mies kiinnitti heti huomion.

– En ikinä ajatellut tapaavani ketään keikalla, sillä päälläni on silloin tiukka työminä. Tomi taisi kuitenkin olla tapaus, jonka kokee kerran elämässä. Olen yhä sokaistunut hänen rakkaudestaan ja voimastaan.

Kaksi vuotta naimisissa ollut pariskunta tuntee yhä olevansa nuoripari, vaikka arki onkin astunut kuvioihin. Työnjako menee suurin piirtein niin, että Marita vahtii lasta päivät, jääkiekon kuvaamisen erikoistunut Tomi aamut ja illat. Hiljattain Stella oli ”isin unikoulussa”. Se tarkoitti sitä, että lätkän MM-kisojen aikaan hän katsoi Tomin kanssa iltaisin matseja ja nukahti isin syliin.

Marita myöntää, ettei aikataulujen sumpliminen ole aina helppoa. 

– Yhteenotoilta ei voi välttyä. Törmäyksiä syntyy siitä, paljonko toinen on valmis luopumaan entisistä tavoistaan ja kumman työ on tärkeämpi. Minulla taitaa olla enemmän oppimista siinä, että myönnän Tominkin asioiden olevan tärkeitä.

Joskus anopin apu on tarpeen, kun Marita yrittää ymmärtää miehensä mielenliikkeitä. Anoppi ja Marita ovat läheisiä, ja he ovat jopa matkustelleet yhdessä ilman Tomia.

– Saatan soittaa ja kysyä neuvoa, että mitä minä tuon miehen kanssa teen. Tomi kun on elämäntapatyöntekijä, joka hengittää jääkiekkomaailmaa. Itse pystyn jättämään työt kodin ulkopuolelle.

Luonteissakin on eroja. Tomi on energinen tekijä, Marita haaveilija.

– Parisuhde on opettanut itsehillintää. Ei toisen juttuja voi vähätellä tai sanoa, ettei tuollaisesta voi stressata. Mutta vaikeaa se on.

Ja saa Marita kuulla kuittailua omistakin toimistaan. Tomin silmissä Marita ottaa esimerkiksi äitiydestä aivan liikaa paineita.

– Tomin mielestä olen ylihuolehtiva äiti. En ehkä ole täydellinen, mutta olen silti paras mahdollinen äiti meidän lapsellemme. Teen hänen eteensä kaikkeni.

Kommentit

1/1

Marita on niin ihanan suorasanainen ja puhuu asioista tarkkaan!!

energistä kesää ja terveyttä kokopoppoolle;)

elämän tärkein ja haastavin työ on äityis.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2010 klo 08:56"]

Marita on niin ihanan suorasanainen ja puhuu asioista tarkkaan!!

energistä kesää ja terveyttä kokopoppoolle;)

elämän tärkein ja haastavin työ on äityis.

[/quote]
"Lainaa" Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Me Naisten uusimmat jutut