4
Kuva Andreas Janett
Mariska, 33, sanoo olevansa ensisijaisesti sanoittaja. Väitteen vakuudeksi riittää radion avaaminen: siellä soivista Jenni Vartiaisen ja Anna Puun hiteistä iso osa on Mariskan käsialaa.
Mariskan omissa lauluissa ei ole usein haikailtu kadonneiden rakkauksien perään, vaan keskitytty keittelemään myrkkyä aviomiehelle tai käsketty tämän painua helvettiin. Uusimmalla albumilla riistetään henkiä viidakkoveitsellä ja matkataan manalaan.
– Ehkä minusta tuli vuosien varrella huomaamatta kovis. Halusin tuhota pehmeämmät tunteeni.
Kun Mariska alkoi työstää Pahojen susien kanssa uutta albumiaan, hän valitsi sen teemaväriksi oranssin. Voimakas sävy luikerteli tiensä ensin vaivihkaa hiuksiin ja värjäsi pian sävelet ja sanatkin.
– Aloin tutkia oranssin taustoja tarkemmin ja huomasin, että hindulaisessa chakra-ajattelussa se on juuri ihmisen tunne-elämän keskus. Luulen, ettei tämä värivalintani ollut sattumaa. Haluaisin olla rehellisempi itselleni ja muille.
Mariska sanoo suoraan, ettei yhtään kaipaa elämäänsä kaksikymppisenä. Tuolloin tunteet ajelivat aina vuoristorataa ja sydäntä kaiversi pakahduttava epävarmuus.
Toisin on nyt.
– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tasapainoisemmaksi muutun. Olen itselleni nykyään paljon armollisempi enkä jaksa enää tarttua jokaiseen lillukanvarteen. Jos eteen osuu vastoinkäyminen, pyyhin tomut jaloistani ja jatkan matkaa, hän on huomannut.
Parisuhteita pieninä annoksina
Yksinhuoltajaäidin tyttärelle itsenäinen elämä on osoittautunut luontevimmaksi ratkaisuksi.
– Ystäväni neuvoi joskus, että älä ikinä muuta kenenkään miehen kanssa yhteen. Se on ollut ihan viisas neuvo, jota olen noudattanut.
Ei vika ole välttämättä miehissä ollut. Ainoana lapsena kasvanut Mariska on vain tottunut olemaan omin päin.
– Parisuhdetouhu on pieninä annoksina kivaa, mutta sitten kyllästyn ja alan kaivata ympärilleni hiljaisuutta ja yksinoloa. Ehkä minussa on sittenkin ripaus juroa erakkoa, Mariska arvelee.
Suhteen alkuhuumasta Mariska ei ole koskaan ollut riippuvainen, vaikka hän uusimmassa Liekki-hitissä murehtiikin kädenlämpöiseksi muuttunutta rakkauden roihua.
– Hyi kamala! Vihaan ihastumista, se on maaninen, kuluttava ja oksettava vaihe parisuhteessa. Tykkään paljon enemmän rauhallisemman rakkauden tilasta. Silloin ajatukset ovat selkeitä ja mieli tyyni.
Tällä hetkellä Mariska nauttii siitä, että voi viipottaa ihmissuhdeviidakossa takki auki, vailla odotuksia tai velvoitteita.
– Olen minäkin rakkaudessa turpiini saanut. Sellaisten kokemusten jälkeen olen tullut varovaisemmaksi, enkä ole päästänyt miehiä heti lähelleni. Mitä useammin olen eronnut, sitä helpommaksi eroaminen on muuttunut. Tiedän jo, että selviän yksinkin, hän miettii.
Kommentoi 4
