Näyttelijä Maria Ylipään, 27, paluu äitiyslomalta teatteriin on sujunut juuri kuten töihinpaluu useimmilta naisilta sujuu. Kiire on kova, ja kuvioon kuuluu pienenä lisähaasteena poskiontelontulehdus.
Polkupyörällä kodin ja Linnanmäen Peacock-teatterin harjoitusten väliä suhaava Maria puhkuu kuitenkin intoa.
– Olen todella nauttinut töissä olemisesta. Äitiyslomalla tajusin, kuinka iso osa persoonaani laulaminen, tanssiminen ja näytteleminen ovat. Minulla oli kauhea kaipuu lavalle energiaa purkamaan.
Uuden Iloisen Teatterin kevätrevyyn ensi-iltaan on viikko, ja näyttelijät painavat pitkää päivää. Vuoden vanhan Inarin äiti on solahtanut työelämään vaivattomasti. Nyt hoitovastuun on ottanut puoliso, muusikko Matti Pentikäinen.
Mariasta tuntuu hyvältä, että tytär saa olla vielä vähän aikaa toisen vanhemman kanssa kotona.
– Ensimmäinen vuoteni lapsen kanssa meni hormonien vallassa. Kun imetys loppui ja tulin taas täysijärkiseksi, muistin, että ai niin, onhan sitä muutakin elämää kuin vauva-arki, Maria nauraa.
Ulos alkuhuumasta
Vasta ensimmäisen yhteisen vuoden jälkeen, ensihuuman vaihduttua arkeen, Maria on tajunnut, miten sitovaa vanhemmuus on.
– Useimmille se sokki tulee heti synnytyksen jälkeen. Minulle se kai tuli vasta nyt, kun olen saanut vähän omaa elämääni takaisin. Lapsi on pysyvä asia eikä kyse ole mistään hetken pyrähdyksestä onnemme huumassa.
Maria on huomannut, että parisuhteen eteen on pitänyt alkaa tehdä töitä. Vaikkapa ottaa lapsenvahti ihan vain sitä varten, että pari pääsee ulos kahdestaan eikä aina vain töitä varten.
Vaikka äitiys on välillä haastavaa, tuo se elämään myös syvyyttä.
– Äitiys on iso ja syvä asia. On myös iso voimavara, että olemme ”meidän perhe”. Minun on hyvä olla varsinkin nyt, kun imetyksen jälkeiset kilot ovat sulaneet. Nautin raskaana olosta, mutta viimeisilläni tunsin olevani valas. Nyt koen saaneeni viehätysvoimani takaisin.
Marian mielestä äitiys on antanut lisää perspektiiviä myös työhön.
– En ole enää niin ankara ammatillista minääni kohtaan. Pystyn myös tekemään ratkaisuja ajattelematta niin paljon muita ihmisiä. Lapsi on saanut minut relaamaan. On helpompi muistaa, mikä elämässä oikeasti on tärkeää.
