2
Silmissä vilisee karkkivärejä, kun näyttelijä Mari Perankoskipelmahtaa paikalle. Koomikko näyttää herkulliselta vaaleanpunaisessa takissa, turkoosissa kaulahuivissa ja lilassa glitterhatussa. Mari myöntää pitävänsä vahvoista väreistä mutta epäilee, onko räväkkä tyyli sopiva enää nelikymppiselle naiselle.
– Olen vähän tällainen veteraanipissis. Viihdyn parhaiten farkuissa, tennareissa ja huppareissa, vaikka ikäiseni pitäisi kai pukeutua kuin Tanja Karpela. Olen kyllä kauheasti yrittänyt opetella käyttämään arjessakin mekkoa ja korkokenkiä, mutta ei siitä mitään tule.
Mari kuvailee itseään ronskein sanankääntein eikä yritä kaunistella tekemisiään tai sanomisiaan. Hän ei kikattele kehuille kauniista meikistä mutta räväyttää ilmoille hörönaurun muistellessaan tuoretta ulkomaanmatkaa ja kulttuurishokkia Goan hippimeiningin ja Gracelandin elvistelyn välillä.
Näyttelijän rehvakas puoli tulee esiin myös Nelosella pyörivässä Kallio-sarjassa, jonka hän on käsikirjoittanut yhdessä Juha Jokelan ja Tommi Liskin kanssa.
– Roolihahmoani Eevaa ja minua yhdistää suorapuheisuus ja huumorintaju, sillä näemme hauskuutta joka asiassa. Eeva on meistä liioitellumpi, ja hän tekee sellaista, mistä minä vain haaveilen. Itse en uskalla yhtä paljon.
Varsinkin nuorempana Mari joutui suorapuheisuutensa kanssa ongelmiin, sillä häntä ei aina ymmärretty oikein. Mari kasvoi Varkaudessa ainoana lapsena, ja hän janosi omanikäistään seuraa.
– Olen pienestä pitäen puhunut ihan koko ajan. Yritin saada jatkuvasti muita nauramaan, mutta välillä taisin olla vähän rasittava. Kun muu ei auttanut, yritin ostaa suosiota vitseillä ja suklaapatukoilla.
Vitsinheitto ja huomionhaku kääntyivät Marin kasvaessa uraksi. Nyt näyttelijä pääsee toteuttamaan esiintymisviettiään, vaikka hän näkeekin ihmisten hauskuuttamisessa saman hyväksytyksi tulemisen kaipuun kuin lapsena.
– Koomikon työssä taustalla on aina ajatus, että rakastakaa minua, taputtakaa minulle ja hyväksykää minut.
Avomies löytyi töistä
Marin läheisiin kuuluvat hänen 10-vuotias poikansa Joel eli Jopi sekä avomies, ohjaaja Miika Soini, 36. Mari ja Miika tapasivat Kallio-televisiosarjan kuvauksissa vuonna 2008, kun Miika oli sen apulaisohjaajana.
– Ihastuin Miikan naurusilmiin ja jatkuvaan sosiaalisuuteen. Hän ottaa aina muut ihmiset huomioon. On ihanaa, että hän on samanlainen höslääjä kuin minä. Emme kumpikaan jaksa olla kauan aloillamme vaan laitamme asiat tapahtumaan.
Suhde kehittyi nopeasti, ja pariskunta muutti pian saman katon alle Helsingin Etelä-Haagaan. Nykyään vapaa-aika kuluu matkustellessa, sekä Joelin kanssa että kaksin.
Samalla alalla työskentely on vaikuttanut siihen, että Mari ja Miika puhuvat töistä myös vapaa-ajalla. Viime aikoina keskustelun aiheena on ollut Marin tähdittämä tunnin mittainen viihdeshow, jonka Miika ohjaa. Sarja kulkee työnimellä Yksi lensi yli Marin pesän. Näillä näkymin syksyllä Nelosella esitettävässä ohjelmassa Mari naurattaa katsojia stand up -komiikalla, sketseillä, julkkisvierailla ja yllättämällä pahaa-aavistamattomia ihmisiä.
– Oma show tuntuu mahtavalta, mutta toisaalta se myös pelottaa. Olen käyttänyt vuoden ohjelman tekemiseen ja jännittää, onko se ehkä liiankin roisi.
Yksi jätkistä
– Olen naisellinen tyyppi, mutta minussa on paljon miehisiä piirteitä, Mari pohtii. – Viihdyn paremmin miesten kanssa ja olen yksi jätkistä. Tuntuu helpommalta, jos ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin. Lähimmät ystävänikin ovat jätkämäisiä.
Mari ei loukkaannu, jos naisista ja heidän luonteenpiirteistään lasketaan leikkiä. Sen sijaan häntä ärsyttää, että naisten kustannuksella tehtävä huumori on aina samankaltaista. Yleensä se tarkoittaa sitä, että nainen raivoaa miehille pms-päissään.
Miehisistä piirteistä on ollut Marille hyötyä työssä, sillä hän ei jää helposti sanattomaksi. Esimerkiksi palkkaneuvotteluissa Mari ei sorru turhaan kiltteyteen ja vaatimattomuuteen vaan ilmoittaa haluavansa ”saman kuin Summasen Pete”.
Epäreilut opinnot
Mari törmäsi miesten ja naisten eriarvoiseen kohteluun jo Teatterikorkeakoulussa. Naisilta vaadittiin tuolloin muun muassa itkemisen taitoa, miehiltä ei.
– Tytöille läiskittiin litsareita poskille, jotta he oppisivat itkemään. Pojille riitti, että he olivat hauskoja ja karismaattisia jöröjä. Ja auta armias sitä ylistystä, jos mies sai yhdenkin kyyneleen puristettua silmäkulmastaan.
Mari olisi jo opiskeluaikoina kaivannut vahvoja naisrooleja, mutta niitä ei ollut tarjolla. Edelleen hänen mielestään naisten roolihahmot kehittyvät suhteessa mieheen.
Juuri 40 vuotta täyttäneen Marin menestys näyttää olevan nousujohteista, vaikka hän itse naureskeleekin uransa olevan jo ehtoopuolella.
– Onhan tämä ajan kuluminen ihmetyksen paikka. Ei mene jakeluun, että olen jo vanha nelikymppinen. Ainakaan minusta ei tunnu yhtään siltä.
Kommentoi 2
