3
Kuva Jukka Rapo
– Olen sinnikäs kirjailija. Sofi Oksanen sanoi minusta joskus niin, enkä tiedä oliko se tarkoitettu kehuksi vai halventavaksi kommentiksi, kirjailija, käsikirjoittaja ja kuvataitelija Katariina Souri nauraa.
– Mutta se on varmasti ihan totta. En voisi kuvitellakaan, että jättäisin joskus kirjan kirjoittamisen kesken. Olen niin omistautunut työlleni.
Katariinan kuudes romaani Polku ilmestyi toukokuun alussa. Kirjaa on luonnehdittu modernin gotiikan hengessä eteneväksi jännityskertomukseksi. Se pureutuu tunnetun talk show -juontajan Auran elämään ja julkisen työn varjopuoliin.
Katariina kirjoittaa päivässä keskimäärin 3-5 liuskaa eikä ole koskaan kärsinyt tyhjän paperin kammosta. Uutta romaaniakin on syntynyt jo pari lukua.
– Jotkut sanovat, että iän myötä luovuus kärsii, mutta minä olen vasta nyt päässyt vauhtiin! En saa edellistä kirjaa edes valmiiksi, kun teen jo seuraavaa. Ideoita tulee valtavasti.
Helsingissä varttunut Katariina asuu nykyään Sipoossa perheensä kanssa.
Kolmen vuoden aikana Katariinan elämä on tasaantunut niin, että hän voi antaa kaikkensa kirjoittamiselle.
– Elämäni on ollut hirveän sosiaalista ja olen nähnyt ja kokenut niin paljon. Nyt on selkeästi se vaihe, kun pitää olla oma rauha.
Maaseudun kiireettömässä ympäristössä syntyvät kirjojen lisäksi myös öljyväri -ja mosaiikkimaalaukset.
– Mosaiikit inspiroivat minua tällä hetkellä suuresti. On symbolista, miten pienistä palasista syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Haluaisin mennä Italiaan mosaiikkikurssille opiskelemaan perinteisiä tekotapoja.
Ehdoton ei vesiväritöille
Hyvällä tuurilla Katariina tekee perinteisen öljyvärityön valmiiksi yhdessä päivässä, mutta monia hänen töitään on päätynyt myös roskiin. Vesivärejä ei Katariinan käsissä nähdä koskaan.
– Vesiväri ei ole välineeni ollenkaan, en hallitse sitä. Joskus ajattelin myös, etten koskaan kirjoittaisi runoja. Olen kuitenkin tehnyt muusikkomiehelleni lyriikkaa eikä se ole niin kauhean kaukana runoudesta.
Katariina rakasti jo lapsena piirtää ja tehdä pastelliväritöitä. Draamaan hän tutustui tehtailemalla ystäviensä kanssa kuunnelmia ja nauhoittamalla niitä vanhaan kasettimankkaan.
– Draama oli minulle luontaista. Rakastin Barbie-leikkejä ja niissäkin oli aina kohtalokkaat juonenkäänteet.
90-luvulla Katariina opiskeli kuvataiteen perusteita, tekniikkaa, värien käyttöä ja pohjustuksia Kimmo Tolinin ateljeessa. Hyvät välit ovat säilyneet tähänkin päivään asti ja Katariina pitää Kimmoa "elämän mentorinaan".
– Hänen avullaan olen päässyt yli monista henkisistä notkahduksista.
Katariina arvostaa suuresti myös ystäväänsä, taidemaalari Nanna Sutta.
– Hän on kulkenut aina vastavirtaan ja pärjännyt vaikeassa ammatissa. Nannassa on sellaista rohkeutta ja tekemisen meininkiä, jota ihailen.
Kommentoi 3
