Kuva Jouni Harala
Parhaillaan Suomen menestynein ampumahiihtäjä, viimevuotinen maailmanmestari ja vuoden urheilija Kaisa Mäkäräinen, 29, on ansaitulla lomallaan. Neljän lomaviikkonsa aikana Kaisa ei ole pyssyynsä koskenut eikä osumia miettinyt.
– Minulla vuosi vaihtuu keväällä. Silloin ajatukset siirretään päättyneestä kaudesta uuteen.
Lomaviikoista ensimmäinen kuluu kasaantuneissa sit ku -töissä ja vastaillen sähköposteihin, jotka Kaisa on kuluneella treeni- ja kisakaudella kuitannut sanoilla "hoidan keväällä". Keskittyessään kilpailuihin hän hyvällä omallatunnolla luistaa kaikesta muusta ja pyrkii karsimaan arkivelvoitteet minimiin.
Aiemmilla lomillaan Kaisa on usein pyrähtänyt kaupunkilomalle Eurooppaan, mutta tällä kertaa hän on pysytellyt kotikulmilla.
Ulkomailla leireillä ja kilpailuissa vierähtää nykyään yli 200 päivää vuodessa. Niiden jälkeen kelpaa hyvin köllötellä kotona.
– Keväällä parasta on parvekekukkien hommaaminen. Odotan ensimmäisiä kesäkukkien mainoslehtisiä kuin kuuta nousevaa. On ihanaa päästä valikoimaan, mitä tällä kertaa laittaisin multiin.
Kanaemo kaipaa läheisyyttä
Kaisan ja hänen kihlattunsa Jarkko Siltakorven koti on Joensuussa, rivitalokaksiossa, jonka Kaisa väittää välillä muistuttavan enemmän urheilutarvikevarastoa kuin koti-idylliä.
– Joskus haaveilen lisätilasta ja elättelemme toiveita taloprojektista, mutta vielä ei ole sen aika. Nyt kun kilpaura on kovimmillaan, on hyvä pitää kodinhoidolliset velvollisuudet mahdollisimman vähissä. Mitä vähemmän tarvitsee ajatella huushollaamista, sen parempi.
Systeemi sopii molemmille, sillä myös Jarkko kisailee harrastusmielessä, treenaa maratonia ja kulkee kilpamatkoilla suksihuoltajan roolissa. Useimmin Jarkko voitelee Kanadan maajoukkueen suksia, ja Kaisan menopelejä vain satunnaisesti.
Urheilun ansiosta pari tapasikin, ja nyt yhdessä on oltu viisi ja puoli vuotta.
– Kai minä olen kumppanina itsekäs ja itsekeskeinen yksilöurheilija, Kaisa naljailee.
– Mutta tottahan se on, että arkemme määräytyy minun urheilu-urani mukaan. Sellainen vaatii toiselta mielettömästi ymmärrystä ja sopeutumista.
Kaisa sanoo parin kasvaneen ja tottuneen jatkuvaan yhdessäoloon.
– Usein kuulee, että puolison olisi hyvä työskennellä kokonaan toisella alalla. Minun kohdallani se ei toimisi. Minusta ei olisi etäsuhteeseen, päinvastoin. Kaipaan läheisyyttä ja päänsilittelyä. Haastavissa tilanteissa Jarkon läsnäolo on valtava tuki ja voimavara.
Sen Kaisa myöntää, että kilpamatkoilla työroolit puskevat vahvasti päälle ja kun ajatukset ovat tiukasti hiihdossa, siviiliminät tuppaavat jäämään varjoon.
– Välillä meinaa unohtua, että olemme myös pariskunta eikä niin, että sä olet suksihuoltaja ja mä olen hiihtäjä. Urheilijana olen itsekriittinen ja ankara ja vaadin muiltakin paljon. Jos työssä jokin mättää, ärähdän helposti ja olen itselleni vihainen. Silloin tekee hyvää muistaa, että Jarkko tykkää minusta yhtä paljon ja edelleen, vaikka kisat olisivat menneet heikommin.
Vastapainoksi Kaisasta löytyy annos kanaemoa, joka hyysää ja huolehtii, että puolisolla on avaimet mukana, auto lukossa ja laskut maksettu.
– Välillä tulee kommenttia, että lopeta jo äiskä. Mies kuulemma osaa itse pitää huolen asioistaan, Kaisa naurahtaa.
Kommentoi 0
