11
Pari viikkoa sitten Lauri Tähkä yllättäen ilmoitti sähköpostitse bändinsä jäsenille, että ” tauko on antanut hyvää etäisyyttä ja perspektiiviä touhuihimme ja olen tullut siihen tulokseen, etten näe enää mahdollisuutta jatkaa bändiä - - - tähän touhuun mun takkini on tyhjä.”
Jos fanit olivat Laurin päätöksestä tyrmistyneitä, niin ovat olleet bändin jäsenetkin. Aluksi he päättivät olla laajemmin kommentoimatta tylyä viestiä, joka merkitsi heille kaikille työpaikan menetystä ja suurta elämänmuutosta.
Nyt kun ensipöly on laskeutunut, yhtyeen viulisti Johanna Koivu istuu helsinkiläisen hotellin aulassa. Ilman meikkiä, puukkoa, helavyötä ja viuluaan hän saakin istua aivan rauhassa.
– Kerran joku fani totesi, että Simo on bändin sydän, mutta Johanna sen sielu. Se tuntui hyvältä, Johanna sanoo.
Lopetusviesti puun takaa
Fanien kannustus, lukemattomat yhteydenotot ja tekstiviestit ovat tuntuneet hyvältä nytkin, kun Johanna on miettinyt, mitä oikein tapahtui ja miten tästä eteenpäin.
– Ennen Laurin sähköpostia olin Tampereella teatterissa katsomassa näytelmää Jumala on kauneus. Olen tunneihminen ja olin näytelmän väkevästä ilmaisusta niin fiiliksissä, että leijuin melkein ilmassa. Seuraavana päivänä tuli Laurin lopettamisviesti. Se tuli puun takaa ja oli täydellinen pysähdys.
Lauri Tähkään ei Johanna, eivätkä muutkaan bändin jäsenet saaneet minkäänlaista yhteyttä. Tulkinnanvaraa viesti ei kuitenkaan jättänyt. Kaikki elonkerjuulaiset tiesivät, että se on tullut mieheltä, jonka mielipidettä ei kannata yrittää muuttaa.
– Tähän asti olemme päättäneet kaikista asioista yhdessä. Tapa, jolla Lauri yhteistyön lopetti, on kolhaisu pohjalaista suoraselkäisyyttä vastaan. Juuri sitä asiaa kohtaan, jolla menestyksemme on saavutettu, Johanna sanoo.
Kun bändi joulukuussa jäi tauolle, sen kaikki jäsenet olivat väsyneitä jatkuvaan kiertämiseen. Viimeiset viisi vuotta, suosion hurjimmat vuodet, olivat kuluneet ilman lomia. Esimerkiksi viime kesänä yhtyeellä saattoi jatkuvasti olla viisikin keikkaa viikossa. Ei ollut aikaa nukkua kunnolla, mutta lavalla oli joka kerran annettava kaikkensa. Johanna vertaakin keikkaa pitkänmatkan juoksuun.
– Kesä oli rankka. Teimme töitä aivan äärirajoilla, sumussa. Jos joku olisi silloin kysynyt, missä olit viime viikonloppuna, en olisi pystynyt sanomaan. Olimme kaikki tauon tarpeessa ja teimme yhdessä päätöksen, että kukin saa sinä aikana tehdä mitä haluaa.
Jo silloin bändin jäsenillä oli tiedossa, että Lauri Tähkä luo tuona aikana soolouraa.
– Mutta koskaan pahimmankaan väsymyksen aikana emme olleet puhuneet lopettamisesta. Sanoimme toisillemme suorat sanat milloin mistäkin asiasta, mutta se kaikki sanottiin rakkaudella. Se, että jaksoimme näinkin hyvin kiertää vuosikausia, johtui siitä, että meidän kemiat toimivat ja meillä oli kivaa keskenämme.
Menestys muuttaa ihmistä
Jos Johanna on aivan rehellinen, merkkejä muustakin oli olemassa, jos niitä halusi nähdä.
– En ole kuullut Laurista mitään viimeisen joulukuisen keikkamme jälkeen. Enkä viime aikoina aina enää tunnistanut sitä ihmistä, jonka olin oppinut tuntemaan kymmenen vuotta sitten.
Johanna arvelee, että kyseessä on klassinen tarina menestyksestä ja siitä, mitä se ihmiselle tekee.
– Suosio muuttaa meitä kaikkia tavalla tai toisella. On myös ymmärrettävää, että väsymys, jota me kaikki tunsimme, oli Laurin kohdalla kaikista suurinta, sillä hän oli yhtyeen keulakuva ja hoiti suurimman osan muun muassa levyjen markkinoinnista. Olimme kyllä tarjonneet apua, jotta taakka olisi kevyempi, mutta sitä apua ei otettu vastaan.
Sen Johanna kiistää, että bändissä olisi riidelty rahasta.
– Rahan suhteen kaikki on mennyt oikeudenmukaisesti. Lauri teki biisejä, ja biisintekijä tekee enemmän töitä ja saa näin myös enemmän tuloja. Saan minäkin sovittajan ja soittajan osuuteni. Halutessani minäkin olisin voinut tehdä lauluja.
Johanna uskoo, että kunnon tauon jälkeen bändillä olisi ollut vielä paljon annettavaa.
– En osaa sanoa, miksei keulakuvamme siihen usko. Toisaalta Lauri on nopea liikkeissään, eikä minkään lopullisuudesta voi koskaan tietää.
