620x0 vartiainen

"Vanhempani tinkivät omista mukavuuksistaan, jotta lapset voisivat käydä harrastuksissa. He sitoutuivat niihin sekä ajallisesti että taloudellisesti. Olen siitä ikuisesti kiitollinen", Jenni Vartiainsen kertoo perheestään.

Vaikka Jenni Vartiainen on ollut julkisuudessa jo kahdeksan vuotta, hänestä tiedetään vain vähän.

Hän laulaa tyttöjen välisestä ystävyydestä, netin vaaroista, mustasta kahvista ja murskatuista haaveista. Hänestä on Facebookissa neljä valeprofiilia. Hän on se tummatukkainen kuopiolaistyttö, joka ponnahti julkisuuteen Popstars-ohjelmassa kyhätyn Gimmel-bändin kautta.

Jennistä kertovat otsikot ovat usein sukua toisilleen: ”Salaperäinen Jenni”, ”Gimmel-teinistä kaunottareksi”, ”Viimein omillaan”, ”Jenni Vartiainen valittiin jo neljännen kerran kauneimmaksi poptähdeksi”.

Kauneutta ei käy kiistäminen, kun Jenni saapuu haastatteluun vihreissä haaremihousuissaan ja korkeissa koroissaan. Laulaja itse sanoo, että hänelle tälläytyminen on vain musiikin jatke. Silti hän ei voi olla huomaamatta, että monet paasaavat mielellään hänen ulkonäöstään.

– Todettiin bändin poikien kanssa, että meistä ei juuri ilmesty keikka-arvosteluja, joissa puhuttaisiin vain musasta. Yleensä kirjoitetaan myös siitä, miltä me näytetään. Onhan se välillä hassua, koska musan takia tässä ollaan.

Jenni ei kuitenkaan kiellä, etteikö hän huolehtisi ulkonäöstään. Hän välttää hiilihydraatteja, haalii terveellisiä reseptejä ja sekoittelee terveyspirtelöitä. Herkkuillallinen koostuu salaattipedistä, jonka päällä lepää paistettu kala. Jos tekee mieli karkkia, voi marssia apteekkiin ja ostaa lakritsia.

Esiintyvän artistin on myös pidettävä huolta kunnostaan. Jenni joogaa, venyttelee ja lenkkeilee metsässä koiriensa Urho Kepposen ja Paavo Lepposen kanssa.

– Soitan käytännössä mieltäni ja kroppaani. Pitää pysyä kuosissa, jotta homma toimii. Jos tuntee itseinhoa ja on huono fiilis, se näkyy kaikessa energiassa. Se on kuin sädekehä, josta heijastuu niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi.

Tällä hetkellä Jenni Vartiaisen, 27, sädekehä näyttää varsin kirkkaalta. Mutta kuka oikeastaan on Jenni Vartiainen? Ja mistä hänen loistonsa on lähtöisin?

 

Laulua lehmille

Eletään 80-luvun loppupuolta. Tyttö nimeltä Jenni viettää kesä­lomaa mummolassa lähellä Kuopiota. Hän oppii kaivamaan pottuja, perkaamaan kaloja, lypsämään lehmiä. Toisinaan hän laulaa navetassa vasikoille Sabrinan hittiä Boys, Boys, Boys. Kun hän yhtenä päivänä jää kiinni itse teosta, häpeä on valtava.

Jenni sanoo, että esiintymisvietti on ollut hänessä aina. Esiintyminen tekee hänet ehjemmäksi, se on kuin happihyppelyä. Laulaja arvelee, että kyse voi olla myös ihailun tarpeesta, halusta nousta lavalle ja näyttää, mitä osaa.

– Jo kolmevuotiaana istutin naapurit sohvaan ja sanoin, että olkaa siinä, mä esitän teille tämän tanssin. Veri vetää esiintymään, se on rakennettu minuun sisään.

Vanhemmat tukivat Jenniä kaikissa tämän harrastuksissa. Savon maisemissa kasvanut tyttö soitti pianoa ja huilua ja treenasi taitoluistelua.

– Vanhempani tinkivät omista mukavuuksistaan, jotta lapset voisivat käydä harrastuksissa. He sitoutuivat niihin sekä ajallisesti että taloudellisesti. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Jennin vanhemmat pitävät lelukauppaa Kuopiossa, mutta siitä huolimatta Jenni ei lapsena kylpenyt leluissa. Hänestä oli hauskempaa leikkiä kaupan tätiä kuin pukea barbeja.

Vanhemmiltaan Jenni oppi paljon yksityisyrittäjän arjesta. Töitä pitää tehdä niska limassa, niin kuin Jenni asian muotoilee. Yksityisyrittäjä hän on nyt tavallaan itsekin, muusikkona.

– On itsestä kiinni, että asiat menevät eteenpäin näissä jutuissa ja että jotakin tapahtuu. Ei kukaan hae minua himasta.

 

Piruetit pannaan

On vuosi 1999, Jenni on kuudentoista. Hän tähtää taitoluistelijaksi, takana on tuhansia piruetteja ja kohta kymmenen vuotta treeniä. Yläasteen jälkeisenä kesänä hän loukkaantuu harjoituksissa, ja selän kiusaksi tulee välilevyn pullistuma.

Musiikkilukion Jenni aloittaa selkää tukevissa liiveissä, joissa hän ei pysty solmimaan edes kengännauhojaan. Vaikka hän on lukion tanssilinjalla, hän ei pääse tanssitunneille kolmeen kuukauteen.

Jenni sanoo, että luistelu-uran päättyminen oli iso kolahdus.

– Luistelusta elannon saaminen oli haave, jota olin miettinyt kymmenen vuotta. Loukkaantumisen jälkeen se ei ollut enää vaihtoehto.

Musiikkilukiossa Jennistä tulee entinen luistelijatyttö, joka ”soittelee vähän soittimia mutta ei sen ihmeempää”. Laulamisesta hän ei haaveile, se on toisten heiniä.

Vuonna 2002 Jenni pääsee ylioppilaaksi ja muuttaa Helsinkiin. Abikeväänä hän suunnittelee lähtöä ulkomaille, mutta tie viekin toisaalle. Täydellinen käännekohta tulee, kun Jenni näkee ilmoituksen Popstarsista, jossa etsitään laulajia tyttö- tai poikabändiin. 

Jenni ottaa tv-ohjelmaan osallistumisen haasteena.

– En ollut ennen laulanut yksin. Ajattelin, että jos tuon uskallan tehdä, uskallan tehdä mitä vain.

 

Elikkä Jenni

Popstarsin koelauluissa 19-vuotias Jenni astuu tuomariston eteen lahkeista levenevissä farkuissa ja harmaassa paitapuserossa. Kun tuomarit kysyvät hänen nimeään, savolaistyttö vastaa: ”Elikkä Jenni”. Laulukseen hän valitsee Aikakoneen Neiti Grooven – ja pääsee jatkoon.

– Kun lauloin tuomareille ekan kerran, tajusin, että ei hitto, tämä onkin minun juttuni, tätä on pakko tehdä lisää, Jenni muistelee.

Kun saparopäinen poppari myöhemmin joutuu tuomariston eteen, häneltä kysellään kiusoitellen, skippaako hän Kuopioon jäävän poikaystävän poptähteyden tieltä. ”Jos se sitä tarkottaa, niin käytännössä”, Jenni naurahtaa hämillään YouTube-videolla.

Vaikka tuomarit pitävät Jenniä kiltinpuoleisena poptähdeksi, hänet valitaan Gimmel-tyttöbändiin yhdessä Susanna Korvalan ja Ushma Karnanin (nyk. Olava) kanssa. Vauhdikas Roviolla-biisi siivittää kolmikon teinityttöjen sydämiin. Gimmelillä on parhaimmillaan jopa 200 keikkaa vuodessa, mutta bändi jää tähdenlennoksi. 

– Gimmelistä opin muun muassa, miltä tuntuu, kun keikalla on enää kymmenen ihmistä ja levyt eivät myy. Artistin pitää kehittyä koko ajan ja tehdä hulluna töitä.

Vaikka tytöt eivät itse tehneet biisejään, Jenni tykkäsi jo tuolloin notkua studiossa. Gimmelin loppuminen ei häntä harmittanut.

– Tiesin, että jonakin päivänä tulen tekemään tämän kaiken yksin.

 

Varastosta ihmisten eteen

Vuonna 2005 Jenni solmii levytyssopimuksen Warnerin kanssa. Silti ex-Gimmelin esikoislevyä ei kuulu. Ihmiset supattelevat, että ”tuskin se enää musiikkia tekee”.

Jenni työstää levyä kaikessa rauhassa tuottaja Jukka Immosen kanssa. Levynteko kestää sen verran kauan, että Jenniltä loppuvat rahat. Epätoivon hetkellä hän kysyy levy-yhtiön luottohenkilöltä, voisiko hän tulla siivoamaan Warnerin lattioita.

– Hän sanoi, että et todellakaan, nyt pitää saada joku roti tähän. Menin sitten varamiespalveluun ja sanoin, että antakaa mulle hommia. Pakkasin rättejä helteisessä varastossa ja hoidin yhden yrityksen reklamaatioita.

Myöhemmin Jennin ei enää tarvitse tehdä hanttihommia. Vuonna 2007 ilmestyy odotettu esikoislevy Ihmisten edessä, josta tulee Emma-palkittu menestys. Keikat myydään loppuun, kalenteri on täynnä pr-hommia.

Jenni myöntää nyt, että hän ei vielä tuolloin ymmärtänyt oman ajan tärkeyttä.

– Jossakin vaiheessa uutisoitiin, että minulla olisi ollut burn out, joka tuntuu nykyään olevan diagnoosi ihan normaalistakin työ­väsymyksestä. Totta kai sitä on uupunut, kun antaa kaiken kapasiteettinsa. Silloin pitää ottaa pikku breikki ja kerätä taas energiaa.

Pysyäkseen tasapainossa itsensä kanssa Jenni tarvitsee yksinkertaisia, arkisia asioita. Hänen on saatava olla välillä yksin, samoilla luonnossa, syödä ”omia ihme keitoksiaan” ja lukea kirjaa. 

Myös yksityiselämän suojeleminen on hänelle tärkeää. Jennistä ei kohuotsikoita saa, ja rakkaussuhteistakin hän laulelee vain levyllään. Pariin otteeseen on huhuttu, että Jenni asuisi avoliitossa Jukka Immosen kanssa, mutta sitäkään laulaja ei ole koskaan kommentoinut. 

– En puhu siviilisäädystäni, se ei liity millään tavalla musiikkiini.

 

Tarkkailija vaiston varassa

Julkisuudessa Jennistä on pyritty rakentamaan salaperäisen ja mystisen laulajattaren kuvaa. Jenni itse ihmettelee hänen ylleen heitettyä salaperäisyyden verhoa.

– Olen kuullut tuota paljon. Minun pitäisi olla näyttelijä tai supernero, jotta tajuaisin tuollaista pelaamista! Menen vaiston varassa, mitä kannattaa puhua ja mitä ei. Levyt ja musa kertovat sielunmaisemastani eniten.

Jenni sanoo olevansa luonteeltaan tarkkailija, sivustakatsoja. Lapsena hänellä ei ollut vilkasta sosiaalista elämää, koska kaikki aika kului harrastuksiin. Nyt tilanne on samankaltainen. 

– Lähelläni on tosi vähän ihmisiä. Olen luottanut huonosti ihmisiin ja olen varauksellinen tyyppi. Ehkä se on jonkinlaista arkuutta. Sitä haluaa ensin tarkastaa tilanteen, ennen kuin kunnolla heittäytyy.

Jo Gimmelin aikoihin osa Jennin kavereista rupesi jännittämään julkkiksen seurassa, osa puolestaan halusi epäilyttävän nopeasti bestikseksi. Nykyään laulajan ympärille on vakiintunut pieni ystäväpiiri. Ne ajat ovat ohitse, kun oli yhdeksäntoista ja oli siistiä tuntea paljon ihmisiä.

– Se oli sellaista nuoruuteen kuuluvaa yläpilveä.

 

Onnellinen kuin lapsena

On heinäkuu 2010, kello kohta neljä iltapäivällä. Jenni Vartiainen on astumassa ensimmäistä kertaa elämässään ison festarin päälavalle Ilosaarirockissa. Vatsanpohjassa tuntuu kutinaa, ruoka ei ole maittanut koko päivänä.

Kun laulaja nousee lavalle, hän näkee 20 000 ihmistä kädet ilmassa. Jotkut heiluttavat lakanoita, joissa lukee: ”Jenni laita mut nettiin!” Yleisömeren edessä jännitys laukeaa nopeasti.

– On ihanaa elää uudestaan biisit niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat ne kuulla.

Jennin uusin levy Seili ilmestyi maaliskuussa, ja se on myynyt jo vajaat 50 000 kappaletta. Radiossa ovat soineet etenkin hitit En haluu kuolla tänä yönä ja Nettiin. Jälkimmäinen Teemu Brunilan kappale on herättänyt kahtalaisia mielipiteitä. Sen sanoituksissa solvataan ”munapäätä”, joka on laittanut ex-tyttöystävänsä kuvan nettiin.

– Biisi alkoi naurattaa saman tien, se on niin hyvä läpsäytys naamalle nykypäivän ilmiöstä. Jotkut sanoivat, että mahtavaa, jotkut sanoivat, että tuhoaisin tällä urani.

Vertauskuvallisesti levyn nimi Seili merkitsee Jennille matkaa tuntemattomaan saareen, pakenemista arjesta musiikin maailmaan. Kappaleissa liikutaan aamuyön tunnelmissa, niissä hetkissä, kun päivä päättyy ja uusi alkaa.

– Se on dramaattinen hetki, aika, jolloin aistit ovat herkillä vaikkapa väsymyksestä tai päihtymyksestä.

Aamuyön tunnit ovat Jennille tuttuja. Koska keikat alkavat usein vasta keskiyöllä, laulaja pääsee vällyjen väliin neljän viiden aikoihin. Silloin saattaa saada kirkkaita oivalluksia, jotka usein seuraavana aamuna vaikuttavat hänestä höperöiltä.

Jenni arvelee, että menestys ei ole muuttanut häntä, mutta musiikki on: se on tehnyt hänet ehjemmäksi. Kun laulajalta kysyy tulevaisuudensuunnitelmista ja perheenperustamishaaveista, hän hymyilee.

– Tällä hetkellä elän viikko kerrallaan, käyn keikoilla ja näen nauravia kasvoja. Teen sitä, mikä minulle on kaikkein rakkainta.

Uuden levyn vastaanotto on ollut myönteinen, ja se näkyy keikoilla. Vastassa on innostuneita faneja, ja kesäfestareilla teltat ovat olleet tupaten täynnä. Heinäkuussa Jennillä ja bändillä oli parhaimmillaan jopa viisi keikkaa viikossa.

– Se oli yhtä juhlaa, oli yhteislaulua, naurua, käsiä ilmassa. Tämä on paras kesä, joka minulla on aikuisiällä ollut. Viimeksi olin näin onnellinen, kun lypsin mummolassa lehmiä. 

Kommentit

1/1

Seili-albumi löytyy kotoani levyhyllystäni, mutten tiennyt nimen tulevan Turusta.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2013 klo 02:42"]

Seili-albumi löytyy kotoani levyhyllystäni, mutten tiennyt nimen tulevan Turusta.

[/quote]
"Lainaa" Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä

Me Naisten uusimmat jutut