Kuva Karoliina Paatos
Jatkokertomuksesi Miinus seitsemän kertoo kolmekymppisen Ellun laihdutusprojektista. Miten laihduttamisesta saa draamaa?
Eikös se ole naisella aina mielessä? Useimmat tuntemani naiset haluaisivat laihtua ainakin vähän. Jokaisen putoavan kilon myötä Ellu panee jonkin muunkin asian elämässään remonttiin. Tarinan idea oli muhinut mielessäni jo pitkään.
Olet pitänyt laihdutusblogia. Oletko ikuisella laihiksella?
Näin voi sanoa, mutta se johtuu siitä, että olen ollut koko aikuisikäni joko raskaana tai imettänyt, ja siksi painoni on sahannut edestakaisin. Haluan ajatella, että ilman raskauksiani olisin ollut koko ajan ihan normaalipainoinen ja tyytyväinen itseeni.
Nyt painoa pitäisi taas pudottaa, sillä sain juuri neljännen lapseni. Imettäminen ei ole koskaan laihduttanut minua, vaan olen itse saanut tehdä työn. Nytkin vauva on kasvanut, mutta minulla vaaka näyttää ihan samaa. Ehkä joku muu käy syöttämässä häntä salaa.
Tiesitkö, että hiljattain vietettiin syömishäiriöliittojen kansainvälistä Älä laihduta -päivää?
Anoreksia ja bulimia ovat psyykkisiä sairauksia ja siinä mielessä eri asia kuin muutaman kilon tyytymättömyys. Mutta ehdottomasti tällaista päivää tarvitaan. En puhu laihduttamisesta pienten tytärteni kuullen, koska en halua antaa heille kuvaa, että naisen pitää aina olla hoikempi. Ulkonäköpaineet johtuvat usein siitä, että meille syötetään vääristynyttä naiskuvaa. Lisää keskivertonaisia telkkariin!
Mitä sinun elämässäsi pitäisi panna remonttiin?
Tällä hetkellä on kaikki niin hyvin, ettei mitään. Kevät on tosin ollut vähän tunteiden vuoristorataa: äitini menehtyi alkuvuodesta syöpään, vain muutama viikko ennen kuin kuopukseni syntyi.
Henna Helmi Heinosen jatkokertomus Miinus seitsemän alkoi Me Naisten numerossa 18 ja löytyy nyt myös netistä. Tästä lukemaan.
