Ajankohtaista | Ihmiset

Arkistojuttu: Onnettomuus pakotti Lignellit kohtaamaan elämän haurauden

Sari Parkkonen

620x0 raxu07

Me Naisten tuoreessa jutussa Raakel Lignell sanoo puolisonsa Nicken liikenneonnettomuuden elämänmuutoksensa käännekohdaksi. Vuonna 2007 Raakel kertoi Me Naisille, kuinka onnettomuus vaikutti perheeseen.

Katso arkistojuttu kuvineen täällä.

 

Pari päivää sitten näyttelijä Nicke Lignell, 40, käveli lähikauppaan, osti sieltä ruokatarpeet ja yllätti perheensä kokkaamalla koko joukolle mahtavat blinit.

Se, että Nicke laittaa ruokaa, ei ole mikään ihme, sillä ruuanlaitto on hänen ja Raakel-puolison, 40, yhteinen harrastus. Ihme se on kuitenkin siksi, että vain runsas kolme viikkoa sitten Nicke loukkaantui vakavasti rattijuopon aiheuttamassa liikenneonnettomuudessa. Kallonmurtuma ja
siitä seurannut verenvuoto olivat viedä hänen henkensä.

– Nickellä oli matkassaan ainakin pataljoona suojelusenkeleitä, niin suurena ihmeenä hänen henkiinjäämistään ja nopeaa toipumistaan voi pitää, Raakel Lignell sanoo.

Vaikka hän on helpottunut miehensä selviytymisestä, katse on poikkeuksellisen vakava, eikä hän purskahda rehevään nauruun niin usein yleensä. Silmiin nousee väkisinkin kyynel, kun hän kertaa viime viikkojen dramaattisia tapahtumia.

Uudenvuoden aatonaaton aamuna Lignellin perhe sai suruviestin: Nicken isä oli yllättäen kuollut edellisenä iltana. Nicke lähti alakuloisissa tunnelmissa yhdessä äitinsä kanssa Tammisaaren Bromarvihin jättämään isälleen viimeisiä jäähyväisiä.

Raakel jäi kotiin viiden lapsen, Poujoun, 15, Joelin, 13, kaksosten Edithin ja Gretan, 12, sekä Elielin, 8, kanssa.

– Iltapäivällä istuimme sohvalla lasten kanssa ja katsoimme elokuvaa.

Samaan aikaan, 170 kilometrin päässä Lignellien Talman kodista, rattijuoppo törmää Nicken autoon, jossa matkustaa myös hänen äitinsä. Nicke lyö päänsä ja menettää tajuntansa. Vieressä istunut äiti sen sijaan kykenee toimimaan. Hän ryhtyy sairaanhoitajan ammattitaidollaan antamaan pojalleen ensi-apua ja saa herätettyä Nicken. Paikalle tullut sivullinen soittaa ambulanssin. Nicken äiti tarttuu puhelimeen ja soittaa puolestaan Raakelille, joka vastaa puheluun kesken hupaisan elokuvan.

– Famu sanoi, että on tapahtunut onnettomuus ja piti sitten puhelinta Nicken korvalla niin, että hän sai sanottua: päähän sattuu, tule Tammisaareen sairaalaan.

Siinä vaiheessa Raakel ei vielä käsittänyt, miten pahasta onnettomuudesta oli kyse. Tilanteen vakavuus iski vasta, kun hän sai viestin, ettei Tammisaareen kannata ajaa, vaan suoraan Töölön sairaalaan.

– Ymmärsin, ettei ollut kyse mistään pikkutöyssystä.

Töölössä Nickelle tehtiin nopeasti tutkimukset ja päätös välittömästä leikkauksesta.

– Aivojen verenpurkauma oli saatava poistettua heti. Kysymys oli muutamasta tunnista, jonka jälkeen tilanne olisi voinut muuttua kohtalokkaaksi, Raakel sanoo.

Uusivuosi ei unohdu

Leikkaus onnistui hyvin, se Raakelille kerrottiin heti operaation jälkeen. Seurasi puolen vuorokauden odotus ja uudet kuvat, ennen kuin mies herätettiin narkoosista.

Kun Raakel sitten soitti sairaalaan ja kuuli hoitajan sanovan ohi luurin, että Nicke, täällä Raakel soittelee, ja sai miehensä langan päähän, helpotus teki hänet heikoksi.

– Lähdimme koko perhe sairaalaan Nickeä katsomaan. Kokemus oli hurja ja täynnä tunnelatausta. Ilon keskellä lapsille oli järkytys nähdä isänsä niin heikkona ja avuttomana, kaikissa niissä letkuissa ja pää siteissä. Minä yritin pitää itseni kasassa, mutta oli vaikeaa nähdä lasten hätä.

Nyt Raakelia jo vähän hymyilyttää miehensä suurin huolenaihe tilanteessa. Oli uudenvuoden aatto, jota perinteisesti vietettiin lasten kanssa hyvää ruokaa syöden. Traditioihin ei ollut aiemmin kuulunut rakettien ammunta, mutta tänä vuonna pojat olivat ostaneet ilotulitteita omilla rahoillaan.

– Muistakaa pyytää naapurin sedältä apua rakettien kanssa, Nicke huolehti sairasvuoteeltaan.

Uudestavuodesta tuli ikimuistoinen, mutta eri tavalla kuin oli suunniteltu. Raketit ammuttiin, ja joka kerta kun ne ampaisivat taivaalle, Raakel toivoi ja rukoili.

Hyvät uutiset seurasivatkin toisiaan. Raakelille kerrottiin, että normaalisti näissä tapauksissa teholla vietetään viikko ja osastolla pari viikkoa operaation jälkeen.

Kun Nicke siirrettiinkin jo parin päivän päästä tavalliselle osastolle, Raakel tuli melkein vihaiseksi – eivätkö ne hoidakaan miestäni.

Kotona sydän pomppasi kurkkuun joka kerran kun puhelin pärähti. Tuleeko nyt huonoja uutisia? Näin kävi myös kuusi päivää onnettomuuden jälkeen, kun puhelin varhain aamulla soi.

Langan päässä olikin Nicke, joka ilmoitti, että Raakel voisi tulla hakemaan hänet kotiin.

– En ole varmaan ikinä siivonnut ja vaihtanut lakanoita niin vauhdilla ja niin euforisissa tunnelmissa, Raakel sanoo.

Sairaalasta lähtiessä hoitohenkilökunta totesi, että on mahtavaa nähdä, että joskus asiat voivat sujua näin hienosti.

– Ja miten hienosti sairaalahenkilökunta huolehti meistä läheisistä.

Suojelunhalu iski

Lignellien perheen arki on jo alkanut hiukan normalisoitua.

– Aluksi seurasin Nickeä kotona kuin hai laivaa. Tuli suojelunhalu – ettei nyt vaan väsytä itseään. Nyt luotan, että hän pärjää.

Lapsetkin inttävät hänelle jo vastaan. Se on merkki siitä, että he tuntevat olonsa aika turvalliseksi. Nickellä on kahden kuukauden sairausloma, jonka aikana häneltä on kielletty autolla ajo. Muutoin hän voi toimia voimiensa mukaan.

Sairausloman jälkeen hän jatkaa Claes Olssonin ohjaaman
elokuvan Colorado Avenue keskeytyneitä kuvauksia.

– Mitään jatkotoimia tai lääkitystä Nickellä ei ole. Hän ottaa korkeintaan aspiriinia, jos päätä pakottaa. Silmäkulma on vielä aika hurjannäköinen ja turvoksissa, mutta pikkuhiljaa sekin paranee. Arkielämämme on nyt sellaista yhdessä tossuttelemista, Raakel sanoo.

Hän ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että onnettomuus ei aiheuttanut vammautumista ja siihen liittyvää kuntouttamista.

– Tilanteemme olisi aivan toinen, jos joutuisimme odottelemaan vaikkapa puhe- tai liikuntakyvyn palautumista.

Nicken pelastivat hänen äitinsä ensiaputaidot ja ambulanssihenkilökunnan asiantuntemus. Oli oikea päätös viedä hänet suoraan Töölöön, jossa on Pohjoismaiden paras asiantuntemus tällä alueella. Erikoissairaanhoidosta kannattaa maksaa, sen tämäkin tapaus osoitti.

Aluksi en uskaltanut tuntea

Vaikka toipuminen on fyysisesti sujunut hyvin, onnettomuus on ollut sokki koko perheelle, ja siitä selviytyminen on vielä alkutekijöissään oleva pitkä prosessi.

– Kukaan meistä ei selviä tästä kokemuksesta entisellään. Tämä on suurin käännekohta, jonka perheenä olemme kohdanneet.

Jo nyt vastoinkäyminen on osoittanut, miten suuria voimia ihmisestä löytyy tiukassa paikassa.

Aivan akuutissa tilanteessa Raakel huomasi toimivansa konemaisesti uskaltamatta päästää tunteitaan pintaan.

– En halunnut uskoa, että voisi käydä huonosti tai miettiä seurauksia.

Raakelin oli keskitettävä kaikki tarmonsa siihen, että arkipäiväiset asiat sujuivat. Lapset piti ruokkia ja viedä balettitunnille, rutiinit täytyi pitää kasassa. Se antoi myös voimaa.

– Lasten lisäksi oli huolehdittava Nicken äidistä, joka asui meillä ja oli aika poissa tolaltaan. Olihan hän juuri menettänyt ex-puolisonsa ja oli vähällä menettää myös poikansa.

Lapset reagoivat kukin omalla tavallaan: nuorin leikki sairaalaleikkejä ja sitoi nallea kääreisiin, yksi näytti tunteensa aggressiivisesti ja toinen vetäytyi tiukasti kuoreensa.

– Taas kerran ihmettelin, miten erilaisia sisarukset voivat olla. Yritin olla lapsilleni avoin ja asiallinen, paljastamatta kuitenkaan suurimpia pelkojani.

Pelko tuli jäljessä

Raakelille sokki tuli vasta viikon viiveellä, silloin kun pahin oli jo ohi.

– Vasta silloin pystyin kunnolla tuntemaan ja tajuamaan, mitä oikein oli tapahtua. Kuoleman ja menettämisen pelot vyöryivät päälleni. Itkin, olin väsynyt ja masentunut, enkä jaksanut hoitaa kuin välttämättömän.

Raakel on vuosia sitten puhunut avoimesti masennukseen sairastumisestaan. Tuo kokemus antoi voimia kestää tämäkin elämäntilanne.

– Kun tietää, että vaikeistakin asioista selviytyy, ne eivät tunnu niin pelottavilta. Alakulo kuuluu elämään, varsinkin silloin, kun siihen on selvä syy, Raakel sanoo.

Hän ei vielä halua sanoa, että arvomaailma olisi nyt mennyt jotenkin uusiksi.

– Kokemus on kuitenkin muistuttanut meitä elämän hauraudesta ja korostanut perheen ja hetken merkitystä entisestään, vaikka nuo asiat ovat aina olleet meille tärkeitä. Olemme tinkineet urasta ja materiasta, jotta voisimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Olemme tehneet perhekeskeisiä valintoja. Itse olen valinnut perheenäidin roolin ja saanut siitä tyydytystä. Sitoutumisemme on aina ollut suurta. Ehkä se on nyt vielä astetta suurempaa.

Olemme pystyneet puhumaan

Läheisyys on auttanut myös tässä tilanteessa. Vaikeistakin asioista puhuminen on ollut luontevaa.

– Olemme Nicken kanssa käyneet paljon läpi tapahtunutta. Miten selvitä eteenpäin, kun on joutunut kasvokkain kuoleman kanssa? Kunnioitus ja nöyryys elämän edessä korostuvat väkisinkin. Keskeiseksi kiitoksen aiheeksi on noussut tuki, jota olemme saaneet tutuilta, ystäviltä ja kaukaisimmiltakin ihmisiltä. Vaikka välillä tuntuu, että maailma on kyyninen, tällaisessa
tilanteessa korostuu, että ihmiset ovat sittenkin inhimillisiä. Ihmisten yhteisellä energialla on suuri merkitys.

Suuri merkitys on myös perheen tuntemalla rakkaudella.

– Uskon, että se on olennaista Nicken lopullisen toipumisen kannalta.

Kokemus on tuonut yllättäen rauhan ja vapautuksen.

– En kanna nyt niin hirveästi huolta asioista. Pienistä jutuista ei kannata marista. Ei kannata miettiä, mitä meiltä puuttuu, vaan iloita siitä, mitä meillä on.

Raakel sanoo, että vastoinkäyminen on lähentänyt heitä perheenä, mutta myös miehenä ja vaimona.

– Meillä on takana 15 vuoden yhteinen matka ja hämmästyttävän sopuisa liitto. Nicke oli minulle suurena voimana silloin, kun itselläni oli vaikeaa. Nyt on minun vuoroni tukea häntä. Taas tajuan, miten ylpeä olen Nickestä ja miten mahtavan kumppanin olen hänestä itselleni saanut. Hänessä on mieletön positiivinen energia, joka kantaa tässäkin tilanteessa.

Raakelin mielestä Nicke on heikkonakin vahva, paljon vahvempi kuin hän.

– Mutta minä olen sitkeä, Raakel sanoo.

Pahimpien hetkien ylitse Raakelia kantoi rukouksen voima. Hänellä on vahva helluntailainen lapsuudentausta, mutta nuorena hän kapinoi rankasti lapsuudenkotinsa arvoja vastaan.

– Inhoan edelleen kaksinaismoralismia ja raameihin sidottua uskonnollisuutta. Yritän vain tehdä asioita niin, että niissä on etiikka kohdallaan. Taustani näkyy kuitenkin lasten kasvatuksessa ja korostuu hädän hetkellä.

Unelmia pitää toteuttaa

Elämän haurauden tajuaminen vahvisti ajatusta siitä, että ihmisen on pyrittävä toteuttamaan unelmiaan. Nicken onnettomuuden jälkeen Raakel oli varma, ettei lähde maalisvaaleihin ehdolle kokoomuksen Uudenmaan ehdokkaana, kuten oli suunnitellut. Loppiaiseksi aiotun kampanjansa aloitustilaisuuden hän perui.

– Se oli pienimpiä murheitani sillä hetkellä.

Nicke sai Raakelin mielen muuttumaan.

– Hän kannusti minua jatkamaan ja aikoo voimiensa mukaan
osallistua kampanjaani.

Raakel on ollut mukana kunnallispolitiikassa Sipoon valtuustossa ja ajanut siellä muun muassa kulttuuriin, lapsiperheisiin ja koulutukseen liittyviä asioita, jotka ovat nytkin hänen teemoistaan tärkeimpiä.

Oma kaasujalka keveni

Liikenneturvan mukaan rattijuopon aiheuttamissa onnettomuuksissa kuolee vuosittain noin 80 henkeä ja vammautuu 1000. Ratsioissa jää kiinni vuosittain noin 27 000 rattijuoppoa.

– Millainen on yhteiskunta, joka ei jaa riittävän kovia rangaistuksia rattijuopoille. Ja mitä kertoo ihmisten moraalista se, että puskaradio varoittaa poliiseista, jotta rattijuopot osaisivat välttää virkavaltaa, Raakel miettii.

Nicken onnettomuus vaikutti myös Raakelin ajotapoihin.

– Nicke on aina ollut meistä rauhallisempi ajaja, minun kaasujalkani on ollut painavampi. En pelkää ajamista, mutta varmasti muutan tyyliäni.

Anteeksiannon kysymys on vielä liian suuri mietittäväksi.

– En ajattele onnettomuuden aiheuttajaa siitä näkökulmasta lainkaan. Siksi en voi sanoa olevani edes katkera. Emme ole vielä päättäneet, millaisiin juridisiin toimiin ryhdymme onnettomuuden vuoksi, Raakel sanoo.

Jos sokki tapahtuneesta tuli viiveellä, myös ilon ja helpotuksen käsittäminen ovat tulleet jälkijunassa.

– Ilo ja kiitollisuus pulpahtavat pintaan pieninä häivähdyksinä. Äsken tunsin suurta iloa, kun aurinko vihdoin paistoi ja tammikuisessa sulassa meressä lähelleni uiskenteli kaksi valkeaa joutsenta.

Kommentit


Me Naisten uusimmat jutut