”Väitän, että jokainen, joka on ollut masentunut enemmän kuin lievästi, on ajanut moottoritietä ajatellen kaiken loppumista”, Katri sanoo. Kuva: Katri Lehtola

Kirjailija Katri Rauanjoki luuli olevansa vähän stressaantunut, mutta diagnoosiksi tulikin keskivaikea masennus.

– Se on selittämätöntä ahdistusta, joka liittyy usein vuorokauden aikoihin. Kun pimeä laskeutuu, laskee myös mieliala. Se on näköalattomuutta; ensi viikko tuntuu kaukaiselta. Pinna kiristyy ja lyhenee, Katri Rauanjoki kuvailee, miltä keskivaikea masennus tuntuu.

Oululainen kirjailija-opettaja sai diagnoosin kahdeksan vuotta sitten huomaamatta sitä oikein itse. Hän valvoi aamuyöt ja kuvitteli olevansa vähän stressaantunut kolmen pienen lapsen äiti.

”Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä.”

– Masennus oli todella iso yllätys, sillä olin aina ollut luonteeltani iloinen ja kävin töissä ihan normaalisti.

– Se on sellaista, ettei pysty lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa, koska ajatukset eivät pysy niin kauan kasassa. Muisti on kateissa. Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä. Tulee myös pelkoja, että entä jos en paranekaan vaan jään tällaiseksi.

Kuin Burana päänsärkyyn

Kahdeksan vuotta myöhemmin Katri kirjoitti masennuksesta romaanin Jonain keväänä herään, joka kulkee faktan ja fiktion välimaastossa. Entinen suorittaja halusi kuvata masennusta, sillä se on hänen mielestään edelleen tabu, joka lasketaan helposti omaksi viaksi.

Katri nousi pohjalta mielialalääkkeiden ja terapian avulla. Lääkkeitä hän ei ole uskaltanut jättää vieläkään. Vaikka nyt on hyvä olla, hän pelkää, että niiden lopettaminen saattaisi johtaa taas uuteen alamäkeen.

– Mielialalääke on masennukseen kuin Burana päänsärkyyn. Se ottaa pahimman ahdistuksen pois. Joku toinen saa serotoniinin omasta kehostaan, minä en. Siksi syön sitä purkista, Katri sanoo.

Lue Katrin koko haastattelu Me Naisten numerosta 18/2016!

Lämpötilan laskeminen makuuhuoneessa vaikuttaa eniten aineenvaihduntaamme. Viileä uni-ilma ehkäisee kakkostyypin diabetesta ja ylipainoa.

Nyt tulee ehkä helpoin laihdutusvinkki koskaan: painon pudottaminen onnistuu jopa nukkuessa – kun vain muistaa pitää ikkunaa auki, sanovat Oxfordin yliopiston akatemiatutkijat.

The Telegraph -lehti kertoo, että tutkijan, lääkäri Ashley Grossmannin mielestä jo muutaman asteen alempi lämpötila makuuhuoneessa tarjoaa vaikuttavia terveyshyötyjä. Eniten se vaikuttaa aineenvaihduntaamme.

Brittisuosituksen mukaan ikkunan auki pitäminen ehkäisee kakkostyypin diabetesta ja ylipainoa.

– Meillä on rohkaisevia todisteita siitä, että ruumiinlämpötilan laskeminen, jopa kahdella asteella, voi parantaa tai vähentää diabetesta, Grossmann kertoo.

Tutkijoiden teoria pohjautuu faktaan, jonka mukaan meillä on kahdenlaista rasvaa kehossamme: ruskeaa ja valkoista rasvaa. Siinä missä valkea rasva varastoi energiaa, ruskeasta rasvasta on apua painonhallinnassa. Se nimittäin tuottaa lämpöä polttamalla energiaa. Käytännössä ruskea rasva siis polttaa ylimääräisiä kaloreita eikä kerrytä niitä ylimääräiseksi rasvaksi.

Ruskean rasvan aktiivisuutta voi lisätä oleskelemalla viileässä – eikä se tarkoita onneksi pakkasessa oleskelua. Muun muassa japanilaistutkimus on aiemmin todistanut, että kaksi tuntia 17 asteen lämpötilassa auttaa: kuuden viikon testijakson jälkeen koehenkilöillä oli viisi prosenttia vähemmän rasvaa.

– Kylmässä ympäristössä asuminen saattaa olla hyödyllistä ja parantaa insuliiniherkkyyttä sekä torjua diabetesta, Grossmann sanoo.

Lue myös! 10 tapaa, joilla kotisi auttaa sinua laihtumaan

Ympäristöjärjestöt ja energia-asiantuntijat ovat jo pitkään suositelleet kodin lämpötilan säätämistä viileämmäksi. Se säästää energiaa, kunhan sen tekee oikein. Lämmityskaudella ikkunoiden auki pitäminen Suomessa päästää lämmön helposti harakoille, joten kannattavampaa on säätää sisälämpötilaa pari astetta normaalia viileämmäksi kuin pitää ikkunoita auki. Keväämmällä ja alkusyksystä lääkärin ikkunavinkki on fiksumpi toteuttaa.

 

Kysely

Nukutko joka yö ikkunat auki?

Esimerkiksi pari kaatumista talvessa, laktoosi-intoleranssi ja D-vitamiinilisän unohtaminen kasvattavat riskiä saada osteoporoosi.

Osteoporoosihan kuulostaa vanhuusiän ongelmalta, mutta oikeasti luuston terveyteen kannattaa kiinnittää huomiota jo kauan ennen eläkeikää. Perimäänsä ja ikäänsä ei kukaan voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi ravintoon ja liikuntaan voi. 

Luustoliitto julkaisi hiljattain yksinkertaisen testin, jolla voi nopeasti selvittää, onko osteoporoosiin sairastuminen tai osteoporoottisen murtuman saaminen omilla elämäntavoilla todennäköistä.

Huonot uutiset tulevat tässä: jos yhteenkin testin 15 kysymyksestä vastaa kyllä, riski on koholla. Sen yhden, kriittisen kyllä-rastin saa esimerkiksi, jos kaatuu jäisellä kadulla pari kertaa talvessa tai jos ei harrasta joka päivä puolta tuntia reipasta liikuntaa. 

Keliakiaa tai tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavat ja laktoosi-intolerantikot saavat muita todennäköisemmin osteoporoosin tai osteoporoottisen murtuman.

Oli riski koholla tai ei, ainakin nämä asiat kannattaa huomioida, jos mielii elellä pitkään terveillä luilla. 

1. Kalsiumin saanti kuntoon

Kalsium säätelee Luustoliiton mukaan monia tärkeitä elintoimintoja. Jos kalsiumia ei saa tarpeeksi, elimistö siirtää sitä luista tärkeiden elintoimintojen ylläpitämiseen – ja luut kärsivät. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat esimerkiksi seesaminsiemenet, emmentaljuusto ja nokkoset. 

2. D-vitamiinipurkista lisäpotkua

Vitamiinit ja hivenaineet olisi hyvä saada ruuasta eikä purnukasta, mutta yhden vitamiinipurkin tärkeydestä ravitsemuksen asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Suomalaiset saavat niin vähän auringonpaistetta, että D-vitamiinia on otettava ravintolisänä. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään, ja sillä on monia muitakin terveysvaikutuksia.

Sopivasta D-vitamiinin määrästä kiistellään silloin tällöin, ja jopa D-vitamiinin hyödyllisyys luuston terveydelle on kyseenalaistettu. D-vitamiinia kuitenkin suositellaan yhä suomalaisille, eikä suositellun määrän popsimisesta ole havaittu haittavaikutuksia. Aikuisille suositus on 10 mikrogrammaa päivässä.

3. Proteiinia koneeseen 

Aikuisella proteiinin tarve on noin 0,8 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Aktiivisesti liikkuvat tarvitsevat enemmän proteiinia, mutta paljon liikkuva yleensä myös syö paljon – ja silloin proteiinin määrä kasvaa annoskoon mukana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan erityisille proteiinivalmisteille ei ole tarvetta muilla kuin huippu-urheilijoilla. 

Lue myös: Yletön proteiinin syönti voi olla yhtä pahasta kuin tupakointi

4. Hyppyjä ja pomppuja

Kaikenlaisella liikunnalla on terveysvaikutuksia, mutta luuston terveydelle erityisen hyödyllistä on suunnanmuutoksia ja hyppyjä sisältävä liikunta kuten pallopelit ja tanssi. Myös voimaharjoittelu ja kestävyysliikunta vahvistavat luustoa. Luustoliiton liikuntasuosituksen mukaan on vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että liikunta vahvistaa erityisesti naisten luita. 

Markku

Uusi terveystesti: todella monella on kohonnut osteoporoosin riski

Huh, tässä sanotaan että 10mg ei ole ainakaan haittaa.. Ei todellakaan mutta onko siitä oikein hyötyäkään koska tosi moni kärsii d-vitamiinin puutteesta ja 10mg päivässä tuskin sitä parantaa. D-vitamiinin liikasaanti on tosi harvinaista ja tarvitsee syödä tosi paljon jotta sellaisen onnistuu saamaan. Eli jokaisen pitäisi ottaa ainakin sitä d-vitamiinia vähintään 50mg jos vähänkään haluaa pitää huolta terveydestään. 50mg päivässä maksaa muuten 4 centtiä päivässä eli ei mikään iso hinta.
Lue kommentti

Endometrioosi aiheuttaa monenlaisia elämää vaikeuttavia oireita. Onneksi niitä voidaan helpottaa ja hoitaa, vaikka sairaus ei paranekaan.

”Kuulun itse siihen ryhmään, jonka kuukautiskivut ovat olleet aina kovat, mutta niitä ei ole otettu terveydenhuollossa tosissaan. Kävin säännöllisesti puhumassa oireistani. Vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön kuukautisten aikana, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä suolistokipujen vuoksi kirjaston hyllyjen väliin, sain asiallista hoitoa ja kuulin ensimmäistä kertaa sanan endometrioosi.”

Näin ylöjärveläinen Jutta Laino-Tabell, 40, kertoo vuodesta 2002, jolloin hänellä diagnosoitiin endometrioosi. Se on sairaus, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella. Pesäkkeet aiheuttavat kroonisen tulehdusreaktion kudokseen. Syytä ei tunneta.

”Vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä, sain asiallista hoitoa.”

Jutta on ollut kohta 15 vuotta mukana Endometrioosiyhdistyksessä ja vetänyt muun muassa vertaistukiryhmää. Vuoden alussa hän aloitti yhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Pyysimme häntä vastaamaan sairautta koskeviin kysymyksiin.

1. Kuinka moni sairastaa endometrioosia?

Arvioiden mukaan suomalaisnaisista endometrioosia sairastaa 10–15 prosenttia eli jopa noin 200 000 henkilöä, mikä on Tampereen väkiluvun verran naisia.

Viime keväänä Barcelonassa Eshren (European Society of Human Reproduction and Embryology) seminaarissa julkaistiin uudet arviot sairastavien määrästä. Aikaisemmin puhuttiin, että endometrioosia sairastaa 6–10 prosenttia kaikista maailman naisista, mutta nyt puhutaan 10–15 prosentista.

2. Kuka voi sairastua endometrioosiin?

Kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa voi sairastua endometrioosiin tai hänen oireensa voivat puhjeta missä vaiheessa vain. Eniten sairastavia löytyy 15–50-vuotiaista. Endometrioosi voi kuitenkin oireilla jo ennen kuukautisia.

Tyypillistä voi olla esimerkiksi se, että tyttö on saanut nuorena e-pillerit kovien kuukautiskipujen vuoksi. Hän on syönyt pitkään e-pillereitä, jotka ovat pitäneet sairauden kurissa, ja kun hän lopettaa pillerit esimerkiksi lapsitoiveen vuoksi, endometrioosi pääsee vauhtiin. Oireet ja voimakkaat kivut saattavat ilmestyä hyvinkin nopeasti.

3. Onko endometrioosi perinnöllistä?

Endometrioosin ei voi sanoa suoraan olevan perinnöllistä, mutta sinulla on seitsemänkertainen riski sairastua, jos ensimmäisen asteen sukulaisella on endometrioosia. Sairaus voi tulla myös isän puolelta.

4. Mitkä ovat tyypillisimmät endometrioosin oireet?

  • Runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset, kipu ennen kuukautisia
  • Krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella
  • Yhdyntäkipu tai kipu välittömästi yhdynnän jälkeen
  • Tihentynyt virtsaamistarve
  • Suolen toiminnan häiriöitä, veri ulosteessa
  • Kipua ulostaessa
  • Hartiapisto
  • Tärinäkipu, yleensä alavatsan alueella
  • Vatsan toistuva turvotus
  • Selkäkipu, iskiaskipu
  • Krooninen väsymys
  • Alentunut hedelmällisyys, lapsettomuus

5. Mitkä oireet pitää ottaa vakavasti?

Kaikki oireet pitää ottaa vakavasti ja puuttua niihin, sillä pitkittyessä sairaus pääsee jylläämään vapaasti ja näin ollen esimerkiksi kivut kroonistumaan. Oikeanaikaisella hoidolla pystytään myös ehkäisemään hedelmällisyyden alenemista ja säilyttämään paremmat mahdollisuudet raskaudelle.

Kolme hyvää kysymystä, jotka kannattaa esittää itselleen:

  1. Vievätkö tavalliset kipulääkkeet kivut pois?
    Jos ne eivät auta, on syytä epäillä endometrioosia.
  2. Alkavatko kivut ennen kuin kuukautisvuoto?
    Jos alkavat, on syytä epäillä aiheuttajaksi endometrioosia.
  3. Tuleeko kipujen tai kuukautisten vuoksi poissaoloja työstä, opiskelusta, harrastuksista tai joutuuko niiden takia perumaan osallistumisia erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin?
    Jos joutuu, niin on syytä epäillä endometrioosia.

6. Millaista endometrioosin aiheuttama kipu pahimmillaan on?

Pahimmillaan kipu on lamaannuttavaa, invalidisoivaa ja kipujen vuoksi voi olla useamman päivän täysin toimintakyvytön.  Kipuun saattaa liittyä oksentamista, tajunnanmenetystä ja pyörtymistä.  Osa joutuu hakeutumaan päivystykseen tai osastolle kipuoireiden takia.

7. Miten endometrioosi diagnosoidaan?

Diagnoosiviive on edelleen 6–9 vuotta, joka on erittäin pitkä aika kärsiä kivuista ja ihmetellä syytä. Nykyisin diagnoosi pitäisi pystyä tekemään oirekuvan perusteella.

8. Miksi tämä tauti on niin vaikea diagnosoida?

Haasteena on, että endometrioosista kärsivät eivät usein tunnista oireita tai terveydenhuollossa ei oteta niitä tosissaan.
Perusterveydenhuollossa ei ole vieläkään riittävästi tietoa sairaudesta. Edelleen saamme kuulla vääriä olettamuksia sairaudesta jopa lääkäreiden suusta.

Näitä tyypillisiä vääriä väittämiä ovat muun muassa, että ”raskaus parantaa endometrioosin” tai ”nuorella tytöllä ei voi olla endometrioosia” tai ”ei sinulla ole endometrioosia, kun ultrassa ei näy mitään”. Vain munasarjan endometrioosi eli endometrioomat näkyvät ultrassa eli pinnalliset tai syvät pesäkkeet ei näy ultraäänitutkimuksessa.

”Haasteena on, että endometrioosista kärsivät eivät usein tunnista oireita tai terveydenhuollossa ei oteta niitä tosissaan.”

Myös terveydenhuollon asenteiden tulisi muuttua. Kyseessä eivät ole vain kipeät kuukautiset, jotka tulisi kestää, tai kipu vain pään sisällä, sillä tämä on krooninen sairaus, jota voi hoitaa ja siten helpottaa sitä sairastavan elämää.

Sairauden diagnosointi viivästyy usein sen monimuotoisten oireiden takia, ja se voi juuri johtaa kipujen kroonistumiseen ja hedelmällisyyden heikkenemiseen. Diagnoosiviive aiheuttaa myös paljon kustannuksia yhteiskunnalle. Arvioidaan, että endometrioosin vuosittaiset kustannukset ovat Suomessa noin 1,5 miljardia euroa. Se on samaa luokkaa kuin esimerkiksi astman tai diabeteksen kustannukset. Oikea-aikainen ja asianmukainen hoito ja diagnosoinnin parantuminen olisivat avainasemassa näiden kustannusten pienentämisessä.

Endometrioosista kärsivät eivät usein tunnista oireitaan. Kuva: Shutterstock
Endometrioosista kärsivät eivät usein tunnista oireitaan. Kuva: Shutterstock

9. Voiko endometrioosista parantua?

Kyseessä on krooninen sairaus eli endometrioosista ei voi parantua. Sairauteen ei ole löytynyt parantavaa hoitoa, mutta oireita pystytään lievittämään usein hormonilääkityksellä ja/tai leikkauksella.

Luonnollisten vaihdevuosien jälkeen ei uusia endometrioosipesäkkeitä pitäisi syntyä, mutta silti vanhat pesäkkeet saattavat oireilla ja aiheuttaa kipuja.

Endometrioosiyhdistys haluaakin tukea endometrioosia sairastavia sillä näkökulmalla, että mitä on elämä endometrioosin kanssa ja kuinka siitä voi tehdä itselleen mahdollisimman hyvän sairaudesta huolimatta.

10. Miten endometrioosia hoidetaan?

Hoitotoimenpiteiden valintaan vaikuttavat muun muassa:

  • potilaan ikä
  • endometrioosin levinneisyys, laajuus ja sijainti
  • oireiden vakavuus
  • potilaan toiveet raskauden suhteen.

Vaikka kyseessä on krooninen sairaus, suurimmassa osassa tapauksia oireita voidaan tehokkaasti lievittää:

  • tulehduskipulääkkeillä
  • hormonilääkkeillä (esimerkiksi ehkäisypillereitä syödään pitkään useampi liuska putkeen ja sitten pidetään lyhyempi vuototauko)
  • kipukynnystä nostavilla lääkkeillä
  • leikkauksella.

”Tehokkaasta hoidosta huolimatta potilaan endometrioosi voi uusiutua ja oireilu jatkua.”

Tehokkaasta hoidosta huolimatta potilaan endometrioosi voi uusiutua ja oireilu jatkua. Moni kokeilee myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja oireiden lievittämiseen. Osa on kokenut saavansa apua esimerkiksi akupunktiosta tai vyöheketerapiasta. Ruokavaliolla voi olla myös merkitystä.

11. Miten endometrioosi vaikuttaa arkeen?

Endometrioosi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti sekä naisen että hänen läheistensä elämään. Endometrioosin voi katsoa heikentävän elämänlaatua.

Fyysisten oireiden lisäksi endometrioosin sairastaminen kuormittaa henkisesti ja vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, kun sairauden takia joutuu esimerkiksi perumaan menoja ja tapaamisia. Se vaikuttaa myös perhe-elämään ja parisuhteisiin sekä seksuaalisuuteen ja perheen perustamiseen: yhdyntäkivut voivat vaikeuttaa läheisyyttä, lapsettomuus kuormittaa parisuhdetta ja läheisten ymmärtämättömyys vaikeuttaa elämää.

Endometrioosi vaikuttaa työhön sairauspoissaolojenkin myötä. Huoli, häpeä ja pettymys sairaudesta sekä toistuvista poissaoloista on suuri, myös opiskelijoilla.

Sairaus vaikuttaa myös jokapäiväiseen elämään ja päivittäisiin askareisiin. Tärinän aiheuttaman kivun vuoksi moni joutuu jättämään rakkaita harrastuksiaan.

Endometrioosi vaikuttaa minäkuvaan, naiseuteen ja henkiseen jaksamiseen. Sairaus vie pahimmassa tilanteessa valinnanvapauden ja vaikuttaa siihen, mitä voit tehdä työksesi, mitä harrastaa ja kuinka voit osallistua sosiaaliseen elämään.

Lisäksi mukana on lapsettomuuden uhka. Noin 50 prosentille endometrioosia sairastavista tulee eteen lapsettomuus. Mutta endometrioosidiagnoosi ei ole yhtä kuin lapsettomuustuomio, sillä noin 70–80 prosenttia heistä onnistuu tulemaan raskaaksi esimerkiksi erilaisten lapsettomuushoitojen ansioista.

12. Kuka selviää lääkkeillä ja kenet joudutaan leikkaamaan?

Endometrioosi on hyvin yksilöllinen ja monimotoinen sairaus. Esimerkiksi pesäkkeiden määrä tai koko ei korreloi kivun määrän kanssa tai siihen, että kuka pitää leikata. Muun muassa endometrioomat eli munasarjan endometrioosi ei vaadi aina leikkausta.

Pienet endometrioomat eli munasarjassa olevat kasvaimet eivät tosin useinkaan selitä kipuja. Joten jos on kovia kipuja, on syytä etsiä myös endometrioosipesäkkeitä muualta.

13. Voiko oireita lievittää itse jotenkin?

Omilla elintavoilla on vaikutusta. Samoin sillä, että tuntee kehonsa ja oireilunsa. Lanseerasimme Moona-oirepäiväkirjan (ks. kysymys 14) tukemaan sitä, että jokaisesta tulisi oman kehonsa asiantuntija kaikissa kuukautiskiertoon liittyvissä tuntemuksissa.

Ruokavalion muutos auttaa monella: vehnä ja maitotuotteet pois ja paljon kasviksia. Useimmilla alkoholi pahentaa oireita.

”Ruokavalion muutos auttaa monella, varsinkin etelän ruokavalio: vehnä ja maitotuotteet pois ja paljon kasviksia.”

Ruokavalion lisäksi moni on kokenut saavansa selvästi apua akupunktiosta. Tärkeintä on seurata, miten oma keho reagoi syömisiin ja liikuntaan.

14. Mikä on Moona-päiväkirja ja miten se auttaa?

Moona-oirepäiväkirja on helppokäyttöinen työkalu, suomenkielinen puhelinsovellus, jonka tarkasti valittu oirekuvasto auttaa selventämään kuukautiskierron vaikutuksia naisen elämään ja ymmärtämään oireita. Oirepäiväkirja auttaa tunnistamaan kuukautiskierron vaikutuksia kehossa, reagoimaan epätyypillisiin kuukautisoireisiin ja sanoittamaan niitä. Moona auttaa endometrioosia sairastavia seuraamaan oireita ja kipujaan.

Moonasta saa lähetettyä tiedot sähköpostiin ja tulostettua ne mukaan lääkärikäynnille.

Moonan avulla kaikki naiset voivat seurata hormonien ja kuukautiskierron vaikutuksia elämäänsä. Tavoitteena toki on, että Moona tavoittaisi myös endometrioosia tietämättään sairastavat naiset ja he osaisivat hakeutua hoitoon.

Kysely

Onko sinulla epäilty endometrioosia?

Keliaakikko ei välttämättä koe jäävänsä mistään paitsi – jos uskaltaa yhä mennä juhliin ja kyläilemään.

Joillekin gluteeniton ruokavalio on dieetti tai elämäntapavalinta, toisille ainoa tapa pysyä terveenä. Gluteenittoman ruokavalion suosion kasvu on parantanut keliaakikkojen tilannetta siltä osin, että gluteenittomien tuotteiden valikoima on kasvanut. Toisaalta gluteenittomuuden asema muotidieettinä voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka saavat vakavia oireita jo hippusesta gluteenia. 

Niinpä Me Naiset kysyi keliaakikoilta, miltä elämä pysyvän autoimmuunisairauden kanssa oikeasti tuntuu. 

Tiina, 35:

”Olin jo pitkään kärsinyt ripulista, vatsakivusta, epämääräisestä olosta vatsassa ja ennen kaikkea turvotuksesta. Hemoglobiini keikkui hieman alle sadassa, joten olin koko ajan todella väsynyt. Osasin liittää oireet leipään. Ajattelin, että kyseessä on joko hiivaherkkyys tai keliakia.

Seitsemän vuotta sitten päätin mennä lääkäriin. Keliakiahan se oli. Olin helpottunut siitä, että oireet eivät olleet mielikuvitukseni tuotetta. Onneksi tauti todettiin, koska elämänlaatuni on parantunut huomattaavasti, kun oireet ovat kadonneet.

”Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.”

Aluksi olin yllättynyt siitä, miten monessa tuotteessa voi olla gluteenia – esimerkiksi mausteissa ja jogurtissa. Keliakia ei ole vaikuttanut elämääni taloudellisesti, koska syön lähinnä luontaisesti gluteenittomia tuotteita. Ei kenenkään terveyden ylläpitäminen vaadi leipää tai makaronia.

Edelleen löytyy sellaisia ravintoloita, joissa on vain yksi gluteeniton vaihtoehto. Jotkut ystävät eivät aina ymmärrä ravintolailtaa suunnitellessa, että en halua maksaa itseäni kipeäksi huonosta ainoasta gluteenittomasta vaihtoehdosta.

Moni ravintola ottaa meidät keliaakikot todella hyvin huomioon, mutta kerran eräässä ravintolassa tiedusteltiin, miten gluteenittomana pizzani haluan. Olin melko tuohtunut, koska joko pizza on gluteeniton tai sitten se ei ole. Tarjoilija selvitti kysyvänsä asiaa siksi, että on niin paljon muotivillityksenä gluteenittomasti syöviä. Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.

”Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua.”

Olen ollut todella ilahtunut siitä, että ulkomailla matkustellessa keliakia ei ole ollut mikään ongelma. Ainoastaan Yhdysvalloissa ei ole tiedetty joka paikassa, mistä on kyse. 

Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua. Ajatellaan, että gluteenia voi syödä ja siitä tulee vain ripuli. Ihmiset eivät ymmärrä, että gluteeni laukaisee tulehdustilan suolistossa, ja kun suolinukka vaurioituu, ravintoaineet eivät imeydy. Suolinukka palautuu, mutta siinä voi kestää todella kauan.

Ihmiset kommentoivat joskus, että on varmaan ikävää, kun ei voi syödä sitä ja tätä. Itse en koe jääneeni mistään paitsi.”

Saija-Leena, 21:

”Lapsena pituuskasvuni pysähtyi, painoni nousi ja näytin ihan ilmapallolta. Aloin pyörtyillä, olin väsynyt ja kalpea, ja migreenini nousi ihan uusiin sfääreihin. Kaikki taudit tarttuivat ja kärsin vatsavaivoista.

Minulla oli paha astma, joten luultiin, että pituuskasvun pysähtyminen johtui astman hoitoon käytetystä kortisonista. Kun pituuskasvun pysähtymistä alettiin tutkia, otettiin myös keliakiakokeet. Selvisi, että tuho suolistossa oli paha. 

”Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista.”

Kun suolistostani otetusta koepalasta tuli positiivinen tulos, järjestettiin sopeutumisvalmennus. Siellä kerrottiin, ettei tämä olekaan maata kaatava juttu. Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä. 

Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista. Keliaakikkona muualla kuin kotona syöminen on aina arpapeliä. Jos esimerkiksi juhlissa kieltäytyy syömästä, leimataan nirsoksi. Siksi juhliin meno hirvittää. En aina haluaisi pahoittaa emännän mieltä. 

Jos gluteenitonta ruokaa ei ole valmistettu tarkasti ja hygieenisesti, saan siitä rajut vatsaoireet, kipuja ja ripulin, ja saatan olla pitkään ihan vetämätön. Muutaman kömmähdyksen jälkeen olen alkanut välttää tilanteita, joissa ruoka voisi aiheuttaa oireita.

Ulkoa syöminen vaatii joustoa muulta porukalta. Pääsääntöisesti ystäväni suhtautuvat tosi hyvin. He tietävät, että tulen oikeasti tosi kipeäksi vääränlaisesta ruuasta.

”Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä.” 

Kun opiskelin viimeistä vuotta, Kelan keliakiakorvaus poistettiin. Korvaus oli ollut iso apu, kun tulot olivat pienet. Kustannusten takia gluteenittoman ruokavalion noudattaminen oli opiskelijana järjettömän vaikeaa. Varsinkin gluteeniton pasta, jauhot ja leipä ovat tosi kalliita.

Koska gluteenittomuus on monelle muotidieetti, ihmisten asenne on sellainen, että ei varmaan haittaa, jos syöt palan tavallista kakkua. Syöhän tuo toinenkin, joka sanoo olevansa gluteeniton. Moni vanhempi ihminen varsinkin ajattelee, että ei se haittaa, jos voitelet gluteenittoman leipäsi tällä samalla voiveitsellä, jolla juuri voideltiin ruisleipä. Sellaisissa tilanteissa häkellyn enkä aina osaa sanoa mitään järkevää.”

Arja, 62:

”Keliakiani diagnosoitiin vuonna 1996. Olin aina todella väsynyt ja uupunut, mutta en muista, että minulla olisi ollut muita oireita. Merkit sairaudesta olivat tulleet pikkuhiljaa, ja olin tottunut niihin. Kun menin lääkäriin ja verikokeisiin, hemoglobiinini oli 89, eli olin todella aneeminen. 

Kun sain diagnoosin, en ollut koskaan edes kuullut koko sairaudesta. Tuotevalikoima oli lapsenkengissä. Olen aina tehnyt ruokaa ja leiponut itse. Kaikki piti opetella uusiksi: Millaisia tuotteita voi käyttää? Miten saa leivät ja muut onnistumaan jauhoista, joissa ei ole sitkoa?

Nyt tarjonta on monipuolistunut ja on tullut kilpailua, mikä on pudottanut hintoja. Elämä on silti kalliimpaa, kun on keliaakikko. Valtiolta sai avustusta muutaman vuoden, mutta uusi hallitus lopetti tuen. Ruokavalio on kuitenkin ainoa keino, jolla voi elää. Tähän ei ole olemassa lääkkeitä. 

”En muista, että minulla olisi ollut muita oireita, mutta olin aina todella väsynyt ja uupunut.”

Sosiaaliset tilanteet olivat aluksi haastavia. Jos mentiin vieraisille, ei haluttu ymmärtää, miksen voi syödä tavallisesta jauhosta tehtyjä tarjottavia. Nykyään keliakia tunnetaan todella laajasti, ja kaikki läheiseni tietävät asiasta näin pitkän rupeaman jälkeen. Yleensä minulle järjestetään jotakin tarjottavaa erikseen.

Diagnoosista on niin kauan, että olen tottunut. Kaikkia herkkuja ei voi kaupasta ottaa, mutta ei se haittaa. Leipää en hirveästi edes syö.

Keliaakikoille tulee kuulemma muita helpommin suolistosyöpiä. Se on ehkä vähän pelottavaa, koska syövät eivät ilmoittele itsestään kauhean aikaisessa vaiheessa. En silti mieti sairautta joka päivä.”