Aamulla Pinja sai tietää, ettei hänellä ole kohtua. Iltapäivällä hän harjoitteli vanhojentansseja koulunsa liikuntasalissa. ”Se oli epätodellista. Ajatukseni pyörivät ihan muualla kuin tanssiaskelissa”, Pinja muistaa.

Pinja Pulkamo sai 17-vuotiaana tietää, ettei hänellä ole kohtua. Ensireaktio oli hämmennys, suru tuli vasta myöhemmin. 

Vanhojentanssipukua, poikaystävää, kohta häämöttävää koeviikkoa.

Sellaisia asioita lukion tokaluokkalainen usein ajattelee. Sitten on heitä, joilla asiat ovat toisin.

Pinja Pulkamo oli 17-vuotias lukiolainen, kun hän sai tietää sairastavansa MRKH-oireyhtymää. Se tarkoitti sitä, ettei hänellä ole kohtua ja että emätin on vajaakehittynyt. Kuukautisten puuttuminen oli ainoa merkki siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Sitä oli hoidettu keltarauhashormonikuurilla 16-vuotiaana.

– Hoito ei tietenkään muuttanut mitään, nyt 20-vuotias Pinja sanoo.

– Sain lähetteen Naistenklinikalle, jossa ultraäänessä kaikki näytti normaalilta. Sisätutkimus oli kuitenkin erittäin kivulias, ja sain lähetteen kohdun magneettikuvaukseen.

Sinne Pinja meni suoraan äidinkielen tunnilta marraskuussa 2012. Tulokset tulivat seuraavan vuoden tammikuussa. Maanantaiaamu oli kylmä, iltapäivällä odottaisivat vanhojentanssien harjoitukset. Kirjapino laukussa painoi hartioita. 

”Mietin vain, mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?”

Huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia, kun Pinja astui sisään. Hän ei halunnut mukaansa ketään, sillä tuntui oikealta kuulla tulos yksin.

– Olin jo tullessa tosi hermostunut. Ja koska porukkaa oli huoneessa niin paljon, minulle tuli heti ajatus, että kaikki ei ole normaalisti, Pinja muistaa.

Hän pyysi osaa hoitohenkilökunnasta lähtemään pois. Naislääkäri näki Pinjan pelon ja pyysi häntä istumaan alas.  

– Muistan sumeasti lääkärin sanat: kohtua ei löytynyt. Hetken päästä hän jatkoi, että emätinrakenteet ovat vajaakehittyneet. Mietin vain, että mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?

Sokki ja helpotus

Iltapäivällä Pinja treenasi haparoivin askelin vanhojentanssien kuvioita. Samana iltana hän kertoi kohdun puuttumisesta vanhemmilleen.

– Emättimen vajaakehittyneisyys oli liian intiimi asia puhuttavaksi vielä silloin, hän sanoo.

– Vanhempani olivat yllättyneitä ja järkyttyneitäkin mutta myös helpottuneita, ettei minulla ollut mitään vakavaa sairautta. Myöhemmin äiti kertoi, että oli miettinyt heti, oliko tässä kaikki.

Helpotuksen tunne oli päällimmäisenä Pinjallakin. Hän oli pelännyt kasvainta. Koska kuukautisia ei ollut kuulunut, Pinja oli jo hakenut tietoa netistä. Pitkään hän luotti, että ne vain alkavat myöhään, kuten äidilläkin. Netissä hän oli törmännyt juttuun kohdun puuttumisesta, mutta ajatteli, ettei se voisi olla mahdollista.

”Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. meitä on muitakin.”

Mutta sitten kun kaikki muut murrosiän merkit olivat tulleet jo aikaa sitten, alkoi Pinja pelätä vakavaa sairautta.

– Sairaalasta sain mukaani tietolappusia ja kutsun tulla uudestaan käymään huhtikuussa, Pinja kertoo.

– Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tajusin kunnolla, mistä oli kyse. Kotona aloin etsiä lisää tietoa. Emättimen vajaakehittyneisyydestä löysin yhden suomenkielisen artikkelin, mutta sitten yhä enemmän juttuja englanniksi. Viikkoja myöhemmin löysin netistä ihmisiä, joilla on tämä sama ominaisuus. Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. Että meitä on muitakin.

Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.
Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.

Suru tuli myöhemmin

Suru oli läsnä uutisesta asti, mutta pintaan Pinja päästi sen vasta myöhemmin.

Huhtikuussa 2013 Pinja aloitti oireyhtymänsä hoidot. MRKH:ta hoidetaan fyysisesti emätintä venyttämällä. Hoito mahdollistaa sen, että yhdynnät onnistuvat. Muuta tarkoitusta sillä ei ole.

– Kun kokeilin hoitoon käytettäviä putkia ensi kertaa, se sattui. Silloin minua itketti, Pinja kertoo.

– Se tuntui oudolta ja hämmentävältä, ja aluksi pelkäsin, että venytän väärään suuntaan. Kaikki tuntui väärältä. Miksi oikein olen tässä tilanteessa? Silloin olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, ettei hoidon aloittamisella olisi oikeasti ollut mitään kiirettä. 

”Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin.”

Fyysinen hoito teki koko sairaudesta konkreettisen. Pinja huomasi, että oli yrittänyt pitää asiaa etäällä, mutta hoidon aloittaminen teki sen mahdottomaksi. 

Ahdistunut olo alkoi helpottaa, kun Pinja kertoi vanhemmilleen koko totuuden.

– Olin tosi ahdistunut, minun oli vaikea olla ja tuntui, että minun on pakko kertoa heille kaikki. Vanhempani olivat siitä iloisia, mutta myös järkyttyneitä.

Häpeä katosi

Pinnalla Pinjaa onkin pitänyt moni asia. Pian oireyhtymän selviämisen jälkeen, kesällä 2013, alkoi hänen ensimmäinen kesätyönsä. Hänellä oli liuta ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan mistä vain.

Pinjasta tuntui, että häpeä erilaisuudesta katosi sitä mukaa, mitä avoimempi hän oli. Myös keskustelut terapeutin kanssa ovat olleet tärkeitä. 

Samoihin aikoihin Pinja alkoi seurustella.

– Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin, Pinja kertoo.

– Suhde auttoi minua tosi paljon käsittelemään asiaa. Olimme yhdessä vielä puolitoista vuotta.

Ajatuksia perheestä

Harva 17-vuotias unelmoi omasta perheestä, eikä sellainen ollut ajankohtaista Pinjallekaan. Silti hänen oli pakko käydä asia läpi. Kun kohtua ei ole, ei mahdollisuutta raskauteen tule koskaan. 

”Raskaus ei ollut minulle ajankohtainen, mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.”

– Luin alussa tosi paljon raskauteen liittyviä artikkeleita. Se, ettei minulla ole kohtua, tuntui heti niin lopulliselta. Vielä enemmän mietin sitä, mitä tarkoittaa, ettei minulla ole kokonaista emätintä. Minulla oli ihan vieras olo omassa ruumiissani. Mitä minussa oikein on ja mitä ei, Pinja kuvailee.

– Sinänsä lääkärin sanat olivat totta: raskaus ei ollut minulle ajankohtainen. Mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.

Suomessa syntyy vuosittain 5–8 tyttöä, jolla ei ole kohtua. Synnytyskomplikaatioiden takia kohtu poistetaan pariltakymmeneltä naiselta joka vuosi. Myös kohdunkaulan ja synnytyselinten syöpään sairastuneet saattavat menettää kohtunsa. Kohdunkaulan syöpään sairastuu vuosittain 160 naista.

Kohtuuttomat-yhdistyksestä Pinja on saanut useita ystäviä, jotka käyvät läpi samoja asioita. Vertaistuki on ollut korvaamattoman tärkeää.

– Minusta tuntuu, että koko tämä prosessi on tehnyt minusta itsevarmemman. Tiedän, kuka olen ja että olen täysin nainen, Pinja sanoo.

Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”
Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”

Viime syksynä Pinja aloitti oikeustieteellisen opintonsa. Siellä hän tapasi myös miehen, jonka kanssa heistä tuli aluksi ystäviä. Hän on tiennyt Pinjasta kaiken alusta saakka.

– Mietin tietysti, miten se vaikuttaa hänen ajatuksiinsa minusta. Mutta se ei vaikuta mitenkään siihen, että hän rakastaa minua. Olemme todella onnellisia yhdessä.

Haaveet perheestä Pinja kuittasi aiemmin tyrmäyksellä: olisi vain helpompaa olla ilman. Nyt hän pohtii adoptiota ja sijaissynnytystä. Sijaissynnytys on Suomessa laiton, ja siihen Pinja toivoo muutosta.

– Pelätään, että laillistaminen tekisi sijaissynnytyksistä kaupallisia, ja pohditaan, kenelle se voitaisiin sallia. Minusta on selvää, että se pitäisi sallia ainakin heille, joilla on lääketieteellinen kehityshäiriö.

Meri

Pinja syntyi ilman kohtua – tätä kaikkea se hänen elämässään tarkoittaa

Hienoa "tulla ulos" tuollaisen asian kanssa joka on kuitenkin suht tabu vielä. Olen samaa mieltä sijaissynnyttäjiä koskevan lain suhteen; sijaissynnytys pitäisi olla mahdollista naisille joille raskaus ei ole mahdollista lääketieteellisistä syistä. Monesti sijaissynnyttäjänä voisi/haluaisi toimia varmasti esim sisko, sukulainen tai ystävä, eivätkä he sitä varmasti rahanhimon takia tekisi.
Lue kommentti

Kaikki pinnat eivät ole niin puhtaita kuin voisi luulla, ja jotkin ovat jopa ällistyttävän törkyisiä!

Oletko aina miettinyt kuinka paljon bakteereja tavaroissasi oikein elelee? Me Naiset testasi yhdeksän arkisen paikan tai esineen puhtauden. Tulokset yllättivät ja ällöttivät.

Testit suoritettiin Net-Foodlab Oy:lta saadulla luminometrillä. Pinnat pyyhittiin pumpulipuikonomaisella UltraSnap-testillä, minkä jälkeen näyte asetettiin luminometriin, joka mittasi siitä ATP-molekyylien kokonaismäärän eli selkokielellä pinnan puhtauden.

Normaali tulos olisi ollut noin 60, mutta aivan sellaisiin tuloksiin ei päästy. Katso lopputulos videolta!

3002548

Vatsakipua. Turvotusta. Palelemista. Ääretöntä väsymystä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin voimakkaita, että ne voivat lamauttaa täysin hyväkuntoisenkin.

”Lääkärinikään ei aluksi ymmärtänyt, mikä minua vaivaa. En hikoillut, silmät kuivuivat, kynnet liuskoittuivat ja minulla oli nielemisvaikeuksia. Väsymykseni oli kovaa ja käteni kipeät. Vatsani tähystettiin ja minusta otettiin paljon verikokeita.”
 
Me Naiset kysyi lukijoiltaan, miltä kilpirauhasen vajaatoiminnan sairastaminen tuntuu ja millaisia oireita se on aiheuttanut. Väsymys, paleleminen ja aineenvaihduntaan liittyvät asiat ovat monelle tuttuja juttuja – jopa lääkityksen aloittamisen jälkeen.

– Kymmenellä prosentilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista on oireita lääkityksen aikanakin. Osa johtuu kilpirauhasesta, osa muista liitännäissairauksista, sisätautilääkäri Esa Soppi kertoi aiemmin Me Naisten haastattelussa.

Suomalaisista noin 5,7 prosenttia käyttää lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Se tarkoittaa hiukan vajaata 314 000 potilasta. Heistä kuitenkin jopa 35 000 potilasta käyttää kilpirauhashormonia turhaan, toteaa Soppi. Toisaalta moni ei edes tiedä sairastavansa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

– Arvioni on, että 30 000–50 000 potilasta sairastaa tietämättään. Mutta täsmälleen samanlaisia oireita voivat aiheuttaa myös raudan puutos, D- ja B12-vitamiinin puute sekä muutkin sairaudet, kuten uniapnea, metabolinen oireyhtymä ja diabetes.

Nyt oireistaan kertoo yhdeksän ihmistä, jotka kaikki ovat saaneet kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosin. Osalla sen saaminen on kuitenkin kestänyt vuosia ja vaatinut monia erilaisia toimenpiteitä.

Lue myös! 18 tunnin unia, muistikatkoksia, haluttomuutta – Veera Korhonen kertoo, miltä kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu

1. Sairaus sumensi ostopäätöksetkin

”Kärsin pitkään oireista ennen kuin sain työterveyslääkäriltä kokeiltavaksi Thyroxin-lääkkeet. Puhuin kyllä oireistani, joita oli pitkä lista: muun muassa paleleminen, hiustenlähtö, äänen käheys, lihassäryt, väsymys ja aloitekyvyttömyys. Esimerkiksi kaupassa käynti oli ihan tuskaa, koska en osannut päättää, mitä ostan. Kokeita otettiin ja sain lähetteen erikoislääkärille, jonka mielestä minussa ei ollut mitään vikaa. Hän sanoi vain, että palaa asiaan, jos oireet eivät helpota. Hän siis tuijotti labra-arvoja enemmän kuin oireitani.

Menin toisen asian takia työterveyslääkärille ja varovasti kerroin käynnin lopuksi oireista. Hän sitten ehdotti, että jospa kokeilisin sitten Thyroxiniä. Olo alkoi heti helpottaa, ja hiuksistani tuli lopulta parempikuntoiset. Sen totesi myös luottokampaajani. Paleluni loppui ja nyt olo on ihan erilainen, jaksan paremmin. Yritän huolehtia, että kerran vuodessa otettaisiin kokeet.”

Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa turvottaa nivelet niin, että niiden taivuttaminen tekee kipeää, varsinkin aamuisin. Kuva: Shutterstock
Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa turvottaa nivelet niin, että niiden taivuttaminen tekee kipeää, varsinkin aamuisin. Kuva: Shutterstock

2. Keskustelut saivat tuntemaan hölmöksi

”Lääkitys antoi minulle uuden elämän seitsemän vuotta sitten! Olin niin väsynyt, että hyvä jos kouluun pääsin silloin tällöin. Turvotus oli kovaa: aamuisin ei saanut käsiä nyrkkiin, sormet olivat isot nakit ja kävely sattui.

Pitkissä keskusteluissa oli melko vaikeaa pysyä mukana. Välillä tuntui, etten edes ymmärtänyt, mistä muut keskustelijat puhuivat. Yritin osallistua keskusteluihin, mutta ajatukseni takkuilivat ja tunsin väsymystä. Ajattelin olevani vähän hölmö tai tietämätön. Oli suuri helpotus saada diagnoosista vastaus aivosumuuni. En tiennyt, että kilpirauhasen vajaatoiminta voisi aiheuttaa ajatuksen hitautta.

Hoitotason löytämiseen meni vuosia, mutta nyt jo kolmisen vuotta olen tuntenut oloni melko hyväksi. Lääkitys on varmasti myös mahdollistanut pienen pojan alkuunsaannin.”

3. 20 vuoden piina

”1990-luvun taitteessa hiukseni alkoivat lähteä hurjaa vauhtia. Hiusten lähtö oli lääkärin mielestä normaalia, eikä kilpirauhastani tutkittu. Painoni nousi, ja päänahka alkoi vilkkua. Veriarvoja katsottiin joskus ja todettiin, että viitteissä mennään vielä. Asialle tehty mitään.

Kului yli 20 vuotta, ennen kuin veriarvoni lopulta menivät katolleen. Kilpirauhanen ultrattiin, ja siitä otettiin näyte. Lääkitystä ei kuitenkaan vieläkään aloitettu. Töissä olin kuin etana.

”Hiusten lähtö oli lääkärin mielestä normaalia eikä kilpirauhastani tutkittu. Painoni nousi, ja päänahka alkoi vilkkua.”

Vihdoin eräs fiksu lääkäri työterveydessä sanoi, että aloitetaan koelääkitys, ja sillä tiellä nyt olen. Sain Thyroxin-lääkityksen, jonka avulla pystyn edes jotenkin selviämään työpäivistäni.

Paino ei silti putoa. Hiuksetkaan eivät kasva takaisin, sillä lääkityksen aloittaminen kesti liian kauan.”

Liikunnasta palautuminen kestää helposti usein päiviä – ja jopa yli viikon, kuten yksi lukija kirjoittaa.
Liikunnasta palautuminen kestää helposti usein päiviä – ja jopa yli viikon, kuten yksi lukija kirjoittaa.

4. Päivystys tuli tutuksi

”Ennen diagnoosin saamista olin tosi huonossa kunnossa. Lääkärinikään ei aluksi ymmärtänyt, mikä minua vaivaa. En hikoillut, silmät kuivuivat, kynnet liuskoittuivat ja minulla oli muun muassa nielemisvaikeuksia. Vatsani tähystettiin ja minusta otettiin paljon verikokeita. Väsymykseni oli kovaa, ja rinnanseudusta säteili kumpaakin käsivarteen kipua.

Vatsani tähystettiin, ja minusta otettiin paljon verikokeita. Aluksi lääkäri luuli, että vatsassani tai ruokatorvessani oli ongelmia, ja sainkin monta eri vatsalääkettä apuun. Joka toinen viikonloppu juoksin kuitenkin päivystyksessä, kun kipu oli niin paha.

Sitten eräänä aamuna töissä alkoi tuntua pahalta: kurkussa oli lamaannuttava tunne, ja lähdin ensiapuun, jossa sain kipupiikin. Se auttoi hetkeksi. Ensimmäiset kilpparikokeet osoittivat, että arvot olivat alakantissa. Lääkitykseni aloitettiin, ja elämästä on tullut paljon helpompaa.”

5. Masennusdiagnoosi tuntui loukkaavalta

”Olen 22-vuotias nainen ja sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta noin viisi vuotta sitten. Jatkuvan väsymyksen ja uupumuksen laitoin pitkien koulupäivien piikkiin. Liikuin paljon ja söin terveellisesti, joten kokonaisvaltainen väsymys oli poikkeuksellista. Kuitenkin vasta toistuvat paniikkikohtausten kaltaiset oireet ja sydämen rytmihäiriöt saivat minut menemään tutkimuksiin.

”Ensimmäisenä lääkäri arveli masennusta, koska lukioikäinen ei hänen mukaansa voi sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.”

Ensimmäisenä lääkäri arveli masennusta, koska lukioikäinen ei hänen mukaansa voi sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Masennusdiagnoosi tuntui loukkaavalta, ja vaadin päästä kilpirauhaskokeisiin, koska useat lähisukulaiseni sitä sairastavat. Lukuisten tutkimusten jälkeen minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Vasta-aineet olivat  yli kymmenkertaiset viitearvoihin verrattuna.

Aloitin Thyroxin-lääkityksen, joka toi avun useimpiin vaivoihin, kuten rytmihäiriöihin, väsymykseen, heikkouteen sekä kylmiin ja sinertäviin sormenpäihin. Myös kuukautiset tulevat nykyään säännöllisemmin. Stressinsietokyky on edelleen heikko ja hiuksia lähtee yhtä paljon kuin ennen lääkityksen aloittamista. Lisäksi kuiva iho ja kylmyys vaivaavat edelleen. Olen huomannut, että voin parhaiten, kun kuuntelen oman kehoni vaatimuksia: liikun edelleen, mutta lepään silloin, kun keho sitä tarvitsee. Toivon todella, että saan pidettyä oireet kurissa ja ettei sairaus estä lapsihaaveitani.”

Palan tunnetta kurkussa? Se on yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.
Palan tunnetta kurkussa? Se on yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

6. Turvotusta ja alhaista sykettä

”Sairastin kilpirauhasen vajaatoimintaa ainakin vuoden ennen kuin se sattumalta diagnosoitiin. Sitä ennen olin ollut uskomattoman väsynyt koko ajan. Kymmenen tuntia unta oli vähimmäismäärä, eikä sekään tuntunut aina riittävät. Kotihommat tuntuivat raskailta. Minua paleli koko ajan, ja sydämeni syke oli tosi alhainen.

Tuntui siltä, että elämä on yhtä sumua. Olin turvonnut, ja mahakin vaivasi todella usein, ummetusta ja ripulia vuoron perään. Vaikka syön nyt lääkkeitä, painoni on vielä viimeisen vuoden aikana noussut kymmenisen kiloa. Saisinpa elää edes yhden päivän täysin terveenä.”

7. Palautuminen kesti pahimmillaan yli viikon

”En loppupelissä edes ole varma, milloin oireeni alkoivat. Mutta kun väsymystä, lihomista, palelua, lihaskipua ja muita oireita alkoi olla enemmän, kysyin lääkäriltä, olisiko siihen joku syy. Kysymykseni kuitattiin yleensä sillä, että lääkäri kysyi: Oletko syönyt tarpeeksi monipuolisesti? Nukutko tarpeeksi? Liikutko tarpeeksi?

Kun sitten töissä unohtelin asioita ja torkahdin työpöydän ääreen, aloin olla varma, että joku syy taustalla on oltava. Liikuin viikottain kahdeksan tuntia, joista kuntosalikäyntejä oli kaksi–kolme. Palautuminen kesti jopa puolitoista viikkoa. Olin jo epätoivoinen.

Söin kaikkien taiteen oppien mukaan terveellisesti, mutta paino vain nousi. Minua paleli koko ajan. Hiukseni alkoivat lähteä. Olin henkisesti aika loppu. Kolmen tunnin tanssinohjauksen jälkeen tulin eräänä päivänä kotiin. Jalkani olivat ihan jääkylmät, ja menin peiton alle lämmittelemään. Silloin tilasin lääkäriajan ja päätin että nyt en anna periksi. Asia on pakko selvittää. Tällä kertaa lääkäri katsoi minua silmiin ja sanoi, että tämä ei ole normaalia, nyt tutkitaan, mistä tämä johtuu. Se, että löytyi joku, joka ei vähätellyt oireitani ja asia saatiin tutkittua, oli suuri asia. Sain lääkityksen, ja nyt parin vuoden jälkeen moni asia on helpottanut.”

8. Kun saisi ymmärrystä

”Voimakasta väsymystä. Alakuloa. Pingottunut iho. Painonnousua. Kurkussa palan tunnetta. Olen sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa viitisen vuotta. Lisäksi minulla on keliakia, ja hemoglobiini laskee helposti liian alas. Rautalisää joudun ottamaan purkista. Väsymys on jatkuvaa ja välillä todella uuvuttavaa. Koko ajan mennään puolivaloilla. Täytyy vain toivoa, että ympärilläni olevat ihmiset ymmärtäisivät minua.

”Sairaudesta kertominen helpottaa asiaa, mutta silti tuntuu, että välillä joutuu selittelemään olotilaansa aina vain uudestaan ja uudestaan.”

Sairaudesta kertominen tietenkin helpottaa asiaa, mutta silti tuntuu, että välillä joutuu selittelemään olotilaansa aina vain uudestaan ja uudestaan. Sairaudet ovat vaikuttaneet myös psyykkiseen puoleen. Tämä on sellaista nousua ja laskua, mutta yritän kaikesta huolimatta ajatella asioita positiivisesti. Sairauksien kanssa oppii elämään kyllä.”

Moni kuvailee kilpirauhasen vajaatoimintaa väsymykseksi, joka iskee yllättävissä tilanteissa ja vaatii torkkuja kesken tärkeiden hommien.
Moni kuvailee kilpirauhasen vajaatoimintaa väsymykseksi, joka iskee yllättävissä tilanteissa ja vaatii torkkuja kesken tärkeiden hommien.

9. Jopa 15 unia – toppahousut jalassa

”Jouduin ensimmäisen kerran sairaalaan diabetesepäilyn vuoksi ala-asteella. Painoni oli alkanut nousta, tunsin oloni väsyneeksi ja kasvoni olivat turvoksissa. Hiukseni ohenivat, ja hampaisiini alkoi tulla reikiä.

Koulun jälkeen kaaduin sänkyyn ja nukuin toppahousut jalassa peiton alla huoneen ovi kiinni, kun patteri pohotti 28 asteessa. Nukuin helposti 15 tuntia. Olin aina väsynyt. Palelin. Tukkani tippui ja päähäni alkoi tulla kaljuja läikkiä. Muistan, kun kerran saunassa äiti ihmetteli, kuinka selkääni oli alkanut kasvaa karvoja. Ihoni oli kuiva ja kalpea. Kouluterveydenhoitajani kiinnitti huomiota pysähtyneeseen pituuskasvuuni. En ollut kasvanut pituutta yli kahteen vuoteen. Sain lähetteen verikokeisiin.

”Terveydenhoitajani kiinnitti huomiota pysähtyneeseen pituuskasvuuni. En ollut kasvanut pituutta yli kahteen vuoteen.”

Kilpirauhasarvoni olivat uskomattoman matalat. Minut vietiin kiireellisenä keskussairaalaan. Lääkitys aloitettiin heti, kun pääsin osastolle. Myöhemmin todettiin, että kilpirauhaseni ei enää toimi. Olin sairaalassa viikon.

Puolen vuoden päästä näytin jo ihan uudelta ihmiseltä. Aloin viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Elän muutenkin tavallista elämää: otan lääkkeet aamuisin ja voin hyvin edelleenkin. 

Olen ikuisesti kiitollinen kouluterveydenhoitajalleni. Nyt olen 27-vuotias ja minulla on terve, 3-vuotias lapsikin.”

Kevätvalo on se, joka aiheuttaa elimistössä häiriöitä ja ylimääräistä pöhinää.

Käykö sinullekin näin keväisin, kun illat muuttuvat valoisammiksi: Kieriskelet illat levottomana sängyssä, ja aamulla heräät ennen kellon pirinää ensimmäisiin valonsäteisiin. Olo on energinen, mutta samalla hieman sekava ja rauhaton.

Psykiatri Timo Partosen mukaan valon lisääntymisellä on osuutta tällaiseen kevätpöhinään. Unen tarve vähenee, jolloin päivärytmiin tulee häiriöitä, jotka taas aiheuttavat sekavaa oloa.

Valon lisääntymisen vaikuttaa pääasiassa kahdella tapaa. Ensinnäkin valo virkistää, kun se tulee verkkokalvolle ja siirtyy talamukselle. Unilääkkeet ja hormonit, kuten melatoniini, vaikuttaa talamukseen juuri päinvastaisesti.

– Lisääntynyt valo aiheuttaa ylivireyttä ja puuhakkuutta. Erityisesti aamuisin keho on herkkä valolle, Partonen kertoo.

Toiseksi valo siirtyy verkkokalvoilta talamuksen lisäksi hypotalamukseen. Tällöin valo vaikuttaa sisäiseen kelloon ja unirytmeihin. Jos altistuu runsaalle valolle useita aamuja peräkkäin, unirytmi muuttuu nopeasti.

Ylivireys johtaa uupumiseen

Tietysti kevät houkuttelee myös kukkumaan pitkään pihalla ja vetkuttamaan nukkumaanmenoa. Vähäunisuudesta seuraa aluksi sekava olo, mutta pidemmällä aikavälillä vaikutukset voivat olla jopa vaarallisia.

Partosen mukaan väsymys aiheuttaa keskittymisongelmia ja muistivaikeuksia. Nälkä voi iskeä kovempaa, joten vaa'an lukema saattaa lähteä nopeaan nousuun.

Aikuinen tarvitsee unta 6–9 tuntia, jotta pysyy päivän virkeänä ilman päiväunia.

– Ylivireys muuttuu lopulta väsymykseksi, jos unettomuus jatkuu pitkään. Ihminen alkaa tarvita päiväunia, jotka taas heikentävät yöunta entisestään.

Partosen mukaan tärkeintä on yrittää pitää viikoittainen uniaikataulu mahdollisimman säännöllisenä kaikesta huolimatta. Aikuinen tarvitsee unta 6–9 tuntia, jotta pysyy päivän virkeänä ilman päiväunia.

Toinen neuvo on yrittää pimentää makuuhuone, esimerkiksi pimennysverhoilla, ja tuulettaa kuuma huone. Ennen nukkumaanmeno pitäisi voida myös rentoutua hyvissä ajoin. Älylaitteet on hyvä panna pois myös niiden sinivalon takia.

Olemme sitä, mitä syömme. Asiantuntija kertoo viisi tapaa, joiden avulla voimme parantaa omaa suolistomikrobistoa ja terveyttämme.

– Suolistomikrobit ovat näkymättömiä, joten ne on helppo unohtaa, bakteeriopin professori  Pentti Huovinen Turun yliopistosta sanoo.

Totta, ja lisäksi suolistomikrobit eivät kuulosta erityisen seksikkäiltä. Jokaisen olisi kuitenkin syytä kiinnostua suolistossaan elelevistä tuhansista bakteereista, koska ne vaikuttavat hyvinvointiimme ja terveyteemme ratkaisevasti.

Paitsi vatsavaivoihin, suolistomikrobit on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja lihavuuteen. Ne vaikuttavat myös aivojen välittäjäaineisiin, mielialaan ja muistiin.

Joko alkoi kiinnostaa? Hyvä. Seuraavaksi Pentti Huovinen kertoo, mitä jokainen voi tehdä parantaakseen suolistossaan asuvien mikrobien tilannetta. 

1. Ylimääräinen sokeri ja rasva pois

Vanha kunnon terveellinen ruokavalio on tärkein asia, jonka suolistonsa eteen voi tehdä. Huovinen suosittelee ravitsemussuosituksista tuttua ruokakolmiota, jonka kanta koostuu kasviksista ja täysjyvätuotteista.

– Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miksi syömme tuotteita, jotka sisältävät ylenpalttisesti sokeria: karamelleja, limonadeja... Kaikki se, mikä tuntuu meistä hyvältä, ei todellakaan ole meille tarpeellista, Huovinen sanoo.

Jos dramaattista muutosta hakee, erityisesti kahden ruoka-aineen karsiminen kannattaa.

– Jos jättää kaikki turhat sokerit ja ylettömän rasvaiset ruuat pois, myönteiset vaikutukset alkavat näkyä viikoissa tai kuukausissa, Huovinen toteaa.

Rasvan ja sokerin välttäminen lisää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa. 

2. Maitohappobakteereita – ainakin lapsille

Suolistobakteerien hyvinvoinnin parantamiseksi suositellaan usein maitohappobakteereita. Pentti Huovinen kuitenkin sanoo, että maitohappobakteerit ovat aikuisella vain hyvin pieni osa suoliston bakteereista. Esimerkiksi lihavuuteen vaikuttavat bakteerit eivät todennäköisesti ole maitohappobakteereita. 

– Pikkulapsille maitohappobakteereilla on paljon enemmän merkitystä, koska lasten mikrobisto on vielä kehittymässä. Aikuisilla näyttö tehosta on selvästi heikompi. Maitohappobakteereissa on kuitenkin suuria eroja.

Lue myös: Vatsa kuntoon kimchillä! Kuusi vinkkiä suoliston tasapainoon ja painonhallintaan

3. Turhat antibiootit pois

Ruokavalion lisäksi suolistobakteereihin vaikuttavat merkittävästi antibiootit. Siksi turhia antibioottikuureja pitäisi välttää, mutta se on tavalliselle ihmiselle helpommin sanottu kuin tehty. 

– Jos lääkäri sanoo, että antibiootti tarvitaan, sitten se syödään, Huovinen toteaa.

Lääkärien pitäisi vain olla tarkempia siinä, milloin antibiootit oikeasti ovat tarpeen. 

– Suomessa syödään 2–2,5 miljoonaa antibioottikuuria vuodessa. Paremmalla diagnostiikalla niistä saataisiin miljoona pois, Huovinen uskoo.

”Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes kaikki on suolistossa taas ihan kunnossa.”

Yksi antibiootteja koskeva neuvo hänellä on kaikille: vanhoja antibioottikuureja ei pidä säilytellä ja nappailla oma-aloitteisesti silloin, kun siltä tuntuu.

– Virtsateissä ja välikorvassa on erilaiset taudinaiheuttajat, ja siksi niihin määrätään eri antibiootit.

4. Varo vatsatauteja

Liian hygieeninen elinympäristö ei ole suolistomikrobeille hyväksi, mutta elintarvikehygieniasta on Pentti Huovisen mukaan syytä pitää huolta.

– Ruokamyrkytyksen vaikutukset voivat olla todella pitkät. Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes suolisto on toipunut siitä.

Siksi on tärkeää yrittää ehkäistä ruokamyrkytysten ja muiden vatsatautien tarttumista. Suomessa ollaan pääosin tarkkoja elintarvikehygieniasta. Kotikeittiöissä hygienian perusteet voivat kuitenkin joskus unohtua. 

”Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja.”

– Kylmäketjun pitää säilyä kaupasta kotiin, ja lihan sekä salaatin leikkaamiseen pitää olla eri välineet. En tykkää tiskirätistä varsinkaan, jos se on märkä koko ajan, Huovinen luettelee.

5. Mene metsään

Parhaiten suolistonsa tilaan voi vaikuttaa ruokavaliolla, mutta muilla, pienemmilläkin teoilla voi olla vaikutusta. Huovinen suosittelee luonnossa liikkumista, vaikka sen vaikutuksista suolistobakteereihin ei vielä ole hyvää tutkimuksellista näyttöä. 

– Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja. Elimistömme pitäisi ilmeisesti altistua säännöllisesti pienille määrille luonnon mikrobeja. Näin immuunivasteemme saa iholla, limakalvoilla ja suolistossa sitä työtä, jota varten se on kehittynyt, hän sanoo.