Aamulla Pinja sai tietää, ettei hänellä ole kohtua. Iltapäivällä hän harjoitteli vanhojentansseja koulunsa liikuntasalissa. ”Se oli epätodellista. Ajatukseni pyörivät ihan muualla kuin tanssiaskelissa”, Pinja muistaa.

Pinja Pulkamo sai 17-vuotiaana tietää, ettei hänellä ole kohtua. Ensireaktio oli hämmennys, suru tuli vasta myöhemmin. 

Vanhojentanssipukua, poikaystävää, kohta häämöttävää koeviikkoa.

Sellaisia asioita lukion tokaluokkalainen usein ajattelee. Sitten on heitä, joilla asiat ovat toisin.

Pinja Pulkamo oli 17-vuotias lukiolainen, kun hän sai tietää sairastavansa MRKH-oireyhtymää. Se tarkoitti sitä, ettei hänellä ole kohtua ja että emätin on vajaakehittynyt. Kuukautisten puuttuminen oli ainoa merkki siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Sitä oli hoidettu keltarauhashormonikuurilla 16-vuotiaana.

– Hoito ei tietenkään muuttanut mitään, nyt 20-vuotias Pinja sanoo.

– Sain lähetteen Naistenklinikalle, jossa ultraäänessä kaikki näytti normaalilta. Sisätutkimus oli kuitenkin erittäin kivulias, ja sain lähetteen kohdun magneettikuvaukseen.

Sinne Pinja meni suoraan äidinkielen tunnilta marraskuussa 2012. Tulokset tulivat seuraavan vuoden tammikuussa. Maanantaiaamu oli kylmä, iltapäivällä odottaisivat vanhojentanssien harjoitukset. Kirjapino laukussa painoi hartioita. 

”Mietin vain, mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?”

Huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia, kun Pinja astui sisään. Hän ei halunnut mukaansa ketään, sillä tuntui oikealta kuulla tulos yksin.

– Olin jo tullessa tosi hermostunut. Ja koska porukkaa oli huoneessa niin paljon, minulle tuli heti ajatus, että kaikki ei ole normaalisti, Pinja muistaa.

Hän pyysi osaa hoitohenkilökunnasta lähtemään pois. Naislääkäri näki Pinjan pelon ja pyysi häntä istumaan alas.  

– Muistan sumeasti lääkärin sanat: kohtua ei löytynyt. Hetken päästä hän jatkoi, että emätinrakenteet ovat vajaakehittyneet. Mietin vain, että mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?

Sokki ja helpotus

Iltapäivällä Pinja treenasi haparoivin askelin vanhojentanssien kuvioita. Samana iltana hän kertoi kohdun puuttumisesta vanhemmilleen.

– Emättimen vajaakehittyneisyys oli liian intiimi asia puhuttavaksi vielä silloin, hän sanoo.

– Vanhempani olivat yllättyneitä ja järkyttyneitäkin mutta myös helpottuneita, ettei minulla ollut mitään vakavaa sairautta. Myöhemmin äiti kertoi, että oli miettinyt heti, oliko tässä kaikki.

Helpotuksen tunne oli päällimmäisenä Pinjallakin. Hän oli pelännyt kasvainta. Koska kuukautisia ei ollut kuulunut, Pinja oli jo hakenut tietoa netistä. Pitkään hän luotti, että ne vain alkavat myöhään, kuten äidilläkin. Netissä hän oli törmännyt juttuun kohdun puuttumisesta, mutta ajatteli, ettei se voisi olla mahdollista.

”Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. meitä on muitakin.”

Mutta sitten kun kaikki muut murrosiän merkit olivat tulleet jo aikaa sitten, alkoi Pinja pelätä vakavaa sairautta.

– Sairaalasta sain mukaani tietolappusia ja kutsun tulla uudestaan käymään huhtikuussa, Pinja kertoo.

– Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tajusin kunnolla, mistä oli kyse. Kotona aloin etsiä lisää tietoa. Emättimen vajaakehittyneisyydestä löysin yhden suomenkielisen artikkelin, mutta sitten yhä enemmän juttuja englanniksi. Viikkoja myöhemmin löysin netistä ihmisiä, joilla on tämä sama ominaisuus. Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. Että meitä on muitakin.

Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.
Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.

Suru tuli myöhemmin

Suru oli läsnä uutisesta asti, mutta pintaan Pinja päästi sen vasta myöhemmin.

Huhtikuussa 2013 Pinja aloitti oireyhtymänsä hoidot. MRKH:ta hoidetaan fyysisesti emätintä venyttämällä. Hoito mahdollistaa sen, että yhdynnät onnistuvat. Muuta tarkoitusta sillä ei ole.

– Kun kokeilin hoitoon käytettäviä putkia ensi kertaa, se sattui. Silloin minua itketti, Pinja kertoo.

– Se tuntui oudolta ja hämmentävältä, ja aluksi pelkäsin, että venytän väärään suuntaan. Kaikki tuntui väärältä. Miksi oikein olen tässä tilanteessa? Silloin olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, ettei hoidon aloittamisella olisi oikeasti ollut mitään kiirettä. 

”Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin.”

Fyysinen hoito teki koko sairaudesta konkreettisen. Pinja huomasi, että oli yrittänyt pitää asiaa etäällä, mutta hoidon aloittaminen teki sen mahdottomaksi. 

Ahdistunut olo alkoi helpottaa, kun Pinja kertoi vanhemmilleen koko totuuden.

– Olin tosi ahdistunut, minun oli vaikea olla ja tuntui, että minun on pakko kertoa heille kaikki. Vanhempani olivat siitä iloisia, mutta myös järkyttyneitä.

Häpeä katosi

Pinnalla Pinjaa onkin pitänyt moni asia. Pian oireyhtymän selviämisen jälkeen, kesällä 2013, alkoi hänen ensimmäinen kesätyönsä. Hänellä oli liuta ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan mistä vain.

Pinjasta tuntui, että häpeä erilaisuudesta katosi sitä mukaa, mitä avoimempi hän oli. Myös keskustelut terapeutin kanssa ovat olleet tärkeitä. 

Samoihin aikoihin Pinja alkoi seurustella.

– Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin, Pinja kertoo.

– Suhde auttoi minua tosi paljon käsittelemään asiaa. Olimme yhdessä vielä puolitoista vuotta.

Ajatuksia perheestä

Harva 17-vuotias unelmoi omasta perheestä, eikä sellainen ollut ajankohtaista Pinjallekaan. Silti hänen oli pakko käydä asia läpi. Kun kohtua ei ole, ei mahdollisuutta raskauteen tule koskaan. 

”Raskaus ei ollut minulle ajankohtainen, mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.”

– Luin alussa tosi paljon raskauteen liittyviä artikkeleita. Se, ettei minulla ole kohtua, tuntui heti niin lopulliselta. Vielä enemmän mietin sitä, mitä tarkoittaa, ettei minulla ole kokonaista emätintä. Minulla oli ihan vieras olo omassa ruumiissani. Mitä minussa oikein on ja mitä ei, Pinja kuvailee.

– Sinänsä lääkärin sanat olivat totta: raskaus ei ollut minulle ajankohtainen. Mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.

Suomessa syntyy vuosittain 5–8 tyttöä, jolla ei ole kohtua. Synnytyskomplikaatioiden takia kohtu poistetaan pariltakymmeneltä naiselta joka vuosi. Myös kohdunkaulan ja synnytyselinten syöpään sairastuneet saattavat menettää kohtunsa. Kohdunkaulan syöpään sairastuu vuosittain 160 naista.

Kohtuuttomat-yhdistyksestä Pinja on saanut useita ystäviä, jotka käyvät läpi samoja asioita. Vertaistuki on ollut korvaamattoman tärkeää.

– Minusta tuntuu, että koko tämä prosessi on tehnyt minusta itsevarmemman. Tiedän, kuka olen ja että olen täysin nainen, Pinja sanoo.

Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”
Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”

Viime syksynä Pinja aloitti oikeustieteellisen opintonsa. Siellä hän tapasi myös miehen, jonka kanssa heistä tuli aluksi ystäviä. Hän on tiennyt Pinjasta kaiken alusta saakka.

– Mietin tietysti, miten se vaikuttaa hänen ajatuksiinsa minusta. Mutta se ei vaikuta mitenkään siihen, että hän rakastaa minua. Olemme todella onnellisia yhdessä.

Haaveet perheestä Pinja kuittasi aiemmin tyrmäyksellä: olisi vain helpompaa olla ilman. Nyt hän pohtii adoptiota ja sijaissynnytystä. Sijaissynnytys on Suomessa laiton, ja siihen Pinja toivoo muutosta.

– Pelätään, että laillistaminen tekisi sijaissynnytyksistä kaupallisia, ja pohditaan, kenelle se voitaisiin sallia. Minusta on selvää, että se pitäisi sallia ainakin heille, joilla on lääketieteellinen kehityshäiriö.

Meri

Pinja syntyi ilman kohtua – tätä kaikkea se hänen elämässään tarkoittaa

Hienoa "tulla ulos" tuollaisen asian kanssa joka on kuitenkin suht tabu vielä. Olen samaa mieltä sijaissynnyttäjiä koskevan lain suhteen; sijaissynnytys pitäisi olla mahdollista naisille joille raskaus ei ole mahdollista lääketieteellisistä syistä. Monesti sijaissynnyttäjänä voisi/haluaisi toimia varmasti esim sisko, sukulainen tai ystävä, eivätkä he sitä varmasti rahanhimon takia tekisi.
Lue kommentti

Rintaliivien uusin suuntaus free the nipple kehottaa jättämään liivit kaappiin. Ja me kokeilimme

Silloin se alkaa, alakoulun ja yläkoulun taitevuosina. Rintaliivit puetaan ensimmäistä kertaa päälle, ja sitten ne kulkevat mukana koko iän, osalla jopa pelkästä tottumuksesta.

Rintaliivitrendit ovat liikkuneet paksuista kaaritukirintaliiveistä kevyisiin braletteihin – ja nyt suuntauksena on free the nipple. Se tarkoittaa, että yhä useampi nainen luopuu rintaliiveistä — feministipiireissä puhutaan rintaliivittömyydestä ja vapautetuista nänneistä. Liivittömyyden suunnannäyttäjiä ovat toistuvasti liivittä kuvatut superjulkkikset kuten Kim Kardashian

Nännit ja tissit eivät ole kuitenkaan yhteiskunnalle helppo asia pureskeltavaksi – edelleenkään. Kun suomalainen naislaulaja saapuu Linnan juhliin ilman rintaliivejä, se ylittää uutiskynnyksen. Viimeisimmäksi sosiaalisessa mediassa syntyi kiivasta keskustelua Yle Kioskin videosta sensuroiduista nänneistä.

Sosiaalisen median kanavissa vaikuttaa olevan niin, että paljas nänni imetyksen yhteydessä on sallittua, mutta kun kuvasta poistetaan lapsi, nänni muuttuu pornografiseksi sisällöksi – jolloin se on sensuroitava. Keskustelu julki-imetyksestä on toinen lukunsa.

Tällaisia määrittelyjä vastaan feministit taistelevat nännejä vapauttaessaan.

Miksi me käytämme liivejä?

Rintaliivejä käytetään tuen ja kauneusihanteiden mukaisen muodon lisäksi myös nännien peittämiseen. Niitä ei haluta paljastaa, ei edes paidan läpi. 

Naisten keskuudessa on elänyt pitkään sitkeä myytti siitä, että rintaliivittömyys voisi vaurioittaa rintoja. Monet luulevat, että rintaliivien tehtävä on estää painovoimaa venyttämästä rintavarustusta alaspäin.

Ranskalainen tutkija Jean-Denis Roullion on kumonnut tämän väitteen: tutkiessaan 15 vuoden ajan 300 naisen rintoja hän todisti, että rintaliivit ovat terveyden kannalta täysin hyödyttömät. Itse asiassa rintaliivien käyttö heikensi luonnollisia lihaksia, jotka kohottivat rintoja. ”Tissitohtorin” johtopäätös oli, että naisten pitäisi luopua rintaliiveistä.

Jotkut kaipaavat tukea isoille rinnoilleen, mutta moni nainen ei tarvitsisi liivejä laisinkaan. Miksi niiden poisjättäminen tuntuu sitten niin vieraalta monille?

Entä miltä tuntuisi jättää rintaliivit kokonaan pois?

Oona, Heidi ja Viivi kokeilivat liivitöntä elämää ja kertovat nyt ajatuksensa. Rintaliivittömyys vaatii rohkeutta, pienin askelin.

”Siinä ne pomppivat mukana”

”Rintaliivien jättäminen kotiin oli todella vaikeaa, jopa yllättävän hankalaa. Mietin todella pitkään, minkä ihmeen paidan oikein laitan päälle, jotta rintani eivät paista siitä läpi kilometrien päähän. Yritin vakuutella itselleni, että harva ihminen todella tuijottaa etumustani kauhean tarkkaan – ja vaikka joku rintaliivittömyyden huomaisikin, sillä ei olisi mitään väliä. Minulla on kyllä aika pienet rinnat, mutta nännit osaavat paistaa paidoista läpi aika tehokkaasti.

Valitsin lopulta paksun neuleen ja annoin palaa. Uskaltauduin jopa ystävän kanssa lounaalle! Olin toki ylpeä rohkeudestani, mutta petyin hiukan, ettei olo ollut niin vapautunut kuin olin ajatellut. Unohdin koko asian melko pian, eikä oloni ollut mitenkään kovin erikoinen. Siinä ne pomppivat mukana. Ero olisi varmasti paljon huomattavampi, jos rinnat olisivat isot.

En koe kovin suurta tarvetta olla ilman rintaliivejä. Ohuisiin ja kevyisiin liiveihin olen panostanut jo pidemmän aikaa, ja tiukat ja kiristävät push-upit pääsevät päälle vain harvoin. Veikkaan että rintaliivit pysyvät jatkossakin päällä: sellaiset kevyet tuntuvat lopulta aika samalta kuin ei olisi liivejä ollenkaan.” Oona, 20

”En kehdannut mennä kauppaan”

”Aiemmin ajattelin, että ilman rintaliivejä oleminen olisi jotenkin ahdistavaa. Aikaisemmin ei käynyt edes mielessä kokeilla, koska rintani ovat suht kookkaat ja ilman liivejä ne heiluisi paidan alla valtoimenaan. Kesäisenä sunnuntaina kävi kuitenkin niin, että herättyäni vedin vain mekon päälle. Ilman rintsikoita. Oloni oli todella mukava. Mekko oli sen verran napakka, että rinnat pysyivät paikoillaan.

Mökkiolosuhteissa en välittänyt siitä, että nännit piirtyivät mekon rinnukseen, vaikka paikalla oli oman perheen lisäksi myös muita. Häveliäisyys iski kuitenkin kaupan pihassa. Mieleeni tuli Jonna Tervomaa -gate. Mitä ihmiset ajattelisivat, jos kulkisin julkisilla paikoilla nännit näkyen? Vaikka eivät ne siis oikeasti näkyisi, niiden olemassaolo vain tulisi muidenkin tietoon.

Jäin autoon istumaan. En kehdannut mennä kauppaan.” Heidi, 32

”Vaikea pitää rintojen luonnollisesta muodosta”

”Olen aina välillä ilman rintsikoita, jos asu on sellainen, että se näyttää paremmalta tai ei ainakaan huonommalta ilman rintsikoita. Kesällä varsinkin on kiva olla ilman, kevyempi fiilis. OIen joskus ilman liivejä jopa töissä, mutta silloin paidan pitää olla kunnolla peittävä. Minulla on sellaiset nännit, että ne eivät juuri mistään ala kauhean voimakkaasti sojottamaan. Joskus on silti vähän epävarma fiilis ilman rintsikoita.

Kun on tottunut ihannoimaan pyöreää ja epäluonnollista rintojen muotoa, on vaikea alkaa aidosti yhtäkkiä pitää siitä, miltä rinnat luonnostaan näyttävät. Siksi aika usein tulee valittua rintsikat. Vaikka minulla on siis pienet ja pystyt rinnat, jotka selviävät arjessa aivan hyvin ilman tukea ja pysyy paikoillaan.” Viivi, 25

 

 

 

Kun väsyttää, pinna kiristyy ja päässä saattaa helposti napsahtaa. Ilmiö on nyt ristitty unikiukuksi. 

Oletko jo törmännyt englanninkieliseen termiin hangry?

Ovela sanayhdistelmä tulee sanoista hungry (nälkäinen) ja angry (vihainen), ja se tarkoittaa käytännössä sitä kiukunpuuskaa, joka iskee moneen meistä, kun olemme nälkäisiä. Suomeksi hangry on ristitty nimellä nälkäkiukku.

Lue myös: Tässä on syy sinunkin nälkäkiukkuusi

Nyt englanninkielinen maailma on keksinyt samantyyppisen sanamuunnoksen toiselle epämiellyttävälle olotilalle.

Slangry-termi on yhdistelmä sanoista sleep (uni) ja angry (vihainen). Suomeksi slangry voidaan helposti kääntää nälkäkiukkua mukaillen unikiukuksi. Siitä puhuu esimerkiksi Bustle-sivusto.

Unikiukulla tarkoitetaan tietenkin sitä fiilistä, kun väsyneenä kaikki elämässä tuntuu ihan turhalta, epämiellyttävältä ja kerrassaan karsealta.

Tutkijoiden mukaan kiukuttelu väsyneenä johtuu siitä, että sekä neutraalien että tunnepitoisten asioiden käsittely muuttuu uneliaana hankalaksi.

Unikiukku vaikuttaa oleellisesti ihmisen mielenterveyteen ja henkiseen olotilaan. Cognitive Therapy and Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisellä on luontainen taipumus keskittyä ympäristönsä positiivisiin asioihin. Väsyneenä tilanne kuitenkin kääntyy päälaelleen. Vuoden 2015 tutkimuksen mukaan ihminen kokee väsyneenä negatiiviset tunteet voimakkaammin kuin levänneenä.

Unenpuute sekoittaa kropan

Väsymys ja univaje eivät kuitenkaan ole välttelemistä vaativa olotila ainoastaan sen takia, että se saa sinut kiukuttelemaan. Se vaikuttaa muillakin tavoilla terveyteesi.

Listasimme asiat, jotka unikiukku eli slangry saa elimistössäsi aikaan:

1. Se vaikeuttaa oppimista.

Tutkijat ovat huomanneet, että väsyneenä uusien asioiden omaksuminen on vaikeaa. Jos univaje jatkuu pitkään, muistikin saattaa alkaa temppuilla. 

2. Se panee sydämesi koetukselle.

Viime vuonna julkaistu tutkimus kertoo, että jo muutaman tunnin univaje vain yhtenä yönä saa sykkeen, verenpaineen ja elimistön stressihormonitasot nousemaan.

3. Se vaikeuttaa hyvien päätösten tekemistä.

Univaje saattaa ajaa valintoihin, joita virkeänä ei todellakaan tekisi. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan unikiukku hidastaa päätöksentekoa ja saattaa ajaa jopa moraalittomiin valintoihin.

4. Se voi sairastuttaa.

Univaje vaikuttaa aineenvaihduntaan niin, että kipeäksi tulemisen riski kasvaa, kertoo tuore tutkimus. Jos olet tarpeeksi kauan unikiukkuinen, saatat siis sen lisäksi pian olla myös sairas.

Amerikkalaistutkimuksen tulosten perusteella ruuille ja muille tavaroille pitäisi aina olla omat kassinsa.

Ikävän muoviroskan takia moni tiedostava kuluttaja on siirtynyt käyttämään niin kutsuttuja kestokasseja. Kun ruokaostokset saa pakata käteviin ja ihan oikeasti kestäviin kasseihin, jäävät turhat muovipussit ostamatta.

Vaikka kestokassit ovatkin oiva ekoteko, uuden Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan ne eivät silti ole täysin ongelmattomia: kestokassit saattavat aiheuttaa vaarallisen terveysriskin.

Tutkimuksen mukaan kestokassien ongelma on niiden epähygieenisyys, vaikka näkyvää likaa niissä ei olisikaan. Kasseja käytetään parhaimmillaan vuosikausia, ja niissä kannetaan ruokaostoksien lisäksi mitä erilaisempia asioita, kuten kenkiä, vaatteita ja muita tavaroita – esimerkiksi muuton yhteydessä.

Kestokasseissa kuljetetaan vuoroin ”likaisia” tavaroita ja ruokia, kuten ruokatarvikkeita, jotka pitää pestä ennen käyttöä, sekä ”puhtaita” tuotteita, kuten pakattuja valmisruokia ja pestyjä salaatteja. Erilaisiin pakkauksiin saattaa silloin tarttua vaarallisia bakteereja, jotka ovat jääneet kassiin likaisista tavaroista. Bakteerit leviävät kasseista esimerkiksi käsien kautta ruokaan, kertoo Hygiene Doctor -sivusto. 

Lue myös: Onko vesipullosi likaisempi kuin vessanpönttö? Testasimme 9 arkista bakteeripesää

Tutkimuksessa kestokasseista löydettyjen bakteerien määrät saattoivat olla niin merkittäviä, että ne aiheuttivat huomattavia terveysriskejä. Kestokasseihin voi päätyä esimerkiksi salmonella-bakteereja.

Jotta kestokassien likaisuuden aiheuttamat ongelmat voi välttää, niin sanotut likaiset ja puhtaat tavarat ja ruuat kannattaa kuljettaa eri kasseissa. Esimerkiksi vihannekset voi myös laittaa erilliseen pussiin – tietenkin mieluummin paperiseen kuin muoviseen.

Moni kärsii pahoista kuukautiskivuista, eikä niistä puhumisen pidä olla tabu.

Vaikka kuukautiset ovat osa luonnollista naiskehon toiminta, niistä vaietaan usein. Esimerkiksi huippu-uimari Jenna Laukkanen kertoi hiljattain Me Naisille, että erityisesti urheilumaailmassa menkat ovat edelleen tabujen tabu. Erityisesti miesvalmentajalle oli vaikea puhua kuukautisista.

Lue myös: ”Yhä liian vähän tietoa” – miksi kuukautisia opitaan häpeämään jo nuorena?

Bustle-sivuston mukaan kuukautishäpeää saattaa osaltaan edistää kuukautiskipujen julkinen vähättely. Hiljattain Twitterissä syntyi kohu miesten julkaisemista provosoivista tviiteistä, joissa väitettiin, että kuukautiskipuja ei ole olemassakaan. Eräs twiittaajista kirjoitti uskovansa, että kuukautiskivut ovat pelkkä myytti. Toinen taas arveli, että naiset keksivät liikaa tekosyitä kuukautiskipujen varjolla. 

Neljä naista kertoo, mitä kuukautiskivut voivat pahimmillaan olla (eikä kyseessä ole mielikuvituksen tuotos):

1. Anemia runsaasta vuodosta

”Kärsin nuorempana ihan valtavista menkkakivuista, mutta kipuakin suurempi ongelma oli valtava vuoto. Sen lisäksi, että jo ennen menkkapäiviä ja niiden aikaan pyörrytti ja mahaan sattui niin kuin joku olisi leikannut puukolla, vuoto oli loputonta. Kärsin anemiasta monta vuotta. Sittemmin kivut ja vuoto ovat rauhoittuneet ja olen saanut niin sanotusti normaalit kuukautiset. Erilaisten hormonaalisten lääkkeiden testaaminen kuitenkin sattui, sillä kehoni reagoi lähes kaikkiin niistä käsittämättömillä oireilla, kuten väsymyksellä, turvotuksella, ja aknella.

”Nykyisin pieni mahakipu tuntuu ihan pikkuvaivalta.”

Nykyisin pieni mahakipu tuntuu ihan pikkuvaivalta, kun teini-iässä sain niitä mahakipukohtauksia, jolloin piti lopettaa pyörällä polkeminen ja mennä kumaraan kesken koulumatkan. Joskus iltaisin sai istua kaksi tuntia pukuhuoneessa, kun ei voinut lähteä treeneistä kotiin. Onneksi nyt olen noin 20 vuotta saanut elää menkkakivutonta elämää normaalivuodon kanssa.”

2. Oksentelua ja silmien sumenemista

”Kuukautiseni eivät aina aiheuta kovaa kipuilua, mutta muutamaan otteeseen olen ollut niiden takia todella huonossa kunnossa. Kerran mahakivut olivat niin kovat, että ne laukaisivat todella pahan migreenin kuukautiskipujen kaveriksi. Oksentelin niiden takia, silmissä sumeni ja näkökentässä oli vain pisteitä. Olin ihan pihalla, ja se oli aivan kauheaa.

Toisella kertaa mahaan sattui tuntikausia todella paljon, eikä mikään auttanut. Kun olin menossa nukkumaan, en saanut lainkaan unta, koska kivut olivat niin pahat. Luikertelin vain sängyssä tuskissani tuntikausia. Olin aika varma, että kuolen siihen kipuun.”

3. Avun hakeminen nolotti

”Nuorena menkkakivut olivat niin kammottavia, että jouduin olemaan koulusta pois ja oksentelin, koska sattui ja kuvotti niin paljon. Tulehduskipulääkkeet auttoivat alavatsasärkyyn, joten en hakeutunut kipujen takia hoitoon. Jotenkin tuntui siltä, että kivut vain kuuluvat osaksi kuukautisia eikä niistä auta sen enempää kitistä. Teininä menkoista puhuminen oli myös niin noloa, etten kehdannut hakea apua, vaikka syytä varmasti olisi ollut.

”Uutena elämään on tullut ovulaatiokivut.”

17-vuotiaana aloin syödä e-pillereitä puhtaasti ehkäisysyistä. Ne saivat samalla kivut laantumaan. Syötyäni pillereitä vuosia tajusin, että ne laannuttivat kipujen lisäksi seksihaluni ja mielialani. Vuosi sitten luovuin pillereistä, ja nyt kivut ovat palanneet takaisin elämääni. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä pahat kuin teininä. Nykyään kivut tuntuvat poltteluna alavatsassa. Uutena elämään ovat tulleet ovulaatiokivut, eli menkkakipuihin verrattavat supistukset keskellä kiertoa. Kipu ei lamaannuta, mutta kyllähän se ärsyttää. Joudun syömään menkkojen aikaan pari päivää tulehduskipulääkkeitä. Ovulaatiokivut hellittävät yleensä päivässä.”

4. Ylös nouseminen tuntuu mahdottomalta

”Pahimmillaan kuukautiskipuni voivat olla sellaisia, että herään yöllä siihen, kun sattuu todella paljon enkä voi tehdä muuta kuin juosta vessaan ja toivoa, että kipu menee ohi. Kipu ei lähde ilman särkylääkkeitä, mutta ylös nouseminen ja lääkkeiden hakeminen tuntuu silloin mahdottomalta. Yleensä saan kuitenkin yleensä kerättyä itseni ja haettua särkylääkkeen. Siitä menen sitten takaisin vessaan ja odottelen vain, että kipu hellittää.

”Tuntuu, että kohtu haluaisi poistua kehostani.”

Menkkojen aikana minua myös usein väsyttää todella paljon ja tunnen todella epämiellyttävää oloa mahassa: tuntuu, että kohtu haluaisi poistua kehostani. Yleensä vain lepäily ja verkkarit auttavat.”