Aamulla Pinja sai tietää, ettei hänellä ole kohtua. Iltapäivällä hän harjoitteli vanhojentansseja koulunsa liikuntasalissa. ”Se oli epätodellista. Ajatukseni pyörivät ihan muualla kuin tanssiaskelissa”, Pinja muistaa.

Pinja Pulkamo sai 17-vuotiaana tietää, ettei hänellä ole kohtua. Ensireaktio oli hämmennys, suru tuli vasta myöhemmin. 

Vanhojentanssipukua, poikaystävää, kohta häämöttävää koeviikkoa.

Sellaisia asioita lukion tokaluokkalainen usein ajattelee. Sitten on heitä, joilla asiat ovat toisin.

Pinja Pulkamo oli 17-vuotias lukiolainen, kun hän sai tietää sairastavansa MRKH-oireyhtymää. Se tarkoitti sitä, ettei hänellä ole kohtua ja että emätin on vajaakehittynyt. Kuukautisten puuttuminen oli ainoa merkki siitä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Sitä oli hoidettu keltarauhashormonikuurilla 16-vuotiaana.

– Hoito ei tietenkään muuttanut mitään, nyt 20-vuotias Pinja sanoo.

– Sain lähetteen Naistenklinikalle, jossa ultraäänessä kaikki näytti normaalilta. Sisätutkimus oli kuitenkin erittäin kivulias, ja sain lähetteen kohdun magneettikuvaukseen.

Sinne Pinja meni suoraan äidinkielen tunnilta marraskuussa 2012. Tulokset tulivat seuraavan vuoden tammikuussa. Maanantaiaamu oli kylmä, iltapäivällä odottaisivat vanhojentanssien harjoitukset. Kirjapino laukussa painoi hartioita. 

”Mietin vain, mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?”

Huone oli täynnä lääkäreitä ja hoitajia, kun Pinja astui sisään. Hän ei halunnut mukaansa ketään, sillä tuntui oikealta kuulla tulos yksin.

– Olin jo tullessa tosi hermostunut. Ja koska porukkaa oli huoneessa niin paljon, minulle tuli heti ajatus, että kaikki ei ole normaalisti, Pinja muistaa.

Hän pyysi osaa hoitohenkilökunnasta lähtemään pois. Naislääkäri näki Pinjan pelon ja pyysi häntä istumaan alas.  

– Muistan sumeasti lääkärin sanat: kohtua ei löytynyt. Hetken päästä hän jatkoi, että emätinrakenteet ovat vajaakehittyneet. Mietin vain, että mitä se voi tarkoittaa. Miten ihmeessä en ole tajunnut asiaa itse?

Sokki ja helpotus

Iltapäivällä Pinja treenasi haparoivin askelin vanhojentanssien kuvioita. Samana iltana hän kertoi kohdun puuttumisesta vanhemmilleen.

– Emättimen vajaakehittyneisyys oli liian intiimi asia puhuttavaksi vielä silloin, hän sanoo.

– Vanhempani olivat yllättyneitä ja järkyttyneitäkin mutta myös helpottuneita, ettei minulla ollut mitään vakavaa sairautta. Myöhemmin äiti kertoi, että oli miettinyt heti, oliko tässä kaikki.

Helpotuksen tunne oli päällimmäisenä Pinjallakin. Hän oli pelännyt kasvainta. Koska kuukautisia ei ollut kuulunut, Pinja oli jo hakenut tietoa netistä. Pitkään hän luotti, että ne vain alkavat myöhään, kuten äidilläkin. Netissä hän oli törmännyt juttuun kohdun puuttumisesta, mutta ajatteli, ettei se voisi olla mahdollista.

”Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. meitä on muitakin.”

Mutta sitten kun kaikki muut murrosiän merkit olivat tulleet jo aikaa sitten, alkoi Pinja pelätä vakavaa sairautta.

– Sairaalasta sain mukaani tietolappusia ja kutsun tulla uudestaan käymään huhtikuussa, Pinja kertoo.

– Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tajusin kunnolla, mistä oli kyse. Kotona aloin etsiä lisää tietoa. Emättimen vajaakehittyneisyydestä löysin yhden suomenkielisen artikkelin, mutta sitten yhä enemmän juttuja englanniksi. Viikkoja myöhemmin löysin netistä ihmisiä, joilla on tämä sama ominaisuus. Oli helpottavaa huomata, etten ole ainoa. Että meitä on muitakin.

Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.
Vertaistuki on ollut Pinjalle korvaamatonta. ”Syndrooman kautta olen löytänyt myös hyvän ystävän, jonka kanssa puhumme paljon kaikesta muustakin. Avoimuus on ollut myös tosi voimaannuttavaa, sillä tuntuu hyvältä levittää tietoutta, jotta ihmiset tietäisivät enemmän”, Pinja sanoo.

Suru tuli myöhemmin

Suru oli läsnä uutisesta asti, mutta pintaan Pinja päästi sen vasta myöhemmin.

Huhtikuussa 2013 Pinja aloitti oireyhtymänsä hoidot. MRKH:ta hoidetaan fyysisesti emätintä venyttämällä. Hoito mahdollistaa sen, että yhdynnät onnistuvat. Muuta tarkoitusta sillä ei ole.

– Kun kokeilin hoitoon käytettäviä putkia ensi kertaa, se sattui. Silloin minua itketti, Pinja kertoo.

– Se tuntui oudolta ja hämmentävältä, ja aluksi pelkäsin, että venytän väärään suuntaan. Kaikki tuntui väärältä. Miksi oikein olen tässä tilanteessa? Silloin olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, ettei hoidon aloittamisella olisi oikeasti ollut mitään kiirettä. 

”Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin.”

Fyysinen hoito teki koko sairaudesta konkreettisen. Pinja huomasi, että oli yrittänyt pitää asiaa etäällä, mutta hoidon aloittaminen teki sen mahdottomaksi. 

Ahdistunut olo alkoi helpottaa, kun Pinja kertoi vanhemmilleen koko totuuden.

– Olin tosi ahdistunut, minun oli vaikea olla ja tuntui, että minun on pakko kertoa heille kaikki. Vanhempani olivat siitä iloisia, mutta myös järkyttyneitä.

Häpeä katosi

Pinnalla Pinjaa onkin pitänyt moni asia. Pian oireyhtymän selviämisen jälkeen, kesällä 2013, alkoi hänen ensimmäinen kesätyönsä. Hänellä oli liuta ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan mistä vain.

Pinjasta tuntui, että häpeä erilaisuudesta katosi sitä mukaa, mitä avoimempi hän oli. Myös keskustelut terapeutin kanssa ovat olleet tärkeitä. 

Samoihin aikoihin Pinja alkoi seurustella.

– Jännitin totta kai, miten kerron poikaystävälleni, mutta kaikki menikin tosi hyvin, Pinja kertoo.

– Suhde auttoi minua tosi paljon käsittelemään asiaa. Olimme yhdessä vielä puolitoista vuotta.

Ajatuksia perheestä

Harva 17-vuotias unelmoi omasta perheestä, eikä sellainen ollut ajankohtaista Pinjallekaan. Silti hänen oli pakko käydä asia läpi. Kun kohtua ei ole, ei mahdollisuutta raskauteen tule koskaan. 

”Raskaus ei ollut minulle ajankohtainen, mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.”

– Luin alussa tosi paljon raskauteen liittyviä artikkeleita. Se, ettei minulla ole kohtua, tuntui heti niin lopulliselta. Vielä enemmän mietin sitä, mitä tarkoittaa, ettei minulla ole kokonaista emätintä. Minulla oli ihan vieras olo omassa ruumiissani. Mitä minussa oikein on ja mitä ei, Pinja kuvailee.

– Sinänsä lääkärin sanat olivat totta: raskaus ei ollut minulle ajankohtainen. Mutta se oli liian valtava asia käsitellä vasta myöhemmin.

Suomessa syntyy vuosittain 5–8 tyttöä, jolla ei ole kohtua. Synnytyskomplikaatioiden takia kohtu poistetaan pariltakymmeneltä naiselta joka vuosi. Myös kohdunkaulan ja synnytyselinten syöpään sairastuneet saattavat menettää kohtunsa. Kohdunkaulan syöpään sairastuu vuosittain 160 naista.

Kohtuuttomat-yhdistyksestä Pinja on saanut useita ystäviä, jotka käyvät läpi samoja asioita. Vertaistuki on ollut korvaamattoman tärkeää.

– Minusta tuntuu, että koko tämä prosessi on tehnyt minusta itsevarmemman. Tiedän, kuka olen ja että olen täysin nainen, Pinja sanoo.

Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”
Pinja päätti aluksi unohtaa haaveet perheestä, mutta ajattelee nyt toisin. Poikaystävä on tiennyt hänestä kaiken alusta saakka. ”Aluksi mietin paljon, olenko jotenkin vähemmän nainen tai tyhmä, koska en ymmärtänyt tilannetta. Syndrooma on muuttanut käsitystä itsestäni, sillä olen paljon sinnikkäämpi ja rohkeampi kuin olin ajatellut.”

Viime syksynä Pinja aloitti oikeustieteellisen opintonsa. Siellä hän tapasi myös miehen, jonka kanssa heistä tuli aluksi ystäviä. Hän on tiennyt Pinjasta kaiken alusta saakka.

– Mietin tietysti, miten se vaikuttaa hänen ajatuksiinsa minusta. Mutta se ei vaikuta mitenkään siihen, että hän rakastaa minua. Olemme todella onnellisia yhdessä.

Haaveet perheestä Pinja kuittasi aiemmin tyrmäyksellä: olisi vain helpompaa olla ilman. Nyt hän pohtii adoptiota ja sijaissynnytystä. Sijaissynnytys on Suomessa laiton, ja siihen Pinja toivoo muutosta.

– Pelätään, että laillistaminen tekisi sijaissynnytyksistä kaupallisia, ja pohditaan, kenelle se voitaisiin sallia. Minusta on selvää, että se pitäisi sallia ainakin heille, joilla on lääketieteellinen kehityshäiriö.

Meri

Pinja syntyi ilman kohtua – tätä kaikkea se hänen elämässään tarkoittaa

Hienoa "tulla ulos" tuollaisen asian kanssa joka on kuitenkin suht tabu vielä. Olen samaa mieltä sijaissynnyttäjiä koskevan lain suhteen; sijaissynnytys pitäisi olla mahdollista naisille joille raskaus ei ole mahdollista lääketieteellisistä syistä. Monesti sijaissynnyttäjänä voisi/haluaisi toimia varmasti esim sisko, sukulainen tai ystävä, eivätkä he sitä varmasti rahanhimon takia tekisi.
Lue kommentti

Miksi vatsa turpoaa ja miten mahakipuihin voi vaikuttaa itse? Sisätautilääkäri kertoo vastaukset yleisimpiin vatsapulmiin.

Kivistää. Muljahtelee. Turvottaa. Vatsavaivat ovat yleisiä, mutta onneksi ne ovat usein harmittomia.

Sisätautien erikoislääkärinä työskentelevä Joni Suomi kertoo, että hänenkin potilaansa tulevat vastaanotolle yhä useammin vatsavaivojen vuoksi. 

– Taustalla on harvemmin selkeästi nimettävää sairautta, vaan kyse on toiminnallisista vatsavaivoista, joiden kanssa joutuu oppimaan elämään. Vaivojen voimakkuus ja niiden aiheuttama haitta vaihtelevat, Joni Suomi sanoo.

Kysyimme lääkäriltä kymmenen kysymystä yleisimmistä vatsavaivoista.

”Taustalla on harvemmin selkeästi nimettävää sairautta, vaan kyseessä on toiminnalliset vatsavaivat, joiden kanssa joutuu oppimaan elämään.”

  1. Miksi vatsa turpoaa?
    ”Turvotus on jännä vaiva. Vatsa turpoaa ruokailun takia ihan normaaleista syistä: ruuansulatus käynnistyy, vatsan suola- ja nestetasapaino muuttuu, paksusuoli tuottaa kaasuja.
    Turvotus saattaa olla myös oire ärtyvästä suolesta, mutta aina sille ei löydy selkeää syytä. Yleensä turvotus poistuu itsestään ja kuuluu siis hyvälaatuisiin toiminnallisiin vatsavaivoihin.”
    Suosittelemme! Ilmavaivoja? Nämä ruuat aiheuttavat turvotusta
  2. Miksi vatsa kipeytyy usein ruokailun jälkeen?
    ”Vatsan ei kuulu kipeytyä ruokailun jälkeen. Kivut eivät ole normaaleja, mutta niitä saattaa tulla monestakin syystä.
    Kaikista ruokailun jälkeen tulevista vatsavaivoista ei tarvitse olla aina huolissaan. Ruokailu saa aikaan sen, että ruuansulatus ja suoliston liikehdintä käynnistyvät ja tarvittavat hormonit alkavat erittyä. Vatsavaivat liittyvät muun muassa näihin, eli ne ovat normaaleja, toiminnallisia kipuja. Jos vatsassa on muutenkin kipuja, ruokailu saattaa lisätä niitä. Jos sappikivet kiusaavat, etenkin rasvainen ruoka aiheuttaa kipuja.”
  3. Millaisista vatsakivuista pitää olla huolissaan?
    ”Kipu on aina henkilökohtainen kokemus. Jotkut kokevat jopa invalidisoivaa kipua, toisilla se on pientä liikettä.
    Vatsavaivoista suurin osa on toiminnallisia, eikä niistä tarvitse huolestua. Ne ovat yleensä myös pitkäaikaisia ja harmittomia: monet ovat tottuneet niihin jo lapsuudesta tai nuoruudesta lähtien. Mutta vaikka vatsavaivoja olisi ollut nuoruudesta saakka, lääkärin kanssa on hyvä aina selvittää syy ja sulkea pois sairaudet, kuten keliakia ja laktoosi-intoleranssi.”
    Vatsakivuista pitää olla huolissaan ja mennä lääkäriin heti, kun
    • jos on kovia, äkillisiä kipuja.
    • jos vatsavaivojen luonne muuttuu äkillisesti.
    • jos ulosteessa on verta.
    • jos uloste on mustaa.
    • jos vatsan toiminta muuttuu, esimerkiksi tulee kova ripuli tai ummetus.
    • jos oireisiin liittyy kuumetta.
  4. Vaikuttavatko vatsavaivat psyykeen?
    ”Kyllä. Ihminen on kokonaisuus. Joillakin vatsa toimii sillä tavoin epäsäännöllisesti, että esimerkiksi matkustaminen on hankalaa ja matkat joutuu suunnittelemaan todella tarkkaan. Jotkut joutuvat miettimään ja jännittämään jokaisessa tilanteessa, mitä voi syödä milloinkin – tai voiko ylipäänsä syödä.”
  5. Mitkä vatsavaivat ovat yleisimpiä?
    ”Vastaanotollani olen huomannut, että yleisimmät vatsavaivat liittyvät närästykseen ja ylävatsaan. Joillakin kivut ovat lieviä, mutta toisilla saattaa esiintyä epämiellyttävää poltetta tai muuta tunnetta ylävatsassa. Silloin yleensä kokeillaan happolääkitystä. Diagnoosi on yleensä selvä, jos lääkitys auttaa happovaivoihin.”
    Suosittelemme! 6 vinkkiä suoliston tasapainoon
  6. Mitkä vatsavaivat ovat lisääntyneet eniten viime vuosina?
    ”Tulehdukselliset suolistosairaudet, esimerkiksi Crohnin tauti, ovat selvästi lisääntyneet. Myös toiminnalliset vatsakivut ovat yleisiä, mikä saattaa liittyä länsimaiseen ruokavalioon.”
  7. Milloin vatsavaivoissa joudutaan turvautumaan leikkaukseen?
    ”Ennen leikkausta olennaisin asia on diagnoosi. Hyvälaatuinen toiminnallinen vatsavaiva ei yleensä leikkausta tarvitse, mutta esimerkiksi sappirakko saatetaan leikata sappikivien vuoksi. Crohnin taudissa voidaan leikata suolta. Myös gynekologiset vatsakivut saattavat tarvita esimerkiksi kohdun poiston.”
  8. Miten vatsavaivoihin voi vaikuttaa itse?
    ”Moni ohjaa itse ruokavaliotaan, ja se on hyvä asia. Jos huomaa, että esimerkiksi paprika tai pavut aiheuttavat turvotusta tai vatsakipuja, kannattaa ne jättää pois. Mausteiset ruuat ja kahvinjuonti ovat myös monen vatsakipujen syynä.
    Paljon puhutaan fodmap-ruokavaliosta, joka helpottaa ärtyvän suolen oireita. Sitä kannattaa kokeilla sitkeästi ja tarkasti. Fodmapia pitää noudattaa vähintään kuukausi, jotta saadaan varma tieto, auttaako se.
    Närästystä aiheuttavat etenkin kahvi ja paistetut ruuat. Joillekin myös suklaa tuo närästyksen tunteen, joten sen syömistä on syytä myös harkita.”
    Lue myös! Jatkuvasti vatsa kipeä – auttaako uusi fodmap-ruokavalio?
  9. Kuinka paljon on turvallista muuttaa itse omaa ruokavaliotaan?
    ”Itsenäisesti voi hyvin kokeilla yksittäisen ruoka-aineen jättämistä pois. Moni pitää esimerkiksi gluteenin poisjättämistä hyödyllisenä, vaikka ei ole keliakiaa. Ei ole vaarallista, että jättää yhden ruoka-aineen pois päivittäisestä ruokavaliosta, jos se aiheuttaa kipua.
    Jos kuitenkin iso osa erilaisia ruokia jää pois ruokavaliosta ja pystyy syömään vain muutamia ruokia, pitää mennä lääkäriin tai ravintoterapeutin luo ratkaisemaan ongelma.
    Lapsilta ei pitäisi karsia paljon ruoka-aineita pois neuvottelematta ensin lääkärin kanssa.”
  10. Auttavatko probiootit todella vatsavaivoihin?
    ”Omille potilailleni suosittelen probioottien käyttämistä esimerkiksi silloin, kun kyseessä on ärtyneen suolen oireyhtymä. Pyydän heitä kokeilemaan niitä 2–3 viikkoa. Probioottikokeilussa näkee nopeasti, että toimivatko ne. Osa hyötyy niistä, mutta toiset eivät. Silloin ei kannata rahojaan tuhlata niihin.”
  11. Voiko liikunta pahentaa vatsavaivoja?
    ”Liikunta harvoin pahentaa vatsavaivoja, mutta tämäkin on yksilöllinen kysymys. Joillakin hölkkääminen saattaa provosoida vaivoja, mutta toiset taas saavat liikunnasta hyötyä esimerkiksi ummetukseen. Yleisesti ottaen liikunta edistää vatsan hyvinvointia.”

Vatsakivun mahdollisia syitä:

  • ruuansulatusvaivat
  • ärtyvän suolen oireyhtymä
  • närästys
  • mahahaava
  • tulehduksellinen suolistosairaus
  • gynekologinen syy
  • keliakia
  • laktoosi-intoleranssi.

 

Sisäilmasairaus oireilee ensin kuin flunssa. Jopa puolet pitkään altistuneista sairastuu monikemikaaliyliherkkyyteen.

Sisäilmasairaiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan noin 800 000 suomalaista altistuu kosteusvaurioille tai homeelle kotonaan tai työpaikallaan. Samoja ongelmia on lukemattomissa kouluissa ja päiväkodeissa.

Homesairaus on vain yksi sisäilmasairauden muoto. Oireita aiheuttavat myös kemikaalit ja rakennus- ja sisustusmateriaalien haitalliset voc-yhdisteet.

Professori ja sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen kertoo, mitkä ovat sisäilmasairauden ensimmäiset oireet ja miten sairaus yleensä etenee.

  • Tyypillisimmät ensioireet ovat yskä, nenän tukkoisuus, jatkuva nuha ja silmien kirvely ja punoittaminen.

Oireet liittyvät lähes aina rakennuksessa oleskeluun ja helpottavat sieltä poistuttaessa.

– Jos tässä vaiheessa siirtyy terveisiin tiloihin, yleensä paranee. Jos altistuminen jatkuu, sairaus siirtyy seuraavaan vaiheeseen, Ville Valtonen sanoo.

Sisäilmasairauden diagnosointi on hankalaa, koska sen toteamiseen ei ole yksiselitteistä testiä eikä iso osa altistuneista oireile ensin mitenkään.

  • Ensioireita seuraavat usein jatkuvat keuhkoputkentulehdukset, pitkittyneet limaiset yskät, hengenahdistus, poskiontelotulehdukset, päänsärky ja väsymys.

Joillekin tulee reumaattisia oireita, kuten lihas- ja nivelkipuja, toisille neurologisia oireita, kuten huimausta, puutumista ja keskittymisvaikeuksia.

– Joillekin voi tulla muutaman sekunnin mittaisia muistikatkoksia. Ei muista jonkin asian nimeä tai sitä, mitä oli tekemässä.

”Olen nähnyt ihmisiä, jotka pystyivät ennen juoksemaan maratonin, mutta eivät pysty nyt kävelemään sataa metriä.”

Joillakin hengenahdistusoireet kehittyvät astmaksi. Myös krooniseen väsymysoireyhtymään sairastuminen on mahdollista, mutta harvinaista.

– Silloin fyysinen suorituskyky romahtaa yli puolella. Olen nähnyt ihmisiä, jotka pystyivät ennen juoksemaan maratonin, mutta eivät pysty nyt kävelemään sataa metriä.

  • Valtosen mukaan noin puolet pitkään altistuneista sisäilmasairaista sairastuu lopulta monikemikaaliyliherkkyyteen.

– Sille tyypillistä on se, että saa ärsytysoireita hyvin pienistä pitoisuuksista kemikaaleja, Valtonen sanoo.

– Herkistynyt voi saada voimakasta ärsytystä vaikka bussissa viereen istuvan hajusteista ja joutua poistumaan seuraavalla pysäkillä.

Tyypillisesti ärsytystä aiheuttavat esimerkiksi hajuvedet, huuhteluaineet, meikit, pesuaineet, deodorantit, hiuslakka, tupakansavu, nuotion savu, vaatteiden suoja-aineet, katupöly, pakokaasut ja liikennesaasteet.

Jos ärsyttäville kemikaaleille altistuu pitkään, hajuaisti voi herkistyä niin, että homeen haistaa jopa 100 kertaa herkemmin kuin muut. Herkistyneen hajuaistin on tarkoitus varoittaa kehoa vaarasta.

– Se on vuosien homealtistuksen seurausta. Silloin sairaus on jo pitkällä.

Miten sisäilmasairaus muuttaa elämää? Sisäilmasta sairastunut Eeva kertoo tarinansa Me Naisten numerossa 12/2017.

 

MarjaMummu

Oletko jatkuvasti vähän nuhainen? Erikoislääkäri listaa sisäilmasairauden ensimmäiset oireet

Toimistomme oli vuosia tiloissa, joissa tunnistimme sisäilmaongelmia. Mutta ongelmaa oli vaikea todistaa. Kärsin silmätulehdukista, käheästä äänestä, nuhasta ja lihas- ja nivelkivuista. Ne ikään kuin kuuluivat elämään - ei lääkäri voinut sanoa, että sisäilma olisi syynä. Useilla työntekijöillä oli erilaisia kombinaatioita oireista. Nyt olemme olleet pari vuotta uusissa tiloissa, ja silmätulehduksia ei ole ollut kertaakaan, lihas- ja nivelkivut ovat poissa. Nuha on jäljellä. Vatsanväänteitä,...
Lue kommentti
Vierailija

Oletko jatkuvasti vähän nuhainen? Erikoislääkäri listaa sisäilmasairauden ensimmäiset oireet

Olisi korkea aika yhteiskunnan herätä tekemään asialle oikeasti jotakin sen sijaan, että vähätellään, peitellään ja kielletään ongelman olemassaolo! Kasvamassa on homepäiväkodeissa ja -kouluissa lukematon määrä lapsia ja nuoria, jotka eivät pysty kuuna päivänä muuhun kuin etäopiskeluun, etätöihin ja eristäytymään koteihinsa - jos ylipäätään voivat asua muualla kuin teltoissa. On käsittämätöntä ja kohtuutonta, että jo pysyvästi sairastuneet jäävät täysin vaille yhteiskunnan tukea ja aputoimia,...
Lue kommentti

Nenäsumutteen pitäisi helpottaa tukkoisuutta, mutta sitä ei saa käyttää pidempään kuin ohjeissa sanotaan.

Valmistetta voi käyttää yhtäjaksoisesti enintään viiden vuorokauden ajan.

Lääkkeiden pakkausselosteita ei aina tule luettua kovin tarkkaan, mutta tukkoisuutta helpottavan nenäsumutteen käyttöohjeista tulisi aina tarkistaa, kuinka monena peräkkäisenä päivänä lääkettä saa käyttää. Ohjetta kannattaa myös noudattaa, sillä jatkuva nenäsuihkeen käyttö saattaa jopa pahentaa nenän tukkoisuutta.

Nenäsuihkeriippuvuuden kerran kokeneet tietävät, että kyseessä on todellinen ilmiö. Suihkaus tuo hetkeksi ihanan helpotuksen, mutta sen jälkeen tukkoisuus palaa nopeasti – ja kierre on valmis.

Nuhan aiheuttama tukkoisuus menee yleensä sen verran nopeasti ohi, että sen ajan käytetystä nenäsuihkeesta ei ole haittaa. Pitkän allergiakauden alussa kannattaa kuitenkin olla tarkkana.

Tuloksena lääkenuha

Lääkäri selittää Women's Healthin artikkelissa, että jo kolmen tai neljän päivän jatkuva käyttö tekee nenän verisuonet riippuvaiseksi suihkeen sisältämistä lääkkeistä, jotka vähentävät verisuonten ja limakalvojen turvotusta.

– Verisuonet alkavat turvota normaalia kokoaan isommiksi, koska ne odottavat kemikaalin vaikutuksen alkamista, lääkäri Madeleine Schaberg selittää jutussa.

Seurauksena voi olla kuukausien tai jopa vuosien mystinen tukkoisuuskierre. Ylen artikkelissa kerrotaan, että sitä kutsutaan lääkenuhaksi. Siitä on kyse, kun nenä ei ole enää tukossa nuhan tai allergian vuoksi, vaan syynä ovat nenäsumutteet.

Riippuvuudelta välttyy helposti noudattamalla ohjeita. Allergiaoireita voi hoitaa myös pitkäaikaiseen käyttöön sopivalla, lääkärin määräämällä nenäsumutteella, joka sisältää kortisonia. Myös allergialääkkeistä ja suolavesihuuhtelusta voi olla apua allergiakaudella.

 

Endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti muutti Jutan, 40, elämän. Hän sai myös kuulla, ettei voisi koskaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Jutan mukaan sairaudesta on puhuttava, koska moni nainen kärsii siitä tietämättään.

Ylöjärveläinen Jutta Laino-Tabell kuuli ensimmäisen kerran sanan endometrioosi vasta lääkärin vastaanotolla. Hän ei ollut tehnyt itsediagnooseja kivuliaista kuukautisistaan, eikä kukaan ollut maininnutkaan endometrioosi-sanaa ennen kuin hänen oireensa muuttuivat todella rankoiksi.

– Kuukautiskipuni ovat olleet aina kovat, mutta niitä ei otettu terveydenhuollossa tosissaan. Kävin opiskeluaikanakin säännöllisesti lääkärissä puhumassa oireistani, mutta vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön kuukautisten aikana, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä suolistokipujen vuoksi kirjaston hyllyjen väliin, sain asiallista hoitoa.

Lue myös! Kuukautiset yhtä tuskaa, yhdyntä sattuu, vatsa vaivaa? 14 kysymystä kivuliaasta endometrioosista

Lääkäri löysi Jutan molemmista munasarjoista yli kymmenen sentin endometrioomat, ja Jutta sai kiireellisen leikkausajan sairaalaan. Elettiin vuotta 2002, ja Jutta oli 26-vuotias. Hän teki graduaan yliopistossa ja oli muuttanut miehensä kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Jutta sai kuulla, että häntä uhkaa lapsettomuus.

– Isossa avoleikkauksessa minulta jouduttiin poistamaan toinen munasarja ja toisestakin munanjohtimet ja munatorvi sekä leikkaamaan muun muassa suolistoa. Tuomiona leikkauksen jälkeen oli se, etten koskaan voi saada lapsia luonnollisella tavalla.

– Diagnoosi oli toki helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni ja turvotukselleni, mutta samalla se oli iso sokki ja aiheutti kriisin. Sain tietää olevani kroonisesti sairas, ja kyseessä on vielä sairaus, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Olin aina halunnut olla äiti, ja nyt se oltiin viemässä minulta pois. Mitkään kyyneleet eivät ole koskaan sattuneet niin paljon kuin lapsettomuuden vuoksi vuodatetut.

”Diagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso sokki.”

Jutan mukaan taistelutahto ja huumori eivät koskaan silti kadonneet. Siitä voi kiittää osin hänen ystäviään ja perhettään sekä puolisoa. He kaikki jaksoivat tukea ja kannatella kipeimmissäkin hetkissä, Jutta sanoo.

Vaihdevuodet lääkkeiden avulla

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Jutta oli kolme kuukautta vaihdevuosihormonihoidolla eli hänelle tehtiin vaihdevuodet lääkkeiden avulla. Tavoitteena oli kuivattaa endometrioosipesäkkeitä ja parantaa näin lapsettomuushoitojen onnistumismahdollisuuksia.

– Vaihdevuosikuukausien jälkeen kokeilimme ensimmäisen kerran IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä, mutta se epäonnistui, sillä vuosin nestettä kohtuun ja sen takia minut piti leikata vielä toisen kerran. Tämän jälkeen endometrioosi uusiutui jälleen ja hoitava lääkäri sanoi, että tilanne näyttää siltä, etten tule koskaan saamaan lapsia omilla munasoluilla.

Juttaa hoitanut lääkäri ehdotti jälleen vaihdevuosihoitoa, koska se oli tehonnut viimeksikin hyvin. Tämän jälkeen myös IVF-hoito onnistui, ja Jutta sai kaksostytöt.

– Raskaus ja synnytys sujuivat hyvin, ja endometrioosin oireetkin pysyivät melko hyvin kurissa yli vuoden ajan synnytyksestä, mutta sen jälkeen ne räjähtivät taas ja sain ajan kohdun ja munasarjojen poistoon, Jutta muistelee vuotta 2005.

”Tuntui hullun hommalta lähteä hedelmöityshoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten.”

– Meistä kuitenkin tuntui mieheni kanssa, että perheestämme puutuu vielä joku ja päätimme kaikesta huolimatta kokeilla yksityisellä klinikalla kolmatta IVF-kierrosta. Tuntuihan se tosi hullun hommalta lähteä hoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten eikä valinnanvapautta enää ollut. Tästä hoidosta saimme kuopustyttäremme vuonna 2006.

”Sairauteni tuli takaisin”

Viimeisimmän raskauden jälkeen Jutan endometrioosi pysyi lähes kymmenen vuotta suhteellisen hyvin kurissa. Hän sanoo saaneensa apua esimerkiksi e-pillereistä.

– Tosin pieni pelko on koko ajan ollut siitä, että koska endometrioosini uusiutuu. Eikä pelkoni ollut aiheeton, sillä syksyllä 2016 alkoivat taas kivut ja pikkuhiljaa muutkin oireet palautuivat. Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.

Jutalla diagnosoitiin useampi endometriooma ja adenomyoosi eli endometrioosia kohtulihaksen sisällä.

– Minulla todettiin myös syvällisiä pesäkkeitä emättimen ja suolen välissä sekä pinnallisia pesäkkeitä. Nämä aiheuttavat muun muassa turvotusta ja kipuja. Tuntuu niin kurjalta taas taistella sairautta vastaan, mutta toisaalta tämä on endometrioosin luonne ja osasin siihen jo henkisestikin varautua.

Lääkärin mukaan seuraava askel voisi olla iso leikkaus, jossa Jutalta poistettaisiin sekä munasarjat että kohtu.

”Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.”

– Tällä hetkellä endometrioosiani pyritään kuivattamaan lääkkeellä, joka on tarkoitettu vaihdevuoden jo ylittäneiden rintasyöpäpotilaiden hoitoon. Ainakin olen voinut paremmin ja toiveena olisi, etten joutuisi leikkaukseen.

Oma mieliala mietityttää

Tällä hetkellä Jutta työskentelee muiden endometrioosia sairastavien hyvinvoinnin ja edunvalvonnan eteen. Vuoden alussa hän aloitti Endometrioosiyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Jo aikaisemmin hän on vetänyt vertaistukiryhmiä.

Kolmen tyttären äitinä Jutan suurimpia huolia ovat endometrioosin mahdollinen periytyminen ja oma mieliala.

– Kivut, turvotukset ja väsymyksen kestän kyllä itse. Mutta siinä vaiheessa kun sairaus tai hormonilääkitys alkaa vaikuttaa mielialoihin, ollaan kurjassa tilanteessa, koska silloin sairaus vaikuttaa myös muihin.

 

Jonna S

Jutta, 40, kertoo, miten rankkaa elämä endometrioosin kanssa voi pahimmillaan olla

Mulla operoitu kolmeen kertaa ja kystiä ym samalla. Lapsia siunaantui todella pitkän kaavan kautta😏 mutta aina se uusiutuu..koska en voi käyttää hormonihoitoja migreenin vuoksi. Niillä voisi helpottaa. Eikä kohdunpoistoa suositella vieläkään vaikka ikä 39. Ei kuulma ole hoitomuoto nykyisin😣 lähes kaikilta suvun naisilta on poistettu kohtu tai munasarjoja kasvaimien vuoksi, joten sitä odotellessa. Asiasta kärsivät varmasti tietävät että kyllä poisto vaan voisi olla hoitomuoto parempaan elämään😍
Lue kommentti