Günther-koira on kasvanut Tanjan vierellä koko syöpähistorian ajan.

Toimittaja Tanja Hakamo sai tietää sairastavansa rintasyöpää kesällä 2013. – En ole itkijänaisia. En kyynelehdi Vain elämää -jaksoja enkä ystävieni häitä. Kauhusta tai pelosta kyllä itken. Niitä on rintasyöpävuoteni aikana riittänyt, hän kirjoitti päiväkirjassaan reilu vuosi sairastumisen jälkeen.

"Tiedän, miltä tuntuu, kun luottamus petetään, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Kaikkien aikojen vedätys. Pampulla polvitaipeisiin ja jalat alta.

Minun piti olla loistovedossa. Olin juuri käynyt 40-vuotistarkastukset ja ihastellut työterveydenhoitajan kanssa niiden tuloksia. 'Harvoin näkee näin hyviä lukuja', hän oli sanonut. Ihan varmasti sanoi, en kuvitellut sitä.

Tuloksia seuranneena päivänä gynekologini oli sanonut samaa: kaikki reilassa, mutta tuo patti kannattaisi tarkistaa. Peukalonpään kokoinen muhkura oli tuntunut rinnan sivustassa muutaman kuukauden.

Gynekologi kirjoitti lähetteen tutkimuksiin, ja kohta jo makasin elämäni ensimmäisessä rintojen ultraäänitutkimuksessa ymmärtämättä lainkaan, mitä oli tulossa.

19.6.2013 Uutinen tulee jotakuinkin hankalalla hetkellä. Istun autovuokraamon Fiat viisisatasen ratissa ja kiroan navigaattoria, joka käskee tekemään U-käännöksen nelikaistaisella moottoritiellä keskellä Hollantia. Vartissa olisin perillä Arnhemissa ystäväni luona, jota en ole nähnyt vuosiin. Perillä odottaa myös Günther, 10-viikkoinen weimarinseisoja, jonka hankkimista olen suunnitellut pitkään. Suloinen, ihana pentu ja uusi, haastava rotu! Palaamme kotiin juhannukseksi.

Kun kännykkä soi, tajuan unohtaneeni hands freen Suomeen, vaikka osasin odottaa lääkärin puhelua. Ultran jälkeen hän oli toivottanut hyvää lomaa: ”Sinuna en olisi huolissani!”

Nyt miehen ääni kuulostaa kuivalta ja vaivautuneelta. Hän puhuu lyhyillä lauseilla. ”Koepalassa on kahdenlaista löydöstä. Vaaratonta ja epäilyttävää. Sanotaan niin, että syöpäähän se on.”

Pysäytän Fiatin pientareelle. Etenen toimittajamoodissa: etsin käsilaukusta kynän ja kalenterista tyhjän muistiinpanosivun. Kirjaan puhelun ylös lähes sanasta sanaan. Tärkein on saatava muistiin ennen kuin kauhun aalto iskee.

Se tulee puhelun loppupuolella, kun lääkäri kysyy: ” Pärjäätkö siellä nyt tämän tiedon kanssa?”

Itken niin etten muista milloin.

Yleensä en ole itkijänaisia. En kyynelehdi Vain elämää -jaksoja enkä ystävieni häitä. Kauhusta tai pelosta kyllä itken. Niitä on rintasyöpävuoteni aikana riittänyt.

Heti aluksi pelkään viimeisiä hetkiäni – eikö syövässä aina tultaisi siihen. Muistan, miten aivosyöpään sairastunut ystäväni huusi kivuissaan, ja miltä toinen näytti sinnitellessään vatsasyöpänsä kanssa. Siltäkö omakin loppuni näyttäisi?

Parun, kun soitan kotiin miehelleni ja parun, kun ilmestyn hollantilaisen koirankasvattajan ovelle. Uskallanko ottaa pentua, tai antaako hän sitä minulle?

Myöhemmin tirautan vähän lisää kertoessani sairaudestani parhaalle ystävälleni ja sitten esimiehelleni. Rääyn kuin eläin, kun kasvaimestani otetaan uutta näytettä. 'Saa kirota ja huutaa, kunhan ei potki', lääkäri sanoo hoitajan pidellessä minua kaksin käsin.

8.7.2013 Vollotan taas tänään, kun ajelemme kaupasta kotiin. Haluan yhtäkkiä sanella suunnitelmat selviksi kuolemani varalta. Kuka koirista menee kenellekin ja keitä ei saa enää sijoittaa edelleen. Mies toistelee vieressä, että eihän tässä mitään hätää, ja haluan itsekin uskoa niin, mutta toiveiden latelu tuntuu välttämättömältä.

Mietin, että kävipä miehellä paska tuuri, kun joutui osalliseksi tällaiseen.

Olen murehtinut vain vähän sitä, millainen kehoni olisi, jos minulta poistetaan koko rinta. Sen sijaan olen ahdistunut läheisteni puolesta. Miettinyt, että kävipä miehellä paska tuuri, kun joutui osalliseksi tällaiseen.

Vastedes kuolemanpelko ja -läheisyys helpottavat. Kun olen mielessäni saanut tehtyä järjestelyt pahimman varalle, tunnen ensi kertaa voivani keskittyä paranemiseen. Olen löytänyt taistelutahtoni.

2.8.2013 Ensimmäisestä näytteenotosta on kulunut vain reilu kuukausi, kun jo odotan leikkauksen alkua sairaalassa. Kirurgilla on lempeä ääni ja leveä hymy, ja hän näyttää aivan Helka-tädiltäni, mikä tuntuu valtavan turvalliselta. Juuri ennen kuin vajoan uneen, yritän painaa mieleeni yksityiskohtia leikkaussalista, sillä olen jo päättänyt, etten palaa tänne. Sairaudessani ei ole mitään, mitä ei voisi voittaa, toistelen mielessäni kirurgini sanoja.

Suomessa rintasyöpäpotilasta odottaa valmis systeemi, on hoitosuunnitelma, henkinen tuki, vertaisverkosto. Hoitoputki on vähän kuin vuoristorata: pitää vain istua kyytiin ja ajaa ennalta määrätty reitti päättärille saakka, vaikka kuinka hirvittäisi.

En ole aiemmin ollut sairaalassa eikä kroppaani ole kajottu millään hammaslääkärin poraa järeämmällä. Alun häveliäisyys ja neulakammo väistyvät sitä mukaa, kun kehoani tutkitaan, piikitetään, skannataan ja puristellaan.

Vain arpiini en meinaa tottua. Toinen kulkee kainalossa, toinen rinnan sivussa, siellä missä patti tuntui. Kun katson niitä peilistä ensimmäisiä kertoja, meinaan oksentaa. Kotona mies puhdistaa haavan ja vaihtaa siteet. Kerran päätän olla reipas ja irrottaa laastarit itse. Ehdin huutaa apua ennen kuin pökerryn kylpyhuoneeseen.

Leikkausta seuraa kuukauden toipilasaika, josta kaksi ensimmäistä viikkoa menee kipuillessa ja toiset kaksi lomatunnelmissa. Arki jatkuu melkein ennallaan. Käyn Güntherin kanssa koulutuksissa, ajan Raisioon hakemaan uutta autoa ja Mikkeliin tapaamaan appiukkoa. Kipujen hälvetessä unohdan, että kehoni on vielä toipilas. Istutan kukkia ja kärrään pihan saviruukkuja kunnes maisema samenee ja lysähdän kanveesiin. Naapuri tulee hätiin.

Loma on tarkoitettu voimien keruuseen. Sytostaattihoitojen mukana alkaa vuoristoradan rajuin ylämäki. Sytot ovat solumyrkkyjä, joiden tehtävänä on tuhota syöpäsolut. Siinä sivussa ne tuhoavat hyviäkin soluja. Saan pitkän listan oireista. Joiltakin irtoavat kynnet, toisilta kosahtaa maksa, joku oksentaa itsensä teholle.

11.9.2013 Näkyvät oireet ilmestyvät. Haastattelen Cheekiä, jonka olen tavannut monesti ennenkin, mutta tänään minua nolottaa. Hikoilen kuin sika, olen turvoksissa ja kasvoilleni on räjähtänyt akne. Levy-yhtiön tiloissa on lämmin, mutta en kehtaa riisua pitkähihaista, sillä näppylät peittävät koko ylävartaloa.

Seuraavaksi kuivuvat limakalvot ja suuhun puhkeaa afta. Rakkulat polttelevat. Juon pillillä ja valitsen ruokia, joissa ei ole juuri pureksittavaa. Puheesta tulee sössötystä, kun varon liikuttamasta suutani. Kipu kiristää hermoja ja nukun vain pätkissä.

Seuraavan sytohoidon aikaan osaan jo ennakoida. Valelen suuni lääkeliuoksella viisi kertaa päivässä. Opin olemaan yökkäämättä, kun purskutan vuoroin ruokaöljyä, vuoroin suolaliuosta. Oireita yritetään lieventää myös hoitojen aikana. Samalla, kun suoneeni tiputetaan myrkkyä, imeskelen jäitä ja pidän pakastetyynyjä päässä, käsissä ja jaloissa. Kylmä hidastaa myrkyn kulkeutumista ääreisverenkiertoon.

Tähänastisessa elämässä olen selvinnyt vaivoistani Buranalla ja laastarilla. Nyt perustan lääkkeilleni keittiöön korin ja tallennan muistutukset niiden ottamisesta kännykän kalenteriin. Vedän vatsansuojalääkettä, särkylääkettä, pahoinvointilääkettä ja kortisonia. Kipu- ja pahoinvointilääkkeitä on kolmea eri vahvuutta. Rasvaan ihoa, suuta ja hoidan päänahkaa siinä toivossa, ettei tukka lähtisi kokonaan.

Mutta lähteehän se.

18.9.2013 Olen parkkeerannut ajoissa peruukkiliikkeen eteen ja haen korvapuustit sekä isot mukit kahvia ennen kuin ystäväni Laura saapuu. Ei tullut mieleenkään lähteä peruukkisovitukseen yksin.

Olen aina ollut hiusihmisiä, minulla on sitä paljon ja se kasvaa vauhdilla. Tukkani on ollut pitkä, suora, kihara, lyhyt ja superlyhyt, vaaleanruskea, punertava ja suklaanvärinen. Viimeksi se oli miltei musta ja ulottui puoleenselkään. Peruukkirouva näkee tukkani nyt, kun se on jo harvennut ja leikattu niskapituiseksi. Peruukki valitaan ajoissa ennen kuin olen täysin kalju.

Peruukkirouva on hienovarainen, mutta me Lauran kanssa särvimme kahvejamme, repeilemme ja kikatamme vedet silmissä. Välillä näytän 20 vuotta vanhemmalta verovirkailijalta, välillä siltä kuin olisin kulkenut liian läheltä puun oksaa ja päähäni olisi tipahtanut kuollut varis. Mikään ei näytä luonnolliselta vaan peruukkien kiilto vain korostaa kalpeuttani, harmautta ja tummia silmänalusia. Päädyn tummaan, pitkään malliin, joka eniten muistuttaa vanhaa kampaustani.

Myyjä antaa vinkkejä uuteen tekotukkaiseen arkeeni. Pitää välttää hankaavia hattuja ja takinkauluksia ja kokkaillessa muistaa, että keinohius voi reagoida kuumuuteen sulamalla. Kaikkiin tilanteisiin on näppärä ratkaisu: ota tukka pois.

Karvanlähtö jatkuu rytinällä. Työpäivän aikana roskikseni täyttyy irtoilevista hiustukoista. Sitä on tuppoina hartioilla, aamulla kerroksena tyynyliinassa ja valahtelee lavuaarin pohjalle, kun pesen hampaitani. Peilikuva masentaa, klanipäänä näytän ensi kertaa mielestäni oikeasti sairaalta. Sellaiselta, että unohdun miettimään, mitenköhän tässä oikein käy. Oivallan, miten iso osa identiteettiäni tukka on ollut.

Käytän peruukkia ihmisten ilmoilla vain muutaman kerran: ystäväni synttäreillä, iltapukugaalassa, kun menemme ulos syömään ja yhtenä päivänä töissä. Siellä osa kommentoi rohkaisevasti, yksi kysyy, miksi pidän peruukkia. Jatkan päivää pipo päässä.

13.11.2013 Jonotan turvatarkastukseen Oslon lentokentällä, kun nuori virkailijamies pyytää riisumaan pipon päästäni. Selitän, että kun on nämä syöpähoidot, mutta juippi ei kuuntele. Tokaisee vain kuivasti: 'Hat off.' Kukaan tuskin kiinnittää huomiota laikukkaaseen kaljuuni, mutta häpeän tunne pyyhkii yli kuin aalto. Tunne on vieras ja kestää vain hetken, mutta jää pysyvästi muistiin.

Tähän mennessä en ole juuri nolostellut sairauttani. Olen kertonut sen vaiheista ystävilleni Facebookissa ja kasvotusten, vastannut kaikkiin kysymyksiin. Tiesin alusta asti, että kirjoittaisin kokemuksistani jutun. Mitäs noloa tässä nyt olisi, en ole aiheuttanut sairautta tyhmyyksilläni. Olen puhunut syövästäni suoraan ja asenteella, että tämähän perhana voitetaan, ja saanut kiitosta siitä.

23.12.2013 Istun kuudetta eli viimeistä kertaa sytohoidossa. Suoneni ovat huonossa kunnossa ja ne osaavat jo paeta tiputusneulaa. Jokainen pisto sattuu niin, että näen tähtiä. Hoitajat kulkevat tonttulakeissa ja toivottavat hyvää joulua. Meillä ei vietetä sitä, sillä kotiin päästyä makaan sängyssä kolme vuorokautta tajuamatta päivien vaihtumista.

Kuvotusta ja kolotusta on mahdoton kuvailla. Se on vähän kuin sisuskalut kärventyisivät ja luita höylättäisiin jollain leveällä terällä.

Väsymys on uutta. Nyt on pakko antaa periksi.

Väsymys on uutta. Tähän asti olen ollut reipas ja yrittänyt olla valittamatta oloani. Olen pitänyt töistä vain muutaman sairauspäivän ja vastannut puheluihin silloinkin, kun olen istunut tippaletku käsivarressa. Haluan käydä töissä, sillä se pitää ajatukseni poissa sairaudesta. Voivottelu olisi tuntunut periksi antamiselta, ihan kuin sairaus olisi päässyt voitolle.

Nyt se pääsee, on pakko antaa periksi. Kestää pari viikkoa ennen kuin toivun myrkyistä tolpilleni.

Tammikuun puolivälissä palaan töihin ja seuraavana päivänä alkavat sädehoidot. Käyn niissä 25 kertaa, joka arkipäivä viiden viikon ajan. Hoito on lastenleikkiä aiempaan verrattuna. Pidätän hengitystä hoitopöydällä sädetyksen ajan ja sitten pääsen pois. Muutaman kerran saan paniikkikohtauksen ja tunnen tukehtuvani. Hoidettava rinta turpoaa seuraavaan kuppikokoon ja sen iho palaa punaiseksi ihan kuin olisin unohtunut aurinkoon, mutta en jaksa välittää enää. Pikkujuttu.

Olen luopunut kurvikkaista rintaliiveistä ja vaihtanut ne pehmeisiin. Kotona kuljen väljissä t-paidoissa, kaikki muu tuntuu ilkeältä.

28.2.2014 Tänään juhlitaan viimeistä hoitokertaa! Toimituksessa odottaa yllätyskuoharit ja illalla käyn ulkona syömässä. Olen juhlistanut välietappeja kakkukahveilla tai ostamalla itselleni törkeän hintaisia kukkakimppuja.

Vastedes vointini seuranta on omalla vastuullani, ja lääkkeet on karsittu yhteen hormonipilleriin päivässä. Syön niitä seitsemän vuotta, joiden aikana en saa tulla raskaaksi ja joiden jälkeen olen liian vanha yrittämään. Suomea murtaen puhuva lääkärini pukee tilanteen yhteen koruttomaan lauseeseen: 'Perhe on nyt loppu'.

15.8.2014 Selaan Hesaria lentokenttäloungessa ja odotan pääsyä Lontoon-lennolle. Katse pysähtyy suomalaissuunnittelijan muistokirjoitukseen. Nainen istui kanssani sytostaattihoidoissa ja ehdimme tulla mitä kuuluu -tutuiksi. Nyt hän on joukosta poissa. Uutinen nostattaa ristiriitaiset fiilikset. Samalla, kun toisen kuolema tuntuu epäreilulta, tunnen helpotusta omasta toipumisestani.

Ajatus sairauden uusimisesta käy mielessä silloin tällöin. Jos nyt sairastuisin uudelleen, en olisi yhtä peloissani kuin vuosi sitten. Olisin aivan raivona.

Mitä Tanjalle kuuluu nyt? Lue täältä.

Milloin lääkärit alkavat määrätä jokapäiväisiä joogaliikkeitä lääkkeeksi selkäongelmiin?

Alaselkäkivut vaikeuttavat lähes aina elämää. Ne hankaloittavat niin työntekoa kuin seksielämää. Jotkut välttelevät tiettyjä asentoja, toiset taas tekevät kaiken puoliteholla silloin, kun selkään sattuu.

Suomalaisista yli joka kolmas työikäinen on kärsinyt alaselkäkivusta viimeisen kuukauden aikana, kertoi Duodecim toukokuun lopussa. Lääkitys saattaa olla tarpeen lihasten rentouttamiseksi, mutta monen asiantuntijan mukaan parasta lääkettä vaivaan on liikkeelle lähteminen ja säännölliset fysioterapiakäynnit.

Uusimman amerikkalaistutkimuksen mukaan jooga on loistava apu alaselän vaivoihin. Yli 300 koehenkilön tutkimuksessa jooga todettiin yhtä tehokkaaksi kuin fysioterapia, kertoo Livescience-sivusto.

Kroonisesta alaselkäkivusta kärsivät suorittivat joko jooga- tai fysioterapiaohjelman. He tekivät harjoitteita 12 viikon ajan, ohjatusti kerran viikossa. Joogaajista 48 prosenttia ja fysioterapiaa saaneista 37 prosenttia kertoi saavuttaneensa tavoitteensa tuossa ajassa. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 46 vuotta ja kaksi kolmannesta otti samalla myös kipulääkkeitä.

Suosittelemme! Väärä asenne johtaa joogavammoihin

Vaikka jooga on todistetusti toimiva apu alaselän kivusta kärsiville, tietyissä asennoissa kannattaa olla varovainen. Jos kipuilee selästä, oman kehon kuunteleminen on tärkeämpää kuin koskaan, sillä joogaliikkeet eivät sovi kaikille.

Selkäongelmaisen on syytä aloittaa lempeästä joogasta, kuten saunajoogasta. Se sopii muillekin, jotka haluavat rentoutua ja vetreyttää lihaksiaan.

Lue lisää! Helppo ja nopea saunajooga rentouttaa – näin teet sen kotona

Kannattaako hyttysenpistoksen aiheuttamaan kutinaan käyttää mitä tahansa viilentävää ainetta?  

Tärkein hyttysenpistoihin kuulemani ohje liittyy raapimiseen: Vaikka kuinka iholla kihelmöi ja raavituttaa, pistoskohdan kynsiminen on kaikista haitallisinta. Likaiset sormet ja rikki mennyt iho ovat loistava kombo bakteereille.

Mutta harvemmin ohjetta muistaa, ja raapiminen alkaa salakavalasti nukkuessa, joukkoliikennevälineessä ja töissä.

Olen yksi heistä, joka saa joka kesä hirveät paukamat hyttysenpistoista. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja pistoskohdan kutinan hillitsemiseksi: suolaa, jääpaloja, hunajaa, tiikeribalsamia, aloe veraa – melkein kaikkea, mikä voi vain viilentää ihon kutinaa. Mutta kuinka moni niistä toimii oikeasti ja mitä muita keinoja on parantaa kutisevaa hyttysenpistosta?

1. Hammastahna

Lifehacker-sivusto suosittelee hammastahnan käyttämistä hyttysenpistoon. Vinkin mukaan pistoksen päälle levitetään pieni määrä tahnaa, sen annetaan kuivua, ja kas, kutina on laantunut.

Onko hammastahnan käyttäminen pistoskohdan päällä soveliasta ja auttaako se mihinkään, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Maria Huttunen Terveystalosta?

– Se voi viilentää, mutta siinä ei ole tulehdusta estäviä aineita, Huttunen kertoo Me Naisille.

Jos hammastahna on kuitenkin ainoa ensiapu ja haluaa kokeilla sitä, onko se turvallista?

– Hammastahnasta ei ole mitään riskiä, mutta ei siitä ole mitään hyötyäkään.

Samaa mieltä lääkäri on esimerkiksi hunajan ja suolan levittämisestä iholle. Niitä voi turvallisesti laittaa pistoskohtaankin, mutta niiden vaikutuksista ei ole näyttöä.

2. Kortisonivoide

Hyttysen pistosjälki on immunologinen reaktio ja sen aiheuttamat ihoreaktiot ovat yksilöllisiä, Huttunen kertoo. Jopa viikon kestävät oireet voivat olla normaaleja ja hoidettavissa kotona ilman, että tarvitsee lähteä lääkäriin.

”Iho voi punoittaa ja turvottaa päiviä, jopa viikon ajan, ennen kuin tulehdus rauhoittuu ja turvotus laskeutuu.”

– Toisille tulee isompia reaktioita. Iho voi silloin punoittaa ja turvottaa päiviä, jopa viikon ajan, ennen kuin tulehdus rauhoittuu ja turvotus laskeutuu. Toiset taas saavat pienempiä reaktioita tai eivät tunne mitään erityistä sen jälkeen, kun hyttynen on pistänyt.

Parhaana kutinanlievittäjänä hän suosittelee kortisonivoidetta. Mietoa hydrokortisonia sisältäviä voiteita saa apteekista ilman reseptiä.

3. Antihistamiini

Lääkärin mukaan on monien tekijöiden summa, miksi toiset saavat voimakkaita reaktioita hyttysenpistoista. Kutina johtuu siitä, että elimistöstä vapautuu pistoksen jälkeen histamiinia, joka saa allergiset oireet aikaan.

Jotkut lievittävätkin oireitaan apteekista saatavilla antihistamiinivalmisteilla.

– Toisille antihistamiini auttaa toisille, toisille ei, Maria Huttunen myöntää.

”Antihistamiinia voi ottaa myös etukäteen, jos tietää, että joutuu oleskelemaan paikassa, jossa on paljon hyttysiä.”

– Antihistamiinia voi ottaa myös etukäteen, jos tietää, että joutuu oleskelemaan paikassa, jossa on paljon hyttysiä. 

Huttusen mukaan paras tapa hyttysten välttämiseen on kuitenkin suojautuminen vaatteilla, hyttysmyrkyillä ja sillä, ettei vietä aikaa hyttysten suosimilla paikoilla. Hyttyset viihtyvät erityisesti tuulelta suojassa olevissa varjoisissa ja kosteissa paikoissa. Myös mustat vaatteet ja liikunnan hiostuttama keho saavat hyttyset pyörimään lähellä.

Kerro vinkkisi

Oletko kokeillut hammastahnaa kutinan hillitsemiseksi? Vai miten sinä lievität hyttysenpistosta aiheutunutta kutinaa?
Kerro niksisi alla olevassa kommentointikentässä.

Kysely

Reagoitko herkästi hyttysenpistoksiin?

LifeSaver

Oletko kokeillut hyttysenpistoon hammastahnakikkaa? Lääkäri kertoo, miten turvallista se on

Paul Michellin tea tree-sarjan hoitoaine. Kyllä, hiustenhoitoaine. Sarjassa on nykyään ilmeisesti myös ihovoide tai vastaava, toimii varmaan yhtä hyvin. Tea tree desinfioi ja viilentää, ja hoitoaineena myös kosteuttaa. Viime kesänä jalkani syötiin pahoin, eikä mikään auttanut järkyttävään kutinaan, kunnes päätin kokeilla (hoitoaine, kamoon, ei se ainakaan mitään pahaa voi tehdä) ja kappas, helpottihan se! Ei toki kaikkea kutinaa poistanut, mutta rauhoitti niin, että sai nukutuksi.
Lue kommentti

– Masentuneet voivat peittää sairautensa taitavasti, Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoiminnan johtaja Outi Ruishalme sanoo.

Millainen on ”uskottava masentunut”?

Tämä kysymys nousi esiin, kun kirjallisuuskriitikko arvosteli Anna-Leena Härkösen Valomerkki-uutuusromaanin päähenkilöä epäuskottavaksi Helsingin Sanomien kirja-arviossa. Kriitikko huomautti, että päähenkilö Anitalla on elämässään asiat hyvin. Anitan käytös ei arvion mukaan vaikuttanut ”masentuneen ihmisen käytökseltä”.

”Mutta onko Anita uskottava? Minusta ei. Hänellähän on täydellinen avioliitto, ihana tytär, monia läheisiä ystäviä, riittävästi rahaa, tilava asunto, terveyttä ja ulkonäköä. Hän jumppaa päivittäin. Hän käy esikoiskirjapalkintojuhlissa pörräämässä ja juttelee siellä peräti kahdeksan tuttavan kanssa. Ei vaikuta masentuneen ihmisen käytökseltä”, kriitikko kirjoitti.

Kritiikki herätti huomiota. Monet pitivät vaarallisena ajatusta siitä, että olisi olemassa jokin tyypillinen tapa, jolla kaikki masentuneet käyttäytyisivät.

”Masennus kun ei ole vain sitä, että maataan sängyssä.”

”Tämä näkemys on haitallinen. Masennus kun ei ole vain sitä, että maataan sängyssä, sohvalla tai lattialla eikä kyetä elämään muuten kuin hengittäen. Ei ole vain yhdenlaista masennusta, ja tälläkin sairaudella on erilaisia vaiheita”, mielenterveyskuntoutuja vastasi Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.

”Jotkut pystyvät aika hyvin peittämään sairauttaan”

Myös Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoiminnan johtaja Outi Ruishalme huomauttaa, että masennusta sairastetaan hyvin eri tavoin. Ihmisillä on jo perimän takia erilaiset lähtökohdat sille, millainen alttius on sairastua masennukseen. Kuten fyysisissäkin sairauksissa, toiset sairastuvat herkemmin kuin toiset ja sairastavat samaa sairautta eri tavoin.

– Masennusta on eritasoista lievästä vaikeaan, ja ihmiset tuovat masennusta hyvin eri tavoin esille. Jotkut pystyvät aika hyvin peittämään sairauttaan. On vaikeaa sanoa täsmällisesti, mitkä ovat riittävät oireet käyttäytymisessä, että voidaan sanoa jonkun olevan masentunut, Ruishalme sanoo Me Naisille.

”Sitähän ei tiedä, millaisia traumoja, kokemuksia, pettymyksiä tai uupumusta ihmisellä on elämänsä varrella ollut.”

Vaikka ulkopuolelta näyttäisikin, että kaikki on ihmisen elämässä hyvin ja elinolot herättävät jopa kateutta, voi ihminen silti olla masentunut.

– Kyse on lopulta aika pitkälti ihmisten sisäisistä prosesseista. Sitähän ei tiedä, millaisia traumoja, kokemuksia, pettymyksiä tai uupumusta ihmisellä on elämänsä varrella ollut.

Iholle suihkutettavat mikrobit saattavat jonakin päivänä toimia lääkkeinä muun muassa akneen ja migreeniin, ja nyt niitä myydään jo kosmetiikkana. 

Likaa naamaan, siinäpä uusimman ihonhoitotrendin perusteet. Tai no, tarkalleen ottaen kasvoille sekä vartalolle suihkitaan, voidellaan ja hierotaan purkitettuja mikrobeita. On nimittäin osoittautunut, että liika puhtaus ei ole ihmisille hyväksi. Mikrobeista ja maaperästä täysin siivottu ympäristö altistaa ihmisiä muun muassa allergioille, koska liian puhtoisessa ympäristössä elimistön mikrobisto jää yksipuoliseksi. 

Lääketieteessä tutkitaan nyt innokkaasti suolistomikrobeja, joiden on havaittu vaikuttavan esimerkiksi monien sairauksien syntyyn, lihomiseen ja mielialaan. Huonosti voiva, yksipuolinen mikrobisto voi johtaa elimistön tulehdusreaktioihin, jotka taas liittyvät sairauksiin. Tulevaisuudessa suolistomikrobeihin liittyviä ongelmia voitaneen hoitaa antamalla sopivia, potilaan tilanteeseen räätälöityjä mikrobeja kapseleina. 

Lue myös: Karsi kaksi tuttua raaka-ainetta + 4 muuta neuvoa, joilla on merkittävä vaikutus suolistosi kuntoon

Suoliston lisäksi mikrobeja on myös iholla. Niinpä ulostesiirteiden ja muiden suolistoon vaikuttavien mikrobien lisäksi nyt tutkitaan innokkaasti iholla eläviä mikrobeja. New Scientist -tiedelehdessä maaliskuussa julkaistun artikkelin mukaan kymmenet startupit, lääkeyhtiöt ja muut tekijät yrittävät kiireen vilkkaa saada markkinoille mikrobeihin perustuvia lääkkeitä. Uuden lääkkeen tuominen markkinoille vaatii kuitenkin valtavasti testausta ja on siksi hidasta. Niinpä joitakin lääkkeiksi suunniteltuja mikrobivalmisteita on nyt jo markkinoilla lisäravinteina tai ihonhoitotuotteina. 

Äiti maata naamaan

Yksi esimerkki tulevasta lääkkeestä ja nykyisestä ihonhoitotuotteesta on Yhdysvalloissa kehitetty, iholle hyödyllisiä mikrobeita sisältävä Mother Dirt -suihke, jonka nimi viittaa äiti maahan ja likaan. Likaa ja maaperästä tulevia aineita nykyisestä ihonhoidosta nimittäin puuttuu. Takavuosina kaikenlaista maa-ainesta päätyi iholle vähän väliä, varsinkin maataloudessa työskenteleville. Nykyään siistiä sisätyötä tekevä voi välttyä tehokkaasti maaperäkosketuksilta, jos ei harrasta vapaa-ajallaan esimerkiksi puutarhanhoitoa tai eläimiä. Liika kliinisyys ei ole iholle hyväksi, koska liian puhtaalla iholla ei ilmeisesti ole monipuolista mikrobistoa.

Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoo, että yksipuolinen mikrobisto voi johtaa tulehdusreaktioihin niin iholla kuin suolistossakin. Iholle hyödyllisiä mikrobeja sisältävällä ja ruokkivalla suihkeella tai voiteella tulehdusta voidaan vähentää. 

– Jos tarjotaan iholle monipuolinen bakteerimaailma, ihon tulehdusvaste muuttuu toisenlaiseksi, mikä voi muuttaa esimerkiksi aknetulehdusta, Huovinen sanoo. 

Parannuskeino akneen?

Tähän mennessä Mother Dirt -suihkeen käyttäjät ovat raportoineet esimerkiksi hienhajun vähentymisestä ja ihon kirkastumisesta. Tutkimukset suihkeen todellisista vaikutuksista ovat kuitenkin kesken. New Scientistin mukaan suihkeen tehoa akneen, verenpainetautiin, allergiseen nuhaan ja migreeniin testataan lääketieteellisesti. 

The Brunette Ecoholic -ekokosmetiikkablogia pitävä Sabrina Zimmerman on yksi Mother Dirtin kannattajista. Hän kertoo New Scientistissä kärsineensä vuosikymmenten ajan kystisestä aknesta. Hänen kokemuksensa mukaan mikrobisuihke on auttanut aknea paranemaan ja lopettanut jatkuvat hiivatulehdukset. Zimmerman kertoo suihkutelleensa mikrobeita koko keholleen kerran päivässä ja kasvoilleen kahdesti päivässä. 

Mother Dirt -suihketta ei ainakaan toistaiseksi voi tilata Suomeen. Täällä monipuolista mikrobistoa voi koettaa ylläpitää esimerkiksi olemalla tekemisissä maaperän kanssa. 

– Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja. Elimistömme pitäisi ilmeisesti altistua säännöllisesti pienille määrille luonnon mikrobeja. Näin immuunivasteemme saa iholla, limakalvoilla ja suolistossa sitä työtä, jota varten se on kehittynyt, Pentti Huovinen neuvoi hiljattain Me Naisten haastattelussa.