Günther-koira on kasvanut Tanjan vierellä koko syöpähistorian ajan.

Toimittaja Tanja Hakamo sai tietää sairastavansa rintasyöpää kesällä 2013. – En ole itkijänaisia. En kyynelehdi Vain elämää -jaksoja enkä ystävieni häitä. Kauhusta tai pelosta kyllä itken. Niitä on rintasyöpävuoteni aikana riittänyt, hän kirjoitti päiväkirjassaan reilu vuosi sairastumisen jälkeen.

"Tiedän, miltä tuntuu, kun luottamus petetään, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Kaikkien aikojen vedätys. Pampulla polvitaipeisiin ja jalat alta.

Minun piti olla loistovedossa. Olin juuri käynyt 40-vuotistarkastukset ja ihastellut työterveydenhoitajan kanssa niiden tuloksia. 'Harvoin näkee näin hyviä lukuja', hän oli sanonut. Ihan varmasti sanoi, en kuvitellut sitä.

Tuloksia seuranneena päivänä gynekologini oli sanonut samaa: kaikki reilassa, mutta tuo patti kannattaisi tarkistaa. Peukalonpään kokoinen muhkura oli tuntunut rinnan sivustassa muutaman kuukauden.

Gynekologi kirjoitti lähetteen tutkimuksiin, ja kohta jo makasin elämäni ensimmäisessä rintojen ultraäänitutkimuksessa ymmärtämättä lainkaan, mitä oli tulossa.

19.6.2013 Uutinen tulee jotakuinkin hankalalla hetkellä. Istun autovuokraamon Fiat viisisatasen ratissa ja kiroan navigaattoria, joka käskee tekemään U-käännöksen nelikaistaisella moottoritiellä keskellä Hollantia. Vartissa olisin perillä Arnhemissa ystäväni luona, jota en ole nähnyt vuosiin. Perillä odottaa myös Günther, 10-viikkoinen weimarinseisoja, jonka hankkimista olen suunnitellut pitkään. Suloinen, ihana pentu ja uusi, haastava rotu! Palaamme kotiin juhannukseksi.

Kun kännykkä soi, tajuan unohtaneeni hands freen Suomeen, vaikka osasin odottaa lääkärin puhelua. Ultran jälkeen hän oli toivottanut hyvää lomaa: ”Sinuna en olisi huolissani!”

Nyt miehen ääni kuulostaa kuivalta ja vaivautuneelta. Hän puhuu lyhyillä lauseilla. ”Koepalassa on kahdenlaista löydöstä. Vaaratonta ja epäilyttävää. Sanotaan niin, että syöpäähän se on.”

Pysäytän Fiatin pientareelle. Etenen toimittajamoodissa: etsin käsilaukusta kynän ja kalenterista tyhjän muistiinpanosivun. Kirjaan puhelun ylös lähes sanasta sanaan. Tärkein on saatava muistiin ennen kuin kauhun aalto iskee.

Se tulee puhelun loppupuolella, kun lääkäri kysyy: ” Pärjäätkö siellä nyt tämän tiedon kanssa?”

Itken niin etten muista milloin.

Yleensä en ole itkijänaisia. En kyynelehdi Vain elämää -jaksoja enkä ystävieni häitä. Kauhusta tai pelosta kyllä itken. Niitä on rintasyöpävuoteni aikana riittänyt.

Heti aluksi pelkään viimeisiä hetkiäni – eikö syövässä aina tultaisi siihen. Muistan, miten aivosyöpään sairastunut ystäväni huusi kivuissaan, ja miltä toinen näytti sinnitellessään vatsasyöpänsä kanssa. Siltäkö omakin loppuni näyttäisi?

Parun, kun soitan kotiin miehelleni ja parun, kun ilmestyn hollantilaisen koirankasvattajan ovelle. Uskallanko ottaa pentua, tai antaako hän sitä minulle?

Myöhemmin tirautan vähän lisää kertoessani sairaudestani parhaalle ystävälleni ja sitten esimiehelleni. Rääyn kuin eläin, kun kasvaimestani otetaan uutta näytettä. 'Saa kirota ja huutaa, kunhan ei potki', lääkäri sanoo hoitajan pidellessä minua kaksin käsin.

8.7.2013 Vollotan taas tänään, kun ajelemme kaupasta kotiin. Haluan yhtäkkiä sanella suunnitelmat selviksi kuolemani varalta. Kuka koirista menee kenellekin ja keitä ei saa enää sijoittaa edelleen. Mies toistelee vieressä, että eihän tässä mitään hätää, ja haluan itsekin uskoa niin, mutta toiveiden latelu tuntuu välttämättömältä.

Mietin, että kävipä miehellä paska tuuri, kun joutui osalliseksi tällaiseen.

Olen murehtinut vain vähän sitä, millainen kehoni olisi, jos minulta poistetaan koko rinta. Sen sijaan olen ahdistunut läheisteni puolesta. Miettinyt, että kävipä miehellä paska tuuri, kun joutui osalliseksi tällaiseen.

Vastedes kuolemanpelko ja -läheisyys helpottavat. Kun olen mielessäni saanut tehtyä järjestelyt pahimman varalle, tunnen ensi kertaa voivani keskittyä paranemiseen. Olen löytänyt taistelutahtoni.

2.8.2013 Ensimmäisestä näytteenotosta on kulunut vain reilu kuukausi, kun jo odotan leikkauksen alkua sairaalassa. Kirurgilla on lempeä ääni ja leveä hymy, ja hän näyttää aivan Helka-tädiltäni, mikä tuntuu valtavan turvalliselta. Juuri ennen kuin vajoan uneen, yritän painaa mieleeni yksityiskohtia leikkaussalista, sillä olen jo päättänyt, etten palaa tänne. Sairaudessani ei ole mitään, mitä ei voisi voittaa, toistelen mielessäni kirurgini sanoja.

Suomessa rintasyöpäpotilasta odottaa valmis systeemi, on hoitosuunnitelma, henkinen tuki, vertaisverkosto. Hoitoputki on vähän kuin vuoristorata: pitää vain istua kyytiin ja ajaa ennalta määrätty reitti päättärille saakka, vaikka kuinka hirvittäisi.

En ole aiemmin ollut sairaalassa eikä kroppaani ole kajottu millään hammaslääkärin poraa järeämmällä. Alun häveliäisyys ja neulakammo väistyvät sitä mukaa, kun kehoani tutkitaan, piikitetään, skannataan ja puristellaan.

Vain arpiini en meinaa tottua. Toinen kulkee kainalossa, toinen rinnan sivussa, siellä missä patti tuntui. Kun katson niitä peilistä ensimmäisiä kertoja, meinaan oksentaa. Kotona mies puhdistaa haavan ja vaihtaa siteet. Kerran päätän olla reipas ja irrottaa laastarit itse. Ehdin huutaa apua ennen kuin pökerryn kylpyhuoneeseen.

Leikkausta seuraa kuukauden toipilasaika, josta kaksi ensimmäistä viikkoa menee kipuillessa ja toiset kaksi lomatunnelmissa. Arki jatkuu melkein ennallaan. Käyn Güntherin kanssa koulutuksissa, ajan Raisioon hakemaan uutta autoa ja Mikkeliin tapaamaan appiukkoa. Kipujen hälvetessä unohdan, että kehoni on vielä toipilas. Istutan kukkia ja kärrään pihan saviruukkuja kunnes maisema samenee ja lysähdän kanveesiin. Naapuri tulee hätiin.

Loma on tarkoitettu voimien keruuseen. Sytostaattihoitojen mukana alkaa vuoristoradan rajuin ylämäki. Sytot ovat solumyrkkyjä, joiden tehtävänä on tuhota syöpäsolut. Siinä sivussa ne tuhoavat hyviäkin soluja. Saan pitkän listan oireista. Joiltakin irtoavat kynnet, toisilta kosahtaa maksa, joku oksentaa itsensä teholle.

11.9.2013 Näkyvät oireet ilmestyvät. Haastattelen Cheekiä, jonka olen tavannut monesti ennenkin, mutta tänään minua nolottaa. Hikoilen kuin sika, olen turvoksissa ja kasvoilleni on räjähtänyt akne. Levy-yhtiön tiloissa on lämmin, mutta en kehtaa riisua pitkähihaista, sillä näppylät peittävät koko ylävartaloa.

Seuraavaksi kuivuvat limakalvot ja suuhun puhkeaa afta. Rakkulat polttelevat. Juon pillillä ja valitsen ruokia, joissa ei ole juuri pureksittavaa. Puheesta tulee sössötystä, kun varon liikuttamasta suutani. Kipu kiristää hermoja ja nukun vain pätkissä.

Seuraavan sytohoidon aikaan osaan jo ennakoida. Valelen suuni lääkeliuoksella viisi kertaa päivässä. Opin olemaan yökkäämättä, kun purskutan vuoroin ruokaöljyä, vuoroin suolaliuosta. Oireita yritetään lieventää myös hoitojen aikana. Samalla, kun suoneeni tiputetaan myrkkyä, imeskelen jäitä ja pidän pakastetyynyjä päässä, käsissä ja jaloissa. Kylmä hidastaa myrkyn kulkeutumista ääreisverenkiertoon.

Tähänastisessa elämässä olen selvinnyt vaivoistani Buranalla ja laastarilla. Nyt perustan lääkkeilleni keittiöön korin ja tallennan muistutukset niiden ottamisesta kännykän kalenteriin. Vedän vatsansuojalääkettä, särkylääkettä, pahoinvointilääkettä ja kortisonia. Kipu- ja pahoinvointilääkkeitä on kolmea eri vahvuutta. Rasvaan ihoa, suuta ja hoidan päänahkaa siinä toivossa, ettei tukka lähtisi kokonaan.

Mutta lähteehän se.

18.9.2013 Olen parkkeerannut ajoissa peruukkiliikkeen eteen ja haen korvapuustit sekä isot mukit kahvia ennen kuin ystäväni Laura saapuu. Ei tullut mieleenkään lähteä peruukkisovitukseen yksin.

Olen aina ollut hiusihmisiä, minulla on sitä paljon ja se kasvaa vauhdilla. Tukkani on ollut pitkä, suora, kihara, lyhyt ja superlyhyt, vaaleanruskea, punertava ja suklaanvärinen. Viimeksi se oli miltei musta ja ulottui puoleenselkään. Peruukkirouva näkee tukkani nyt, kun se on jo harvennut ja leikattu niskapituiseksi. Peruukki valitaan ajoissa ennen kuin olen täysin kalju.

Peruukkirouva on hienovarainen, mutta me Lauran kanssa särvimme kahvejamme, repeilemme ja kikatamme vedet silmissä. Välillä näytän 20 vuotta vanhemmalta verovirkailijalta, välillä siltä kuin olisin kulkenut liian läheltä puun oksaa ja päähäni olisi tipahtanut kuollut varis. Mikään ei näytä luonnolliselta vaan peruukkien kiilto vain korostaa kalpeuttani, harmautta ja tummia silmänalusia. Päädyn tummaan, pitkään malliin, joka eniten muistuttaa vanhaa kampaustani.

Myyjä antaa vinkkejä uuteen tekotukkaiseen arkeeni. Pitää välttää hankaavia hattuja ja takinkauluksia ja kokkaillessa muistaa, että keinohius voi reagoida kuumuuteen sulamalla. Kaikkiin tilanteisiin on näppärä ratkaisu: ota tukka pois.

Karvanlähtö jatkuu rytinällä. Työpäivän aikana roskikseni täyttyy irtoilevista hiustukoista. Sitä on tuppoina hartioilla, aamulla kerroksena tyynyliinassa ja valahtelee lavuaarin pohjalle, kun pesen hampaitani. Peilikuva masentaa, klanipäänä näytän ensi kertaa mielestäni oikeasti sairaalta. Sellaiselta, että unohdun miettimään, mitenköhän tässä oikein käy. Oivallan, miten iso osa identiteettiäni tukka on ollut.

Käytän peruukkia ihmisten ilmoilla vain muutaman kerran: ystäväni synttäreillä, iltapukugaalassa, kun menemme ulos syömään ja yhtenä päivänä töissä. Siellä osa kommentoi rohkaisevasti, yksi kysyy, miksi pidän peruukkia. Jatkan päivää pipo päässä.

13.11.2013 Jonotan turvatarkastukseen Oslon lentokentällä, kun nuori virkailijamies pyytää riisumaan pipon päästäni. Selitän, että kun on nämä syöpähoidot, mutta juippi ei kuuntele. Tokaisee vain kuivasti: 'Hat off.' Kukaan tuskin kiinnittää huomiota laikukkaaseen kaljuuni, mutta häpeän tunne pyyhkii yli kuin aalto. Tunne on vieras ja kestää vain hetken, mutta jää pysyvästi muistiin.

Tähän mennessä en ole juuri nolostellut sairauttani. Olen kertonut sen vaiheista ystävilleni Facebookissa ja kasvotusten, vastannut kaikkiin kysymyksiin. Tiesin alusta asti, että kirjoittaisin kokemuksistani jutun. Mitäs noloa tässä nyt olisi, en ole aiheuttanut sairautta tyhmyyksilläni. Olen puhunut syövästäni suoraan ja asenteella, että tämähän perhana voitetaan, ja saanut kiitosta siitä.

23.12.2013 Istun kuudetta eli viimeistä kertaa sytohoidossa. Suoneni ovat huonossa kunnossa ja ne osaavat jo paeta tiputusneulaa. Jokainen pisto sattuu niin, että näen tähtiä. Hoitajat kulkevat tonttulakeissa ja toivottavat hyvää joulua. Meillä ei vietetä sitä, sillä kotiin päästyä makaan sängyssä kolme vuorokautta tajuamatta päivien vaihtumista.

Kuvotusta ja kolotusta on mahdoton kuvailla. Se on vähän kuin sisuskalut kärventyisivät ja luita höylättäisiin jollain leveällä terällä.

Väsymys on uutta. Nyt on pakko antaa periksi.

Väsymys on uutta. Tähän asti olen ollut reipas ja yrittänyt olla valittamatta oloani. Olen pitänyt töistä vain muutaman sairauspäivän ja vastannut puheluihin silloinkin, kun olen istunut tippaletku käsivarressa. Haluan käydä töissä, sillä se pitää ajatukseni poissa sairaudesta. Voivottelu olisi tuntunut periksi antamiselta, ihan kuin sairaus olisi päässyt voitolle.

Nyt se pääsee, on pakko antaa periksi. Kestää pari viikkoa ennen kuin toivun myrkyistä tolpilleni.

Tammikuun puolivälissä palaan töihin ja seuraavana päivänä alkavat sädehoidot. Käyn niissä 25 kertaa, joka arkipäivä viiden viikon ajan. Hoito on lastenleikkiä aiempaan verrattuna. Pidätän hengitystä hoitopöydällä sädetyksen ajan ja sitten pääsen pois. Muutaman kerran saan paniikkikohtauksen ja tunnen tukehtuvani. Hoidettava rinta turpoaa seuraavaan kuppikokoon ja sen iho palaa punaiseksi ihan kuin olisin unohtunut aurinkoon, mutta en jaksa välittää enää. Pikkujuttu.

Olen luopunut kurvikkaista rintaliiveistä ja vaihtanut ne pehmeisiin. Kotona kuljen väljissä t-paidoissa, kaikki muu tuntuu ilkeältä.

28.2.2014 Tänään juhlitaan viimeistä hoitokertaa! Toimituksessa odottaa yllätyskuoharit ja illalla käyn ulkona syömässä. Olen juhlistanut välietappeja kakkukahveilla tai ostamalla itselleni törkeän hintaisia kukkakimppuja.

Vastedes vointini seuranta on omalla vastuullani, ja lääkkeet on karsittu yhteen hormonipilleriin päivässä. Syön niitä seitsemän vuotta, joiden aikana en saa tulla raskaaksi ja joiden jälkeen olen liian vanha yrittämään. Suomea murtaen puhuva lääkärini pukee tilanteen yhteen koruttomaan lauseeseen: 'Perhe on nyt loppu'.

15.8.2014 Selaan Hesaria lentokenttäloungessa ja odotan pääsyä Lontoon-lennolle. Katse pysähtyy suomalaissuunnittelijan muistokirjoitukseen. Nainen istui kanssani sytostaattihoidoissa ja ehdimme tulla mitä kuuluu -tutuiksi. Nyt hän on joukosta poissa. Uutinen nostattaa ristiriitaiset fiilikset. Samalla, kun toisen kuolema tuntuu epäreilulta, tunnen helpotusta omasta toipumisestani.

Ajatus sairauden uusimisesta käy mielessä silloin tällöin. Jos nyt sairastuisin uudelleen, en olisi yhtä peloissani kuin vuosi sitten. Olisin aivan raivona.

Mitä Tanjalle kuuluu nyt? Lue täältä.

Kevätvalo on se, joka aiheuttaa elimistössä häiriöitä ja ylimääräistä pöhinää.

Käykö sinullekin näin keväisin, kun illat muuttuvat valoisammiksi: Kieriskelet illat levottomana sängyssä, ja aamulla heräät ennen kellon pirinää ensimmäisiin valonsäteisiin. Olo on energinen, mutta samalla hieman sekava ja rauhaton.

Psykiatri Timo Partosen mukaan valon lisääntymisellä on osuutta tällaiseen kevätpöhinään. Unen tarve vähenee, jolloin päivärytmiin tulee häiriöitä, jotka taas aiheuttavat sekavaa oloa.

Valon lisääntymisen vaikuttaa pääasiassa kahdella tapaa. Ensinnäkin valo virkistää, kun se tulee verkkokalvolle ja siirtyy talamukselle. Unilääkkeet ja hormonit, kuten melatoniini, vaikuttaa talamukseen juuri päinvastaisesti.

– Lisääntynyt valo aiheuttaa ylivireyttä ja puuhakkuutta. Erityisesti aamuisin keho on herkkä valolle, Partonen kertoo.

Toiseksi valo siirtyy verkkokalvoilta talamuksen lisäksi hypotalamukseen. Tällöin valo vaikuttaa sisäiseen kelloon ja unirytmeihin. Jos altistuu runsaalle valolle useita aamuja peräkkäin, unirytmi muuttuu nopeasti.

Ylivireys johtaa uupumiseen

Tietysti kevät houkuttelee myös kukkumaan pitkään pihalla ja vetkuttamaan nukkumaanmenoa. Vähäunisuudesta seuraa aluksi sekava olo, mutta pidemmällä aikavälillä vaikutukset voivat olla jopa vaarallisia.

Partosen mukaan väsymys aiheuttaa keskittymisongelmia ja muistivaikeuksia. Nälkä voi iskeä kovempaa, joten vaa'an lukema saattaa lähteä nopeaan nousuun.

Aikuinen tarvitsee unta 6–9 tuntia, jotta pysyy päivän virkeänä ilman päiväunia.

– Ylivireys muuttuu lopulta väsymykseksi, jos unettomuus jatkuu pitkään. Ihminen alkaa tarvita päiväunia, jotka taas heikentävät yöunta entisestään.

Partosen mukaan tärkeintä on yrittää pitää viikoittainen uniaikataulu mahdollisimman säännöllisenä kaikesta huolimatta. Aikuinen tarvitsee unta 6–9 tuntia, jotta pysyy päivän virkeänä ilman päiväunia.

Toinen neuvo on yrittää pimentää makuuhuone, esimerkiksi pimennysverhoilla, ja tuulettaa kuuma huone. Ennen nukkumaanmeno pitäisi voida myös rentoutua hyvissä ajoin. Älylaitteet on hyvä panna pois myös niiden sinivalon takia.

Olemme sitä, mitä syömme. Asiantuntija kertoo viisi tapaa, joiden avulla voimme parantaa omaa suolistomikrobistoa ja terveyttämme.

– Suolistomikrobit ovat näkymättömiä, joten ne on helppo unohtaa, bakteeriopin professori  Pentti Huovinen Turun yliopistosta sanoo.

Totta, ja lisäksi suolistomikrobit eivät kuulosta erityisen seksikkäiltä. Jokaisen olisi kuitenkin syytä kiinnostua suolistossaan elelevistä tuhansista bakteereista, koska ne vaikuttavat hyvinvointiimme ja terveyteemme ratkaisevasti.

Paitsi vatsavaivoihin, suolistomikrobit on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja lihavuuteen. Ne vaikuttavat myös aivojen välittäjäaineisiin, mielialaan ja muistiin.

Joko alkoi kiinnostaa? Hyvä. Seuraavaksi Pentti Huovinen kertoo, mitä jokainen voi tehdä parantaakseen suolistossaan asuvien mikrobien tilannetta. 

1. Ylimääräinen sokeri ja rasva pois

Vanha kunnon terveellinen ruokavalio on tärkein asia, jonka suolistonsa eteen voi tehdä. Huovinen suosittelee ravitsemussuosituksista tuttua ruokakolmiota, jonka kanta koostuu kasviksista ja täysjyvätuotteista.

– Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miksi syömme tuotteita, jotka sisältävät ylenpalttisesti sokeria: karamelleja, limonadeja... Kaikki se, mikä tuntuu meistä hyvältä, ei todellakaan ole meille tarpeellista, Huovinen sanoo.

Jos dramaattista muutosta hakee, erityisesti kahden ruoka-aineen karsiminen kannattaa.

– Jos jättää kaikki turhat sokerit ja ylettömän rasvaiset ruuat pois, myönteiset vaikutukset alkavat näkyä viikoissa tai kuukausissa, Huovinen toteaa.

Rasvan ja sokerin välttäminen lisää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa. 

2. Maitohappobakteereita – ainakin lapsille

Suolistobakteerien hyvinvoinnin parantamiseksi suositellaan usein maitohappobakteereita. Pentti Huovinen kuitenkin sanoo, että maitohappobakteerit ovat aikuisella vain hyvin pieni osa suoliston bakteereista. Esimerkiksi lihavuuteen vaikuttavat bakteerit eivät todennäköisesti ole maitohappobakteereita. 

– Pikkulapsille maitohappobakteereilla on paljon enemmän merkitystä, koska lasten mikrobisto on vielä kehittymässä. Aikuisilla näyttö tehosta on selvästi heikompi. Maitohappobakteereissa on kuitenkin suuria eroja.

Lue myös: Vatsa kuntoon kimchillä! Kuusi vinkkiä suoliston tasapainoon ja painonhallintaan

3. Turhat antibiootit pois

Ruokavalion lisäksi suolistobakteereihin vaikuttavat merkittävästi antibiootit. Siksi turhia antibioottikuureja pitäisi välttää, mutta se on tavalliselle ihmiselle helpommin sanottu kuin tehty. 

– Jos lääkäri sanoo, että antibiootti tarvitaan, sitten se syödään, Huovinen toteaa.

Lääkärien pitäisi vain olla tarkempia siinä, milloin antibiootit oikeasti ovat tarpeen. 

– Suomessa syödään 2–2,5 miljoonaa antibioottikuuria vuodessa. Paremmalla diagnostiikalla niistä saataisiin miljoona pois, Huovinen uskoo.

”Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes kaikki on suolistossa taas ihan kunnossa.”

Yksi antibiootteja koskeva neuvo hänellä on kaikille: vanhoja antibioottikuureja ei pidä säilytellä ja nappailla oma-aloitteisesti silloin, kun siltä tuntuu.

– Virtsateissä ja välikorvassa on erilaiset taudinaiheuttajat, ja siksi niihin määrätään eri antibiootit.

4. Varo vatsatauteja

Liian hygieeninen elinympäristö ei ole suolistomikrobeille hyväksi, mutta elintarvikehygieniasta on Pentti Huovisen mukaan syytä pitää huolta.

– Ruokamyrkytyksen vaikutukset voivat olla todella pitkät. Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes suolisto on toipunut siitä.

Siksi on tärkeää yrittää ehkäistä ruokamyrkytysten ja muiden vatsatautien tarttumista. Suomessa ollaan pääosin tarkkoja elintarvikehygieniasta. Kotikeittiöissä hygienian perusteet voivat kuitenkin joskus unohtua. 

”Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja.”

– Kylmäketjun pitää säilyä kaupasta kotiin, ja lihan sekä salaatin leikkaamiseen pitää olla eri välineet. En tykkää tiskirätistä varsinkaan, jos se on märkä koko ajan, Huovinen luettelee.

5. Mene metsään

Parhaiten suolistonsa tilaan voi vaikuttaa ruokavaliolla, mutta muilla, pienemmilläkin teoilla voi olla vaikutusta. Huovinen suosittelee luonnossa liikkumista, vaikka sen vaikutuksista suolistobakteereihin ei vielä ole hyvää tutkimuksellista näyttöä. 

– Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja. Elimistömme pitäisi ilmeisesti altistua säännöllisesti pienille määrille luonnon mikrobeja. Näin immuunivasteemme saa iholla, limakalvoilla ja suolistossa sitä työtä, jota varten se on kehittynyt, hän sanoo. 

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on huolissaan lähes kaikesta.

Kaikki murehtivat joskus: on ihan normaalia hermoilla etukäteen työhaastattelua, ensitreffejä tai puheen pitämistä.

Jos ahdistus kalvaa jatkuvasti, eikä tunteelle löydy selvää selitystä, kyse voi olla yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Siitä kärsivät tuntevat, että ahdistus ottaa vallan elämästä ja huolista tulee kohtuuttoman suuria.

Mielenterveystalon mukaan noin viisi prosenttia ihmisistä kokee ahdistuneisuushäiriön jossain vaiheessa elämäänsä. Nämä oireet erottavat sen tavallisesta murehtimisesta:

1. Jatkuva huolehtiminen

Ahdistuneisuushäiriön selvin oire on jatkuva, tilanteeseen nähden liiallinen murehtiminen – työstä, ihmissuhteista, terveydestä. Ahdistus on usein niin epämääräistä, että sen syytä on vaikeaa nimetä.

Jos ahdistus haittaa jokapäiväistä elämää, jotain on todennäköisesti pielessä. Mielenterveysseuran mukaan mielenterveyden häiriöstä on todennäköisesti kyse ainakin silloin, kun ahdistus on kestänyt yli puoli vuotta.

2. Väsymys ja uniongelmat

Ahdistuneen on usein vaikeaa rentoutua, rauhoittaa ajatuksiaan ja päästä levolliseen tilaan. Mieli kun tuntuu hyrräävän koko ajan ylikierroksilla. Se johtaa usein univaikeuksiin tai väsymykseen. Myös keskittymisvaikeudet ovat tavallisia.

Ahdistus on usein niin epämääräistä, että sen syytä on vaikeaa nimetä.

3. Epärealistiset pelot

Mielenterveystalon mukaan ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän huoli on usein jatkuvaa, itsepintaista ja tuntuu vievän kaiken energian. Näin saattaa olla, vaikka pelot eivät olisi realistisia. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi pelätä jatkuvasti esimerkiksi läheisten sairastumista tai kärsiä fobioista.

4. Lihasjännitykset

Ahdistus oireilee usein myös fyysisesti: päänsärkynä, hikoiluna, vapinana, lihasjännityksenä, pahoinvointina, ahdistavana tunteena rinnassa. Moni hakeutuu lääkäriin juuri fyysisten oireiden vuoksi.

5. Ruuansulatusvaivat

Koska suolisto on herkkä stressille, ahdistuneisuushäiriöön voi liittyä ruuansulatusvaivoja. Ne voivat lisätä ahdistusta entisestään.

6. Rimakauhu

Ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on pitkäaikaista ja epämääräistä. Se ei liity tiettyihin tilanteisiin, mutta saattaa aiheuttaa hermoilua sosiaalisissa tilanteissa.

Esiintyminen jännittää useimpia, ja se on ihan normaalia, mutta jos ahdistus ei laannu harjoittelemalla ja huoli selviytymisestä vie kaiken ajan ja energian, kyse saattaa olla sosiaalisten tilanteiden pelosta eli yhdenlaisesta ahdistuneisuushäiriön muodosta. Motto-sivuston jutun mukaan siitä kärsivät saattavat miettiä jännittävää tilannetta useita päiviä etukäteen – ja joskus jälkikäteenkin.

7. Tietoisuus itsestä

Yleinen ahdistuneisuushäiriö ei aina oireile esiintymisen pelkona. Motton jutun mukaan ahdistus voi iskeä ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa. Kun tuttava kyselee kuulumisia kahvilan jonossa, tuntuu kuin kaikkien katseet olisivat itsessä. Kädet hikoavat, punastuttaa, on vaikea olla.

8. Työtehon lasku

Mielenterveystalon mukaan yleistynyt ahdistuneisuus voi laskea työkykyä ja johtaa jopa ahdistavien tilanteiden välttelyyn.

9. Vaikeus valita

Yhdysvaltalaistutkimuksen ahdistus alentaa kykyä tehdä päätöksiä.

10. Perfektionismi

Vaaditko itseltäsi liikaa? Saatat kuulua riskiryhmään. Ahdistuneisuushäiriöön voi viitata jatkuva itsensä tuomitseminen tai taipumus murehtia epäonnistumisia ennakkoon. Motton mukaan moni ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on luonteeltaan täydellisyydentavoittelija, siis tottunut vaatimaan itseltään paljon.

Tunnistitko itsesi?

Jos epäilee kärsivänsä ahdistuneisuushäiriöstä, oman ahdistuksensa astetta voi testata esimerkiksi Mielenterveystalon ja Vastaamon nettisivuilla.

Kakkapurkin hyödyt voivat olla merkittävät.

Suolistomikrobien vaikutuksista hyvinvointiin tiedetään yhä enemmän. Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoo, että suolistomikrobien tutkimus on ottanut harppauksia viimeisen 15 vuoden aikana, kun teknologia on koko ajan kehittynyt.

Suolistomikrobien hyvinvointi vaikuttaa esimerkiksi lihomiseen, allergioihin, aivojen välittäjäaineisiin ja lukuisien tautien syntyyn.

– Esimerkiksi diabetes, tulehdukselliset suolistosairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit saattavat liittyä uskottua enemmän suoliston bakteeristoon, Huovinen sanoo.

Huonosti voiva, bakteerilajistoltaan yksipuolinen suolistomikrobisto voi myötävaikuttaa tulehdusreaktion syntymiseen ensin suolen limakalvolla ja sen jälkeen kaikkialla elimistössä. Suolistomikrobien kuntoon taas vaikuttaa pääosin ruokavalio ja se, millaiseksi mikrobisto on elämän aikana muodostunut.

Bakteerihoitoa syötäväksi

Koska suoliston mikrobit ovat niin monen sairauden taustalla, tulevaisuuden terveydenhuollossa tullaan hyödyntämään niiden tutkimusta nykyistä enemmän.

– Olen aika varma, että tulevaisuudessa potilailta kerätään verinäytteiden lisäksi myös ulostenäytteitä, Huovinen sanoo. 

Huono uutinen niille, jotka eivät mieluiten kiikuttaisi purkitettua kakkaansa terveyskeskukseen. Kakkapurkin hyödyt voivat kuitenkin olla merkittävät. Jos ulostenäytteitä osattaisiin tutkia paremmin, voitaisiin esimerkiksi nykyistä helpommin tunnistaa, onko syömämme ruokavalio sopiva, onko meillä riski lihoa tai sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen.

Ulostenäytteen tulosten mukaan meille voitaisiin räätälöidä bakteerihoitoja, eli antaa syötäväksi tulehdusta korjaavia bakteereita.

Ulostenäytteet jo käytössä

Nykyään ulostenäytteitä otetaan, kun etsitään salmonellan ja kampylobakteerin tapaisia taudinaiheuttajia.

Jos tutkimusmenetelmät nopeutuvat ja ulostenäytteiden otto yleistyy, nähtäväksi jää, miten näytteenoton hitaus ratkaistaan. Verikokeen voi ottaa milloin vain, mutta ulostenäytteen tuottaminen ei välttämättä onnistu juuri määrätyllä hetkellä.

– Tutkimuksen arvoinen asia on, riittääkö esimerkiksi näytteenottotikulla peräsuolesta otettu näyte korvaamaan tavallisen ulostenäytteen bakteeriston laatua tutkittaessa, Huovinen toteaa.