Günther-koira on kasvanut Tanjan vierellä koko syöpähistorian ajan.

Toimittaja Tanja Hakamo sai tietää sairastavansa rintasyöpää kesällä 2013. – En ole itkijänaisia. En kyynelehdi Vain elämää -jaksoja enkä ystävieni häitä. Kauhusta tai pelosta kyllä itken. Niitä on rintasyöpävuoteni aikana riittänyt, hän kirjoitti päiväkirjassaan reilu vuosi sairastumisen jälkeen.

"Tiedän, miltä tuntuu, kun luottamus petetään, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Kaikkien aikojen vedätys. Pampulla polvitaipeisiin ja jalat alta.

Minun piti olla loistovedossa. Olin juuri käynyt 40-vuotistarkastukset ja ihastellut työterveydenhoitajan kanssa niiden tuloksia. 'Harvoin näkee näin hyviä lukuja', hän oli sanonut. Ihan varmasti sanoi, en kuvitellut sitä.

Tuloksia seuranneena päivänä gynekologini oli sanonut samaa: kaikki reilassa, mutta tuo patti kannattaisi tarkistaa. Peukalonpään kokoinen muhkura oli tuntunut rinnan sivustassa muutaman kuukauden.

Gynekologi kirjoitti lähetteen tutkimuksiin, ja kohta jo makasin elämäni ensimmäisessä rintojen ultraäänitutkimuksessa ymmärtämättä lainkaan, mitä oli tulossa.

19.6.2013 Uutinen tulee jotakuinkin hankalalla hetkellä. Istun autovuokraamon Fiat viisisatasen ratissa ja kiroan navigaattoria, joka käskee tekemään U-käännöksen nelikaistaisella moottoritiellä keskellä Hollantia. Vartissa olisin perillä Arnhemissa ystäväni luona, jota en ole nähnyt vuosiin. Perillä odottaa myös Günther, 10-viikkoinen weimarinseisoja, jonka hankkimista olen suunnitellut pitkään. Suloinen, ihana pentu ja uusi, haastava rotu! Palaamme kotiin juhannukseksi.

Kun kännykkä soi, tajuan unohtaneeni hands freen Suomeen, vaikka osasin odottaa lääkärin puhelua. Ultran jälkeen hän oli toivottanut hyvää lomaa: ”Sinuna en olisi huolissani!”

Nyt miehen ääni kuulostaa kuivalta ja vaivautuneelta. Hän puhuu lyhyillä lauseilla. ”Koepalassa on kahdenlaista löydöstä. Vaaratonta ja epäilyttävää. Sanotaan niin, että syöpäähän se on.”

Pysäytän Fiatin pientareelle. Etenen toimittajamoodissa: etsin käsilaukusta kynän ja kalenterista tyhjän muistiinpanosivun. Kirjaan puhelun ylös lähes sanasta sanaan. Tärkein on saatava muistiin ennen kuin kauhun aalto iskee.

Se tulee puhelun loppupuolella, kun lääkäri kysyy: ” Pärjäätkö siellä nyt tämän tiedon kanssa?”

Itken niin etten muista milloin.

Yleensä en ole itkijänaisia. En kyynelehdi Vain elämää -jaksoja enkä ystävieni häitä. Kauhusta tai pelosta kyllä itken. Niitä on rintasyöpävuoteni aikana riittänyt.

Heti aluksi pelkään viimeisiä hetkiäni – eikö syövässä aina tultaisi siihen. Muistan, miten aivosyöpään sairastunut ystäväni huusi kivuissaan, ja miltä toinen näytti sinnitellessään vatsasyöpänsä kanssa. Siltäkö omakin loppuni näyttäisi?

Parun, kun soitan kotiin miehelleni ja parun, kun ilmestyn hollantilaisen koirankasvattajan ovelle. Uskallanko ottaa pentua, tai antaako hän sitä minulle?

Myöhemmin tirautan vähän lisää kertoessani sairaudestani parhaalle ystävälleni ja sitten esimiehelleni. Rääyn kuin eläin, kun kasvaimestani otetaan uutta näytettä. 'Saa kirota ja huutaa, kunhan ei potki', lääkäri sanoo hoitajan pidellessä minua kaksin käsin.

8.7.2013 Vollotan taas tänään, kun ajelemme kaupasta kotiin. Haluan yhtäkkiä sanella suunnitelmat selviksi kuolemani varalta. Kuka koirista menee kenellekin ja keitä ei saa enää sijoittaa edelleen. Mies toistelee vieressä, että eihän tässä mitään hätää, ja haluan itsekin uskoa niin, mutta toiveiden latelu tuntuu välttämättömältä.

Mietin, että kävipä miehellä paska tuuri, kun joutui osalliseksi tällaiseen.

Olen murehtinut vain vähän sitä, millainen kehoni olisi, jos minulta poistetaan koko rinta. Sen sijaan olen ahdistunut läheisteni puolesta. Miettinyt, että kävipä miehellä paska tuuri, kun joutui osalliseksi tällaiseen.

Vastedes kuolemanpelko ja -läheisyys helpottavat. Kun olen mielessäni saanut tehtyä järjestelyt pahimman varalle, tunnen ensi kertaa voivani keskittyä paranemiseen. Olen löytänyt taistelutahtoni.

2.8.2013 Ensimmäisestä näytteenotosta on kulunut vain reilu kuukausi, kun jo odotan leikkauksen alkua sairaalassa. Kirurgilla on lempeä ääni ja leveä hymy, ja hän näyttää aivan Helka-tädiltäni, mikä tuntuu valtavan turvalliselta. Juuri ennen kuin vajoan uneen, yritän painaa mieleeni yksityiskohtia leikkaussalista, sillä olen jo päättänyt, etten palaa tänne. Sairaudessani ei ole mitään, mitä ei voisi voittaa, toistelen mielessäni kirurgini sanoja.

Suomessa rintasyöpäpotilasta odottaa valmis systeemi, on hoitosuunnitelma, henkinen tuki, vertaisverkosto. Hoitoputki on vähän kuin vuoristorata: pitää vain istua kyytiin ja ajaa ennalta määrätty reitti päättärille saakka, vaikka kuinka hirvittäisi.

En ole aiemmin ollut sairaalassa eikä kroppaani ole kajottu millään hammaslääkärin poraa järeämmällä. Alun häveliäisyys ja neulakammo väistyvät sitä mukaa, kun kehoani tutkitaan, piikitetään, skannataan ja puristellaan.

Vain arpiini en meinaa tottua. Toinen kulkee kainalossa, toinen rinnan sivussa, siellä missä patti tuntui. Kun katson niitä peilistä ensimmäisiä kertoja, meinaan oksentaa. Kotona mies puhdistaa haavan ja vaihtaa siteet. Kerran päätän olla reipas ja irrottaa laastarit itse. Ehdin huutaa apua ennen kuin pökerryn kylpyhuoneeseen.

Leikkausta seuraa kuukauden toipilasaika, josta kaksi ensimmäistä viikkoa menee kipuillessa ja toiset kaksi lomatunnelmissa. Arki jatkuu melkein ennallaan. Käyn Güntherin kanssa koulutuksissa, ajan Raisioon hakemaan uutta autoa ja Mikkeliin tapaamaan appiukkoa. Kipujen hälvetessä unohdan, että kehoni on vielä toipilas. Istutan kukkia ja kärrään pihan saviruukkuja kunnes maisema samenee ja lysähdän kanveesiin. Naapuri tulee hätiin.

Loma on tarkoitettu voimien keruuseen. Sytostaattihoitojen mukana alkaa vuoristoradan rajuin ylämäki. Sytot ovat solumyrkkyjä, joiden tehtävänä on tuhota syöpäsolut. Siinä sivussa ne tuhoavat hyviäkin soluja. Saan pitkän listan oireista. Joiltakin irtoavat kynnet, toisilta kosahtaa maksa, joku oksentaa itsensä teholle.

11.9.2013 Näkyvät oireet ilmestyvät. Haastattelen Cheekiä, jonka olen tavannut monesti ennenkin, mutta tänään minua nolottaa. Hikoilen kuin sika, olen turvoksissa ja kasvoilleni on räjähtänyt akne. Levy-yhtiön tiloissa on lämmin, mutta en kehtaa riisua pitkähihaista, sillä näppylät peittävät koko ylävartaloa.

Seuraavaksi kuivuvat limakalvot ja suuhun puhkeaa afta. Rakkulat polttelevat. Juon pillillä ja valitsen ruokia, joissa ei ole juuri pureksittavaa. Puheesta tulee sössötystä, kun varon liikuttamasta suutani. Kipu kiristää hermoja ja nukun vain pätkissä.

Seuraavan sytohoidon aikaan osaan jo ennakoida. Valelen suuni lääkeliuoksella viisi kertaa päivässä. Opin olemaan yökkäämättä, kun purskutan vuoroin ruokaöljyä, vuoroin suolaliuosta. Oireita yritetään lieventää myös hoitojen aikana. Samalla, kun suoneeni tiputetaan myrkkyä, imeskelen jäitä ja pidän pakastetyynyjä päässä, käsissä ja jaloissa. Kylmä hidastaa myrkyn kulkeutumista ääreisverenkiertoon.

Tähänastisessa elämässä olen selvinnyt vaivoistani Buranalla ja laastarilla. Nyt perustan lääkkeilleni keittiöön korin ja tallennan muistutukset niiden ottamisesta kännykän kalenteriin. Vedän vatsansuojalääkettä, särkylääkettä, pahoinvointilääkettä ja kortisonia. Kipu- ja pahoinvointilääkkeitä on kolmea eri vahvuutta. Rasvaan ihoa, suuta ja hoidan päänahkaa siinä toivossa, ettei tukka lähtisi kokonaan.

Mutta lähteehän se.

18.9.2013 Olen parkkeerannut ajoissa peruukkiliikkeen eteen ja haen korvapuustit sekä isot mukit kahvia ennen kuin ystäväni Laura saapuu. Ei tullut mieleenkään lähteä peruukkisovitukseen yksin.

Olen aina ollut hiusihmisiä, minulla on sitä paljon ja se kasvaa vauhdilla. Tukkani on ollut pitkä, suora, kihara, lyhyt ja superlyhyt, vaaleanruskea, punertava ja suklaanvärinen. Viimeksi se oli miltei musta ja ulottui puoleenselkään. Peruukkirouva näkee tukkani nyt, kun se on jo harvennut ja leikattu niskapituiseksi. Peruukki valitaan ajoissa ennen kuin olen täysin kalju.

Peruukkirouva on hienovarainen, mutta me Lauran kanssa särvimme kahvejamme, repeilemme ja kikatamme vedet silmissä. Välillä näytän 20 vuotta vanhemmalta verovirkailijalta, välillä siltä kuin olisin kulkenut liian läheltä puun oksaa ja päähäni olisi tipahtanut kuollut varis. Mikään ei näytä luonnolliselta vaan peruukkien kiilto vain korostaa kalpeuttani, harmautta ja tummia silmänalusia. Päädyn tummaan, pitkään malliin, joka eniten muistuttaa vanhaa kampaustani.

Myyjä antaa vinkkejä uuteen tekotukkaiseen arkeeni. Pitää välttää hankaavia hattuja ja takinkauluksia ja kokkaillessa muistaa, että keinohius voi reagoida kuumuuteen sulamalla. Kaikkiin tilanteisiin on näppärä ratkaisu: ota tukka pois.

Karvanlähtö jatkuu rytinällä. Työpäivän aikana roskikseni täyttyy irtoilevista hiustukoista. Sitä on tuppoina hartioilla, aamulla kerroksena tyynyliinassa ja valahtelee lavuaarin pohjalle, kun pesen hampaitani. Peilikuva masentaa, klanipäänä näytän ensi kertaa mielestäni oikeasti sairaalta. Sellaiselta, että unohdun miettimään, mitenköhän tässä oikein käy. Oivallan, miten iso osa identiteettiäni tukka on ollut.

Käytän peruukkia ihmisten ilmoilla vain muutaman kerran: ystäväni synttäreillä, iltapukugaalassa, kun menemme ulos syömään ja yhtenä päivänä töissä. Siellä osa kommentoi rohkaisevasti, yksi kysyy, miksi pidän peruukkia. Jatkan päivää pipo päässä.

13.11.2013 Jonotan turvatarkastukseen Oslon lentokentällä, kun nuori virkailijamies pyytää riisumaan pipon päästäni. Selitän, että kun on nämä syöpähoidot, mutta juippi ei kuuntele. Tokaisee vain kuivasti: 'Hat off.' Kukaan tuskin kiinnittää huomiota laikukkaaseen kaljuuni, mutta häpeän tunne pyyhkii yli kuin aalto. Tunne on vieras ja kestää vain hetken, mutta jää pysyvästi muistiin.

Tähän mennessä en ole juuri nolostellut sairauttani. Olen kertonut sen vaiheista ystävilleni Facebookissa ja kasvotusten, vastannut kaikkiin kysymyksiin. Tiesin alusta asti, että kirjoittaisin kokemuksistani jutun. Mitäs noloa tässä nyt olisi, en ole aiheuttanut sairautta tyhmyyksilläni. Olen puhunut syövästäni suoraan ja asenteella, että tämähän perhana voitetaan, ja saanut kiitosta siitä.

23.12.2013 Istun kuudetta eli viimeistä kertaa sytohoidossa. Suoneni ovat huonossa kunnossa ja ne osaavat jo paeta tiputusneulaa. Jokainen pisto sattuu niin, että näen tähtiä. Hoitajat kulkevat tonttulakeissa ja toivottavat hyvää joulua. Meillä ei vietetä sitä, sillä kotiin päästyä makaan sängyssä kolme vuorokautta tajuamatta päivien vaihtumista.

Kuvotusta ja kolotusta on mahdoton kuvailla. Se on vähän kuin sisuskalut kärventyisivät ja luita höylättäisiin jollain leveällä terällä.

Väsymys on uutta. Nyt on pakko antaa periksi.

Väsymys on uutta. Tähän asti olen ollut reipas ja yrittänyt olla valittamatta oloani. Olen pitänyt töistä vain muutaman sairauspäivän ja vastannut puheluihin silloinkin, kun olen istunut tippaletku käsivarressa. Haluan käydä töissä, sillä se pitää ajatukseni poissa sairaudesta. Voivottelu olisi tuntunut periksi antamiselta, ihan kuin sairaus olisi päässyt voitolle.

Nyt se pääsee, on pakko antaa periksi. Kestää pari viikkoa ennen kuin toivun myrkyistä tolpilleni.

Tammikuun puolivälissä palaan töihin ja seuraavana päivänä alkavat sädehoidot. Käyn niissä 25 kertaa, joka arkipäivä viiden viikon ajan. Hoito on lastenleikkiä aiempaan verrattuna. Pidätän hengitystä hoitopöydällä sädetyksen ajan ja sitten pääsen pois. Muutaman kerran saan paniikkikohtauksen ja tunnen tukehtuvani. Hoidettava rinta turpoaa seuraavaan kuppikokoon ja sen iho palaa punaiseksi ihan kuin olisin unohtunut aurinkoon, mutta en jaksa välittää enää. Pikkujuttu.

Olen luopunut kurvikkaista rintaliiveistä ja vaihtanut ne pehmeisiin. Kotona kuljen väljissä t-paidoissa, kaikki muu tuntuu ilkeältä.

28.2.2014 Tänään juhlitaan viimeistä hoitokertaa! Toimituksessa odottaa yllätyskuoharit ja illalla käyn ulkona syömässä. Olen juhlistanut välietappeja kakkukahveilla tai ostamalla itselleni törkeän hintaisia kukkakimppuja.

Vastedes vointini seuranta on omalla vastuullani, ja lääkkeet on karsittu yhteen hormonipilleriin päivässä. Syön niitä seitsemän vuotta, joiden aikana en saa tulla raskaaksi ja joiden jälkeen olen liian vanha yrittämään. Suomea murtaen puhuva lääkärini pukee tilanteen yhteen koruttomaan lauseeseen: 'Perhe on nyt loppu'.

15.8.2014 Selaan Hesaria lentokenttäloungessa ja odotan pääsyä Lontoon-lennolle. Katse pysähtyy suomalaissuunnittelijan muistokirjoitukseen. Nainen istui kanssani sytostaattihoidoissa ja ehdimme tulla mitä kuuluu -tutuiksi. Nyt hän on joukosta poissa. Uutinen nostattaa ristiriitaiset fiilikset. Samalla, kun toisen kuolema tuntuu epäreilulta, tunnen helpotusta omasta toipumisestani.

Ajatus sairauden uusimisesta käy mielessä silloin tällöin. Jos nyt sairastuisin uudelleen, en olisi yhtä peloissani kuin vuosi sitten. Olisin aivan raivona.

Mitä Tanjalle kuuluu nyt? Lue täältä.

Miksi vatsa turpoaa ja miten mahakipuihin voi vaikuttaa itse? Sisätautilääkäri kertoo vastaukset yleisimpiin vatsapulmiin.

Kivistää. Muljahtelee. Turvottaa. Vatsavaivat ovat yleisiä, mutta onneksi ne ovat usein harmittomia.

Sisätautien erikoislääkärinä työskentelevä Joni Suomi kertoo, että hänenkin potilaansa tulevat vastaanotolle yhä useammin vatsavaivojen vuoksi. 

– Taustalla on harvemmin selkeästi nimettävää sairautta, vaan kyse on toiminnallisista vatsavaivoista, joiden kanssa joutuu oppimaan elämään. Vaivojen voimakkuus ja niiden aiheuttama haitta vaihtelevat, Joni Suomi sanoo.

Kysyimme lääkäriltä kymmenen kysymystä yleisimmistä vatsavaivoista.

”Taustalla on harvemmin selkeästi nimettävää sairautta, vaan kyseessä on toiminnalliset vatsavaivat, joiden kanssa joutuu oppimaan elämään.”

  1. Miksi vatsa turpoaa?
    ”Turvotus on jännä vaiva. Vatsa turpoaa ruokailun takia ihan normaaleista syistä: ruuansulatus käynnistyy, vatsan suola- ja nestetasapaino muuttuu, paksusuoli tuottaa kaasuja.
    Turvotus saattaa olla myös oire ärtyvästä suolesta, mutta aina sille ei löydy selkeää syytä. Yleensä turvotus poistuu itsestään ja kuuluu siis hyvälaatuisiin toiminnallisiin vatsavaivoihin.”
    Suosittelemme! Ilmavaivoja? Nämä ruuat aiheuttavat turvotusta
  2. Miksi vatsa kipeytyy usein ruokailun jälkeen?
    ”Vatsan ei kuulu kipeytyä ruokailun jälkeen. Kivut eivät ole normaaleja, mutta niitä saattaa tulla monestakin syystä.
    Kaikista ruokailun jälkeen tulevista vatsavaivoista ei tarvitse olla aina huolissaan. Ruokailu saa aikaan sen, että ruuansulatus ja suoliston liikehdintä käynnistyvät ja tarvittavat hormonit alkavat erittyä. Vatsavaivat liittyvät muun muassa näihin, eli ne ovat normaaleja, toiminnallisia kipuja. Jos vatsassa on muutenkin kipuja, ruokailu saattaa lisätä niitä. Jos sappikivet kiusaavat, etenkin rasvainen ruoka aiheuttaa kipuja.”
  3. Millaisista vatsakivuista pitää olla huolissaan?
    ”Kipu on aina henkilökohtainen kokemus. Jotkut kokevat jopa invalidisoivaa kipua, toisilla se on pientä liikettä.
    Vatsavaivoista suurin osa on toiminnallisia, eikä niistä tarvitse huolestua. Ne ovat yleensä myös pitkäaikaisia ja harmittomia: monet ovat tottuneet niihin jo lapsuudesta tai nuoruudesta lähtien. Mutta vaikka vatsavaivoja olisi ollut nuoruudesta saakka, lääkärin kanssa on hyvä aina selvittää syy ja sulkea pois sairaudet, kuten keliakia ja laktoosi-intoleranssi.”
    Vatsakivuista pitää olla huolissaan ja mennä lääkäriin heti, kun
    • jos on kovia, äkillisiä kipuja.
    • jos vatsavaivojen luonne muuttuu äkillisesti.
    • jos ulosteessa on verta.
    • jos uloste on mustaa.
    • jos vatsan toiminta muuttuu, esimerkiksi tulee kova ripuli tai ummetus.
    • jos oireisiin liittyy kuumetta.
  4. Vaikuttavatko vatsavaivat psyykeen?
    ”Kyllä. Ihminen on kokonaisuus. Joillakin vatsa toimii sillä tavoin epäsäännöllisesti, että esimerkiksi matkustaminen on hankalaa ja matkat joutuu suunnittelemaan todella tarkkaan. Jotkut joutuvat miettimään ja jännittämään jokaisessa tilanteessa, mitä voi syödä milloinkin – tai voiko ylipäänsä syödä.”
  5. Mitkä vatsavaivat ovat yleisimpiä?
    ”Vastaanotollani olen huomannut, että yleisimmät vatsavaivat liittyvät närästykseen ja ylävatsaan. Joillakin kivut ovat lieviä, mutta toisilla saattaa esiintyä epämiellyttävää poltetta tai muuta tunnetta ylävatsassa. Silloin yleensä kokeillaan happolääkitystä. Diagnoosi on yleensä selvä, jos lääkitys auttaa happovaivoihin.”
    Suosittelemme! 6 vinkkiä suoliston tasapainoon
  6. Mitkä vatsavaivat ovat lisääntyneet eniten viime vuosina?
    ”Tulehdukselliset suolistosairaudet, esimerkiksi Crohnin tauti, ovat selvästi lisääntyneet. Myös toiminnalliset vatsakivut ovat yleisiä, mikä saattaa liittyä länsimaiseen ruokavalioon.”
  7. Milloin vatsavaivoissa joudutaan turvautumaan leikkaukseen?
    ”Ennen leikkausta olennaisin asia on diagnoosi. Hyvälaatuinen toiminnallinen vatsavaiva ei yleensä leikkausta tarvitse, mutta esimerkiksi sappirakko saatetaan leikata sappikivien vuoksi. Crohnin taudissa voidaan leikata suolta. Myös gynekologiset vatsakivut saattavat tarvita esimerkiksi kohdun poiston.”
  8. Miten vatsavaivoihin voi vaikuttaa itse?
    ”Moni ohjaa itse ruokavaliotaan, ja se on hyvä asia. Jos huomaa, että esimerkiksi paprika tai pavut aiheuttavat turvotusta tai vatsakipuja, kannattaa ne jättää pois. Mausteiset ruuat ja kahvinjuonti ovat myös monen vatsakipujen syynä.
    Paljon puhutaan fodmap-ruokavaliosta, joka helpottaa ärtyvän suolen oireita. Sitä kannattaa kokeilla sitkeästi ja tarkasti. Fodmapia pitää noudattaa vähintään kuukausi, jotta saadaan varma tieto, auttaako se.
    Närästystä aiheuttavat etenkin kahvi ja paistetut ruuat. Joillekin myös suklaa tuo närästyksen tunteen, joten sen syömistä on syytä myös harkita.”
    Lue myös! Jatkuvasti vatsa kipeä – auttaako uusi fodmap-ruokavalio?
  9. Kuinka paljon on turvallista muuttaa itse omaa ruokavaliotaan?
    ”Itsenäisesti voi hyvin kokeilla yksittäisen ruoka-aineen jättämistä pois. Moni pitää esimerkiksi gluteenin poisjättämistä hyödyllisenä, vaikka ei ole keliakiaa. Ei ole vaarallista, että jättää yhden ruoka-aineen pois päivittäisestä ruokavaliosta, jos se aiheuttaa kipua.
    Jos kuitenkin iso osa erilaisia ruokia jää pois ruokavaliosta ja pystyy syömään vain muutamia ruokia, pitää mennä lääkäriin tai ravintoterapeutin luo ratkaisemaan ongelma.
    Lapsilta ei pitäisi karsia paljon ruoka-aineita pois neuvottelematta ensin lääkärin kanssa.”
  10. Auttavatko probiootit todella vatsavaivoihin?
    ”Omille potilailleni suosittelen probioottien käyttämistä esimerkiksi silloin, kun kyseessä on ärtyneen suolen oireyhtymä. Pyydän heitä kokeilemaan niitä 2–3 viikkoa. Probioottikokeilussa näkee nopeasti, että toimivatko ne. Osa hyötyy niistä, mutta toiset eivät. Silloin ei kannata rahojaan tuhlata niihin.”
  11. Voiko liikunta pahentaa vatsavaivoja?
    ”Liikunta harvoin pahentaa vatsavaivoja, mutta tämäkin on yksilöllinen kysymys. Joillakin hölkkääminen saattaa provosoida vaivoja, mutta toiset taas saavat liikunnasta hyötyä esimerkiksi ummetukseen. Yleisesti ottaen liikunta edistää vatsan hyvinvointia.”

Vatsakivun mahdollisia syitä:

  • ruuansulatusvaivat
  • ärtyvän suolen oireyhtymä
  • närästys
  • mahahaava
  • tulehduksellinen suolistosairaus
  • gynekologinen syy
  • keliakia
  • laktoosi-intoleranssi.

 

Sisäilmasairaus oireilee ensin kuin flunssa. Jopa puolet pitkään altistuneista sairastuu monikemikaaliyliherkkyyteen.

Sisäilmasairaiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan noin 800 000 suomalaista altistuu kosteusvaurioille tai homeelle kotonaan tai työpaikallaan. Samoja ongelmia on lukemattomissa kouluissa ja päiväkodeissa.

Homesairaus on vain yksi sisäilmasairauden muoto. Oireita aiheuttavat myös kemikaalit ja rakennus- ja sisustusmateriaalien haitalliset voc-yhdisteet.

Professori ja sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen kertoo, mitkä ovat sisäilmasairauden ensimmäiset oireet ja miten sairaus yleensä etenee.

  • Tyypillisimmät ensioireet ovat yskä, nenän tukkoisuus, jatkuva nuha ja silmien kirvely ja punoittaminen.

Oireet liittyvät lähes aina rakennuksessa oleskeluun ja helpottavat sieltä poistuttaessa.

– Jos tässä vaiheessa siirtyy terveisiin tiloihin, yleensä paranee. Jos altistuminen jatkuu, sairaus siirtyy seuraavaan vaiheeseen, Ville Valtonen sanoo.

Sisäilmasairauden diagnosointi on hankalaa, koska sen toteamiseen ei ole yksiselitteistä testiä eikä iso osa altistuneista oireile ensin mitenkään.

  • Ensioireita seuraavat usein jatkuvat keuhkoputkentulehdukset, pitkittyneet limaiset yskät, hengenahdistus, poskiontelotulehdukset, päänsärky ja väsymys.

Joillekin tulee reumaattisia oireita, kuten lihas- ja nivelkipuja, toisille neurologisia oireita, kuten huimausta, puutumista ja keskittymisvaikeuksia.

– Joillekin voi tulla muutaman sekunnin mittaisia muistikatkoksia. Ei muista jonkin asian nimeä tai sitä, mitä oli tekemässä.

”Olen nähnyt ihmisiä, jotka pystyivät ennen juoksemaan maratonin, mutta eivät pysty nyt kävelemään sataa metriä.”

Joillakin hengenahdistusoireet kehittyvät astmaksi. Myös krooniseen väsymysoireyhtymään sairastuminen on mahdollista, mutta harvinaista.

– Silloin fyysinen suorituskyky romahtaa yli puolella. Olen nähnyt ihmisiä, jotka pystyivät ennen juoksemaan maratonin, mutta eivät pysty nyt kävelemään sataa metriä.

  • Valtosen mukaan noin puolet pitkään altistuneista sisäilmasairaista sairastuu lopulta monikemikaaliyliherkkyyteen.

– Sille tyypillistä on se, että saa ärsytysoireita hyvin pienistä pitoisuuksista kemikaaleja, Valtonen sanoo.

– Herkistynyt voi saada voimakasta ärsytystä vaikka bussissa viereen istuvan hajusteista ja joutua poistumaan seuraavalla pysäkillä.

Tyypillisesti ärsytystä aiheuttavat esimerkiksi hajuvedet, huuhteluaineet, meikit, pesuaineet, deodorantit, hiuslakka, tupakansavu, nuotion savu, vaatteiden suoja-aineet, katupöly, pakokaasut ja liikennesaasteet.

Jos ärsyttäville kemikaaleille altistuu pitkään, hajuaisti voi herkistyä niin, että homeen haistaa jopa 100 kertaa herkemmin kuin muut. Herkistyneen hajuaistin on tarkoitus varoittaa kehoa vaarasta.

– Se on vuosien homealtistuksen seurausta. Silloin sairaus on jo pitkällä.

Miten sisäilmasairaus muuttaa elämää? Sisäilmasta sairastunut Eeva kertoo tarinansa Me Naisten numerossa 12/2017.

 

MarjaMummu

Oletko jatkuvasti vähän nuhainen? Erikoislääkäri listaa sisäilmasairauden ensimmäiset oireet

Toimistomme oli vuosia tiloissa, joissa tunnistimme sisäilmaongelmia. Mutta ongelmaa oli vaikea todistaa. Kärsin silmätulehdukista, käheästä äänestä, nuhasta ja lihas- ja nivelkivuista. Ne ikään kuin kuuluivat elämään - ei lääkäri voinut sanoa, että sisäilma olisi syynä. Useilla työntekijöillä oli erilaisia kombinaatioita oireista. Nyt olemme olleet pari vuotta uusissa tiloissa, ja silmätulehduksia ei ole ollut kertaakaan, lihas- ja nivelkivut ovat poissa. Nuha on jäljellä. Vatsanväänteitä,...
Lue kommentti
Vierailija

Oletko jatkuvasti vähän nuhainen? Erikoislääkäri listaa sisäilmasairauden ensimmäiset oireet

Olisi korkea aika yhteiskunnan herätä tekemään asialle oikeasti jotakin sen sijaan, että vähätellään, peitellään ja kielletään ongelman olemassaolo! Kasvamassa on homepäiväkodeissa ja -kouluissa lukematon määrä lapsia ja nuoria, jotka eivät pysty kuuna päivänä muuhun kuin etäopiskeluun, etätöihin ja eristäytymään koteihinsa - jos ylipäätään voivat asua muualla kuin teltoissa. On käsittämätöntä ja kohtuutonta, että jo pysyvästi sairastuneet jäävät täysin vaille yhteiskunnan tukea ja aputoimia,...
Lue kommentti

Nenäsumutteen pitäisi helpottaa tukkoisuutta, mutta sitä ei saa käyttää pidempään kuin ohjeissa sanotaan.

Valmistetta voi käyttää yhtäjaksoisesti enintään viiden vuorokauden ajan.

Lääkkeiden pakkausselosteita ei aina tule luettua kovin tarkkaan, mutta tukkoisuutta helpottavan nenäsumutteen käyttöohjeista tulisi aina tarkistaa, kuinka monena peräkkäisenä päivänä lääkettä saa käyttää. Ohjetta kannattaa myös noudattaa, sillä jatkuva nenäsuihkeen käyttö saattaa jopa pahentaa nenän tukkoisuutta.

Nenäsuihkeriippuvuuden kerran kokeneet tietävät, että kyseessä on todellinen ilmiö. Suihkaus tuo hetkeksi ihanan helpotuksen, mutta sen jälkeen tukkoisuus palaa nopeasti – ja kierre on valmis.

Nuhan aiheuttama tukkoisuus menee yleensä sen verran nopeasti ohi, että sen ajan käytetystä nenäsuihkeesta ei ole haittaa. Pitkän allergiakauden alussa kannattaa kuitenkin olla tarkkana.

Tuloksena lääkenuha

Lääkäri selittää Women's Healthin artikkelissa, että jo kolmen tai neljän päivän jatkuva käyttö tekee nenän verisuonet riippuvaiseksi suihkeen sisältämistä lääkkeistä, jotka vähentävät verisuonten ja limakalvojen turvotusta.

– Verisuonet alkavat turvota normaalia kokoaan isommiksi, koska ne odottavat kemikaalin vaikutuksen alkamista, lääkäri Madeleine Schaberg selittää jutussa.

Seurauksena voi olla kuukausien tai jopa vuosien mystinen tukkoisuuskierre. Ylen artikkelissa kerrotaan, että sitä kutsutaan lääkenuhaksi. Siitä on kyse, kun nenä ei ole enää tukossa nuhan tai allergian vuoksi, vaan syynä ovat nenäsumutteet.

Riippuvuudelta välttyy helposti noudattamalla ohjeita. Allergiaoireita voi hoitaa myös pitkäaikaiseen käyttöön sopivalla, lääkärin määräämällä nenäsumutteella, joka sisältää kortisonia. Myös allergialääkkeistä ja suolavesihuuhtelusta voi olla apua allergiakaudella.

 

Endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti muutti Jutan, 40, elämän. Hän sai myös kuulla, ettei voisi koskaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Jutan mukaan sairaudesta on puhuttava, koska moni nainen kärsii siitä tietämättään.

Ylöjärveläinen Jutta Laino-Tabell kuuli ensimmäisen kerran sanan endometrioosi vasta lääkärin vastaanotolla. Hän ei ollut tehnyt itsediagnooseja kivuliaista kuukautisistaan, eikä kukaan ollut maininnutkaan endometrioosi-sanaa ennen kuin hänen oireensa muuttuivat todella rankoiksi.

– Kuukautiskipuni ovat olleet aina kovat, mutta niitä ei otettu terveydenhuollossa tosissaan. Kävin opiskeluaikanakin säännöllisesti lääkärissä puhumassa oireistani, mutta vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön kuukautisten aikana, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä suolistokipujen vuoksi kirjaston hyllyjen väliin, sain asiallista hoitoa.

Lue myös! Kuukautiset yhtä tuskaa, yhdyntä sattuu, vatsa vaivaa? 14 kysymystä kivuliaasta endometrioosista

Lääkäri löysi Jutan molemmista munasarjoista yli kymmenen sentin endometrioomat, ja Jutta sai kiireellisen leikkausajan sairaalaan. Elettiin vuotta 2002, ja Jutta oli 26-vuotias. Hän teki graduaan yliopistossa ja oli muuttanut miehensä kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Jutta sai kuulla, että häntä uhkaa lapsettomuus.

– Isossa avoleikkauksessa minulta jouduttiin poistamaan toinen munasarja ja toisestakin munanjohtimet ja munatorvi sekä leikkaamaan muun muassa suolistoa. Tuomiona leikkauksen jälkeen oli se, etten koskaan voi saada lapsia luonnollisella tavalla.

– Diagnoosi oli toki helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni ja turvotukselleni, mutta samalla se oli iso sokki ja aiheutti kriisin. Sain tietää olevani kroonisesti sairas, ja kyseessä on vielä sairaus, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Olin aina halunnut olla äiti, ja nyt se oltiin viemässä minulta pois. Mitkään kyyneleet eivät ole koskaan sattuneet niin paljon kuin lapsettomuuden vuoksi vuodatetut.

”Diagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso sokki.”

Jutan mukaan taistelutahto ja huumori eivät koskaan silti kadonneet. Siitä voi kiittää osin hänen ystäviään ja perhettään sekä puolisoa. He kaikki jaksoivat tukea ja kannatella kipeimmissäkin hetkissä, Jutta sanoo.

Vaihdevuodet lääkkeiden avulla

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Jutta oli kolme kuukautta vaihdevuosihormonihoidolla eli hänelle tehtiin vaihdevuodet lääkkeiden avulla. Tavoitteena oli kuivattaa endometrioosipesäkkeitä ja parantaa näin lapsettomuushoitojen onnistumismahdollisuuksia.

– Vaihdevuosikuukausien jälkeen kokeilimme ensimmäisen kerran IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä, mutta se epäonnistui, sillä vuosin nestettä kohtuun ja sen takia minut piti leikata vielä toisen kerran. Tämän jälkeen endometrioosi uusiutui jälleen ja hoitava lääkäri sanoi, että tilanne näyttää siltä, etten tule koskaan saamaan lapsia omilla munasoluilla.

Juttaa hoitanut lääkäri ehdotti jälleen vaihdevuosihoitoa, koska se oli tehonnut viimeksikin hyvin. Tämän jälkeen myös IVF-hoito onnistui, ja Jutta sai kaksostytöt.

– Raskaus ja synnytys sujuivat hyvin, ja endometrioosin oireetkin pysyivät melko hyvin kurissa yli vuoden ajan synnytyksestä, mutta sen jälkeen ne räjähtivät taas ja sain ajan kohdun ja munasarjojen poistoon, Jutta muistelee vuotta 2005.

”Tuntui hullun hommalta lähteä hedelmöityshoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten.”

– Meistä kuitenkin tuntui mieheni kanssa, että perheestämme puutuu vielä joku ja päätimme kaikesta huolimatta kokeilla yksityisellä klinikalla kolmatta IVF-kierrosta. Tuntuihan se tosi hullun hommalta lähteä hoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten eikä valinnanvapautta enää ollut. Tästä hoidosta saimme kuopustyttäremme vuonna 2006.

”Sairauteni tuli takaisin”

Viimeisimmän raskauden jälkeen Jutan endometrioosi pysyi lähes kymmenen vuotta suhteellisen hyvin kurissa. Hän sanoo saaneensa apua esimerkiksi e-pillereistä.

– Tosin pieni pelko on koko ajan ollut siitä, että koska endometrioosini uusiutuu. Eikä pelkoni ollut aiheeton, sillä syksyllä 2016 alkoivat taas kivut ja pikkuhiljaa muutkin oireet palautuivat. Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.

Jutalla diagnosoitiin useampi endometriooma ja adenomyoosi eli endometrioosia kohtulihaksen sisällä.

– Minulla todettiin myös syvällisiä pesäkkeitä emättimen ja suolen välissä sekä pinnallisia pesäkkeitä. Nämä aiheuttavat muun muassa turvotusta ja kipuja. Tuntuu niin kurjalta taas taistella sairautta vastaan, mutta toisaalta tämä on endometrioosin luonne ja osasin siihen jo henkisestikin varautua.

Lääkärin mukaan seuraava askel voisi olla iso leikkaus, jossa Jutalta poistettaisiin sekä munasarjat että kohtu.

”Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.”

– Tällä hetkellä endometrioosiani pyritään kuivattamaan lääkkeellä, joka on tarkoitettu vaihdevuoden jo ylittäneiden rintasyöpäpotilaiden hoitoon. Ainakin olen voinut paremmin ja toiveena olisi, etten joutuisi leikkaukseen.

Oma mieliala mietityttää

Tällä hetkellä Jutta työskentelee muiden endometrioosia sairastavien hyvinvoinnin ja edunvalvonnan eteen. Vuoden alussa hän aloitti Endometrioosiyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Jo aikaisemmin hän on vetänyt vertaistukiryhmiä.

Kolmen tyttären äitinä Jutan suurimpia huolia ovat endometrioosin mahdollinen periytyminen ja oma mieliala.

– Kivut, turvotukset ja väsymyksen kestän kyllä itse. Mutta siinä vaiheessa kun sairaus tai hormonilääkitys alkaa vaikuttaa mielialoihin, ollaan kurjassa tilanteessa, koska silloin sairaus vaikuttaa myös muihin.

 

Jonna S

Jutta, 40, kertoo, miten rankkaa elämä endometrioosin kanssa voi pahimmillaan olla

Mulla operoitu kolmeen kertaa ja kystiä ym samalla. Lapsia siunaantui todella pitkän kaavan kautta😏 mutta aina se uusiutuu..koska en voi käyttää hormonihoitoja migreenin vuoksi. Niillä voisi helpottaa. Eikä kohdunpoistoa suositella vieläkään vaikka ikä 39. Ei kuulma ole hoitomuoto nykyisin😣 lähes kaikilta suvun naisilta on poistettu kohtu tai munasarjoja kasvaimien vuoksi, joten sitä odotellessa. Asiasta kärsivät varmasti tietävät että kyllä poisto vaan voisi olla hoitomuoto parempaan elämään😍
Lue kommentti