Hei, se on vain vettä. Kuva: Shutterstock
Hei, se on vain vettä. Kuva: Shutterstock

Monesti kehno meininki on vain korviesi välissä, eivätkä vastoinkäymiset ole ylitsepääsemättömiä. Onneksi ajatusten suuntaa voi muuttaa.

Töissä on ankeaa, kotona odottaa kaaos ja jugurttipurkin kansikin repeää tuhanteen osaan, kun yrität avata sitä. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Elämä tuntuu kurjalta.

Kas, negatiivisuuden kierrehän se siinä uhkaa käynnistyä, ellei jo käynnistynyt.

Onneksi sen voi myös pysäyttää. Huonoissa fiiliksissä märehtiminen pikkuasioiden takia on rasittavaa ja hyödytöntä, vaikka se tuntuisikin kuinka houkuttelevalta. Kierre voi nimittäin lähteä syvenemään, ja johtaa pahimmissa tapauksissa masennukseen ja ahdistukseen, joista ei enää välttämättä selviäkään omin neuvoin.

Onneksi onnellisuuskirjailijat Marc ja Angel Chernoff jakavat sivustollaan keinoja, joiden avulla negatiivisuudesta pääsee irti ennen kuin on liian myöhäistä.

Heidän mukaansa negatiivisten ihmisten (kyllä, on olemassa negatiivisia ja positiivisia ihmisiä) suurin virhe on, että he kehuskelevat olevansa vain realisteja. Seurauksena on, että "realistit" eivät välttämättä edes yritä tai eivät heittäydy hommaan mukaan täysillä, koska epäonnistumisen riski on olemassa. Kun ei yritä, ei yleensä saavutakaan mitään. Kielteisyys määrittää silloin tekemistä.

1. Hylkää ääripäät

Olet varmaan joskus kuullut jotakin horinaa mustavalkoisesta ajattelutavasta ja kultaisesta keskitiestä? Ne opit olisi hyvä ottaa käyttöön. Jos asiat ovat pikkuisen huonosti, ne ovat pikkuisen huonosti. Eikä se ole sama asia kuin täydellinen katastrofi. Sellaisiakin sattuu, mutta harvemmin. Sade kenties kastelee sinut ja hidastaa matkantekoasi, mutta ei pilaa koko päivää.

2. Lopeta yleistäminen

Saitko pakit yhdeltä ihmiseltä? Älä sitten sano, että koko tulevaisuutesi parisuhderintamalla on menetetty. Pakkien saaminen tuntuu tietysti pahalta, eikä ole hauskaa kuunnella "uutta matoa koukkuun" -sutkautuksia kavereilta, mutta kenties voit ajatella, että te kaksi ette vain kuuluneet toisillenne. Muista, että yhden vastoinkäymisen jälkeen saattaa tulla yksi onnistuminen. Koko peliä ei ole menetetty.

3. Älä vähättele hyviä asioita

"Noo, mulla nyt vain kävi hyvä tuuri." Tai sitten työsi tuotti tulosta! Kielteinen ajattelu saa usein vähättelemään onnistumisia ja korostamaan takapakkia. Koeta pitää nämä kaksi asiaa tasapainossa ajattelemalla epäonnistumisia väliaikaisina hidasteina ja iloitsemalla menestyksestäsi. Mokissakin on hyvät puolensa: niistä voi oppia.

4. Ajattele selvemmin

Älä hyppää suoraan johtopäätöksiin. Jos kaverisi ei ole soittanut, on turha murehtia sitä, että kenties hän ei haluakaan puhua kanssasi. Mistä syistä itse jättäisit soittamatta kaverillesi? Hyvin todennäköisesti siksi, että olet kiireinen. Tai siksi, että ajattelet hänen kyllä soittavan. Tai siksi, että puhelinlaskusi on jo tähtitieteellinen. Monet ongelmat ovat olemassa vain omassa päässäsi, joten kun saat itsesi kiinni kehittelemästä mitä oudoimpia selityksiä asioille, vedä syvään henkeä ja mieti vielä uudelleen.

Liikunnan positiivisista vaikutuksista masennuksen hoidossa ei ole varmaa näyttöä, mutta varmin valinta on todennäköisimmin ryhmässä harrastettava liikunta.

Ylös, ulos ja lenkille – sillä se masennus ainakin helpottuu, moni saattaa ajatella. Liikunnan hyödyistä masennuksen hoidossa onkin näyttöä, mutta tulokset liikunnan vaikutuksista ovat loppujen lopuksi hyvin ristiriitaisia.

Helsingin Sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan boulderkiipeily helpottaa masennuksen oireita. Tutkimuksessa kiipeilyn hyödyt perusteltiin sillä, että kiipeily vaatii keskittymistä, jolloin asioiden vatvominen ja murehtiminen vähenee.

Myös esimerkiksi joogan on tutkitusti todistettu auttavan masennuksesta toipumiseen. Käypä hoito -suosituksissa puolestaan kerrotaan, että säännöllinen ja riittävän usein toteutettu ryhmämuotoinen liikunta saattaa parantaa masennuksen hoidon tehoa.

Lue myös: Mielenterveyttäkin kannattaa treenata! 13 helppoa tapaa vahvistaa mieltä itse

Samaan aikaan Käypä hoito -suosituksien mukaan monessa tutkimuksessa todetaan, että liikunnalla ei ole merkitystä masennuksesta parantumisessa. Esimerkiksi espanjalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että ne jotka liikkuivat, eivät saaneet parantumisessa sen parempia tuloksia kuin ne, jotka eivät urheilleet.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsän mukaan tulokset ovat ristiriitaisia muun muassa sen takia, että syy-seuraussuhteita on usein vaikea todentaa.

– Tutkimuksissa haetaan usein joitain yhteyksiä, kuten onko ihmisillä, jotka kertovat liikkuvansa paljon, enemmän tai vähemmän masennusta kuin niillä, jotka kertovat liikkuvansa vähän. Tällaisissa tutkimuksissa on hyvin vaikea erottaa sitä, mikä on syytä ja mikä seurausta, eli esimerkiksi johtuuko liikkumattomuus masennuksesta vai toisin päin, Isometsä kertoo.

”On vaikea sanoa, johtuvatko positiiviset vaikutukset ryhmässä olosta vai itse liikunnasta.”

Käypä hoito -suosituksien mukaan hyviä tuloksia saavuttaneille tutkimuksille oli yhteistä nimenomaan se, että liikunta oli ohjattua ja ryhmämuotoista, ja potilaan säännöllistä osallistumista seurattiin aktiivisesti. Silloinkin on vaikea sanoa, mistä positiiviset tulokset todella johtuvat.

– Kun puhutaan esimerkiksi ryhmämuotoisesta liikunnasta, on vaikea sanoa, johtuvatko positiiviset vaikutukset ryhmässä olosta vai itse liikunnasta. Mukana olo voi antaa sosiaalista tukea kun tutustuu uusiin ihmisiin, saa uusia ystäviä ja on jotain mielekästä tekemistä. Voi siis olla vaikea todentaa, tulevatko hyvät kokemukset itse liikunnasta vai sen sosiaalisuudesta, Isometsä sanoo.

Mitä tutkimuksista pitäisi siis päätellä – onko liikunnasta hyötyä ja kannattaako sitä harrastaa helpottaakseen masennuksen oireita?

Melko varmasti voi sanoa, että kannattaa. Vaikka positiiviset vaikutukset tulisivat esimerkiksi liikunnan sosiaalisudesta, se saa aikaan kuitenkin jotain hyvää.

”Pikkuhiljaa alkaa tulla esille johdonmukaisia löydöksiä siitä, että tietyntyyppinen liikunta on masentuneille hyvä hoitokeino.”

Mielekkään urheilulajin löytäminen on asiassa avaintekijä, koska kaikki ei sovi kaikille. Toisilla ehkä kiipeily tai jooga auttaa masennuksen oireisiin, mutta jos urheilulajista ei nauti, siitä ei todennäköisesti saa paljoakaan hyvää irti. Loppujen lopuksi tärkeintä on urheilu ylipäätään, kun siitä nauttii tavalla tai toiselta – johtuivatpa hyvät tulokset suorituksesta tai liikunnan sosiaalisuudesta.

Isometsä on luottavainen sen suhteen, että liikunnan vaikutuksista masennuksen hoidossa on mahdollista saada lähivuosina paljon tarkempaa tietoa. Todennäköisesti myös varmempia faktoja siitä, mikä liikuntamuoto on kaikkein tehokkainta masentuneille.

– Tutkimukset ovat siitä hyviä, että osallistujat valitaan satunnaisesti. Kun tällaisia tutkimuksia kertyy tulevaisuudessa lisää, alkaa pikkuhiljaa tislautua esille selkeämpiä tuloksia. Silloin alkaa tulla esille johdonmukaisia löydöksiä siitä, että tietyntyyppinen liikunta on masentuneille hyvä hoitokeino, Isometsä sanoo.

– Olen luottavainen siitä, että muutaman vuoden päästä tiedämme enemmän. Toki nytkin olettaisin, että liikunta on masennuksen kannalta hyödyllistä, mutta satavarma ei voi vielä olla.

Tapio

Onko liikunnasta oikeasti apua masennuksen hoidossa? Asiantuntija kertoo, mitä ristiriitaisista tuloksista kannattaa päätellä

Ehkä ihmisten kohtaamisesta on jopa suurempi merkitys kuin itse liikkumisella. Masentunut ihminen ei saa välttämättä iloa yksin liikkumisesta, jos ympäristö ei pysty antamaan virikkeitä, joilla ahdistavaa oloa saisi häivytettyä. Pienikin ympäristön vaihdos mielestäni antaa uusia virikkeitä, jolloin henkilön olo voi kohentua jopa yksin kulkiessaan. Samaahan me huomaamme matkaillessa uudessa ympäristössä.
Lue kommentti
Tapio

Onko liikunnasta oikeasti apua masennuksen hoidossa? Asiantuntija kertoo, mitä ristiriitaisista tuloksista kannattaa päätellä

Omasta mielestäni masentuneen ihmisen olisi hyvä tavata ihmisiä, mutta masentuneena ihminen ei jaksa tai kykene olemaan sosiaalinen tai liikunnallinen. Toisaalta jos esim. olisi henkilö, joka tulisi kotiin saakka katsomaan (toki henkilön luvalla), mikä on tilanne, esim. onko jääkapissa ruokaa tai muuten onko missä kunnossa henkilö, se voisi ehkä auttaa henkilöä ulos masennuksen aiheuttamasta sisäänpäinkäpertymisestä, jota kys. sairaus saattaa aiheuttaa. Kahvinkeitto ja ulkona käynti hieman...
Lue kommentti

Naisista ja lihavuudesta väitellyt Jyväskylän yliopistonlehtori Hannele Harjunen torjuu sen, että äärimmäisen lihavien mallien käyttäminen ruokkisi vääriä kauneusihanteita. Hänen mukaansa lihavien täytyy saada näkyä muunakin kuin ongelmana.

Catwalkeilla on tunnetusti totuttu näkemään langanlaihoja malleja. Vähitellen suunnittelijoiden luomuksia ovat kuitenkin alkaneet esitellä maailmalle myös pluskoon mallit.

The Daily Telegraph uutisoi, että maailmalla terveydenhuollon ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että muotinäytöksissä käytetään nykyään yhä enemmän sairaalloisen lihavia malleja.  

Amerikkalainen huippulääkäri Brad Frankum uskoo, että ylipainoisten mallien esiintyminen näytöksissä voi viedä kauneusihanteita väärään suuntaan – aivan samalla tavalla kuin liian laihojen mallien käyttäminen tekee. Frankum pelkää, että ylipainoiset mallit välittävät lihavuudesta liian kaunisteltua kuvaa.

Onko Frankumin huoli aiheellinen? Yleistyvätkö ylipainoisten mallien ja terveydelle vaarallisen lihavuuden ihannointi?

Jyväskylän yliopistossa naistutkimuksen oppiaineesta väitelleen yliopistonlehtori Hannele Harjusen mielestä kyse on hyvin marginaalisesta ilmiöstä.

– Epäilemättä yli 95 prosenttia kaikista malleista on muita kuin lihavia. Yleisesti niin sanotut pluskoon mallitkin ovat kokoa 38–40. Eli jos puhumme plusmalleista, useimmat ovat aivan tavallisen kokoisia.

Harjunen näkee vain positiivisena sen, että oikeasti lihavia malleja tulee mallimaailmaan, sillä se lisää kehojen moninaisuuden näkyvyyttä.

Terveyshuoli onkin lihavuuspaniikkia

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Harjunen ei tunnista ylipainoisten mallien käyttämisessä terveysriskiä. Terveyshuolen sijaan kyse on pikemminkin lihavuuden aiheuttamasta paniikista.

– Lihavuuden tai lihavien ihmisten näkyvyyttä ei nimittäin yleensä pohjimmiltaan vastusteta sen vuoksi, että sitä pidettäisiin terveyskysymyksenä, vaan siksi, että lihavuuteen ja lihaviin ihmisiin liitetään hirveä määrä negatiivisia stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Harjusen mukaan lihaviin liitetty terveyshuoli on yleinen, mutta se kätkee sisäänsä yleensä paljon vähemmän mairittelevia motiiveja.

”Kehon leimaaminen ulkonäön perusteella ongelma”

Lihavuuden näkeminen häpeällisenä on Harjusen mielestä itse ongelma.

– Tietyn kokoisten ihmiskehojen leimaaminen sairaaksi vain ulkonäön perusteella on itsessään ongelmallista. Ulkonäön perusteella tiedämme hyvin vähän ihmisten terveydentilasta.

Harjusen mukaan on vielä ongelmallisempaa, jos tietyn kokoisten ihmisten olemassalo nähdään haitallisena, kuten The Daily Telegraphin jutussa.

– Jos lihavat ihmiset eivät saa näkyä tai heihin ei saisi liittää mitään positiivista, sanotaan itse asiassa, että he eivät saisi olla olemassa kuin ongelmana. Tämä on paljon vaarallisempi viesti kuin muutama lihava malli catwalkilla, Harjunen lataa.

PiP

Lääkärit huolissaan ylipainoisista huippumalleista – tutkija tyrmää: ”Ulkonäkö ei kerro ihmisen terveydentilasta”

Juuri näin! Pluskokoisena naisena saa kohdata paljon vihaa ja ennakkoluuloja, joita naamioidaan huoleksi terveydestä, kun oikeasti on kyse ihmisten häpäisystä ja syrjimisestä! Onneksi viimeisin tabu ja kiusaamisen aihe - eli ylipainoisuus, etenkin naisilla - otetaan viimeinkin käsittelyyn.
Lue kommentti
Oiva Rutanen

Lääkärit huolissaan ylipainoisista huippumalleista – tutkija tyrmää: ”Ulkonäkö ei kerro ihmisen terveydentilasta”

Ei kannata syyttää ylilhavia, koska he ovat Virallisten ravintosuosituksien uhreja! Sain kokea kantapään kautta terveydessäni tämän mokan! Opi kyseen'alaistamaan viralliset suositukset, ennenkuin käy näin: http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/1-uusinmaaliskuu-2017-ala-tee-tata-... Tässä tyhjentävä opastus. Lue linkki+sivun lopussa oleva linkki: http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/hoty-lihomisen-tietoisku/
Lue kommentti