Kaisa Kauppilan Toinen elämäni -näyttelyssä kuvat ja niissä esiintyvien alkoholistien tarinat muodostavat parin. Tässä kuvassa oleva 24-vuotias nainen on ollut 4 vuotta raitis. "Juovana alkoholistina pystyin vain haaveilla unelmien toteutumisesta.  Raitistuneena alkoholistina olen saanut toteuttaa lapsuudenunelmani ja esiintyä teatterilavoilla mitä mielenkiintoisimmissa hahmoissa." Kuva: Kaisa Kauppila / Toinen elämäni
Kaisa Kauppilan Toinen elämäni -näyttelyssä kuvat ja niissä esiintyvien alkoholistien tarinat muodostavat parin. Tässä kuvassa oleva 24-vuotias nainen on ollut 4 vuotta raitis. "Juovana alkoholistina pystyin vain haaveilla unelmien toteutumisesta. Raitistuneena alkoholistina olen saanut toteuttaa lapsuudenunelmani ja esiintyä teatterilavoilla mitä mielenkiintoisimmissa hahmoissa." Kuva: Kaisa Kauppila / Toinen elämäni

Valokuvaaja Kaisa Kauppila kuvasi näyttelyään varten kaksitoista suomalaista alkoholistinaista. Kolme heistä kertoi meille tarinansa.

– Alkoholismi on edelleen tabu, ja siihen liittyy paljon myyttejä, kuten vaikkapa se, että nuoret eivät sairastuisi siihen. Erityisesti naisille alkoholismi on edelleen paha leima. Alkoholismi koskettaa kuitenkin kaikkia yhteiskunnassamme: siitä on joko omia tai tuttujen kokemuksia, valokuvaaja Kaisa Kauppila sanoo.

Siksipä hän kuvasi 12 eri ikäistä naista marraskuussa avautuneeseen Toinen elämäni -valokuvanäyttelyynsä. Valokuvissa raitistuneet naiset kertovat uudesta elämästä, jonka he ovat raittiina saaneet. He haluavat näyttää, että se on mahdollista kaikille.

Kolme Kaisan kuvaamista naisista kertoi meille tarinansa.

21-vuotias nainen: "Kun täytin 18, tajusin olevani alkoholisti"

"13-vuotiaana kiinnostuin päihteistä ja vedin ensimmäiset kännit. Rakastuin siihen, että päihtyneenä pääsin pakoon itseäni ja tätä maailmaa. Kun täytin 18, tajusin olevani alkoholisti.

En kuitenkaan pystynyt myöntämään sitä ääneen, vaan yritin kuukausia lopettaa päihteiden käytön yksin. Joka kerta löysin itseni uudestaan samasta tilanteesta: lattialta itkemästä tuskaani. En halunnut elää. Yritin itsemurhaa ja olin mielisairaalassa ja katkaisuhoidoissa, mutta mikään ei auttanut. Vasta, kun pyysin apua ja sain vertaistukea, tajusin, että minussa ei ole mitään vikaa, olen vain sairas.

Olen aina ollut erityisen herkkä tyttö. Saatoin jo lapsena purskahtaa itkuun ilman syytä. Kouluaikoina minua kiusattiin, ja teinivuodet olivat raskaita ja vaikeita. Häpesin herkkyyttäni ja halusin peittää sen kovan kuoren alle. Siinä auttoi alkoholi.

Kun lopulta sain apua, alkoholi oli jättänyt minuun niin suuret haavat, että toipuminen ei tapahtunut ihan päivässä. Nyt olen ollut kaksi vuotta raitis. Raittiina olen opetellut rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.

43-vuotias nainen: "On ihme, että olen elossa"

"Alkoholismista ei voi parantua. Siitä voi ainoastaan toipua niin, että sairaus pysyy hallinnassa hoitojen avulla. Minulla on aina tämä sairaus, enkä koskaan voi ottaa pisaraakaan.

Halusin muuttua, koska olin aivan tyhjä ja loppu. Ymmärsin, etten halua kuolla. Alkoholi ja päihteet eivät olleet minua varten. Olin elänyt niiden kanssa jo yli 25 vuotta. En vain enää jaksanut sitä elämää.

Alkoholia ja huumeita aloin käyttää jo nuorena. Jo alle täysi-ikäisenä olin toivoton tapaus. Esikuvani oli Sid Viciousin ex-tyttöystävä Nancy Spungen, ja yritin toteuttaa hänen elämäntyyliään mahdollisimman hyvin. Kiersin kaikki laitokset: lastenkodin, mielisairaalan, koulukodin. Ja jokaisesta minut heitettiin ulos. Vankila oli ainoa paikka, missä pysyin, mutta olin siellä onneksi vain muutaman viikon. Olin prostituoitu, seurustelin rikollisten kanssa ja elin erittäin itsetuhoista elämää.

Vuonna 2005 hakeuduin terapiaan ja kävin peruskoulun loppuun. En ollut tuolloin vielä valmis lopettamaan alkoholin ja huumeiden satunnaiskäyttöä, vaan jatkoin itsetuhoista elämääntapaani. Opiskelin ammatin ja muutin Helsinkiin.

Uusi elämä oli kuitenkin liikaa. Jäin sairauslomalle, menin A-klinikalle ja hakeuduin vertaistuen piiriin. Sillä tiellä olen. Myönsin olevani alkoholisti vuoden 2011 lopulla. Raittiuden aloitin alkuvuodesta 2012.

Nyt olen elossa ja raitis. Se on ihme. Tarinani on rankka, mutta osoittaa, että mistä tahansa voi selvitä, jos kykenee ottamaan apua vastaan ja on motivoitunut muuttamaan elämänsä."

51-vuotias nainen: "Salasin sairauteni, koska pelkäsin, että lapseni viedään"

"Huomasin olevani alkoholisti jo varhain, mutta koska olin äiti, salasin sairauteni pitkään. Alkoholi oli ollut minulle ongelma jo 16-vuotiaasta lähtien.

Äitien ajatellaan olevan täydellisiä ja hallitsevan kaiken. Heillä ei saisi olla päihde- tai mielenterveysongelmia. Siksi salasin kaiken. Hain apua kaikkiin muihin ongelmiini, mutta oleellisimmat vaivat kätkin. Pelkäsin, että jos haen apua alkoholismiin, lapseni otetaan huostaan.

Kuusi vuotta sitten poliisit pysäyttivät minut rattijuopumuksesta. Silloin tajusin muuttaa elämäni.

Nyt olen kahden lapsen onnellinen yksinhuoltaja ja voin tarjota heille raittiin perhe-elämän.

Raitistuttuani katkaisin sukupolvien ketjun. Opin alkoholistiksi jo kotona. Isäni on edelleen alkoholisti. Kun olin nuori, ajateltiin, että vapaa-aika ja hauskanpito tarkoittavat viinanjuomista. Kaikki tekivät niin, myös ystäväni, mutta minulle siitä tuli ongelma."

Valokuvaaja Kaisa Kauppilan Toinen elämäni -näyttely alkoholismista selviytyneistä naisista Hei Helsinki -galleriassa (Aleksanterinkatu 28, Kiseleffin talo) 20.11.–9.12. Tarkemmat tiedot aukioloista täällä.

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!