Viljayliherkkien vatsat eivät ehkä kiukuttelekaan muuten vain.

Moni on jättänyt viime vuosina viljan pois ruokavaliostaan, vaikka ei kärsikään keliakiasta.

Tähän mennessä on ollut epäselvää, miksi viljojen sisältämä gluteeni aiheuttaa yliherkkyysoireita, esimerkiksi vatsanväänteitä ja turvotusta niillekin, jotka ovat terveitä. On jopa epäilty, että vika olisi vatsan sijaan korvien välissä.

Columbian yliopiston tutkimuksessa on kuitenkin saatu näyttöä siitä, että vika todellakin piilee ruuansulatuskanavassa. Tutkimustulokset julkaisi Gut-tiedesivusto.

Tutkimukseen osallistui henkilöitä, jotka eivät sairastaneet keliakiaa, mutta saivat oireita viljoista. Toisessa vertailuryhmässä oli keliaakikkoja ja toisessa terveitä.

Syynä on todennäköisesti heikentynyt suolen seinämä.

Tutkimuksen mukaan viljaherkkien oireiden syynä on todennäköisesti heikentynyt suolen seinämä, joka päästää verenkiertoon mikrobeja ja ravintoaineiden osasia, Helsingin Sanomat kirjoittaa tutkimuksesta. Seurauksena on autoimmuunireaktio, joka tuntuu vatsakipuina ja oireilee turvotuksena ja ripulina.

Kun tutkimukseen osallistuneet jättivät vatsaa ärsyttävät hiljat pois ruokavaliostaan puoleksi vuodeksi, suoliston vauriot paranivat ja immuunijärjestelmän tila koheni.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Eksyin tähän 'uutiseen'

Tästä syystä vilja aiheuttaa vatsaoireita niillekin, joilla ei ole keliakiaa

Mitä seuraava tekstistä lainattu tarkoittaa: Kun tutkimukseen osallistuneet jättivät vatsaa ärsyttävät hiljat pois ruokavaliostaan puoleksi vuodeksi, suoliston vauriot paranivat ja immuunijärjestelmän tila koheni. ???? hiljat pois ???? Uutisoinnnnnnnnnnissa tärkein asia on:Ei kirjoitusvirheitä, koska kirjoitettuun asiaan ei voi luottaa!
Lue kommentti

Me Naisten raati maisteli sokkona nyt niin trendikkäitä makuvesiä.

Kurkkuvettä. Kookosvettä. Lastenvettä. Erilaisia makuvesiä on nykyisin hillitön määrä kauppojen juomahyllyillä. Virvoitusjuomahyllyt kapenevat, kun rinnalle tulee koko ajan uusia maustettuja vesiä. Esimerkiksi kaktusvedestä povataan vuoden 2017 megatrendiä, kertoo Glorian ruoka & viini.

Vesiä myydään huippuunsa viritetyillä terveysväitteillä, kuten ”luonnon oma palautusjuoma” sekä ”sisältää hyödyllisiä vitamiineja ja antioksidantteja”. Muun muassa näiden väitettyjen ominaisuuksien vuoksi jotkut kutsuvat makuvesiä hörhöjuomiksi. Toiset uskovat täysillä terveysvaikutuksiin, toiset taas juovat makuvesiä janoonsa silloin, kun hanavesi ei maistu.

Makuvedet ovat yleensä kevyitä vaihtoehtoja esimerkiksi virvoitusjuomille, mutta nekään eivät ole täysin kalorittomia. Kaupoissa myytävät luonnollisimmatkin vedet saattavat maistua todella makeilta – tai haista kynsilakan poistoaineelta, ilmeni Me Naisten sokkotestissä.

Raatimme maisteli neljää erilaista kuplatonta makuvettä, joista koivu- sekä kookosvesi ovat olleet myynnissä pisimpään Suomessa. Melonivesi on kauden uutuusjuoma.

Vedet arvioitiin asteikolla 1–5, ja joukosta löytyi selvä voittaja!

Lue myös! Uusi tutkimus: kaloriton kivennäisvesi voikin lihottaa

  1. Kaktusvesi
    Kaktusvesi, Truenopal, 3,99 euroa.
    Kaktusvesi, Truenopal, 3,99 euroa.

    Kiitämme: Mehumainen, luonnollisen makuinen vesi, jossa on kauniin punainen väri. Kenelläkään kuudesta testaajasta ei tullut mieleen kaktus. ”Vähän mustikkainen.”
    ”Ei maistu liian makealta, ja sopisi vaikka janojuomaksi reissussa tai janoiselle lapselle.”
    Moitimme: ”Hieman saippuamainen haju.”
    Arvosana: 3,5
    Ainesosat: 20-prosenttisesti kaktussosetta, suodatettua vettä, luonnollisia makuaineita ja väriaineena punajuurta.
    Alkuperämaa: Yhdysvallat
    Energiaa: 9 kcal / 100 ml

     

  2. Melonivesi
    Melonivesi, What a melon, 3,35 euroa.
    Melonivesi, What a melon, 3,35 euroa.

    Kiitämme: Melonivesi sopii parhaiten hänelle, joka rakastaa vesimelonia, vaikkakaan kaikki eivät osanneet määritellä tätä makua: ”Tuttifruttimainen.” ”Joku voimakas hedelmä.” ”Karkkia.”
    Koostumus on selvästi paksumpaa kuin muissa testin vesissä. ”Täydellinen kylmä janojuoma helteellä.”
    Moitimme: ”Luotaantyötävä ruosteinen väri.”
    Arvosana: 3
    Ainesosat: 80-prosenttisesti vesimelonimehua, lähdevettä, sitruunamehua, luonnollista vesimelonin ja sitruunan uutetta.
    Alkuperämaa: EU
    Energiaa: 24 kcal / 100 ml

     

  3. Koivuvesi
    Koivuvesi, Nudu Drinks, 1,95 euroa.
    Koivuvesi, Nudu Drinks, 1,95 euroa.

    Kiitämme: Koivuvesi jakaa voimakkaimmin testaajien mielipiteet. Makua on vaikea määritellä; jotkut maistavat koivujuomassa jopa omenaa ja kanelia. ”Todella raikkaan ja kevyen makuinen janojuoma.”
    Moitimme: ”Haisee kynsilakan poistoaineelta ja maistuu kalkkimaiselta.”
    ”En ymmärrä, mitä tämä on, palautusjuomaa?”
    Arvosana: 2,5
    Ainesosat: Vettä, koivunsilmu- ja koivunlehti-uutetta, fruktoosia, glukoosia, ksylitolia, sitruunahappoa ja C-vitamiinia.
    Alkuperämaa: Suomi
    Energiaa: 5 kcal / 100 ml

     

  4. Kookosvesi
    Kookosvesi, Puhdistamo 2,90 euroa.
    Kookosvesi, Puhdistamo 2,90 euroa.

    Kiitämme: Kookosvesi on helppo tunnistaa; haju ja maku ovat voimakkaita. Joillekin kookosvesi tarkoittaa suurinta herkkua: ”Täyteläisen makeaa juomaa, joka sopii välipalaksi tai energiajuomaksi.”
    Moitimme: Toisille kookos maistuu lähinnä saippualta: ”Tunkkainen ja kitkerä jälkimaku.”
    Ainesosat: 100-prosenttisesti kookosvettä.
    Alkuperämaa: Thaimaa
    Energiaa: 23 kcal / 100 ml

Kysely

Kumpaa suosit: hana- vai makuvettä?

Hanavettä!
Hanavettä!
94.7%
Makuvettä!
Makuvettä!
5.2%
Ääniä yhteensä: 269

Nykyään ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä ruokaa itse. Vaikka sitten eineksistä.

Kiireinen ihminen syöksyy kotiin kaupan kautta ja alkaa kokata pesueelleen illallista saatuaan hädin tuskin palttoon pois päältään.

Hän leikkaa auki pussillisen peruna-sipulisuikaleita, kaataa uunivuokaan, läträä joukkoon mausteista ruokakermaa ja valmiita kinkkusuikaleita. Sössö uuniin ja avot – pian on perheen ruoka pöydässä. Kiireinen ihminen antaa hengessään itselleen kymmenen pistettä. Tulipa kokattua!

Mutta hetkinen. Mikäs tässä oikeasti oli omatekoista? Peruna ja sipuli otettiin pakastimesta valmiina suikaleina. Ruokakermaan oli valmiiksi ympätty mausteita, kinkkukin viipaloitu tehtaan liukuhihnalla.

Minuutti per lautanen, kilahdus ja pöytään. Kätevää, eikö vain?

Ollaan aika kaukana ruuan alkuperäisestä ajatuksesta, jossa perunat kuoritaan ja viipaloidaan ja sipulit silputaan tippa linssissä, kinkun riipimisestä puhumattakaan.

Siitä ollaan itse asiassa niin kaukana, että olisi melkein se ja sama, vaikka iskisimme mikroon valmiin kinkkuperunakiusauksen ja lämmittäisimme sen. Minuutti per lautanen, kilahdus ja pöytään. Kätevää, eikö vain? Miksi me ruuhkavuosien raskauttamat ihmispolot emme osaa iloita siitä, että tällainen helppous on nykyään mahdollista?

Kotikeittiön ihmeitä

Ikävä kyllä moni meistä ei siihen kykene. Puolivalmisteet passaavat, valmisruoka ei. Miksi, ruokaan erikoistunut psykologi Outi Rinne?

– Käsitys siitä, että itse tehty ruoka on sitä parasta, elää sitkeästi. Kyse on uskomuksista ja asenteista, jotka kohdistuvat erityisesti naisiin: hyvä äiti kokkaa lapsilleen, kotiruoka on rakkauden osoitus, Rinne selittää.

”Välittämistä voi osoittaa muutenkin kuin ruualla: juttelemalla ja halaamalla, aidolla yhteydellä perheenjäseniin.”

– Usein taustalla on myös oma ruokahistoria – kotikeittiössä häärivä punaposkinen äiti, isoäidin lihapullat. Ruokaan liittyy paljon tunnetta.

Rinteen mielestä nykyäitien pitäisi armahtaa itseään.

– Maailma on muuttunut ja ruuanlaitto sen mukana. Eineksiä voi hyvin välillä tarjota kiireisessä arjessa. Välittämistä voi osoittaa muutenkin kuin ruualla: juttelemalla ja halaamalla, aidolla yhteydellä perheenjäseniin, Rinne kannustaa.

Ruuan psykologisen puolen ovat kuluttajatutkimuksissaan huomanneet myös valmisruokavalmistajat. Esimerkiksi Saarioinen puhuttelee kotikokkeja uuden 5 vaille valmis -tuotesarjansa mainonnassa näin: Kokkaamisen työläs esivalmistelu jää pois, ja pääset itse valmistamaan lämpimän ruoan.

Lohdullista. Sydämeen osuvaa. Kaikkiin meihin kiireisiin ihmisiin vetoavaa.

Kunnon ihminen tekköö itte.

Vaikka sitten vähän fuskaten.

50 vuotta sitten karppausta ei ollut vielä keksitty, mutta hiilihydraatteja kammottiin silti. 

Painonpudotuksen perussääntö – kuluta enemmän kuin syöt – ei ole vuosikymmenten kuluessa muuttunut mihinkään, mutta dieetit ovat. Me Naiset kirjoitti vuonna 1968 ystävänpäivän numerossaan pikalaihdutuskuureista, joiden avulla oli määrä saada karistettua viisi kiloa ”ennätysajassa”. 

”Useimmat meistä luopuisivat mielellään ylimääräisistä kiloistaan. Esimerkiksi viidestä kilosta, jolloin painomme alkaisikin tuntua mukavalta ja mahtuisimme vielä kerran siihen kaikkein tyylikkäimpäämme,” jutussa arvellaan. 

Nykyään on tapana korostaa pitkäjänteisyyttä ja harkitun painonpudotuksen terveysvaikutuksia. Pikadieettejä ja erillisiä laihdutuskuureja asiantuntijat eivät ainakaan suosittele. Toisin oli ennen vanhaan: Me Naisissa esitellyt pikakuurit olivat niin intensiivisiä, että niitä oli lupa noudattaa vain muutaman päivän ajan, ja sitten piti palata normaaliin ateriointiin. 

Laihdutuskuureissa oli kovat lupaukset.
Laihdutuskuureissa oli kovat lupaukset.

Jojo-laihdutus sentään oli tuttua jo vuonna 1960-luvun lopulla, mutta sen haitoista ei puhuttu. 

”Kukin seuraavasta viidestä laihdutusmenetelmästä laihduttaa nopeasti mutta tilapäisesti, sillä lyhyestä laihdutuskuurista on helppo toipua keräämään pudonneet kilot yhtä nopeasti takaisin.”

”Voileipiä varomme erityisesti, sillä niillä mässäily on kautta aikain lisännyt painoamme.”

Harkintaan kuitenkin kehotettiin.

”Emme totisesti kaunistu emmekä virkisty, jos näemme nälkää vain sen vuoksi, että vartalomme kutistuisivat langanlaihaksi.”

Millaisia nämä ihmeen tehokkaat pikakuurit sitten olivat? No, aika hurjia muutaman ruoka-aineen paastoja. Me Naiset ei suosittele kokeilemaan kotona.

1. Poistomenetelmä

Poistomenetelmän varoitetaan rikkovan ravintofysiologisia sääntöjä, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Tämä menetelmä lienee ollut hankala 1960-luvun lopun suomalaisille, sillä dieettiin kuuluu perunoista luopuminen kokonaiseksi viikoksi!

Perunoiden sijaan syödään vihanneksia, lihaa ja kalaa. Liemiä ja mehuja saa nautiskella niin paljon kuin sielu sietää, mutta leipää on syytä välttää. Kuuri siis muistuttaa hieman karppausta, jossa vältellään hiilihydraatteja. 

”Voileipiä varomme erityisesti, sillä niillä mässäily on kautta aikain lisännyt painoamme,” jutussa varoitetaan.

Kokojyväleipää saa syödä, mutta ilman voita – paitsi, jos ei ”kerta kaikkiaan voi pureskella sitä kuivana”.

Kalorimenetelmä vaati tarkkaa kaloritaulukon seurantaa.
Kalorimenetelmä vaati tarkkaa kaloritaulukon seurantaa.

2. Kalorimenetelmä

Myös kalorimenetelmässä on varhaisia merkkejä karppauksesta. Menetelmässä hankitaan kaloritaulukko, josta näkyvät kaikkien ruokien hiilihydraattiarvot, ja sitten vain syödään mitä mieleen juolahtaa, kunhan hiilihydraattien päivittäinen määrä pysyy 40 ja 60 gramman välillä. 

Nykykarppauksessa päivittäinen hiilihydraattimäärä liikkuu yleensä 20 ja 100 gramman välillä riippuen siitä, millaista versiota ruokavaliosta karppaaja noudattaa.

3. Nestemenetelmä

Nestemenetelmä näyttäisi sopivan laihduttajalle, joka haluaa tehdä maanantaistaan entistäkin ankeamman. Nestemenetelmässä nimittäin noudatetaan eräänlaista nestepaastoa maanantain ja tiistain ajan ja syödään muuten tavallisesti. 

”Emme nauti siis ainuttakaan suupalaa kokonaiseen päivään.”

Kas tällainen on nestemenetelmää noudattavan maanantai: Aamiaiseksi sitruunalla maustettua tomaattimehua sekä kahvia tai teetä. Tunti ennen lounasta hiukan hedelmiä. Lounaaksi munankeltuaisella höystettyä lihalientä. Lounaan jälkeen mehua, jos haluaa. Päivälliseksi ”valitsemme tarjolla olevasta runsaasta valikoimasta jonkin mukavan liemen”. Iltapalaa ei syödä. 

Mukavia liemiä vieroksuvalle dieettaajalle on toinenkin päivällisvaihtoehto: ”jos nyt sattuisi käymään niin, että joku toivoisi päivälliseksi viiliä ja palan kovaa leipää liemen sijaan, tämä on sallittu”.

Nykyään paastoamista ei suositella, mutta toisin oli vuonna 1968.
Nykyään paastoamista ei suositella, mutta toisin oli vuonna 1968.

4. Paastomenetelmä

Niille, jotka pitävät nestemenetelmää liian rönsyilevänä, on tarjolla paastomenetelmä. Ihan joka mimmille paastomenetelmä ei sovi, sillä sen toteuttamiseen vaaditaan kokonainen lepopäivä, jolloin ei tehdä yhtään mitään, paitsi tietenkin kärvistellään nälässä. 

”Emme nauti siis ainuttakaan suupalaa kokonaiseen päivään. Sensijaan tarvitsemme nestettä ja tällaiseksi sopivat ainoastaan vesi, kahvi ja tee – ilman sokeria.”

Nykypäivän ravitsemusterapeuteilla voisi olla muutama sana sanottavana tämän kuurin järkevyydestä.

5. Kaksipäiväinen menetelmä

Siinä missä kalorimenetelmän noudattajan tulee hankkia kaloritaulukko, kaksipäiväisen menetelmän noudattaja tarvitsee kokonaisen pullon valkoviiniä jokaista laihdutuspäivää kohden.

Nykyään tämä hullutus tunnetaan muna-valkoviinidieettinä. Päivän aikana nautitaan kolme keitettyä kananmunaa, pariloitu pihvi ja kokonainen pullo valkoviiniä. Lisäksi saa juoda mustaa kahvia.

Kun kahden päivän viininkittausputkesta on toivuttu, palataan normaaliin ruokavalioon muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen lähdetään taas Alkoon ja toistetaan edellinen. Epäselväksi jää, mihin dieetti perustuu. 

Uuden tutkimuksen mukaan suolainen ruoka lisää nälkää ja vähentää janoa.

Kaikkihan tietävät, että jos syö suolaista ruokaa, jossain vaiheessa tulee jano.

Paitsi ettei ehkä tulekaan.

Journal of Clinical Incestigation -tiedelehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan suolaisella ruualla onkin päinvastainen vaikutus. Vanderbiltin yliopiston tutkijat huomasivat kahdessa tutkimuksessaan, että mitä enemmän syö suolaa, sitä vähemmän juo vettä.

Lisäksi suolaisten ruokien tankkaaminen tuo mukanaan toisen haittapuolen: se saa ihmisen helpommin nälkäiseksi.

Miksi suolainen ruokavalio saa ihmisen juomaan vähemmän vettä?

Tutkijoiden mukaan heidän havaintonsa oli yllättävä. Toisaalta heidän mielestään selitys siihen on varsin looginen.

– Ollessaan runsassuolaisella ruokavaliolla elimistö haluaa estää veden poistumisen kehosta. Silloin munuaiset alkavat lisät kehon vesipitoisuutta. Kun kehon vesipitoisuus on suuri, janon tunne hiipuu, tutkimuksen johtava lääkäri Jans Titzen kertoo Health-sivustolla.

Entä miksi suolainen ruoka lisää näläntunnetta?

Tutkijoiden mukaan veden varastoiminen kehoon kuluttaa ylimääräistä energiaa. Siksi myös nälkä kasvaa.

Tutkijat epäilevät, että heidän havaintonsa on auttanut löytämään syyn sille, miksi runsassuolainen ruokavalio yhdistetään usein painonnousuun ja sitä kautta metaboliseen oireyhtymään. Tohtori Titzenin mukaan tutkimus myös todistaa baarimikkojen ikiaikaisen viisauden todeksi:

– Jos tarjoat suolapähkinöitä asiakkaillesi, he hyvin todennäköisesti ostavat enemmän juomia. Tutkimuksemme kuitenkin osoitti, että yli kuukauden tai jo 24 tunnin jälkeen keho alkaa säästää enemmän vettä ja kuluttaa sitä vähemmän, Titze kertoo.

Rajoittaminen paikallaan

Suolan terveysriskit tunnetaan tutkimuksissa hyvin. Suolan on lukuisia kertoja havaittu esimerkiksi kohottavan verenpainetta ja tekevän hallaa sydämelle. 

Siitä huolimatta viime aikoina ravitsemuskeskustelussa on keskitytty paljon enemmän sokerin haittoihin. Sokeri ei ole terveydelle hyödyllistä, ja suomalaisten pitäisi vähentää sen käyttöä jonkin verran, mutta ei ole järkeä ottaa silmätikuksi yhtä ruoka-ainetta.

– Me olemme väestötasolla kauempana suola- kuin sokeritavoitteista. Silti kukaan ei sano, että suola aiheuttaa riippuvuutta ja on uusi tupakka, vaikka moni tykkääkin siitä paljon, kertoi ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Me Naisille viime syksynä.

THL:n tutkimusprofessori Antti Jula kertoi taannoin Helsingin Sanomille, että suomalaisten pitäisi keskittyä ravitsemusasioissaan kaikista eniten suolaan. Suolalla voi olla suora vaikutus painoon.

– Jos vähentää suolan käyttöä, paino pienenee yleensä 1,5–2 kiloa, hän myös totesi.

Suositusten mukaan päivittäin pitäisi saada korkeintaan 5 grammaa eli noin teelusikallinen suolaa. Keskimäärin naiset käyttävät päivässä 7–8 grammaa suolaa, miehet peräti 10 grammaa.