Kesä saattaa olla yksinäistä aikaa. Ei siis ihme, jos masentaa. Kuva: Shutterstock
Kesä saattaa olla yksinäistä aikaa. Ei siis ihme, jos masentaa. Kuva: Shutterstock

Vuoden psykologiksi valitulla Minna Martinilla on monta selitystä siihen, miksi mieli on maassa, vaikka on paras aika vuodesta.

Kesälomalla on aikaa kääntää perunamaa. Pestä kaikki ikkunaruudut. Käydä läpi varasto. Lajitella kirpputorille ylimääräiset vaatteet. Käydä ulkomailla minilomalla. Sukuloida koko Suomi läpi. Nähdä ystäviä. Aloittaa uusi harrastus. Saattaa vanhat projektit loppuun. Helliä parisuhdetta. Viettää laatuaikaa lasten kanssa. Kokata hyvää ruokaa. Siivota oikein perinpohjaisesti.

Lista perinteisen neljän viikon kesälomalle ängettävistä puuhista on niin pitkä, että hengästyttää. Ei ihme, jos vähän ahdistaa. Kesästä tulee helposti koko vuoden kohokohta, jolle lastataan niin paljon odotuksia, että siitä tulee loman irvikuva.

Jo vuosia mediassa on toitotettu kesämasennuksesta. Se on vähän kuin alkusyksyllä pimeän tullessa koittava kaamosmasennus. Mutta onko siinä tosiperää?

Vuoden 2015 psykologiksi valittu turkulainen psykoterapeutti Minna Martin ei oikein usko, että kesämasennus olisi mikään yleinen ilmiö.

– Mutta jos ihminen kokee olevansa masentunut, silloin hän varmaankin on. Jokainen reagoi eri tavalla esimerkiksi valon vaihteluun. Kesäisin on hirmu valoisaa: monelle on vaikeaa, kun kevät koittaa ja aurinko alkaa paistaa, toiset nukkuvat silloin huonommin. Osa heistä voi paremmin, kun tulee pimeä. Tällaiset siirtymät vuodenajasta toiseen voivat olla hankalia joillekin.

Hän uskoo, että kesämasennuksesta ja kaamosmasennuksesta puhutaan, koska termeistä on tullut meille tuttuja.

– En muista, että kukaan olisi puhunut vielä 80-luvulla näistä. Kuinka moni sitten on todellisuudessa niin luonnonvoimien armoilla, että on masentunut tiettyyn vuodenaikaan? Se, miten asiaan suhtautuu itse, vaikuttaa eniten, hän sanoo.

Siihen, että on alakuloinen tai jopa masentunut kesällä, on Martinin mukaan monta syytä.

Kesä aiheuttaa paineita

– Kesään latautuu paljon odotuksia. Se aiheuttaa stressiä ja paineita, mikä on aivan inhimillistä! Monella on lapsenomaisia unelmia siitä, mitä kaikkea kesä – se suomalaisittain lyhyt aika lämpöä ja valoa – tulee olemaan, ja välillä on vaikea unelmoida kohtuullisesti.

Eikä osa välttämättä edes tajua arjen rutiinien keskellä olevansa uupunut.

– Kun loma tulee, ensimmäinen viikko voi olla pudotus todelliseen väsymykseen. Jos loma on tarpeisiin nähden liian lyhyt, joku saattaa alkaa pelätä töihin palaamista jo viikkoa, paria ennen. Näin alkupään väsymyksen ja loppupään ahdistuksen väliin jää aika lyhyt aika olla täysin lomalla.

Joskus paineita saattaa aiheuttaa myös oma puoliso tai perheenjäsen.

– Moni tekee listoja, jotka käsittävät myös puolison tekemiset. Ensin pitää puuhata kotona, sitten mökillä. Sitä ei huomioida, että toinen on jäänyt juuri kesälomalle ja haluaisi ehkä rentoutua hetken.

Parisuhde kovilla

Paineiden lataaminen puolisoon panee parisuhteenkin koville.

– Oletetaan, että kesästä puolison kanssa tulee ihana, mutta totuus voikin olla aivan toisenlainen. Ristiriidat voivat tulla esille vaikkapa mökkeillessä. Kiire elämänrytmi on pitänyt ne piilossa ennen lomaa. Silloin saatetaan huomata, ettei olekaan mitään yhteistä tai ettei ollakaan enää onnellisia.

Ihan yksin

Ne, jotka eivät ole parisuhteessa, vaan elävät työnsä tai vaikkapa opiskelupiiriensä kautta, huomaavat yhtäkkiä kesän tai loman alkaessa olevansa tilanteessa, jossa ympärillä ei ole ketään.

– Muut lähtevät lomille ja pois, yhtäkkiä onkin yksin. Se voi tuntua yksinäiseltä ja masentavalta.

Pakko nauttia

Martin muistuttaa myös, että osa ahdistuu siitä, että kesällä on pakko tehdä, mennä, olla aktiivinen. Talvea ja pimeää pidetään aikana, jolloin saa katsoa telkkaria neljän seinän sisällä ja rentoutua luvan kanssa. Kesällä on valoisaa, joten pitäisi olla tarmokas.

– Pelkästään kaunis ilma voi joillekin merkitä sitä, että olisi pakko tehdä jotain ja nauttia. Jos se ei tule luonnostaan, kesä voi tuntua suorittamiselta. Aina voimavarat eivät riitä suorittamiseen.

Ja se viina

Jos kesäloma alkaa päivittäisellä viininlipittämisellä ja päättyy siihen, että pohditaan katkaisuhoitoa, ei varmasti lepää tarpeeksi. Ei kroppa eikä pää.

– Aina kun ihminen juo stressiin, kysymys on ongelmakäytöstä. Alkoholia ei pitäisi käyttää edes pieneen stressiin, vaan kannattaisi etsiä muita keinoja. Alkoholi itsessään on stressitekijä: näennäisesti se rentouttaa, mutta oikeasti aiheuttaa stressiä.

Miten eroon kesäahdistuksesta?

1. Älä lataa korkeita vaatimuksia itsellesi tai toiselle kesäloman suhteen.

2. Yritä suhtautua päiviin niin, että ne saavat olla ihan tavallisia. Yritä ajatella, että elämä on riittävän hyvää sellaisena kuin on – vaikka olo olisikin neutraali etkä olisi onnesi huipulla.

3. Yritä ajatella, että vähempikin riittää. Näin jää myös aikaa elpyä.

4. Vietä kiireetöntä aikaa, jotta pääset nollaamaan vuoden työpaineet.

5. Muista, että kesäloma on myös arkea: siivoamista, ruuanlaittoa, pyykinpesua.

6. Älä avaa työsähköpostia. Näin saat "katkaisuhoitoa" töistä.

– Jos masennus tai ahdistus jatkuu useita viikkoja, kannattaa käydä työterveyslääkärillä, terveyskeskuksessa tai vaikka opiskelijaterveydenhuollossa. Mutta katsele ensin rauhassa ja anna aikaa toipua. Kaikilla on mielialanvaihteluita, Martin neuvoo.

Hän muistuttaa, että masennus tai ahdistus laukeaa usein stressaavan elämäntilanteen jälkeen, siksi jo stressiä pitäisi hoitaa muuttamalla omia rentoutumistapoja ja toimintaa.

– Juuri tämän takia kesä on hirveän tärkeää aikaa kerätä voimia.

Eikä stressata siitä, että saa siitä kaiken irti.

Kallis viini maistuu pääasiallisesti aina hyvältä, koska aivot reagoivat voimakkaasti tietoon viinin hinnasta.

Jos kaksi lasillista viiniä laittaisi vierekkäin, kumpi maistuisi sinusta paremmalta? Todennäköisesti se, jonka tiedät olevan kalliimpaa.

Time-sivusto kertoo, että hypoteesin on todistanut myös saksalaisen Bonnin yliopiston tutkimus, jonka mukaan kyse on tavallaan lumevaikutuksesta: jos viinin kerrotaan olevan halpaa tai kallista, mielipide maun miellyttävyydestä muuttuu myös.

Tutkimuksessa 30 ihmiselle annettiin useita viinimaistiaisia, ja jokaisen kohdalla viinin kerrottiin olevan joko kolmen, kuuden tai 18 euron arvoisesta pullosta. Todellisuudessa viini oli jokaisella kerralla tismalleen samaa, 12 euron arvoista juomaa.

Suurin osa arvosteli viinin paremman makuiseksi jos heille kerrottiin, että se on kallista.

Suurin osa testihenkilöistä arvioi viinin paremman makuiseksi, jos heille kerrottiin, että maistiainen on peräisin kalliista viinipullosta.

Lue myös: Mitä lempiviinisi kertoo sinusta?

Mutta mistä reaktio johtuu, ja miksi mielikuva viinin arvokkuudesta tekee siitä paremman makuista? Uudessa tutkimuksessa selvisi, että tietyistä aivojen alueista tulee muita aktiivisempia, kun ihminen saa tietoonsa viinin hinnan ennen maistamista.

Esimerkiksi se aivojen osa, joka yhdistelee uutta informaatiota aiempiin tietoihin ja muistoihin, reagoi siihen, kuinka paljon viinin kerrotaan maksavan. Tieto saattaa muuttua aivoissamme ajatukseksi siitä, että viinin täytyy hintansa mukaisesti olla hyvänmakuista, koska uskomme näin aiempien tietojemme ja muistojemme perusteella.

Hinnan tietäminen voi huijata aivoja tekemään korkeampia odotuksia viinistä.

Myös aivojen aivojen palkitsemis- ja motivaatiojärjestelmä aktivoitui testien aikana. Kun nämä aivojen osat käyvät kierroksilla normaalia enemmän samaan aikaan, hinnan tietäminen voi huijata aivoja tekemään korkeampia odotuksia viinistä sekä tuntemaan enemmän mielihyvää sen juomisesta.

Kyse siis ei ole vain halusta uskoa siihen, että kallis viini on automaattisesti hyvää, vaan aivot todella luulevat saavansa hyvää viiniä.

Tieto siitä, että viini on kallista, saa aikaa erityistä onnellisuuden tunnetta.

Sillä, kannattaako viinejä maistella tietämättä niiden hintaa, on kuitenkin kaksi puolta. Toisaalta kaikkein paras tapa muodostaa aito mielipide viinistä – tai mistä tahansa juotavasta tai syötävästä – on maistaa sitä tietämättä hintaa. Silloin aivot eivät tee mielipidettä häiritseviä oletuksia.

Samaan aikaan tieto siitä, että viini on kallista, saa aikaa erityistä onnellisuuden tunnetta, koska mielihyvää tuottava osa aktivoituu. Aivot siis saavat lähes väistämättä aikaan reaktion siitä, että kallis viini maistuu paremmalta. Silloin saa melko varmasti vastinetta rahoilleen!

Sanni uudessa lookissaan Vain elämää -risteilyllä keskiviikkona. Hänet nähdään ohjelman All Stars -kaudella, joka alkaa tv:ssä syyskuussa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Valtaosa Sannin Instagram-seuraajista on ihastunut muusikon uuteen tyyliin. Mutta muotipiireissä samantyyliset letit ovat aiheuttaneet joskus myös rankkaa kritiikkiä.

Sinisistä hiuksista on tullut muusikko Sannin,24, (oik. nimeltään Sanni Kurkisuo) tavaramerkki. Sannilla on nähty sinisen eri sävyjä jo vuosia, mutta nyt hän näyttää tykästyneen myös letteihin. Sanni nähtiin uudessa lookissaan keskiviikkona Vain elämää -risteilyllä. Hän julkaisi myös Instagramissa kuvan uudesta tyylistään.

 

Mut sen nimi ei oo.... MIKÄ? 🌚

Henkilön SANNI (@sannivirallinen) jakama julkaisu

Valtaosa Sannin Instagram-seuraajista on ihastellut Sannin lettejä kommenteissa, mutta joku on pitää niitä kyseenalaisina.

– Cultural appropriation.. NOT COOL! eräs seuraaja on kommentoinut.

Tällä kommentilla viitataan kulttuuriseen omimiseen (engl. cultural appropriation) eli siihen, että enemmistö ottaa käyttäänsä joitain vähemmistölle kuuluvia tapoja tai vähemmistön kulttuuriin kuuluvia elementtejä. Afrolettejä ja rastoja on perinteisesti nähty enemmän tummaihoisilla ihmisillä. Muotipiireissä kulttuurisesta omimisesta on keskustelu aiemminkin. Vuonna 2016 italialainen muotitalo Valentino stailasi valkoihoiset mallit cornrow-letteihin. Tuolloin jotkut kritisoivat sitä, että eurooppalainen muotitalo omi afrikkalaisen kampauksen.

Myös Marc Jacobsia syytettiin syksyllä kulttuurisesta omimisesta, kun malleilla oli New Yorkin muotiviikoilla villasta tehdyt, värjätyt rastat.

”Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä.”

Sanni kertoi vuonna 2015, että on yrittänyt päästä eroon siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Ennen sitä hän mietti vuosia, miltä hänen kuuluisi muiden mielestä näyttää. 

– Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä. Olin aina halunnut värikkäät hiukset, ja uutenavuotena päätin, etten enää pelkää, Sanni kertoi elokuussa 2015.

 

❤️

Henkilön Mikael Gabriel (@mikaelgabriel) jakama julkaisu

Sanni ei ole ainut letteihin tykästynyt suomalainen muusikko – myös räppäri Mikael Gabriel on ottanut letit hiuksiinsa.
 

Kiitos! @kokokesa Seuraavaks @blockfest 🔥#teamMG

Henkilön Mikael Gabriel (@mikaelgabriel) jakama julkaisu

 

Hilma

Muusikko Sannilla uusi tyyli: otti kiistellyt afroletit

Onhan se nyt herran jumala tyhmää sanoa että joku ei sais LETTEJÄ LAITTAA PÄÄHÄNSÄ. Menee samaan syssyyn tämä moska kuin tämä yli mennyt sukupuolettomuuskin nykyään. Kaippa kohta sanotaan et minkälainen hiustyyli jokaisella pitää olla eikä sitä saa muuttaa enää ollenkaan. Valkosilla jos ei saa olla lettejä niin mustilla ei sit varmaan saa olla suoria hiuksia?
Lue kommentti

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!