Kateellisuus syö elämänlaatua. Kuva: Shutterstock
Kateellisuus syö elämänlaatua. Kuva: Shutterstock

Jatkuva kadehtiminen on voi pahimmassa tapauksessa estää sinua itseäsi menestymästä.

Kukapa meistä ei joskus olisi kadehtinut toisen menestystä  – se on täysin inhimillistä. Mutta jos kateus valtaa koko elämän, asialle on ehkä syytä tehdä jotain. Tässä viisi helppoa vinkkiä, joiden avulla mieltä jäytävästä tunteesta voi opetella päästämään irti.  

Inspiroidu kateuden kohteesta

Ystäväsi on lähdössä upealle maailmanympärysmatkalle tai hän on remontoinut koko talonsa uuteen uskoon. Asian märehtimisen sijaan valjasta toisen energia itsellesikin: et ehkä voi remontoida koko taloasi tai lähteä vuodeksi ulkomaille, mutta voit vaikka sisustaa kylpyhuoneen uudestaan tai varata pienen lomamatkan.

Tunnista somekäyttäytymisesi

Sosiaalisen median myötä itsensä vertaaminen toisiin on käynyt helpommaksi. Itse asiassa joidenkin tutkimusten mukaan masennuksen oireeet kasvavat sitä mukaa, mitä kauemmin Facebookissa viettää aikaa. Siksi somekäyttäytymiseen kannattaakin kiinnittää huomiota: älä vertaile itseäsi siihen, minkä kuvan ihmiset antavat itsestään sosiaalisessa mediassa. Kirjoita päivityksiä siitä, mistä olet kiitollinen – se voi auttaa muuttamaan käsitystä myös muiden päivityksistä.

Keskity vahvuuksiisi

Epävarmuus on usein kateuden takana yhtä lailla kuin pelko siitä, ettei ole “tarpeeksi hyvä”. Tunnista nämä epävarmuudet. Jos huomaat olevasi kateellinen, kun ystäväsi näyttää sinulle uutta autoaan tai kallista kaulakoruaan, mieti mitä tunnet. Mikä tässä asiassa on sellaista, mikä ei minulta onnistuisi? Mitä voisin tehdä, ja mitä hyvää minulla on jo elämässäni? Muista, että sinulla on kaikki valta olla tuntematta kateutta, jos päätät niin.

Murehdi hetken ja jatka eteenpäin

Negatiivista olotiloista, kuten kateudesta, ei kannata tehdä itselleen pysyvää olotilaa. Vaikka tunne on luonnollinen, sen ei voi antaa pilata koko päivää. Loppujen lopuksi positiivisuus auttaa sinua enemmän. Kun tunnet kateutta, pysähdy hetkeksi ja vedä syvään henkeä. Se ei ole helppoa, mutta sitä voi harjoitella. Puhu itsellesi kuin puhuisit parhaalle ystävällesi samassa tilanteessa: älä siis ainakaan hauku ja mollaa itseäsi.

Onnittele

Kun työkaverisi saa ylennyksen tai ystäväsi löytää elämänsä rakkauden, mieti, mikset sinäkin voisi saada samaa. Kateuteen jämähtäminen ei edistä omia pyrkimyksiäsikään. Sen sijaan onnittele ja iloitse muiden puolesta – menestystä ja saavutuksia on tarjolla kaikille.

Nuoruuden loppumisen merkit eivät tule vain iän mukana.

Opiskelijabileet ja koko viikkotolkulla kestävät kesälomat alkavat tuntua kaukaisilta muistoilta, ja silloin sen tajuaa: ehkä en olekaan enää nuori. Vaikka virallisesti nuoruuden nähdään loppuvan noin 21–24-vuotiaana, vaikuttaa aikuistumiseen monet muut asiat kuin vain ikä.

Tulivatpa vastaan sitten velvollisuudet, omistusasunto tai lapset, nuoruus loppuu aikanaan – tai no, joidenkin kohdalla ei sitten millään.

Me kysyimme naisilta, mihin nuoruuden päättyminen heidän mielestään kiteytyy. Kas tässä vastaukset:

Nuoruus loppuu, kun bileinto hiipuu

1. ”Silloin, kun muistaa juoda baarissa vesilasin jokaisen drinkin välissä.”

2. ”Silloin, kun lämmin punaviini festareilla ei enää uppoa.”

3. ”Olisikohan nuoruus loppunut sinä päivänä, kun ensimmäisen kerran valittaa jollekin, että ei viitsi avata nyt viinipulloa perjantaina, kun kuitenkin juo vaan lasillisen ja nukahtaa – ja loppu jää juomatta.”

4. ”Kun ensimmäisen kerran tulee kahden päivän krapula.”

5. ”Kun ystäviä kiinnostaa enemmän sunnuntaiaamun juoksutreenit kuin pilkkuun asti venähtänyt lauantai-ilta. Eli kun on mahdotonta saada seuraa tanssilattialle.”

6. ”Kun kukaan ei enää kysy Whatsappissa tai Facebook-tsätissä, jakaisiko joku skumppapullon etkoilla.”

Nuoruus loppuu, kun vastuu lisääntyy

7. ”Kun ottaa vastuuta muistakin kuin itsestään. Ei tarvitse olla edes omia lapsia, vaan riittää, jos on vaikka oma yritys tai tekee esimiestyötä.”

8. ”Kun saa ekan vakkarityöpaikan ja kun on pakko asettua johonkin, ehkä ostaa asuntokin. Silloin kun on todella sidottu arkeen.”

9. ”Mielestäni nuoruus loppuu, kun tulee äidiksi tai isäksi.”

10. ”Nuoruuden loppumiseen antaa viitteitä se, kun on todella pysyttävä aikatauluissa eikä voi päättää niistä itse esimerkiksi töiden ja perheen takia. Kyllä yliopistossakin pystyy vielä helposti nukkumaan arkena iltapäivään asti ja skippaamaan luentoja, jos ei jaksa mennä.”

Nuoruus loppuu, kun huomaa kypsyneensä sekä fyysisesti että henkisesti

11. ”Vaikka olenkin edelleen nuori, koin nuoruusvuosien loppuvan siinä vaiheessa, kun pystyin avoimesti paljastamaan salaisuuksiani ja nuoruuden toilailuja äidille. Huomasin kasvaneeni, kun juttujen kertominen ei enää nolottanut.”

12. ”Silloin, kun ei pysty enää yöpymään teltassa festareilla.”

13. ”Se päivä, kun tajuaa, että tänä vuonna ei ole enää järkeä täyttää yhteishakupapereita.”

14. ”Kun teini-ikäisenä paikatut hampaat alkavat halkeilla.”

15. ”Silloin kun ei enää muista, milloin olisi viimeksi valvonut auringonnousuun saakka.”

Suomalainen unitutkija Olli Polo väittää Helsingin Sanomissa, että pitkäaikainen väsymys on jo epidemia.

Unitutkija, fysiologian dosentti Olli Polo on tutkinut ja hoitanut uransa viimeiset kymmenen vuotta kroonista väsymysoireyhtymää. Hänen mielestään väsymyksestä on syntynyt jo yhteiskunnallinen epidemia, joka näkyy erityisesti lapsissa ja nuorissa.

– Koskaan aiemmin urallani en muista, että olisin joutunut kirjoittamaan näin paljon lausuntoja lapsille ja nuorille, että heillä on niin vaikea-asteinen väsymys, että se haittaa aivotoimintaa ja sen takia tarvitaan lyhennettyä koulupäivää tai kotiopetusta, Polo kertoo Helsingin Sanomille.

Polo sanoo, että pitkäaikainen ja toimintakykyä heikentävä väsymys alkaa olla kansansairauden luokkaa.

– Noin kolmasosa väestöstä kärsii siitä. Kroonista väsymysoireyhtymää Suomessa sairastaa ainakin 50 000 ihmistä, mutta sekin on vain jäävuoren huippu.

”Kroonista väsymysoireyhtymää Suomessa sairastaa ainakin 50 000 ihmistä, mutta sekin on vain jäävuoren huippu.”

HS:n mukaan Polo on hoitanut väsymysoireyhtymäpotilaita klinikallaan kokeellisin hoitomenetelmin, jotka ovat synnyttäneet muissa lääkäreissä vastustusta ja johtaneet Valviran varoitukseen. Unitutkijan itsensä mielestä väsymystä ei haluta myöntää kansanterveydellisenä ilmiönä, koska sen pelätään lisäävän terveydenhuollon kustannuksia.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Krooninen väsymysoireyhtymä on tila, jossa keskeisenä oireena on yli kuusi kuukautta jatkunut väsymys ja potilaan toimintakyky on merkittävästi heikentynyt, kertoo Duodecim.

Ennen kuin kirjoitat hakukenttään ”krooninen väsymysoireyhtymä”, kannattaa pysähtyä ja miettiä!

Krooninen väsymysoireyhtymä ei ole todellakaan ainoa asia, joka aiheuttaa väsymyksen tunnetta. Voimattomuutta saattaa aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, raudan puute tai stressaava elämäntilanne.

Linkin korjaus 21.24: Duodecim-linkki on vaihdettu uudempaan artikkeliin.

Markus Jansson

Unitutkija väsymysepidemiasta HS:lle: ”Kroonista väsymysoireyhtymää Suomessa sairastaa ainakin 50 000 ihmistä”

Teillä on VANHA JA VÄÄRÄ LINKKI DUODECIMIN JUTTUUN!!! Uusi artikkeli Kroonisesta väsymysoireyhtymästä on tämä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01194 Kyse on somaattisesta, neuroimmunologisesta dysautomiaa aiheuttavast aineenvaihduntasairaudesta, jonka uusi nimi on Systeeminen Rasitusintoleranssisairaus (SEID). Sillä ei ole mitään tekemistä minkään "väsymyksen" kanssa, älkää käyttäkö tuota harhaanjohtavaa ja vähättelevää termiä! Tukiryhmä FB:ssä https://www...
Lue kommentti

Neurologin mukaan päänsärkydiagnoosia ei pidä tehdä hartiakipujen perusteella. 

Lähes jokainen meistä kokee joskus päänsärkyä. Vanne kiristää päätä, silmän takana juilii ja särky jyskyttää ohimolla. Päänsäryn oireet ovat moninaiset, mutta niin ovat syntysyytkin. Terveyskirjaston mukaan päänsärky voi johtua esimerkiksi lihaksista, aivokalvoista, poskionteloista, verisuonista tai hampaista.

Osa päänsärkyä kokevista kärsii itse asiassa migreenistä. Päänsärkyjä on tunnistettu yli 200 erilaista, mutta migreeni on yleisin lääkärin apua vaativista päänsäryistä.

Neurologi Markku Nissilän erityisalaa ovat migreeni ja muut päänsäryt. Hänen mukaansa migreenidiagnooseja annetaan Suomessa kitsaasti, vaikka migreeni ei suinkaan ole harvinainen. Yli 90 prosenttia päänsäryn takia lääkäriin hakeutuneista kärsii migreenistä.

– Kun päänsärkyä diagnosoidaan, ajatellaan usein, että ensin pitää miettiä kaikki muut vaihtoehdot, ja migreeni on viimeinen diagnoosi, johon päädytään, Nissilä sanoo.

Neurologi vastaa kuuteen kysymykseen

1. Mistä erottaa migreenin ja muun päänsäryn?

– Jos päänsärky on sellaista, että sen takia tulee sairauspoissaoloja tai joutuu perumaan sosiaalisia menoja, ensimmäisen ajatuksen pitäisi olla, että kyseessä on migreeni.

– Seuraavat oireet liittyvät vain migreeniin: pahoinvointi ja oksentelu, säryn tuntuminen sykkeen mukana ja säryn paheneminen arkiaskareista, kuten portaiden nousemisesta. Pahoinvoinnin sijasta tai lisäksi migreeniin voi liittyä valo- ja ääniherkkyyttä. Sykkeen mukana tuntuva ja oksentelua aiheuttava päänsärky on migreeniä, vaikka särky olisi lievääkin.

”On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle.”

– Muista päänsäryistä hyvin yleinen on tensio- eli jännityspäänsärky. Sen tunnusmerkki on lievä särky, joka ei estä tekemästä asioita.

2. Hartiat ovat ihan jumissa. Johtuukohan päänsärkyni vain siitä?

– Ei. On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle. Muualla maailmassa ei ajatella näin.  

– Jos päänsärystä tehdään diagnoosi sillä perusteella, että niska-hartiaseudun lihakset aristavat, tuloksena on yleensä väärä diagnoosi. Migreenistä kärsivillä on kyllä muita useammin hartiavaivoja ja migreenikohtaus voi tuntua myös niskassa sekä hartioiden yläosassa, mutta se ei tarkoita, että migreeni johtuisi jumiutuneista hartioista.

3. Kuinka yleinen migreeni on?

– Noin joka kymmenes on saanut viimeisen vuoden aikana migreenikohtauksen. Jossakin vaiheessa elämäänsä migreenistä kärsii joka kolmas nainen ja 17 prosenttia miehistä.

– Migreenikohtaukset ovat sairautta, mutta migreeni on myös ominaisuus, johon liittyy se, että säätelyhermosto reagoi herkemmin kuin muilla. Siksi migreeni-ihmisillä on muita useammin kylmät kädet ja jalat, ärtynyt paksusuoli ja matala verenpaine.

”On legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä.”

4. Miksi naisilla esiintyy enemmän migreeniä kuin miehillä?

– Naisilla ja miehillä on yhtä paljon migreenille altistavia geenejä, mutta naisilla murrosiässä alkava hormonikierto on niin voimakas ärsyke, että naisilla esiintyy tuplasti enemmän migreeniä kuin miehillä. Hormoneiden takia migreeni tulee esiin niilläkin naisilla, joilla geneettinen kuorma on aika pieni.

5. Seuraavatko migreenikohtaukset loppuelämän, jos niitä kerran alkaa saada?

– Saattavat seurata. Migreeniä voidaan kuitenkin hoitaa sekä ennaltaehkäisevillä että kohtauslääkkeillä. Täsmälääkkeet migreeniin tulivat markkinoille 1990-luvun alussa, ja sen jälkeen ei ole tapahtunut oikein mitään – kunnes ensi vuonna markkinoille tulevat ensimmäiset biologiset migreeninestolääkkeet. Niitä pistetään suoneen kerran kuukaudessa. Kokeissa havaittiin, että neljännes koehenkilöistä pääsi migreenistä kokonaan eroon biologisilla lääkkeillä.

– On ihan legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä. Vaihdevuosien kohdalla migreeni loppuu joillakin, mutta joillakin se pahenee.

6. Voiko migreeniä helpottaa muuten kuin lääkkeillä?

– Joillekin voi riittää kylmällä hautominen ja joillekin, varsinkin lapsille, toimii nukahtaminen. Aikuinen voi tarvita lääkkeen ja nukahtamisen, jotta kohtaus menee ohi.

Työpäivän osittainen seisominen todella auttoi lihasjumeihin, noidannuoleen ja lisäsi vireystasoa.

Toimistotyöläinen, joko seisot työpäivän aikana?

Kannattaisi ainakin kokeilla! Sanotaan, että istuminen on uusi tupakka. Se lihottaa ja voi aiheuttaa sydänongelmia ja jopa syöpää. Mashable uutisoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksan tunnin työpäivää tekevän toimistotyöläisen tulisi seistä kaksi tuntia ja totuttelujakson jälkeen jopa neljä tuntia päivässä.

Myös fysioterapeutti Riikka Ilmevalta Virkisteristä kehottaa taukojumppaamaan ja seisomaan osan työpäivästä. 

– Seisoessa asentoa ylläpitävät lihakset aktivoituvat ja energiankulutus kasvaa. Seisominen myös aktivoi hermostoa, eli se aktivoi myös vireystilaa. Myös aineenvaihdunta tehostuu, ja tutkimusten mukaan seisoen töitä tekevillä on kapeampi vyötärönympärys kuin istujilla. Seisominen hillitsee jopa nälän tunnetta, Riikka Ilmivalta kertoo.

Pakkohan sitä oli kokeiltava!

MILLAISTA SE OLI?

Toimituksemme kaksi pari-kolmekymppistä työkaverusta, Venla ja Hertta, nousivat seisomaan kuukauden jokaisena työpäivänä noin kymmeneksi minuutiksi kerran tunnissa. 

23-vuotiaan Venlan liikuntarutiinit katkesivat kesän alkaessa kuin seinään muuton ja uuden työn myötä. 

– En ole koskaan halunnut tehdä liikunnasta pakkoa, joten kieltäydyin tuntemasta asiasta huonoa omatuntoa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun niskani lakkasi kääntymästä kokonaan sivulle, tajusin, että jotain olisi pakko tehdä, hän kertoo.

Venla varasi ensiavuksi ajan hierojalle, mutta halusi lisätä aktiivisuutta myös tavallisiin työpäiviin. Hän päätti seistä jokaisena työpäivänä noin 10 minuuttia kerran tunnissa. 

”Enää en voisi kuvitella istuvani koko työpäivää.” 

Toinen testaajista, 32-vuotias Hertta harrastaa säännöllisesti esimerkiksi uimista, kotijumppaa ja kävelyä, mutta sai siitä huolimatta niin pahan noidannuolen, että ei pystynyt viikkoon tekemään töitä istuen. Ensimmäisen viikon ajan hän seisoi jopa palavereissa, sillä selkä ei yksinkertaisesti kestänyt istumista. Aloitusviikon jälkeen myös Hertta seisoi vähintään kymmenen minuuttia kerran tunnissa.

– Vaikka selkään sattui, en jäänyt sairauslomalle, koska olin kuullut, että noidannuoli voi pahentua maatessa. Seisten työskentely kannatti, sillä kipu lähti kokonaan viikossa. Kahdeksan tunnin päivittäisen seisomisen kesti, kun välillä venytteli ja käveli ympäriinsä.  

TULIKO TULOKSIA?

Keskittymistä ja luovuutta vaativan työn tekeminen seisoen oli aluksi yllättävän haastavaa.

– Jo muutaman minuutin jälkeen nojasin huonoryhtisenä työpöytää vasten, paino vain toisen jalan päällä. Koska hyvä työasento vaati jo itsessään pientä keskittymistä, huomasin, että haastavat ja paljon ajattelua vaativat tehtävät onnistuivat paremmin istuen. Otin kuitenkin tavaksi nostaa työpöydän seisomakorkeuteen aina sähköposteja lukiessani ja tehdessäni muita rutiinitöitä, Venla kertoo.

Kroppa tottui seisomiseen jo muutamassa päivässä. Kuukauden jälkeen seisomisen aikaansaama muutos hyvinvointiin oli yleisen aktiivisuuden lisääntyminen.

”Pian työtuolilta teki automaattisesti mieli nousta liian pitkän istumisen jälkeen.”

– Seistessäni huomasin usein myös venytteleväni, pyöritteleväni hartioitani ja vaihtavani asentoa. Seisomiseen myös tottui, ja pian työtuolilta teki automaattisesti mieli nousta liian pitkän istumisen jälkeen, Venla kertoo.

– En voisi edelleenkään työskennellä pelkästään seisten, mutta aion ehdottomasti jatkaa kokeilua. Työasennon vaihtaminen kesken päivän piristää, eikä niska- ja hartiaseutukaan ole enää jumiutunut samalla tavalla.

Myös Hertta huomasi, että seisominen silloin tällöin teki aktiivisemmaksi: seistessään hän pyöritteli hartioitaan, venytteli ja teki toimistossa pieniä kävelykierroksia.

– Enää en voisi kuvitella istuvani koko työpäivää. Noidannuoli häipyi viikossa, ja istumisesta aiheutuvat lihasjumit ovat pysyneet poissa. Olo on ollut muutenkin energisempi. Jos vaikka iltapäivällä tuntee, että olen tauon tarpeessa, istumaan nousu tai pieni kävelykierros toimistossa virkistää paitsi kropan, myös mielen.

Fysioterapeutti Riikka Ilmivalta ei ihmettele tuloksia.

– Seisominen on kokonaisvaltaista. Tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin lisäksi se parantaa iloisuutta, onnellisuutta ja tyytyväisyyden tunnetta. On viitteitä, että työn hallinnan tunteetkin lisääntyvät, Riikka sanoo.

Liikunta on lääke myös selkävaivoihin.

– Selkäkipuiset voivat seistä paremmin kuin istua, sillä selkä on seistessä paremmassa asennossa ja paine jakautuu tasaisemmin. Usein noidaanuolessa liike auttaa laukaisemaan lihassapasmin.

Fysioterapeutti Riikka Ilmivallan vinkit töissä seisomiseen:

  1. Tauota istumista ja vähennä staattista paikallaanoloa. Jos haluat minimoida istumisen haittoja, sinun tulee nousta seisomaan minimissään puolen tunnin välein vähintään minuutiksi.
  2. Seiso vatsa kiinni työpöydässä niin, että kyynärpää on suorassa kulmassa ja tietokoneen näyttö on yläreunan silmien tasalla.
  3. Hyvässä perusasennossa paino on tasaisesti molemmilla jaloilla ja keskivartalossa on hyvä kannatus. Mikään staattinen asento ei ole hyväksi pidemmällä aikavälillä, joten vaihtele painoa puolelta toiselle ja nostele jalkoja.
  4. Parhaissa seisomakengissä on pehmeä ja paksu pohja, ja niissä on hieman korkoa. Lättänät ballerinat ja korkeat korkokengät eivät ole parhaita seisomiseen.
  5. Kuuntele omaa kroppaa. Kropat ovat erilaisia, joten kestämme seisomista varsinkin aluksi eri tavoin. Jos olet istunut koko työurasi, aloita seisominen omien tuntemusten mukaan.
  6. On hienoa, jos pystyt seistä puolet työpäivästä, mutta seisomisesta ei tarvitse tehdä suoritusta. Kannattaa istua heti, kun selkä tai jalat väsyvät.
  7. Aktivoi kroppaa monipuolisesti myös työpäivän aikana: seiso, kävele välillä, venyttele, pyörittele lantiota ja hartioita.
  8. Jos sinulla ei ole ylös nostettavaa pöytää, voit tehdä läppärin alle korokkeen vaikka kirjoista tai laatikosta.
  9. Voit aktivoida kroppaa istumalla osan työpäivästä vaikka jumppapallon tai tasapainotyynyn päällä. Myös työtuoleja on erilaisia, kuten vaikkapa satulatuoleja.
  10. Jos työpaikallasi ei suhtauduta taukoliikuntaan ja seisomiseen myönteisesti, puhu asiasta esimiehen kanssa.