Sellaisiakin ihmisiä on, jotka nautiskelevat kasvimaaurakan jälkeen heittämällä pari moukarikaarta. Heitä sanotaan veteraaniurheilijoiksi.

Mitähän sitä mahtaa tehdä seitsemänkymppisenä, jos käy tuuri ja pääsee eläkkeelle? Vaihtoehtojahan riittää. Voi innostua puutarhanhoidosta. Aloittaa öljyvärimaalauksen! Tai sitten voi ruveta harrastamaan esimerkiksi seiväshyppyä ja tavoitella nimiinsä Suomen ennätyksiä... ai miksei voi? Kirsti Viitanenkin voi, ja hän aloitti yleisurheilun kuusikymppisenä.

– Olin kyllä pelannut nelikymppisestä asti lentopalloa. Kerran näin, kun joukkuekaveri harjoitteli vauhditonta pituutta. Hän houkutteli minuakin veteraanien kisoihin. Menin mukaan ja pärjäsin, ja kai siinä jokin kilpailuvietti sitten tuli.

Nyt Kirsti on 72-vuotias. Hän ehti työurallaan työskennellä ensin karkkitehtaassa, sitten korumetallin ja metallin parissa. Nyt eläkkeellä hän vaikuttaisi olevan niitä ihmisiä, jotka jotenkin saavat aikaan enemmän kuin muut: koti on täynnä taidolla tehtyjä käsitöitä, itse kirjottuja tyynyjä ja nyplättyä pitsiä. Kahvipöydässä on aamulla leivottu raparperikakku. Iltapäivällä Kirsti lähtee vielä Kotikunnaan dementiakotiin, jossa hän käy ulkoiluttamassa dementiapotilaita.

– Olen houkutellut miehenkin mukaan sinne. Eivät hoitajat ehdi.

Kirsti ehtii; ja lisäksi hän ehtii käydä läheisellä kentällä harjoittelemassa. Hän kilpailee kuulassa, moukarissa, keihäänheitossa, seiväshypyssä, pituushypyssä, kiekonheitossa, sadalla metrillä ja kahdellasadalla metrillä. Ohjenuorana on, että jos jossain lajissa on mahdollisuus SM-mitaliin, hän osallistuu.

– Mitä sitä nyt yhden suorituksen takia kisoihin lähtemään? Mukavampaa, kun on enemmän tekemistä.

Eikö noita mitaleja jo ole

Kirstin olohuoneen seinällä on hurja rivi mitaleja. Arvokkaimmat ovat ehkä vuoden 2013 MM-kisoista Brasiliasta: kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja pronssi.

– En mä olisi uskonut, että pärjään niin hyvin. Sinä vuonna minut valittiin Vuoden Naisurheilijaksikin.

Tämän vuoden MM-kisat ovat Ranskassa elokuussa, mutta Kirsti ei lähde mukaan. Hänen miehensä ei oikein tykkää Kirstin kisareissuista – eikö noita mitaleita ole jo tarpeeksi, hän sanoo. Nyt Kirsti antaa periksi, mutta sitä seuraavia MM-kisoja hän ei aio missata, ja ne ovat Australiassa. Urheilun myötä Kirsti on päässyt matkustelemaan eri tavalla kuin ennen.

– Nyt, kun uskaltaa olla oma itsensä, voi tehdä mitä haluaa. Nuorena olin aika alistuva: mies päätti, kenen kanssa seurustellaan ja muustakin. Kuudenkympin jälkeen ajattelin, että täytyy alkaa nauttia omasta elämästä.

Kirsti oli jo nuorena liikunnallinen, mutta ei silloin ehtinyt harrastaa urheilua, kun kotona oli maatilan työt. Koulussa oli pesäpalloa, ja Kirsti oli kyllä kova heittämään palloa takakentältä kotiin. Keski-ikäisenä hän huomasi, että lentopallo oli helppoa: ei ollut teknisiä ongelmia, kädet eivät kipeytyneet. Harmittaako, ettei hän aloittanut nuorena kilpaurheilua?

– Jos joku harmittaa, niin ehkä se, kun lentopallossa olisi yhdessä vaiheessa ollut mahdollisuus valmentajaan. Minä ajattelin, että ei minusta ole sellaiseen. Silloin ei ollut vielä itsetunto kohdillaan, nyt se alkaa jo olla...

Kirsti oli nuorena myös huono häviämään. Sekin on alkanut onnistua vanhemmiten paremmin. Ei sillä, että nykyään juuri tulisi tappioita.

Kirsti Viitanen on suositellut lapsenlapsilleenkin liikkumista. "Vaikka ei tykkäisi kilpailla, mutta oman voinnin takia."

Flikan tekniikkaongelma

– Sarja naiset 70, toinen kierros, numero 7005 Terttu heittämään, 7022 Kirsti valmistautuu!

Veteraanien yleisurheilun SM-kisat ovat koittaneet, ja Kirsti seisoo päättäväisen näköisenä keihäs kädessä. Helsingissä on kaunis lauantaiaamu. Pahannäköisiä pilviä mutta muuten urheilijan toivesää: parikymmentä astetta, vieno tuuli. Naisten keihäskisaa on vähän vaikea löytää, koska se on sijoitettu urheilukentän ulkopuolelle. Miehet heittävät kentällä, ja kaiuttimista kuulutetaan jormien ja reijojen kaaria, vaikka huomiota olisi ansainnut myös Kirstin ensimmäinen kiskaisu: 23 metriä ja ylivoimainen johto.

– Kirstillä on tosi hyvä, nopea heittokäsi. Vauhti ja käden veto ei vaan pelaa yhteen, kommentoi kanssakilpailija sivummalta.

No katsotaan tarkemmin. Tosiaan, Kirsti melkein pysähtyy ennen heittoa ja sivaltaa keihään paikaltaan menemään. Se lentää silti metrikaupalla pidemmälle kuin muiden kaaret. Toinen heitto ei ole ihan ensimmäisen veroinen, mutta urheilija tulee hymyillen kommentoimaan.

– Se on niin tekninen laji. Siinähän ei paljon voimaakaan tarvitsisi, kun osaisi oikean liikkeen.

Kirsti on kuullut keihäspaikan laidalta kommentin ”vielä kun tuo flikka oppis ottamaan vauhdin kanssa niin kuinkahan pitkälle se heittäis”. Mutta ei se niin helppoa ole itsekseen opetella, ja veteraaniurheilijoilla pyörii valmentajia ympärillä vähemmän.

Kuopion Reippaan Antero Markunsalo: pronssia sarjassa M70.

Muita urheilijoita kyllä pyörii, ja he neuvovat toisiaan. Kisoissa on mukava tunnelma, ja herää kysymys, voiko oikeastaan kivemmin lauantaipäiväänsä käyttääkään kuin urheilukentällä testaamassa päivän kuntoa. Oman itsensä ja parin kilpakumppanin voittaminen tuntuu selvästi yhtä energisoivalta seitsemänkymppisenä kuin viisitoistavuotiaana.

Herää myös kysymys, kannattaisiko ihmisen aloittaa säännöllinen liikunta, jopa jo ennen eläkeikää? Kisojen seniorit vaikuttavat siltä, että he pääsevät soffalta omin avuin ylös vielä pitkään.

Veteraanien SM-kisat eivät ole juuri keränneet tv-kameroita ja lehdistöä paikalle. Aikuisurheilua ei ehkä arvosteta niin paljon kuin olisi syytä. Vapaaehtoisia toimitsijoitakin on hankala löytää kisoihin, mutta tunnelmaa täällä riittää.

Keihäspaikalla Kirsti jättää viimeisen heiton heittämättä; pitää lähteä jo kävelemään seiväshyppypaikalle, ja voitto on selvä. Kentällä alkaa tuoksua käristemakkara, pituushyppypaikalla on ryhmä vetreitä ikämiehiä:

– M85-sarjassa nyt hyppyvuoroon Porin Tarmon Olavi Niemi. Hänellä on tekolonkka ja tekosydän, mutta ne eivät menoa haittaa! kaikuu kenttäkuulutus.

Naisten paikka

Seiväspaikalla seisoo yksi Kirstin ystävistä, joita on tullut urheiluharrastuksen myötä: Inkeri Fält, 74, Tampereelta. Inkerin kanssa Kirsti on perinteisesti käynyt kovan kisan seipään kullasta, mutta tänä kesänä Inkeri siirtyi N75-sarjaan. Inkerin lempilaji olisi oikeasti keihäänheitto, mutta olkapää ei enää kestä sitä.

– Mä olin nuorena parhaimmillani Kalevan kisoissa kolmas. Mutta lopetin 24-vuotiaana kokonaan, kun tapasin sen ihanan miehen. Ajattelin, että olen niin ikäloppu ensisynnyttäjä, Inkeri sanoo.

Sellaista se oli 60-luvulla. Eikä naiskeihäänheittäjän urakehitystä oikein muutenkaan tuettu: tie kovimpaan kärkeen olisi pitänyt raivata itse. Paljon on urheilussa muuttunut sen jälkeen: Sadalla metrillä on alitettu kymmenen sekuntia. Suomi on alkanut hävitä Ruotsi-maaottelussa. Naisurheilu on urheilua eikä kulttuurin lopullisen rappion merkki.

Mutta kuulostaako täällä veteraanien kisoissa siltä, että kisakuulutuksissa huomioidaan paljon enemmän miesten kuin naisten suorituksia?

– Tietenkin, siihen on jo ihan tottunut, Kirsti sanoo ja hymyilee.

– Seuraava laji alkaa puoli yhdeltä, painonheitto. Se on pelkästään veteraanilaji. Vähän kuin moukari mutta painavampi ja lyhyemmällä ketjulla. Heittopaikka on tuolla toisessa pusikossa.

Inkeri Fält on kesäkuussa seipään SE-tahdissa.

Eila ja moukari

Kirsti on oikeastaan poikkeus veteraaniurheilijoiden joukossa, koska hän on aloittanut lajin vasta eläkeiässä. Ei hän ainoa ole: aikuisten yleisurheilukoulussa on nähty yli seitsemänkymppisiä ensikertalaisia. Useimmat kilpailijoista ovat kuitenkin entisiä aktiiviurheilijoita.

Yksi sellainen on 81-vuotias Eila Mikola (ent. Helin), jonka laji oli nuorena juoksu. Nykyään hän kilpailee N80-sarjassa heittolajeissa. Ei hän mitään mörssärityyppiä kyllä ole edelleenkään: kevyt ja joustava kroppa on selvästi kestävyysjuoksijan, mitä nyt ylävartaloon on tullut lisää lihaksia heittämisen ansiosta.

– Jos minun nuoruudessani olisi ollut naisille maratonia, siitä olisin nauttinut. Mutta pisin matka oli 800 metriä.

Eila jättää Helsingin SM-kisat väliin, mutta MM-kisoihin valmistautuminen on käynnissä Eilan kesäasunnolla Nakkilassa, oikean paratiisin keskeltä. Tämä on Eilan lapsuudenkoti, jonka hän ja hänen miehensä kymmenen vuotta sitten kunnostivat. Piha on iso kukkatarha. Tuota polkua pääsee kasvimaalle, tuosta savusaunalle, tuolla häämöttää Eilan heittoalustaksi valettu betonilaatta.

– Meillä oli tuossa aluksi iso navettakin, mutta ei sitä ollut sitten mahdollisuutta enää pitää, kun isä kaatui rintamalla, sodan viimeisenä päivänä. Ensin tuli tieto rauhasta, sitten tuli pappi pihaan. Olin kymmenen, ja mun lapsuuteni loppui oikeastaan siihen, Eila muistelee.

Eila hakee moukarin piharakennuksen seinästä ja näyttää alkuasennon: takaperin heittosuuntaan nähden. Keskittynyt ilme. Moukari heilahdusliikkeellä ylös, pyörähdys, toinen, kädet suoraksi ja irti – tömps!

"Tärkeää on saada kädet suoristettua ja heitto lähtemään jalan päältä, silloin se menee hyvin", tietää Eila.

Mummon kanta

Se oli 50-luvun alkua, kun Eila alkoi harjoitella juoksua. Laji tuntui mukavammalta kuin hiihto, jota Eila oli aikaisemmin harrastanut. Seurasta houkuteltiin maastojuoksukisoihin.

– Kysyin kotona, että voinko osallistua. Mummo sanoi, että et missään nimessä, siellähän on miehiä. Osallistuin kuitenkin ja vissiin pärjäsin, kun minua pyydettiin maastojuoksun SM-kisoihin…

Luonnonlahjakkuus Eila voitti SM-kisatkin ja osallistui seuraavaksi ratajuoksuun. Hän pääsi pian maaotteluun. Tuntui pakahduttavalta kävellä Suomen lipun perässä. Eila voitti urallaan kahdeksan maaottelua ja hävisi yhden. 

Edustuspaikka tuli EM-kisoihinkin, mutta Eila sai treenata aika itsekseen kotona Porissa: kukaan ei liitosta kysäissyt, millainen harjoitusohjelma hänellä oli. Samaan aikaan toisesta lahjakkaasta maajoukkueurheilijasta, estejuoksija Pentti Karvosesta, pidettiin niin hyvää huolta, että häntä herätettiin kisojen alla yölläkin syömään. Eilaa harmittaa vieläkin, ettei hän päässyt EM-kisoissa finaaliin asti – lahjat ja taidot olisivat kyllä riittäneet, jos joku olisi vähän jeesannut valmentautumisessa.

– Sitä mä oon sanonut tytöille, että nykyään on hienoa olla naisurheilija. Naisia arvostetaan ihan kuin miehiäkin. Silloin eivät maaottelussa sopineet miehet ja naiset edes samalle kentälle: kisat pidettin eri maissa.

Mutta paikallislehti, Satakunnan kansa, huomioi myös naisurheilun hyvin. Mummokin halusi kuviin, kun toimittaja tuli tekemään Eilasta juttua – enää ei niin haitannut, vaikka kisoissa oli miehiä.

Totta kai senioreilla alkaa olla kremppojakin, Kirstillä sitkeä yskä. "Kävin 80-luvulla Romaniassa terveysmatkalla, ja sieltä jäi yskä 15 vuodeksi. Sitten vasta selvisi, että se oli keuhkotautia. Sain siitä keuhkoputken laajentumia pysyvästi."

Vuonna 1965 Eila teki viimeisen Suomen ennätystuloksensa 800 metrillä: 2,10. Sitten hän alkoi odottaa ensimmäistä lastaan. Kestävyysjuoksijana parhaat ajat olisivat olleet vielä edessä, mutta ei silloin tullut kysymykseenkään, että lapsen jälkeen olisi voinut jatkaa uraa.

Hetkinen, samaahan Inkeri Fältkin sanoi: äitiys lopetti urheilun saman tien. Siinä on yksi tabu, joka on iloisella ryskeellä murtunut! Äitiyslomalta voi hyvin palata vaikka huipulle. 70-luvulla herätti vielä yleistä kauhua ja inhoa, kun Liisa Veijalainen voitti suunnistuksen MM-kultaa raskaana ollessaan.

– Nythän tuolla punttisalilla näkyy naisia, jotka ovat jo vaikka kuinka pitkällä, ja he sanovat, että niin kauan kuin tuntuu hyvältä, saa urheilla.

Ei Eila kokonaan jättänyt liikuntaa lasten jälkeen. Hän teki työuransa liikuntaneuvojana ja liikuntasihteerinä, ja sai luottamustehtäviä järjestöpuolella.

– Ja kerran katselin kaihoisasti urheilukentän menoa, kun joku tyttö tuli kysymään, voisinko valmentaa. Minä aloin miettiä, että hyvänen aika. Voinhan minä! Miksen voisi!

Eila valmensi ensin tyttöjä, sitten myös poikia, lopulta miehiä.

Pitäisikö viitsiä?

Muistatteko vielä Mikko Alatalon Syksyn sävel -kappaleen vuodelta 1981, Mummo ja moukarinheitto? Silloin se oli hassua ja absurdia, mutta nyt, kun Eila oikeasti heittää pihallaan moukaria, näky onkin rohkaiseva ja voimaannuttava – vaikka Eila kuvailee moukaritasoaan korkeintaan kohtalaiseksi. Painonheitosta voi odottaa enemmän MM-kisoissakin, ja toivottavasti heittojen 5-ottelussa.

Eilan ja Kirstin tapaiset ihmiset saisivat varmasti jonkin Ota Tästä Mallia -kunniakansalaispalkinnon, jos sellaisia jaettaisiin. Jos meistä useampi olisi heidän tuloskunnossaan edes viisikymppisenä, aika hyvin menisi. Kotona pärjäiltäisiin ilman lonkkamurtumia, ja kansantalous kiittäisi. Hinausautoja ja tehosekoittimia ei tarvittaisi.

Ehkä vanheneminen ei olisi sitten niin pelottavaakaan? Kun oma toimintakyky säilyy, elämässä on mielekkäitä tavoitteita ja ympyröitä kodin ulkopuolella, ihminen näyttää voivan hyvin. Kirsti Viitanen ainakin suosittelee lämpimästi.

Kirsti osaa luetella monta muutakin syytä urheilla. Hänestä tuntuu, että tasapaino pysyy parempana, että tulee syötyä terveellisemmin, että itsetunto on parantunut ja että ulkoilu on lisääntynyt. Sitten tulee tietysti myös tunnustusta, ja olohuoneen mitalirivi kasvaa: SM-viikonloppunakin taas muutamalla mitalilla.

Eila on sitä mieltä, että oma terveys on tärkein syy urheilla.

– Ja sitten minä nautin tästä. Tuntuu hassulta, miten vieläkin tykkää kilpailuista ja heittämisestä: kasvimaata peratessani minä aina ajattelen, että tämän rivin jälkeen palkitsen itseni muutamalla heitolla, Eila sanoo.

Eilalta leikattiin vuosikausia sitten kasvain rintalastasta. Toipuessaan hän ei malttanut olla liikkumatta, vaikka lääkäri kielsi rasituksen. Vuosikontrollissa tohtori katsoi vakavana tuloksia ja kysyi, että mitä te olette tehnyt. Eila tunnusti, että vähän on tullut kyllä rasitettua kroppaa. Lääkäri mietti hetken ja harkitsi hoitosuosituksensa uudestaan:

– Hyvä rouva, en osaa sitten muuta sanoa kuin että pitäkää itsenne hyvässä kunnossa tästä lähtienkin.

Inkeri Fält on seiväshypyn SM-kisoissa voittamassa sarjaa N75: 180 senttiä ylittyi juuri.

Alexandra Shulmanin kuvaa kehuttiin vuolaasti, mutta Shulman itse ei ymmärrä, miksi tavallisesta bikinikuvasta pitää tehdä niin iso asia.

Kehopositiivisuus on ehdottomasti yksi parhaimpia asioita, mitä vuodella 2017 on ollut tähän mennessä tarjota. Yhä useampi vannoo sen nimeen, että kaikki saavat näyttää juuri siltä kuin haluavat, eikä kenellekään ole oikeutta kommentoida toisen ulkonäköä.

Lue myös: Kolme eri ikäistä naista kertoo kehosuhteestaan: ”Tässä kropassa eletään vain kerran”

Hyvällä asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Refinery29-sivusto kertoo britannian Voguen entisestä päätoimittaja Alexandra Shulmanista, joka julkaisi vähän aikaa sitten itsestään kuvan bikineissä. Kuvassa hän seisoo uima-asussa hotellihuoneessa, ja kuva on otettu vastapäisen peilin kautta.

59-vuotiaan Shulmanin kuvaa kehuttiin vuolaasti siitä, kuinka rohkeaa sen julkaiseminen oli ja miten hyvää esimerkkiä Shulman näyttää muille.

 

Time for the boat trip

Henkilön Alexandra Shulman (@alexandrashulman) jakama julkaisu

Eräs kommentoijista kertoo, että rakastaa sitä, kuinka Shulman ylentää tavallisen selfien uudelle tasolle. Toinen puolestaan kuvailee kuvaa raikkaaksi tuulahduksesi sen jälkeen, kun on nähnyt jatkuvasti vain lukemattomia hoikkien ihmisten kuvia sosiaalisessa mediassa.

Mutta hetkinen – Shulmanin selfie ei siis ole ihan tavallinen vaan jollain tavalla erikoinen, eikä kuva olisi ehkä yhtä hyvä, jos hän olisi eri kokoinen?

Tätä ihmetteli myös Shulman. Hän hämmästyi kommenttien määrää – niitä on ehtinyt kertyä jo yli 4 000. Vaikka kommentit toki tarkoittavat hyvää, ne tekivät samaan aikaan kuvasta isomman asian kuin mitä se todellisuudessa oli.

”Minusta ei ole koskaan tuntunut siltä, että sillä olisi väliä, miltä näytän bikinit päällä.”

– Minä sattumoisin rakastan bikinejä, eikä minusta ole koskaan tuntunut siltä, että sillä olisi väliä, miltä näytän ne päällä, Shulman sanoo.

Hän ei itse näe syytä sille, miksi tavallista bikinikuvaa pitäisi ajatella rohkeana tai esimerkillisenä tekona. Kuvassa kun on ihan tavallinen ihminen bikineissä – siinä se.

– En osannut arvata, että sellaisen kuvan julkaisu, jossa olen bikinit päällä, voisi saada aikaan vihaa saatika valtavan määrän kehuja, Shulman sanoo.

Vaikka kehuilla ja positiivisilla kommenteilla tarkoitettiin hyvää, Shulman muistuttaa yhdestä asiasta: kehopositiivisuuden mukaan kaikki vartalot ovat hyviä ja normaaleja, eikä niistä tarvitse tehdä isoa numeroa missään mielessä.

Sanni uudessa lookissaan Vain elämää -risteilyllä keskiviikkona. Hänet nähdään ohjelman All Stars -kaudella, joka alkaa tv:ssä syyskuussa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Valtaosa Sannin Instagram-seuraajista on ihastunut muusikon uuteen tyyliin. Mutta muotipiireissä samantyyliset letit ovat aiheuttaneet joskus myös rankkaa kritiikkiä.

Sinisistä hiuksista on tullut muusikko Sannin,24, (oik. nimeltään Sanni Kurkisuo) tavaramerkki. Sannilla on nähty sinisen eri sävyjä jo vuosia, mutta nyt hän näyttää tykästyneen myös letteihin. Sanni nähtiin uudessa lookissaan keskiviikkona Vain elämää -risteilyllä. Hän julkaisi myös Instagramissa kuvan uudesta tyylistään.

 

Mut sen nimi ei oo.... MIKÄ? 🌚

Henkilön SANNI (@sannivirallinen) jakama julkaisu

Valtaosa Sannin Instagram-seuraajista on ihastellut Sannin lettejä kommenteissa, mutta joku on pitää niitä kyseenalaisina.

– Cultural appropriation.. NOT COOL! eräs seuraaja on kommentoinut.

Tällä kommentilla viitataan kulttuuriseen omimiseen (engl. cultural appropriation) eli siihen, että enemmistö ottaa käyttäänsä joitain vähemmistölle kuuluvia tapoja tai vähemmistön kulttuuriin kuuluvia elementtejä. Afrolettejä ja rastoja on perinteisesti nähty enemmän tummaihoisilla ihmisillä. Muotipiireissä kulttuurisesta omimisesta on keskustelu aiemminkin. Vuonna 2016 italialainen muotitalo Valentino stailasi valkoihoiset mallit cornrow-letteihin. Tuolloin jotkut kritisoivat sitä, että eurooppalainen muotitalo omi afrikkalaisen kampauksen.

Myös Marc Jacobsia syytettiin syksyllä kulttuurisesta omimisesta, kun malleilla oli New Yorkin muotiviikoilla villasta tehdyt, värjätyt rastat.

”Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä.”

Sanni kertoi vuonna 2015, että on yrittänyt päästä eroon siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Ennen sitä hän mietti vuosia, miltä hänen kuuluisi muiden mielestä näyttää. 

– Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä. Olin aina halunnut värikkäät hiukset, ja uutenavuotena päätin, etten enää pelkää, Sanni kertoi elokuussa 2015.

 

❤️

Henkilön Mikael Gabriel (@mikaelgabriel) jakama julkaisu

Sanni ei ole ainut letteihin tykästynyt suomalainen muusikko – myös räppäri Mikael Gabriel on ottanut letit hiuksiinsa.
 

Kiitos! @kokokesa Seuraavaks @blockfest 🔥#teamMG

Henkilön Mikael Gabriel (@mikaelgabriel) jakama julkaisu

 

Hilma

Muusikko Sannilla uusi tyyli: otti kiistellyt afroletit

Onhan se nyt herran jumala tyhmää sanoa että joku ei sais LETTEJÄ LAITTAA PÄÄHÄNSÄ. Menee samaan syssyyn tämä moska kuin tämä yli mennyt sukupuolettomuuskin nykyään. Kaippa kohta sanotaan et minkälainen hiustyyli jokaisella pitää olla eikä sitä saa muuttaa enää ollenkaan. Valkosilla jos ei saa olla lettejä niin mustilla ei sit varmaan saa olla suoria hiuksia?
Lue kommentti

Ilmastointiteippi eli jesari on tehnyt ihmeitä jo 75 vuotta.

Onko mitään, mitä ei voisi ilmastointiteipillä, eli tuttavallisemmin jesarilla, korjata? Tuskin! Vielä paremman jesarista tekee sen tarina siitä, miten teippi sai alkunsa.

Veteranscribe's Blog -sivusto kertoo, että teippi kehitettiin 1940-luvulla toisen maailmansodan aikaan Yhdysvalloissa, koska ammuslaatikoihin tarvittiin vedenkestävää sulkijaa.

Mutta ihan kuka tahansa ideaa superkestävästä teipistä ei saanut, vaan kahden lapsen äiti Vesta Stoudt, jonka molemmat pojat olivat sodassa rintamalla.

Kuten monet muutkin naiset, Stoudt auttoi sodassa sen mitä pystyi kotoa käsin. Stoudt oli mukana pakkaamassa ammuslaatikoita, mutta huomasi pian, että teippi ja vaha, joita laatikkojen sulkemiseen käytettiin, olivat liian heikkoja pitämään laatikot koossa ja kuivana.

Idea teipistä ei saanut aluksi lämmintä vastaanottoa, jolloin Stoudt otti kirjeitse yhteyttä itse presidentti Rooseveltiin.

Silloin hän keksi ratkaisun: laatikot kannattaisi sulkea vahvalla, kankaisella ja vedenkestävällä teipillä. Idea ei saanut aluksi lämmintä vastaanottoa, jolloin Stoudt otti kirjeitse yhteyttä itse presidentti Rooseveltiin ja kertoi, kuinka tärkeää hyvän teipin käyttäminen todella on.

Kirje pääsi kuin pääsikin oikeiden ihmisten käsiin, ja kirurgisia sidosteippejä tekevää yhtiötä pyydettiin vuonna 1942 valmistamaan vahvaa teippiä myös armeijan käyttöön.

Teipin nimeksi tuli englanniksi Duck Tape, eli ankkateippi, kahdesta syystä. Ensinnäkin teippi on vedenkestävää, kuten ankatkin. Lisäksi teippi tehtiin puuvillakankaasta, jonka englanninkielinen nimi on cotton duck fabric, eli vapaasti käännettynä puuvilla-ankkakangas. Suomessa sama teippi tunnetaan ilmaistointiteippinä, ja kaiken korjaavan ominaisuutensa ansiosta sitä on tuttavallisemmin alettu kutsua ”jeesusteipiksi” eli jesariksi.

Jesarin käyttö ei kuitenkaan rajoitu vain korjaamiseen: nykyään siitä myös tehdään mitä monipuolisempia asioita, kuten lompakoita, riippumattoja ja sandaaleja. Ja kyllä muuten kestää!

Sporttisuutta, muotoja ja itsevarmuutta, niistä on suomalaisnaisten unelmakroppa tehty. 

Kysyimme hiljattain, millainen on suomalaisten naisten ihannevartalo ja -ulkonäkö. Vastauksia tuli laidasta laitaan, ja moni havainnollisti ihannettaan mainitsemalla jonkun oikean ihmisen – tai ainakin fiktiivisen hahmon, sillä myös Elovena-tyttö ja Wonder Woman mainittiin. Jo edesmenneistä kroppaidoleista eniten huomiota sai, ei kovin yllättäen, Marilyn Monroe.

Koska ihminen on aina paljon muutakin kuin ulkonäkönsä, moni kehoidolin maininnut kertoi itse asiassa ihailevansa tyyppiä kokonaisuutena. Esimerkiksi prinsessa Victoria keräsi kehuja niin olemuksensa kuin tekojensa puolesta. Olemus sitä paitsi on muutakin kuin ulkonäkö: vaikkapa eleganssia ja tyyliä, jotka mainittiin Jenni Haukion kohdalla.

Lukijoiden ihailemat naiset osoittavat, että kauneus ei ole vain parikymppisten nuorten naisten juttu. Tässä jutussa mainittujen kaunotarten keski-ikä nimittäin lähenee 40 ikävuotta. 

Nämä 9 naista mainittiin ihaillen:

1. Ashley Graham, 29

Ashley Graham on yksi tämän hetken kysytyimmistä malleista. Kuva: Reuters
 

👙👙👙#nationalbikiniday 👙👙👙

Henkilön A S H L E Y G R A H A M (@theashleygraham) jakama julkaisu

Yhdysvaltalaismalli Ashley Grahamin ura lähti todelliseen lentoon, kun hänet kuvattiin vuonna 2016 Sports Illustrated -lehden uimapukunumeron kanteen ensimmäisenä pluskokoisena mallina. Viime vuonna julkaistiin myös Grahamin näköinen Barbie-nukke, jonka vartaloon tosin ei Grahamin toiveista huolimatta saatu selluliittia. 

2. Prinsessa Victoria, 40

Kruununprinsessa Victoria juhli heinäkuussa 40-vuotissyntymäpäiviään. Kuvat Victoriasta: Reuters
Kruununprinsessa Victoria juhli heinäkuussa 40-vuotissyntymäpäiviään. Kuvat Victoriasta: Reuters

”Ihailen ja olen aina ihaillut kruunuprinsessa Victoriaa. Niin ulkoisen olemuksen kuin hänen toimiensa perusteella. Hän on mielestäni näyttävä ja hyvinvoiva nainen,” Me Naisten kehokyselyyn vastannut lukija kertoo.

Kruununprinsessan oma kehosuhde ei aina ole ollut helppo. Tuoreessa dokumentissa hän kertoo ennen vuosituhannen vaihdetta sairastamastaan syömishäiriöstä:

– Kävin läpi vaikean kauden itseni kanssa ja tarvitsin aikaa selvittääkseni asiat ja löytääkseni jälleen tasapainon. Ja ehkä myös oppiakseni tuntemaan itseni ja missä rajani menivät.

3. + 4. Katrín Davíðsdóttir, 24, ja Sara Sigmundsdóttir, 24

 

One more week. 💥💥💥 @CrossFitGames

Henkilön Katrín Tanja Davíðsdóttir (@katrintanja) jakama julkaisu

Katrín Davíðsdottir sai vuosina 2015 ja 2016 fittest woman on earth -tittelin.
 

I turned a new leaf in the beginning of the year. I made a decision to put everything else aside and focus solely on becoming the best athlete I could possibly become. This meant that I had to sacrifice, move out of my comfort zone and make big changes. I moved from my small hometown in the south-west of Iceland to Cookeville, Tennessee to train at Crossfit Mayhem (@crossfitmayhemfreedom) and work with Rich Froning (@richfroning) and his awesome team. Everything I do twenty four hours a day, seven days a week evolves around making progress as an athlete. Becoming better, faster and stronger. How I train, what I eat and how I sleep is all a part of a strategy that I follow 100%. It works and I love it. ————— This weekend was a big step for me and a big testament to all the hard work I´ve put in for let last few months. I felt great through the competition and I managed to do what I set out to do. Once the 6th WOD was done and I realised that I had won the competition the happiness I felt is something that cannot be described but what I feel the strongest is gratitude. I´d like to say thank you to everyone who has been there for me, trained me, trained with me, supported me, sponsored me, encouraged me and cheered me on. You guys know who you are and I hope that I made you all proud today. I´d also like to thank all my fans. I love your support and I love all the messages and comments I´ve been receiving for the last few days. There is no way that I can answer all of them but please keep them coming, they mean a lot to me and I read all of them. ————— Next up are the Games and I hope you guys are ready… BECAUSE I AM!!! 💪 #Crossfit #CentralRegionals #Nashville #Tennesee @niketraining #niketraining #justdoit #nike @mission6nutrition #OnAMission #Mission6 @FitAID #teamFitAID #FitAID #jaw #jawsome #jawgrips #jawambassador @jaw_global #Compexusa @compexusa #musclestim #CrossfitMayhem @gingerreykjavik #Harfaktory #CFSudurnes #Dismakeup #Bakland

Henkilön Sara Sigmundsdóttir (@sarasigmunds) jakama julkaisu

Sara Sigmundsdóttir on saanut urheilujätti Niken sponsorikseen.

Islantilaislähtöiset Katrín Davíðsdóttir ja Sara Sigmundsdóttir ovat crossfit-urheilijoita lajin kansainvälisellä huipulla. He ovat niittäneet menestystä muun muassa vuosittaisissa CrossFit Gameseissa, joissa kruunataan maailman ”fitein” nainen ja mies. 

5. Halle Berry, 50

Halle Berry on vuosien varrella nähty vaikka minkälaisissa muotiluomuksissa, joista tämä on maltillisemmasta päästä. Kuvat Halle Berrystä: Reuters

Näyttelijä Halle Berryä ihaileva lukija kuvailee näyttelijän olevan urheilullinen, hoikka ja naisellinen. Pitkään lyhyttukkaisena viihtynyt Berry on myös inspiroinut monta naista leikkaamaan lyhyet hiukset.

Halle Berry on tehnyt pitkän uran näyttelijänä, mutta ehkä kaikkein parhaiten hänet muistetaan yhä Bond-tyttönä vuosimallia 2002. Ei siis ihme, että Berry on monelle kroppaidoli. 

6. Satu Silvo, 55

Satu Silvo kuvattiin kissasukkahousuissa viime vuoden lopulla. Kuva: Sanoma-arkisto
Satu Silvo kuvattiin kissasukkahousuissa viime vuoden lopulla. Kuva: Sanoma-arkisto

Näyttelijä Satu Silvo on ehtinyt paljon muutakin kuin näytellä. Hän muun muassa pyörittää Helsingissä kasvisruokaravintolaa nimeltä Silvoplee. 

”Satu Silvo on upea nainen,” kehokyselyssä tiivistetään. 

7. Jennifer Lopez, 48

Jennifer Lopez on tuttu näky punaisilla matoilla. Kuva: Reuters
Jennifer Lopez on tuttu näky punaisilla matoilla. Kuva: Reuters
 

Stepping into my birthday week like... #Yassss #itsmybirthdaytoday #leosbelike #LEOs 📸: @lacarba

Henkilön Jennifer Lopez (@jlo) jakama julkaisu

JLo juhli 48. syntymäpäiväänsä heinäkuun lopussa.

Laulaja Jennifer Lopez tunnettiin paitsi hittikappaleistaan, myös muodokkaista lanteistaan jo kauan ennen nykyistä pyöreiden peppujen muotiintuloa. Muodista viis, JLo:n kauneus on kestävää sorttia. 

8. Hanna-Maria Seppälä, 32

Hanna-Maria Seppälä voitti uinnin maailmanmestaruuden Barcelonassa vuonna 2003. Kuva: Sanoma-arkisto
Hanna-Maria Seppälä voitti uinnin maailmanmestaruuden Barcelonassa vuonna 2003. Kuva: Sanoma-arkisto

Uimari Hanna-Maria Seppälä on jo päättänyt kilpauransa, jolla hän ehti muun muassa saavuttaa uinnin maailmanmestaruuden ensimmäisenä suomalaisena naisena. 

”Terve, sporttinen uimarin vahva vartalo, lihaksikkaat käsivarret. Hanna-Maria Seppälä,” eräs kehokyselyyn vastannut kuvailee ihannevartaloaan.

9. Jenni Haukio, 40

Jenni Haukion tehtäviin presidentin puolisona kuuluu erilaisissa tilaisuuksissa edustaminen. Kuvat Jenni Haukiosta: Sanoma-arkisto
Jenni Haukion tehtäviin presidentin puolisona kuuluu erilaisissa tilaisuuksissa edustaminen. Kuvat Jenni Haukiosta: Sanoma-arkisto

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun runoilija Jenni Haukiota kehutaan tyylikkyydestä. Viime aikoina presidentin perheeseen kohdistuva huomio on tosin kiinnittynyt elegantin Haukion sijaan presidenttiparin koomiseen Lennu-koiraan