”Onhan mulla edes tämä hattu.” Kuva: Shutterstock
”Onhan mulla edes tämä hattu.” Kuva: Shutterstock

Vaikeuksien keskellä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen olla kiitollinen. Se kuitenkin kannattaa. Kerro jutun lopussa, mistä asioista sinä iloitset surkeinakin hetkinä.

Elämässä ei säästy suruilta ja ankeilta ajoilta. On terveyshuolia, ihmissuhdehuolia, luopumisia, eroja, tuskaa maailman tilasta. Kun katsoo ulos, näkee vain mustaa ja märkää.

Kun kaikki on ihan syvältä, kannattaa silti olla kiitollinen. Itse asiassa kannattaisi olla kiitollinen juuri silloin. Kuulostaa aivan älyttömän teennäiseltä, mutta tutkimusten mukaan näin on.

– Kiitollisuus vähentää kaikenlaista stressiä, sanoo kiitollisuustutkija ja Kalifornian yliopiston psykologian professori Robert Emmons Huffington Postille.

Siksi kiitollisuus on tärkeää varsinkin vaikeina hetkinä. Se suojaa sekä kehoa että mieltä stressin haitoilta, sillä se muun muassa alentaa verenpainetta ja parantaa unta. Kiitollisuuden tunteminen vaikuttaa aivoihin ihan konkreettisesti vähän samoin kuin masennuslääkkeet.

Emmons suosittelee kiitollisuuden treenaamista. Sen avulla voi pitää mielensä tyynenä ja rauhallisena, vaikka elämäntilanteet ja olosuhteet vaihtelevat. Se auttaa sinua hallitsemaan tunne-elämääsi ja opettaa sietämään asioita, joille et voi mitään.

Ja kuinka se tehdään?

Miten sitten voi tuntea kiitollisuutta, kun tuntuu, että kaikki on huonosti? Silloin on pakko olla kiitollinen pienistä asioista. The Paradox of Choice -kirjan kirjoittaja, psykologi Barry Schwatrz sanoo, että useimmiten hyvät asiat ovat nimenomaan pieniä.

Robert Emmonsin kiitollisuuskikka on simppelisti negatiivisten ajatusten katkaiseminen ja korvaaminen positiivisilla. Kun mielessä on murhetta, ala ajatella jotain asiaa, joka tuo sinulle iloa ja jonka olemassaolosta olet onnellinen. Edes hetkeksi, sekin auttaa. Kun kikan oppii, siitä tulee tapa, joka auttaa auttaa sinua pysymään tyynenä maailman myrskyissä.

Mistä sinä olet kiitollinen elämässäsi? Osallistu hyvän mielen jakamiseen ja kerro kiitollisuudenaiheesi jutun lopussa kommenttikentässä.

Oletko aivan poikki työpäivän tai markettivisiitin jälkeen? Syynä voi olla herkistyminen erilaisille ärsykkeille.

Erityisherkkyys on ominaispiirre, josta on viime vuosina puhuttu jatkuvasti enemmän ja jonka yhä useampi tunnistaa itsessään. Kaikki herkkyys ei kuitenkaan ole erityisherkkyyttä, ja herkkyyksissäkin on eroja. Jos esimerkiksi ylivirityt helposti ulkoisista ärsykkeistä, saatat olla pikemminkin ärsykeherkkä kuin erityisherkkä.

Psykologi ja kouluttaja Heli Heiskasen mukaan erityisherkkyys on kokonaisvaltainen ja synnynnäinen koko hermoston ominaispiirre, jonka yksi osa ärsykeherkkyys on.

– Ärsykeherkkyys tarkoittaa erityisherkän ihmisen kohdalla taipumusta ylivirittyä ja väsyä runsaista ärsykkeistä. Huomatessa jokaisen pikkuasian hän väsyy nopeasti joutuessaan käsittelemään niin paljon tietoa.

Ärsykeherkkää rasittavia aistimuksia on paljon. Niitä ovat esimerkiksi kirkkaat valot, voimakas kosketus ja epämiellyttävä materiaali vaatteissa. Myös pahat hajut ja maut, kiire, uudet asiat, ihmiset ja miellyttävätkin asiat voivat olla rasittavia ärsykkeitä. 

Herkkyys voi olla myös opittua. Ärsykeherkkyys voi olla seuraus pitkäaikaisesta stressistä ja uupumuksesta, eikä se välttämättä liity erityisherkkyyteen.

”Mitta tulee täyteen nopeasti ja ärsykeherkkä kaipaa rauhaa.”

Heiskasen mukaan ei-herkät ihmiset eivät yleensä väsy yhtä nopeasti, sillä he eivät havaitse kaikkia tai välttämättä lainkaan samoja asioita kuin ärsykeherkkä.

– Ärsykkeille herkkä ihminen kokee asiat voimakkaammin, jolloin mitta tulee täyteen nopeasti ja ihminen kaipaa rauhaa.

Ärsykeherkkä ei sen sijaan ole välttämättä taipuvainen emotionaalisuuteen, aistiherkkyyteen tai syvällisyyteen, joita pidetään eritysherkkyyden muina keskeisinä piirteinä.

Elämä on tasapainottelua

Heiskasen mukaan ärsykeherkyyteen auttaa tasapainon löytäminen. Sitä etsiessä joutuu rajaamaan tarkemmin arjen asioita: mitä tekee ja milloin lepää.

– Jos välttelee liikaa ärsykkeitä, on entistä alttiimpi niille. Mutta jos liikaa altistaa itseään, se aiheuttaa ylikuormitusta ja lisäherkistymistä, Heiskanen kertoo.

Ylikuormittuessaan ärsykeherkkä ei suoriudu hyvin arkipäiväisistä asioista, kuten työstään tai koulutehtävistä. Kun suorituskyky laskee, ihminen voi kokea huonommuutta verratessaan itseään muihin. Ylikuormitus voi johtaa hermoston yliviritystilaan, joka aiheuttaa väsymystä, ärtyneisyyttä ja ajatuksen tökkimistä.

”Ärsykeherkkyys auttaa tekemään tavallista tarkempia havaintoja.”

Heiskanen muistuttaa, että ärsykeherkkyydessä on tietysti myös hyviä puolia.

– Se pakottaa harjoittelemaan ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnista, sekä auttaa tekemään tavallista tarkempia havaintoja. Myös syvemmät aistimukset auttavat nauttimaan miellyttävistä asioista entistä enemmän.

Mistä ärsykeherkkyyden voi tunnistaa?

  1. Tavalliset työpäivät, ostosreissut supermarketissa tai ihmisvilinä rasittaa sinua enemmän kuin muita.
  2. Koet ja ymmärrät asiat syvemmin. Havainnot ovat vivahteikkaita, ja huomaat pienet yksityiskohdat.
  3. Oma tila on sinulle elinehto.  
  4. Pyrit vähentämään ylimääräistä hälyä.

Hyviin asioihin keskittyminen on kelpo neuvo osalle ihmisistä, mutta pakkopositiivisuus ei suinkaan toimi kaikilla.

Onko sinunkin lähipiirissäsi ihminen, jolla on asiat ihan mukavasti, mutta puheiden perusteella kaikki menee päin prinkkalaa? Vai oletko kenties itse sellainen?

Joskus on vaikea nähdä metsää puilta. Vaikka perusasiat ja vähän päälle olisivat kunnossa, on vaikeaa olla onnellinen, koska elämän puutteet ja epäkohdat (karsea pomo, telkkaria tuijottava puoliso, halkeama kylpyhuoneen kaakelissa) pyörivät jatkuvasti mielessä. Elämässä ei voi mennä hyvin, koska aina voisi mennä vielä paremmin. Seuraa valittamista, surkuttelua ja pahassa olossa vellomista.

Onnellisuusprofessorinakin tunnetun Markku Ojasen mielestä tunne on perin inhimillinen. Puutteisiin vain tulee kiinnitettyä helposti huomiota, vaikka on lukenut kuinka monta kirjaa ja tutkimusta onnellisuudesta ja kuullut neuvon, että kannattaa keskittyä hyvään, siihen, mitä itsellä jo on.

– Huomion kiinnittämisen vahvuuksiin tunnistaa järkeväksi ohjeeksi, mutta ei se ole käytännössä niin helppoa, Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori Ojanen toteaa.

Tutkimuksissa vahvuuksien ja hyvien asioiden huomioiminen ja niiden vahvistaminen on lisännyt hyvinvointia jo lyhyessä ajassa – ainakin hetkellisesti.

– Hyvä lähtökohta on, että tunnistaa vatvovansa liikaa ongelmiaan.

– Kokonaisvaltainen puutteiden ajattelu on kurjaa, eikä siihen pitäisi sortua. Siinä tilanteessa ehkä löytyy jotain, mihin kannattaa keskittyä ja mistä pääsee eteenpäin. Kaikilla on vahvuuksia ja niiden vahvistamisesta on hyötyäkin.

”Kaikilla on vahvuuksia.”

Hyväksy myös kielteinen ja toimi

Ojanen kannattaa kuitenkin realistista suhtautumista. Kiitollisuuspäiväkirjoja ja positiivista psykologiaa tarjotaan ratkaisuksi milloin mihinkin, mutta jos ne eivät tunnu omalta jutulta, ei niihin ole pakko ryhtyä.

– Positiivisen puolen hehkuttamisessa on menty liiallisuuksiin. Kun elämässä kerta kaikkiaan on myös kielteisiä asioita, Ojanen sanoo.

Positiivisuudessa ei tarvitse ainakaan tavoitella äärimmäisyyksiä. Jo asioiden asettaminen mittakaavaan ja heikkouksien hyväksyminen tai ajatteleminen kehityskohteina on positiivista ajattelua.

Vatvomisen lopettamiseen on myös selkeä ratkaisu: toiminta.

– Vellominen on pahinta. Iso askel eteenpäin on, jos päättää tehdä asialle jotain. Päättää yrittää terästäytyä, vaikka ajattelee olevansa ujo ja ettei pysty pitämään puoliaan. Huomaa puutteensa ja tiedostaa, että muilla on muita puutteita.

Omia epäkohtia miettiessä kannattaakin nimenomaan pohtia, haluaako vahvistaa sitä, mikä itsessä on jo vahvaa, vai olisiko järkevämpää kehittää niitä heikompia puolia. Jos kaikki lähtee aina positiivisen kautta, riskinä voi jopa olla, että se tapahtuu puutteiden kustannuksella.

– Ohje positiivisuudesta on periaatteessa hyvä, vaikka aina täytyy muistaa, että jos on semmoisia puutteita, joista on harmia itselle ja muille, miksei niitä yrittäisi korjata.

”Jos on semmoisia puutteita, joista on harmia itselle ja muille, miksei niitä yrittäisi korjata.”

 

Tsemppi puree jo valmiiksi positiiviseen

Ongelmien märehtiminen voi liittyä esimerkiksi masennukseen ja voimakkaaseen alakuloon, mutta Ojasen mukaan myös persoonallisuus ratkaisee: toisille optimismi vain on helpompaa kuin toisille. Persoonallisuuden ominaisuudet ovat suhteellisen pysyviä mutta eivät kuitenkaan täysin muuttumattomia.

Jonkinlainen kehitys on mahdollista. Esimerkiksi ystävät ja tuttavat voivat auttaa vatvojaakin kääntämään ajatteluaan toiseen suuntaan.

– Positiivista palautetta ei ole kauhean helppoa saada, mutta jospa olisimme toinen toisillemme niin fiksuja, että kun joudumme kuuntelemaan vatvomista, osaisimme sanoa tahdikkaasti, että älä nyt viitsi, suotta moitit itseäsi.

Joskus pelkkä keskustelu toisenlaisella ajatusmaailmalla varustetun ystävän kanssa voi herättää huomaamaan, että on muitakin tapoja ajatella.

Toisaalta Ojanen kertoo, että tsemppipuhe ei välttämättä tehoa alakuloisuuteen taipuvaiseen vatvojaan.

– Tutkimuksen mukaan sellaiselle ihmiselle sen hokeminen, että olet hyvä tyyppi ja mitä sinä nyt turhia, tuottaa pikemminkin kielteisen kuin myönteisen vaikutuksen. He kokevat, ettei heitä ole ymmärretty.

– Jos ihminen on muutenkin positiivisella puolella, positiivisuuskehotukset auttavat, vaikka niitä ei välttämättä edes tarvitsisi.

Tsemppipuhe ei välttämättä tehoa alakuloisuuteen taipuvaiseen.

Vaihtoehtoinen neuvo: mene itseesi

Valittamisessa on myös se ikävä puoli, että omiin puheisiinsa alkaa pikkuhiljaa uskoa ja negatiiviset ajatukset vahvistuvat. Lisäksi olemme taitavia valikoimaan sopivaa todistusaineistoa uskomuksillemme.

– Päivän lehdistä löytyy hirmuinen määrä ammuksia valittajille, Ojanen sanailee.

Perusnegatiiviset ihmiset ovat tietenkin vielä oma lukunsa. Ojasen mukaan heille voivottelu on eräänlainen elämäntapa. Heillä ei ole surkeaa niinkään itsensä vuoksi, vaan koska maailma on niin kamala paikka.

– Sellainen ihminen on yleensä tottunut, eikä se hänelle niin kamalaa ole. Paljon on kyse myös puhetyylistä. Hän saattaa pikkuisen nauttiakin reaktiosta, jonka saa muissa ihmisissä aikaan.

Meillä muilla vellominen on kuitenkin usein vain hetkellistä ja menee ajan kuluessa ohi. Professorin mukaan suomalaiset ovat pohjimmiltaan onnellista kansaa: kyselytutkimuksissa noin 80 prosenttia kertoo olevansa melko onnellisia.

– On hyvä muistaa, että enemmän meillä on taipumusta yliarvioida omia taitojamme. Valtaosa ajattelee itsestään hieman liikaa.

– Tekisi mieli antaa semmoinen ohje, että mene vähän paremmin itseesi, että huomaat puutteitasi. Tämä neuvo olisi tarpeellinen isommalle joukolle.