Monelle kuukautiset ovat yhä ällöttävä juttu, josta mieluiten vaietaan. Puhumalla niistä tulisi normaali osa elämää.

Olihan se erikoista. Kiinalainen uimari Fu Yuanhui puhui Brasilian olympialaisissa kuukautisistaan uintisuorituksen jälkeisessä haastattelussa: ”Kuukautiseni alkoivat eilen, joten tunsin oloni normaalia väsyneemmäksi, muttei se ole tekosyy sille, etten uinut tarpeeksi hyvin.”

Moni hätkähti kiinalaisuimarin lausuntoa.

Siinä hätkähti moni meistä länsimaisista, maailman sivistävimmän peruskoulutuksen saaneista naisistakin. Miten se nyt noin meni sanomaan.

Fu Yuanhuin kommentti oli ainutlaatuinen. Kiinassa kuukautiset ovat vielä suurempi tabu, mutta eivätpä meilläkään urheilijat – tai vaikka poliitikot – puhu niistä julkisesti. Se nyt vain ei ole tapana.

Kuukautiset ovat naisen elämässä asia, josta vaietaan tai vaikeillaan. Vaikka moni meistä puhuu menkoistaan ystävilleen ja puolisolleen, kuukautisia pidetään silti vähän ällöttävänä, vaivana.

Se on täysin ymmärrettävää, sillä kuukautisia on vuosisatojen ajan käytetty lyömäaseena naisia vastaan. Monissa yhteisöissä naisten ja tyttöjen elämää rajoitetaan kuukautisten aikaan: heitä pidetään ”likaisina”, eivätkä he saa vaikkapa koskea ruokaan tai mennä kouluun.

Normaalista ruumiintoiminnosta yhä elävä tabu on outo. Puolella maailman ihmisistä on kuukautiset. Niinpä uimari Fu Yuanhui sai kommentistaan maailmanlaajuista kiitosta, ja aiheesta. Kuukautiset normalisoituvat vain, kun niistä puhutaan avoimesti enemmän.

Housuissas on menkkahirviö

Vaikkei meillä enää pidetä naisia kartettavina noitina kuukautisten aikaan, moni olettamus ja ennakkoluulo menstruoivista naisista voi paksusti. ”Onko sulla menkat”, on tehokas mitätöimisen keino, jos nainen esittää vahvoja mielipiteitä tai on suuttunut. Mikäli haluaa tulla oikeasti kuulluksi ja vakavasti otetuksi, ei kannata paljon menkoistaan tuuletella, tämänhän me opimme jo varhain.

”Onko sulla menkat”, on tehokas mitätöimisen keino, jos nainen esittää vahvoja mielipiteitä tai on suuttunut.

Kuukautisten aikana kuitenkin saa ja voi olla väsynyt, kipeä tai voipunut, niin kuin normaalistikin jokainen ihminen välillä on. Kuukautisoireiden salailu ylläpitää myyttiä karjuvasta menkkahirviöstä. Kuukautiset eivät ole häiriö elämässä, vaan siihen oleellisesti kuuluva asia.

”Hämmästyn yhä uudelleen, miten huonosti monilla on kuukautisista tietoa.”

– Kyllä tieto ja avoimuus ovat kaikki kaikessa, sanoo Lunette-kuukautiskuppeja valmistavan Lune Group Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Heli Kurjanen.

Kurjanen on yrityksensä kymmenvuotisen taipaleen aikana huomannut, miten hankala asia kuukautiset vieläkin ovat.

– Hämmästyn yhä uudelleen, miten huonosti monilla on kuukautisista tietoa. Esimerkiksi koulussa kerrotaan asioista edelleen tosi pintapuolisesti.

Hänen mielestään myös pojat tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa.

– Ymmärrän, miksi tytöt ja pojat jaetaan eri ryhmiin, kun asiasta puhutaan ensimmäisen kerran, mutta tietoa pitäisi jakaa koulussa usein, ja ottaa pojatkin mukaan. Kun pojille ei kerrota mitään, se ruokkii salailua ja outoa suhtautumista.

Heli Kurjanen sanoo, että myös kuukautissuojien markkinointi ylläpitää piilottelun, häpeän ja salailun kulttuuria.

– Ihan ensimmäisiä kertakäyttösiteitä myytiin Amerikassa niin, että nainen saattoi pudottaa kassalla olevaan laatikkoon kolikon, minkä jälkeen hänelle ojennettiin ruskea paperipussi, ettei koko asiaa tarvinnut mainita sanallakaan.

Annikka Immonen on tutkinut Turun yliopistossa kulttuurihistorian pro gradu -työhönsä vuosina 1959–1977 syntyneiden naisten kuukautiskokemuksia. Hän huomasi, että häpeä lävistää koko naisen elämänkaaren, kun kuukautisista puhutaan.

Jo nuorena opitaan, että kuukautiset ovat nolot.

Tytöt oppivat äideiltään ja ympäristöstään jo nuorina, että kuukautiset ovat nolot, eikä niistä pidä huudella.

”Tyttö tuntee olevansa aikuinen nainen ja itsenäinen toimija vasta, kun hän pystyy toimimaan ruumiinsa kanssa kulttuurisesti oikein. Oikein toimimisen kriteereinä haastateltavat esittävät, että tytön tulee oppia pitämään kuukautisvuoto näkymättömänä”, Annikka Immonen kirjoittaa tutkimuksessa.

Mitä ne menkat olikaan?

Kuukautisista pitää puhua, ettei sukupolvi toisensa jälkeen kasva inhoamaan kuukautisia ja sitä kautta omaa kehoaan.

Mitään rituaalijuhlaa, jossa syödään häpyhuulien muotoon kuorrutettuja kuppikakkuja ja maalataan kuukautisverellä, ei tarvitse järjestää. Normaali puhe normaalista asiasta riittää. Turvonnut vatsa on normaalia, runsas vuoto on normaalia, niukka vuoto on normaalia, kuukautisten päättyminen vaihdevuosi-iässä on normaalia. Jos kuukautisissa on jotain häikkää, sekin on normaalia, ja siihen saa apua.

Hyvä muistutus on myös se, ettei kuukautisveri ole pissaan tai kakkaan verrattava erite, vaan – niin, mitäs se olikaan?

Vastaus: kohdun limakalvoa ja sen mukana verta.

Bloggaaja Maria Nordin postasi Kotitalouskriisi-blogiinsa viime pääsiäisenä kuvan, jossa hän maalasi kananmunia kuukautisverellään. Kuten arvata saattaa, suurin osa piti sitä oksettavana.

Nordin halusi kiinnittää huomiota kuukautisiin liittyvään häpeään.

Postaus on hyvä testi: onko se a) huvittava, b) kantaaottava vai c) ällöttävä. Jos vastaus on c, kannattaa miettiä, miksi.

 

JA MITÄ SITÄ TEKISI

Puhu. Mitä enemmän naiset puhuvat kuukautisistaan, sitä normaalimmaksi suhtautuminen niihin muuttuu.

Lue. Menkoista kirjoittavat avoimesti ainakin Rosa Meriläinen ja Saara Särmä kirjassaan Anna mennä – opas hauskempaan elämään (S&S, 2016) sekä Caitlin Moran kirjoissaan Naisena olemisen taito (S&S 2012) ja Näin minusta tuli tyttö (S&S 2015).

Auta. Monien kehitysmaiden tyttöjen elämä on kuukautisten aikana vaikeaa. Syynä ovat ennakkoluulot ja puutteelliset hygieniaolot. Googlaamalla ’kuukautiset hyväntekeväisyys’ tai ’period charity’ löydät kohteita.

Osallistu. Kansainvälistä kuukautispäivää, Menstrual Hygiene Daytä, vietetään aina 28. toukokuuta. Päivän tempauksista löytyy tietoa hashtagilla #mhd.

Keskustele. Aktivisti Chella Quint on kehittänyt termin #periodpositive, jonka avulla voi edistää positiivista suhtautumista kuukautisiin sosiaalisessa mediassa. ”Jos kuulut niihin, joille tulevat kuukautiset, ne ovat merkki siitä, että kroppasi toimii. Siinä ei ole mitään hävettävää”, hän on sanonut.

Sometuksesta jumiutunut niska on hoidettavissa hyvän ergonomian ja täsmäjumpan avulla.

Puhelimella somettaminen ja viestien kirjoittaminen voi olla hauskaa, mutta ne ovat myös suorassa yhteydessä niska- ja selkäkipuihin. Helsingin Sanomat uutisoi ruotsalaistutkimuksesta, jossa seurattiin viiden vuoden ajan 7 000 nuorta aikuista. Yli 20 tekstiviestiä päivässä lähettäneet ilmoittivat useammin kärsivänsä niskan ja yläselän kivuista. 

Tutkimuksessa raportoitiin myös sormien tunnottomuudesta ja nipistelystä. Tutkijoiden mukaan kuusi tekstiviestiä päivässä näytti olevan raja, jonka jälkeen kipu- ja tunnottomuusoireet alkavat lisääntyä. Jos omaa viestittelyä alkaa laskea, huomaa, että kuusi tekstiviestiä tulee lähetettyä, noh, vähintään ennen lounasaikaa. 

Helsingin Sanomien jutussa haastateltu Selkäliiton selkäneuvonnan koordinaattori Maria Sihvola arvioi, että vietämme älypuhelimen ääressä keskimäärin kahdesta neljään tuntia päivässä, eli hurjat 700–1400 tuntia vuodessa.

Voi toki miettiä, onko älypuhelimen ääressä tarpeellista viettää niin paljon aikaa, mutta joka tapauksessa älypuhelimen selausasentoon tulisi kiinnittää huomiota. Pää kumarassa selaaminen voi ajan mittaan aiheuttaa niskan välilevyn rappeutumista. Normaalissa asennossa pää painaa viisi kiloa, mutta kumarassa ryhdissä, 60 asteen kulmassa, niskalle kohdistuu painetta jopa 27 kilon edestä.

Someniskasta ei ole pakko kärsiä. Virkisterin fysioterapeutti Riikka Ilmivalta laati Me Naisille vinkit someniskan ehkäisyyn ja hoitoon.

Näin ehkäiset someniskan:

1. Tärkeintä someniskan ehkäisyssä on somen käytön vähentäminen. Jos vietät paljon aikaa älypuhelinta näppäillen, mieti, tarvitseeko sinun todella käyttää niin paljon aikaa somettamiseen.

2. Kiinnitä somettaessasi huomiota koko selkärangan oikeaan, luonnolliseen asentoon, jolloin pää pysyy automaattisesti rangan jatkeena. Älä nojaa kauheasti eteenpäin: jos ylävartalo on C-kirjaimen mallinen, pää roikkuu automaattisesti. Jos istut somettaessasi, nojaa selkänojaan.

3. Jatkuva käsien kannattelu somettaessa aiheuttaa särkyjä. Tue käsiä käsinojaan aina kun mahdollista. 

4. Näpyttele älypuhelinta molemmilla käsillä, ettei kroppa muutu toispuoleiseksi.

5. Aina ei tarvitse näpytellä. Käytä niin sanottua puhelimen virtuaalisihteeriä: monesti tekstiviestit voi kirjoittaa ja puhelut soittaa antaen puhelimelle äänikomentoja.

6. Jos sometat edelleen huonossa asennossa, pyydä vaikka läheistäsi ystävällisesti huomauttamaan asiasta. Voit myös hankkia työpisteen äärelle peilin, jos et muuten huomaa olevasi huonossa asennossa.

Iskikö someniska? Näin hoidat sen kuntoon:

1. Muista edelleen vähentää somen käyttöä. Mitä enemmän välttelet staattista paikallaan oloa, sen parempi. Aktiivinen elämäntapa pitää pois somen ääreltä.

2. Someniska johtuu staattisesta asennosta, joten käytä kroppaa monipuolisesti arjessa ja liikuntaharrastuksissa. Mikä tahansa liikunta hyötyliikunnasta lihaskuntoharjoitteluun edistää aineenvaihduntaa.

3. Rintarangan elastisuuden ylläpitäminen on tärkeää, sillä somettaminen ja näyttöpäätetyöskentely jäykistävät rintarankaa. Yläkroppaa voi virkistää keppijumpalla ja rintarangan kiertoliikkeillä.

4. Somettaminen tekee myös yläniskasta todella kireän. Yläniskaa voi mobilisoida vaikka automatkalla tai tuolilla istuessa: tee hyvin pieniä painalluksia takaraivolla selkänojaan, vuorotellen painaen ja rentouttaen niskaa. Liikeessä voi viedä leukaa hieman taakse ja alaspäin. 

Hei te tiimalasivartalosta unelmoivat, hyviä uutisia: pelkästään vatsan alueelta on mahdollista hoikistua!

Meille on vuosikausia hoettu, että laihtua ei voi vain tietystä kohdasta, vaan rasvaa palaa treenin ja ruokavalion ansiosta tasaisesti koko kehosta.

Nyt on selvitetty, että pitkään itsestäänselvänä pidetty sääntö ei olekaan koko totuus. Time-sivuston mukaan tutkimustieto osoittaa, että tietyistä kehonosista on helpompi karistaa rasvaa kuin toisista.

Yksi kyseistä kehonosista on vatsa. Vyötärönseudun lisäksi helpoiten palavaa rasvaa löytyy käsivarsista ja rinnan alueelta. Sen sijaan takapuolen ja reisien rasvaa on vaikeinta polttaa pois.

Tietyt rasvakertymät ovat aineenvaihdunnallisesti aktiivisempia kuin toiset.

Virginian yliopiston lääketieteen professori Arthur Weltman kertoo tämän johtuvan siitä, että tietyt rasvakertymät ovat aineenvaihdunnallisesti aktiivisempia kuin toiset. Siksi niistä on helpompaa tai vaikeampaa päästä eroon urheilun ja kevyen ruokavalion avulla.

– Vatsan alueen rasva on aineenvaihdunnallisesti yksi aktiivisimmista rasvoista, Weltman kertoo.

Urheilu aiheuttaa kehossa erilaisten hormonien erittymistä. Mitä rankempaa urheilu on, sitä enemmän hormoneja erittyy ja rasvaa palaa – ja erityisesti paikoissa, jotka ovat aineenvaihdunnaltaan aktiivisinta.

Lue lisää! 18 tapaa polttaa enemmän ja tehokkaammin rasvaa

Jos siis haluaa hoikistua erityisesti vatsan alueelta, mitä kannattaa tehdä? Tutkimuksen mukaan siinä missä esimerkiksi juoksu tai uinti auttavat polttamaan rasvaa koko kehosta, vastustreenit voivat polttaa rasvaa keskitetysti esimerkiksi vatsan alueelta, koska vatsarasvat reagoivat voimakkaammin urheiluun.

Toisen tutkimuksen mukaan vatsarasvan polttamisessa ovat tehokkaita myös niin sanotut HIIT-harjoitukset eli nopeatempoiset intervallitreenit. Treenin jälkeen aineenvaihdunta käy vilkkaana ja keho polttaa rasvaa muutaman tunnin ajan treenin jälkeenkin – erityisesti sieltä vatsan alueelta.

Lybia

Nyt se on todistettu: painoa voi pudottaa pelkästään vatsasta

Mutta oletteko kokeilleet jutussa mainittuja treenejä? Punttia ja hiittiä? Itse olen ja siksi allekirjoitan jutun väitteen. Olen kokenut sen että kyseisiä treenimuotoja ruokavalioon yhdistämällä saa vyötärön pienenemään pikavauhtia. Tosin tiimalasivartaloa ei voi saada jollei ole sellainen luonnostaan. Mutta lähemmäs toki voi päästä.
Lue kommentti

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!