Hyviin ja terveellisiin ruokatottumuksiin kuuluu myös makoisa jälkkäri, tietenkin.

Jälkiruuan skippaaminen ylimääräisten kaloreiden välttämiseksi? Unohda.

Tästä säännöstä on luopunut jopa terveysvaikuttaja ja dieettivalmennusyrittäjä Adam Bornstein, joka kirjoittaa Greatist-sivustolla, että haluaisi kirjoittaa kaikkien julkaisemiensa teosten alkusanat uusiksi. Hän haluaisi tehdä selväksi, että ihan sama mitä hän kirjoissaan ja artikkeleissaan ohjeistaa, voit silti syödä jälkiruuan.

– Ei jälkiruokaa -lähestymistapa voi olla se virhe, joka on kaikkein pitävin, noudatti sitten mitä tahansa kuntoilu- tai ruokasuunnitelmaa, hän kirjoittaa.

Samalla asialla on myös suomalaisprofessori Pertti Mustajoki, jolta ilmestyi hiljattain kirja Vähennä kaloreita ilman dieettiä. Kirjan esittelytekstin mukaan tahdonvoiman ja itsekurin avulla pudotetut kilot tulevat helposti takaisin, joten kaloreita vastaan taisteleminen on huono tapa laihduttaa.

Älä pyri täydellisyyteen

Onhan tästä aiheesta toki jauhettu ennenkin, mutta sanotaan nyt vielä: kieltolistojen tekeminen ei kannata. Seurauksena on erittäin todennäköinen epäonnistuminen, mikäli menee sitoutumaan suunnitelmaan, joka ei tunnu sellaiselta, että siihen voisi lupautua loppuiäkseen.

Aihetta on tietenkin myös tutkittu, ja esimerkiksi kahdeksan kuukautta kestäneessä israelilaistutkimuksessa jälkiruokia syöneet laihtuivat ja jälkkärittä jääneet lihoivat onnistuneesti pudottamansa kilot takaisin.

Paleodieetille ei kannata ryhtyä, jos rakastaa leipää ja pastaa.

Ihmisen suhde ruokaan ja syömiseen pysyy huomattavasti terveempänä, kun tietää, että on ihan ok nauttia pala kakkua. Kannattaakin luopua ajatuksesta, että on olemassa ”hyviä” ja ”huonoja” ruokia.

Adam Bornsteinin mukaan perusymmärrys oman kehon toiminnasta riittää. Paleodieetille ei kannata ryhtyä, jos rakastaa leipää ja pastaa.

– Ei ole olemassa yhtä ruokaa, joka tekee sinusta lihavan, eikä yhtä, joka saa sinut laihtumaan, mies lähestulkoon saarnaa tekstissään.

Ihmiset inhoavat erilaisilla dieeteillä olemista syystä. Ruokien kieltäminen itseltään tai pakottautuminen syömään inhokkiruokiaan on kurjaa. Ja kaikkihan tietävät, miten sellaisessa ennen pitkää käy...

Vippaskonstien ja hokkupokkusrohtojen sijaan toimiva ruokavalio, oli se mikä hyvänsä, perustuu tutkitusti kolmeen asiaan: johdonmukaisuuteen, pitkäjänteisyyteen ja kärsivällisyyteen. Ihan omalla painollaan asiat eivät siis tapahdu, mutta onnistumismahdollisuudet ovat hyvät, kun dieetin perusta rakentuu epäonnistumisten välttämiseen.

– Tehtäväsi on panna terveytesi ykkössijalle, ei olla täydellinen, Bornstein kiteyttää.

”Tehtäväsi on panna terveytesi ykkössijalle, ei olla täydellinen.”

Terveellisestä syömisestä kannattaa siis tehdä itselleen mahdollisimman helppoa. Kun perusruokavalio on kunnossa, 10–20 prosenttia päivän kalorimäärästä voi Bornsteinin mukaan ihan hyvin varata pienelle herkulle. Silloin pysyy järjissään, ja terveellisiin valintoihin tarvittava motivaatio säilyy.

Olemme sitä, mitä syömme. Asiantuntija kertoo viisi tapaa, joiden avulla voimme parantaa omaa suolistomikrobistoa ja terveyttämme.

– Suolistomikrobit ovat näkymättömiä, joten ne on helppo unohtaa, bakteeriopin professori  Pentti Huovinen Turun yliopistosta sanoo.

Totta, ja lisäksi suolistomikrobit eivät kuulosta erityisen seksikkäiltä. Jokaisen olisi kuitenkin syytä kiinnostua suolistossaan elelevistä tuhansista bakteereista, koska ne vaikuttavat hyvinvointiimme ja terveyteemme ratkaisevasti.

Paitsi vatsavaivoihin, suolistomikrobit on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja lihavuuteen. Ne vaikuttavat myös aivojen välittäjäaineisiin, mielialaan ja muistiin.

Joko alkoi kiinnostaa? Hyvä. Seuraavaksi Pentti Huovinen kertoo, mitä jokainen voi tehdä parantaakseen suolistossaan asuvien mikrobien tilannetta. 

1. Ylimääräinen sokeri ja rasva pois

Vanha kunnon terveellinen ruokavalio on tärkein asia, jonka suolistonsa eteen voi tehdä. Huovinen suosittelee ravitsemussuosituksista tuttua ruokakolmiota, jonka kanta koostuu kasviksista ja täysjyvätuotteista.

– Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miksi syömme tuotteita, jotka sisältävät ylenpalttisesti sokeria: karamelleja, limonadeja... Kaikki se, mikä tuntuu meistä hyvältä, ei todellakaan ole meille tarpeellista, Huovinen sanoo.

Jos dramaattista muutosta hakee, erityisesti kahden ruoka-aineen karsiminen kannattaa.

– Jos jättää kaikki turhat sokerit ja ylettömän rasvaiset ruuat pois, myönteiset vaikutukset alkavat näkyä viikoissa tai kuukausissa, Huovinen toteaa.

Rasvan ja sokerin välttäminen lisää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa. 

2. Maitohappobakteereita – ainakin lapsille

Suolistobakteerien hyvinvoinnin parantamiseksi suositellaan usein maitohappobakteereita. Pentti Huovinen kuitenkin sanoo, että maitohappobakteerit ovat aikuisella vain hyvin pieni osa suoliston bakteereista. Esimerkiksi lihavuuteen vaikuttavat bakteerit eivät todennäköisesti ole maitohappobakteereita. 

– Pikkulapsille maitohappobakteereilla on paljon enemmän merkitystä, koska lasten mikrobisto on vielä kehittymässä. Aikuisilla näyttö tehosta on selvästi heikompi. Maitohappobakteereissa on kuitenkin suuria eroja.

Lue myös: Vatsa kuntoon kimchillä! Kuusi vinkkiä suoliston tasapainoon ja painonhallintaan

3. Turhat antibiootit pois

Ruokavalion lisäksi suolistobakteereihin vaikuttavat merkittävästi antibiootit. Siksi turhia antibioottikuureja pitäisi välttää, mutta se on tavalliselle ihmiselle helpommin sanottu kuin tehty. 

– Jos lääkäri sanoo, että antibiootti tarvitaan, sitten se syödään, Huovinen toteaa.

Lääkärien pitäisi vain olla tarkempia siinä, milloin antibiootit oikeasti ovat tarpeen. 

– Suomessa syödään 2–2,5 miljoonaa antibioottikuuria vuodessa. Paremmalla diagnostiikalla niistä saataisiin miljoona pois, Huovinen uskoo.

”Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes kaikki on suolistossa taas ihan kunnossa.”

Yksi antibiootteja koskeva neuvo hänellä on kaikille: vanhoja antibioottikuureja ei pidä säilytellä ja nappailla oma-aloitteisesti silloin, kun siltä tuntuu.

– Virtsateissä ja välikorvassa on erilaiset taudinaiheuttajat, ja siksi niihin määrätään eri antibiootit.

4. Varo vatsatauteja

Liian hygieeninen elinympäristö ei ole suolistomikrobeille hyväksi, mutta elintarvikehygieniasta on Pentti Huovisen mukaan syytä pitää huolta.

– Ruokamyrkytyksen vaikutukset voivat olla todella pitkät. Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes suolisto on toipunut siitä.

Siksi on tärkeää yrittää ehkäistä ruokamyrkytysten ja muiden vatsatautien tarttumista. Suomessa ollaan pääosin tarkkoja elintarvikehygieniasta. Kotikeittiöissä hygienian perusteet voivat kuitenkin joskus unohtua. 

”Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja.”

– Kylmäketjun pitää säilyä kaupasta kotiin, ja lihan sekä salaatin leikkaamiseen pitää olla eri välineet. En tykkää tiskirätistä varsinkaan, jos se on märkä koko ajan, Huovinen luettelee.

5. Mene metsään

Parhaiten suolistonsa tilaan voi vaikuttaa ruokavaliolla, mutta muilla, pienemmilläkin teoilla voi olla vaikutusta. Huovinen suosittelee luonnossa liikkumista, vaikka sen vaikutuksista suolistobakteereihin ei vielä ole hyvää tutkimuksellista näyttöä. 

– Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja. Elimistömme pitäisi ilmeisesti altistua säännöllisesti pienille määrille luonnon mikrobeja. Näin immuunivasteemme saa iholla, limakalvoilla ja suolistossa sitä työtä, jota varten se on kehittynyt, hän sanoo. 

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on huolissaan lähes kaikesta.

Kaikki murehtivat joskus: on ihan normaalia hermoilla etukäteen työhaastattelua, ensitreffejä tai puheen pitämistä.

Jos ahdistus kalvaa jatkuvasti, eikä tunteelle löydy selvää selitystä, kyse voi olla yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Siitä kärsivät tuntevat, että ahdistus ottaa vallan elämästä ja huolista tulee kohtuuttoman suuria.

Mielenterveystalon mukaan noin viisi prosenttia ihmisistä kokee ahdistuneisuushäiriön jossain vaiheessa elämäänsä. Nämä oireet erottavat sen tavallisesta murehtimisesta:

1. Jatkuva huolehtiminen

Ahdistuneisuushäiriön selvin oire on jatkuva, tilanteeseen nähden liiallinen murehtiminen – työstä, ihmissuhteista, terveydestä. Ahdistus on usein niin epämääräistä, että sen syytä on vaikeaa nimetä.

Jos ahdistus haittaa jokapäiväistä elämää, jotain on todennäköisesti pielessä. Mielenterveysseuran mukaan mielenterveyden häiriöstä on todennäköisesti kyse ainakin silloin, kun ahdistus on kestänyt yli puoli vuotta.

2. Väsymys ja uniongelmat

Ahdistuneen on usein vaikeaa rentoutua, rauhoittaa ajatuksiaan ja päästä levolliseen tilaan. Mieli kun tuntuu hyrräävän koko ajan ylikierroksilla. Se johtaa usein univaikeuksiin tai väsymykseen. Myös keskittymisvaikeudet ovat tavallisia.

Ahdistus on usein niin epämääräistä, että sen syytä on vaikeaa nimetä.

3. Epärealistiset pelot

Mielenterveystalon mukaan ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän huoli on usein jatkuvaa, itsepintaista ja tuntuu vievän kaiken energian. Näin saattaa olla, vaikka pelot eivät olisi realistisia. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi pelätä jatkuvasti esimerkiksi läheisten sairastumista tai kärsiä fobioista.

4. Lihasjännitykset

Ahdistus oireilee usein myös fyysisesti: päänsärkynä, hikoiluna, vapinana, lihasjännityksenä, pahoinvointina, ahdistavana tunteena rinnassa. Moni hakeutuu lääkäriin juuri fyysisten oireiden vuoksi.

5. Ruuansulatusvaivat

Koska suolisto on herkkä stressille, ahdistuneisuushäiriöön voi liittyä ruuansulatusvaivoja. Ne voivat lisätä ahdistusta entisestään.

6. Rimakauhu

Ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on pitkäaikaista ja epämääräistä. Se ei liity tiettyihin tilanteisiin, mutta saattaa aiheuttaa hermoilua sosiaalisissa tilanteissa.

Esiintyminen jännittää useimpia, ja se on ihan normaalia, mutta jos ahdistus ei laannu harjoittelemalla ja huoli selviytymisestä vie kaiken ajan ja energian, kyse saattaa olla sosiaalisten tilanteiden pelosta eli yhdenlaisesta ahdistuneisuushäiriön muodosta. Motto-sivuston jutun mukaan siitä kärsivät saattavat miettiä jännittävää tilannetta useita päiviä etukäteen – ja joskus jälkikäteenkin.

7. Tietoisuus itsestä

Yleinen ahdistuneisuushäiriö ei aina oireile esiintymisen pelkona. Motton jutun mukaan ahdistus voi iskeä ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa. Kun tuttava kyselee kuulumisia kahvilan jonossa, tuntuu kuin kaikkien katseet olisivat itsessä. Kädet hikoavat, punastuttaa, on vaikea olla.

8. Työtehon lasku

Mielenterveystalon mukaan yleistynyt ahdistuneisuus voi laskea työkykyä ja johtaa jopa ahdistavien tilanteiden välttelyyn.

9. Vaikeus valita

Yhdysvaltalaistutkimuksen ahdistus alentaa kykyä tehdä päätöksiä.

10. Perfektionismi

Vaaditko itseltäsi liikaa? Saatat kuulua riskiryhmään. Ahdistuneisuushäiriöön voi viitata jatkuva itsensä tuomitseminen tai taipumus murehtia epäonnistumisia ennakkoon. Motton mukaan moni ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on luonteeltaan täydellisyydentavoittelija, siis tottunut vaatimaan itseltään paljon.

Tunnistitko itsesi?

Jos epäilee kärsivänsä ahdistuneisuushäiriöstä, oman ahdistuksensa astetta voi testata esimerkiksi Mielenterveystalon ja Vastaamon nettisivuilla.

Kakkapurkin hyödyt voivat olla merkittävät.

Suolistomikrobien vaikutuksista hyvinvointiin tiedetään yhä enemmän. Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoo, että suolistomikrobien tutkimus on ottanut harppauksia viimeisen 15 vuoden aikana, kun teknologia on koko ajan kehittynyt.

Suolistomikrobien hyvinvointi vaikuttaa esimerkiksi lihomiseen, allergioihin, aivojen välittäjäaineisiin ja lukuisien tautien syntyyn.

– Esimerkiksi diabetes, tulehdukselliset suolistosairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit saattavat liittyä uskottua enemmän suoliston bakteeristoon, Huovinen sanoo.

Huonosti voiva, bakteerilajistoltaan yksipuolinen suolistomikrobisto voi myötävaikuttaa tulehdusreaktion syntymiseen ensin suolen limakalvolla ja sen jälkeen kaikkialla elimistössä. Suolistomikrobien kuntoon taas vaikuttaa pääosin ruokavalio ja se, millaiseksi mikrobisto on elämän aikana muodostunut.

Bakteerihoitoa syötäväksi

Koska suoliston mikrobit ovat niin monen sairauden taustalla, tulevaisuuden terveydenhuollossa tullaan hyödyntämään niiden tutkimusta nykyistä enemmän.

– Olen aika varma, että tulevaisuudessa potilailta kerätään verinäytteiden lisäksi myös ulostenäytteitä, Huovinen sanoo. 

Huono uutinen niille, jotka eivät mieluiten kiikuttaisi purkitettua kakkaansa terveyskeskukseen. Kakkapurkin hyödyt voivat kuitenkin olla merkittävät. Jos ulostenäytteitä osattaisiin tutkia paremmin, voitaisiin esimerkiksi nykyistä helpommin tunnistaa, onko syömämme ruokavalio sopiva, onko meillä riski lihoa tai sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen.

Ulostenäytteen tulosten mukaan meille voitaisiin räätälöidä bakteerihoitoja, eli antaa syötäväksi tulehdusta korjaavia bakteereita.

Ulostenäytteet jo käytössä

Nykyään ulostenäytteitä otetaan, kun etsitään salmonellan ja kampylobakteerin tapaisia taudinaiheuttajia.

Jos tutkimusmenetelmät nopeutuvat ja ulostenäytteiden otto yleistyy, nähtäväksi jää, miten näytteenoton hitaus ratkaistaan. Verikokeen voi ottaa milloin vain, mutta ulostenäytteen tuottaminen ei välttämättä onnistu juuri määrätyllä hetkellä.

– Tutkimuksen arvoinen asia on, riittääkö esimerkiksi näytteenottotikulla peräsuolesta otettu näyte korvaamaan tavallisen ulostenäytteen bakteeriston laatua tutkittaessa, Huovinen toteaa.

Plastikkakirurgin mukaan rintojen lymfoomaa on tutkittu vasta vähän. 

Tiesitkö, että silikoni-implanteissa voi piillä harvinaisen sairauden riski? 

New York Times kertoi hiljattain Raylene Hollrah -nimisestä naisesta, joka sairastui 33-vuotiaana rintasyöpään ja joutui poistattamaan rintansa.  Poisto-operaation ja kemoterapian jälkeen hän hankki itselleen silikonirinnat.

Vuonna 2013, kuusi vuotta rintasyöpädiagnoosin jälkeen, Hollrahin rinnoista löydettiin taas jotakin poikkeavaa. Kyse ei ollut tavallisesta syövästä, vaan harvinaislaatuisesta lymfoomasta, jonka aiheuttivat rintojen korjausleikkauksessa laitetut implantit.

– Maailmani mureni. Kävin kuuden vuoden ajan tasaisin väliajoin tutkituttamassa rintani syövän uusiutumisen varalta. Tunteakseni itseni naiselliseksi laitoin kehooni jotakin, joka aiheutti uuden taudin, Hollrah kertoo New York Timesin haastattelussa.

Karhea implantti voi aiheuttaa lymfooman

Hollrahin tauti on nimeltään ALCL, eli anaplastinen suurisoluinen lymfooma. Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Asko Salmen mukaan lymfooma ei ole tavallinen rintasyöpä, vaan erittäin harvinainen imukudoksen syöpä, jossa syöpäsolut sijaitsevat immuunisysteemissä. ALCL on yksi lymfooman tyyppi, jota voi esiintyä eri puolilla kehoa.

– Silikoni-implanteista aiheutuvan rintasyövän riski on tutkitusti olematon. Ihmisen kehoon ei laiteta mitään, mikä voisi aiheuttaa syöpää, Salmi kertoo.

Suurisoluinen lymfooma on yhdistetty karheisiin implantteihin, sillä löydetyissä tapauksissa ALCL-soluja on löydetty implanttien ympäriltä. Rintojen lymfooma on lääketieteessä tuoreempi, vain muutamia vuosia tutkittu ilmiö. Koska ALCL on harvinainen ja vasta vähän tutkittu, sen syytä ei vielä tarkkaan tiedetä.

– Maailmanlaajuisesti sairaus on diagnosoitu noin 350:lla implantoidulla naisella. Suomessa tapauksia on vain yksi, sillä Suomessa implantteja on vähemmän verrattuna ulkomaihin.

Koska sairaus on yhdistetty karheisiin implantteihin, on alettua siirtyä kokonaan sileiden käyttöön.

Hyvissä ajoin huomattuna lymfooman ennuste on hyvä ja tauti parannettavissa. Hoitamattomana tauti johtaa kuolemaan.

Syytä hysteriaan ei ole. Salmi neuvoo kuitenkin ottamaan yhteyden lääkäriin, mikäli rinnat alkavat oireilla poikkeuksellisesti.

– Mikäli silikonirinnat turpoavat syyttä 7–9 vuotta leikkauksen jälkeen, on syytä käydä tutkituttamassa ne.