Tekeekö mieli suklaata? Syy voi olla suolistobakteereissa. Kuva: Shutterstock
Tekeekö mieli suklaata? Syy voi olla suolistobakteereissa. Kuva: Shutterstock

Nykytutkimuksen mukaan suolistobakteerit ovat suklaanhimon takana ja vaikuttavat ylipainon kertymiseen.

Suolistobakteerien tutkimus on viime vuosina tuonut esille hätkähdyttävää tietoa siitä, miten lihavuus syntyy. Nykytiedon valossa painon nousu johtuu muiden syiden ohella siitä, millaisia bakteereja suolistossa asuu. Siksi kahden samankaltaista ruokavaliota noudattavan ihmisen painot eivät välttämättä kehity samalla tavalla.

Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoo, että jotkut suolistoissamme elävistä tuhansista bakteereista edesauttavat, jotkut taas estävät lihomista. Suoliston mikrobisto on muotoutunut paljolti ensimmäisten elinvuosien aikana, mutta sitä voidaan muokata aikuisenakin.

– Eläinkokeista tiedetään, että bakteereja antamalla voidaan vähentää lihomista, Huovinen kertoo.

Toistaiseksi ihmisille sopivaa, lihomista ehkäisevää bakteeristoa ei ole vielä tarjolla. Maitohappobakteerivalmisteita on markkinoilla, mutta maitohappobakteerit eivät Huovisen mukaan todennäköisesti vaikuta lihomiseen. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että pian ihmisetkin voivat vaikuttaa painoonsa syötävillä bakteereilla.

– Ei mene monta vuotta kun niitä on saatavilla. 

”Jopa puolet rasvakudoksesta voi olla tulehdussoluja.”

Muutos jopa viikoissa

Suolistobakteerit vaikuttavat lihomiseen, koska ne vaikuttavat tulehduksen syntyyn elimistössä. Matala-asteinen tulehdus taas on liitetty muun muassa diabetekseen ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin. 

– Lihavuus on oikeastaan tulehdustauti. Sairaalloisesti lihavalla jopa puolet rasvakudoksen painosta voi olla tulehdussoluja, Pentti Huovinen toteaa.

Koska mikrobihoidot siintävät vielä tulevaisuudessa, suolistobakteerien tutkimus ei toistaiseksi ole tarjonnut uusia työkaluja painonputotukseen. Terveellinen ruokavalio on edelleen paras hoito sekä epätasapainossa oleviin suolistobakteereihin että lihavuuteen. Huovinen suosittelee perinteisen ruokapyramidin seuraamista ja rasvan sekä sokerin vähentämistä. Ideoita ruokavalioon ei tarvitse hakea ravitsemussuosituksia kauempaa. 

Jos ruokavalion muuttaminen onnistuu, muutos suolistomikrobeissa näkyy Huovisen mukaan jo viikoissa. 

Suklaata kiitos, sanoo mikrobi

Siitä, että suolistomikrobit vaikuttavat lihomiseen, ei tarvitse lannistua. Ruokavaliolla kun voi vaikuttaa sekä lihomiseen että suolistomikrobeihin. On myös arveltu, että mikrobit puolestaan vaikuttavat sihen, mitä niiden emännän tai isännän tekee mieli syödä. 

Pentti Huovinen, joka itse on pudottanut useita kiloja jättämällä sokerin ja pienentämällä annoskokoja, kertoo esimerkin omasta elämästään:

– Tykkäsin ennen suklaasta ihan hirveästi. Nykyään sitä ei enää tee mielikään.

Syy on bakteerien, jos on uskominen aiheesta teorian esittäneitä sveitsiläisiä tutkijoita.

– Heidän mukaansa suklaanhimo syntyy suolistobakteerien seurauksena. Bakteerit tuottavat välittäjäaineita, jotka saavat haluamaan lisää suklaata. 

Unitutkija Henri Tuomilehdon mukaan raskas ateria pitäisi ajoittaa iltaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Unitutkija Henri Tuomilehto kritisoi Helsingin Sanomien jutussa sitä, että suomalaiset syövät väärän määrän ruokaa väärään aikaan. Raskaasti syöminen lounaalla laskee vireystasoa.

Sen sijaan päivän pääateria tulisi syödä vasta myöhään, esimerkiksi kahdeksan aikaan illalla.

Nukkumiseemme vaikuttaa unitutkijan mukaan nimittäin kaksi asiaa: vuorokausirytmi – eli se, mihin aikaan on valoisaa ja pimeää – ja unipaine. Unipaine tarkoittaa ihmisen tarvetta nukahtaa, kehon sisäistä vaatimusta levosta.

– Unipaineeseen voi vaikuttaa syömällä. Jos syö päivällisen kahdeksalta illalla, vireystila laskee ja unipaine kasvaa, jolloin nukahtaminen kello 22–23 maissa on helpompaa, Tuomilehto kertoo HS:lle.

Kysely

Monelta syöt päivällisen?

Liikunnan positiivisista vaikutuksista masennuksen hoidossa ei ole varmaa näyttöä, mutta varmin valinta on todennäköisimmin ryhmässä harrastettava liikunta.

Ylös, ulos ja lenkille – sillä se masennus ainakin helpottuu, moni saattaa ajatella. Liikunnan hyödyistä masennuksen hoidossa onkin näyttöä, mutta tulokset liikunnan vaikutuksista ovat loppujen lopuksi hyvin ristiriitaisia.

Helsingin Sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan boulderkiipeily helpottaa masennuksen oireita. Tutkimuksessa kiipeilyn hyödyt perusteltiin sillä, että kiipeily vaatii keskittymistä, jolloin asioiden vatvominen ja murehtiminen vähenee.

Myös esimerkiksi joogan on tutkitusti todistettu auttavan masennuksesta toipumiseen. Käypä hoito -suosituksissa puolestaan kerrotaan, että säännöllinen ja riittävän usein toteutettu ryhmämuotoinen liikunta saattaa parantaa masennuksen hoidon tehoa.

Lue myös: Mielenterveyttäkin kannattaa treenata! 13 helppoa tapaa vahvistaa mieltä itse

Samaan aikaan Käypä hoito -suosituksien mukaan monessa tutkimuksessa todetaan, että liikunnalla ei ole merkitystä masennuksesta parantumisessa. Esimerkiksi espanjalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että ne jotka liikkuivat, eivät saaneet parantumisessa sen parempia tuloksia kuin ne, jotka eivät urheilleet.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsän mukaan tulokset ovat ristiriitaisia muun muassa sen takia, että syy-seuraussuhteita on usein vaikea todentaa.

– Tutkimuksissa haetaan usein joitain yhteyksiä, kuten onko ihmisillä, jotka kertovat liikkuvansa paljon, enemmän tai vähemmän masennusta kuin niillä, jotka kertovat liikkuvansa vähän. Tällaisissa tutkimuksissa on hyvin vaikea erottaa sitä, mikä on syytä ja mikä seurausta, eli esimerkiksi johtuuko liikkumattomuus masennuksesta vai toisin päin, Isometsä kertoo.

”On vaikea sanoa, johtuvatko positiiviset vaikutukset ryhmässä olosta vai itse liikunnasta.”

Käypä hoito -suosituksien mukaan hyviä tuloksia saavuttaneille tutkimuksille oli yhteistä nimenomaan se, että liikunta oli ohjattua ja ryhmämuotoista, ja potilaan säännöllistä osallistumista seurattiin aktiivisesti. Silloinkin on vaikea sanoa, mistä positiiviset tulokset todella johtuvat.

– Kun puhutaan esimerkiksi ryhmämuotoisesta liikunnasta, on vaikea sanoa, johtuvatko positiiviset vaikutukset ryhmässä olosta vai itse liikunnasta. Mukana olo voi antaa sosiaalista tukea kun tutustuu uusiin ihmisiin, saa uusia ystäviä ja on jotain mielekästä tekemistä. Voi siis olla vaikea todentaa, tulevatko hyvät kokemukset itse liikunnasta vai sen sosiaalisuudesta, Isometsä sanoo.

Mitä tutkimuksista pitäisi siis päätellä – onko liikunnasta hyötyä ja kannattaako sitä harrastaa helpottaakseen masennuksen oireita?

Melko varmasti voi sanoa, että kannattaa. Vaikka positiiviset vaikutukset tulisivat esimerkiksi liikunnan sosiaalisudesta, se saa aikaan kuitenkin jotain hyvää.

”Pikkuhiljaa alkaa tulla esille johdonmukaisia löydöksiä siitä, että tietyntyyppinen liikunta on masentuneille hyvä hoitokeino.”

Mielekkään urheilulajin löytäminen on asiassa avaintekijä, koska kaikki ei sovi kaikille. Toisilla ehkä kiipeily tai jooga auttaa masennuksen oireisiin, mutta jos urheilulajista ei nauti, siitä ei todennäköisesti saa paljoakaan hyvää irti. Loppujen lopuksi tärkeintä on urheilu ylipäätään, kun siitä nauttii tavalla tai toiselta – johtuivatpa hyvät tulokset suorituksesta tai liikunnan sosiaalisuudesta.

Isometsä on luottavainen sen suhteen, että liikunnan vaikutuksista masennuksen hoidossa on mahdollista saada lähivuosina paljon tarkempaa tietoa. Todennäköisesti myös varmempia faktoja siitä, mikä liikuntamuoto on kaikkein tehokkainta masentuneille.

– Tutkimukset ovat siitä hyviä, että osallistujat valitaan satunnaisesti. Kun tällaisia tutkimuksia kertyy tulevaisuudessa lisää, alkaa pikkuhiljaa tislautua esille selkeämpiä tuloksia. Silloin alkaa tulla esille johdonmukaisia löydöksiä siitä, että tietyntyyppinen liikunta on masentuneille hyvä hoitokeino, Isometsä sanoo.

– Olen luottavainen siitä, että muutaman vuoden päästä tiedämme enemmän. Toki nytkin olettaisin, että liikunta on masennuksen kannalta hyödyllistä, mutta satavarma ei voi vielä olla.

Tapio

Onko liikunnasta oikeasti apua masennuksen hoidossa? Asiantuntija kertoo, mitä ristiriitaisista tuloksista kannattaa päätellä

Ehkä ihmisten kohtaamisesta on jopa suurempi merkitys kuin itse liikkumisella. Masentunut ihminen ei saa välttämättä iloa yksin liikkumisesta, jos ympäristö ei pysty antamaan virikkeitä, joilla ahdistavaa oloa saisi häivytettyä. Pienikin ympäristön vaihdos mielestäni antaa uusia virikkeitä, jolloin henkilön olo voi kohentua jopa yksin kulkiessaan. Samaahan me huomaamme matkaillessa uudessa ympäristössä.
Lue kommentti
Tapio

Onko liikunnasta oikeasti apua masennuksen hoidossa? Asiantuntija kertoo, mitä ristiriitaisista tuloksista kannattaa päätellä

Omasta mielestäni masentuneen ihmisen olisi hyvä tavata ihmisiä, mutta masentuneena ihminen ei jaksa tai kykene olemaan sosiaalinen tai liikunnallinen. Toisaalta jos esim. olisi henkilö, joka tulisi kotiin saakka katsomaan (toki henkilön luvalla), mikä on tilanne, esim. onko jääkapissa ruokaa tai muuten onko missä kunnossa henkilö, se voisi ehkä auttaa henkilöä ulos masennuksen aiheuttamasta sisäänpäinkäpertymisestä, jota kys. sairaus saattaa aiheuttaa. Kahvinkeitto ja ulkona käynti hieman...
Lue kommentti