Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2015 Suomessa tehtiin 9 440 aborttia. Kuva: Mikko Hannula
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2015 Suomessa tehtiin 9 440 aborttia. Kuva: Mikko Hannula

Kun abortista puhutaan, ääneen eivät yleensä pääse abortin kokeneet naiset. Siksi abortti on yhä Suomessa tabu.

Moni aborttiin päätynyt nainen ei kerro siitä edes läheisilleen. Aihe on vieläkin tabu, josta on vaikeampi puhua kuin mielenterveysongelmista tai kipeästä avioerosta.

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen uskoo, että moni on hiljaa, koska abortin tehneelle naiselle tarjottu rooli on hyvin kapea: ratkaisusta kuuluu kantaa syyllisyyttä tai häpeää, ja ainakin valintaa on velvollisuus selitellä.

– Tarjolla on vain syntisen huonon ihmisen rooli. Pitää olla häpeissään, koska on jotenkin mokannut elämänsä. Totta kai se hiljentää, Halonen sanoo.

Mutta on aborttikeskustelussa pielessä muukin kuin sen vähyys. Esimerkiksi nämä kolme asiaa:

1. Abortti on joko oikein tai väärin

Aika ajoin abortti nousee otsikoihin, esimerkiksi syksyllä Puolassa ja nyt Yhdysvalloissa, kun Donald Trump otti presidentinvaalikampanjassaan aiheeseen kantaa.

Vaikka aihe puhuttaa, keskusteluissa kuuluu vain harvoin abortin kokeneiden naisten ääni.

– Keskustelu on lakivärittynyttä ja eettisiin kysymyksiin keskittyvää. Onko abortti oikein vai väärin? Pitäisikö lakia tiukentaa vai höllentää? Miila Halonen sanoo.

Sen lisäksi abortissa on monelle kyse naisten itsemääräämisoikeudesta.

”Vertaistuki olisi merkittävää abortin kokeneille naisille. He saisivat luvan olla olemassa.”

Kun julkinen keskustelu junnaa oikeassa ja väärässä ja kysymystä pyörittelevät vain poliitikot, inhimilliset tarinat päätösten taustalla unohtuvat helposti. Halosen mielestä suurin aborttia koskeva väärinkäsitys on se, että keskeytyksiä tehtäisiin jotenkin kevein perustein. Elämäntilanteita ja perusteluja on yhtä monta kuin abortin tekijöitäkin, eikä kukaan tee aborttia huvikseen.

Viime vuonna eduskunnan käsittelyyn tuli kansalaisaloite, joka vaati terveydenhuollon henkilökunnalle oikeutta kieltäytyä abortin tekemisestä uskonnolliseen vakaumukseen vedoten. Aloite torjuttiin eduskunnassa, eikä Gynekologiyhdistyskään pitänyt sitä tarpeellisena.

Miila Halosen mielestä lääkärin oikeudesta puhuminen saa aborttikeskustelun junnaamaan samoilla raiteilla – jälleen siinä, onko abortti oikein vai väärin.

– Se on väärä tapa käydä keskustelua. Keskustelun pitäisi mennä nainen ja hänen tarpeensa ja oikeutensa edellä. Miten voidaan olla avuksi, kun hän tekee yhden elämänsä vaikeimmista päätöksistä?

2. Terveydenhuollon asenteet

Miila Halosen mielestä terveydenhuoltojärjestelmän ei pitäisi ainakaan vahvistaa syyllisyyden kokemusta. Hän ei ole henkilökohtaisesti tavannut naisia, joille lääkäri olisi kieltäytynyt tekemästä aborttia, mutta moni on tuntenut vastaanotolla olonsa tuomituksi.

– Moni kokee, ettei ole tullut kuulluksi tai kohdatuksi. Että päätöstä joutuu perustelemaan tai että sitä yritetään pyörtää, Halonen sanoo.

”Kaikki eivät kerro abortista edes kumppanille, edes vakituisessa suhteessa elävät.”

– Ei ole tilaa näyttää esimerkiksi helpotuksen tai huojennuksen tunteita, vaikka ne ovat ihan luonnollisia reaktioita.

Ja vaikka vastaanotolla ei tuomittaisi, hiljaisuuskin voi tuntua pahalta. Jos abortin tekemisen vaikeudesta ei puhuta, moni nainen tuntee jäävänsä yksin.

Hiljaisuuden murtaminen ei vaatisi suuria: jo yksi ”miten olet jaksanut” -kysymys on askel eteenpäin.

3. Vertaistuki uupuu

Abortin tekemiseen liittyy valtavasti erilaisia tunteita. Surua, syyllisyyttä, pettymystä, ahdistusta, vihaa, helpotusta. Miila Halosen mukaan 20–40 prosenttia abortin tehneistä naisista saa sen jälkeen lievän tai keskivaikean masennuksen oireita.

– Osa tarvitsee paljon tukea ja keskusteluapua, mitä ei kovin automaattisesti tarjota. Jos apua joutuu kovasti hakemaan, se voi kääntyä tulkinnaksi, ettei ole avun arvoinen.

Se voimistaa häpeän kierrettä.

– Kaikki eivät kerro abortista edes kumppanille, edes vakituisessa suhteessa elävät. Se kertoo, että tämä on hyvin henkilökohtainen asia, jota on vaikea jakaa kellekään.

Ikävästä kokemuksesta voi saada myös jotain itseä kasvattavaa.

Jos abortista keskusteltaisiin avoimemmin, sen kokeneet naiset saisivat vertaistukea ja ehkä ymmärrystä itseään kohtaan.

– Vertaistuki olisi merkittävää abortin kokeneille naisille. He saisivat luvan olla olemassa.

Lähtökohtaisesti ikävästä kokemuksesta voi saada myös jotain itseä kasvattavaa, Miila Halonen muistuttaa. Kun on käynyt läpi raskaan prosessin ja pohtinut omaa tulevaisuuttaan, käsitys itsestä voi vahvistua.

Miksi abortista on niin vaikea puhua? Lue kahden aborttiin päätyneen naisen tarinat Me Naisten numerosta 45/2016.

Sometuksesta jumiutunut niska on hoidettavissa hyvän ergonomian ja täsmäjumpan avulla.

Puhelimella somettaminen ja viestien kirjoittaminen voi olla hauskaa, mutta ne ovat myös suorassa yhteydessä niska- ja selkäkipuihin. Helsingin Sanomat uutisoi ruotsalaistutkimuksesta, jossa seurattiin viiden vuoden ajan 7 000 nuorta aikuista. Yli 20 tekstiviestiä päivässä lähettäneet ilmoittivat useammin kärsivänsä niskan ja yläselän kivuista. 

Tutkimuksessa raportoitiin myös sormien tunnottomuudesta ja nipistelystä. Tutkijoiden mukaan kuusi tekstiviestiä päivässä näytti olevan raja, jonka jälkeen kipu- ja tunnottomuusoireet alkavat lisääntyä. Jos omaa viestittelyä alkaa laskea, huomaa, että kuusi tekstiviestiä tulee lähetettyä, noh, vähintään ennen lounasaikaa. 

Helsingin Sanomien jutussa haastateltu Selkäliiton selkäneuvonnan koordinaattori Maria Sihvola arvioi, että vietämme älypuhelimen ääressä keskimäärin kahdesta neljään tuntia päivässä, eli hurjat 700–1400 tuntia vuodessa.

Voi toki miettiä, onko älypuhelimen ääressä tarpeellista viettää niin paljon aikaa, mutta joka tapauksessa älypuhelimen selausasentoon tulisi kiinnittää huomiota. Pää kumarassa selaaminen voi ajan mittaan aiheuttaa niskan välilevyn rappeutumista. Normaalissa asennossa pää painaa viisi kiloa, mutta kumarassa ryhdissä, 60 asteen kulmassa, niskalle kohdistuu painetta jopa 27 kilon edestä.

Someniskasta ei ole pakko kärsiä. Virkisterin fysioterapeutti Riikka Ilmivalta laati Me Naisille vinkit someniskan ehkäisyyn ja hoitoon.

Näin ehkäiset someniskan:

1. Tärkeintä someniskan ehkäisyssä on somen käytön vähentäminen. Jos vietät paljon aikaa älypuhelinta näppäillen, mieti, tarvitseeko sinun todella käyttää niin paljon aikaa somettamiseen.

2. Kiinnitä somettaessasi huomiota koko selkärangan oikeaan, luonnolliseen asentoon, jolloin pää pysyy automaattisesti rangan jatkeena. Älä nojaa kauheasti eteenpäin: jos ylävartalo on C-kirjaimen mallinen, pää roikkuu automaattisesti. Jos istut somettaessasi, nojaa selkänojaan.

3. Jatkuva käsien kannattelu somettaessa aiheuttaa särkyjä. Tue käsiä käsinojaan aina kun mahdollista. 

4. Näpyttele älypuhelinta molemmilla käsillä, ettei kroppa muutu toispuoleiseksi.

5. Aina ei tarvitse näpytellä. Käytä niin sanottua puhelimen virtuaalisihteeriä: monesti tekstiviestit voi kirjoittaa ja puhelut soittaa antaen puhelimelle äänikomentoja.

6. Jos sometat edelleen huonossa asennossa, pyydä vaikka läheistäsi ystävällisesti huomauttamaan asiasta. Voit myös hankkia työpisteen äärelle peilin, jos et muuten huomaa olevasi huonossa asennossa.

Iskikö someniska? Näin hoidat sen kuntoon:

1. Muista edelleen vähentää somen käyttöä. Mitä enemmän välttelet staattista paikallaan oloa, sen parempi. Aktiivinen elämäntapa pitää pois somen ääreltä.

2. Someniska johtuu staattisesta asennosta, joten käytä kroppaa monipuolisesti arjessa ja liikuntaharrastuksissa. Mikä tahansa liikunta hyötyliikunnasta lihaskuntoharjoitteluun edistää aineenvaihduntaa.

3. Rintarangan elastisuuden ylläpitäminen on tärkeää, sillä somettaminen ja näyttöpäätetyöskentely jäykistävät rintarankaa. Yläkroppaa voi virkistää keppijumpalla ja rintarangan kiertoliikkeillä.

4. Somettaminen tekee myös yläniskasta todella kireän. Yläniskaa voi mobilisoida vaikka automatkalla tai tuolilla istuessa: tee hyvin pieniä painalluksia takaraivolla selkänojaan, vuorotellen painaen ja rentouttaen niskaa. Liikeessä voi viedä leukaa hieman taakse ja alaspäin. 

Hei te tiimalasivartalosta unelmoivat, hyviä uutisia: pelkästään vatsan alueelta on mahdollista hoikistua!

Meille on vuosikausia hoettu, että laihtua ei voi vain tietystä kohdasta, vaan rasvaa palaa treenin ja ruokavalion ansiosta tasaisesti koko kehosta.

Nyt on selvitetty, että pitkään itsestäänselvänä pidetty sääntö ei olekaan koko totuus. Time-sivuston mukaan tutkimustieto osoittaa, että tietyistä kehonosista on helpompi karistaa rasvaa kuin toisista.

Yksi kyseistä kehonosista on vatsa. Vyötärönseudun lisäksi helpoiten palavaa rasvaa löytyy käsivarsista ja rinnan alueelta. Sen sijaan takapuolen ja reisien rasvaa on vaikeinta polttaa pois.

Tietyt rasvakertymät ovat aineenvaihdunnallisesti aktiivisempia kuin toiset.

Virginian yliopiston lääketieteen professori Arthur Weltman kertoo tämän johtuvan siitä, että tietyt rasvakertymät ovat aineenvaihdunnallisesti aktiivisempia kuin toiset. Siksi niistä on helpompaa tai vaikeampaa päästä eroon urheilun ja kevyen ruokavalion avulla.

– Vatsan alueen rasva on aineenvaihdunnallisesti yksi aktiivisimmista rasvoista, Weltman kertoo.

Urheilu aiheuttaa kehossa erilaisten hormonien erittymistä. Mitä rankempaa urheilu on, sitä enemmän hormoneja erittyy ja rasvaa palaa – ja erityisesti paikoissa, jotka ovat aineenvaihdunnaltaan aktiivisinta.

Lue lisää! 18 tapaa polttaa enemmän ja tehokkaammin rasvaa

Jos siis haluaa hoikistua erityisesti vatsan alueelta, mitä kannattaa tehdä? Tutkimuksen mukaan siinä missä esimerkiksi juoksu tai uinti auttavat polttamaan rasvaa koko kehosta, vastustreenit voivat polttaa rasvaa keskitetysti esimerkiksi vatsan alueelta, koska vatsarasvat reagoivat voimakkaammin urheiluun.

Toisen tutkimuksen mukaan vatsarasvan polttamisessa ovat tehokkaita myös niin sanotut HIIT-harjoitukset eli nopeatempoiset intervallitreenit. Treenin jälkeen aineenvaihdunta käy vilkkaana ja keho polttaa rasvaa muutaman tunnin ajan treenin jälkeenkin – erityisesti sieltä vatsan alueelta.

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!