Ihanat tarjoilut! Mutta sopiikohan mikään keliaakikolle? Kuva: Shutterstock

Keliaakikko ei välttämättä koe jäävänsä mistään paitsi – jos uskaltaa yhä mennä juhliin ja kyläilemään.

Joillekin gluteeniton ruokavalio on dieetti tai elämäntapavalinta, toisille ainoa tapa pysyä terveenä. Gluteenittoman ruokavalion suosion kasvu on parantanut keliaakikkojen tilannetta siltä osin, että gluteenittomien tuotteiden valikoima on kasvanut. Toisaalta gluteenittomuuden asema muotidieettinä voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka saavat vakavia oireita jo hippusesta gluteenia. 

Niinpä Me Naiset kysyi keliaakikoilta, miltä elämä pysyvän autoimmuunisairauden kanssa oikeasti tuntuu. 

Tiina, 35:

”Olin jo pitkään kärsinyt ripulista, vatsakivusta, epämääräisestä olosta vatsassa ja ennen kaikkea turvotuksesta. Hemoglobiini keikkui hieman alle sadassa, joten olin koko ajan todella väsynyt. Osasin liittää oireet leipään. Ajattelin, että kyseessä on joko hiivaherkkyys tai keliakia.

Seitsemän vuotta sitten päätin mennä lääkäriin. Keliakiahan se oli. Olin helpottunut siitä, että oireet eivät olleet mielikuvitukseni tuotetta. Onneksi tauti todettiin, koska elämänlaatuni on parantunut huomattaavasti, kun oireet ovat kadonneet.

”Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.”

Aluksi olin yllättynyt siitä, miten monessa tuotteessa voi olla gluteenia – esimerkiksi mausteissa ja jogurtissa. Keliakia ei ole vaikuttanut elämääni taloudellisesti, koska syön lähinnä luontaisesti gluteenittomia tuotteita. Ei kenenkään terveyden ylläpitäminen vaadi leipää tai makaronia.

Edelleen löytyy sellaisia ravintoloita, joissa on vain yksi gluteeniton vaihtoehto. Jotkut ystävät eivät aina ymmärrä ravintolailtaa suunnitellessa, että en halua maksaa itseäni kipeäksi huonosta ainoasta gluteenittomasta vaihtoehdosta.

Moni ravintola ottaa meidät keliaakikot todella hyvin huomioon, mutta kerran eräässä ravintolassa tiedusteltiin, miten gluteenittomana pizzani haluan. Olin melko tuohtunut, koska joko pizza on gluteeniton tai sitten se ei ole. Tarjoilija selvitti kysyvänsä asiaa siksi, että on niin paljon muotivillityksenä gluteenittomasti syöviä. Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.

”Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua.”

Olen ollut todella ilahtunut siitä, että ulkomailla matkustellessa keliakia ei ole ollut mikään ongelma. Ainoastaan Yhdysvalloissa ei ole tiedetty joka paikassa, mistä on kyse. 

Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua. Ajatellaan, että gluteenia voi syödä ja siitä tulee vain ripuli. Ihmiset eivät ymmärrä, että gluteeni laukaisee tulehdustilan suolistossa, ja kun suolinukka vaurioituu, ravintoaineet eivät imeydy. Suolinukka palautuu, mutta siinä voi kestää todella kauan.

Ihmiset kommentoivat joskus, että on varmaan ikävää, kun ei voi syödä sitä ja tätä. Itse en koe jääneeni mistään paitsi.”

Saija-Leena, 21:

”Lapsena pituuskasvuni pysähtyi, painoni nousi ja näytin ihan ilmapallolta. Aloin pyörtyillä, olin väsynyt ja kalpea, ja migreenini nousi ihan uusiin sfääreihin. Kaikki taudit tarttuivat ja kärsin vatsavaivoista.

Minulla oli paha astma, joten luultiin, että pituuskasvun pysähtyminen johtui astman hoitoon käytetystä kortisonista. Kun pituuskasvun pysähtymistä alettiin tutkia, otettiin myös keliakiakokeet. Selvisi, että tuho suolistossa oli paha. 

”Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista.”

Kun suolistostani otetusta koepalasta tuli positiivinen tulos, järjestettiin sopeutumisvalmennus. Siellä kerrottiin, ettei tämä olekaan maata kaatava juttu. Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä. 

Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista. Keliaakikkona muualla kuin kotona syöminen on aina arpapeliä. Jos esimerkiksi juhlissa kieltäytyy syömästä, leimataan nirsoksi. Siksi juhliin meno hirvittää. En aina haluaisi pahoittaa emännän mieltä. 

Jos gluteenitonta ruokaa ei ole valmistettu tarkasti ja hygieenisesti, saan siitä rajut vatsaoireet, kipuja ja ripulin, ja saatan olla pitkään ihan vetämätön. Muutaman kömmähdyksen jälkeen olen alkanut välttää tilanteita, joissa ruoka voisi aiheuttaa oireita.

Ulkoa syöminen vaatii joustoa muulta porukalta. Pääsääntöisesti ystäväni suhtautuvat tosi hyvin. He tietävät, että tulen oikeasti tosi kipeäksi vääränlaisesta ruuasta.

”Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä.” 

Kun opiskelin viimeistä vuotta, Kelan keliakiakorvaus poistettiin. Korvaus oli ollut iso apu, kun tulot olivat pienet. Kustannusten takia gluteenittoman ruokavalion noudattaminen oli opiskelijana järjettömän vaikeaa. Varsinkin gluteeniton pasta, jauhot ja leipä ovat tosi kalliita.

Koska gluteenittomuus on monelle muotidieetti, ihmisten asenne on sellainen, että ei varmaan haittaa, jos syöt palan tavallista kakkua. Syöhän tuo toinenkin, joka sanoo olevansa gluteeniton. Moni vanhempi ihminen varsinkin ajattelee, että ei se haittaa, jos voitelet gluteenittoman leipäsi tällä samalla voiveitsellä, jolla juuri voideltiin ruisleipä. Sellaisissa tilanteissa häkellyn enkä aina osaa sanoa mitään järkevää.”

Arja, 62:

”Keliakiani diagnosoitiin vuonna 1996. Olin aina todella väsynyt ja uupunut, mutta en muista, että minulla olisi ollut muita oireita. Merkit sairaudesta olivat tulleet pikkuhiljaa, ja olin tottunut niihin. Kun menin lääkäriin ja verikokeisiin, hemoglobiinini oli 89, eli olin todella aneeminen. 

Kun sain diagnoosin, en ollut koskaan edes kuullut koko sairaudesta. Tuotevalikoima oli lapsenkengissä. Olen aina tehnyt ruokaa ja leiponut itse. Kaikki piti opetella uusiksi: Millaisia tuotteita voi käyttää? Miten saa leivät ja muut onnistumaan jauhoista, joissa ei ole sitkoa?

Nyt tarjonta on monipuolistunut ja on tullut kilpailua, mikä on pudottanut hintoja. Elämä on silti kalliimpaa, kun on keliaakikko. Valtiolta sai avustusta muutaman vuoden, mutta uusi hallitus lopetti tuen. Ruokavalio on kuitenkin ainoa keino, jolla voi elää. Tähän ei ole olemassa lääkkeitä. 

”En muista, että minulla olisi ollut muita oireita, mutta olin aina todella väsynyt ja uupunut.”

Sosiaaliset tilanteet olivat aluksi haastavia. Jos mentiin vieraisille, ei haluttu ymmärtää, miksen voi syödä tavallisesta jauhosta tehtyjä tarjottavia. Nykyään keliakia tunnetaan todella laajasti, ja kaikki läheiseni tietävät asiasta näin pitkän rupeaman jälkeen. Yleensä minulle järjestetään jotakin tarjottavaa erikseen.

Diagnoosista on niin kauan, että olen tottunut. Kaikkia herkkuja ei voi kaupasta ottaa, mutta ei se haittaa. Leipää en hirveästi edes syö.

Keliaakikoille tulee kuulemma muita helpommin suolistosyöpiä. Se on ehkä vähän pelottavaa, koska syövät eivät ilmoittele itsestään kauhean aikaisessa vaiheessa. En silti mieti sairautta joka päivä.”

Kevätvalo on se, joka aiheuttaa elimistössä häiriöitä ja ylimääräistä pöhinää.

Käykö sinullekin näin keväisin, kun illat muuttuvat valoisammiksi: Kieriskelet illat levottomana sängyssä, ja aamulla heräät ennen kellon pirinää ensimmäisiin valonsäteisiin. Olo on energinen, mutta samalla hieman sekava ja rauhaton.

Psykiatri Timo Partosen mukaan valon lisääntymisellä on osuutta tällaiseen kevätpöhinään. Unen tarve vähenee, jolloin päivärytmiin tulee häiriöitä, jotka taas aiheuttavat sekavaa oloa.

Valon lisääntymisen vaikuttaa pääasiassa kahdella tapaa. Ensinnäkin valo virkistää, kun se tulee verkkokalvolle ja siirtyy talamukselle. Unilääkkeet ja hormonit, kuten melatoniini, vaikuttaa talamukseen juuri päinvastaisesti.

– Lisääntynyt valo aiheuttaa ylivireyttä ja puuhakkuutta. Erityisesti aamuisin keho on herkkä valolle, Partonen kertoo.

Toiseksi valo siirtyy verkkokalvoilta talamuksen lisäksi hypotalamukseen. Tällöin valo vaikuttaa sisäiseen kelloon ja unirytmeihin. Jos altistuu runsaalle valolle useita aamuja peräkkäin, unirytmi muuttuu nopeasti.

Ylivireys johtaa uupumiseen

Tietysti kevät houkuttelee myös kukkumaan pitkään pihalla ja vetkuttamaan nukkumaanmenoa. Vähäunisuudesta seuraa aluksi sekava olo, mutta pidemmällä aikavälillä vaikutukset voivat olla jopa vaarallisia.

Partosen mukaan väsymys aiheuttaa keskittymisongelmia ja muistivaikeuksia. Nälkä voi iskeä kovempaa, joten vaa'an lukema saattaa lähteä nopeaan nousuun.

Aikuinen tarvitsee unta 6–9 tuntia, jotta pysyy päivän virkeänä ilman päiväunia.

– Ylivireys muuttuu lopulta väsymykseksi, jos unettomuus jatkuu pitkään. Ihminen alkaa tarvita päiväunia, jotka taas heikentävät yöunta entisestään.

Partosen mukaan tärkeintä on yrittää pitää viikoittainen uniaikataulu mahdollisimman säännöllisenä kaikesta huolimatta. Aikuinen tarvitsee unta 6–9 tuntia, jotta pysyy päivän virkeänä ilman päiväunia.

Toinen neuvo on yrittää pimentää makuuhuone, esimerkiksi pimennysverhoilla, ja tuulettaa kuuma huone. Ennen nukkumaanmeno pitäisi voida myös rentoutua hyvissä ajoin. Älylaitteet on hyvä panna pois myös niiden sinivalon takia.

Olemme sitä, mitä syömme. Asiantuntija kertoo viisi tapaa, joiden avulla voimme parantaa omaa suolistomikrobistoa ja terveyttämme.

– Suolistomikrobit ovat näkymättömiä, joten ne on helppo unohtaa, bakteeriopin professori  Pentti Huovinen Turun yliopistosta sanoo.

Totta, ja lisäksi suolistomikrobit eivät kuulosta erityisen seksikkäiltä. Jokaisen olisi kuitenkin syytä kiinnostua suolistossaan elelevistä tuhansista bakteereista, koska ne vaikuttavat hyvinvointiimme ja terveyteemme ratkaisevasti.

Paitsi vatsavaivoihin, suolistomikrobit on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja lihavuuteen. Ne vaikuttavat myös aivojen välittäjäaineisiin, mielialaan ja muistiin.

Joko alkoi kiinnostaa? Hyvä. Seuraavaksi Pentti Huovinen kertoo, mitä jokainen voi tehdä parantaakseen suolistossaan asuvien mikrobien tilannetta. 

1. Ylimääräinen sokeri ja rasva pois

Vanha kunnon terveellinen ruokavalio on tärkein asia, jonka suolistonsa eteen voi tehdä. Huovinen suosittelee ravitsemussuosituksista tuttua ruokakolmiota, jonka kanta koostuu kasviksista ja täysjyvätuotteista.

– Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miksi syömme tuotteita, jotka sisältävät ylenpalttisesti sokeria: karamelleja, limonadeja... Kaikki se, mikä tuntuu meistä hyvältä, ei todellakaan ole meille tarpeellista, Huovinen sanoo.

Jos dramaattista muutosta hakee, erityisesti kahden ruoka-aineen karsiminen kannattaa.

– Jos jättää kaikki turhat sokerit ja ylettömän rasvaiset ruuat pois, myönteiset vaikutukset alkavat näkyä viikoissa tai kuukausissa, Huovinen toteaa.

Rasvan ja sokerin välttäminen lisää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa. 

2. Maitohappobakteereita – ainakin lapsille

Suolistobakteerien hyvinvoinnin parantamiseksi suositellaan usein maitohappobakteereita. Pentti Huovinen kuitenkin sanoo, että maitohappobakteerit ovat aikuisella vain hyvin pieni osa suoliston bakteereista. Esimerkiksi lihavuuteen vaikuttavat bakteerit eivät todennäköisesti ole maitohappobakteereita. 

– Pikkulapsille maitohappobakteereilla on paljon enemmän merkitystä, koska lasten mikrobisto on vielä kehittymässä. Aikuisilla näyttö tehosta on selvästi heikompi. Maitohappobakteereissa on kuitenkin suuria eroja.

Lue myös: Vatsa kuntoon kimchillä! Kuusi vinkkiä suoliston tasapainoon ja painonhallintaan

3. Turhat antibiootit pois

Ruokavalion lisäksi suolistobakteereihin vaikuttavat merkittävästi antibiootit. Siksi turhia antibioottikuureja pitäisi välttää, mutta se on tavalliselle ihmiselle helpommin sanottu kuin tehty. 

– Jos lääkäri sanoo, että antibiootti tarvitaan, sitten se syödään, Huovinen toteaa.

Lääkärien pitäisi vain olla tarkempia siinä, milloin antibiootit oikeasti ovat tarpeen. 

– Suomessa syödään 2–2,5 miljoonaa antibioottikuuria vuodessa. Paremmalla diagnostiikalla niistä saataisiin miljoona pois, Huovinen uskoo.

”Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes kaikki on suolistossa taas ihan kunnossa.”

Yksi antibiootteja koskeva neuvo hänellä on kaikille: vanhoja antibioottikuureja ei pidä säilytellä ja nappailla oma-aloitteisesti silloin, kun siltä tuntuu.

– Virtsateissä ja välikorvassa on erilaiset taudinaiheuttajat, ja siksi niihin määrätään eri antibiootit.

4. Varo vatsatauteja

Liian hygieeninen elinympäristö ei ole suolistomikrobeille hyväksi, mutta elintarvikehygieniasta on Pentti Huovisen mukaan syytä pitää huolta.

– Ruokamyrkytyksen vaikutukset voivat olla todella pitkät. Jos saat salmonellan, menee noin vuosi, kunnes suolisto on toipunut siitä.

Siksi on tärkeää yrittää ehkäistä ruokamyrkytysten ja muiden vatsatautien tarttumista. Suomessa ollaan pääosin tarkkoja elintarvikehygieniasta. Kotikeittiöissä hygienian perusteet voivat kuitenkin joskus unohtua. 

”Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja.”

– Kylmäketjun pitää säilyä kaupasta kotiin, ja lihan sekä salaatin leikkaamiseen pitää olla eri välineet. En tykkää tiskirätistä varsinkaan, jos se on märkä koko ajan, Huovinen luettelee.

5. Mene metsään

Parhaiten suolistonsa tilaan voi vaikuttaa ruokavaliolla, mutta muilla, pienemmilläkin teoilla voi olla vaikutusta. Huovinen suosittelee luonnossa liikkumista, vaikka sen vaikutuksista suolistobakteereihin ei vielä ole hyvää tutkimuksellista näyttöä. 

– Mene metsään, poimi marjoja ja sieniä, tee puutarhatöitä ja potki lehtikasoja. Elimistömme pitäisi ilmeisesti altistua säännöllisesti pienille määrille luonnon mikrobeja. Näin immuunivasteemme saa iholla, limakalvoilla ja suolistossa sitä työtä, jota varten se on kehittynyt, hän sanoo. 

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on huolissaan lähes kaikesta.

Kaikki murehtivat joskus: on ihan normaalia hermoilla etukäteen työhaastattelua, ensitreffejä tai puheen pitämistä.

Jos ahdistus kalvaa jatkuvasti, eikä tunteelle löydy selvää selitystä, kyse voi olla yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Siitä kärsivät tuntevat, että ahdistus ottaa vallan elämästä ja huolista tulee kohtuuttoman suuria.

Mielenterveystalon mukaan noin viisi prosenttia ihmisistä kokee ahdistuneisuushäiriön jossain vaiheessa elämäänsä. Nämä oireet erottavat sen tavallisesta murehtimisesta:

1. Jatkuva huolehtiminen

Ahdistuneisuushäiriön selvin oire on jatkuva, tilanteeseen nähden liiallinen murehtiminen – työstä, ihmissuhteista, terveydestä. Ahdistus on usein niin epämääräistä, että sen syytä on vaikeaa nimetä.

Jos ahdistus haittaa jokapäiväistä elämää, jotain on todennäköisesti pielessä. Mielenterveysseuran mukaan mielenterveyden häiriöstä on todennäköisesti kyse ainakin silloin, kun ahdistus on kestänyt yli puoli vuotta.

2. Väsymys ja uniongelmat

Ahdistuneen on usein vaikeaa rentoutua, rauhoittaa ajatuksiaan ja päästä levolliseen tilaan. Mieli kun tuntuu hyrräävän koko ajan ylikierroksilla. Se johtaa usein univaikeuksiin tai väsymykseen. Myös keskittymisvaikeudet ovat tavallisia.

Ahdistus on usein niin epämääräistä, että sen syytä on vaikeaa nimetä.

3. Epärealistiset pelot

Mielenterveystalon mukaan ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän huoli on usein jatkuvaa, itsepintaista ja tuntuu vievän kaiken energian. Näin saattaa olla, vaikka pelot eivät olisi realistisia. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi pelätä jatkuvasti esimerkiksi läheisten sairastumista tai kärsiä fobioista.

4. Lihasjännitykset

Ahdistus oireilee usein myös fyysisesti: päänsärkynä, hikoiluna, vapinana, lihasjännityksenä, pahoinvointina, ahdistavana tunteena rinnassa. Moni hakeutuu lääkäriin juuri fyysisten oireiden vuoksi.

5. Ruuansulatusvaivat

Koska suolisto on herkkä stressille, ahdistuneisuushäiriöön voi liittyä ruuansulatusvaivoja. Ne voivat lisätä ahdistusta entisestään.

6. Rimakauhu

Ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on pitkäaikaista ja epämääräistä. Se ei liity tiettyihin tilanteisiin, mutta saattaa aiheuttaa hermoilua sosiaalisissa tilanteissa.

Esiintyminen jännittää useimpia, ja se on ihan normaalia, mutta jos ahdistus ei laannu harjoittelemalla ja huoli selviytymisestä vie kaiken ajan ja energian, kyse saattaa olla sosiaalisten tilanteiden pelosta eli yhdenlaisesta ahdistuneisuushäiriön muodosta. Motto-sivuston jutun mukaan siitä kärsivät saattavat miettiä jännittävää tilannetta useita päiviä etukäteen – ja joskus jälkikäteenkin.

7. Tietoisuus itsestä

Yleinen ahdistuneisuushäiriö ei aina oireile esiintymisen pelkona. Motton jutun mukaan ahdistus voi iskeä ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa. Kun tuttava kyselee kuulumisia kahvilan jonossa, tuntuu kuin kaikkien katseet olisivat itsessä. Kädet hikoavat, punastuttaa, on vaikea olla.

8. Työtehon lasku

Mielenterveystalon mukaan yleistynyt ahdistuneisuus voi laskea työkykyä ja johtaa jopa ahdistavien tilanteiden välttelyyn.

9. Vaikeus valita

Yhdysvaltalaistutkimuksen ahdistus alentaa kykyä tehdä päätöksiä.

10. Perfektionismi

Vaaditko itseltäsi liikaa? Saatat kuulua riskiryhmään. Ahdistuneisuushäiriöön voi viitata jatkuva itsensä tuomitseminen tai taipumus murehtia epäonnistumisia ennakkoon. Motton mukaan moni ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on luonteeltaan täydellisyydentavoittelija, siis tottunut vaatimaan itseltään paljon.

Tunnistitko itsesi?

Jos epäilee kärsivänsä ahdistuneisuushäiriöstä, oman ahdistuksensa astetta voi testata esimerkiksi Mielenterveystalon ja Vastaamon nettisivuilla.

Kakkapurkin hyödyt voivat olla merkittävät.

Suolistomikrobien vaikutuksista hyvinvointiin tiedetään yhä enemmän. Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoo, että suolistomikrobien tutkimus on ottanut harppauksia viimeisen 15 vuoden aikana, kun teknologia on koko ajan kehittynyt.

Suolistomikrobien hyvinvointi vaikuttaa esimerkiksi lihomiseen, allergioihin, aivojen välittäjäaineisiin ja lukuisien tautien syntyyn.

– Esimerkiksi diabetes, tulehdukselliset suolistosairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit saattavat liittyä uskottua enemmän suoliston bakteeristoon, Huovinen sanoo.

Huonosti voiva, bakteerilajistoltaan yksipuolinen suolistomikrobisto voi myötävaikuttaa tulehdusreaktion syntymiseen ensin suolen limakalvolla ja sen jälkeen kaikkialla elimistössä. Suolistomikrobien kuntoon taas vaikuttaa pääosin ruokavalio ja se, millaiseksi mikrobisto on elämän aikana muodostunut.

Bakteerihoitoa syötäväksi

Koska suoliston mikrobit ovat niin monen sairauden taustalla, tulevaisuuden terveydenhuollossa tullaan hyödyntämään niiden tutkimusta nykyistä enemmän.

– Olen aika varma, että tulevaisuudessa potilailta kerätään verinäytteiden lisäksi myös ulostenäytteitä, Huovinen sanoo. 

Huono uutinen niille, jotka eivät mieluiten kiikuttaisi purkitettua kakkaansa terveyskeskukseen. Kakkapurkin hyödyt voivat kuitenkin olla merkittävät. Jos ulostenäytteitä osattaisiin tutkia paremmin, voitaisiin esimerkiksi nykyistä helpommin tunnistaa, onko syömämme ruokavalio sopiva, onko meillä riski lihoa tai sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen.

Ulostenäytteen tulosten mukaan meille voitaisiin räätälöidä bakteerihoitoja, eli antaa syötäväksi tulehdusta korjaavia bakteereita.

Ulostenäytteet jo käytössä

Nykyään ulostenäytteitä otetaan, kun etsitään salmonellan ja kampylobakteerin tapaisia taudinaiheuttajia.

Jos tutkimusmenetelmät nopeutuvat ja ulostenäytteiden otto yleistyy, nähtäväksi jää, miten näytteenoton hitaus ratkaistaan. Verikokeen voi ottaa milloin vain, mutta ulostenäytteen tuottaminen ei välttämättä onnistu juuri määrätyllä hetkellä.

– Tutkimuksen arvoinen asia on, riittääkö esimerkiksi näytteenottotikulla peräsuolesta otettu näyte korvaamaan tavallisen ulostenäytteen bakteeriston laatua tutkittaessa, Huovinen toteaa.