Ihanat tarjoilut! Mutta sopiikohan mikään keliaakikolle? Kuva: Shutterstock

Keliaakikko ei välttämättä koe jäävänsä mistään paitsi – jos uskaltaa yhä mennä juhliin ja kyläilemään.

Joillekin gluteeniton ruokavalio on dieetti tai elämäntapavalinta, toisille ainoa tapa pysyä terveenä. Gluteenittoman ruokavalion suosion kasvu on parantanut keliaakikkojen tilannetta siltä osin, että gluteenittomien tuotteiden valikoima on kasvanut. Toisaalta gluteenittomuuden asema muotidieettinä voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka saavat vakavia oireita jo hippusesta gluteenia. 

Niinpä Me Naiset kysyi keliaakikoilta, miltä elämä pysyvän autoimmuunisairauden kanssa oikeasti tuntuu. 

Tiina, 35:

”Olin jo pitkään kärsinyt ripulista, vatsakivusta, epämääräisestä olosta vatsassa ja ennen kaikkea turvotuksesta. Hemoglobiini keikkui hieman alle sadassa, joten olin koko ajan todella väsynyt. Osasin liittää oireet leipään. Ajattelin, että kyseessä on joko hiivaherkkyys tai keliakia.

Seitsemän vuotta sitten päätin mennä lääkäriin. Keliakiahan se oli. Olin helpottunut siitä, että oireet eivät olleet mielikuvitukseni tuotetta. Onneksi tauti todettiin, koska elämänlaatuni on parantunut huomattaavasti, kun oireet ovat kadonneet.

”Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.”

Aluksi olin yllättynyt siitä, miten monessa tuotteessa voi olla gluteenia – esimerkiksi mausteissa ja jogurtissa. Keliakia ei ole vaikuttanut elämääni taloudellisesti, koska syön lähinnä luontaisesti gluteenittomia tuotteita. Ei kenenkään terveyden ylläpitäminen vaadi leipää tai makaronia.

Edelleen löytyy sellaisia ravintoloita, joissa on vain yksi gluteeniton vaihtoehto. Jotkut ystävät eivät aina ymmärrä ravintolailtaa suunnitellessa, että en halua maksaa itseäni kipeäksi huonosta ainoasta gluteenittomasta vaihtoehdosta.

Moni ravintola ottaa meidät keliaakikot todella hyvin huomioon, mutta kerran eräässä ravintolassa tiedusteltiin, miten gluteenittomana pizzani haluan. Olin melko tuohtunut, koska joko pizza on gluteeniton tai sitten se ei ole. Tarjoilija selvitti kysyvänsä asiaa siksi, että on niin paljon muotivillityksenä gluteenittomasti syöviä. Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.

”Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua.”

Olen ollut todella ilahtunut siitä, että ulkomailla matkustellessa keliakia ei ole ollut mikään ongelma. Ainoastaan Yhdysvalloissa ei ole tiedetty joka paikassa, mistä on kyse. 

Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua. Ajatellaan, että gluteenia voi syödä ja siitä tulee vain ripuli. Ihmiset eivät ymmärrä, että gluteeni laukaisee tulehdustilan suolistossa, ja kun suolinukka vaurioituu, ravintoaineet eivät imeydy. Suolinukka palautuu, mutta siinä voi kestää todella kauan.

Ihmiset kommentoivat joskus, että on varmaan ikävää, kun ei voi syödä sitä ja tätä. Itse en koe jääneeni mistään paitsi.”

Saija-Leena, 21:

”Lapsena pituuskasvuni pysähtyi, painoni nousi ja näytin ihan ilmapallolta. Aloin pyörtyillä, olin väsynyt ja kalpea, ja migreenini nousi ihan uusiin sfääreihin. Kaikki taudit tarttuivat ja kärsin vatsavaivoista.

Minulla oli paha astma, joten luultiin, että pituuskasvun pysähtyminen johtui astman hoitoon käytetystä kortisonista. Kun pituuskasvun pysähtymistä alettiin tutkia, otettiin myös keliakiakokeet. Selvisi, että tuho suolistossa oli paha. 

”Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista.”

Kun suolistostani otetusta koepalasta tuli positiivinen tulos, järjestettiin sopeutumisvalmennus. Siellä kerrottiin, ettei tämä olekaan maata kaatava juttu. Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä. 

Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista. Keliaakikkona muualla kuin kotona syöminen on aina arpapeliä. Jos esimerkiksi juhlissa kieltäytyy syömästä, leimataan nirsoksi. Siksi juhliin meno hirvittää. En aina haluaisi pahoittaa emännän mieltä. 

Jos gluteenitonta ruokaa ei ole valmistettu tarkasti ja hygieenisesti, saan siitä rajut vatsaoireet, kipuja ja ripulin, ja saatan olla pitkään ihan vetämätön. Muutaman kömmähdyksen jälkeen olen alkanut välttää tilanteita, joissa ruoka voisi aiheuttaa oireita.

Ulkoa syöminen vaatii joustoa muulta porukalta. Pääsääntöisesti ystäväni suhtautuvat tosi hyvin. He tietävät, että tulen oikeasti tosi kipeäksi vääränlaisesta ruuasta.

”Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä.” 

Kun opiskelin viimeistä vuotta, Kelan keliakiakorvaus poistettiin. Korvaus oli ollut iso apu, kun tulot olivat pienet. Kustannusten takia gluteenittoman ruokavalion noudattaminen oli opiskelijana järjettömän vaikeaa. Varsinkin gluteeniton pasta, jauhot ja leipä ovat tosi kalliita.

Koska gluteenittomuus on monelle muotidieetti, ihmisten asenne on sellainen, että ei varmaan haittaa, jos syöt palan tavallista kakkua. Syöhän tuo toinenkin, joka sanoo olevansa gluteeniton. Moni vanhempi ihminen varsinkin ajattelee, että ei se haittaa, jos voitelet gluteenittoman leipäsi tällä samalla voiveitsellä, jolla juuri voideltiin ruisleipä. Sellaisissa tilanteissa häkellyn enkä aina osaa sanoa mitään järkevää.”

Arja, 62:

”Keliakiani diagnosoitiin vuonna 1996. Olin aina todella väsynyt ja uupunut, mutta en muista, että minulla olisi ollut muita oireita. Merkit sairaudesta olivat tulleet pikkuhiljaa, ja olin tottunut niihin. Kun menin lääkäriin ja verikokeisiin, hemoglobiinini oli 89, eli olin todella aneeminen. 

Kun sain diagnoosin, en ollut koskaan edes kuullut koko sairaudesta. Tuotevalikoima oli lapsenkengissä. Olen aina tehnyt ruokaa ja leiponut itse. Kaikki piti opetella uusiksi: Millaisia tuotteita voi käyttää? Miten saa leivät ja muut onnistumaan jauhoista, joissa ei ole sitkoa?

Nyt tarjonta on monipuolistunut ja on tullut kilpailua, mikä on pudottanut hintoja. Elämä on silti kalliimpaa, kun on keliaakikko. Valtiolta sai avustusta muutaman vuoden, mutta uusi hallitus lopetti tuen. Ruokavalio on kuitenkin ainoa keino, jolla voi elää. Tähän ei ole olemassa lääkkeitä. 

”En muista, että minulla olisi ollut muita oireita, mutta olin aina todella väsynyt ja uupunut.”

Sosiaaliset tilanteet olivat aluksi haastavia. Jos mentiin vieraisille, ei haluttu ymmärtää, miksen voi syödä tavallisesta jauhosta tehtyjä tarjottavia. Nykyään keliakia tunnetaan todella laajasti, ja kaikki läheiseni tietävät asiasta näin pitkän rupeaman jälkeen. Yleensä minulle järjestetään jotakin tarjottavaa erikseen.

Diagnoosista on niin kauan, että olen tottunut. Kaikkia herkkuja ei voi kaupasta ottaa, mutta ei se haittaa. Leipää en hirveästi edes syö.

Keliaakikoille tulee kuulemma muita helpommin suolistosyöpiä. Se on ehkä vähän pelottavaa, koska syövät eivät ilmoittele itsestään kauhean aikaisessa vaiheessa. En silti mieti sairautta joka päivä.”

Vartalon pituus alkaa tavallisesti lyhentyä 40 ikävuoden jälkeen, mutta joskus lyhentyminen käynnistyy jo paljon ennen sitä. Milloin pitää olla huolissaan?

Muistatko vielä, kuinka pitkä olit viimeisessä mittauksessa? Vaikka et olisikaan vielä keski-iässä, jolloin lyheneminen vääjäämättä alkaa, kannattaa omaa pituuttaan seurata säännöllisesti.

Miehet yleensä muistavat kertoa armeija-aikaisen luvun ja naiset kouluaikaisen mitan. Sinänsä tuo pituuslukema ei ole huono fakta, jos sen muistaa, sillä sitä voi sitten verrata tämänhetkiseen. Luustoliiton mukaan jokaisen aikuisen olisi syytä tietää nykyinen pituutensa.

– Jos aikuisiän pituus on lyhentynyt viisi senttimetriä tai enemmän, voi kyse olla osteoporoosin aiheuttamista nikamamurtumista, Luustoliitto kertoo tiedotteessaan.

Liitto kumoaa yleisen harhaluulon siitä, että nikamamurtuman huomaisi aina itse. Nimittäin monella se voi olla oireeton tai ilmetä ohimenevänä keskiselän kipuna. Jos henkilö kulkee jo kumarassa, on häneltä todennäköisesti murtunut jo useita nikamia.

– Nikamamurtuma on vahvin muiden osteoporoottisten murtumien riskitekijä, ja ennen kaikkea se on vahvin seuraavan nikamamurtuman riskitekijä.

Suomen Terveysliikuntainstituutin mukaan vartalon pituus alkaa tavallisesti lyhentyä 40:stä ikävuodesta lähtien. Vauhti kiihtyy 60:stä ikävuodesta lähtien niin, että ihminen lyhentyy noin kaksi senttimetriä kymmenessä vuodessa.

”Mikäli pituus on lyhentynyt, on syytä selvittää osteoporoosin mahdollisuus.”

Osteoporoosi mielletään usein vanhuusiän ongelmaksi, mutta oikeasti luuston terveyteen kannattaa kiinnittää huomiota jo paljon ennen eläkeikää. Jos pituus on lyhentynyt, kannattaa selvittää osteoporoosin mahdollisuus, muistuttaa Luustoliitto.

– Lisäksi nikamamurtuman lisätessä seuraavan murtuman riskiä saattaa seuraavana murtumana olla jokin hyvin vammauttava murtuma, kuten lonkkamurtuma.

Luustoliitto julkaisi äskettäin simppelin testin, jolla voi nopeasti selvittää, onko osteoporoosiin sairastuminen tai osteoporoottisen murtuman saaminen omilla elämäntavoilla todennäköistä.
Lue lisää!  Uusi terveystesti: todella monella on kohonnut osteoporoosin riski

Kysely

Oletko vielä yhtä pitkä kuin kouluaikana?

Toiset käyvät kierroksilla, toiset lamaantuvat täysin. Univaje saa aikaan ihmeellisiä asioita.

Tuntuuko, että suu repeää haukotuksista ja katseessa on jotain pandamaista? Kun unet jäävät lyhyiksi, kehossamme tapahtuu kummallisia asioita. Ruumiillisten vaikutusten lisäksi univaje heikentää muistiamme ja sotkee ajatuksiamme.

Jokainen tunnistaa univajeen merkit elimistössään, mutta jotkut oireet saattavat puhjeta niin salakavalasti, että niitä ei osaakaan yhdistää unen puutteeseen. HelloGiggles-sivusto on listannut seitsemän asiaa, jotka univaje muuttaa kehossamme ja päässämme.

Testaa! Kärsitkö univajeesta? Helppo lusikkatesti paljastaa

 

  1. Mielialat vaihtelevat omituisesti
    Yöunien on tarkoitus auttaa kehoa palautumaan. Monet eivät palaudu, koska yöunet jäävät toistuvasti liian lyhyeksi, ja se aiheuttaa ikäviä asioita: tutkimusten mukaan univaje voi vaikuttaa tunteisiin ja aiheuttaa muun muassa turhaa murehtimista, ärtymistä tai jopa alakuloisuutta. Jos sinusta tuntuu, että vedät turhia kierroksia pienistäkin asioista tai itket aiempaa enemmän, kannattaa viettää enemmän aikaa peiton alla.  
    Lue myös! Energikko vai aina väsynyt? Tunnista nukkujatyyppisi
    Väsyneen mieli on räjähdysaltis. Kuva: Shutterstock
    Väsyneen mieli on räjähdysaltis. Kuva: Shutterstock
  2. Aivosumu pitää otteessaan
    Räjähdätkö töissä pienestäkin keskeytyksestä? Etkö pysty keskittymään edes lempiasiaasi? Menevätkö päiväsi paksussa aivosumussa? Unenpuute vaikuttaa keskittymiskykyyn yleensä heti ensimmäisestä yöstä lähtien – ja seuraukset ovat sitä vakavammat, mitä pidempään univaje on jatkunut. Aivosumua aiheuttavat myös monet sairaudet, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta ensin on syytä kiinnittää huomio nukkumistottumuksiin.
    Tärkeää! Milloin väsymys on poikkeavaa, ja 28 muuta kysymystä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

     

  3. Aineenvaihdunta menee sekaisin
    Univaje saattaa aiheuttaa keholle lähes samanlaisia oireita kuin liian tiukka dieetti. Aineenvaihdunta voi hidastua. Joskus vaatteet alkavat tuntua kireältä, mutta aina aineenvaihdunnan häiriöitä ei ole helppo huomata. Kunnon unet sääntelevät muun muassa kylläisyyshormoni leptiiniä, joka puolestaan säätelee ihmisen ruokahalua. Kaikki eivät kuitenkaan ala ahmia, vaan joillakin ruokahalu saattaa myös vähentyä väsyneenä.

    Väsynyt harhailee helposti jääkaapille. Kuva: Shutterstock
    Väsynyt harhailee helposti jääkaapille. Kuva: Shutterstock
  4. Herkuttelu lähtee käsistä
    Tekeekö mielesi napostella koko ajan jotain? Varsinkin rasvaisia ja sokerisia herkkuja? Mitä vähemmän ihminen nukkuu, sitä enemmän hän haluaa syödä – varsinkin roskaruokaa. Jatkuva univaje saa syömään keskimäärin 300 kaloria enemmän.
    Epäterveellisistä välipaloista tulee helposti kurja oravanpyörä: mitä väsyneemmältä olo tuntuu, sitä enemmän mättöruoka maistuu. Päivän herkuttelu kostautuu helposti yöllä, sillä se yleensä heikentää unen laatua.  
    Lue lisää! Onko sinullakin aina nälkä? 10 syytä, mistä se voi johtua

     

  5. Taudit piinaavat
    Oletko jatkuvasti vähän flunssainen? Kestääkö vatsataudista paraneminen tuskaisen kauan? Kipeä olokin voi olla univajeen syytä. Liian lyhyet unet sekoittavat immuunijärjestelmämme ja saavat sairastumaan. Myös toipuminen kestää pidempään, jos taustalla on pitkäkestoista univajetta.  
    Suosittelemme: Kuusi tuntia unta on yhtä paha kuin valvottu yö

     

  6. Diabetes ja sydänsairaudet uhkaavat
    Lyhyet yöunet yhdistetään usein kakkostyypin diabetekseen ja sydänongelmiin. Ne eivät suoraan aiheuta sairauksia, mutta jatkuva univaje on merkki kasvaneesta riskistä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä muistisairauksiin.
    Kipeä olo, lähtisikö se nukkumalla? Kuva: Shutterstock
    Kipeä olo, lähtisikö se nukkumalla? Kuva: Shutterstock
  7. Muisti ei pelitä
    Jäivätkö avaimet taas kotiin? Etkö muista ystäväsi syntymäaikaa? Entäpä, muistatko, milloin viimeksi sait nukkua niin pitkään, että heräsit ilman herätyskelloa virkeänä ja innokkaana uuteen päivään? Univaje vaikeuttaa vanhojen asioiden muistamista ja uusien asioiden oppimista. Siksi paras keino varmistaa menestyminen esimerkiksi tärkeässä kokeessa on nukkuminen. Kauniita unia!
    Lue vielä: Nainen tarvitsee miestä enemmän unta – monimutkaisempien aivojensa vuoksi

Kysely

Kärsitkö jatkuvasta univajeesta?

Ei ole vain koiranomistajien höpinää, että lemmikki tunnistaisi omistajansa olevan surullinen.

Tämän kaikki koiranomistajat tiesivät jo: karvaisen kaverin seura on lohdullista ja mieliala kohenee kummasti, kun koira on lähellä heiluttamassa häntäänsä tai tunkemassa syliin. Muut saattavat epäillä, että koirien tunteilu on vain omistajien kuvitelmaa, koska, no, oma koira vain on maailman paras ja ihanin.

Lue myös: 12 asiaa, joista vain koiranomistaja pääsee hyötymään.

Epäilyt voi kuitenkin viskata mäkeen, vihdoinkin se on todistettu: kyllä, koirat tunnistavat surun! Uuden tutkimuksen mukaan negatiiviset tunteet tarttuvat koiraan, ja ne tunnistavat surun äänestä. Tunteiden tarttuminen on alkeellinen ja alitajuntainen empatian muoto, jonka hallitsemisen koirat ovat osoittaneet useammassakin tutkimuksessa. Kun ihmiset ovat esimerkiksi esittäneet itkevänsä, koirat ovat yrittäneet lohduttaa.

Uusimmassa tutkimuksessa koirien reaktioita tutkittiin, kun ne kuulivat itkua ja naurua. Samassa kokeessa koirille soitettiin myös toisten koirien haukkumista ja vinkumista sekä neutraaleja luonnon ääniä, kuten lintujen laulua ja sadetta.

Koirat osoittivat enemmän eleitä - haukkumista, raapimista, huulien nuolemista ja venyttelyä - kun ne kuulivat tunnepitoisia ääniä. Ne myös reagoivat voimakkaammin negatiivisten tunteiden ääniin.

Koirien tunneälykkyyttä ei siis tarvitse enää epäillä. Kun seuraavan kerran itkettää, ja koira laskee päänsä syliin tai tulee tökkimään kuonollaan, voit olla varma, että se haluaa lohduttaa ja kohottaa mieltä.

Tuntuuko, että sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa elämää? Onneksi jännitystä voi vähentää helpoilla keinoilla.

Jokainen muistaa useita jännittäviä tilanteita elämästään. Ensimmäinen koulupäivä. Iso esitelmä töissä. Julkinen puhe satojen ihmisten edessä.

Pieni ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko kuuluu elämään: se voi jopa piristää ja parantaa suorituskykyä. Mutta voimakas jännittäminen tekee kaikesta monimutkaisempaa; erilaiset sosiaaliset kohtaamiset voivat aiheuttaa vaikeaakin ahdistusta ja jopa ruumiillisia oireita.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi ahdistushäiriöiden muodosta. Silloin ihminen alkaa helposti vältellä jännitystä aiheuttavia tilanteita tai hän kontrolloi niissä käytöstään voimakkaasti, ettei vain paljastaisi ahdistunutta oloaan.  International Business Times on listannut kolme merkkiä, jotka kertovat, että jännittämisestä on tullut elämää rajoittava psyykkinen häiriö.

  1. Ylianalysointi
    Sosiaalisen tapahtuman jälkeen, olipa se sitten työpaikan palaveri tai sukujuhlat tuttujen ihmisten kanssa, jännittäjät jäävät usein pohtimaan, kuinka he suoriutuivat tilanteesta. Pahimmillaan myös kaupassa tai kirjastossa käyminen voi käynnistää analysoinnin. Pienen hetken käyttäminen asian läpikäymiseen on ok, mutta monen tunnin ja jopa päiviä kestävä jälkipuinti voi olla merkki pelko-oireisesta ahdistuneisuushäiriöstä.
    Ahdistusta ja analysointia ilmenee usein myös ennen sosiaalisia tilanteita. Yhdysvaltalaisen Mayo Clinic -sairaalan mukaan jännittäjä odottaa pahimpia mahdollisia seurauksia, jotka voivat tapahtua ikävästä kokemuksesta. Joillakin järjenvastaiset huolet alkavat velloa jo viikkoja ennen h-hetkeä, ja ne voimistuvat äärimmilleen ennen tapahtumaa.

     

  2. Nöyryytetyksi tulemisen pelko
    Monet ihmiset jännittävät niin, että he alkavat hiljalleen vältellä sosiaalisia tilanteita. Ydinsyy ahdistavien tilanteiden välttämiseen on se, että he pelkäävät tulevansa tuomituiksi, nöyryytetyiksi tai nolaavansa itsensä, kertoo Mayo Clinic.
    He jännittävät usein myös vieraiden ihmisten seuraa, juttelemista ja verkostoitumista varsinkin vieraassa ympäristössä, jossa voi esiintyä arvioivaa ja kriittistä suhtautumista.  
    Nämä pelot saattavat estää tekemästä ihan tavallisia asioita, kuten muiden kanssa ruokailun tai julkisessa vessassa käymisen.  Vaikka heistä moni tietääkin, että heidän pelkonsa ovat turhia, he eivät pysty kontrolloimaan niitä ilman apua. Pitkällä aikavälillä jatkuva pakoilu kuitenkin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä: muun muassa jännittäminen lisääntyy ja ihmissuhteiden kanssa saattaa tulla ongelmia.

     

  3. Ruumiilliset oireet
    Jännittäminen ei ole vain pään sisällä tapahtuvaa myllerrystä ja elinpiirin kaventumista. Se sekoittaa myös jännittäjän kehon. Nopea pulssi, helposti sekaisin menevä vatsa, asioiden unohtelu ja lihasjännitykset ovat fyysisiä oireita, jotka voivat johtua jännittämisestä, kertoo Mayo Clinic. Myös käsien vapinaa, hikoilua ja punastumista saattaa esiintyä helposti. Ujokin ihminen saattaa kokea ruumiillisia oireita hetkellisesti ja hyvin lievästi, kun taas sosiaalisten tilanteiden jännittäjä kärsii usein näistä oireista ennen sosiaalista tilannetta, sen aikana sekä jälkeen.

Miten pelkoa voi helpottaa?

Sosiaalisten tilanteiden pelon hoitamisessa tärkeintä on jännittävien tilanteiden kohtaaminen sopivan pienissä hetkissä. Itsensä altistaminen sosiaalisille tilanteille voi vaatia kuitenkin paljon aikaa ja riittävää, ammattimaista tukea. Onneksi jo pienillä asioilla voi muuttaa ajatusmallejaan ja rentouttaa oloaan.

Kokeile! 6 syytä hengittää syvään – näin se vaikuttaa kehoosi, jännittäjä

  1. Muista ystävällisyys
    Kanadalaisen tutkimuksen mukaan sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta kärsivät ihmiset hyötyvät kivoista asioista – jotka he sanovat ja tekevät kanssaihmisilleen. Koehenkilöt yrittivät olla tietoisesti ystävällisiä muille kuukauden ajan. Tutkimuksessa heidän ahdistuksensa väheni enemmän kuin esimerkiksi jännittäjien, jotka altistivat itsensä sosiaalisille tilanteille tuntemattomien kanssa.
    Lue lisää! Sosiaalisten tilanteiden pelkoon löytyy yllättävä lääke: ystävällisyys

     

  2. Tunnista omat ajatuksesi!
    Mitä jos epäonnistun ja kaikki näkevät, että jännitän? Entä jos kukaan ei pidä minusta siellä? Kaikki hermoilevat joskus, mutta joskus se menee överiksi. Jos ahdistus ei ole vielä vallannut mieltä kokonaan, kannattaa kokeilla kolmea ohjetta murehtimisen taltuttamiseksi. Niistä tärkein on omien ajatusten tarkkaileminen ja kyseenalaistaminen. Kokeile iltaisin vaikka 15 minuutin huolihetkeä, jonka pyhität kokonaan mielessä pyöriville asioille – ja sen jälkeen unohdat niiden vatvomisen kokonaan.
    Suosittelemme: Pilaatko elämäsi murehtimalla? Muista kolme toimintamallia

     

  3. Sano se ääneen
    Juontaja Niina Backman kertoo kärsineensä jännityksestä vuosia, kunnes hän oppi hyväksymään asian ja itsensä. Hänen mukaansa yksi mullistava vinkki jännityksen selättämiseen on ollut avoin asenne. Mitä enemmän jännitystä peittelee, sitä enemmän se ottaa vallan, Niina sanoo.
    – Parasta, mitä voit itsellesi tehdä, on myöntää ääneen ”mua jännittää”. Muista, että kaikki ihmiset jännittävät tai ovat jännittäneet joskus, joten tunne on samaistuttava.
    Testaa! Juontaja Niina Backmanin 6 vinkkiä, joilla hän selättää hermoilun

Kysely

Jännitätkö usein sosiaalisia tilanteita?