Ihanat tarjoilut! Mutta sopiikohan mikään keliaakikolle? Kuva: Shutterstock

Keliaakikko ei välttämättä koe jäävänsä mistään paitsi – jos uskaltaa yhä mennä juhliin ja kyläilemään.

Joillekin gluteeniton ruokavalio on dieetti tai elämäntapavalinta, toisille ainoa tapa pysyä terveenä. Gluteenittoman ruokavalion suosion kasvu on parantanut keliaakikkojen tilannetta siltä osin, että gluteenittomien tuotteiden valikoima on kasvanut. Toisaalta gluteenittomuuden asema muotidieettinä voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka saavat vakavia oireita jo hippusesta gluteenia. 

Niinpä Me Naiset kysyi keliaakikoilta, miltä elämä pysyvän autoimmuunisairauden kanssa oikeasti tuntuu. 

Tiina, 35:

”Olin jo pitkään kärsinyt ripulista, vatsakivusta, epämääräisestä olosta vatsassa ja ennen kaikkea turvotuksesta. Hemoglobiini keikkui hieman alle sadassa, joten olin koko ajan todella väsynyt. Osasin liittää oireet leipään. Ajattelin, että kyseessä on joko hiivaherkkyys tai keliakia.

Seitsemän vuotta sitten päätin mennä lääkäriin. Keliakiahan se oli. Olin helpottunut siitä, että oireet eivät olleet mielikuvitukseni tuotetta. Onneksi tauti todettiin, koska elämänlaatuni on parantunut huomattaavasti, kun oireet ovat kadonneet.

”Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.”

Aluksi olin yllättynyt siitä, miten monessa tuotteessa voi olla gluteenia – esimerkiksi mausteissa ja jogurtissa. Keliakia ei ole vaikuttanut elämääni taloudellisesti, koska syön lähinnä luontaisesti gluteenittomia tuotteita. Ei kenenkään terveyden ylläpitäminen vaadi leipää tai makaronia.

Edelleen löytyy sellaisia ravintoloita, joissa on vain yksi gluteeniton vaihtoehto. Jotkut ystävät eivät aina ymmärrä ravintolailtaa suunnitellessa, että en halua maksaa itseäni kipeäksi huonosta ainoasta gluteenittomasta vaihtoehdosta.

Moni ravintola ottaa meidät keliaakikot todella hyvin huomioon, mutta kerran eräässä ravintolassa tiedusteltiin, miten gluteenittomana pizzani haluan. Olin melko tuohtunut, koska joko pizza on gluteeniton tai sitten se ei ole. Tarjoilija selvitti kysyvänsä asiaa siksi, että on niin paljon muotivillityksenä gluteenittomasti syöviä. Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.

”Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua.”

Olen ollut todella ilahtunut siitä, että ulkomailla matkustellessa keliakia ei ole ollut mikään ongelma. Ainoastaan Yhdysvalloissa ei ole tiedetty joka paikassa, mistä on kyse. 

Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua. Ajatellaan, että gluteenia voi syödä ja siitä tulee vain ripuli. Ihmiset eivät ymmärrä, että gluteeni laukaisee tulehdustilan suolistossa, ja kun suolinukka vaurioituu, ravintoaineet eivät imeydy. Suolinukka palautuu, mutta siinä voi kestää todella kauan.

Ihmiset kommentoivat joskus, että on varmaan ikävää, kun ei voi syödä sitä ja tätä. Itse en koe jääneeni mistään paitsi.”

Saija-Leena, 21:

”Lapsena pituuskasvuni pysähtyi, painoni nousi ja näytin ihan ilmapallolta. Aloin pyörtyillä, olin väsynyt ja kalpea, ja migreenini nousi ihan uusiin sfääreihin. Kaikki taudit tarttuivat ja kärsin vatsavaivoista.

Minulla oli paha astma, joten luultiin, että pituuskasvun pysähtyminen johtui astman hoitoon käytetystä kortisonista. Kun pituuskasvun pysähtymistä alettiin tutkia, otettiin myös keliakiakokeet. Selvisi, että tuho suolistossa oli paha. 

”Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista.”

Kun suolistostani otetusta koepalasta tuli positiivinen tulos, järjestettiin sopeutumisvalmennus. Siellä kerrottiin, ettei tämä olekaan maata kaatava juttu. Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä. 

Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista. Keliaakikkona muualla kuin kotona syöminen on aina arpapeliä. Jos esimerkiksi juhlissa kieltäytyy syömästä, leimataan nirsoksi. Siksi juhliin meno hirvittää. En aina haluaisi pahoittaa emännän mieltä. 

Jos gluteenitonta ruokaa ei ole valmistettu tarkasti ja hygieenisesti, saan siitä rajut vatsaoireet, kipuja ja ripulin, ja saatan olla pitkään ihan vetämätön. Muutaman kömmähdyksen jälkeen olen alkanut välttää tilanteita, joissa ruoka voisi aiheuttaa oireita.

Ulkoa syöminen vaatii joustoa muulta porukalta. Pääsääntöisesti ystäväni suhtautuvat tosi hyvin. He tietävät, että tulen oikeasti tosi kipeäksi vääränlaisesta ruuasta.

”Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä.” 

Kun opiskelin viimeistä vuotta, Kelan keliakiakorvaus poistettiin. Korvaus oli ollut iso apu, kun tulot olivat pienet. Kustannusten takia gluteenittoman ruokavalion noudattaminen oli opiskelijana järjettömän vaikeaa. Varsinkin gluteeniton pasta, jauhot ja leipä ovat tosi kalliita.

Koska gluteenittomuus on monelle muotidieetti, ihmisten asenne on sellainen, että ei varmaan haittaa, jos syöt palan tavallista kakkua. Syöhän tuo toinenkin, joka sanoo olevansa gluteeniton. Moni vanhempi ihminen varsinkin ajattelee, että ei se haittaa, jos voitelet gluteenittoman leipäsi tällä samalla voiveitsellä, jolla juuri voideltiin ruisleipä. Sellaisissa tilanteissa häkellyn enkä aina osaa sanoa mitään järkevää.”

Arja, 62:

”Keliakiani diagnosoitiin vuonna 1996. Olin aina todella väsynyt ja uupunut, mutta en muista, että minulla olisi ollut muita oireita. Merkit sairaudesta olivat tulleet pikkuhiljaa, ja olin tottunut niihin. Kun menin lääkäriin ja verikokeisiin, hemoglobiinini oli 89, eli olin todella aneeminen. 

Kun sain diagnoosin, en ollut koskaan edes kuullut koko sairaudesta. Tuotevalikoima oli lapsenkengissä. Olen aina tehnyt ruokaa ja leiponut itse. Kaikki piti opetella uusiksi: Millaisia tuotteita voi käyttää? Miten saa leivät ja muut onnistumaan jauhoista, joissa ei ole sitkoa?

Nyt tarjonta on monipuolistunut ja on tullut kilpailua, mikä on pudottanut hintoja. Elämä on silti kalliimpaa, kun on keliaakikko. Valtiolta sai avustusta muutaman vuoden, mutta uusi hallitus lopetti tuen. Ruokavalio on kuitenkin ainoa keino, jolla voi elää. Tähän ei ole olemassa lääkkeitä. 

”En muista, että minulla olisi ollut muita oireita, mutta olin aina todella väsynyt ja uupunut.”

Sosiaaliset tilanteet olivat aluksi haastavia. Jos mentiin vieraisille, ei haluttu ymmärtää, miksen voi syödä tavallisesta jauhosta tehtyjä tarjottavia. Nykyään keliakia tunnetaan todella laajasti, ja kaikki läheiseni tietävät asiasta näin pitkän rupeaman jälkeen. Yleensä minulle järjestetään jotakin tarjottavaa erikseen.

Diagnoosista on niin kauan, että olen tottunut. Kaikkia herkkuja ei voi kaupasta ottaa, mutta ei se haittaa. Leipää en hirveästi edes syö.

Keliaakikoille tulee kuulemma muita helpommin suolistosyöpiä. Se on ehkä vähän pelottavaa, koska syövät eivät ilmoittele itsestään kauhean aikaisessa vaiheessa. En silti mieti sairautta joka päivä.”

Nenäsumutteen pitäisi helpottaa tukkoisuutta, mutta sitä ei saa käyttää pidempään kuin ohjeissa sanotaan.

Valmistetta voi käyttää yhtäjaksoisesti enintään viiden vuorokauden ajan.

Lääkkeiden pakkausselosteita ei aina tule luettua kovin tarkkaan, mutta tukkoisuutta helpottavan nenäsumutteen käyttöohjeista tulisi aina tarkistaa, kuinka monena peräkkäisenä päivänä lääkettä saa käyttää. Ohjetta kannattaa myös noudattaa, sillä jatkuva nenäsuihkeen käyttö saattaa jopa pahentaa nenän tukkoisuutta.

Nenäsuihkeriippuvuuden kerran kokeneet tietävät, että kyseessä on todellinen ilmiö. Suihkaus tuo hetkeksi ihanan helpotuksen, mutta sen jälkeen tukkoisuus palaa nopeasti – ja kierre on valmis.

Nuhan aiheuttama tukkoisuus menee yleensä sen verran nopeasti ohi, että sen ajan käytetystä nenäsuihkeesta ei ole haittaa. Pitkän allergiakauden alussa kannattaa kuitenkin olla tarkkana.

Tuloksena lääkenuha

Lääkäri selittää Women's Healthin artikkelissa, että jo kolmen tai neljän päivän jatkuva käyttö tekee nenän verisuonet riippuvaiseksi suihkeen sisältämistä lääkkeistä, jotka vähentävät verisuonten ja limakalvojen turvotusta.

– Verisuonet alkavat turvota normaalia kokoaan isommiksi, koska ne odottavat kemikaalin vaikutuksen alkamista, lääkäri Madeleine Schaberg selittää jutussa.

Seurauksena voi olla kuukausien tai jopa vuosien mystinen tukkoisuuskierre. Ylen artikkelissa kerrotaan, että sitä kutsutaan lääkenuhaksi. Siitä on kyse, kun nenä ei ole enää tukossa nuhan tai allergian vuoksi, vaan syynä ovat nenäsumutteet.

Riippuvuudelta välttyy helposti noudattamalla ohjeita. Allergiaoireita voi hoitaa myös pitkäaikaiseen käyttöön sopivalla, lääkärin määräämällä nenäsumutteella, joka sisältää kortisonia. Myös allergialääkkeistä ja suolavesihuuhtelusta voi olla apua allergiakaudella.

 

Endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti muutti Jutan, 40, elämän. Hän sai myös kuulla, ettei voisi koskaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Jutan mukaan sairaudesta on puhuttava, koska moni nainen kärsii siitä tietämättään.

Ylöjärveläinen Jutta Laino-Tabell kuuli ensimmäisen kerran sanan endometrioosi vasta lääkärin vastaanotolla. Hän ei ollut tehnyt itsediagnooseja kivuliaista kuukautisistaan, eikä kukaan ollut maininnutkaan endometrioosi-sanaa ennen kuin hänen oireensa muuttuivat todella rankoiksi.

– Kuukautiskipuni ovat olleet aina kovat, mutta niitä ei otettu terveydenhuollossa tosissaan. Kävin opiskeluaikanakin säännöllisesti lääkärissä puhumassa oireistani, mutta vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön kuukautisten aikana, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä suolistokipujen vuoksi kirjaston hyllyjen väliin, sain asiallista hoitoa.

Lue myös! Kuukautiset yhtä tuskaa, yhdyntä sattuu, vatsa vaivaa? 14 kysymystä kivuliaasta endometrioosista

Lääkäri löysi Jutan molemmista munasarjoista yli kymmenen sentin endometrioomat, ja Jutta sai kiireellisen leikkausajan sairaalaan. Elettiin vuotta 2002, ja Jutta oli 26-vuotias. Hän teki graduaan yliopistossa ja oli muuttanut miehensä kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Jutta sai kuulla, että häntä uhkaa lapsettomuus.

– Isossa avoleikkauksessa minulta jouduttiin poistamaan toinen munasarja ja toisestakin munanjohtimet ja munatorvi sekä leikkaamaan muun muassa suolistoa. Tuomiona leikkauksen jälkeen oli se, etten koskaan voi saada lapsia luonnollisella tavalla.

– Diagnoosi oli toki helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni ja turvotukselleni, mutta samalla se oli iso sokki ja aiheutti kriisin. Sain tietää olevani kroonisesti sairas, ja kyseessä on vielä sairaus, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Olin aina halunnut olla äiti, ja nyt se oltiin viemässä minulta pois. Mitkään kyyneleet eivät ole koskaan sattuneet niin paljon kuin lapsettomuuden vuoksi vuodatetut.

”Diagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso sokki.”

Jutan mukaan taistelutahto ja huumori eivät koskaan silti kadonneet. Siitä voi kiittää osin hänen ystäviään ja perhettään sekä puolisoa. He kaikki jaksoivat tukea ja kannatella kipeimmissäkin hetkissä, Jutta sanoo.

Vaihdevuodet lääkkeiden avulla

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Jutta oli kolme kuukautta vaihdevuosihormonihoidolla eli hänelle tehtiin vaihdevuodet lääkkeiden avulla. Tavoitteena oli kuivattaa endometrioosipesäkkeitä ja parantaa näin lapsettomuushoitojen onnistumismahdollisuuksia.

– Vaihdevuosikuukausien jälkeen kokeilimme ensimmäisen kerran IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä, mutta se epäonnistui, sillä vuosin nestettä kohtuun ja sen takia minut piti leikata vielä toisen kerran. Tämän jälkeen endometrioosi uusiutui jälleen ja hoitava lääkäri sanoi, että tilanne näyttää siltä, etten tule koskaan saamaan lapsia omilla munasoluilla.

Juttaa hoitanut lääkäri ehdotti jälleen vaihdevuosihoitoa, koska se oli tehonnut viimeksikin hyvin. Tämän jälkeen myös IVF-hoito onnistui, ja Jutta sai kaksostytöt.

– Raskaus ja synnytys sujuivat hyvin, ja endometrioosin oireetkin pysyivät melko hyvin kurissa yli vuoden ajan synnytyksestä, mutta sen jälkeen ne räjähtivät taas ja sain ajan kohdun ja munasarjojen poistoon, Jutta muistelee vuotta 2005.

”Tuntui hullun hommalta lähteä hedelmöityshoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten.”

– Meistä kuitenkin tuntui mieheni kanssa, että perheestämme puutuu vielä joku ja päätimme kaikesta huolimatta kokeilla yksityisellä klinikalla kolmatta IVF-kierrosta. Tuntuihan se tosi hullun hommalta lähteä hoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten eikä valinnanvapautta enää ollut. Tästä hoidosta saimme kuopustyttäremme vuonna 2006.

”Sairauteni tuli takaisin”

Viimeisimmän raskauden jälkeen Jutan endometrioosi pysyi lähes kymmenen vuotta suhteellisen hyvin kurissa. Hän sanoo saaneensa apua esimerkiksi e-pillereistä.

– Tosin pieni pelko on koko ajan ollut siitä, että koska endometrioosini uusiutuu. Eikä pelkoni ollut aiheeton, sillä syksyllä 2016 alkoivat taas kivut ja pikkuhiljaa muutkin oireet palautuivat. Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.

Jutalla diagnosoitiin useampi endometriooma ja adenomyoosi eli endometrioosia kohtulihaksen sisällä.

– Minulla todettiin myös syvällisiä pesäkkeitä emättimen ja suolen välissä sekä pinnallisia pesäkkeitä. Nämä aiheuttavat muun muassa turvotusta ja kipuja. Tuntuu niin kurjalta taas taistella sairautta vastaan, mutta toisaalta tämä on endometrioosin luonne ja osasin siihen jo henkisestikin varautua.

Lääkärin mukaan seuraava askel voisi olla iso leikkaus, jossa Jutalta poistettaisiin sekä munasarjat että kohtu.

”Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.”

– Tällä hetkellä endometrioosiani pyritään kuivattamaan lääkkeellä, joka on tarkoitettu vaihdevuoden jo ylittäneiden rintasyöpäpotilaiden hoitoon. Ainakin olen voinut paremmin ja toiveena olisi, etten joutuisi leikkaukseen.

Oma mieliala mietityttää

Tällä hetkellä Jutta työskentelee muiden endometrioosia sairastavien hyvinvoinnin ja edunvalvonnan eteen. Vuoden alussa hän aloitti Endometrioosiyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Jo aikaisemmin hän on vetänyt vertaistukiryhmiä.

Kolmen tyttären äitinä Jutan suurimpia huolia ovat endometrioosin mahdollinen periytyminen ja oma mieliala.

– Kivut, turvotukset ja väsymyksen kestän kyllä itse. Mutta siinä vaiheessa kun sairaus tai hormonilääkitys alkaa vaikuttaa mielialoihin, ollaan kurjassa tilanteessa, koska silloin sairaus vaikuttaa myös muihin.

 

Jonna S

Jutta, 40, kertoo, miten rankkaa elämä endometrioosin kanssa voi pahimmillaan olla

Mulla operoitu kolmeen kertaa ja kystiä ym samalla. Lapsia siunaantui todella pitkän kaavan kautta😏 mutta aina se uusiutuu..koska en voi käyttää hormonihoitoja migreenin vuoksi. Niillä voisi helpottaa. Eikä kohdunpoistoa suositella vieläkään vaikka ikä 39. Ei kuulma ole hoitomuoto nykyisin😣 lähes kaikilta suvun naisilta on poistettu kohtu tai munasarjoja kasvaimien vuoksi, joten sitä odotellessa. Asiasta kärsivät varmasti tietävät että kyllä poisto vaan voisi olla hoitomuoto parempaan elämään😍
Lue kommentti

Pahanlaatuisen luomen tunnistaa VARO-muistisäännön avulla.

Melanoomasta 25 prosenttia kehittyy luomeen. Uusia luomia tulee kuitenkin ainakin nelikymppiseksi asti, ja suurin osa niistä on vaarattomia. Mistä sitten tietää, milloin luomista on syytä huolestua? Syöpäjärjestöjen mukaan pahanlaatuisen luomen tunnistamisessa auttaa helppo muistisääntö: VARO.

V – Väri vaihtuu tummaksi tai epätasaiseksi
A – Alue laajenee nopeasti
R – Reunasta tulee epätarkka
O – Osat epäsymmetriset

Edellä mainittujen muutosten lisäksi myös haavautuminen on selkeä merkki luomen pahanlaatuisuudesta, dermatologi Laura Buochard kertoi aikaisemmin Me Naisten jutussa.

Melanooma on yleistynyt Suomessa nopeasti, ja se onkin vaarallisin ihosyöpä. Yleisin ihosyöpä ei kuitenkaan ole. Yleisin ihosyöpä on tyvisolusyöpä, joita diagnosoidaan vuosittain Suomessa arviolta 15–20 000 tapausta. Okasolusyötapauksiakin on vuodessa arviolta 1500, kun melanoomaa on noin 1400.

Lisäksi luomet eivät ole ainoita ihomuutoksia, jotka saattava olla merkkejä ihosyövästä. 

– Hyvin usein ihmiset ovat huolissaan luomista, mutta ihossa voi olla jotain muitakin muutoksia, jotka kiinnittävät ihotautilääkärin huomion. Usein tarkkaillaan ruskeita luomia, mutta myös vaikkapa punaiseen kohoumaan kannattaa kiinnittää huomiota, ihotautien erikoislääkäri Carl Kyrklund kertoi muutama viikko sitten Me Naisissa.

Lue täältä Kyrklundin vinkit, milloin ihomuutosta kannattaa käydä näyttämässä lääkärissä.

 

Lämpötilan laskeminen makuuhuoneessa vaikuttaa eniten aineenvaihduntaamme. Viileä uni-ilma ehkäisee kakkostyypin diabetesta ja ylipainoa.

Nyt tulee ehkä helpoin laihdutusvinkki koskaan: painon pudottaminen onnistuu jopa nukkuessa – kun vain muistaa pitää ikkunaa auki, sanovat Oxfordin yliopiston akatemiatutkijat.

The Telegraph -lehti kertoo, että tutkijan, lääkäri Ashley Grossmannin mielestä jo muutaman asteen alempi lämpötila makuuhuoneessa tarjoaa vaikuttavia terveyshyötyjä. Eniten se vaikuttaa aineenvaihduntaamme.

Brittisuosituksen mukaan ikkunan auki pitäminen ehkäisee kakkostyypin diabetesta ja ylipainoa.

– Meillä on rohkaisevia todisteita siitä, että ruumiinlämpötilan laskeminen, jopa kahdella asteella, voi parantaa tai vähentää diabetesta, Grossmann kertoo.

Tutkijoiden teoria pohjautuu faktaan, jonka mukaan meillä on kahdenlaista rasvaa kehossamme: ruskeaa ja valkoista rasvaa. Siinä missä valkea rasva varastoi energiaa, ruskeasta rasvasta on apua painonhallinnassa. Se nimittäin tuottaa lämpöä polttamalla energiaa. Käytännössä ruskea rasva siis polttaa ylimääräisiä kaloreita eikä kerrytä niitä ylimääräiseksi rasvaksi.

Ruskean rasvan aktiivisuutta voi lisätä oleskelemalla viileässä – eikä se tarkoita onneksi pakkasessa oleskelua. Muun muassa japanilaistutkimus on aiemmin todistanut, että kaksi tuntia 17 asteen lämpötilassa auttaa: kuuden viikon testijakson jälkeen koehenkilöillä oli viisi prosenttia vähemmän rasvaa.

– Kylmässä ympäristössä asuminen saattaa olla hyödyllistä ja parantaa insuliiniherkkyyttä sekä torjua diabetesta, Grossmann sanoo.

Lue myös! 10 tapaa, joilla kotisi auttaa sinua laihtumaan

Ympäristöjärjestöt ja energia-asiantuntijat ovat jo pitkään suositelleet kodin lämpötilan säätämistä viileämmäksi. Se säästää energiaa, kunhan sen tekee oikein. Lämmityskaudella ikkunoiden auki pitäminen Suomessa päästää lämmön helposti harakoille, joten kannattavampaa on säätää sisälämpötilaa pari astetta normaalia viileämmäksi kuin pitää ikkunoita auki. Keväämmällä ja alkusyksystä lääkärin ikkunavinkki on fiksumpi toteuttaa.

 

Kysely

Nukutko joka yö ikkunat auki?