Työ ja kiire vievät mehut monesta, mutta eivät kaikista. Kuva: Shutterstock

Työuupumuksen voi tunnistaa kolmesta asiasta, psykologi Heli Heiskanen kertoo.

Ihmiset uskovat välillä, että stressin ja työuupumuksen välinen raja on veteen piirretty. Monista kova stressi on jo yksi merkki uupumuksesta. Mutta todellisuudessa asia on hieman monimutkaisempi.

Pitkäkestoinen stressi voi kyllä johtaa burnoutiin, mutta onneksi sitä pystyy ehkäisemään, sanoo psykologi Heli Heiskanen.

Heiskasen mukaan stressistä palautuminen on aina yksilöllistä, mutta se on yksi tärkeimmistä keinoista pitää työuupumus poissa.

– Normaali stressi on hyvä asia, jos se on lyhytaikaista ja siitä pystyy palautumaan heti työpäivän jälkeen tai viimeistään yöunien aikana. Mutta jos stressi pitkittyy, siitä seuraa usein haittoja, kuten väsymystä ja muita stressin oireita.

Mitä hyvää stressistä muka voi olla? Heiskanen vastaa, että lyhytkestoinen stressi virkistää ja lisää tarkkaavaisuutta.

”Normaali stressi on hyvä asia, jos se on lyhytaikaista ja siitä pystyy palautumaan heti.”

– Kun ihminen kohtaa uusia haasteita, stressi voi auttaa parantamaan suoritusta ja ylittämään itsensä.

Pitkäkestoinen stressi taas heikentää työtehoa ja lisää virheiden tekemistä, Heiskanen sanoo. Hänen mukaansa uupuneen keho ja mieli ovat lamaannustilassa, ikään kuin tukossa.

– Työuupumuksen voi tunnistaa kolmesta asiasta. Ensinnäkin väsyttää niin paljon, että kunnon yöunet, vapaa viikonloppu tai pitkä loma eivät riitä virkistämään. Toiseksi kyynisyys ja negatiivisuus lisääntyvät. Kolmanneksi ammatillinen itsetunto laskee.

Lyhytkestoisesta stressistä ei ole hänen mielestään haittaa ihmisen keholle vaan päinvastoin, mutta pitkään jatkuessaan stressi laittaa ruuansulatuksen ja vastustuskyvyn koville. Monet kärsivät myös univaikeuksista, himoitsevat rasvaisia ja makeita ruokia eivätkä jaksa enää käydä normaaleissa aktiviteeteissa.

”Itsetuntemustaan kannattaa vahvistaa”

Uudehko amerikkalaistutkimus nostaa tunneälyn yhdeksi pääsyyksi siihen, miksi jotkut eivät kovasta stressistä huolimatta ajaudu uupumukseen. Heiskasen mukaan hyvä itsetuntemus ylipäätään on loistava stressin estäjä ja lievittää jo oireitakin. Kyky tunnistaa tunteensa ja käsitellä niitä vähentävät myös stressiä.

– Jos ihminen tuntee itsensä ja omat rajansa, hän osaa suojata itseään haitallisilta vaikutuksilta. Itsetuntemustaan kannattaa siis vahvistaa.

Syitä siihen, miksi joku sairastuu ja toinen ei, löytyy muitakin: Heiskasen mukaan uupumuksen kehittyminen ja syyt ovat aina yksilöllisiä. Syyt voivat johtua todella varhaisista vaiheista.

– Stressinsietokykyyn vaikuttavat myös synnynnäiset syyt. Esimerkiksi jo sikiöaikana on voinut tapahtua jotain stressaavaa.

Lapsuuden rankat koettelemukset voivat myös vaikuttaa stressiherkkyyteen. Kenelle tahansa voi kehittyä heikko stressinsietokyky, mutta erityisherkkiin ihmisiin sekä hyvät että huonot kokemukset vaikuttavat muita voimakkaammin.

Heiskasen mukaan erityisherkät ovat muutenkin alttiimpia stressille ja uupumukselle, koska he aistivat ja havaitsevat paljon tavanomaista enemmän asioita. Yksistään erityisherkkyys ei selitä yksilöllistä stressinsietokykyä. Heiskanen on tutkinut paljon erityisherkkyyttä ja julkaisee joulukuussa Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään -kirjan.

Lue myös! 14 merkkiä työuupumuksesta – ja 6 vinkkiä, joilla siitä pääsee eroon

Alikuormitusvaihe avuksi

Lyhytkestoisesta stressistä palautumista Heiskanen pitää kuitenkin tärkeimpänä syynä sille, miksi jotkut eivät ajaudu burnoutiin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa stressin oireisiin pystyy puuttumaan tai pitämään ne kokonaan loitolla, sitä pienempi on burnoutin riski.

– Osaatko rentoutua? Päästätkö iltaisin irti töistäsi? Teetkö mielekkäitä vapaa-ajan asioita? Lepäätkö riittävästi? Kuormituksen vastapainoksi on hyvä tehdä mielekkäitä asioita sekä pitää stressi ja palautuminen tasapainossa.

Liikaa tekemistä. Suorituspaineita. Paljon muutoksia, tunteita ja asioita. Liian vähän lepoa ja rentoutumista. Burnoutissa tai lähellä sitä oleva ihminen ei välttämättä osaa säädellä omaa aikaansa eikä varsinkaan palautumistaan.

”Joku voi elää stressinsä rajoilla vuosikymmentenkin ajan ennen kuin romahtaa.”

Uupunut tarvitsee aina pitkän alikuormitusvaiheen, sanoo Heiskanen. Jos ylikuormitusta on kestänyt vuosia, voi vastaavasti tervehtyminen kestää vuosia. Silloin ihmisen pitää vähentää suorittamista aivan minimiinsä ja levätä erityisen paljon, Heiskanen mainitsee.

– Ihannetilassa stressistä palautuu yhdessä yössä, mutta joskus stressi pääsee kertymään ja kehittymään burnoutiksi kuukausien tai jopa vuosien aikana. Joku voi sinnitellä ja elää stressinsä kanssa rajoilla vuosikymmentenkin ajan ennen kuin romahtaa. Silloin ei enää omalla tahdonvoimalla pärjää vaan on pakko levätä.

Pitkittyneen stressin oireita x 10

  1. Väsymys
  2. Univaikeudet
  3. Kivut ja vaivat, esimerkiksi vatsassa ja lihaksissa
  4. Vastustuskyvyn alentuminen
  5. Jännittyneisyys
  6. Ärtymys
  7. Muistivaikeudet
  8. Murehtiminen
  9. Kielteisyys
  10. Alakuloisuus

 Lähde: Heli Heiskanen, Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään, Origonova, 2016.

Testaa Heli Heiskasen testillä, oletko erityisherkkä ihminen.

Kysely

Oletko kokenut burnoutin?

Kyllä
Kyllä
50.6%
En, mutta olen ollut lähellä sitä
En, mutta olen ollut lähellä sitä
31.7%
En
En
17.6%
Ääniä yhteensä: 328

Naisen sukuelimet ja erityisesti klitoris ovat herättäneet hämmennystä tutkijamiekkosissa antiikin ajoista saakka.

Rakkaalla lapsella on aina monta nimeä – naisen alapäällekin niitä on jaettu vaikka kuinka.

Me Naisten suuressa vaginasanaäänestyksessä huomasimme, että naisen alapäätä kutsutaan varsin vaihtelevin lempinimin. Lukijamme kertoivat nimittävänsä ”alatuuhostaan” esimerkiksi mesimäeksi, sovintolompsaksi, alapöllöksi ja rönttöseksi.

Lue myös: Sovintolompsa ja pimpanssi haastavat tupsuluikkarin ja alatuuhosen – lukijat kertovat suosikkinimensä naisen alapäälle

Lääketieteen historiassa myös asiantuntijat ovat nimittäneet naisen sukuelimiä vaihtelevin nimityksin. (Ja näillä asiantuntijoilla tarkoitetaan historiassa tietenkin miehiä.) Samalla heillä ei ole ollut oikeastaan mitään hajua siitä, mitä naisen alapäässä tapahtuu.

Kirjailija, kirurgian ja lääketieteen tohtori Ervo Vesterinen kertoo uutuuskirjassaan Naisen ruumiin historia, millaisia käsityksiä miehillä on ollut naisten ”herkästä paikasta”, eli sukuelimistä ja klitoriksesta.

Jos on liian kylmä, penis jää kasvamatta

Antiikin kuuluisin lääkäri Klaudios Galenos ajatteli, että naisen sukuelimet olisivat periaatteessa voineet kehittyä miehen sukuelimiksi. Galenoksen mukaan naisen sukuelimet jäävät kuitenkin keskenkasvuisiksi, koska sikiö ei saa tarpeeksi lämpöä. Hän vertasi aikanaan prosessia siihen, kuinka maamyyrän silmät jäävät kehittymättä, koska maan alla elävän otuksen silmät eivät altistu valolle.

Mikä ihmeen pärrä? No tietenkin kusetinta vailla oleva siitinkalu!

1800-luvulle tultaessa kiinnostun naisen alapään tieteellisestä tutkimuksesta syveni. Esimerkiksi Edvard Winter kuvaili klitoriksen ja häpyhuulten aluetta vuonna 1860 näin:

”Pärrä on pieni hellä-tuntoinen näppylä luoman ylä-nurkassa, ja miltei peitetty vesi-huulien sipaleilla. Pärrä vastaa miehen siitin-kalua, on ainoastaan pienempi ja kusetinta vailla. Samoin kuin siitin paisuu myös pärrä parittelemisen hetkenä ja tulee samalla kovemmaksi.”

Ervo Vesterinen selventää, että Winter tarkoitti pärrällä siis klitoriksen huippua. Vaikka Winterin ymmärrys naisen alapäästä alkoi olla jo hieman tarkempi, häneltä jäi jotain oleellista havaitsematta: naisen koko klitoris paisuu kiihotuksen aikana. Lisäksi klitoris on kooltaan pelkää huippuaan huomattavasti suurempi.

Parin sentin pötkylä

Vielä 1900-luvun puolivälissäkin lääketieteilijöiden tiedot naisen alapäästä olivat puutteelliset. Vuonna 1954 Alfred C. Kinseyn työryhmineen totesi, että klitoris on tuuman mittainen. Myös vuonna 1965 julkaistu Naisen kotilääkäri -kirja väitti, että klitoris on vain 3 senttimetriä pitkään. Tieteilijöiden mukaan klitoriksen pienen koon takia oli mahdotonta määrittää, missä kohdassa sen tuntoherkät paikat sijaitsevat.

Millainen klitoris on oikeasti?

Nykyisen näkemyksen mukaan naisen klitoris tarkoittaa kahta paisuvaiskudoksesta koostuvaa, emättimen sivuja ympäröivää vartta. Kumpikin niistä on 7–10 senttimetriä pitkä. Kiihottumisen aikana klitoriksen paisuvaiskudos täyttyy kauttaaltaan ja kovettuu.

Naisen seksuaalisutta on pidetty historiassa toisinaan jopa ihan olemattomana asiana ja kiihottumistakin suunnilleen mahdottomana. Todellisuus on toinen. Klitoris on äärimmäisen herkkä elin. Nykyisen näkemyksen mukaan sitä pidetään jopa herkempänä kuin penistä.

Kaikilla ei ole seksuaaliterveys edelleenkään ihan hanskassa. Lue lisää aiheesta: Klitoris on pieni ja muita yleisiä väärinkäsityksiä seksistä – päivitä tietosi!

Miksi yksi lasi skumppaa saa toiset punoittamaan paloautona, kun toiset hehkuvat silloin parhaimmillaan?

Kuulutko heihin, joita skumppalasi pukee sekä sisäisesti että ulkoisesti? Heihin, joilla ensimmäinen alkoholiannos maistuu parhaimmalta ja tuo mukavan rennon olon?

Vai kärsitkö sinäkin viinapunoituksesta – tuosta alkoholin nauttimisen aikaan päälle leimahtavasta ahdistavasta ilmiöstä?

Alkoholin nauttiminen turvottaa lähes aina kasvoja sekä laajentaa niiden verisuonia, mutta punertaville viinakasvoille on oikeasti monta eri syytä. Viinapunakoitumisen lopullista syytä voi olla vaikea selvittää ja tekijöitä erottaa toisistaan. Kasvojen punoitus humalassa voi kertoa esimerkiksi jostain alla listatuista kolmesta asiasta – tai ihan vain siitä, että tunnelma kohoaa ja on lämmin olo. Jos suvussa on sydänperäisiä sairauksia, kannattaa kuitenkin olla tarkkana: punoittavat kasvot voivat olla myös merkki alttiudesta sairauteen.
Lue lisää: Onko sinullakin viininaama? Näin alkoholinkäyttö voi näkyä kasvoistasi

  1. Geenivirhe
    Tutkitusti alkoholi punakoittaa eniten aasialaisten kasvoja – geenimuunnoksen vuoksi. Esimerkiksi japanilaiset ja vietnamilaiset alkavat helottaa jo yhden tai kahden oluen jälkeen, kirjoittaa VN Express. Punakoituminen johtuu siitä, että alkoholin palamisesta syntyvä asetaldehydi hajoaa hitaammin niiden ihmisten kehossa, joilla on kyseinen geenivirhe.
    Telegiz-sivusto uutisoi, että geenimuutoksen aiheuttamasta viinapunoituksesta kärsii jopa 500 miljoonaa ihmistä.
  2. Yliherkkyys
    VN Espressin mukaan alkoholin aiheuttamaa äkillistä punoitusta (flush-reaktio) kutsutaan myös ”aasialaiseksi hehkuksi” tai ”tomaattinaamaksi”. Mutta viinapunoitusta löytyy muiltakin kansoilta; silloin syynä on useimmiten alkoholiallergia tai -yliherkkyys, joita synnyttävät monet eri tekijät. Punakoitumisen lisäksi alkoholi voi aiheuttaa yliherkille muun muassa pääkipua ja hengenahdistusta.
    – Ei pystytä testeillä tunnistamaan, onko oireiden aiheuttaja etikkahappo, histamiini vai sulfiitit. Mekanismia ei tunneta, Terveystalon allergologian erikoislääkäri Péter Csonka sanoi Me Naisten haastattelussa.
    Lue lisää: Saatko viinistä nuhan tai päänsäryn? Asiantuntija kertoo syyt
  3. Verenpaine
    Telegiz kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan erityisesti miehillä punertava väri voi olla yhteydessä korkeaan verenpaineeseen. Jos miehen kasvot menevät punaiseksi alkoholin juomisen aikana, on hänellä myös isompi riski saada aivoinfarkti tai muu sydänperäinen sairaus, jos allergiaa ei ole todettu.

Tutkimuksessa puolet ruotsalaisnaisista söi e-pillereitä ja puolet ei – arvaatko, kummat hermot kiristyivät helpommin?

E-pillereiden vaikutus mielialaan on ikuisuusaihe, johon tähän päivään saakka ei ole saatu vedenpitävää tieteellistä vastausta. Monilla on arkikokemuksia esimerkiksi mielialan tai energiatason laskusta – jopa masennuksesta. Siitä huolimatta lääketieteellisessä tutkimuksessa hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksista mielialaan ja hyvinvointiin on yllättävän vähän tietoa siitä huolimatta, kuinka yleisiä lääkkeet ovat. 

Viime vuoden lopulla julkaistu laaja tanskalaistutkimus käynnisti keskustelun e-pillereiden vaikutuksesta. Tutkimus nosti esille e-pillereiden yhteyden masennukseen, mutta sai osakseen myös kritiikkiä. Tärkeää oli kuitenkin sen herättämä keskustelu sivuvaikutuksista: sitä ennen ehkäisypillereiden oli kerrottu aiheuttavan lähinnä satunnaisia ”mielialan heilahteluja”. Jo koulun ehkäisyvalistuksessa varoiteltiin, että sellaisiahan saattaa aiheuttaa naisen hormonitoiminta itsessään.

Nyt e-pillereiden vaikutuksia hyvinvointiin on tutkittu Ruotsin Karoliinisessa instituutissa. Tutkimus todistaa vihdoin oikeaksi monen arkikokemuksen: e-pillereitä syöneet naiset arvioivat oman elämänlaatunsa plasebo-lääkettä syönyttä verrokkiryhmää huonommaksi. Tutkimuksen julkaisi Fertility and Sterility. Lisää tutkimuksesta on luettavissa Karoliinisen instituutin sivustolta

Pieni ero, joka saattaa olla merkittävä

Ruotsalaistutkimukseen osallistui 340 tervettä, 18–35-vuotiasta naista. Sokkotestissä heidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen käytti kolmen kuukauden ajan suun kautta nautittavia e-pillereitä. Toinen ryhmä sai plasebotabletteja ja käytti hormonittomia ehkäisymenetelmiä. Tutkimuksessa käytetyn yhdistelmäehkäisypillerin vaikuttavat aineet olivat levonorgestreeli ja etinyyliestradioli.

Kolmen kuukauden käytön jälkeen e-pilleriryhmän naiset arvioivat sekä elämänlaatunsa että mielialansa, itsekontrollinsa ja energiatasonsa huonommaksi kuin plaseboa saaneet. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu masennusoireiden merkittävää lisääntymistä.

E-pilleriryhmän naiset arvioivat sekä elämänlaatunsa että mielialansa huonommaksi.

Tutkijat huomattavat, että koska muutokset olivat melko pieniä, tuloksiin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Siitä huolimatta e-pillereiden negatiiviset vaikutukset voivat olla yksilöiden tasolla merkittäviä.

– Joissakin tapauksissa se voi aiheuttaa huonoa ohjeiden noudattamista ja pillereiden epäsäännöllistä käyttöä. Mahdollinen elämänlaadun alentuminen tulisi ottaa huomioon e-pillereitä määrätessä ja ehkäisymenetelmää valitessa, professori Niklas Zethraeus sanoo Karoliinisen instituutin uutisessa.

Kokonaisuutta arvioidessa kannattaa tietenkin muistaa myös e-pillereiden hyvät puolet – oikein käytettyinä ne muun muassa ehkäisevät raskauksia erittäin tehokkaasti.

steriloimislaki

Onko sinullekin aina väitetty, että e-pillerit eivät vaikuta mielialaan? Uusi tutkimus todistaa vihdoin toisin

Sterilointi on vaihtoehto e-pillereille. Suomessa vasta 30-v pidetään tarpeeksi kypsänä päättämään, ettei halua kolmea tai ei ollenkaan lapsia. Muissa pohjoismaissa jo 25-v saa päättää lisääntymiskyvystä luopumisesta. Nyt voi kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi. "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta" https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401 Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista...
Lue kommentti
Lento Pro

Onko sinullekin aina väitetty, että e-pillerit eivät vaikuta mielialaan? Uusi tutkimus todistaa vihdoin toisin

En ymmärrä, miksi meille väkisin tyrkytetään noita pillereitä, kun ainetta niiissä pitää saada hervoton määrä, koska se kulkee ruuansulatuksen läpi. Implantaatti annostelisi aineen suoraan vereen, vaikuttavaa ainetta tarvittaisiin vähemmän ja se imeytyisi tasaisemmin. Lisäksi oksentelu ja erilaiset elämässä ilmenevät ongelmat eivät heijastu kerran hankittuun implantaattiin samoin kuin pillereihin, jolloin vahinkoraskauden riski pienenee.
Lue kommentti

Välipäivä virkistää ja antaa puhtia treeniin. Kunhan sen tekee oikein. 

Urheilulliseen elämäntapaan kuuluu terveellinen ruokavalio ja säännollinen liikunta – unohtamatta tietenkään lepoa! Women's health kokosi viisi vinkkiä, joiden avulla lepopäivästä saa kaiken hyödyn treenejä ajatellen.

1. Liiku ympäriinsä

Lepopäivä voi köllötellä koko päivän sohvalla ja katsoa Netflixiä, eikö vain? No ei ihan,

Jos haluaa palautua kunnolla, ei kannata liimautua sohvaan kiinni. Pelkkä istuminen voi saada kehon kuivumaan, kertoo fysioterapeutti Luke Greenberg.

Liikkumattomuus voi lisäksi pahentaa lihasjäykkyyttä ja -kipua. Greenberg suosittelee lepopäivinä kevyttä liikuntaa 20–30 minuutin ajan. Se voi olla esimerkiksi uimista, rentoa pyöräilyä tai kevyttä joogaa.

2. Rullaile

Urheiluvalmentaja Mark Goodman vinkkaa rentoutumaan lepopäivänä hierontarullan avulla. Keskitty niihin kehonosiin, jotka ovat erityisen kipeitä. Liikuta hierontarullaa tai palloa 10 sekunnin ajan sillä alueella, joka on jumissa. Pelkkä rullan päällä makaaminen ei riitä, Goodman muistuttaa. 

Kokeile myös tennispalloja: Tällä helpolla tennispallokikalla hierot lihakset rennoiksi

3. Ravitse

Jos tavoitteena on painon pudotus, ei lepopäivinä kannata lepsua liikaa ruokavaliosta. Ravitsemusasiantuntija Keri Glassman muistuttaa, että vaikka leopopäivänä ei olisi samalla tavalla nälkä kuin urheilupäivänä, on lihaksia silti tärkeää ravita kunnolla.

Nesteys on tärkeää lepopäivänä, koska se vaikuttaa sekä aineenvaihduntaan että ruuansulatukseen.

Joidenkin tutkimusten mukaan mustikoiden ja muiden tummien marjojen syöminen voi vähentää urheilusta johtuvia lihaskipuja.

Lehtivihannekset, parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali parantavat aineenvaihduntaa ja pitävät yllä hyvää nestetasapainoa. Nesteys onkin erityisen tärkeää lepopäivänä, koska se vaikuttaa sekä aineenvaihduntaan että ruuansulatukseen. 

4. Kylve

Kylpeminen rentoututtaa! Jos sekaan heittää karvassuolaa saavat myös kipeät lihakset kyytiä. Karvassuolassa on yhdistelmä magnesiumia ja sulfaatteja, ja se helpottaa treenin tuomaa lihasjäykkyyttä. 

Lue lisää: Taas uusi keino vältellä liikuntaa: kylve kuumassa vedessä!

5. Hemmottele

Jos hierontarulla ei nappaa, voi itseään hemmotella hierojalla. Hieronta rentouttaa ja vaikuttaa myös hermojärjestelmään laittamalla kehon tilaan, jossa se voi levätä ja parantua.

Hierojalla kannattaa kertoa, millaista vaikutusta toivoo. Palauttavaa, rentouttavaa, stressin lievitystä vai lihaksia venyttävää? Kaikki hierontatekniikat eivät nopeuta lihasten palautumista

Lue lisää: 16 kysymystä hieronnasta – miksi menisin hierojalle?