Itsensä syyllistäminen satunnaisesta laiskottelusta ei välttämättä auta mitään. Kuva: Shutterstock
Itsensä syyllistäminen satunnaisesta laiskottelusta ei välttämättä auta mitään. Kuva: Shutterstock

Fiksun syömisen, liikkumisen ja nukkumisen ei pitäisi olla vaikeaa, mutta aika mahdottomalta se silti usein tuntuu.

Jos kirjoittaisi listan omista vaivoista, siitä saisi äkkiä aika pitkän. Vielä pitemmän listan saisi aikaan, jos lisäisi perään vielä kaikki ruuat, teot ja tavat, joita pitäisi suosia tai välttää voidakseen hyvin.

Omalta listaltani löytyvät ainakin aurallinen migreeni ja yleinen jännityspäänsärky, ärtyneen suolen oireyhtymä eli erityisen herkkä vatsa sekä polven rasitusvamma, joka palaa aina silloin tällöin riesakseni. Olen täysin tietoinen siitä, mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin terve ja voisin hyvin. Se ei tarkoita, että tekisin moniakaan niistä asioista riittävän usein.

Pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti noin viisi kertaa päivässä. Niin ja sitten pitää miettiä aika tarkkaan, mitä syö, jos haluaa välttää turvotuksen ja muut vatsavaivat. Ruisleipää ja maitotuotteita ei ainakaan saisi syödä eikä kivennäisvettä juoda.

Jo aamupalalla saatan epäonnistua kaikissa kohdissa.

Mutta kun Netflixissä on lempiohjelma pahasti kesken ja kaapissa olisi vähän keksejä.

Pitäisi mennä ajoissa nukkumaan, mutta kun kauheasti tekisi mieli mennä näkemään kaveria ravintolaan. Ja ai niin, ei sitten punaviiniä, tai seuraavana päivänä on varmasti migreeni. Juon kuitenkin.

Pitäisi lähteä lenkille, kun siitä tulee jälkeenpäin niin hyvä olo ja se tekee hyvää. Mutta kun Netflixissä on lempiohjelma pahasti kesken ja kaapissa olisi vähän keksejä. Ehkä jään sohvalle, kun on ollut pitkä työviikko.

Terveellisesti ja kurinalaisesti eläminen on niin sietämättömän vaikeaa. Tietoa siitä, mitä kannattaisi tehdä ja syödä, on kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta kun ei vain millään jaksa välittää tarpeeksi.

Keho ja mieli ristiriidassa

Mikä hyvien elämäntapojen mukaan elämisessä sitten oikein on niin vaikeaa? Oman terveellisen elämän vaatimukset ovat kai aika helposti toteutettavissa.

Lue myös: Etkö osaa vastustaa kiusausta? Näillä nikseillä opit itsehillintää

Elämäntapamuutoksiin erikoistuneen personal trainer Päivi Pelkosen mukaan liian äkkinäisten muutoksien tekeminen saa aikaan kehon ja mielen ristiriidan.

– Kun aloitetaan esimerkiksi jokin rankka kuntoprojekti tai lähdetään totaalikieltäytymisen linjalle, tulee aika nopeasti vastareaktio, että haluaisikin jäädä sohvalle – vaikka tietää, että tekisi hyvää urheilla ja syödä terveellisesti.

Itseltään ei pidä siksi vaatia liian nopeita muutoksia, ettei mieli väsähdä ponnisteluun.

– Ongelmaan auttaa, että käy mahdollisimman realistisesti läpi, millaiset tavoitteet sopivat omaan elämäntilanteeseen, Pelkonen sanoo.

Lue myös: Psykologin neuvo pysyvään elämänmuutokseen: ”Hanki itsellesi hyväntahtoinen ihmissuhde”

”En saa” muotoon ”minä voin”

Ärsyttää myöntää, mutta ehkä ongelma juuri onkin se, että ajattelee kaikkea sitä, mitä ei saa tehdä. Ei saa syödä tiettyjä ruokia, ei saa jäädä makoilemaan sänkyyn. Totta kai valitsen juuri ne jutut, joita ei saisi – ihmismieli on juuri niin lapsellinen.

Realistisiin tavoitteisiini tuskin kuuluu luopua yhdessä yössä isosta osasta niistä ruoka-aineista, joihin on tottunut. Ehkä mahani kestää ruisleipää silloin tällöin eikä jokaisesta punaviinilasillisesta varmasti tule migreeni. Elämän voi laittaa uusiksi – mutta vain vähän kerrallaan.

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!