”Endometrioosidiagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni ja huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso shokki”, kertoo Jutta Laino-Tabell. Kuva: Kalle Parkkinen

Endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti muutti Jutan, 40, elämän. Hän sai myös kuulla, ettei voisi koskaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Jutan mukaan sairaudesta on puhuttava, koska moni nainen kärsii siitä tietämättään.

Ylöjärveläinen Jutta Laino-Tabell kuuli ensimmäisen kerran sanan endometrioosi vasta lääkärin vastaanotolla. Hän ei ollut tehnyt itsediagnooseja kivuliaista kuukautisistaan, eikä kukaan ollut maininnutkaan endometrioosi-sanaa ennen kuin hänen oireensa muuttuivat todella rankoiksi.

– Kuukautiskipuni ovat olleet aina kovat, mutta niitä ei otettu terveydenhuollossa tosissaan. Kävin opiskeluaikanakin säännöllisesti lääkärissä puhumassa oireistani, mutta vasta kun olin kolme päivää toimintakyvytön kuukautisten aikana, oksensin kivusta ja meinasin pyörtyä suolistokipujen vuoksi kirjaston hyllyjen väliin, sain asiallista hoitoa.

Lue myös! Kuukautiset yhtä tuskaa, yhdyntä sattuu, vatsa vaivaa? 14 kysymystä kivuliaasta endometrioosista

Lääkäri löysi Jutan molemmista munasarjoista yli kymmenen sentin endometrioomat, ja Jutta sai kiireellisen leikkausajan sairaalaan. Elettiin vuotta 2002, ja Jutta oli 26-vuotias. Hän teki graduaan yliopistossa ja oli muuttanut miehensä kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Jutta sai kuulla, että häntä uhkaa lapsettomuus.

– Isossa avoleikkauksessa minulta jouduttiin poistamaan toinen munasarja ja toisestakin munanjohtimet ja munatorvi sekä leikkaamaan muun muassa suolistoa. Tuomiona leikkauksen jälkeen oli se, etten koskaan voi saada lapsia luonnollisella tavalla.

– Diagnoosi oli toki helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni ja turvotukselleni, mutta samalla se oli iso sokki ja aiheutti kriisin. Sain tietää olevani kroonisesti sairas, ja kyseessä on vielä sairaus, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Olin aina halunnut olla äiti, ja nyt se oltiin viemässä minulta pois. Mitkään kyyneleet eivät ole koskaan sattuneet niin paljon kuin lapsettomuuden vuoksi vuodatetut.

”Diagnoosi oli helpotus, koska silloin sain syyn kivuilleni, huonovointisuudelleni, mutta samalla se oli iso sokki.”

Jutan mukaan taistelutahto ja huumori eivät koskaan silti kadonneet. Siitä voi kiittää osin hänen ystäviään ja perhettään sekä puolisoa. He kaikki jaksoivat tukea ja kannatella kipeimmissäkin hetkissä, Jutta sanoo.

Vaihdevuodet lääkkeiden avulla

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Jutta oli kolme kuukautta vaihdevuosihormonihoidolla eli hänelle tehtiin vaihdevuodet lääkkeiden avulla. Tavoitteena oli kuivattaa endometrioosipesäkkeitä ja parantaa näin lapsettomuushoitojen onnistumismahdollisuuksia.

– Vaihdevuosikuukausien jälkeen kokeilimme ensimmäisen kerran IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä, mutta se epäonnistui, sillä vuosin nestettä kohtuun ja sen takia minut piti leikata vielä toisen kerran. Tämän jälkeen endometrioosi uusiutui jälleen ja hoitava lääkäri sanoi, että tilanne näyttää siltä, etten tule koskaan saamaan lapsia omilla munasoluilla.

Juttaa hoitanut lääkäri ehdotti jälleen vaihdevuosihoitoa, koska se oli tehonnut viimeksikin hyvin. Tämän jälkeen myös IVF-hoito onnistui, ja Jutta sai kaksostytöt.

– Raskaus ja synnytys sujuivat hyvin, ja endometrioosin oireetkin pysyivät melko hyvin kurissa yli vuoden ajan synnytyksestä, mutta sen jälkeen ne räjähtivät taas ja sain ajan kohdun ja munasarjojen poistoon, Jutta muistelee vuotta 2005.

”Tuntui hullun hommalta lähteä hedelmöityshoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten.”

– Meistä kuitenkin tuntui mieheni kanssa, että perheestämme puutuu vielä joku ja päätimme kaikesta huolimatta kokeilla yksityisellä klinikalla kolmatta IVF-kierrosta. Tuntuihan se tosi hullun hommalta lähteä hoitoihin, kun kotona oli vuoden ikäiset kaksoset, mutta endometrioosi oli pistänyt meidät selkä seinää vasten eikä valinnanvapautta enää ollut. Tästä hoidosta saimme kuopustyttäremme vuonna 2006.

”Sairauteni tuli takaisin”

Viimeisimmän raskauden jälkeen Jutan endometrioosi pysyi lähes kymmenen vuotta suhteellisen hyvin kurissa. Hän sanoo saaneensa apua esimerkiksi e-pillereistä.

– Tosin pieni pelko on koko ajan ollut siitä, että koska endometrioosini uusiutuu. Eikä pelkoni ollut aiheeton, sillä syksyllä 2016 alkoivat taas kivut ja pikkuhiljaa muutkin oireet palautuivat. Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.

Jutalla diagnosoitiin useampi endometriooma ja adenomyoosi eli endometrioosia kohtulihaksen sisällä.

– Minulla todettiin myös syvällisiä pesäkkeitä emättimen ja suolen välissä sekä pinnallisia pesäkkeitä. Nämä aiheuttavat muun muassa turvotusta ja kipuja. Tuntuu niin kurjalta taas taistella sairautta vastaan, mutta toisaalta tämä on endometrioosin luonne ja osasin siihen jo henkisestikin varautua.

Lääkärin mukaan seuraava askel voisi olla iso leikkaus, jossa Jutalta poistettaisiin sekä munasarjat että kohtu.

”Lääkärikäynnillä pelkoni tuli toteen: sairauteni tuli takaisin.”

– Tällä hetkellä endometrioosiani pyritään kuivattamaan lääkkeellä, joka on tarkoitettu vaihdevuoden jo ylittäneiden rintasyöpäpotilaiden hoitoon. Ainakin olen voinut paremmin ja toiveena olisi, etten joutuisi leikkaukseen.

Oma mieliala mietityttää

Tällä hetkellä Jutta työskentelee muiden endometrioosia sairastavien hyvinvoinnin ja edunvalvonnan eteen. Vuoden alussa hän aloitti Endometrioosiyhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Jo aikaisemmin hän on vetänyt vertaistukiryhmiä.

Kolmen tyttären äitinä Jutan suurimpia huolia ovat endometrioosin mahdollinen periytyminen ja oma mieliala.

– Kivut, turvotukset ja väsymyksen kestän kyllä itse. Mutta siinä vaiheessa kun sairaus tai hormonilääkitys alkaa vaikuttaa mielialoihin, ollaan kurjassa tilanteessa, koska silloin sairaus vaikuttaa myös muihin.

Jonna S

Jutta, 40, kertoo, miten rankkaa elämä endometrioosin kanssa voi pahimmillaan olla

Mulla operoitu kolmeen kertaa ja kystiä ym samalla. Lapsia siunaantui todella pitkän kaavan kautta😏 mutta aina se uusiutuu..koska en voi käyttää hormonihoitoja migreenin vuoksi. Niillä voisi helpottaa. Eikä kohdunpoistoa suositella vieläkään vaikka ikä 39. Ei kuulma ole hoitomuoto nykyisin😣 lähes kaikilta suvun naisilta on poistettu kohtu tai munasarjoja kasvaimien vuoksi, joten sitä odotellessa. Asiasta kärsivät varmasti tietävät että kyllä poisto vaan voisi olla hoitomuoto parempaan elämään😍
Lue kommentti

Me Naiset testasi näyttelijä-terveysguru Gwyneth Paltrow’n nukkumishaasteen. Mitä kunnon yöunien viikosta jäi käteen?

  1. Sunnuntai
    Sunnuntaiaamuna tekisi mieli nukkua pidempään, mutta tulevan työpäivän lisäksi muistan yhtäkkiä: tänään alkaa nukkumishaasteeni. Sen mukaan minun olisi syytä olla illalla sängyssä jo puoli yhdeksän aikaan ja unessa yhdeksältä. En halua vaikeuttaa haasteviikkoni alkua nukkumalla liian pitkään. Siksi nousen ylös viiden jälkeen aamulla, jotta ehdin ennen työvuoroani tehdä myös kotihommia ja käydä kunnon kävelylenkillä koirani kanssa.
    Illalla työvuoroni jälkeen teen monen tunnin ulkoilun ja aktivoin sen päätteeksi koiraani koirapuistossa. Ehdin nippa nappa kahdeksaksi kotiin. Nautin iltapalan, käyn suihkussa ja olen pedissä puoli yhdeksän. Gwyneth Paltrow’n ohjeen mukaan sunnuntai–maanantaiyön unet nukutaan 21–06.
    Valoisana kesäiltana sängyssä mieleeni tulee, että osaankohan nukahtaa niin aikaisin. Olen vuorotyöläinen, jonka nukkumaanmenemiset ovat epäsäännöllisiä. Lisäksi nukun aivan liian vähän. Se näkyy arjessani välillä muun muassa turhana kiukkuna, energian puutteena ja väärän ravinnon puputtamisena.
    Paraneekohan elämänlaatuni tämän viikon aikana?
    Suosittelemme! Vuoden terveyshitti on puhdas nukkuminen – kokeile jo tänä yönä

     

  2. Maanantai
    Kellon pitäisi herättää kuudelta, mutta herään luonnostaan jo viiden jälkeen. Reilun kahdeksan tunnin unet riittävät. Unisovellukseni näyttää, että olen tavoittanut syvän unen jo alle vartissa, eli nukahdin sunnuntaina noin 20.40.
    Maanantai on vapaapäiväni ja touhuan koiran kanssa virkeänä lähes koko päivän, muun muassa ulkoillen seitsemän tuntia. Illalla kahdeksalta olen valmis iltapuuhiin. Gwyneth suosittelee juomaan yrttiteetä hunajalla.  Niitä ei kotoani löydy, joten nappaan banaanin ja raakapuuroa.
    Koirani ei näytä kovin tyytyväiseltä, kun kömmin taas puoli yhdeksän maissa sänkyyn. Se on tottunut menemään ulos vielä 22–23 aikoihin, mutta nyt sekin saa totutella uuteen rytmiin.

     

  3. Tiistai
    Monen mielestä tiistait ovat viikon rankimpia päiviä. Se on totta – varsinkin tällä viikolla. Herätykseni on tänään aikaisen aamuvuoron vuoksi kello 3.30. Nukahdin sovellukseni mukaan vasta noin 22.00:n jälkeen. Uneni ovat jääneet lyhyeksi, mutta kai niillä selvitään tämä päivä. Ja päivä menee nopeasti. Illalla en kyllä mitenkään ehdi Gwynethin aikatauluihin, joissa hampaidenpesu on kello 19.30, rentouttava podcast 20 ja nukkumaan 20.30. Olen noin tunnin myöhässä kaikesta ja skippaan vielä rentoutumisnauhoitteenkin. Pääsen sänkyyn 21.30, mutta saan unen päästä kiinni vasta kymmenen jälkeen.
    Kokeile itse! Kaikki osaavat meditoida! 4 toimivaa tapaa sinulle, jolta se ei muka luonnistu
     
  4. Keskiviikko
    Tänään tsemppaan ja aion mennä nukkumaan ajoissa. Todella ajoissa. Vaikka nukuin viime yönä seitsemän tuntia, sitä edeltävän yön univelka vielä painaa päälle. Teen pitkästä aikaa kotona iltalenkin jälkeen venyttelyjä, koska Gwyneth ”käskee”. Kuinka hyvältä ne tuntuvatkaan – pitää muistaa venytellä nyt säännöllisemmin! Pääni on tyynyssä 20.45, ja olen niin ylpeä itsestäni.

     

  5. Torstai
    Onneksi huomenna on perjantai! Se on ensimmäinen ajatukseni aamulla, kun herään viideltä, ilman herätyskellon pirinää. Moinen virkeys harmittaa, sillä koirakin vielä kuorsaa: olisimme voineet nukkua kuuteen saakka. Mutta kesäaamun kirkkaus puskee verhojen läpi ja takana on reilun kahdeksan tunnin unet, joten ehkä tämä tästä.
    Illalla olen vielä 19.30 koiraharrastuksissani enkä peiton alla, kuten Gwyneth suosittelee. Mutta heti kun saavun kotiin, käyn pikasuihkussa ja unohdan kaikki muut iltatoimet. Kello on 21.30 ja minä haluan jo nukkumaan, kun yleensä olen sängyssä vasta noin 23!

     

  6. Perjantai
    Jee, tänään alkaa viikonloppu! Yleensä perjantai on ollut viikon uneliain päivä, mutta tänään se ei tunnu vielä aamusta ainakaan siltä.
    Tänään Gwyneth olisi antanut valvoa kello 23 saakka, mutta toisin kävin.
    Illalla olen jo kello 19.00 jälkeen ihan poikki! Menen nukkumaan 19.30 ja laitan kelloni soimaan kello 23, jotta voin käyttää koirani vielä myöhäispissalla. Mutta kun kello soi, koira katsoo uneliaana ja minä käyn pesemässä kasvot sekä hampaat ja painun takaisin petiin.
    Lue myös! Puoli vuotta täydellisiä yöunia, kun luovuin kahdesta asiasta

     

  7. Lauantai
    Seitsemän päivää on kulunut ja mitä olen oppinut? Sitä minulla on aikaa miettiä illalla sängyssä, jossa olen jo kello 21.30.
    Ainakin olen saanut vahvistuksen siitä, että ihmisen unirytmi on 90 minuuttia. Jos en illalla ole nukahtanut kello 20.30–20.45, joudun odottelemaan seuraavaa mahdollisuutta unen saantiin kello 22 saakka. Aamulla heräämisaikani ovat niin ikään 90 minuutin syklissä: 3.30, 5.00 ja 6.30.
    Vuorotyöläiselle, koiraihmiselle ja perheelliselle nukkumishaaste on nimensä mukaisesti todellinen haaste. Puhumattakaan heille, joilla on uniongelmia. Ajatus nukahtamiseen liittyvästä suorittamisesta ja kellonaikojen tarkkailemisesta iltaisin ei kuulosta oikein realistiselta, jos taustalla on esimerkiksi unettomuutta. Ilta- ja yövuorolaisten on vaikea päästä nukkumaan kello 20.30.
    Gwyneth Paltrow’n nukkumisohjeet sopivat parhaiten sellaiselle, joka käy arkisin töissä tai koulussa ysistä viiteen ja asuu yksin tai toisen samanlaista rytmiä noudattavan kanssa – sekä on aamun virkku ja illan torkku. Paltrow’n univinkkeihin kuuluu myös rentoutus- ja ruokailuohjeita, joista mielestäni jokainen voi poimia itselleen sopivimmat hyvien yöunien tueksi.
    Yksi neuvo on ylitse muiden: puhelimen ja älylaitteiden selaaminen kannattaa lopettaa vähintään puoli tuntia ennen nukkumaan menoa. Sinistä valoa hohtavan näytön on todettu monissa tutkimuksissa heikentävän yöunien laatua.  
    Muuten Gwynethin nukkumishaasteessa ei ole mitään mullistavaa: kunhan muistaa varata itselleen aikaa iltaisin rauhoittumiseen ja mennä nukkumaan ajoissa.

”Yksi neuvo on ylitse muiden: älylaitteiden selaaminen kannattaa lopettaa vähintään puoli tuntia ennen nukkumaan menoa.”

Kaksi viikkoa myöhemmin

Haasteen aluksi olin epäluuloinen: voiko viikon haasteella saada mitään rotia vuorotyöläisen nukkumisongelmiin? Säikähdin myös haasteen aikaisia nukkumaanmenoaikoja, mutta nyt huomaan, että olen jäänyt koukkuun niihin. Nykyisin yritän viimeistään yhdeksältä rauhoittaa iltani, kuunnella viiden minuutin rentoutumisnauhan ja olla viimeistään kymmeneltä nukkumassa. Puhelinta en selaa enää sängyssä ja laitan sen lataukseenkin mahdollisimman kauas, etten vahingossakaan alkaisi rämplätä sitä yöllä, jos satun heräämään.

Joskus väsy tulee aiemmin ja kömmin peiton alle mahdollisuuksien mukaan jo vaikkapa kahdeksalta. Onhan minulla myös aamuja, jolloin joudun heräämään 3.30. Uudessa ”uni ensin” -arjessani kotihommat voi usein odottaa virkeämpään olotilaan. Seitsemän tuntia on nykyisin minimi uniaikani, kahdeksan tuntia normi ja yhdeksän tuntia luksusta. Useimpina päivinä nukun sen kahdeksan tuntia. Silloin minun ei tarvitse nauttia edes aamuteetä, joka on ainoa piristeeni. 

Olen huomannut 90 minuutin syklin lisäksi, että itsensä opettaminen nukkumaan samoina aikoina on järkevää. Vaikka olen vuorotöissä ja päivärytmini vaihtelee, säännöllinen nukkumaanmenoaika helpottaa heräämistäni ja ruokkii kehoani tiedolla, että kohta alkaa sen palautumisaika.

Kysely

Kärsitkö unettomuudesta?

Rintaliivien uusin suuntaus free the nipple kehottaa jättämään liivit kaappiin. Ja me kokeilimme

Silloin se alkaa, alakoulun ja yläkoulun taitevuosina. Rintaliivit puetaan ensimmäistä kertaa päälle, ja sitten ne kulkevat mukana koko iän, osalla jopa pelkästä tottumuksesta.

Rintaliivitrendit ovat liikkuneet paksuista kaaritukirintaliiveistä kevyisiin braletteihin – ja nyt suuntauksena on free the nipple. Se tarkoittaa, että yhä useampi nainen luopuu rintaliiveistä — feministipiireissä puhutaan rintaliivittömyydestä ja vapautetuista nänneistä. Liivittömyyden suunnannäyttäjiä ovat toistuvasti liivittä kuvatut superjulkkikset kuten Kim Kardashian

Nännit ja tissit eivät ole kuitenkaan yhteiskunnalle helppo asia pureskeltavaksi – edelleenkään. Kun suomalainen naislaulaja saapuu Linnan juhliin ilman rintaliivejä, se ylittää uutiskynnyksen. Viimeisimmäksi sosiaalisessa mediassa syntyi kiivasta keskustelua Yle Kioskin videosta sensuroiduista nänneistä.

Sosiaalisen median kanavissa vaikuttaa olevan niin, että paljas nänni imetyksen yhteydessä on sallittua, mutta kun kuvasta poistetaan lapsi, nänni muuttuu pornografiseksi sisällöksi – jolloin se on sensuroitava. Keskustelu julki-imetyksestä on toinen lukunsa.

Tällaisia määrittelyjä vastaan feministit taistelevat nännejä vapauttaessaan.

Miksi me käytämme liivejä?

Rintaliivejä käytetään tuen ja kauneusihanteiden mukaisen muodon lisäksi myös nännien peittämiseen. Niitä ei haluta paljastaa, ei edes paidan läpi. 

Naisten keskuudessa on elänyt pitkään sitkeä myytti siitä, että rintaliivittömyys voisi vaurioittaa rintoja. Monet luulevat, että rintaliivien tehtävä on estää painovoimaa venyttämästä rintavarustusta alaspäin.

Ranskalainen tutkija Jean-Denis Roullion on kumonnut tämän väitteen: tutkiessaan 15 vuoden ajan 300 naisen rintoja hän todisti, että rintaliivit ovat terveyden kannalta täysin hyödyttömät. Itse asiassa rintaliivien käyttö heikensi luonnollisia lihaksia, jotka kohottivat rintoja. ”Tissitohtorin” johtopäätös oli, että naisten pitäisi luopua rintaliiveistä.

Jotkut kaipaavat tukea isoille rinnoilleen, mutta moni nainen ei tarvitsisi liivejä laisinkaan. Miksi niiden poisjättäminen tuntuu sitten niin vieraalta monille?

Entä miltä tuntuisi jättää rintaliivit kokonaan pois?

Oona, Heidi ja Viivi kokeilivat liivitöntä elämää ja kertovat nyt ajatuksensa. Rintaliivittömyys vaatii rohkeutta, pienin askelin.

”Siinä ne pomppivat mukana”

”Rintaliivien jättäminen kotiin oli todella vaikeaa, jopa yllättävän hankalaa. Mietin todella pitkään, minkä ihmeen paidan oikein laitan päälle, jotta rintani eivät paista siitä läpi kilometrien päähän. Yritin vakuutella itselleni, että harva ihminen todella tuijottaa etumustani kauhean tarkkaan – ja vaikka joku rintaliivittömyyden huomaisikin, sillä ei olisi mitään väliä. Minulla on kyllä aika pienet rinnat, mutta nännit osaavat paistaa paidoista läpi aika tehokkaasti.

Valitsin lopulta paksun neuleen ja annoin palaa. Uskaltauduin jopa ystävän kanssa lounaalle! Olin toki ylpeä rohkeudestani, mutta petyin hiukan, ettei olo ollut niin vapautunut kuin olin ajatellut. Unohdin koko asian melko pian, eikä oloni ollut mitenkään kovin erikoinen. Siinä ne pomppivat mukana. Ero olisi varmasti paljon huomattavampi, jos rinnat olisivat isot.

En koe kovin suurta tarvetta olla ilman rintaliivejä. Ohuisiin ja kevyisiin liiveihin olen panostanut jo pidemmän aikaa, ja tiukat ja kiristävät push-upit pääsevät päälle vain harvoin. Veikkaan että rintaliivit pysyvät jatkossakin päällä: sellaiset kevyet tuntuvat lopulta aika samalta kuin ei olisi liivejä ollenkaan.” Oona, 20

”En kehdannut mennä kauppaan”

”Aiemmin ajattelin, että ilman rintaliivejä oleminen olisi jotenkin ahdistavaa. Aikaisemmin ei käynyt edes mielessä kokeilla, koska rintani ovat suht kookkaat ja ilman liivejä ne heiluisi paidan alla valtoimenaan. Kesäisenä sunnuntaina kävi kuitenkin niin, että herättyäni vedin vain mekon päälle. Ilman rintsikoita. Oloni oli todella mukava. Mekko oli sen verran napakka, että rinnat pysyivät paikoillaan.

Mökkiolosuhteissa en välittänyt siitä, että nännit piirtyivät mekon rinnukseen, vaikka paikalla oli oman perheen lisäksi myös muita. Häveliäisyys iski kuitenkin kaupan pihassa. Mieleeni tuli Jonna Tervomaa -gate. Mitä ihmiset ajattelisivat, jos kulkisin julkisilla paikoilla nännit näkyen? Vaikka eivät ne siis oikeasti näkyisi, niiden olemassaolo vain tulisi muidenkin tietoon.

Jäin autoon istumaan. En kehdannut mennä kauppaan.” Heidi, 32

”Vaikea pitää rintojen luonnollisesta muodosta”

”Olen aina välillä ilman rintsikoita, jos asu on sellainen, että se näyttää paremmalta tai ei ainakaan huonommalta ilman rintsikoita. Kesällä varsinkin on kiva olla ilman, kevyempi fiilis. OIen joskus ilman liivejä jopa töissä, mutta silloin paidan pitää olla kunnolla peittävä. Minulla on sellaiset nännit, että ne eivät juuri mistään ala kauhean voimakkaasti sojottamaan. Joskus on silti vähän epävarma fiilis ilman rintsikoita.

Kun on tottunut ihannoimaan pyöreää ja epäluonnollista rintojen muotoa, on vaikea alkaa aidosti yhtäkkiä pitää siitä, miltä rinnat luonnostaan näyttävät. Siksi aika usein tulee valittua rintsikat. Vaikka minulla on siis pienet ja pystyt rinnat, jotka selviävät arjessa aivan hyvin ilman tukea ja pysyy paikoillaan.” Viivi, 25

 

 

 

Luonnollinen olotila

Naiset jättävät yhä useammin rintaliivit kotiin – Viivi, Heidi ja Oona kokeilivat, miltä liivittömyys tuntuu

Kuppikoko jossain G:n tietämillä jo kilpparionglemien myötä kun paino nousee ja nousee samalla rinnatkin kasvaa ja kasvaa niin ettei ole enää varaa ostaa tuhottoman kalliista rintaliivejä jättitisseille. Siksi olen ilman rintaliivejä jo kolmatta vuotta enkä huomaa mitään enää missään. Ensin oli vaikeuksia kun tuli "turpiin" jos käveli hiukankin reippaammin, mutta rinnatkin kiinteytyvät kun aikansa pomppivat vapaana ja nykyään ei enää tarvitse hävetä mustaa silmää jonka villinä keikkuva oma...
Lue kommentti

Kun väsyttää, pinna kiristyy ja päässä saattaa helposti napsahtaa. Ilmiö on nyt ristitty unikiukuksi. 

Oletko jo törmännyt englanninkieliseen termiin hangry?

Ovela sanayhdistelmä tulee sanoista hungry (nälkäinen) ja angry (vihainen), ja se tarkoittaa käytännössä sitä kiukunpuuskaa, joka iskee moneen meistä, kun olemme nälkäisiä. Suomeksi hangry on ristitty nimellä nälkäkiukku.

Lue myös: Tässä on syy sinunkin nälkäkiukkuusi

Nyt englanninkielinen maailma on keksinyt samantyyppisen sanamuunnoksen toiselle epämiellyttävälle olotilalle.

Slangry-termi on yhdistelmä sanoista sleep (uni) ja angry (vihainen). Suomeksi slangry voidaan helposti kääntää nälkäkiukkua mukaillen unikiukuksi. Siitä puhuu esimerkiksi Bustle-sivusto.

Unikiukulla tarkoitetaan tietenkin sitä fiilistä, kun väsyneenä kaikki elämässä tuntuu ihan turhalta, epämiellyttävältä ja kerrassaan karsealta.

Tutkijoiden mukaan kiukuttelu väsyneenä johtuu siitä, että sekä neutraalien että tunnepitoisten asioiden käsittely muuttuu uneliaana hankalaksi.

Unikiukku vaikuttaa oleellisesti ihmisen mielenterveyteen ja henkiseen olotilaan. Cognitive Therapy and Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisellä on luontainen taipumus keskittyä ympäristönsä positiivisiin asioihin. Väsyneenä tilanne kuitenkin kääntyy päälaelleen. Vuoden 2015 tutkimuksen mukaan ihminen kokee väsyneenä negatiiviset tunteet voimakkaammin kuin levänneenä.

Unenpuute sekoittaa kropan

Väsymys ja univaje eivät kuitenkaan ole välttelemistä vaativa olotila ainoastaan sen takia, että se saa sinut kiukuttelemaan. Se vaikuttaa muillakin tavoilla terveyteesi.

Listasimme asiat, jotka unikiukku eli slangry saa elimistössäsi aikaan:

1. Se vaikeuttaa oppimista.

Tutkijat ovat huomanneet, että väsyneenä uusien asioiden omaksuminen on vaikeaa. Jos univaje jatkuu pitkään, muistikin saattaa alkaa temppuilla. 

2. Se panee sydämesi koetukselle.

Viime vuonna julkaistu tutkimus kertoo, että jo muutaman tunnin univaje vain yhtenä yönä saa sykkeen, verenpaineen ja elimistön stressihormonitasot nousemaan.

3. Se vaikeuttaa hyvien päätösten tekemistä.

Univaje saattaa ajaa valintoihin, joita virkeänä ei todellakaan tekisi. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan unikiukku hidastaa päätöksentekoa ja saattaa ajaa jopa moraalittomiin valintoihin.

4. Se voi sairastuttaa.

Univaje vaikuttaa aineenvaihduntaan niin, että kipeäksi tulemisen riski kasvaa, kertoo tuore tutkimus. Jos olet tarpeeksi kauan unikiukkuinen, saatat siis sen lisäksi pian olla myös sairas.

Amerikkalaistutkimuksen tulosten perusteella ruuille ja muille tavaroille pitäisi aina olla omat kassinsa.

Ikävän muoviroskan takia moni tiedostava kuluttaja on siirtynyt käyttämään niin kutsuttuja kestokasseja. Kun ruokaostokset saa pakata käteviin ja ihan oikeasti kestäviin kasseihin, jäävät turhat muovipussit ostamatta.

Vaikka kestokassit ovatkin oiva ekoteko, uuden Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan ne eivät silti ole täysin ongelmattomia: kestokassit saattavat aiheuttaa vaarallisen terveysriskin.

Tutkimuksen mukaan kestokassien ongelma on niiden epähygieenisyys, vaikka näkyvää likaa niissä ei olisikaan. Kasseja käytetään parhaimmillaan vuosikausia, ja niissä kannetaan ruokaostoksien lisäksi mitä erilaisempia asioita, kuten kenkiä, vaatteita ja muita tavaroita – esimerkiksi muuton yhteydessä.

Kestokasseissa kuljetetaan vuoroin ”likaisia” tavaroita ja ruokia, kuten ruokatarvikkeita, jotka pitää pestä ennen käyttöä, sekä ”puhtaita” tuotteita, kuten pakattuja valmisruokia ja pestyjä salaatteja. Erilaisiin pakkauksiin saattaa silloin tarttua vaarallisia bakteereja, jotka ovat jääneet kassiin likaisista tavaroista. Bakteerit leviävät kasseista esimerkiksi käsien kautta ruokaan, kertoo Hygiene Doctor -sivusto. 

Lue myös: Onko vesipullosi likaisempi kuin vessanpönttö? Testasimme 9 arkista bakteeripesää

Tutkimuksessa kestokasseista löydettyjen bakteerien määrät saattoivat olla niin merkittäviä, että ne aiheuttivat huomattavia terveysriskejä. Kestokasseihin voi päätyä esimerkiksi salmonella-bakteereja.

Jotta kestokassien likaisuuden aiheuttamat ongelmat voi välttää, niin sanotut likaiset ja puhtaat tavarat ja ruuat kannattaa kuljettaa eri kasseissa. Esimerkiksi vihannekset voi myös laittaa erilliseen pussiin – tietenkin mieluummin paperiseen kuin muoviseen.