Välimeren ruokavalio ja eteläeurooppalainen juomakulttuuri tuo Pippa Laukan mukaan mielikuvan siitä, että viini on terveellistä. Kuva: Shutterstock
Välimeren ruokavalio ja eteläeurooppalainen juomakulttuuri tuo Pippa Laukan mukaan mielikuvan siitä, että viini on terveellistä. Kuva: Shutterstock

Onko se punaviini nyt terveellistä vai ei? Fitnessurheilu sopii kaikille, eikö? Lääkäri Pippa Laukka kertoo, mitkä uskomukset joutavat romukoppaan.

Terveyteen liittyy jos jonkinlaista uskomusta: yksi vannoo hiilarittomuuteen, toinen hakee hyvinvointia vedenjuonnista.

Urheilulääkäri Pippa Laukka käsittelee uudessa kirjassaan Hyvinvoiva nainen (WSOY) erilaisia terveyteen liittyviä uskomuksia. Esittelemme niistä kymmenen.

Totta vai tarua? 

Myytti 1: Hiilarit lihottavat

”Mikä tahansa lihottaa, kun sitä syö liikaa. Väärät ruokailutottumukset lihottavat yksittäistä ravintoainetta enemmän. Usein pielessä on säännöllisen ruokailurytmin ja ravinteikkaiden välipalojen puuttuminen. Tunne siitä, että erityisesti hiilarit lihottavat, tulee luultavasti siitä ilmiöstä, joka on monelle laihduttajalle tuttu: paino nousee takaisin lähtölukemiin, kun alkaa syödä taas hiilihydraattipitoisia ruokia. Hiilihydraatit sitovat proteiineja ja rasvaa enemmän vettä itseensä – nestettä siis kertyy kehoon. Tällä selittyvät laihduttajan saamat lisäkilot hiilidyraatin syömisen myötä. Kun laihduttaa hiilareita vähentämällä, kehosta poistuu ensin nestettä”, Pippa Laukka kirjoittaa.

Myytti 2: En tarvitse pitkiä yöunia

”Tarvitset, jollet ole poikkeusyksilö. Vain pari prosenttia ihmisistä säilyy parhaimmillaan nukkuessaan alle kuusi tuntia yössä. Meillä muilla tavoite on 7–8 tuntia katkeamatonta unta yössä, jotta henkinen ja fyysinen kuntomme pysyisi hyvänä. Pitkäaikainen unen puute horjuttaa koko hyvinvointia: vastustuskyky heikkenee, stressihormonia alkaa erittyä enemmän ja rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihdunta häiriintyy.”

”Laji voi johtaa myös kuukautiskierron häiriöihin ja aineenvaihdunnan sairauksiin.”

Myytti 3: Lihasten kipu lähtee sillä millä on tullutkin

”Ei lähde. Lihaskipu eli viivästynyt lihasarkuus ilmaantuu noin 24–48 tuntia kovan harjoituksen jälkeen. Lihakset ovat kipeät, koska niissä on mikroskooppisen pieniä lihasvaurioita. Lihasten suorituskyky ei ole täysin palautunut, ennen kuin lihaskipu on poissa. Lihaskipu lisää myös riskiä urheiluvammaan, jos lajissa vaadittava tekninen suorituskyky on alentunut. Kannattaa siis ensin levätä ja odottaa palautumista, ennen kuin lähtee huhkimaan samaa treeniä uudelleen.”

Myytti 4: Fitness sopii kaikille

”Ei sovi. Pitää ensin kuitenkin erottaa kilpafitness ja yleinen salilla käyminen ja terveellinen syöminen. Jos on valmiiksi negatiivinen kehonkuva, syömishäiriötausta, perfektionistinen luonne tai itsetunto-ongelmia, voi kilpafitness olla vaarallinen laji. Laji voi johtaa myös kuukautiskierron häiriöihin, aineenvaihdunnan sairauksiin, osteoporoosiin ja lapsettomuuteen. Kuntoilumielessä fitness sopii kaikille – kunhan sitä ei vie äärimmäisyyksiin.”

Myytti 5: Lihavat ovat laiskoja ja laihat ilkeitä

”Tiedän paljon laihojakin ihmisiä, jotka ovat laiskoja. Lihava ei ole laiska ja lihava siksi, ettei ole tehnyt asialle mitään. Hyvin usein päinvastoin: dieetit, laihduttaminen, kuurit ja ulkonäkökeskeinen painonhallinta syöksevät jojomaiseen kierteeseen, jossa paino jatkaa nousuaan. Ihmisen sisimpään ei näe ulkoapäin. Luonteeseen voi tutustua vasta kun heittää asenteet, ensivaikutelmat ja sterotypiat romukoppaan. Laihat eivät ole sen ilkeämpiä kuin lihavat laiskoja.”

Myytti 6: Vettä pitää juoda kaksi litraa päivässä

”Riippuu ihmisestä. Kaksi litraa on kuitenkin hyvin lähellä keskimääräistä tarvetta. Moni tarvitsee kuitenkin 1–2 litraa lisää. Hyvä nyrkkisääntö on se, että pissalla pitää käydä 3–4 tunnin välein ja virtsa on vaaleaa. Tarvittavaan määrään vaikuttavat koko, mahdolliset perussairaukset ja lääkitykset, jotka voivat vaikuttaa kehon nestetasapainoon.”

”Krapulaisen elimistö on jo valmiiksi nestehukassa ja sydämen syke tavallista korkeammalla.”

Myytti 7: Punaviini on terveellistä

”Alkoholinkäytöllä ei ole minkäänlaista terveyshyötyä. Vielä 10 vuotta sitten Käypä hoito -suosituksessa ohjeistettiin, että kohtuullinen käyttö vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä aikuistyypin diabetesta ja dementiaa. Uusimmat kansainväliset tutkimukset osoittavat nämä virheellisiksi oletuksiksi.”

Myytti 8: Liikunta parantaa krapulan

”Ei paranna. Krapulaisen elimistö on jo valmiiksi nestehukassa, sydämen syke tavallista korkeammalla ja verensokeri matalammalla, joten elimistö on alttiimpi rytmihäiriöille ja tajuttomuuden kaltaisille kohtausoireille. Kevyttä kävelylenkkiä raskaampaa liikuntaa tulee välttää, kunnes elimistö on toipunut kosteasta illasta.”

Myytti 9: Ilman nälkää ei voi laihtua

”Kyllä voi. Ilman nälkää voi laihtua, kun syö säännöllisesti ja niin paljon kerralla, että nälkä lähtee. Yleisimpiä virheitä laihduttamisessa on se, että elimistö ajetaan säästöliekille liian pienillä ruoka- ja energiamäärillä. Tällöin elimistö pitää kaikessa viisaudessaan kiinni omistaan viimeiseen asti.” 

Myytti 10: Painonnosto ei ole naisten puuhaa

”Onpas. Tarvitseeko edes perustella enempää? Se parantaa monin tavoin aineenvaihduntaa sekä kehittää voimaa, liikkuvuutta, ketteryyttä ja lihashallintaa – kaikkia niitä ominaisuuksia joiden merkitys etenkin ikääntymisen myötä korostuu. Hyvinvoinnin kannalta tarvitaan erityisesti kestävyysvoimaa.”

Vierailija

Hiilaritko lihottavia? Urheilulääkäri Pippa Laukka kertoo totuuden terveysmyyteistä

Asintuntija on jälleen hakoteillä. Hiilihydraattikalorit lihottavat enemmän kuin esim rasvakalorit, koska insuliini on läsnä hiilareita syödessä. Insuliini varastoi kohonneen verensokerin rasvakudoksiin rasvaksi sekä lihaksiin ja maksaan glykogeeniksi. Samalla se ESTÄÄ varastorasvan käytön energiaksi. Kun näin tapahtuu, tulee verensokerin romahtaessa uudelleen nälkä ja kierre on valmis. Eli hiilihydraatti lihottaa, koska se estää rasvan polton ja koska se generoi nälkää. Lisäksi alikaloreilla...
Lue kommentti

Unitutkija Henri Tuomilehdon mukaan raskas ateria pitäisi ajoittaa iltaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Unitutkija Henri Tuomilehto kritisoi Helsingin Sanomien jutussa sitä, että suomalaiset syövät väärän määrän ruokaa väärään aikaan. Raskaasti syöminen lounaalla laskee vireystasoa.

Sen sijaan päivän pääateria tulisi syödä vasta myöhään, esimerkiksi kahdeksan aikaan illalla.

Nukkumiseemme vaikuttaa unitutkijan mukaan nimittäin kaksi asiaa: vuorokausirytmi – eli se, mihin aikaan on valoisaa ja pimeää – ja unipaine. Unipaine tarkoittaa ihmisen tarvetta nukahtaa, kehon sisäistä vaatimusta levosta.

– Unipaineeseen voi vaikuttaa syömällä. Jos syö päivällisen kahdeksalta illalla, vireystila laskee ja unipaine kasvaa, jolloin nukahtaminen kello 22–23 maissa on helpompaa, Tuomilehto kertoo HS:lle.

Kysely

Monelta syöt päivällisen?

Liikunnan positiivisista vaikutuksista masennuksen hoidossa ei ole varmaa näyttöä, mutta varmin valinta on todennäköisimmin ryhmässä harrastettava liikunta.

Ylös, ulos ja lenkille – sillä se masennus ainakin helpottuu, moni saattaa ajatella. Liikunnan hyödyistä masennuksen hoidossa onkin näyttöä, mutta tulokset liikunnan vaikutuksista ovat loppujen lopuksi hyvin ristiriitaisia.

Helsingin Sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan boulderkiipeily helpottaa masennuksen oireita. Tutkimuksessa kiipeilyn hyödyt perusteltiin sillä, että kiipeily vaatii keskittymistä, jolloin asioiden vatvominen ja murehtiminen vähenee.

Myös esimerkiksi joogan on tutkitusti todistettu auttavan masennuksesta toipumiseen. Käypä hoito -suosituksissa puolestaan kerrotaan, että säännöllinen ja riittävän usein toteutettu ryhmämuotoinen liikunta saattaa parantaa masennuksen hoidon tehoa.

Lue myös: Mielenterveyttäkin kannattaa treenata! 13 helppoa tapaa vahvistaa mieltä itse

Samaan aikaan Käypä hoito -suosituksien mukaan monessa tutkimuksessa todetaan, että liikunnalla ei ole merkitystä masennuksesta parantumisessa. Esimerkiksi espanjalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että ne jotka liikkuivat, eivät saaneet parantumisessa sen parempia tuloksia kuin ne, jotka eivät urheilleet.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsän mukaan tulokset ovat ristiriitaisia muun muassa sen takia, että syy-seuraussuhteita on usein vaikea todentaa.

– Tutkimuksissa haetaan usein joitain yhteyksiä, kuten onko ihmisillä, jotka kertovat liikkuvansa paljon, enemmän tai vähemmän masennusta kuin niillä, jotka kertovat liikkuvansa vähän. Tällaisissa tutkimuksissa on hyvin vaikea erottaa sitä, mikä on syytä ja mikä seurausta, eli esimerkiksi johtuuko liikkumattomuus masennuksesta vai toisin päin, Isometsä kertoo.

”On vaikea sanoa, johtuvatko positiiviset vaikutukset ryhmässä olosta vai itse liikunnasta.”

Käypä hoito -suosituksien mukaan hyviä tuloksia saavuttaneille tutkimuksille oli yhteistä nimenomaan se, että liikunta oli ohjattua ja ryhmämuotoista, ja potilaan säännöllistä osallistumista seurattiin aktiivisesti. Silloinkin on vaikea sanoa, mistä positiiviset tulokset todella johtuvat.

– Kun puhutaan esimerkiksi ryhmämuotoisesta liikunnasta, on vaikea sanoa, johtuvatko positiiviset vaikutukset ryhmässä olosta vai itse liikunnasta. Mukana olo voi antaa sosiaalista tukea kun tutustuu uusiin ihmisiin, saa uusia ystäviä ja on jotain mielekästä tekemistä. Voi siis olla vaikea todentaa, tulevatko hyvät kokemukset itse liikunnasta vai sen sosiaalisuudesta, Isometsä sanoo.

Mitä tutkimuksista pitäisi siis päätellä – onko liikunnasta hyötyä ja kannattaako sitä harrastaa helpottaakseen masennuksen oireita?

Melko varmasti voi sanoa, että kannattaa. Vaikka positiiviset vaikutukset tulisivat esimerkiksi liikunnan sosiaalisudesta, se saa aikaan kuitenkin jotain hyvää.

”Pikkuhiljaa alkaa tulla esille johdonmukaisia löydöksiä siitä, että tietyntyyppinen liikunta on masentuneille hyvä hoitokeino.”

Mielekkään urheilulajin löytäminen on asiassa avaintekijä, koska kaikki ei sovi kaikille. Toisilla ehkä kiipeily tai jooga auttaa masennuksen oireisiin, mutta jos urheilulajista ei nauti, siitä ei todennäköisesti saa paljoakaan hyvää irti. Loppujen lopuksi tärkeintä on urheilu ylipäätään, kun siitä nauttii tavalla tai toiselta – johtuivatpa hyvät tulokset suorituksesta tai liikunnan sosiaalisuudesta.

Isometsä on luottavainen sen suhteen, että liikunnan vaikutuksista masennuksen hoidossa on mahdollista saada lähivuosina paljon tarkempaa tietoa. Todennäköisesti myös varmempia faktoja siitä, mikä liikuntamuoto on kaikkein tehokkainta masentuneille.

– Tutkimukset ovat siitä hyviä, että osallistujat valitaan satunnaisesti. Kun tällaisia tutkimuksia kertyy tulevaisuudessa lisää, alkaa pikkuhiljaa tislautua esille selkeämpiä tuloksia. Silloin alkaa tulla esille johdonmukaisia löydöksiä siitä, että tietyntyyppinen liikunta on masentuneille hyvä hoitokeino, Isometsä sanoo.

– Olen luottavainen siitä, että muutaman vuoden päästä tiedämme enemmän. Toki nytkin olettaisin, että liikunta on masennuksen kannalta hyödyllistä, mutta satavarma ei voi vielä olla.

Tapio

Onko liikunnasta oikeasti apua masennuksen hoidossa? Asiantuntija kertoo, mitä ristiriitaisista tuloksista kannattaa päätellä

Ehkä ihmisten kohtaamisesta on jopa suurempi merkitys kuin itse liikkumisella. Masentunut ihminen ei saa välttämättä iloa yksin liikkumisesta, jos ympäristö ei pysty antamaan virikkeitä, joilla ahdistavaa oloa saisi häivytettyä. Pienikin ympäristön vaihdos mielestäni antaa uusia virikkeitä, jolloin henkilön olo voi kohentua jopa yksin kulkiessaan. Samaahan me huomaamme matkaillessa uudessa ympäristössä.
Lue kommentti
Tapio

Onko liikunnasta oikeasti apua masennuksen hoidossa? Asiantuntija kertoo, mitä ristiriitaisista tuloksista kannattaa päätellä

Omasta mielestäni masentuneen ihmisen olisi hyvä tavata ihmisiä, mutta masentuneena ihminen ei jaksa tai kykene olemaan sosiaalinen tai liikunnallinen. Toisaalta jos esim. olisi henkilö, joka tulisi kotiin saakka katsomaan (toki henkilön luvalla), mikä on tilanne, esim. onko jääkapissa ruokaa tai muuten onko missä kunnossa henkilö, se voisi ehkä auttaa henkilöä ulos masennuksen aiheuttamasta sisäänpäinkäpertymisestä, jota kys. sairaus saattaa aiheuttaa. Kahvinkeitto ja ulkona käynti hieman...
Lue kommentti