Kuvapankkikuvissakin ylipainoisten kasvot on usein rajattu pois. Kuva: Shutterstock
Kuvapankkikuvissakin ylipainoisten kasvot on usein rajattu pois. Kuva: Shutterstock

– Moni lihava tuntee olevansa jatkuvasti katseiden sekä arvioinnin kohteena, sanoo lihavuutta tutkiva Hannele Harjunen.

Vyörytys. Sellaiseksi yliopistonlehtori Hannele Harjunen kuvailee vuodesta 2003 alkanutta lihavuuskeskustelua. Puhuttiin lihavuusepidemiasta ja mentiin jopa niin pitkälle, että lihavia pidettiin syyllisinä kaikkeen mahdolliseen, esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja maailman nälkäongelmaan.

– Lihavuudesta keskustellaan nykyään ihan eri tavalla kuin ennen, naisten lihavuudesta tohtoriksi väitellyt Harjunen sanoo.

Hän on tutkinut 2000-luvun alusta asti ammatikseen sitä, miltä lihavuus tuntuu. Sillä lihavuus todella vaikuttaa tunteisiin, eikä siinä ole kyse vain lääketieteestä ja terveydestä, kuten aiemmin ajateltiin.

– Lihavia yhdistää se, että heihin suhtaudutaan yhteiskunnassa tietyllä tavalla heidän ulkoisen olemuksensa takia.

Harjunen kertoi Helsingin Sanomissa, että vaikka kehopositiivisuus on nostanut viime vuosina päätään, lihavuuden ajatellaan yhä olevan välitila, josta pitää aktiivisesti pyrkiä pois. Tutkijan mielestä ajatuksesta pitäisi päästä eroon, eikä kenelläkään pitäisi olla velvollisuutta laihduttaa.

Harjunen analysoi parhaillaan Helsingin Sanomien lihavuuskyselyssä kerättyä aineistoa, jossa ihmiset kertovat syrjinnästä, jota he ovat kohdanneet painonsa ja kokonsa takia. Kysyimme häneltä, missä asioissa ylipainoisia kohdellaan epäreilusti.

1. Lihavaa naista syrjitään töissä

Painon perusteella tehdään helposti tulkintoja siitä, millainen joku on persoonana – tai vaikka työntekijänä. Suomalaistutkimuksissakin on saatu selville, että työelämä on usein julma ylipainoisia naisia kohtaan. Jos lihava jää työttömäksi, uuden työn saaminen voi kestää pidempään.

– Erityisesti korkeakoulutetut lihavat kokevat palkkasyrjintää. Heidän on myös vaikeampi edetä urallaan kuin niin sanotuissa normimitoissa olevien, Harjunen sanoo.

Painon perusteella tehdään helposti tulkintoja siitä, millainen ihminen on.

2. Lihavaa pilkataan julkisilla paikoilla

Moni yllättyy kuullessaan, että lihaville huudellaan ilkeyksiä julkisilla paikoilla. On vaikea uskoa, että aikuiset ihmiset huutelisivat toisilleen painosta tai koosta.

– Se on hämmästyttävän yleistä. Varsinkaan naisen ei tarvitse olla erityisen lihava joutuakseen huutelun kohteeksi, koska naisen vartalo on yhteiskunnassamme muutenkin arvioinnin kohteena.

Harjusen mukaan huutelua on monenlaista, eivätkä siihen syyllisty vain laitapuolen kulkijat. Ihan tavallisetkin ihmiset saattavat huomauttaa painosta.

– Kävellään ohi ja halutaan tokaista, että ”läski”. Ihan ala-astetyyppistä toimintaa. Tai halutaan kommentoida ravintolassa, että ehkä sinun ei pitäisi syödä tuota annosta vaan tilata salaatti. Moni lihava tuntee olevansa jatkuvasti katseiden sekä arvioinnin kohteena.

3. Lihavan halutaan muuttuvan

Jo lasten ylipainoon kiinnitetään paljon enemmän huomioita kuin aikaisemmin.

– Nykyään siitä puhutaan ihan toisentasoisena ongelmana. On lapsilihavuuden estämiseen tähtääviä ohjelmia, ja lapsille lasketaan painoindeksejä.

Helsingin Sanomien aineistoa peratessaan Harjunen on jo nyt huomannut, että lapset tiedostavat lihavuuden yhä aikaisemmin, jo päiväkoti-iässä.

– Ihmisillä on todella varhaisia muistikuvia siitä, että pitäisi olla erilainen.

”Moni lihava tuntee olevansa jatkuvasti katseiden sekä arvioinnin kohteena.”

Harjusen mukaan asiasta ei voi syyttää vain yhtä tekijää. Muotiteollisuus ja media vaikuttavat ulkonäköihanteisiin, mutta myös yhteiskunnan omat käytännöt ja rakenteet edistävät niitä. Usein vanhemmat siirtävät ajattelutavan lapsiinsa.

4. Lihavaa kohdellaan huonosti lääkärissä

Terveydenhuollossa on edelleen paljon lihavien huonoa kohtelua, vaikka käytäntöjä on pyritty uudistamaan. Muutos on kuitenkin hidasta, sillä töissä on samaan aikaan monen eri sukupolven edustajia eikä oppi mene kaikille perille.

– On yleistä, että lihavan ihmisen kaikkien sairauksien ajatellaan johtuvan lihavuudesta. Flunssaa sairastavalle suositellaan laihduttamista, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä painon kanssa. Silloin sivuutetaan se, mistä on oikeasti kyse.

”Kaikkien lihavan ihmisen sairauksien ajatellaan johtuvan lihavuudesta.”

5. Lihava joutuu kokemaan, että on huonompi

Hannele Harjusen mukaan tähän mennessä yksi tutkimusaineiston positiivisimmista asioista on ollut ystävyys. Ylipainoiset kertoivat tuntevansa vähiten paineita nimenomaan ystäviensä suunnalta. Enemmän painetta tuli jopa perheeltä.

– Se on kauhean suloinen tulos. On joku ryhmä, joka ei ole ensimmäisenä arvioimassa, Harjunen sanoo.

Naisten kesken jutut lipsahtavat kuitenkin yhä helposti laihduttamiseen. Normaalipainoisten jatkuvaa puhetta laihduttamisesta pidetään epäkorrektina, jos seurassa on joku selvästi lihava. Harjusen mukaan sellainen puhe voi olla passiivis-aggressiivista. Toisaalta laihdutuspuhe on kauhean tavanomaista, joten se ei ole aina pahantahtoista tai tahallista.

– Naisten kulttuurille on tyypillistä, että rakennetaan kilpailuasetelma yksilöiden välille. Paremmuutta saatetaan näyttää fyysisillä jutuilla.

Miksi olen tällainen kuin olen

5 epäreilua asiaa, joita ylipainoiset naiset joutuvat kohtaamaan – ”Lääkäri suosittelee flunssaa sairastavalle laihduttamista”

Unohdetaan ulkomuoto ja mietitään kuinka hyvä työntekijä on kyseessä. Muille ei kuullu mitä suuhusi laitat. Jokainen vastaa omista tekemisistään. Kiusaaminen ja huono ilmapiiri työssä nostaa verenpaineen koholle ja lisää painoa. Kun työssä voidaan pahoin,jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Kun joka päivät kuulet miten isot olet, miten paljon syöt ja miten paljon sinäkin painat, liikkuisit enemmän,laihduttaisit.Tee sitä ja tee tätä. Sairastuuhan siinä joskus;toiset lihoo, toiset laihtuu,...
Lue kommentti

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!