”Opettele syömään tavalla, jota voit noudattaa loppuelämäsi”, ravintovalmenraja Anu Martin kehottaa. Kuva: Piia Arnould

Ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja Anu Marin on sekä vihannut liikuntaa että hurahtanut fitness-urheiluun. Nyt hän tietää, mitä hyvä olo on.

Ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja Anu Marin, 27, on käynyt läpi koko liikunnan kaaren. Kaikki alkoi, kun hänellä todettiin 16-vuotiaana kilpirauhasen vajaatoiminta.

– Olin todella väsynyt, huonossa kunnossa ja painoni nousi reippaasti. Aloin käydä salilla kerran viikossa. Se oli aluksi ihan kamalaa. Päätin kuitenkin pudottaa kymmenen kiloa ja tutustuin ravintoasioihin, hän kertoo.

Salilla käymisestä tuli tapa ja Marin innostui sen ääripäästä, fitness-urheilusta.

– Halusin olla täysin rasvaton ja aloin vältellä hiilareita ja syödä liian vähän. Vaikka olin urheilullinen, suorituskykyni salilla heikkeni. En voinut hyvin.

Marin jaksoi sitä viisi vuotta.

– Pari vuotta sitten tajusin, ettei elämäntavassani ole mitään järkeä. Aloin syödä rajoittamatta itseäni. Painoni nousi 15 kiloa, mutta suorituskykyni nousi hurjasti, koska sain riittävästi energiaa.

Nykyään Marin on tyytyväinen itseensä.

– Koska jaksan tehdä asioita. Olen mieluummin tällainen kuin superhoikka, joka ei jaksa nostaa edes tankoa maasta. Paino ei kerro, miten hyvin voi.

Marinin vinkit:

1. Elimistö tarvitsee energiaa voidakseen hyvin. Älä jätä syömättä, vaikka haluaisit pudottaa painoa.

2. Unohda pikakuurit. Nainen tarvitsee noin 2 000 kilokaloria päivässä. Jos keho saa vain 1 200 kilokaloria päivässä, se menee hätätilaan. Aluksi voi tuntua, että laihtuu, mutta kun kuurin jälkeen palaat normaaliin, keho varastoi ylimääräisen energian rasvakudokseksi. Siksi dieettien jälkeen lihoo helposti.

3. Älä aloita epäonnistuneen kuurin perään heti uutta. Kun keho ei ole palautunut vielä edellisestä, pitäisi laihtuakseen saada vielä vähemmän energiaa kuin ensimmäisellä kerralla. Ajat vain itsesi kierteeseen, jossa normaali syöminen nostaa painoa.

”Suklaapatukka ei pilaa elämääsi. On normaalia käydä juhlissa, lomalla ja syödä välillä suklaata.”

4. Unohda karppaus, äläkä muutenkaan rajoita ruokavaliotasi. Se ei ole pysyvää. Opettele syömään tavalla, jota voit toteuttaa loppuelämäsi.

5. Syö 3–4 tunnin välein. Näin verensokeri pysyy tasaisena, eikä makeanhimo iske.

6. Syö jokaisella aterialla proteiinia, kuten kalaa, raejuustoa tai lihaa, sekä kasviksia, hedelmiä tai marjoja.

7. Syö myös 2–3 aterialla jotain tärkkelyspitoista hiilaria, kuten perunaa, bataattia tai viljoja. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän tarvitset tärkkelyshiilareita.

”Kiireisessä elämänvaiheessa syömisestä ei kannata ottaa lisästressiä.”

8. Jos haluat pudottaa painoa, ota mieluummin liian pitkä tavoiteaika kuin lyhyt. Unohda pikarutistukset, elä mieluummin koko vuosi mukavasti. Keskity laihtumisen sijaan suorituskyvyn nostamiseen arjessa ja urheilussa ja tee muutoksesta innostava.

9. Suklaapatukka ei pilaa elämääsi. On normaalia käydä juhlissa, lomalla ja syödä välillä suklaata. Tärkeintä on palata loman tai repsahduksen jälkeen normaaliin arkeen. Jos syöt 80–90 prosenttia ajastasi oikein, pysyt hyvässä kunnossa.

10. Älä stressaa. Kiireisessä elämänvaiheessa syömisestä ei kannata ottaa lisästressiä.

11. Keksi muita tavoitteita kuin pienempi paino. Jos vaaka näyttää pitkään samaa lukemaa, alkaa helposti tympiä, kun näyttää siltä, ettei kehitystä tule. Ota tavoitteeksi vaikkapa tulosten parantaminen salilla. Voi olla, että painat saman verran, mutta oletkin saanut voimaa lisää.

Näin Marin tekee itse:

1. Syön säännöllisesti enkä kiellä itseltäni mitään. Proteiinina syön usein raejuustoa ja leivällä leikkeleitä ja juustoa.

2. Syön kerran viikossa vapaan aterian: syön mitä huvittaa ja miten paljon huvittaa. Riittini on käydä sushibuffetissa ja pyöriä sieltä pois.

”Pyhitän vapaa-ajan hyvinvoinnilleni. En vastaa meileihin tai työpuheluihin enkä lue Facebookia.”

3. Samana päivänä pidän leffaillan mieheni kanssa ja syön pussin irtokarkkeja. Rento ilta vähentää stressiäni.

4. Pyhitän vapaa-ajan hyvinvoinnilleni. En vastaa meileihin tai työpuheluihin enkä lue Facebookia.

5. Treenaan salilla neljä kertaa viikossa, käyn kerran viikossa telinevoimistelussa ja pidän kaksi lepopäivää. Kuuntelen kehoani, sillä väsyneenä treeni on turhaa.

Kuukautissuojien arvonlisäveroprosentti on Suomessa korkein mahdollinen, vaikka suojat ovat naisille välttämättömiä. Mutta miksi veronalennus joidenkin mielestä syrjisi miehiä? 

Mikä ihmeen tamponivero, oli monen ajatus, kun kansanedustaja Hanna Sarkkisen tekemästä lakialoitteesta sen alentamiseksi uutisoitiin pari viikkoa sitten.

Tamponiveroksi kutsutaan kuukautissuojien arvonlisäveroa. Suomessa, niin kuin monissa muissakin maissa, kuukautissuojien arvonlisäveroprosentti on se korkein mahdollinen, Suomessa 24 prosenttia. Veron suuruus on poliittinen päätös. Monilla ihmiselle välttämättömillä tarvikkeilla on alennettu arvonlisävero. Esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisävero on 14 prosenttia ja lääkkeiden, kirjojen ja liikuntapalveluiden alv on 10 prosenttia. 

– Tamponivero on niin sanottu sukupuolittunut kulu, koska se kohdistuu vain toiseen sukupuoleen, kansanedustaja Hanna Sarkkinen sanoo. 

Monessa maassa verosta on jo luovuttu

Viime vuosina tamponiverosta on alettu keskustella maailmalla, ja esimerkiksi Britanniassa, New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Irlannissa kuukautissuojien arvonlisäverosta on luovuttu kokonaan. Ranska alensi veroa 20 prosentista 5,5 prosenttiin.

Suomessa aiheesta on oltu tähän asti hiljaa.

– Politiikassa tuntuu olevan vaikea puhua intiimiasioista, Sarkkinen arvelee syytä.

Naiset käyttävät kuukautissuojiin elämänsä aikana Sarkkisen laskelmien mukaan 1000–3000 euroa. Summa vaihtelee paljon, koska kuukautissuojia on paljon erilaisia ja eri hintaisia, niin kuin on kuukautisiakin. 

”Politiikassa tuntuu olevan vaikea puhua intiimiasioista.”

– Joku ostaa kuukupin ja pärjää sillä monta vuotta, joku joutuu käyttämään runsaisiin kuukautisiin yhtä aikaa tamponia ja sidettä, Sarkkinen havainnollistaa.

Kun veroa alennettaisiin, myös kuukautissuojien hinta alenisi jonkin verran.

– Aloitteeni mukaan kuukautis- ja inkontinenssisuojien arvonlisäveroa voisi alentaa samalle tasolle kuin lääkkeiden veron on eli kymmeneen prosenttiin, Sarkkinen sanoo. 

”Eikö teillä ole tärkempiä asioita?”

Kuulostaa reilulta ja järkeenkäyvältä, mutta aloite, joka siis ei ole vielä ollut eduskunnan käsittelyssä, on kohdannut tuoreeltaan myös vastustusta. Asiaa on puitu nettikeskusteluissa ja palautetta on tullut suoraan Sarkkisellekin. 

– Yleisin saamani kommentti on ollut se, että eikö teillä ole siellä tärkeämpiä ja isompiakin asioita hoidettavana, Sarkkinen sanoo.

– Jos ”pienet asiat” hoidetaan vasta sitten, kun kaikki isommat asiat on hoidettu, sellaista hetkeä ei tule koskaan. Voi myös kysyä, kuka saa määritellä, mikä on tärkeä ja mikä vähemmän tärkeä asia. Usein tuntuu siltä, että naisiin liittyvät asiat ovat niitä vähemmän tärkeitä.

Toinen yleinen sosiaalisessa mediassa esiintynyt kommentti on, että tamponiveron alentaminen syrjii miehiä. Siihen Sarkkinen on vastannut niin, ettei ymmärrä, miten veronalennus syrjisi miehiä, sillä jos mies ostaa kuukautissuojia, veroale koskee myös häntä.

– Sitten on heitetty, että parranajovälineiden veroa pitäisi siinä tapauksessa alentaa myös. Kyllä niille saa ehdottaa samalla lailla veroalea, mutta mielestäni parranajovälineet eivät ole samalla tavalla välttämättömiä terveystarvikkeita kuin kuukautissuojat.

Tasa-arvon ylläpitäminen vaatii työtä 

Tamponiveron alentaminen vähentäisi jonkin verran valtiolle kertyviä verotuloja, mutta se ei ole mikään rahallinen etu naisille, joka on miehiltä pois tai jota ilman miehet jäävät. 

Hanna Sarkkisen mielestä tasa-arvoasioista on tärkeä keskustella aina, etenkin nyt ja myös Suomessa.

– Meillä ajatellaan helposti, että Suomessa moni asia on niin hyvin, ja niin onkin. Siksi tuntuu, että jäljellä olevia tasa-arvo-ongelmia ei haluta ottaa esiin. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole sellainen asia, että kun se kerran on saavutettu, se pysyy olemassa itsestään. Tämä on nähty monissa Euroopan maissakin, joissa naisten asiat ovat ottaneet viime vuosina takapakkia, Sarkkinen sanoo, ja viittaa esimerkiksi aborttioikeuden tiukentamista koskeviin keskusteluihin.

Niveloireita aiheuttavat muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminta ja kihti.

Arkuutta, turvotusta ja jomotusta – jokaisella on joskus ollut nivelkipua vaikkapa flunssan yhteydessä. Flunssassa nivelkivun hoitokeinoiksi riittävät tulehduskipulääke ja parasetamoli sekä lepääminen. Kivuista kannata ottaa sen enempää stressiä, sillä yleensä oireet häviävät parissa päivässä tai viikossa.

Jos niveloireet jatkuvat kuitenkin pidempään, on syytä hakeutua lääkärin luokse oikean hoitomuodon löytämiseksi. Nebraskan yliopiston professori, reumalääkäri James O’Dell listaa Time-lehdessä kahdeksan mahdollista syytä, joista nivelkipu voi johtua.

  1. Kihti
    Joka on joskus kärsinyt kihtistä, tietää taatusti, mitä kipu on. Siihen herää keskellä yötäkin sikeimmästä unesta.
    – Se on erittäin kivuliasta ja tekee heikoksi, sanoo O’Dell.
    Kihtikipu alkaa yleensä isovarpaan tulehduksesta, joka voi aiheuttaa turvotusta ja arkuutta. Kipu kestää tyypillisimmillään kolmesta kymmeneen päivään ja voi pitkittyä monesta syystä, vaikkapa stressin tai ylipainon takia. Merkittävin syy on kuitenkin elimistön kohonnut uraattipitoisuus.
    Elintapatautina kihti on onneksi hoidettavissa esimerkiksi ruokavalion avulla. O’Dell suosittelee välttämään puriiniaineita, joita on paljon esimerkiksi alkoholissa ja punaisessa lihassa.
  2. Nivelreuma
    Yksi yleisimpiä autoimmuunisairauksia kilpirauhasvaivojen lisäksi on nivelreuma, jonka puhkeamissyy on tuntematon. Sen tyypillisimpiä oireita on nivelten jäykkyys aamuisin ja levon jälkeen. Erityisesti sitä esiintyy käsissä ja jaloissa, mutta tauti voi levitä koko kehoon. Lisäksi nivelet voivat turvota, kuumottaa tai punoittaa. 
    Reumaliiton mukaan nivelreumaa sairastaa noin 35 000 suomalaista. Tupakointi ja ylipaino lisäävät riskiä sairastua. Lääkehoito on tärkeää sairauden hoidossa, mutta niin on myös omaehtoinen liikkuminen. Jotkut tarvitsevat sen tueksi myös kipulääkitystä.
  3. Fibromyalgia
    Fibromyalgia eli pehmytkudosreuma on oireyhtymä, jota sairastavalla esiintyy kipuja sekä jäykkyyttä muiden oireiden lisäksi. Fibromyalgian syntysyystä ei tiedetä paljon, mutta yhdeksi syyksi epäillään fyysistä tai henkistä stressiä. Useimmilla nivelkivut hellittävät lämpimässä, kuten saunassa. Yhtä hoitomuotoa ei ole, sillä sairaus on monimuotoinen ja syyt erilaisia. Stressin välttäminen ja hellävarainen liikunta helpottavat fibromyalgian oireita ja nivelkipuja.
  4. Kilpirauhasen vajaatoiminta
    Lähes kaikki autoimmuunisairaudet ovat erityisesti naisten ongelmia. Sitä on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Nivelkivut ja -tulehdukset ovat yksi sen lukuisista oireista. Moni potilas kärsii myös turvonneista ja jäykistä nivelistä etenkin aamuisin tai urheilusuorituksen jälkeen.
    Jos potilaalla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, ainoa hoito on lääkehoito eli tyroksiini. Myös apteekista saatavat kipulääkkeet saattavat helpottaa nivelkipua, mutta niillä ei hoideta koskaan kilpirauhasen oireita.
    Lue myös: 29 kysymystä kilpirauhasen vajaatoiminnasta – lääkäri Esa Soppi vastaa
  5. Nivelrikko
    Maailman yleisintä nivelsairautta, nivelrikkoa, esiintyy eniten sorminivelissä, selkänikamissa, polvissa ja lonkissa. Usein kuvitellaan, että nivelrikko on vanhusten sairaus, mutta siitä kärsivät nuoretkin. Riskitekijöitä ovat ylipaino, liian rankka liikunta ja fyysinen työ. Nivelkipu on pahinta yleensä liikkuessa, mutta pitkittyneessä nivelrikossa jomotusta voi olla yölläkin. O’Dellin mukaan tulehduskipulääkkeet ja liikunta voivat auttaa kivuissa, mutta liikkuminen täytyy aloittaa varovaisesti. Säännöllinen ja pitkäkestoinen liike- ja lihasvoimaharjoittelu on myös tärkeää. 
    Nivelreuma alkaa usein käsistä ja sormista.
    Nivelreuma alkaa usein käsistä ja sormista.
  6. SLE
    Noin 90 prosenttia SLE-autoimmuunisairauden saaneista on naisia. Se on harvinainen reumasairaus, jossa on monenlaisia oireita. Melkein kaikilla esiintyy nivelkipua, -turvotusta ja -jäykkyyttä. Niitä ilmenee erityisesti aamuisin, mutta kipu on usein läsnä koko päivän. Tautiin liittyy usein myös ihottumia, muita tulehduksia ja verimuutoksia. O’Dellin mukaan SLE ei kuitenkaan tuhoa niveliä kuten nivelreuma.
  7. Lymen tauti
    Lymen tauti on borrelioosi, jota puutiaispunkki levittää. Oireina on muun muassa nivelkipua ja -turvotusta; tulehtunut nivel on usein polvessa. Kipua voi esiintyä heti tartunnan jälkeen tai vasta vuosien päästä. Ensisijaisesti tautia hoidetaan antibiooteilla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
    Lue lisää! Borrelioosi vei Kristiina Leskisen työkyvyn: “Sairauteni on lähentänyt minua ja Leriä”
  8. Nivelpsoriaasi
    Nivelpsoriaasin muotoja on useita, ja tyypillisin niistä on kärkinivelten sairaus. Makkaramainen turvotus varpaissa tai sormissa saattaa kuulua myös oireisiin. Nivelpsoriaasis on helppo todeta, jos potilaalla kärsii myös ihosairaus psoriaasista. Joidenkin nivelkivut hoituvat tulehduskipulääkkeellä tai parasetamolilla; myös auringonvalo saattaa lievittää kipuja sekä muita sairauden oireita.

Kysely

Kärsitkö säännöllisesti nivelkivuista?

Iiro Rantala on laittanut elämäntapansa hitaasti uusiksi viime vuosina.

– Minulle näköjään sopii se, että ollaan joko kunnolla levällään tai kunnolla kunnossa, säveltäjä ja pianisti Iiro Rantala, 47, sanoo.

Soittamista, oluenjuontia, syömistä ja lisää soittamista. Näin Iiro tiivistää elämäntapansa 18-vuotiaasta 33-vuotiaaksi. Kun lapset syntyivät ja musiikkiura veti, liikuntaan ei ollut aikaa eikä kiinnostusta.

Iiron lapsuudenperhe oli liikunnallinen, ja hän harrasti yleisurheilua 10-vuotiaaksi. Sitten musiikki tuli hänen elämäänsä.

– Minulla oli liikkuva lapsuus, joka loppui kuin seinään. Uppouduin täysin musiikkiporukoihin, ja siellä vähän naureskeltiin puntinnostajille.

Kaksi käännettä kohti terveyttä

Iirolle ensimmäinen käänne kohti terveellistä elämää oli terveystarkastus asuntolainaa varten. 33-vuotias Iiro voi omasta mielestään mainiosti, mutta lääkäri mittasi hurjat verenpainelukemat ja piti kunnon puhuttelun. Vaikka Iiro aloitti välittömästi korjausliikkeen, sopivien liikuntamuotojen ja ruokavalion löytäminen vei vuosia.

”Minulla oli liikkuva lapsuus, joka loppui kuin seinään.”

Toinen käänne tuli kolme vuotta sitten Mallorcalla, jossa Iiro perheineen asui puoli vuotta. Vaikka Iiro ramppasi keikoilla Saksassa, kotimaan työt olivat tauolla, ja aikaa oli ruuhkavuosiin verrattuna paljon.

– Tutustuin karppaamiseen ja gluteenittomaan ruokavalioon. Sain juoksun toimimaan, aloitin kuntosaliharrastuksen ja löysin pilatessalin.

Iiron muutos ylipainoisesta boheemista taiteilijasta solakaksi liikunta-addiktiksi on ollut suurin yllätys vaimolle.

– Kun tutustuimme, olin se kapakassa rööki kädessä kaljaa kittaava taiteilija.

Mitkä ovat Iiron suosikkilajit? Miten hän syö ja liikkuu? Miksi hän joutui lopettamaan rakkaan harrastuksensa laskettelun? Lue lisää Me Naisten numerosta 8/2017!

Loppuu se omaan napaan tuijottelu.

Onko elämäsi kurjaa? Ei pitäisi, sillä ratkaisuja on tarjolla jo niin paljon, että niitä riittää jokaiselle.

Miten olisi mindfulness? Positiivinen psykologia? TietoisuuskirjoittaminenTärinäterapia? Konmaritus?

Jos kaikesta self-helpin tulvasta huolimatta olet onneton, psykologian professori Svend Brinkmann tietää keinon, joka tepsii: lopeta se itsesi kehittäminen.

Brinkmann on kirjoittanut aiheesta kirjankin, jonka nimi on Stand Firm: Resisting the Self-Improvement Craze. Lujana pysymisellä hän tarkoittaa sitä, ettei ihan kaikkiin elämän ongelmakohtiin tarvitse –  tai edes kannata – etsiä jeesusteippiratkaisua.

Psychology Todayn ”manifestissaan” Brinkmann paljastaa, miten jatkuvasta itsensä kehittämisestä pääsee tehokkaasti eroon. Noudata ohjeita tai älä – ihan yhtä lailla tässäkin neuvotaan, miten elämää tulisi elää. Todellista anti-self-helpiä on tietenkin olla välittämättä sellaisesta.

Ihan raikkaita vinkkejä kuitenkin!

1. Katso muualle kuin omaan napaan. Mitä enemmän keskityt itseesi, sitä huonommalta sinusta tuntuu. Lääkärit puhuvat terveysparadoksista: mitä enemmän potilaat saavat apua, sitä enemmän he tekevät omia diagnoosejaan – ja sitä pahemmalta heistä tuntuu. Päätöksiä ei ole pakko tehdä sen perusteella, miltä itsestä tuntuu. Se voi olla jopa huono idea. Saa miettiä myös järjellä!

2. Keskity negatiiviseen. Miten virkistävä idea kaiken pakkopositiivisuuden keskellä! Brinkmannin mukaan oman haavoittuvaisuutensa ja kuolevaisuutensa jokapäiväisestä ajattelemisesta voi olla myös hyötyä, sillä se saa arvostamaan elämää entistä enemmän.

3. Sano ei. Kieltäytyminen ilmentää voimaa ja tinkimättömyyttä – vain robotit sanovat aina kyllä.

Luulitko, että asiat ovat huonosti? Ne voivat aina olla vielä huonommin.

4. Tukahduta tunteesi. Olemuksesi vaikuttaa siihen, miten ihmiset sinua kohtelevat. Liikaa innokkuutta ja kuplivuutta pidetään epäaitona ja kiukuttelevaan aletaan suhtautua kuin pikkulapseen. Valitse joskus arvokkuus aitouden sijaan.

5. Lue kaunokirjallisuutta. Self-help-kirjojen mukaan elämä on jotakin, jota voimme hallita. Ne lupaavat onnea ja menestystä, ja jos et siihen pysty, epäonnistuminen on oma syysi. Kaunokirjallisuuden lukeminen sen sijaan auttaa ymmärtämään elämää ja sen hallitsemattomuutta.

6. Vello menneessä. Luulitko, että asiat ovat huonosti? Ne voivat aina olla vielä huonommin – ja todennäköisesti tulevat olemaan! Menneisyydellä sen sijaan on Brinkmannin mukaan tapana muuttua sitä valoisammaksi, mitä kauemmas menneisyyteen se haalistuu. Kyllä ennen oli kaikki paremmin!