50 vuotta sitten karppausta ei ollut vielä keksitty, mutta hiilihydraatteja kammottiin silti. 

Painonpudotuksen perussääntö – kuluta enemmän kuin syöt – ei ole vuosikymmenten kuluessa muuttunut mihinkään, mutta dieetit ovat. Me Naiset kirjoitti vuonna 1968 ystävänpäivän numerossaan pikalaihdutuskuureista, joiden avulla oli määrä saada karistettua viisi kiloa ”ennätysajassa”. 

”Useimmat meistä luopuisivat mielellään ylimääräisistä kiloistaan. Esimerkiksi viidestä kilosta, jolloin painomme alkaisikin tuntua mukavalta ja mahtuisimme vielä kerran siihen kaikkein tyylikkäimpäämme,” jutussa arvellaan. 

Nykyään on tapana korostaa pitkäjänteisyyttä ja harkitun painonpudotuksen terveysvaikutuksia. Pikadieettejä ja erillisiä laihdutuskuureja asiantuntijat eivät ainakaan suosittele. Toisin oli ennen vanhaan: Me Naisissa esitellyt pikakuurit olivat niin intensiivisiä, että niitä oli lupa noudattaa vain muutaman päivän ajan, ja sitten piti palata normaaliin ateriointiin. 

Laihdutuskuureissa oli kovat lupaukset.
Laihdutuskuureissa oli kovat lupaukset.

Jojo-laihdutus sentään oli tuttua jo vuonna 1960-luvun lopulla, mutta sen haitoista ei puhuttu. 

”Kukin seuraavasta viidestä laihdutusmenetelmästä laihduttaa nopeasti mutta tilapäisesti, sillä lyhyestä laihdutuskuurista on helppo toipua keräämään pudonneet kilot yhtä nopeasti takaisin.”

”Voileipiä varomme erityisesti, sillä niillä mässäily on kautta aikain lisännyt painoamme.”

Harkintaan kuitenkin kehotettiin.

”Emme totisesti kaunistu emmekä virkisty, jos näemme nälkää vain sen vuoksi, että vartalomme kutistuisivat langanlaihaksi.”

Millaisia nämä ihmeen tehokkaat pikakuurit sitten olivat? No, aika hurjia muutaman ruoka-aineen paastoja. Me Naiset ei suosittele kokeilemaan kotona.

1. Poistomenetelmä

Poistomenetelmän varoitetaan rikkovan ravintofysiologisia sääntöjä, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Tämä menetelmä lienee ollut hankala 1960-luvun lopun suomalaisille, sillä dieettiin kuuluu perunoista luopuminen kokonaiseksi viikoksi!

Perunoiden sijaan syödään vihanneksia, lihaa ja kalaa. Liemiä ja mehuja saa nautiskella niin paljon kuin sielu sietää, mutta leipää on syytä välttää. Kuuri siis muistuttaa hieman karppausta, jossa vältellään hiilihydraatteja. 

”Voileipiä varomme erityisesti, sillä niillä mässäily on kautta aikain lisännyt painoamme,” jutussa varoitetaan.

Kokojyväleipää saa syödä, mutta ilman voita – paitsi, jos ei ”kerta kaikkiaan voi pureskella sitä kuivana”.

Kalorimenetelmä vaati tarkkaa kaloritaulukon seurantaa.
Kalorimenetelmä vaati tarkkaa kaloritaulukon seurantaa.

2. Kalorimenetelmä

Myös kalorimenetelmässä on varhaisia merkkejä karppauksesta. Menetelmässä hankitaan kaloritaulukko, josta näkyvät kaikkien ruokien hiilihydraattiarvot, ja sitten vain syödään mitä mieleen juolahtaa, kunhan hiilihydraattien päivittäinen määrä pysyy 40 ja 60 gramman välillä. 

Nykykarppauksessa päivittäinen hiilihydraattimäärä liikkuu yleensä 20 ja 100 gramman välillä riippuen siitä, millaista versiota ruokavaliosta karppaaja noudattaa.

3. Nestemenetelmä

Nestemenetelmä näyttäisi sopivan laihduttajalle, joka haluaa tehdä maanantaistaan entistäkin ankeamman. Nestemenetelmässä nimittäin noudatetaan eräänlaista nestepaastoa maanantain ja tiistain ajan ja syödään muuten tavallisesti. 

”Emme nauti siis ainuttakaan suupalaa kokonaiseen päivään.”

Kas tällainen on nestemenetelmää noudattavan maanantai: Aamiaiseksi sitruunalla maustettua tomaattimehua sekä kahvia tai teetä. Tunti ennen lounasta hiukan hedelmiä. Lounaaksi munankeltuaisella höystettyä lihalientä. Lounaan jälkeen mehua, jos haluaa. Päivälliseksi ”valitsemme tarjolla olevasta runsaasta valikoimasta jonkin mukavan liemen”. Iltapalaa ei syödä. 

Mukavia liemiä vieroksuvalle dieettaajalle on toinenkin päivällisvaihtoehto: ”jos nyt sattuisi käymään niin, että joku toivoisi päivälliseksi viiliä ja palan kovaa leipää liemen sijaan, tämä on sallittu”.

Nykyään paastoamista ei suositella, mutta toisin oli vuonna 1968.
Nykyään paastoamista ei suositella, mutta toisin oli vuonna 1968.

4. Paastomenetelmä

Niille, jotka pitävät nestemenetelmää liian rönsyilevänä, on tarjolla paastomenetelmä. Ihan joka mimmille paastomenetelmä ei sovi, sillä sen toteuttamiseen vaaditaan kokonainen lepopäivä, jolloin ei tehdä yhtään mitään, paitsi tietenkin kärvistellään nälässä. 

”Emme nauti siis ainuttakaan suupalaa kokonaiseen päivään. Sensijaan tarvitsemme nestettä ja tällaiseksi sopivat ainoastaan vesi, kahvi ja tee – ilman sokeria.”

Nykypäivän ravitsemusterapeuteilla voisi olla muutama sana sanottavana tämän kuurin järkevyydestä.

5. Kaksipäiväinen menetelmä

Siinä missä kalorimenetelmän noudattajan tulee hankkia kaloritaulukko, kaksipäiväisen menetelmän noudattaja tarvitsee kokonaisen pullon valkoviiniä jokaista laihdutuspäivää kohden.

Nykyään tämä hullutus tunnetaan muna-valkoviinidieettinä. Päivän aikana nautitaan kolme keitettyä kananmunaa, pariloitu pihvi ja kokonainen pullo valkoviiniä. Lisäksi saa juoda mustaa kahvia.

Kun kahden päivän viininkittausputkesta on toivuttu, palataan normaaliin ruokavalioon muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen lähdetään taas Alkoon ja toistetaan edellinen. Epäselväksi jää, mihin dieetti perustuu. 

Suolan vaikutuksesta terveyteen on kiistelty vuosikausia. Uutuuskirjan kirjoittajan mielestä suolaa saisikin syödä huoletta.

Suola on elimistölle välttämätöntä, mutta liikakaan sitä ei saisi syödä. Viime vuosikymmeninä ravitsemussuositukset ovat kehottaneet välttelemään suolaa, jota syömme liikaa.

Väitetään, että liika suolan saanti nostaa verenpainetta ja johtaa esimerkiksi sydänkohtauksiin. Torstain Helsingin Sanomissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Antti Jula syytti suomalaisten verenpaineen laskun hidastumisesta nimenomaan suolan käytön kasvua.

Aiheesta on kuitenkin kiistelty vuosikymmeniä. Tiede-lehti julkaisi alkuvuonna laajan artikkelin, joka käsitteli suolan terveysriskejä. Jutun mukaan esimerkiksi näyttö suolan vaikutuksesta sydäntauteihin on ristiriitainen, ja suolan haittoja todistelevien tutkimusten lisäksi löytyy runsaasti tutkimuksia, joissa ei näy vähentämisen hyötyjä. Lisäksi suolan ja verenpaineen yhteys on monimutkaisempi kuin luulemme.

Myös sydän- ja verisuonitutkija James DiNicolantonio kuuluu siihen koulukuntaan, joka uskoo enemmän suolan hyötyihin kuin haittoihin. Uudessa The Salt Fix -kirjassaan hän kannustaa käyttämään suolaa juuri niin paljon kuin tekee mieli.

The Telegraphin jutussa DiNicolantonio esimerkiksi selittää, että vapaa suolan käyttö kuuluu välimerelliseen, japanilaiseen ja eteläkorealaiseen ruokavalioon, joita on perinteisesti pidetty terveyttä edistävinä.

Hänen mukaansa vähäsuolaisuudelle ei ole koskaan löytynyt tarpeeksi perusteluita, vaan suositukset perustuvat ”muutamiin mielipiteisiin”.

– Minusta ei ole koskaan ollut järkevää tietoisesti vähentää suolan käyttöä. Suositus on peräisin ajatuksesta, että meidän pitää alentaa verenpainetta, ja suolan määrää vähentämällä myös verenpaine laskee. Se ei ole totta: 80 prosentilla ihmisistä sillä ei ole mitään vaikutusta, tutkija väittää.

”80 prosentilla suolan vähentäminen ei laske verenpainetta.”

Hän myös uskoo, että keho osaa itse säädellä tarvitsemansa suolan määrää: suolanhimo katoaa, kun sitä on saanut tarpeeksi ja palaa, kun keho kaipaa lisää.

Kiinnostava on myös tutkijan teoria, jonka mukaan suolavaje saattaa saada kehon himoitsemaan sokeria. Jos suolaa saa jatkuvasti liian vähän, kehon palkitsemisjärjestelmä aktivoituu, ja hyvän olon hormoneita vapautuu silloin, kun suolaa syö.

– On täysin mahdollista, että jos vältät suolaa, aivot saattavat ohjata sinut kohti sokeria tai huumeita, jotta saisit palkitsevan tunteen. Ja kehoillamme ei ole signaalia, jolla ne viestittäisivät vastenmielisyydestä, kun sokeria on tullut syötyä liikaa.

Asiantuntijan kommentteihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan ruokavaliossa pitäisi olla suolaa vähintään 0,6 grammaa mutta korkeintaan 5 grammaa päivässä.

Kysely

Pyritkö noudattamaan suolan saantisuosituksia?

Nyt niitä saa – suoraan metsästä! Listasimme marjakauden alkamisen kunniaksi syyt, miksi mustikoita kannattaa ehdottomasti syödä.

1. Ne sisältävät aimo annoksen hyviä ravintoaineita

Mustikka on loistava B-, C- ja E-vitamiinin lähde. Lisäksi sininen marja sisältää esimerkiksi magnesiumia ja sinkkiä. Huom! Muista, että mustikan sisältämä C-vitamiini häviää, jos marjat keittää.

2. Ne tekevät hyvää sydämelle

Tutkimusten mukaan mustikoiden syöminen voi pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Syy löytyy marjan flavonoideissa, jotka estävät verisuonten tukkeutumista.

3. Ne hellivät hipiää

Sininen marja sisältää runsaasti antioksidantteja, joiden on todettu tekevän hyvää iholle.

4. Ne auttavat navan alapuolen vaivoihin

Mustikka on pullollaan ainesosia, jotka auttavat pitämään virtsateiden bakteerikannan luonnollisena. Asiantuntijoiden mukaan marja onkin tehokas lääke virtsatietulehduksen ennaltaehkäisyssä. Lisäksi mustikoista saattaa olla apua ruuansulatuselimistön ongelmiin kuten ripuliin ja ummetukseen.

5. Ne taistelevat syöpää vastaan

Tutkimuksissa on havaittu, että mustikan sisältämä antosyaniini voi pienentää riskiä sairastua syöpään. Puoli kupillista päivässä riittää!

6. Ne terävöittävät näköä

Tutkijat ovat huomanneet, että mustikoiden syöminen suojaa silmiä ja jopa parantaa näkökykyä.

7. Ne ovat aivojen kaveri

Pienen marjan vielä pienemmät siemenet sisältävät aivojen toiminnalle tärkeitä hyviä rasvahappoja. Kupillinen (eli noin 2,5 desilitraa) mustikkaa päivässä saattaa myös parantaa muistia ja oppimistuloksia.

8. Ne ovat ilmaisia

Toki kaupassa mustikoiden kilohinta saattaa nousta melko korkeaksi. Mutta jokamiehenoikeudella kaikki voivat käydä niitä metsästä keräämässä veloituksetta.

9. Ne ovat pirun herkullisia!

Mikäs sen parempi syy syödä enemmän mustikoita. Nauti herkku sellaisenaan, sujauta puuroon tai leipaise piiraaseen – mustikka toimii monessa muodossa. Lue parhaat mustikkareseptimme täältä