Fiftauksen juju on siinä, että terveellistä syötävää ujutetaan ruokavalioon pikkuhiljaa. Kuva: Sanoma-arkisto / Piia Arnould

Fiftaus eli puolittaminen lupaa haastaa vanhanaikaiset laihdutuskuurit.

Perinteinen laihdutuskuuri alkaa olla aikansa elänyt ajatus: tiukka puristus saa kropan väsähtämään, eikä elämänmuutos jää pysyväksi.

– Hyvin harva laihdutusmenetelmä toimii oikeasti. Suurin osa niistä vain laihduttaa, toteaa sairaanhoitaja ja vapaa toimittaja Nina Sarell uutuuskirjassaan 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan.

Sarell viittaa siihen, että kilot kyllä karisevat, kun kaloreita laskee tarpeeksi orjallisesti, mutta eivät pysy poissa. Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä – ja pian ollaan taas samassa pisteessä kuin aina ennenkin.

Ratkaisuksi vanhanaikaisen dieetin ongelmaan Sarell ehdottaa 50:50-menetelmää eli fiftausta – tuttavallisemmin puolittamista. Fiftauksen idea on muuttaa elämäntapoja pysyvästi ja askel kerrallaan. Jokaiseen ateriaan lisätään vaivihkaa jotain terveellistä, ja puolet ei-järkevästä korvataan järkevällä.

”Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä.”

Toisin sanoen muutetaan ruokavaliota pikkuhiljaa paremmaksi: lisätään kasvisten määrää, vaihdetaan valkoinen vehnä täysjyväviljaan, korvataan puolet jauhelihasta härkiksellä tai osa perunamuusista salaatilla.

Linssipihvin purijaksi voi opetella

Fiftaus ei ole kuuri tai ruokavalio vaan ajattelutapa, joka tähtää pysyvään painon- ja elämänhallintaan. Sarellin mukaan se on ratkaisu esimerkiksi niille, jotka ovat ”kokeilleet jo vähän kaikkea” – eli laihduttaneet tuloksetta milloin milläkin kuurilla tai ruokavaliolla.

On oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Mutta miten sitä onnistuisi nyt, jos aina ennenkin on tuntunut takkuiselta?

Makumieltymyksiä muuttamalla, uskoo Sarell. Jotta jaksaa valita terveellisemmin, on oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Sarellin mukaan se on ihan mahdollista, koska makumieltymykset ovat pitkälti tottumuksen tulos. Olennaista on siirtyä uusiin makuyhdistelmiin pikkuhiljaa.

– Makuaisteja kouluttamalla kuka tahansa voi oppia pitämään ihan minkälaisesta ruuasta haluaa, Sarell kirjoittaa.

Nina Sarell: 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan ilmestyy viikolla 4/2017.

Täydellinen grilliliha syntyy helposti, kunhan muistaa pari olennaista seikkaa.

Juuri nyt grillikausi käy kuumana, ja monien ruokapöydästä löytyy arkenakin grillissä kypsennettyä ruokaa. Monien suosikkeja ovat erilaiset pihvit, kana ja kala, joista saa erinomaisia herkkuja ihan sellaisenaankin.

Varsinkin lihan grillaamisessa on kuitenkin muuttujia, jotka menevät tottuneiltakin grillaajilta helposti mönkään. The Insider kertoo, että jo pelkkien jauhelijapihvien grillaamisessa pitäisi muistaa muutama pieni mutta tärkeä asia aina grillin puhtaudesta lihojen optimaaliseen maustamiseen.

Me Naisten ruokatoimittajan Riikka Väliahteen mukaan myös suomalaisilla on muutamia pahoja tapoja lihan grillauksessa, jotka kannattaa korjata parhaimman lopputuloksen saamiseksi.

Kokosimme kuusi lihan grillaajien yleistä virhettä sekä vinkit, miten ne voi korjata:

1. Porukalla odotetaan kaiken valmistumista

Väliahteen mukaan yksi pahimmista grillimokista on sen odottelu, että kaikki ruoka on valmista – jolloin iso osa herkuista ehtii myös jäähtyä. Myöskään grillin ahtaminen täyteen tavaraa valmistumisen nopeuttamiseksi ei kannata: liha ei välttämättä kypsy tasaisesti, kun se ei saa tarpeeksi tilaa.

Kunnollisissa grillijuhlissa mätetään menemään sitä mukaan, kun tehdään.

– Yksi yleinen virhe on se, että grillausporukka haluaa odottaa, että kaikki on valmista ennen tarjoilua. Oikeastihan pitäisi istua pöytään, ja grillimestari saa sitten tarjoilla grillistä sitä mukaan, kun pihvit ja muut ruuat kypsyvät. Kylmetessään varsinkin rasvainen grilliruokaa menettää ideansa, Väliahde sanoo.

2. Liha on huonoa tai liian vähärasvaista

Tuore on aina parempi kuin pakastettu, mutta kaiken lihan kanssa kannattaa aina olla tarkkana. Huonoksi mennyt liha haisee pahalta tai oudolta. Poikkeavan hajun pitäisi olla myös melko helposti tunnistettavissa, koska kovin moni liha ei itsessään haise juuri miltään.

Liian vähärasvaista lihaa ei myöskään kannata valita grillattavaksi. Esimerkiksi naudanlihapihveistä tulee paljon parempia, jos rasvaa löytyy: se tekee lihasta mehukkaampaa ja, no, hyvän makuista, vaikka vähäkaloriseen ruokavalioon se ei ehkä sovi.

3. Grilliä ei ole puhdistettu kunnolla

Pikkutarkka grillin puhdistaminen on tietenkin aika ärsyttävää hommaa – mutta varmasti kaiken hinkkaamisen ja rapsuttamisen arvoista. Liha tarttuu epätodennäköisemmin puhtaaseen grilliin, eivätkä edellisten grillauskertojen ruuanjämät pääse vaikuttamaan makuun.

Puhtaalla grillillä ottaa huomioon myös porukan kasvissyöjät: he tuskin haluavat esimerkiksi vartaisiinsa palasia edellisen illan täyslihapihvistä.

4. Lihan ei anna lämmetä tarpeeksi

Lihaa ei saisi koskaan laittaa grilliin suoraan jääkaapista. Lihan kannattaa antaa lämmetä ennen kypsentämistä noin 20–30 minuuttia, jotta se ei jää kypsennettäessä keskeltä viileäksi.

Väliahteen mukaan myös grillin lämmittämisessä kannattaa olla kärsivällinen. Parhaiten lihan saa kypsennettyä oikeasti kuumassa grillissä.

– Usein käy niin, että hiiligrillillä grillattaessa ei jakseta odottaa, että grilli on tarpeeksi kuuma. Kun kaikki on jo grillattu, onkin grilli vasta valmis.

5. Lihaa käännellään liikaa ja tökitään pihdeillä

Monen tökkii lihaa pihdeillä ja kääntelee sitä jatkuvasti kaiken varalta. Paremman lihan saa kuitenkin kääntämällä sitä vain kerran – muuten pihvin kannattaa antaa olla rauhassa. Lihapaketeissa on usein hyvät ohjeet paistoajasta, tai sitä voi kysyä esimerkiksi kaupan lihatiskin myyjältä.

Pihtien sijaan käyttöön kannattaa ottaa lasta. Lastalla tökkiminen ei ole läheskään yhtä hauskaa, mutta sitä käyttämällä esimerkiksi jauhelihapihvit pysyvät kääntäessä todennäköisemmin ehjänä.

Lue myös: Tiesitkö tätä kikkaa? Näin saat sekunnissa selville, kuinka kypsä pihvi on

6. Liikaa mausteita ennen kypsentämistä

Väliahteen mukaan liika maustaminen on harvoin suomalaisten ongelma. Maustamisen ajoitus on kuitenkin monen kotigrillaajan sudenkuoppa.

– Ihmisillä on usein pakkomielle maustaa ensin ja paistaa vasta sitten. Silloin kuitenkin monet mausteet, kuten yrtit ja chilit, palavat kiinni lihaan. Lihan lailla myös kasvikset voi ihan hyvin heittää suoraan grillistä marinadiin ja siitä tarjolle. Kuumina ne imaisevat nopeasti mausteet.

Kyllä, lihansyöjä, saat tilata ravintolassa ihan mitä haluat – pihvin näkeminen harvemmin saa vegaanin heittelemään tavaroita.

”Usko pois, että onnellinen olen vaan kun saan lihaa ja perunaa!”

Näin laulaa Pate Mustajärvi Popedan suositussa kappaleessa Lihaa ja perunaa. Sanoma on monille totta: kyllä kunnon ruuassa lihaa pitää olla.

Eikä siinä mitään, kunhan antaa myös vegaanien ja kasvissyöjien nauttia omasta ruokavaliostaan rauhassa. Vaikka lihattomuus ei ole nykyään tavatonta, saavat vegaanit edelleen osakseen oudoksuvia katseita ja ihmetteleviä kommentteja.

Refinery29-sivuston mielipidejutussa selvitettiin, mitä asioita vegaanit toivoisivat muiden jättävän sanomatta. He esimerkiksi tuskailevat ruokavalionsa kertomisesta ensimmäisillä treffeillä, koska usein lihansyöjät eivät valintaa ymmärrä.

Kokosimme ärsyttävimmät kysymykset ja kommentit, joiden möläytystä kannattaa harkita vielä toisenkin kerran.

1. ”Mitä sinä sitten oikein syöt?”

No, kaikkea muuta kuin lihaa ja eläinperäisiä tuotteita. Pastaa, salaatteja, riisiruokia, wokkia – vaikka ja mitä hyvää.

Monia vegaaneja ärsyttää joutua vastailemaan samaan kysymykseen jatkuvasti. Lihaton ruokavalio ei tarkoita automaattisesti yksipuolista ruokaa, ja esimerkiksi proteiinia saa oikein mukavasti kasvisperäisistäkin tuotteista.

2. ”Itse en voisi koskaan luopua juustosta.”

Ei se kovin helppoa ole aina vegaanillekaan, onhan juusto yksi ihanimmista asioista maailmassa. Vegaani on kuitenkin voittanut juustottomuustaistelunsa ja on todennäköisesti ylpeä siitä. Ei kannata hieroa suolaa haavoihin.

3. ”Etkö todella syö kinkkua edes jouluna?”

Vastaus on ei: kasvissyöjät ja vegaanit ovat kasvissyöjiä ja vegaaneja juhlapäivinäkin. Toki kinkku on perinteinen ja rakas jouluruoka, mutta niin ovat myös porkkana- ja lanttulaatikko, jotka voi tehdä vegaanisina.

4. ”Itsekin olen kasvissyöjä. Paitsi että syön myös kanaa ja kalaa.”

Kenenkään ei ole pakko olla kasvissyöjä tai vegaani. Älä esittäydy sellaiseksi, jos et ole. Vegaania voi ilahduttaa kuulla, että olet jättänyt ruokavaliostasi punaisen lihan, mutta kasvissyöjänä esittäytyminen ja kananuggettien mutustaminen samaan aikaan saa lähinnä suonen sykkimään otsalla.

via GIPHY

5. ”Haittaako, jos tilaan itselleni pihvin?”

Okei, kysymyksen on tarkoitus olla kohtelias. Se on hölmöydessään kuitenkin vähän samaa sarjaa, kuin jos kysyisi juuri läheisensä menettäneeltä, mitä kuuluu. Vegaani huolehtii vain omasta syömisestään, ja muut saavat kaikessa rauhassa syödä ihan mitä haluavat – niin kauan kuin pihviään ei tuputa lihattomalle.

6. ”Etkö voisi tehdä poikkeusta edes tämän kerran ja syödä lihaa?”

Ei voi, ellei itse päätä luopua vegaanisen tai kasvisruokavalion syömisestä.

7. ”Onko kumppanisikin sitten vegaani?”

Ymmärrettävä kysymys varsinkin yhdessä asuville, mutta parisuhteessa eläminen ei tarkoita, että puolisot tekevät tismalleen samanlaisia valintoja. Olisi kiva jakaa yhteiset arvot, ja saman ruuan syöminen olisi kätevääkin, mutta ei toisesta voi tehdä lihatonta pakottamalla.

Yhden lautasmallin perusteella ei siis kannata tehdä johtopääöksiä puolisosta. Se, mitä syö, olkoon aina jokaisen oma valinta.

Kasvissyöjä ei syö kuolleista eläimistä peräisin olevaa ravintoa eikä teurastuksen sivutuotteina tehtyjä elintarvikkeita. Näin myöskään liivate ja juoksetteet eivät kuulu kasvissyöjän ruokavalioon.  

Vegaani on yhdenlainen kasvissyöjä. Vegaani ei syö mitään elävistä eläimistä saatua ja eläinten avulla saatuja tuotteita. Esimerkiksi  hunajaa ei näin ollen päädy vegaanin lautaselle.

Pinkki villitys jyllää kesän juomavalikoimassa – viileät roseet sopivat sekä kippistelyyn että aterialle.

Roseeviinit nousevat suosioon aina kesäisin ja niiden myynti kiihtyy etenkin heinäkuussa. Väri vaihtelee hennon persikkaisesta aina rehdin kirkkaan punaiseen. Roseissa yhdistyy valkoviinien raikkaus ja viileys sekä punaviinien roteva maku.

Suomessa roseen myynti kasvoi viime vuonna 16 prosenttia.

Vaaleanpunainen viini on tunnettu enemmänkin seurustelujuomana, vaikka se on loistava ruokaviini. Yhdistelyn voi aloittaa kepeästä kesäruuasta kuten salaateista, kanasta ja kalasta. Kaada kuiva rosee jääkaapista suoraan lasiin. Makea on parhaimmillaan vielä kylmempänä, joten pullo kannattaa laittaa hetkeksi jäihin tai pakkaseen.

Tiesitkö, että ranskalaiset juovat roseeta enemmän kuin valkoviiniä?

  1. Espanjalainen Rosada on loistovalinta grillatun lihan tai kalan kanssa. Raimat Rosada 2016 10,48 €.
  2. Itävaltalainen rosee on mahtavan mineraalinen. Sopii suvi-iltoihin tai lahjaksi. Josef & Philipp Bründlmayer Zweigelt Rosé 2016 13,97 €.
  3. Vannoutuneen punaviinin ystävän viilentävä valinta, maistuu lihan kanssa. Château d'Aqueria Tavel Rosé 2016 14,83 €.
  4. Hauskoihin ruutuihin puettu rankalaisrosee lähtee mukaan piknikille tai tapas-iltaan. Gassier Coteau d'aix en Provence Organic 2016 11,48 €.
  5. Jos olet roseealoittelija, tästä viinistä on hyvä aloittaa. Valitse tämä kippistelyyn tai kokeile yhdistää aasialaisen ruuan kanssa! Torres Viña Esmeralda Rosé 2016 10,50 €.
  6. Vähän makeamman viinin ystävä nauttii tätä puolikuivaa roseeta mehukkaiden mansikoiden kanssa.Pino Pino Frizzante Pinot Noir Rosé 8,99 €.
  7. Kupliva rosee sopii seurustelujuomaksi tai grilliruoan kyytipojaksi. Myös hyvä tuliainen! Cono Sur Brut Rosé 10,90 €.

Me Naisten raati maisteli sokkona nyt niin trendikkäitä makuvesiä.

Kurkkuvettä. Kookosvettä. Lastenvettä. Erilaisia makuvesiä on nykyisin hillitön määrä kauppojen juomahyllyillä. Virvoitusjuomahyllyt kapenevat, kun rinnalle tulee koko ajan uusia maustettuja vesiä. Esimerkiksi kaktusvedestä povataan vuoden 2017 megatrendiä, kertoo Glorian ruoka & viini.

Vesiä myydään huippuunsa viritetyillä terveysväitteillä, kuten ”luonnon oma palautusjuoma” sekä ”sisältää hyödyllisiä vitamiineja ja antioksidantteja”. Muun muassa näiden väitettyjen ominaisuuksien vuoksi jotkut kutsuvat makuvesiä hörhöjuomiksi. Toiset uskovat täysillä terveysvaikutuksiin, toiset taas juovat makuvesiä janoonsa silloin, kun hanavesi ei maistu.

Makuvedet ovat yleensä kevyitä vaihtoehtoja esimerkiksi virvoitusjuomille, mutta nekään eivät ole täysin kalorittomia. Kaupoissa myytävät luonnollisimmatkin vedet saattavat maistua todella makeilta – tai haista kynsilakan poistoaineelta, ilmeni Me Naisten sokkotestissä.

Raatimme maisteli neljää erilaista kuplatonta makuvettä, joista koivu- sekä kookosvesi ovat olleet myynnissä pisimpään Suomessa. Melonivesi on kauden uutuusjuoma.

Vedet arvioitiin asteikolla 1–5, ja joukosta löytyi selvä voittaja!

Lue myös! Uusi tutkimus: kaloriton kivennäisvesi voikin lihottaa

  1. Kaktusvesi
    Kaktusvesi, Truenopal, 3,99 euroa.
    Kaktusvesi, Truenopal, 3,99 euroa.

    Kiitämme: Mehumainen, luonnollisen makuinen vesi, jossa on kauniin punainen väri. Kenelläkään kuudesta testaajasta ei tullut mieleen kaktus. ”Vähän mustikkainen.”
    ”Ei maistu liian makealta, ja sopisi vaikka janojuomaksi reissussa tai janoiselle lapselle.”
    Moitimme: ”Hieman saippuamainen haju.”
    Arvosana: 3,5
    Ainesosat: 20-prosenttisesti kaktussosetta, suodatettua vettä, luonnollisia makuaineita ja väriaineena punajuurta.
    Alkuperämaa: Yhdysvallat
    Energiaa: 9 kcal / 100 ml

     

  2. Melonivesi
    Melonivesi, What a melon, 3,35 euroa.
    Melonivesi, What a melon, 3,35 euroa.

    Kiitämme: Melonivesi sopii parhaiten hänelle, joka rakastaa vesimelonia, vaikkakaan kaikki eivät osanneet määritellä tätä makua: ”Tuttifruttimainen.” ”Joku voimakas hedelmä.” ”Karkkia.”
    Koostumus on selvästi paksumpaa kuin muissa testin vesissä. ”Täydellinen kylmä janojuoma helteellä.”
    Moitimme: ”Luotaantyötävä ruosteinen väri.”
    Arvosana: 3
    Ainesosat: 80-prosenttisesti vesimelonimehua, lähdevettä, sitruunamehua, luonnollista vesimelonin ja sitruunan uutetta.
    Alkuperämaa: EU
    Energiaa: 24 kcal / 100 ml

     

  3. Koivuvesi
    Koivuvesi, Nudu Drinks, 1,95 euroa.
    Koivuvesi, Nudu Drinks, 1,95 euroa.

    Kiitämme: Koivuvesi jakaa voimakkaimmin testaajien mielipiteet. Makua on vaikea määritellä; jotkut maistavat koivujuomassa jopa omenaa ja kanelia. ”Todella raikkaan ja kevyen makuinen janojuoma.”
    Moitimme: ”Haisee kynsilakan poistoaineelta ja maistuu kalkkimaiselta.”
    ”En ymmärrä, mitä tämä on, palautusjuomaa?”
    Arvosana: 2,5
    Ainesosat: Vettä, koivunsilmu- ja koivunlehti-uutetta, fruktoosia, glukoosia, ksylitolia, sitruunahappoa ja C-vitamiinia.
    Alkuperämaa: Suomi
    Energiaa: 5 kcal / 100 ml

     

  4. Kookosvesi
    Kookosvesi, Puhdistamo 2,90 euroa.
    Kookosvesi, Puhdistamo 2,90 euroa.

    Kiitämme: Kookosvesi on helppo tunnistaa; haju ja maku ovat voimakkaita. Joillekin kookosvesi tarkoittaa suurinta herkkua: ”Täyteläisen makeaa juomaa, joka sopii välipalaksi tai energiajuomaksi.”
    Moitimme: Toisille kookos maistuu lähinnä saippualta: ”Tunkkainen ja kitkerä jälkimaku.”
    Ainesosat: 100-prosenttisesti kookosvettä.
    Alkuperämaa: Thaimaa
    Energiaa: 23 kcal / 100 ml

Kysely

Kumpaa suosit: hana- vai makuvettä?

Hanavettä!
Hanavettä!
94.7%
Makuvettä!
Makuvettä!
5.2%
Ääniä yhteensä: 269