Fiftauksen juju on siinä, että terveellistä syötävää ujutetaan ruokavalioon pikkuhiljaa. Kuva: Sanoma-arkisto / Piia Arnould

Fiftaus eli puolittaminen lupaa haastaa vanhanaikaiset laihdutuskuurit.

Perinteinen laihdutuskuuri alkaa olla aikansa elänyt ajatus: tiukka puristus saa kropan väsähtämään, eikä elämänmuutos jää pysyväksi.

– Hyvin harva laihdutusmenetelmä toimii oikeasti. Suurin osa niistä vain laihduttaa, toteaa sairaanhoitaja ja vapaa toimittaja Nina Sarell uutuuskirjassaan 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan.

Sarell viittaa siihen, että kilot kyllä karisevat, kun kaloreita laskee tarpeeksi orjallisesti, mutta eivät pysy poissa. Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä – ja pian ollaan taas samassa pisteessä kuin aina ennenkin.

Ratkaisuksi vanhanaikaisen dieetin ongelmaan Sarell ehdottaa 50:50-menetelmää eli fiftausta – tuttavallisemmin puolittamista. Fiftauksen idea on muuttaa elämäntapoja pysyvästi ja askel kerrallaan. Jokaiseen ateriaan lisätään vaivihkaa jotain terveellistä, ja puolet ei-järkevästä korvataan järkevällä.

”Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä.”

Toisin sanoen muutetaan ruokavaliota pikkuhiljaa paremmaksi: lisätään kasvisten määrää, vaihdetaan valkoinen vehnä täysjyväviljaan, korvataan puolet jauhelihasta härkiksellä tai osa perunamuusista salaatilla.

Linssipihvin purijaksi voi opetella

Fiftaus ei ole kuuri tai ruokavalio vaan ajattelutapa, joka tähtää pysyvään painon- ja elämänhallintaan. Sarellin mukaan se on ratkaisu esimerkiksi niille, jotka ovat ”kokeilleet jo vähän kaikkea” – eli laihduttaneet tuloksetta milloin milläkin kuurilla tai ruokavaliolla.

On oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Mutta miten sitä onnistuisi nyt, jos aina ennenkin on tuntunut takkuiselta?

Makumieltymyksiä muuttamalla, uskoo Sarell. Jotta jaksaa valita terveellisemmin, on oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Sarellin mukaan se on ihan mahdollista, koska makumieltymykset ovat pitkälti tottumuksen tulos. Olennaista on siirtyä uusiin makuyhdistelmiin pikkuhiljaa.

– Makuaisteja kouluttamalla kuka tahansa voi oppia pitämään ihan minkälaisesta ruuasta haluaa, Sarell kirjoittaa.

Nina Sarell: 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan ilmestyy viikolla 4/2017.

Syöpävaarallisen arseenin määrää riisissä voi vähentää antamalla sen liueta veteen.

Riisiä suositellaan syötäväksi osana monipuolista ruokavaliota – ei siis jokaisella aterialla, koska riisin sisältämä epäorgaaninen arseeni on terveydelle haitallista. Evira suosittelee pitämään annoskoot kohtuullisina, mutta sen tarkempia suosituksia Suomessa ei aikuisille ole annettu.

Jos arseeni kuitenkin huolettaa, sen määrää voi vähentää käsittelemällä riisiä oikein.

The Telegraph kirjoittaa brittiläisprofessori Andy Mehargin kokeesta, joka toteutettiin BBC:n Trust Me, I’m a Doctor -tv-ohjelmaa varten. Siinä riisiä keitettiin kolmella eri tavalla ja verrattiin, vaikuttaako valmistusmenetelmä arseenin määrään riisissä.

Ensin riisi keitettiin ehkä siihen tavallisimpaan tapaan: kattilaan laitettiin kaksi osaa vettä ja yksi osa riisiä, ja kiehuvan veden annettiin imeytyä riisiin.

Toinen erä valmistettiin niin, että riisi keitettiin hyvin väljässä vedessä – viisi osaa vettä yhtä osaa riisiä kohden. Kun riisi oli kypsää, ylimääräinen vesi kaadettiin pois kattilasta. Arseenin määrä lähes puolittui.

Kolmas valmistustapa oli liottaa riisiä yön yli vedessä. Arseenin määrä väheni 80 prosenttia.

Riisillä on luonnostaan taipumus kerätä maaperästä ihmiselle myrkyllistä arseenia, jonka on todettu aiheuttavan muun muassa syöpiä.

Eviran erikoistutkijan Eija-Riitta Venäläisen mukaan Mehargin tutkimustulokset kuulostavat järkeviltä.

– Mekin olemme tehneet pienimuotoisia kokeita, joissa olemme havainneet arseenia siirtyvän riisin keittoveteen, Venäläinen kertoo.

Hänen mukaansa väljässä vedessä keittäminen on helppo tapa varmistua siitä, että arseenia päätyy elimistöön mahdollisimman vähän – siis sen lisäksi, että syö muutenkin monipuolisesti ja vaihtelevasti. Asiantuntijan mukaan myös liottaminen saattaa toimia arseenin vähentämisessä.

Jokaisella meistä on luottosapuskamme, jota syömme lähes päivittäin. Mutta minkä puoleen ravitsemuksen ja ruuan ammattilaiset useimmiten kääntyvät? Kysyimme Anulta, Virpiltä, Anettelta, Monnalta, Leenalta ja Hannalta.

Ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja Anu Marin

Kananmunan valkuaiset on kunnon proteiinipommi, josta saan väsättyä mielihalun mukaan joko makeita proteiininpannareita tai suolaisen munakkaan.

Myös kauraleipää menee lähes millä tahansa päällisillä ja maistuu aina hyvälle. Olen varsin epäsuomalainen, enkä ole koskaan tykännyt ruisleivästä. Kaura sen sijaan maistuu ihanan pehmeältä!”

Lue lisää Anusta täältä.

Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkonen

”Syön päivittäin fenkolia, omenoita ja varsiselleriä joko sellaisenaan tai mehustettuna. En tunnu saavani tarpeekseni kyseisistä aineksista. Leffanaposteltavaksi lohkon yleensä kulhon fenkolia, omenaa ja manchegojuustoa. Taivaallinen tripletti!”

Lue lisää Virpistä täältä.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa

”Ruokavaliossani toistuu erityisesti aamupala – muuten pyrin monipuolisuuteen. Tosin aamupalaki vaihtuu muutaman kuukauden välein. Tällä hetkellä on menossa aamupala, jossa kreikkalaista jugurttia, marjoja, kaurakuitusta ja pellavarouhe–tyrni-sekoitusta.

Usein syön lisäksi kaksi kananmunaa – näkkärin päällä tai ilman. Aamulla tykkään, ettei kauheasti tarvitse miettiä, mitähän söisi. Toisaalta aamiaisen pitää olla sellainen, että sillä pärjää hyvin lounaaseen asti.”

Lue lisää Anettesta täältä.

Personal trainer ja bloggaaja Monna Pursiainen

Banaania tulee syötyä muodossa tai toisessa joka päivä. Usein lisään sitä aamulla smoothien sekaan, joskus se toimii välipalana sellaisenaan.”

Lue lisää Monnasta täältä.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen

”Olen syönyt porkkanaa lähes päivittäin varmaan 15 vuotta. Rakastan sen makua ja rouskutuksen tunnetta. Lisäksi se rauhoittaa mahaani ja toisaalta saa sen toimimaan, jos ärtyvä suoleni oikuttelee.”

Lue lisää Leenasta täältä.

Hyvinvointivalmentaja ja ruokakirjailija Hanna Stolt

Kahvin lisäksi käytän ihan päivittäin ainoastaan pakuriuutetta. Kyllästyn helposti tiettyihin raaka-aineisiin tai ruokiin. Kaapistani löytyy kuitenkin melkein aina tiettyjä raaka-aineita, vaikka en päivittäin niitä söisikään. Porkkanaa kuullotan pannulla, mehustan ja nakerran sellaisenaan.

Pakkasessani on aina marjoja. Käytän niitä esimerkiksi puurojen lisukkeena ja smoothiessa. Myös avokadoa käytän usein smoothiessa, smoothiekulhossa ja leivän päällä. Kikherneitä ja tahinia löytyy kaapistani aina. Syön niitä sellaisenaan tai hurautan hummukseksi tai kastikkeeksi.”

Lue lisää Hannasta täältä.

Tuore tutkimus paljastaa kaksi asiaa, jotka saavat ihmisen sortumaan herkkuihin.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan syömme pienemmän määrän epäterveellistä ruokaa, jos joudumme liikkumaan saadaksemme ruuan. Yhtäältä tulos ei ole kovin yllättävä: totta kai karkit kuluvat sitä nopeammin, mitä kätevämmin namipussi on käden ulottuvilla.

Toisaalta tutkimus vahvistaa sen, että herkkujen jemmaaminen vaikeisiin paikkoihin kannattaa. Kun epäterveellisen ruuan saaminen edellyttää fyysistä aktiivisuutta, ihminen syö epäterveellistä ruokaa pienemmän määrän ja valitsee pienemmän annoskoon. Ehkä jakkaraa keittiöön raahatessaan, sille noustessaan, ylimmän kaapin oven avatessaan ja sipsipussia esiin kaivaessaan ehtii suorittaa laajemman pohdinnan sipsien terveellisyydestä kuin jos sipsin saaminen suuhun vaatisi vain käden ojentamista kulhoon. 

Herkuttelija siirtää vastuunsa

Tutkimuksen tehneet amerikkalaistutkijat arvelevat, että jos ruuan ottaminen ei vaadi vaivaa, ihminen siirtää vastuun mässäilystään jollekin muulle. Jos syntymäpäiväkahveilla tulee vedettyä puoli konvehtirasiaa, herkuttelun voi sälyttää sen ihmisen niskoille, joka konvehtirasiaa ojenteli. Jos ystävä tuo kahvilassa pullan pöytään, harva pystyy siitä kieltäytymään. Jos taas ihminen itse juoksee epäterveellisen ruuan perässä, hän myös tuntee siitä itse vastuuta.

Itselle tulee leikattua pienempi kakunpala kuin toiselle.

Independent-lehti ehdottaa, että jos epäterveellistä ruokaa haluaa välttää, ruokansa kannattaa aina ottaa ja annostella itse. Itselle tulee leikattua pienempi kakunpala kuin toiselle, ja kiusauksia on helpompi vastustaa, jos kukaan ei tarjoile niitä nenän eteen. 

Itsepalveluun siirtyminen ei samaisen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan johda siihen, että söisi myös terveellistä ruokaa entistä vähemmän. Terveellisen ruuan kohdalla tutkijat eivät huomanneet eroa siinä, vaatiiko ruuan saaminen fyysistä aktiivisuutta. 

Mielipide ruuasta muodostuu professori Harri Luoman mukaan esimerkiksi arvojen kautta.

Jos salaatti on ehdoton herkkuruokasi, olet melkoinen erikoistapaus. Yleisen käsityksen mukaan terveellisenä pidettyä ruokaa, eli esimerkiksi vihanneksia ja kasviksia, ei pidetä yhtä herkullisena kuin paljon rasvaa ja sokeria sisältäviä pöperöitä.

Salaatinrakastajiakin maailmasta kuitenkin löytyy. Mistä erilaiset mieltymykset ruokiin johtuvat?

Kuluttajakäyttäytymisen professorin Harri Luomalan mukaan ihmisen mielipide mausta on lukuisien asioiden summa. Makukokemukseen vaikuttaa kaikki tuotteen brändistä yleiseen mielipiteeseen ja omasta ruokahistoriasta arvoihin.

– Ihminen ei ole erityisen herkkä tunnistamaan erilaisia makuja, vaikka moni luulee olevansa hyvä maistaja. Eräässä jenkkitutkimuksessa esimerkiksi huomattiin, että valtaosalta menee sokkotestissä kasvisnakki ja tavallinen makkara ihan mennen tullen sekaisin.

”Valtaosalta menee sokkotestissä kasvisnakki ja tavallinen makkara ihan mennen tullen sekaisin.”

Arvot makunystyröiden ohjaksissa

Jos lapsuudenkodissa tietty ruoka on maistunut superherkulliselta, se on sitä todennäköisesti myös myöhemmin elämässä. Mielipide voi kuitenkin muuttua, jos oma näkemys maailmasta ottaa uuden kurssin.

Luomala tutkimusryhmineen on huomannut, että ihmisen arvot ja ruokaan liitetyt merkitykset ovatkin yksi tärkeimmistä asioista, jotka koulivat makukokemuksia. Esimerkiksi entinen jogurtinrakastaja voi muuttua maitotuotteiden vihaajaksi, jos alkaa miettiä siirtymistä vegaaniruokavalioon.

Arvojen merkitys näkyy myös painonpudottajien makumieltymyksissä.

– Tutkimuksissa on huomattu, että dieetillä olevan ihmisen mielestä ruokien kevytversiot ovat parempia kuin painoonsa tyytyväisen mielestä. Se johtuu todennäköisesti siitä, että dieettaaja on motivoitunut syömään tällaista ruokaa.

Luomala on tutkimuksissaan huomannut, että laihduttajat liittävät ruokaan ja syömiseen usein huomattavasti enemmän tunnepitoisia merkityksiä. Terveellisen ruuan syöminen tuottaa heille enemmän onnistumisenkokemuksia kuin ihmiselle, joka ei pyri pudottamaan painoaan.

– Vähäkalorisen vaihtoehdon valitseminen voi herättää esimerkiksi ylpeyttä, minkä vuoksi makuelämyskin säväyttää enemmän.

”Vähäkalorisen vaihtoehdon valitseminen voi herättää esimerkiksi ylpeyttä, minkä vuoksi makuelämyskin säväyttää enemmän.”

Mikä tehdä, jos haluaa muuttaa ruokavaliotaan, mutta tietty ruoka-aines tökkii rankasti? Onko sitä salaattia mahdollista oppia rakastamaan, jos se maistuu omaan suuhun pelkältä heinältä?

Luomalan mukaan on. Ensin salaatin napostelusta pitää vain löytää itselle motivoiva puoli.

– Uskon, että makumieltymyksiään voi muokata tutkiskelemalla arvomaailmaansa, asenteitaan ja uskomuksiaan. Se vaatii usein tahdonvoimaa ja runsasta toistoa, mutta ihminen kyllä pystyy siihen.