Riittää, kun vain on. Joogaaminen on vapaaehtoista. Kuva: Shutterstock
Riittää, kun vain on. Joogaaminen on vapaaehtoista. Kuva: Shutterstock

Onnea ei tietenkään huomaisi, ellei joskus olisi myös onneton.

Juoksetko maanisesti onnellisuuden perässä? Entä jos lopettaisit?

Asiantuntijan mukaan nimittäin riittää, että vain on. Jatkuva onnellisuuden tavoittelu ei nimittäin välttämättä lisää onnellisuutta toivotulla tavalla. Psykologi Susan Davidin mukaan toimivampi keino voi olla se, että hyväksyy tunteensa – etenkin ne negatiiviset.

Business Insider -sivusto kirjoittaa Davidin uudesta Emotional Agility -kirjasta. Siinä psykologi opettaa, miten tunteiden kanssa tullaan toimeen niin, ettei niitä tarvitse piilottaa, mutta etteivät ne pääse hallitsemaan. Kun tämän oppii, palkintona on täydempi, aidompi elämä.

Kiinnitämme liikaa huomiota jokaiseen huoleen ja takaiskuun. 

Onnellisuutta tavoitellessamme kiinnitämme asiantuntijan mukaan liikaa huomioita jokaiseen huoleen ja takaiskuun, joita käytämme todisteina siitä, ettemme ole tarpeeksi onnellisia – että olemme epäonnistuneet pyrkimyksissämme onneen.

– Se ei ole realistinen tapa elää, kuuluu Susan Davidin mielipide.

Ei positiivisuuspakkoa

Kirjassaan David kertoo tutkimuksesta, jossa ihmiset pantiin lukemaan onnellisuuden hyödyistä. Sen jälkeen tutkittavat katsoivat onnellisen elokuvan ja tunsivat olonsa, kyllä vain, onnettomammiksi kuin verrokkiryhmä, joka oli lukenut jotakin aiheeseen liittymätöntä.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että onnellisuuden pitäminen erityisen tärkeänä asiana johtaa tyytymättömyyteen – koska jonkinhan täytyy olla vialla silloin, kun ei tunne itseään onnelliseksi.

Davidin mukaan positiiviseen ajatteluun pakottautuminen saakin aikaan sen, että negatiiviset ja hankalat tunteet tulee työnnettyä sivuun ja jätettyä käsittelemättä.

Yleensä ikävät tunteet yrittävät kertoa jotakin.

Ikävilläkin fiiliksillä on kuitenkin tarkoituksensa – yleensä ne yrittävät kertoa jotakin. Siihen on yleensä syy, että pomo, puoliso, anoppi tai naapurin koira turhauttaa. Tekohymyn sijaan turhautumisen syy kannattaa tehdä selväksi. Silloin voi oppia itsestään ja mukautua elelemään leppoisammin omaa elämäänsä.

Koska ihmisen tunteet yleensä ovat mitä ovat, kannattaa lakata tuomisemasta niitä jatkuvasti joko ”oikeiksi” tai ”vääriksi”. Ne ovat vain ajatuksia, ja ne kannattaa hyväksyä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Satunnainen suuttuminen tekee enemmän hyvää kuin hallaa.

Tiskit ovat taas räjähtäneet keittiössä käsiin. Työkaveri sai verenpaineen nousemaan iltapäiväpalaverissa. Äh, suututtaa! Ja vähän myöhemmin lähinnä nolottaa, vaikka omaa ärsyyntymistä ei olisi tuonut millään lailla esille.

Suuttumista ja vihaisia tunteita ei kuitenkaan pidä yrittää estää tai hävetä. Time nimittäin kertoo, että satunnaiset vihaiset tunteet tekevät pitkällä aikavälillä elämästä onnellisempaa!

On välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan.

Uuden tutkimuksen mukaan on välttämätöntä olla toisinaan vihainen, jotta voisi myös olla kaikkein onnellisimmillaan. Tutkimuksessa selvisi, että ne ihmiset, jotka eivät juurikaan reagoineet esimerkiksi uutisiin onnettomuuksista, halusivat tuntea enemmän vihaa tai surua.

Lisäksi esimerkiksi eksiinsä rakastuneet toivoivat voivansa tuntea vähemmän positiivisia tunteita entistä kumppaniaan kohtaan.

Lue lisää! Tiesitkö? Vihan tunteesta on yllättävän paljon hyötyä

Johtava tutkija ja psykologian professori Maya Tamir toivoo, että tutkimus auttaisi arvioimaan uudelleen usein mahdottomia tavoitteita siitä, millaisia tunteita ihmiset haluaisivat tuntea. Läntisessä kulttuurissa paine voida hyvin ja tuntea jatkuvaa onnellisuutta voi olla vaikea selättää.

– Tutkimus osoittaa sen, että onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tuntevat niitä tunteita joita he myös haluavat kokea. Jos siis ihmisen mielestä viha on tavoiteltavaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelemisen takia, on hän todennäköisesti onnellisempi tuntiessaan vihaa, Tamir selittää.

Purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu pahaksi oloksi.

Onnellisuutta on tietenkin hyvä havitella, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden tukahduttamista. On tärkeää hyväksyä erilaiset tunteet osaksi elämää aina vihaa ja surua myöten.

– Jos kokemansa tunteet toivottaa tervetulleeksi ja niille onnistuu löytämään tarkoituksen, on todennäköisesti myös onnellisempi, Tamir summaa.

Jos vihaa ei osaa tai uskalla ilmaista, voi se aiheuttaa myös ongelmia. Ylikiltteys voi pahimmillaan johtaa siihen, että purkamaton viha patoutuu sisälle ja muuttuu myöhemmin pahaksi oloksi. Silloin ihminen voi lamaantua ja masentua. Siksi vihaa kannattaa lähestyä rakentavana tunteena, joka kuuluu onnelliseen, monipuolisia tunteita sisältävään elämään.

Isot painot ja näyttävät lihakset eivät välttämättä merkitse kestävyyttä ja hyvää fyysistä kuntoa.

Jokainen on joskus törmännyt atleettiin, jonka lihakset suorastaan puskevat ulos vaatteista. Jo kaukaa näkee, että raskaat painot ovat osa hänen kuntosalitreenejään. Huh, on oltava erinomaisessa fyysisessä kunnossa saadakseen sellaiset lihakset, eikö?

Ei oikeastaan, sillä isot lihakset ja hyvä kunto ovat Helsingin Sanomien haastatteleman fysioterapeutin Georg Schleiferin mukaan kaksi eri asiaa. Vaikka lihaksia löytyisi kuinka paljon, fyysinen kunto voi silti olla pohjamudissa.

Kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa.

Schleifer kertoo HS:lle, että kuntosalista innostunut harjoittelee usein ainoastaan lihasvoimaa. Ongelmaksi muodostuu se, että yksipuolinen treenaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä lähinnä vaivoja kroppaan.

– Yksipuolinen harjoittelu johtaa ylikuormitus- ja rasitusvammoihin, lihasepätasapainoon ja psyykkiseen väsymiseen, Schleifer kertoo HS:lle.

Lue myös: Älä sorru näihin! Pt paljastaa naisten yleisimmät virheet kuntosalilla – ja miten ne voi korjata

Hyvä kunto koostuu lihaskunnosta, kestävyydestä, liikkuvuudesta ja koordinaatiosta. Eri liikuntamuodot tukevat toisiaan: esimerkiksi lenkkeily auttaa palautumaan kuntosalitreenistä.

Hyvä kunto tarkoittaakin ennen kaikkea hyvää toimintakykyä. Schleifer kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa eräästä asiakkaastaan, jolta lihaksia löytyi kyllä huimasti, mutta liikkuvuus oli lähes olematonta.

”Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen.”

– Hän oli jäykkä kuin rautakanki. Kaveri ei saanut laitettua edes paitaa selän puolelta housunkaulukseen, koska kädet eivät taipuneet taakse.

Lihaksien koko ei myöskään kerro suoraan siitä, kuinka voimakkaat treenatut lihakset ovat. Daily Mail -sivusto kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan kehonrakentajien lihassolut ovat usein kyllä isompia kuin kestävyysurheilijoiden, mutta heikompia.

Koko ei kerro lihaksen vahvuudesta.

Yleisesti ottaen lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa, mitä isompi se on – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Voima ei kasva samalla tavalla kuin lihaksen koko, ja siksi koko ei kerro lihaksien vahvuudesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisen vahvat lihakset löytyvät esimerkiksi pikajuoksijoilta. Lihaksien erityinen voimakkuus johtuu siitä, että pikajuoksijoiden lihaksien täytyy tuottaa voimaa huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi kehonrakentajien.

Älä anna siis isojen lihaksien hämätä – lihaskimpun voi voittaa mitä todennäköisemmin esimerkiksi porrasjuoksussa tai joogaliikkeissä!