Onneksi jokainen voi kehittää resilienssiään, eli kykyä selvitä vastonkäymisistä. Kuva: Shutterstock
Onneksi jokainen voi kehittää resilienssiään, eli kykyä selvitä vastonkäymisistä. Kuva: Shutterstock

Kuinka tukevasti seisot elon myrskyissä? Jokainen voi kehittää taitoaan selviytyä vastoinkäymisistä.

Joku saa potkuista puhtia uusien elämänvalintojen pohtimiseen ja mielekkäämmän työpaikan etsimiseen. Toinen sen sijaan lamaantuu eikä uskalla edes lähettää työhakemuksia sen pelossa, että tulee jälleen torjutuksi.

Miksi jotkut ihmiset näkevät vaikeissa elämäntilanteissa mahdollisuuksia, mutta toiset hautautuvat kotiin itkemään?

Koska osa ihmisistä on resilientimpiä kuin toiset. Termi tarkoittaa sinnikkyyttä ja selviytymiskykyä elämän vastoinkäymisistä. Se on elämän pienten ja suurten muutosten kohtaamistaitoa. Mutta miksi ihmeessä toisilla on sitä rutkasti enemmän kuin toisilla?

– Asiaan vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuuspiirteet, opitut taidot sekä ympäristö. Resilienteillä ihmisillä on yleensä kyky suhteuttaa asioita, nähdä asiayhteydet ja löytää ratkaisukeinoja. Heidän ajattelussaan kielteinen ei ota valtaa. Resilientti ajattelee, että pahojakin asioita voi tapahtua itselle ja läheisille, ja hänen asenteensa on yrittää aktiivisesti selviytyä vastoinkäymisistä, traumapsykologi Soili Poijula kertoo.

”Joka päivä voi pitää vartin huolihetken, jolloin kirjaa kaikki pulmat ylös. Sen jälkeen voi keskittyä muuhun.”

Sietokyky kehittyy jo kohdussa

”Äitini lempihokema oli: Kauheaa, siitä ei kyllä ikinä selviäisi! Opin jo lapsena itsekin ylivarovaiseksi. Annoin pelon rajoittaa tekemisiäni, ettei mitään kamalaa vain tapahtuisi. Silti elämäni ajautui eron myötä isoon kriisiin, josta selviytyminen vei monta vuotta.”

Tämä erään 40-vuotiaan naisen tarina on tyypillinen. Meille jaetaan jo syntymässä erilaiset pelikortit mitä vastoinkäymisistä selviytymiseen tulee.

Geenitutkimuksen perusteella tiedetään, että äidin altistuminen raskauden aikana voimakkaalle stressille vaikeuttaa sikiön stressinsäätelyjärjestelmän kehittymistä. Tärkeämpää resilienssin kehittymisen kannalta kuitenkin on, että lapsi kasvaa ympäristössä, jossa elämään suhtaudutaan positiivisesti ja luottavaisesti.

– Ympäristössä pitäisi olla vähintään yksi positiivinen, lasta ehdoitta kannustava aikuinen. Lapsella pitäisi olla sosiaalisia suhteita eri ikäisiin ihmisiin, Soili Poijula sanoo.

Ihmisen sietokyky joutuu kovalle koetukselle, jos hän kohtaa lyhyen ajan sisällä elämässään monta kielteistä tai traumaattista asiaa, kuten läheisten kuolemia, väkivaltaa tai kiusaamista.

– Jos lapsuudessa kasautuu enemmän kuin kuusi kielteistä elämäntapahtumaa, riski sairastua esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin kasvaa.

Tilanteet kannattaa selvittää, jotta kielteiset asiat eivät kasaudu taakaksi. Resilienssi vahvistuu yleensä iän myötä, kun ihminen oppii kokemuksista ja selviytyy haasteista.

Pidä huolta itsestäsi

”Nousin kuopan pohjalta, koska tajusin etsiä tikapuita. Puhuin terapeutille ja ystävilleni, luin elämäntaito-oppaita, aloin urheilla, löysin uusia harrastuksia, joista sain iloa. Iltaisin listasin asioita, joista olen kiitollinen. Surusta huolimatta tajusin silloin konkreettisesti, että moni asia elämässäni on tosi hyvin.”

Jos oma resilienssi tuntuu olemattomalta, hyvä uutinen on, että jokainen voi kehittää kykyään ja vahvistaa sitä myös vaikeita elämänvaiheita läpikäyvissä läheisissään.

Ensimmäinen askel on fyysisestä kunnosta ja perustarpeista huolehtiminen. Mielenterveyden ylläpitämisessä uni, ravinto ja liikunta ovat kulmakiviä. Kävelylenkki metsässä vähentää tutkitusti stressiä, ja hyvien yöunien jälkeen jaksaa käsitellä paremmin hankaliakin asioita.

– Aktiivinen läheisistä ja hyvistä ihmissuhteista huolehtiminen parantaa resilienssiä. On myös tutkittu, että vapaaehtoistyö ja epäitsekkyys vahvistavat sitä, Poijula kertoo.

Hyvän huomaamisessa auttaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Huomaa hyvä elämässä

Joillakin on taipumus katkeroitua menneistä tai pelätä asioita etukäteen. Pessimismi ja turhasta murehtiminen voivat altistaa masennukselle. Kielteisyydestä olisi hyvä oppia pois. Jo se auttaa, että tunnistaa ensimmäisen huoliajatuksen eikä lähde paisuttamaan sitä.

Joka päivä voi pitää vartin huolihetken, jolloin kirjaa kaikki pulmat ylös. Sen jälkeen voi keskittyä muuhun.

– Myönteisyyttä ja tunne-elämän säätelyä voi opetella. Myönteinen ajattelu alkaa vahvistua, kun sitä opettelee. Positiivisuutta voi kohottaa tietoisesti, kun murehtiminen ja huoliajatukset heräävät, Poijula neuvoo.

Jokaisella on myös kriisin keskellä asioita, joista kannattaa olla kiitollinen ja iloinen. Ehkä ystävä, joka on aina tukena. Tai eron jälkeen hyvät muistot, joita suhteesta sai. Hyvän huomaamisessa auttaa esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Selviytyjät luottavat omiin ajatuksiinsa ja haluavat vaikeat asiat käsiteltyään jatkaa elämässä eteenpäin.

– Jos esimerkiksi puoliso pettää, resilientti ei juutu analysoimaan puolisoaan liiaksi. Hän keskittyy siihen, mitä on omien arvojen mukainen elämä, ja alkaa toteuttaa sitä.

Auta surun hetkellä

Kaikkeen elämässä ei voi eikä tarvitsekaan varautua. Kukaan meistä ei pysty valmistautumaan esimerkiksi läheisen kuolemaan.

Resilientti ihminen, jolla on perusturvallisuus kunnossa, hyväksyy kuitenkin paremmin sen, ettei hän voi vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässä. Valmiiksi ahdistuneet ovat vaarassa sairastua esimerkiksi masennukseen kriisin keskellä.

– Suru on voimakas stressi, joka lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suru on liian vähän huomioitu asia yhteiskunnassamme. Läheisetkään eivät osaa aina auttaa surevaa. He eivät ymmärrä, että menetykseen sopeutuminen on hidas prosessi, ja että surulla on voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia, Poijula kertoo.

Läheisten tulisi muistaa, että jokainen kohtaa elämän kriisit ja surut eri tavalla. Surevalla aikuisella kestää keskimäärin kaksi vuotta, että työ- ja toimintakyky palautuu menetyksen jälkeen. Kymmenen prosenttia surevista kärsii pitkittyneen surun häiriöstä, jolloin he eivät kykene edes ajan myötä sopeutumaan muutokseen.

”Suurta osaa ihmisistä voidaan auttaa, jos trauma tunnistetaan ja sitä osataan hoitaa.”

Kaikesta voi toipua

”Isosta kriisistä hiljalleen toivuttuani oma ajatteluni muuttui täysin. Uusi iskulauseeni on: Kaikesta voi selvitä! Elämä tuntuu kevyemmältä nyt, kun vastoinkäymisiä ei hysteerisesti pelkää. Nehän kuuluvat elämään. Sen hyväksyminen rauhoittaa kummasti.”

Aika parantaa, mutta niin hyvät kuin huonot kokemukset elämässä jättävät jälkensä. Vaikeista asioista ei tarvitsekaan palautua samaksi ihmiseksi, joka ennen kriisiä oli. Ihminen on kokemustensa summa. Kavereiden ja läheisten on joskus vaikea kestää vaikeita tunteita ja sitä, että läheisen ihmisen ajatukset, arvomaailma, ystäväpiiri tai kiinnostuksen kohteet voivat muuttua isojen kriisien myötä.

– Traumatisoituneen ihmisen kanssa pitäisi tehdä tavallisia asioita, ettei hän ala vetäytyä omiin oloihinsa. Läheisen kannattaa hakea tietoa vaikka Mielenterveysseuran sivuilta, jotta jaksaa paremmin olla tukena.

Poijula on tehnyt kriisityötä esimerkiksi Estonian onnettomuuden, tsunamin ja Myyrmannin pommi-iskun uhrien ja heidän omaisten kanssa. Hän teki myös tutkimuksen, jossa seurattiin henkirikoksen uhrien omaisten hoitoa ja toipumista 2–10 vuotta tapahtuman jälkeen. Selvisi, että puolet tutkituista oli edelleen psyykkisesti tapahtuneen vammauttamia. Kamalien tapahtumien myötä resilienssi voi kadota.

Lohdullista kuitenkin on, että Poijulan mukaan aivan kaikesta on mahdollista toipua. Tärkeää on hakea apua, ettei jää vaikeassa tilanteessa yksin.

– Suurta osaa ihmisistä voidaan auttaa, jos trauma tunnistetaan ja sitä osataan hoitaa.

Neurologin mukaan päänsärkydiagnoosia ei pidä tehdä hartiakipujen perusteella. 

Lähes jokainen meistä kokee joskus päänsärkyä. Vanne kiristää päätä, silmän takana juilii ja särky jyskyttää ohimolla. Päänsäryn oireet ovat moninaiset, mutta niin ovat syntysyytkin. Terveyskirjaston mukaan päänsärky voi johtua esimerkiksi lihaksista, aivokalvoista, poskionteloista, verisuonista tai hampaista.

Osa päänsärkyä kokevista kärsii itse asiassa migreenistä. Päänsärkyjä on tunnistettu yli 200 erilaista, mutta migreeni on yleisin lääkärin apua vaativista päänsäryistä.

Neurologi Markku Nissilän erityisalaa ovat migreeni ja muut päänsäryt. Hänen mukaansa migreenidiagnooseja annetaan Suomessa kitsaasti, vaikka migreeni ei suinkaan ole harvinainen. Yli 90 prosenttia päänsäryn takia lääkäriin hakeutuneista kärsii migreenistä.

– Kun päänsärkyä diagnosoidaan, ajatellaan usein, että ensin pitää miettiä kaikki muut vaihtoehdot, ja migreeni on viimeinen diagnoosi, johon päädytään, Nissilä sanoo.

Neurologi vastaa kuuteen kysymykseen

1. Mistä erottaa migreenin ja muun päänsäryn?

– Jos päänsärky on sellaista, että sen takia tulee sairauspoissaoloja tai joutuu perumaan sosiaalisia menoja, ensimmäisen ajatuksen pitäisi olla, että kyseessä on migreeni.

– Seuraavat oireet liittyvät vain migreeniin: pahoinvointi ja oksentelu, säryn tuntuminen sykkeen mukana ja säryn paheneminen arkiaskareista, kuten portaiden nousemisesta. Pahoinvoinnin sijasta tai lisäksi migreeniin voi liittyä valo- ja ääniherkkyyttä. Sykkeen mukana tuntuva ja oksentelua aiheuttava päänsärky on migreeniä, vaikka särky olisi lievääkin.

”On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle.”

– Muista päänsäryistä hyvin yleinen on tensio- eli jännityspäänsärky. Sen tunnusmerkki on lievä särky, joka ei estä tekemästä asioita.

2. Hartiat ovat ihan jumissa. Johtuukohan päänsärkyni vain siitä?

– Ei. On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle. Muualla maailmassa ei ajatella näin.  

– Jos päänsärystä tehdään diagnoosi sillä perusteella, että niska-hartiaseudun lihakset aristavat, tuloksena on yleensä väärä diagnoosi. Migreenistä kärsivillä on kyllä muita useammin hartiavaivoja ja migreenikohtaus voi tuntua myös niskassa sekä hartioiden yläosassa, mutta se ei tarkoita, että migreeni johtuisi jumiutuneista hartioista.

3. Kuinka yleinen migreeni on?

– Noin joka kymmenes on saanut viimeisen vuoden aikana migreenikohtauksen. Jossakin vaiheessa elämäänsä migreenistä kärsii joka kolmas nainen ja 17 prosenttia miehistä.

– Migreenikohtaukset ovat sairautta, mutta migreeni on myös ominaisuus, johon liittyy se, että säätelyhermosto reagoi herkemmin kuin muilla. Siksi migreeni-ihmisillä on muita useammin kylmät kädet ja jalat, ärtynyt paksusuoli ja matala verenpaine.

”On legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä.”

4. Miksi naisilla esiintyy enemmän migreeniä kuin miehillä?

– Naisilla ja miehillä on yhtä paljon migreenille altistavia geenejä, mutta naisilla murrosiässä alkava hormonikierto on niin voimakas ärsyke, että naisilla esiintyy tuplasti enemmän migreeniä kuin miehillä. Hormoneiden takia migreeni tulee esiin niilläkin naisilla, joilla geneettinen kuorma on aika pieni.

5. Seuraavatko migreenikohtaukset loppuelämän, jos niitä kerran alkaa saada?

– Saattavat seurata. Migreeniä voidaan kuitenkin hoitaa sekä ennaltaehkäisevillä että kohtauslääkkeillä. Täsmälääkkeet migreeniin tulivat markkinoille 1990-luvun alussa, ja sen jälkeen ei ole tapahtunut oikein mitään – kunnes ensi vuonna markkinoille tulevat ensimmäiset biologiset migreeninestolääkkeet. Niitä pistetään suoneen kerran kuukaudessa. Kokeissa havaittiin, että neljännes koehenkilöistä pääsi migreenistä kokonaan eroon biologisilla lääkkeillä.

– On ihan legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä. Vaihdevuosien kohdalla migreeni loppuu joillakin, mutta joillakin se pahenee.

6. Voiko migreeniä helpottaa muuten kuin lääkkeillä?

– Joillekin voi riittää kylmällä hautominen ja joillekin, varsinkin lapsille, toimii nukahtaminen. Aikuinen voi tarvita lääkkeen ja nukahtamisen, jotta kohtaus menee ohi.

Työpäivän osittainen seisominen todella auttoi lihasjumeihin, noidannuoleen ja lisäsi vireystasoa.

Toimistotyöläinen, joko seisot työpäivän aikana?

Kannattaisi ainakin kokeilla! Sanotaan, että istuminen on uusi tupakka. Se lihottaa ja voi aiheuttaa sydänongelmia ja jopa syöpää. Mashable uutisoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksan tunnin työpäivää tekevän toimistotyöläisen tulisi seistä kaksi tuntia ja totuttelujakson jälkeen jopa neljä tuntia päivässä.

Myös fysioterapeutti Riikka Ilmevalta Virkisteristä kehottaa taukojumppaamaan ja seisomaan osan työpäivästä. 

– Seisoessa asentoa ylläpitävät lihakset aktivoituvat ja energiankulutus kasvaa. Seisominen myös aktivoi hermostoa, eli se aktivoi myös vireystilaa. Myös aineenvaihdunta tehostuu, ja tutkimusten mukaan seisoen töitä tekevillä on kapeampi vyötärönympärys kuin istujilla. Seisominen hillitsee jopa nälän tunnetta, Riikka Ilmivalta kertoo.

Pakkohan sitä oli kokeiltava!

MILLAISTA SE OLI?

Toimituksemme kaksi pari-kolmekymppistä työkaverusta, Venla ja Hertta, nousivat seisomaan kuukauden jokaisena työpäivänä noin kymmeneksi minuutiksi kerran tunnissa. 

23-vuotiaan Venlan liikuntarutiinit katkesivat kesän alkaessa kuin seinään muuton ja uuden työn myötä. 

– En ole koskaan halunnut tehdä liikunnasta pakkoa, joten kieltäydyin tuntemasta asiasta huonoa omatuntoa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun niskani lakkasi kääntymästä kokonaan sivulle, tajusin, että jotain olisi pakko tehdä, hän kertoo.

Venla varasi ensiavuksi ajan hierojalle, mutta halusi lisätä aktiivisuutta myös tavallisiin työpäiviin. Hän päätti seistä jokaisena työpäivänä noin 10 minuuttia kerran tunnissa. 

”Enää en voisi kuvitella istuvani koko työpäivää.” 

Toinen testaajista, 32-vuotias Hertta harrastaa säännöllisesti esimerkiksi uimista, kotijumppaa ja kävelyä, mutta sai siitä huolimatta niin pahan noidannuolen, että ei pystynyt viikkoon tekemään töitä istuen. Ensimmäisen viikon ajan hän seisoi jopa palavereissa, sillä selkä ei yksinkertaisesti kestänyt istumista. Aloitusviikon jälkeen myös Hertta seisoi vähintään kymmenen minuuttia kerran tunnissa.

– Vaikka selkään sattui, en jäänyt sairauslomalle, koska olin kuullut, että noidannuoli voi pahentua maatessa. Seisten työskentely kannatti, sillä kipu lähti kokonaan viikossa. Kahdeksan tunnin päivittäisen seisomisen kesti, kun välillä venytteli ja käveli ympäriinsä.  

TULIKO TULOKSIA?

Keskittymistä ja luovuutta vaativan työn tekeminen seisoen oli aluksi yllättävän haastavaa.

– Jo muutaman minuutin jälkeen nojasin huonoryhtisenä työpöytää vasten, paino vain toisen jalan päällä. Koska hyvä työasento vaati jo itsessään pientä keskittymistä, huomasin, että haastavat ja paljon ajattelua vaativat tehtävät onnistuivat paremmin istuen. Otin kuitenkin tavaksi nostaa työpöydän seisomakorkeuteen aina sähköposteja lukiessani ja tehdessäni muita rutiinitöitä, Venla kertoo.

Kroppa tottui seisomiseen jo muutamassa päivässä. Kuukauden jälkeen seisomisen aikaansaama muutos hyvinvointiin oli yleisen aktiivisuuden lisääntyminen.

”Pian työtuolilta teki automaattisesti mieli nousta liian pitkän istumisen jälkeen.”

– Seistessäni huomasin usein myös venytteleväni, pyöritteleväni hartioitani ja vaihtavani asentoa. Seisomiseen myös tottui, ja pian työtuolilta teki automaattisesti mieli nousta liian pitkän istumisen jälkeen, Venla kertoo.

– En voisi edelleenkään työskennellä pelkästään seisten, mutta aion ehdottomasti jatkaa kokeilua. Työasennon vaihtaminen kesken päivän piristää, eikä niska- ja hartiaseutukaan ole enää jumiutunut samalla tavalla.

Myös Hertta huomasi, että seisominen silloin tällöin teki aktiivisemmaksi: seistessään hän pyöritteli hartioitaan, venytteli ja teki toimistossa pieniä kävelykierroksia.

– Enää en voisi kuvitella istuvani koko työpäivää. Noidannuoli häipyi viikossa, ja istumisesta aiheutuvat lihasjumit ovat pysyneet poissa. Olo on ollut muutenkin energisempi. Jos vaikka iltapäivällä tuntee, että olen tauon tarpeessa, istumaan nousu tai pieni kävelykierros toimistossa virkistää paitsi kropan, myös mielen.

Fysioterapeutti Riikka Ilmivalta ei ihmettele tuloksia.

– Seisominen on kokonaisvaltaista. Tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin lisäksi se parantaa iloisuutta, onnellisuutta ja tyytyväisyyden tunnetta. On viitteitä, että työn hallinnan tunteetkin lisääntyvät, Riikka sanoo.

Liikunta on lääke myös selkävaivoihin.

– Selkäkipuiset voivat seistä paremmin kuin istua, sillä selkä on seistessä paremmassa asennossa ja paine jakautuu tasaisemmin. Usein noidaanuolessa liike auttaa laukaisemaan lihassapasmin.

Fysioterapeutti Riikka Ilmivallan vinkit töissä seisomiseen:

  1. Tauota istumista ja vähennä staattista paikallaanoloa. Jos haluat minimoida istumisen haittoja, sinun tulee nousta seisomaan minimissään puolen tunnin välein vähintään minuutiksi.
  2. Seiso vatsa kiinni työpöydässä niin, että kyynärpää on suorassa kulmassa ja tietokoneen näyttö on yläreunan silmien tasalla.
  3. Hyvässä perusasennossa paino on tasaisesti molemmilla jaloilla ja keskivartalossa on hyvä kannatus. Mikään staattinen asento ei ole hyväksi pidemmällä aikavälillä, joten vaihtele painoa puolelta toiselle ja nostele jalkoja.
  4. Parhaissa seisomakengissä on pehmeä ja paksu pohja, ja niissä on hieman korkoa. Lättänät ballerinat ja korkeat korkokengät eivät ole parhaita seisomiseen.
  5. Kuuntele omaa kroppaa. Kropat ovat erilaisia, joten kestämme seisomista varsinkin aluksi eri tavoin. Jos olet istunut koko työurasi, aloita seisominen omien tuntemusten mukaan.
  6. On hienoa, jos pystyt seistä puolet työpäivästä, mutta seisomisesta ei tarvitse tehdä suoritusta. Kannattaa istua heti, kun selkä tai jalat väsyvät.
  7. Aktivoi kroppaa monipuolisesti myös työpäivän aikana: seiso, kävele välillä, venyttele, pyörittele lantiota ja hartioita.
  8. Jos sinulla ei ole ylös nostettavaa pöytää, voit tehdä läppärin alle korokkeen vaikka kirjoista tai laatikosta.
  9. Voit aktivoida kroppaa istumalla osan työpäivästä vaikka jumppapallon tai tasapainotyynyn päällä. Myös työtuoleja on erilaisia, kuten vaikkapa satulatuoleja.
  10. Jos työpaikallasi ei suhtauduta taukoliikuntaan ja seisomiseen myönteisesti, puhu asiasta esimiehen kanssa.

Ennen testiä epäilen: jaksanko halailla tyynyä joka yö?

Kunnollinen tyyny ja peitto. Niihin olen aina panostanut. Koska nukun mieluusti kyljelläni, niskatyyny on ollut ehdoton hankinta. Vieressä on hyvä olla myös tavallinen tyyny, sillä levottomana nukkujana käännyn helposti toiseen suosikkiasentooni, mahalleni.

Vatsallaan nukkuminen on kuitenkin kehon kannalta kaikkein raskain asento. Se myös tekee minut helposti turvonneen näköiseksi, koska nesteet kertyvät yön aikana kasvoihin ja esimerkiksi silmäpussit pullistuvat entistä suuremmiksi.

”Olen superlevoton nukkuja. Saatan vaihtaa asentoa minuutin välein.”

Unitestit ja -kotimittarit ovat todistaneet, että olen superlevoton nukkuja. Saatan vaihtaa asentoa minuutin välein. En kärsi mistään perussairauksista ja nukun yleensä seitsemän–kahdeksan tuntia. Olen huomannut viime aikoina, että alaselkäni saattaa olla huonosti nukutun yön jälkeen jäykähkö hetken. Ystävät ja fysioterapeutit ovat monesti suositelleet vartalotyynyä.

Asentotyyny. Lisätyyny. Halityyny. Poikakaverityyny. Rakkaalla petikaverilla, vartalotyynyllä, on monta nimeä. Vartalon pituisia tyynyjä on ollut markkinoilla jo vuosia. Tänä vuonna työfysioterapeutti Jenni Ahopelto julkaisi kirjan Paranna untasi – opas nukkumisergonomiaan, jossa hän hehkutti vartalotyynyn hyötyjä. Tyynyn avulla muun muassa vartalon kuormitus jakautuu laajemmalle alueelle eikä keho lysähdä niin helposti patjaa vasten.

– Väitän rohkeasti, että jos kaikki työikäiset suomalaiset käyttäisivät ergonomista asentotyynyä, vähenisivät työikäisten niska-hartiaongelmat, selkähaasteet sekä olkapäähaasteet merkittävästi. Työergonomiasta ja kuntoutumisesta saataisiin ehdottomasti parempaa hyötyä, Ahopelto sanoo kirjassaan.

Olen kuullut paljon hyvää vartalotyynystä, mutta en tiedä, miksi en ole aiemmin kokeillut sitä. Olen kyllä kotona laittanut tyynyn jalkojen väliin ja joskus kietonut osan peitostakin. Tyyny haarojen välissä auttaa lantiota ja vartaloa pysymään suorassa sekä vähentää alaselkään kohdistuvaa painetta. Mutta rauhattoman unikiereskelyni vuoksi tyynyt putoavat matkasta todella nopeasti.

Lue lisää! Nukutko kyljelläsi? Helppo tyynykikka tuo paremmat unet

Sitten testataan!

  1. Mikä? Kaupoista löytyy monenlaisia vartalotyynyjä. Halvimmat maksavat parikymppiä ja hintavimmat satoja euroja. Saattaa kuulostaa kalliilta hankinnalta, mutta olen maksanut myös parhaimmista niskatyynyistäni lähes 200 euroa – ja huomannut selkeän eron nukkumistyytyväisyydessäni.
    Tällä kertaa käytössäni on Familon Ergo Selkä -lisätyyny, joka maksaa 99 euroa.
    Puolittainen kylkiasento saa tukea vartalotyynystä. Kuva: Annakaisa Vääräniemi
    Puolittainen kylkiasento saa tukea vartalotyynystä. Kuva: Annakaisa Vääräniemi
  2. Miten? Lisätyynyn pituus on 1,5 metriä. Pöyhin siitä mukavan unikaverin asettamalla tyynyn toisen pään jalkojeni väliin ja halaamalla toista päätä. Kylkiasennon lisäksi vartalotyynyä suositellaan puolittaisessa kylkimakuuasennossa nukkuville, joiden toinen jalka on koukussa tyynyn päällä ja toinen suorassa vierellä.
    Hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä keholle ja aivoille. Onko tästä asennosta pakko liikkua mihinkään?
    Hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä keholle ja aivoille. Onko tästä asennosta pakko liikkua mihinkään?
  3. Mikä fiilis? Pari ensimmäistä yötä taistelen ja hikoilen tyynyni kanssa. Vartalotyyny tuntuu siltä, kuin puoli kehoani olisi peitetty superpaksulla peitolla. En halua luovuttaa, vaikka Ahopellon mukaan kaikki eivät totu vartalotyynyyn. Annan vartaloni hikoilla ja jatkan kuumia uniani – kunnes kolmannen yön jälkeen olen täysin rakastunut poikakaverityynyyni.
    Aamulla älypuhelimeeni yhdistetty unimittari kertoo, että nukuin koko vuoden rauhallisimman yön. Unenaikaisia liikkeitä oli todella vähän, ja heräänkin erittäin virkeänä 7,5 tunnin yöunien jälkeen. Samat kuviot ovat jatkuneet siitä lähtien: Nukahdan superonnellisena tyynyäni halaten. Rauhattomat unet ja aamujäykkyys ovat niin ikään poissa. Enkä enää hikoile – mikä saattaa johtua siitäkin, että sää on muuttunut syksyisemmäksi ja kotona on viileämpää.
    Tyynyni ei ole ihmeidentekijä, joka ratkaisee kaikki uniongelmani. Mutta se on tehnyt rauhattomasta nukkumisestani selvästi tasaisempaa ja syvempää. Nukahtaminenkin on jotenkin helpompaa, kun kroppa rentoutuu poikakaverityynyä halaten.

Kysely

Nukutko vartalotyynyn kanssa?

Lakoista voi valmistaa myös helposti hilloa. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Hilla, lakka ja suomuurain – rakkaalla marjalla on monta nimeä. Listasimme syyt, miksi soiden helmiä kannattaa ehdottomasti syödä.

1. Ne ovat pullollaan hyviä ravintoaineita

Lakka sisältää runsaasti esimerkiksi C-vitamiinia ja kuitua. Erityisesti C-vitamiinin lähteenä lakka on verraton.

2. Ne tekevät hyvää hipiälle

Hillan siemenet ovat täynnä öljyä, joka sisältää äärimmäisen terveellisiä monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lakan siemenöljyn on huomattu tekevät iholle varsin hyvää. Siksi sitä käytetään yleisesti myös kosmetiikkatuotteissa.

3. Ne taistelevat bakteereja vastaan

Lakka sisältää ellagihappoa, jonka arvellaan olevan hyödyksi suoliston bakteeritoiminnalle. Hallauutteeksikin kutsuttu happo hillitsee huonojen bakteerien kuten salmonellan kasvua suolistossa.

4. Ne voivat tuoda helpotusta vaikealle vatsalle

Lakkoja on käytetty vuosisatojen ajan hoitona esimerkiksi ripuliin, ummetukseen ja turvotukseen. Niiden sisältämä kuitu auttaa pitämään ruuansulatuksen kunnossa.

5. Ne hellivät sydäntä ja verisuonia

Hillat sisältävät paljon rautaa ja muita terveydelle tärkeitä mineraaleja. Lisäksi niissä on paljon hyviä rasvahappoja. Nämä ainekset tekevät hyvää verenkierrolle ja sydämelle.

6. Ne saattavat ehkäistä syöpää

Lakan vaikutusta ihmisen syöpäsoluihin on testattu Suomessa. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Kun ihmisen paksusuolisyöpäsoluja käsiteltiin taannoisissa tutkimuksissa lakkauutteella, syöpäsolujen liikkuminen hidastui.

7. Ne ovat käsittämättömän herkullisia!

Mikäs sen parempi syy syödä enemmän lakkoja. Lakat toimivat mainiosti sellaisenaan tai esimerkiksi jogurtin kera. Jos haluat sujauttaa soiden helmen jälkiruokaan, kokeile Kalle Palanderin suosimaa vaniljapannacottaa lakkasorberilla tai rukiista kääretorttua.