Söpö koirakuva piristää aina. Ilon kautta! Kuva: Shutterstock
Söpö koirakuva piristää aina. Ilon kautta! Kuva: Shutterstock

Positiivisuus on megatrendi, joka saa toiset jakamaan söpöjä mietelauseita ja toiset kiristelemään hampaitaan. Tutkijat kuitenkin väittävät, että positiivisuudesta on hyötyä.

”Ilolla ja innostuksella”, lukee työasioihin liittyvän sähköpostin allekirjoituksessa. Hyvinvointiammattilainen tarjoaa sosiaalisessa mediassa Maanantain positiivisen ajatuksen: ”Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu – vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.”

Jokainen meistä on kuullut, että negatiivisissa ajatuksissa vellominen ei tee hyvää, niiden pitää vain antaa lipua ohi. Joka ilta olisi hyvä kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, johon luettelee asioita, jotka tänään olivat hyvin: ”En palellut kovin paljon. Vaikka oli pimeää, en törmännyt autolla mihinkään.”

Meitä ympäröivät monesta tuutista tutunkuuloiset fraasit: kiitä itseäsi, löydä vahvuutesi ja ole koko ajan kaikille armollinen.

Positiivinen ajattelu on trendi, jolla on hyvä tarkoitus. Se on myös trendi, jolle on valtava kysyntä. Kymmenettuhannet suomalaiset kuuluvat Facebookissa ryhmiin, joissa jaetaan kukkasten, kauniiden maisemien ja suloisten eläinten kuvia kuorrutettuna mukavilla mietelauseilla. Blogit, nettisivustot, vlogit, perinteinen media ja kirjat pursuavat vinkkejä, kuinka voisi muuttua positiivisemmaksi versioksi itsestään.

– Optimismissa on tärkeää, että pystytään suhtautumaan toiveikkaasti tulevaisuuteen. Se ei tarkoita, että kaikki on koko ajan kivaa ja kaunista, sanoo sosiaalipsykologi ja psyko­terapeutti Krisse Lipponen.

Vellotko vai luovutko?

Arkipäivän positiivinen ajattelu mietelauseineen sekoitetaan usein positiiviseen psykologiaan, joka on akateeminen tieteenhaara. Positiivisen psykologian asiantuntijat haluavat tehdä eron selväksi.

– Positiivinen psykologia syntyi 1990-luvulla Yhdysvalloissa. Sille oli huutava tarve, sillä edeltävät 150 vuotta psykologia oli tutkinut vain psyykkistä pahoinvointia ja sen hoitamista. Pahoinvointia on aina olemassa, sitä ei kiistetä, mutta positiivinen psykologia keskittyy tutkimaan, miten hyvinvointia voisi lisätä, Lipponen sanoo.

”Hyvinvointi ja pahoinvointi eivät ole suoranaisessa riippuvuussuhteessa keskenään.”

Positiivisen psykologian mukaan ihminen voi keskittyä vahvistamaan myönteisiä asioita itsessään ja elämässään.

– Hyvinvointi ja pahoinvointi eivät ole suoranaisessa riippuvuussuhteessa keskenään. Voi olla diagnostoitua sairauttakin, ja samalla silti hyvän elämän taitojen lisääminen auttaa.

Lipponen luettelee myönteisen asenteen perustat: ole ystävällinen, avoin, arvostava, myönteisen utelias ja aito.

Se ei tarkoita sitä, että kielteiset, kriittiset, negatiiviset ja surkeat tunteet olisivat kiellettyjä, vaan kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä, sanoo Lipponen.

– Mutta haluaako jäädä niihin vellomaan vai todeta hetken päästä, että tunne meni ohi.

Positiivisen psykologian tutkimusten mukaan myönteisyys edistää lukuisia asioita: se lisää fyysistä terveyttä, kuten suojaa tulehdussairauksilta ja parantaa flunssanvastustuskykyä. Se kasvattaa kykyä kestää vaikeuksia ja kykyä pyytää niihin apua. Se parantaa ajattelukykyä sekä tekee sinut onnellisemmaksi ja kiltimmäksi itsellesi.

Lipposen mukaan on selvää, miksi positiiviselle psykologialle on suuri tarve juuri nyt.

– Länsimainen maailma on yltäkylläinen ja turvallinen valtaosalle, ja silti henkinen pahoinvointi on suuri ongelma. Positiivinen psykologia on lähtenyt ratkomaan tätä: miten lisäämme psyykkistä hyvinvointia aineellisen hyvinvoinnin maailmassa.

Jotain mätää

Mutta evoluutio on rakentanut ihmisen niin, että nimenomaan negatiiviset asiat saavat meiltä helpommin huomiota.

– Lajinsäilymisen kannalta vaaran ja uhan huomaaminen on ollut tärkeää. Siksi reagoimme edelleen kehollamme vahvasti kielteisiin asioihin. Myönteiset asiat ovat evoluution kannalta olleet nollaviesti: niihin ei tarvitse reagoida, tilanne on hyvä ja turvallinen, Lipponen selittää.

Se voi olla yksi syy, miksi nykyihmiselläkin arkiset, hyvät kokemukset voivat ikään kuin vahingossa soljua ohi, eikä niiden myönteisiä hyvinvointivaikutuksia huomaa.

”Positiivista psykologiaa on sanottu myös hyväosaisten hypetykseksi.”

Siksi on inhimillistä ja luonnollista huomauttaa, että jotain mätää tällaisessa positiivisuudessa on oltava. Positiivisen psykologian teorioita on kritisoitu siitä, että ne sysäävät aivan liian suuren vastuun omasta olosta ihmiselle itselleen ja väheksyvät olosuhteita, joissa ihminen elää. Onnellisuustutkimuksissa parhaiten menestyvät maat – Pohjoismaat, Australia ja Uusi-Seelanti – ovat maita, joissa on hyvä sosiaaliturva ja yhteiskunnan tukiverkosto. Siis kaikki ovat vastuussa toisistaan, ei vain yksilö itsestään.

– Positiivista psykologiaa on sanottu myös hyväosaisten hypetykseksi. Siihen on varaa keskittyä niillä, joilla ei ole esimerkiksi toimeentulo- tai terveysongelmia, sanoo filosofian tohtori ja erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara.

Hänenkin mielestään on silti järkeenkäypää, miksi nyky­ihmiset janoavat positiivisuutta kaikenlaisissa muodoissa.

– Tähän aikaan sopii se, että halutaan opetella oman mielen hallintaa ja selvitä kaoottiselta tuntuvasta maailmasta rakentamalla omaan luonteeseen vahvuutta. Nyt näitä asioita myös ensimmäistä kertaa tutkitaan tieteellisesti.

Uusitalo-Malmivaara on tutkinut luonteenvahvuuksia amerikkalaisen psykologin Martin Seligmanin jaottelun pohjalta.

– Kun tunnistaa omat vahvuutensa, niitä voi käyttää hyväksi. Jos on esimerkiksi huumorintajuinen, kannattaa käyttää sitä hyödyksi ja opetella vaikkapa nauramaan itselleen.

”Tähän aikaan sopii se, että halutaan opetella oman mielen hallintaa.”

Moniko meistä pystyy tunnistamaan omat luonteenvahvuutensa?

Niitä on nimittäin Seligmanin jaottelussa 24, ja lisäksi vielä Uusitalo-Malmivaaran kaksi suomalaisille erityisesti räätälöimää vahvuutta: sisukkuus ja myötätunto.

– Jossain määrin ihmiset ovat niistä perillä. Amerikkalaisen Via-insituutin tutkimuksessa pyydettiin ihmisiä luettelemaan viisi tärkeintä luonteenvahvuuttaan. Kun vahvuudet testattiin instituutin omalla tutkimusmenetelmällä, vastaajat arvioivat vahvuutensa 30-prosenttisesti oikein.

Positiivisesti katsottuna tämä tarkoittaa, että joku voi pitää itseään tylsänä tyyppinä, vaikka onkin muiden mielestä viihdyttävä seuraihminen.

Tsemppihalit!

Positiivinen asenne on ärsyttävimmillään silloin, kun sitä tuputetaan ihmiselle, joka on vaikkapa masentunut, sairas tai köyhä. Piristäväksi tarkoitetut, toisille suunnatut kannustussloganit ovat sekä Krisse Lipposen että Lotta Uusitalo-Malmivaaran mielestä huono juttu.

– Positiivinen asennoituminen on erittäin yksilö- ja tilannekohtaista, Lipponen sanoo.

– Pakotetulla positiivisuudella ei ole samanlaisia terveyshyötyjä.

Naurun pitäisi siis olla aitoa, samoin niistä arkisista asioista iloitsemisen.

Tosin sellaisen ei pitäisi olla meille mitenkään vaikeaa. Kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset tosiaan ovat huomattavan onnellisia ja tyytyväisiä. Lisäksi molemmat asiantuntijat ovat huomanneet, että esimerkiksi työpaikoilla suomalaiset ovat taitavia löytämään työkavereistaan hyviä puolia ja ratkomaan ongelmia rakentavasti.

– Ei positiivisen psykologian tarkoituksena ole, että lakaistaan kaikki ongelmat maton alle, vaan että käsitellään ne ja siirrytään eteenpäin.

Ei muuta kuin tsemppihalit meille kaikille!

Lue lisää: Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen: Huomaa hyvä! (PS-Kustannus, 2016), Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen: Voimaa – Hyvän elämän polku (Duodecim, 2016)

Löydä vahvuutesi!

Luonteenvahvuudet Peter Seligmanin mukaan: uteliaisuus, intohimo uuden oppimiseen, luovuus, perspektiivi ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia, rohkeus, sinnikkyys, pitkäjänteisyys, rehellisyys, ystävällisyys, kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta, tunneälykkyys, kansalaishenki, uskollisuus ja lojaalius, oikeudenmukaisuus, johtajuus, anteeksianto, itsehillintä, järkevyys/varovaisuus, nöyryys/kohtuus, kiitollisuus, toiveikkuus, merkityksen kokemiskyky, huumorintaju, into.

Testaa luonteenvahvuuksiasi (englanniksi) täällä.

Uuden tutkimuksen mukaan suklaanhimosta kuukautisten alla voikin syyttää yhteiskuntaa eikä biologiaa.

Iskeekö sinullekin hirveä suklaanhimo, kun se aika kuukaudesta lähestyy? Et ole ainoa, sillä jopa puolet amerikkalaisnaisista kokee samoin, kertoo uusi tutkimus.

Tutkijat ovat olettaneet, että hormonaaliset vaihtelut tai ravitsemukselliset puutteet voisivat olla syynä tähän. Uusi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että kuukautisiin liittyvää suklaanhimoa säätelevät ennemmin kulttuuriset normit kuin kehon toiminnot, Health.com kirjoittaa.

Tutkimuksessa verrattiin 275 naisen kyselyvastauksia suklaanhimosta, kulttuurista ja kuukautisia edeltävistä oireista (PMS). Naiset opiskelivat Albanyn yliopistossa New Yorkissa. Tutkittavat olivat kotoisin yli 25 eri maasta ja tulivat erilaisista taustoista. Tutkijat halusivat mukaan myös osallistujia, 1) jotka olivat syntyneet Yhdysvaltojen ulkopuolella, 2) joiden vanhemmat olivat syntyneet Yhdysvaltojen ulkopuolella, 3) jotka olivat asuneet muissa maissa tai 4) puhuivat varttuessaan pääosin muuta kieltä kuin englantia.

Näin naiset vastasivat

Tutkimuksen merkittävä löydös oli se, että harva Yhdysvaltojen ulkopuolella syntynyt nainen uskoi kuukautiskiertonsa vaikuttavan suklaanhimoon, kun taas amerikkalaissyntyisillä tutkittavilla asia oli päinvastoin.

41 prosenttia amerikkalaissyntyisistä naisista, jotka kasvoivat puhuen toista kieltä, ja 33 prosenttia Yhdysvalloissa syntyneistä, englantia puhuvista naisista ilmoittivat, että he olivat kokeneet suklaanhimoa tiettyyn aikaan kuukautiskiertoaan. Vain 17 prosenttia muissa maissa syntyneistä naisista raportoi samaa.

Himot yleisiä Pohjois-Amerikassa

Tutkimuksessa psykologian apuprofessorina toiminut Julia Hormes sanoi, että himot tai ainakin niiden tietyt elementit saattavat olla ominaisia vain pohjoisamerikkalaisille.

Tämä ei ole ensimmäinen tutkimus, joka viittaa siihen, että PMS-oireisiin kuuluvat ruokahimot ovat tietynlaisen elämäntyylin ja kulttuurin tuotetta. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että vain 28 prosenttia espanjalaisista naisista himoitsee suklaata kuukautisten alla. Vain kuusi prosenttia egyptiläisistä naisista puolestaan kaipaa suklaata ylipäätään.

Hormesin mukaan kaikkissa kielissä  ei edes ole olemassa himo-sanaa.

Tutkimustulosten perusteella suklaanhimot ovat naisten päässä – eivätkä ne ole millään tavalla sidonnaisia kehon biologisiin toimintoihin, Hormes sanoo.

Vuonna 2014 Hormesin tutkimus osoitti, että myös raskaudenaikaiset himot ovat pitkälti kulttuurillinen juttu.

Himoan kelvollista suomen kieltä

Himoatko sinäkin suklaata ennen kuukautisia? Perustelu ”hormoneista se vain johtuu” onkin valetta

Himoatko on samanlaista pissiskieltä kuin edukas. Sellaiset toimittajat, joita on koulussa kiinnostanut enemmän meiccaus, seuccaus, oman perseen tutkiminen peilistä ja selfieiden julkaiseminen siitä eli omasta fiksuimmasta kohdastaan (siis perseestä), voivat kirjoittaa "minä himoan suklaata" sen sijaan että käyttäisivät suomen kieltä persun sijaan ja kirjoittaisivat "minä himoitsen suklaata". Jos "toimittaja" kirjoittaa "himoan", hän todellisuudessa himoitsee ja edustaa älyllistä laiskuutta jos...
Lue kommentti

Nuoruuden loppumisen merkit eivät tule vain iän mukana.

Opiskelijabileet ja koko viikkotolkulla kestävät kesälomat alkavat tuntua kaukaisilta muistoilta, ja silloin sen tajuaa: ehkä en olekaan enää nuori. Vaikka virallisesti nuoruuden nähdään loppuvan noin 21–24-vuotiaana, vaikuttaa aikuistumiseen monet muut asiat kuin vain ikä.

Tulivatpa vastaan sitten velvollisuudet, omistusasunto tai lapset, nuoruus loppuu aikanaan – tai no, joidenkin kohdalla ei sitten millään.

Me kysyimme naisilta, mihin nuoruuden päättyminen heidän mielestään kiteytyy. Kas tässä vastaukset:

Nuoruus loppuu, kun bileinto hiipuu

1. ”Silloin, kun muistaa juoda baarissa vesilasin jokaisen drinkin välissä.”

2. ”Silloin, kun lämmin punaviini festareilla ei enää uppoa.”

3. ”Olisikohan nuoruus loppunut sinä päivänä, kun ensimmäisen kerran valittaa jollekin, että ei viitsi avata nyt viinipulloa perjantaina, kun kuitenkin juo vaan lasillisen ja nukahtaa – ja loppu jää juomatta.”

4. ”Kun ensimmäisen kerran tulee kahden päivän krapula.”

5. ”Kun ystäviä kiinnostaa enemmän sunnuntaiaamun juoksutreenit kuin pilkkuun asti venähtänyt lauantai-ilta. Eli kun on mahdotonta saada seuraa tanssilattialle.”

6. ”Kun kukaan ei enää kysy Whatsappissa tai Facebook-tsätissä, jakaisiko joku skumppapullon etkoilla.”

Nuoruus loppuu, kun vastuu lisääntyy

7. ”Kun ottaa vastuuta muistakin kuin itsestään. Ei tarvitse olla edes omia lapsia, vaan riittää, jos on vaikka oma yritys tai tekee esimiestyötä.”

8. ”Kun saa ekan vakkarityöpaikan ja kun on pakko asettua johonkin, ehkä ostaa asuntokin. Silloin kun on todella sidottu arkeen.”

9. ”Mielestäni nuoruus loppuu, kun tulee äidiksi tai isäksi.”

10. ”Nuoruuden loppumiseen antaa viitteitä se, kun on todella pysyttävä aikatauluissa eikä voi päättää niistä itse esimerkiksi töiden ja perheen takia. Kyllä yliopistossakin pystyy vielä helposti nukkumaan arkena iltapäivään asti ja skippaamaan luentoja, jos ei jaksa mennä.”

Nuoruus loppuu, kun huomaa kypsyneensä sekä fyysisesti että henkisesti

11. ”Vaikka olenkin edelleen nuori, koin nuoruusvuosien loppuvan siinä vaiheessa, kun pystyin avoimesti paljastamaan salaisuuksiani ja nuoruuden toilailuja äidille. Huomasin kasvaneeni, kun juttujen kertominen ei enää nolottanut.”

12. ”Silloin, kun ei pysty enää yöpymään teltassa festareilla.”

13. ”Se päivä, kun tajuaa, että tänä vuonna ei ole enää järkeä täyttää yhteishakupapereita.”

14. ”Kun teini-ikäisenä paikatut hampaat alkavat halkeilla.”

15. ”Silloin kun ei enää muista, milloin olisi viimeksi valvonut auringonnousuun saakka.”

Suomalainen unitutkija Olli Polo väittää Helsingin Sanomissa, että pitkäaikainen väsymys on jo epidemia.

Unitutkija, fysiologian dosentti Olli Polo on tutkinut ja hoitanut uransa viimeiset kymmenen vuotta kroonista väsymysoireyhtymää. Hänen mielestään väsymyksestä on syntynyt jo yhteiskunnallinen epidemia, joka näkyy erityisesti lapsissa ja nuorissa.

– Koskaan aiemmin urallani en muista, että olisin joutunut kirjoittamaan näin paljon lausuntoja lapsille ja nuorille, että heillä on niin vaikea-asteinen väsymys, että se haittaa aivotoimintaa ja sen takia tarvitaan lyhennettyä koulupäivää tai kotiopetusta, Polo kertoo Helsingin Sanomille.

Polo sanoo, että pitkäaikainen ja toimintakykyä heikentävä väsymys alkaa olla kansansairauden luokkaa.

– Noin kolmasosa väestöstä kärsii siitä. Kroonista väsymysoireyhtymää Suomessa sairastaa ainakin 50 000 ihmistä, mutta sekin on vain jäävuoren huippu.

”Kroonista väsymysoireyhtymää Suomessa sairastaa ainakin 50 000 ihmistä, mutta sekin on vain jäävuoren huippu.”

HS:n mukaan Polo on hoitanut väsymysoireyhtymäpotilaita klinikallaan kokeellisin hoitomenetelmin, jotka ovat synnyttäneet muissa lääkäreissä vastustusta ja johtaneet Valviran varoitukseen. Unitutkijan itsensä mielestä väsymystä ei haluta myöntää kansanterveydellisenä ilmiönä, koska sen pelätään lisäävän terveydenhuollon kustannuksia.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Krooninen väsymysoireyhtymä on tila, jossa keskeisenä oireena on yli kuusi kuukautta jatkunut väsymys ja potilaan toimintakyky on merkittävästi heikentynyt, kertoo Duodecim.

Ennen kuin kirjoitat hakukenttään ”krooninen väsymysoireyhtymä”, kannattaa pysähtyä ja miettiä!

Krooninen väsymysoireyhtymä ei ole todellakaan ainoa asia, joka aiheuttaa väsymyksen tunnetta. Voimattomuutta saattaa aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, raudan puute tai stressaava elämäntilanne.

Linkin korjaus 21.24: Duodecim-linkki on vaihdettu uudempaan artikkeliin.

Markus Jansson

Unitutkija väsymysepidemiasta HS:lle: ”Kroonista väsymysoireyhtymää Suomessa sairastaa ainakin 50 000 ihmistä”

Teillä on VANHA JA VÄÄRÄ LINKKI DUODECIMIN JUTTUUN!!! Uusi artikkeli Kroonisesta väsymysoireyhtymästä on tämä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01194 Kyse on somaattisesta, neuroimmunologisesta dysautomiaa aiheuttavast aineenvaihduntasairaudesta, jonka uusi nimi on Systeeminen Rasitusintoleranssisairaus (SEID). Sillä ei ole mitään tekemistä minkään "väsymyksen" kanssa, älkää käyttäkö tuota harhaanjohtavaa ja vähättelevää termiä! Tukiryhmä FB:ssä https://www...
Lue kommentti

Neurologin mukaan päänsärkydiagnoosia ei pidä tehdä hartiakipujen perusteella. 

Lähes jokainen meistä kokee joskus päänsärkyä. Vanne kiristää päätä, silmän takana juilii ja särky jyskyttää ohimolla. Päänsäryn oireet ovat moninaiset, mutta niin ovat syntysyytkin. Terveyskirjaston mukaan päänsärky voi johtua esimerkiksi lihaksista, aivokalvoista, poskionteloista, verisuonista tai hampaista.

Osa päänsärkyä kokevista kärsii itse asiassa migreenistä. Päänsärkyjä on tunnistettu yli 200 erilaista, mutta migreeni on yleisin lääkärin apua vaativista päänsäryistä.

Neurologi Markku Nissilän erityisalaa ovat migreeni ja muut päänsäryt. Hänen mukaansa migreenidiagnooseja annetaan Suomessa kitsaasti, vaikka migreeni ei suinkaan ole harvinainen. Yli 90 prosenttia päänsäryn takia lääkäriin hakeutuneista kärsii migreenistä.

– Kun päänsärkyä diagnosoidaan, ajatellaan usein, että ensin pitää miettiä kaikki muut vaihtoehdot, ja migreeni on viimeinen diagnoosi, johon päädytään, Nissilä sanoo.

Neurologi vastaa kuuteen kysymykseen

1. Mistä erottaa migreenin ja muun päänsäryn?

– Jos päänsärky on sellaista, että sen takia tulee sairauspoissaoloja tai joutuu perumaan sosiaalisia menoja, ensimmäisen ajatuksen pitäisi olla, että kyseessä on migreeni.

– Seuraavat oireet liittyvät vain migreeniin: pahoinvointi ja oksentelu, säryn tuntuminen sykkeen mukana ja säryn paheneminen arkiaskareista, kuten portaiden nousemisesta. Pahoinvoinnin sijasta tai lisäksi migreeniin voi liittyä valo- ja ääniherkkyyttä. Sykkeen mukana tuntuva ja oksentelua aiheuttava päänsärky on migreeniä, vaikka särky olisi lievääkin.

”On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle.”

– Muista päänsäryistä hyvin yleinen on tensio- eli jännityspäänsärky. Sen tunnusmerkki on lievä särky, joka ei estä tekemästä asioita.

2. Hartiat ovat ihan jumissa. Johtuukohan päänsärkyni vain siitä?

– Ei. On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle. Muualla maailmassa ei ajatella näin.  

– Jos päänsärystä tehdään diagnoosi sillä perusteella, että niska-hartiaseudun lihakset aristavat, tuloksena on yleensä väärä diagnoosi. Migreenistä kärsivillä on kyllä muita useammin hartiavaivoja ja migreenikohtaus voi tuntua myös niskassa sekä hartioiden yläosassa, mutta se ei tarkoita, että migreeni johtuisi jumiutuneista hartioista.

3. Kuinka yleinen migreeni on?

– Noin joka kymmenes on saanut viimeisen vuoden aikana migreenikohtauksen. Jossakin vaiheessa elämäänsä migreenistä kärsii joka kolmas nainen ja 17 prosenttia miehistä.

– Migreenikohtaukset ovat sairautta, mutta migreeni on myös ominaisuus, johon liittyy se, että säätelyhermosto reagoi herkemmin kuin muilla. Siksi migreeni-ihmisillä on muita useammin kylmät kädet ja jalat, ärtynyt paksusuoli ja matala verenpaine.

”On legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä.”

4. Miksi naisilla esiintyy enemmän migreeniä kuin miehillä?

– Naisilla ja miehillä on yhtä paljon migreenille altistavia geenejä, mutta naisilla murrosiässä alkava hormonikierto on niin voimakas ärsyke, että naisilla esiintyy tuplasti enemmän migreeniä kuin miehillä. Hormoneiden takia migreeni tulee esiin niilläkin naisilla, joilla geneettinen kuorma on aika pieni.

5. Seuraavatko migreenikohtaukset loppuelämän, jos niitä kerran alkaa saada?

– Saattavat seurata. Migreeniä voidaan kuitenkin hoitaa sekä ennaltaehkäisevillä että kohtauslääkkeillä. Täsmälääkkeet migreeniin tulivat markkinoille 1990-luvun alussa, ja sen jälkeen ei ole tapahtunut oikein mitään – kunnes ensi vuonna markkinoille tulevat ensimmäiset biologiset migreeninestolääkkeet. Niitä pistetään suoneen kerran kuukaudessa. Kokeissa havaittiin, että neljännes koehenkilöistä pääsi migreenistä kokonaan eroon biologisilla lääkkeillä.

– On ihan legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä. Vaihdevuosien kohdalla migreeni loppuu joillakin, mutta joillakin se pahenee.

6. Voiko migreeniä helpottaa muuten kuin lääkkeillä?

– Joillekin voi riittää kylmällä hautominen ja joillekin, varsinkin lapsille, toimii nukahtaminen. Aikuinen voi tarvita lääkkeen ja nukahtamisen, jotta kohtaus menee ohi.