Suksi luistaa! Kuva: Shutterstock
Suksi luistaa! Kuva: Shutterstock

Unohda jo hiihtokilpailutraumat ja anna lajille uusi mahdollisuus.

Lumi houkuttelisi ladulle, mutta jos viime kerrasta on vuosikymmeniä, menee sormi suuhun. Suksimainoksissakin pyörii outoja sanoja, kuten skinit ja nanot. Onko hiihto edes sama laji kuin 1980-luvulla?

– Välineet ovat kehittyneet, mutta ydin on sama, kertoo hiihdon lajivastaava Juhani Lehto Suomen Ladusta. – Hiihto on monipuolinen ja nivelille lempeä kuntoilumuoto, jossa saa nauttia talvisesta luonnosta.

Urheilukaupassa tulee tietää, meinaako suksia vapaata vai perinteistä, sillä välineet ovat erilaiset. Aloittelijan kannattaa pistäytyä vuokraamossa tai kokeilla kaverin suksia ennen kaupoille lähtöä.

– Perinteinen tyyli voi olla alkuun helpompi. Molemmissa tärkeintä on tasapainon ja liu’un löytäminen.

Vanhoilla kouluaikaisilla suksillakin voi toki hiihtää, mutta ne soveltuvat usein vain perinteiseen tyyliin ja kaipaavat voitelua.

– Kokemattoman kannattaa valita pitopohjasukset, joita ei tarvitse voidella.

4 vinkkiä pehmeään laskuun

1. Kaveri mukaan! Hauskinta on aloittaa lajia harrastavan ystävän kanssa.

2. Helppo reitti. Valitse tuuleton päivä ja pikkupakkaset, ja suuntaa jäälle tai pellolle. Ylämäet voivat olla haastavia ja alamäet vaarallisia aloittelijalle.

3. Pukeudu oikein. Valitse tuulenpitävä ja hengittävä takki ja housut. Pue niiden alle 1–3 kerrosta sään mukaan.

4. Valitse oikeat sukset. Pitopohjasuksia käytetään perinteisen tyylin hiihdossa. Niistä nano- tai skinisukset ovat aloittelijalle helpoimmat, sillä niitä ei tarvitse voidella. Skinien nailon- tai mohairkarva luistaa myötäkarvaan ja pitää kiinni vastakarvaan. Nanosuksien toiminta perustuu suksen ja lumen muodostamaan kitkaan. Nanot soveltuvat märkiin oloihin, ja skinit toimivat monessa säässä.

47-vuotias Merja Pietikäinen oli satunnainen sunnuntailiikkuja, kunnes sai toukokuussa lahjaksi maastopyörän. Nyt hän polkee 50 kilometria töistä kotiin muutamana päivänä viikossa.

”En ole koskaan ollut himourheilija, pikemminkin sunnuntailiikkuja. Olen vältellyt tietyllä kellonlyömällä olevia jumppatunteja. Työni on aikataulutettua, joten vapaalla en tahdo tuijottaa kelloa.

Toukokuussa sain synttärilahjaksi maastopyörän. Pikkuhiljaa siirryin polkemaan metsäpoluille. Ennen juhannusta poljin jo 50 kilometrin työmatkani Tampereelta kotiin Toijalaan. Yllätyin siitä, miten paljon pidän pitkistä matkoista.

Odotan sitä, että pääsen päivän päätteeksi pyörän selkään. Pyöräilen kotimatkani kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Aamuisin otan pyörän mukaan junaan. Aamuviideltä olisi minulle liian aikaista pyöräillä.

Jokainen pyörämatka on seikkailu. Ajan omaan tahtiini maisemista nautiskellen. Metsäpolut ja luonnon äänet rentouttavat, kävyt hyppivät pyörien alla. Vastaan voi tulla peuroja ja oravia.

”Pyöräilyn myötä kuntoni on kohentunut, paino tippunut viisi kiloa ja vartalo jäntevöitynyt.”

Lenkin jälkeen olo on ihana, hyvällä tavalla väsynyt. Keho kaipaa kunnon lepoa. Unen laatu on parantunut. Olen paljon pirteämpi kuin ennen.

Olen myös alkanut syödä viisaammin. Tekee mieli kunnon ruokaa. Ennen en syönyt edes kunnon lounasta, mutta pyöräilypäivinä syön fiksusti esimerkiksi salaattia tai rahkaa.

Pyöräilyn myötä kuntoni on kohentunut, paino tippunut viisi kiloa ja vartalo jäntevöitynyt.

”Kaaduin kerran soratiellä niin, että kyynärnivel meni sijoiltaan ja sain mustelmia. En silti aio lopettaa.”

Poluilla on usein kiviä ja puun juuria. Eräs pyöräilyammattilainen sanoi, että on vain kahdenlaisia maastopyöräilijöitä: niitä, jotka ovat lentäneet sarvien yli ja niitä, jotka tulevat lentämään. Kaaduin kerran soratiellä niin, että kyynärnivel meni sijoiltaan ja sain mustelmia. En silti aio lopettaa.

Ennen kaikki vapaa-aikani meni siihen, että vein lapsia harrastuksiin. Nyt he ovat muuttamassa kotoa opiskelemaan, eikä minulla ole enää kiire kotiin kuskaamaan tai kokkaamaan. Minulla on vihdoin sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Saan energiaa perheestä, ruoanlaitosta, mökkeilystä ja juhlien järjestämisestä. Tykkään myös matkustella. Pian lähden yksin pyöräilemään Pohjois-Espanjaan, Santiagon pyhiinvaelluspolulle. Pyörällä reitti vie noin viikon. Siitä tulee varmasti hieno seikkailu!”

Sairaanhoitaja Merja Pietikäinen, 47, Akaa. Naimisissa, 23-, 21- ja 17-vuotiaiden poikien äiti.

Vuorikiipeilijä polttaa rasvaa ja vahvistaa lihaksia kokonaisvaltaisesti – joko tämä teholiike kuuluu treeniisi?

”Mountain climber” eli suomennettuna vuorikiipeilijä on liike, jossa yhdistyvät kaksi treenin tärkeää ominaisuutta: lihaskunnon kehittyminen ja tehokas rasvanpoltto.

Personal trainer Sara Uimonen kertoo, että liike on erittäin tehokas ja toimiva keskivartalon ja coren hallintaan. Hän teettää vuorikiipeilijää usein omille asiakkailleen.

– Syvät lihakset aktivoituvat selän puolelta, ja jalan lihakset joutuvat koetukselle ottaessaan vauhtia. Liike on hyvin kokonaisvaltainen, Uimonen sanoo.

Personal trainerin vinkit vuorikiipeilijään

Vuorikiipeilijä aloitetaan lankutusasennosta. Uimonen sanookin, että liikettä voi verrata lankutukseen: olkapäät ovat alhaalla, keskivartalo on tiukkana ja selkä neutraali. Selän ja hartioiden pyöristämistä tulee varoa.

Liikkeestä on olemassa useita eri variaatioita. Sitä voi tehdä yhdellä jalalla, koukistaen polvea ristiin tai vaikka seinää vasten. Kun tekniikka on kunnossa, voit lisätä vauhtia liikkeeseen.

– Liikkeessä on vaarana se, että ihmiset nostavat helposti lantiota ylös, vaikka se on tärkeää pitää alhaalla. Liian vaikeaa versiota ei kannata tehdä heti aluksi, Uimonen sanoo.

”Liikettä ei tarvinnut tehdä kuin pari minuuttia, kun jo puuskutin naama punaisena.”

Katso videolta, miten liike sujuu aloittelijalta. Onnistutko itse tekemään vuorikiipeilijän seinää vasten?

"Liikettä ei tarvinnut tehdä kuin pari minuuttia, kun jo puuskutin naama punaisena. Vaikeimmat variaatiot, kuten vuorikiipeilijä yhdellä jalalla, eivät edes onnistuneet. Liike todellakin on rankka”, testaaja kertoo.