Sisarukset Eveliina ja Joonas Helin treenaavat yhdessä. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ei peilejä, ei vaakoja, ei timmejä fitnessmimmejä. Kuopiolaiselle kuntosalille ovat tervetulleita vain ylipainoiset. Mutta miksi he tarvitsevat oman salin?

Mikä ihme tämä on ja kuinka tätä oikein käytetään? Miten päin tähän pitäisi itsensä ängetä?

Pirjo Niskanen tutkii monitoimiprässiä hämmentyneen näköisenä kuopiolaisella kuntosalilla.

– Kokeillaanko aluksi ihan vain kävelyä, kuntosalin johtaja Janne Sallinen ehdottaa ja ohjaa Pirjon juoksumatolle lämmittelemään.

– No kävellä sentään osaan! Pirjoa naurattaa. Hän on kuusikymmentä, mutta elämänsä ensimmäistä kertaa kuntosalilla. Laitoshuoltajana työskentelevällä Pirjolla on kuitenkin tavoite: päästä hyvässä kunnossa eläkkeelle.

”You can do it!” kannustaa seinälle teipattu mainosjuliste. Julisteessa jumppa-asuun pukeutunut malli näyttää habaansa ja hymyilee leveästi. Malli on ylipainoinen. Mutta niin on iso osa kuntosali Alfidon asiakkaistakin.

Tosin kuntosalin johtaja Janne Sallinen kutsuu asiakkaitaan mieluiten ”suurenmoisiksi”. Yhtä kaikki, sali on kuitenkin tarkoitettu kuntoilijoille, joiden painoindeksi on yli 25. Naisilta vaaditaan vähintään 80 sentin vyötärönympärystä.

Mutta miksi ylipainoiset tarvitsevat oman salinsa?

Liikunnan aloittaminen on aina vaikeaa, mutta ylipainoisille se voi olla supervaikeaa? Totta!

”Meillä ylipainoisilla naisilla on ongelma: kaikki eivät halua olla salilla timmien selfiemimmien kanssa”, kirjoitti nimimerkki Yksi ujo ylipainoinen syksyllä Helsingin Sanomien yleisönosastossa. Kirjoittaja peräänkuulutti paikkaa, jossa voisi ähistä ja puhista samankokoisten kanssa.

No, Alfido on juuri tällainen paikka; matalan kynnyksen kuntosali, kuitenkin toistaiseksi ainoa laatuaan Suomessa. Alfidossa ei pyöri fitnesskisamimmejä, eikä tarvitse pyllistellä näyteikkunassa kuten monilla saleilla nykyään. Ylipainoisten lisäksi Alfidoon ovat tervetulleita ikäihmiset ja kaikenlaiset kuntoutujat. Eikä haittaa, vaikkei olisi ikinä nähnytkään edes kuntopyörää. Alkuun opastetaan kädestä pitäen.

Tietenkin hoikkaakin voi nolottaa: kunto voi olla huono, itsetunto maassa, laitteet voivat näyttää pelottavilta. Mutta heidän on silti ehkä helpompi mennä tavalliselle salille.

– Hoikatkin saavat tulla tukijoukoissa, mutta haluamme pitää paikan sellaisena, että kenenkään ei tarvitsisi potea ulkonäkö- tai suorituspaineita, Janne Sallinen sanoo.

On kaunis ajatus, että kaikki voisivat jumpata yhdessä tai että aikuisena ei enää tarvitsisi piitata arvostelevista katseista, mutta eihän se niin mene. Aikuisuus ei poista ulkonäköpaineita tai epäonnistumisen pelkoa, vaikka todellisuudessa itse olisikin itsensä ankarin – tai jopa ainoa – arvostelija. Siksi Alfidossa ei myöskään ole peilejä. Ei sitten tarvitse katsella itseään ähertämässä epäedullisissa asennoissa.

Maanantaiaamuna salilla pauhaa ysärihitti Coco Jamboo, ja iso mies mustissa verkkareissa heiluttaa kahvakuulaa hiestä märkänä. Kuula on pieni, pinkki ja söpö. Miehilläkin on paineensa, mutta täällä ei pyöri hunkseja kyttäämässä, paljonko penkistä nousee.

– Monella voi oikeasti olla mielikuva, että kunto­saleilla käy vain nuoria, terveitä ja hyväkuntoisia, ja jättää siksi tulematta. Saliharjoittelu on kuitenkin simppeliä liikuntaa, joka sopii mainiosti ihan kaikenkokoisille ja -kuntoisille, Janne Sallinen sanoo.

Ja eniten kuntosalitreenistä hyötyisivät ylipainoiset. Ylipaino on riskitekijä on monissa sairauksissa, ja pienikin painonpudotus voisi riskiä laskea.


60-vuotias Pirjo Niskanen aikoo olla elämänsä kunnossa, kun muutaman vuoden päästä jää eläkkeelle.

Motivaatiota on vaikea pitää yllä, jos ei ole koskaan edes löytänyt liikunnan riemua? Totta!

Liikuntafysiologiasta tohtoriksi väitellyt Janne pyörittää salia yhdessä vaimonsa, ravitsemusterapeutti Maare Kauppisen kanssa. Maare opettaa asiakkaille muun muassa tietoista syömistä, mutta laihduttaminen ei kuulu Alfidon ideologiaan. Siksi pukuhuoneesta on turha etsiä vaakoja. Sen sijaan pukkarin seinältä löytyy sympaattinen lappu, johon saa jättää yhteys­tietonsa, jos kaipaa treenikaveria.

Jannen ja Maaren mielestä laihduttaminen ei edes yksin riitä kuntoilun motivaatioksi, ainakaan pidemmän päälle. Pariskunnan tavoitteena onkin painon­pudotuksen sijasta kannustaa kaikenkokoisia kuntoilemaan ja löytämään liikunnan riemu – ja tekemään siitä vielä pysyvä osa elämää. Sillä useinhan käy niin, että kun ihminen innostuu liikkumaan, ruokavaliokin rukkautuu kuin itsestään terveellisemmäksi.

”Mullakin olisi kyllä päässä kaikki maailman tieto, mutta kun ei vain jaksa.”

– Pysyvä laihtuminenhan tulee usein elämänmuutoksen sivutuotteena, Janne sanoo.

Mutta miten liikunnasta tehdään pysyvä osa elämää, jos on aina karttanut sitä? Tai jos sohvalla makoilu tuntuu itselle luontevimmalta puuhalta? Sen haluaisi nyt tietää Seija Tuovinenkin, 54, joka on tullut sopimaan tutustumiskäynnistä Alfidoon.

– Mullakin olisi kyllä päässä kaikki maailman tieto, mutta kun ei vain jaksa, Seija huokaa.

Kaikki tietävät jo, että istuminen tappaa ja liikkua pitäisi. Viime vuosien fitness- ja kuntoilubuumin myötä terveystietoisuus on vain kasvanut, ja itsestä huolehtimisesta on tullut lähes kansalaisvelvollisuus. Seijallakin on hiukan huono omatunto liikkumattomuudestaan, vaikka hänellä on ollut ihan hyvä syy ottaa rauhallisesti. Molempiin polviin laitettiin hiljattain tekonivelet, ranne operoitiin jo aiemmin.

– Painoa pitäisi nyt saada alas. Kaappi olisi täynnä ihania vaatteita, mutta mihinkään en enää mahdu! Aika pohjalla on oltu, mutta eikö sitä sanota, että sieltä on vain yksi suunta: ylöspäin, Seija sanoo.

”Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta tehdä terveistä vieläkin terveempiä. Tärkeämpää olisi saada ne sohvalle jämähtäneetkin liikkeelle.”

Kaikesta tiedosta huolimatta on yhä monia, joiden elämään liikunta ei vain kuulu. Jannekin myöntää, että asiakkaita voisi olla enemmän ihan bisneksen kannattavuuden takia. Mutta ongelma ei ole se, että asiakkaat valuisivat muille saleille. Ongelma on se, että he eivät käy millään salilla.

Vielä Janne ei silti ole luovuttamassa ja avaamassa ovia myös niille timmeille mimmeille.

– Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta tehdä terveistä vieläkin terveempiä. Tärkeämpää olisi saada ne sohvalle jämähtäneetkin liikkeelle.


Sirkku Jänis on koukuttunut muutamassa kuukaudessa liikuntaan.
Sirkku Jänis on koukuttunut muutamassa kuukaudessa liikuntaan.

Liikuntatraumat ovat syvällä ja sitkeässä? Totta!

Ihminen voi myös inhota liikuntaa. Alfidon aulassa liittymiskaavaketta täyttävä Katariina Jurvanenkin, 26, luuli pitkään, että liikunta ei ole, eikä tule ikinä olemaan, hänen juttunsa. Kokemukset liikunnasta aina koulun jumppatunneilta lähtien olivat ikäviä. Ylipainoisena häntä kiusattiin koulussa.

– Jos olet seitsenvuotiaasta lähtien saanut kuulla, että olet ruma, lihava ja kömpelö, niin kyllä se jättää jäljen. Jossain vaiheessa aloin uskoa siihen itsekin, Katariina sanoo.

Omaan kehoon ja liikkumiseen liittyvät ikävät tunteet voivat olla vielä aikuisenakin este liikkumiselle, sanoo psykologi Pia Charpentier.

– Kehollinen identiteetti muodostuu lapsuudessa ja nuoruudessa, ja sen muuttaminen voi olla vaikeaa, Charpentier sanoo. Hän on työskennellyt paljon muun muassa syömishäiriötä sairastavien kanssa.

Charpentierin mukaan huonot, jopa nöyryyttävät kokemukset liikunnasta juontavat juurensa hyvin usein koululiikuntaan, jossa on varhain tehty tiukka jako superurheilullisten ja niiden muiden välille.

– Jotta liikunnasta voisi sitten aikuisena tulla osa elämää, ihmisen pitäisi alkaa ajatella itseään ihan uudella tavalla. Ensimmäinen askel muutokseen on tiedostaa, että se on vain ajatus itsestä, ei totuus.

Pia Charpentierista vain ylipainoisille tarkoitettu sali kuulostaa ”ihanalta idealta”, sillä vertaisryhmän löytäminen on tärkeää siksikin, että motivaatio säilyisi. Sillä jotta voisi alkaa tykätä liikunnasta, täytyy saada onnistumisen kokemuksia. Mutta jos joutuu koko ajan vertaamaan itseään muihin tai tuntemaan itsensä muita huonommaksi, niitä ei tule.

Alfidossa puhutaan ”ihmisen kokoisista askelista”. Jo kuntosalin esperantosta johdettu nimikin tarkoittaa vapaasti suomennettuna voimaantumista.

– Tavoitteet pitää asettaa realistisiksi eli yhdessä asiakkaan kanssa mietitään, montako kertaa viikossa aikatauluun on oikeasti mahdollista sovittaa liikuntaa. Kertakin on aina parempi kuin ei yhtään. Eikä tuloksia pidä odottaa liian nopeasti tai helposti. Alku on aina kaikilla hankalaa. Kunnon kasvaessa rimaa voidaan nostaa, Janne Sallinen sanoo.

Muutama vuosi sitten avopuoliso houkutteli Katariinan kanssaan salille, sellaiselle ihan tavalliselle. Ja kas, Katariina huomasi, ettei ehkä vihaakaan urheilua, alkoi jopa nauttia siitä. Töiden jälkeen iltaisin olo oli virkeä, enää ei tehnytkään mieli vain kuukahtaa television ääreen ja jäädä siihen. Mutta sitten kävi niin kuin tottumattomille voi käydä: selkä pamahti.

– Ehkä aloitin liian innokkaasti.

Jotain ehti kuitenkin muuttua; muutos ei ollut näkyvä, mutta se oli peruuttamaton.

– Siihen asti olin aina ajatellut, että en ole tippaakaan urheilullinen, eikä minulla tule ikinä olemaan urheilullista kroppaa. Nyt tiedän, että se on kuitenkin ihan mahdollista.


Katariina Jurvanen luuli pitkään inhoavansa liikuntaa. Onneksi huonot lapsuudenkokemukset liikunnasta eivät lopulta estäneet innostumasta treenaamisesta.

Ylipainoiset ovat laiskoja, sairaita ja huonokuntoisia? Väärin!

Nyt Katariina saisi taas aloittaa liikunnan. Tällä kertaa hän aikoo ottaa rauhallisemmin, kilpailla vain itsensä kanssa. Vaakaa hän ei aio edes vilkuilla. Yksi tärkeä oivallus Katariinalle nimittäin oli, että urheilullinen kroppa ei välttämättä tarkoita laihaa kroppaa.

Janne Sallinen haluaa myös kumota myytin, että ylipainoiset olisivat automaattisesti huonokuntoisia. Vaikka olisi pikkasen pläskiä, sen alla voi olla vahvat lihakset.

– Jos tuohon jalkaprässiin pannaan vierekkäin laiha ja vähän suurempi nainen, niin luulenpa, että suurikokoisempi voittaa. Voit olla ”fat but fit”, kuten amerikkalaiset sanovat.

Yhdysvalloista löytyy ylipainoisille tarkoitettu Downsize Fitness -kuntosaliketju, mutta se on ideo­logialtaan varsin erilainen kuin Alfido, koska sen jäseniä suorastaan kannustetaan kilpailemaan painonpudotuksessa.

Myös 35-vuotias Eveliina Helin on hyvässä kunnossa, sillä hän liikkunut aina; pyöräillyt, lenkkeillyt, ravannut salilla ja jumpissa. Nyt hän vemputtaa vatsalaitteessa sellaista tahtia, että heikompaa hirvittää. Mutta silti Eveliina on ollut laihdutuskuurilla niin kauan kuin muistaa.

– Ne on ne kahvipullat ja -kakut! Tiedän kyllä, että jos jättäisin kaikki makeat herkut pois, painokin varmasti tippuisi.

Eveliina käy kuntoilemassa Alfidossa pikkuveljensä Joonaksen kanssa. Joonaksellakin on ollut aina ylipainoa, mutta hän ei ole niin kiinnostunut laihduttamisesta kuin siskonsa. Hän käy salilla, koska töissä olisi kiva jaksaa paremmin; suurtalouskokin koulutuksen saanut Joonas työskentelee isossa laitoskeittiössä, ja työ on fyysisesti raskasta.

Huonon kunnon lisäksi lihaviin liitetään tutkimustenkin mukaan monia muitakin mielikuvia: laiska, mukavuudenhaluinen, huono itsekuri, sairaalloinen, vähintään kakkostyypin diabeetikko. Näistä leimoista Joonaksella on kokemusta.

– Armeijasta sain suoraan vapautuksen ylipainon takia. Tuntui pahalta, ettei annettu edes yrittää. Olin juuri ennen ollut isän firmassa töissä ja kärrännyt päivästä toiseen raksalla kottikärryillä isoja lasteja. Olen aina myös ollut terve, ikinä ei ole ollut ongelmia vaikkapa kolesterolin kanssa.

Ylipainoisten on vaikea löytää urheiluvaatteita? Totta!

Mutta milläs liikut, jos sinulla ei ole siihen vaatteita? Urheiluvaatteiden puute voi olla monelle ylipainoiselle ihan oikea ongelma, jota ei ymmärrä, jos ei ole seisonut kaupan rekkien edessä turhaan etsimässä oman koon vaatteita.

Kuntokuuristaan kertonut muusikko-juontaja Raakel Lignellkin kirjoitti hiljan blogissaan siitä, kuinka isokokoisen naisen on todella vaikea löytää kivoja urheiluvaatteita. Mutta jos nyt löytäisi edes vähemmän kivoja! Katariina Jurvasen mukaan monessa merkissä koot loppuvat kesken.

– Salille nyt voi aina mennä tavallisessa paidassa ja verkkareissa, mutta ulkoiluvaatteita sain oikeasti etsiä todella kauan.

Alfidon aulassa roikkuu rekissä sentään värikkäitä teknisiä paitoja – mutta kaikki ovat mallia puolijoukkueteltta. Housut ovat kaikki löpöverkkareita. Ylipainoisen naisen on nähtävästi turha haaveilla kivoista treenivaatteista motivaation kohottajina.

– Vähän se niin taitaa olla. Tämän kummempia ei ole valmistajilla tarjolla, Maare Kauppinen myöntää.

Aivan kuin valmistajat ajattelisivat, että ylipainoiset eivät mitenkään voi kaivata ylleen muodikkaita tiukkoja trikoita. Jos nyt edes urheilevat ollenkaan.


Joukko mielenterveyskuntoutujia treenaa Alfidossa kerran viikossa yhdessä. Circuitista on tullut monelle viikon kohokohta.

Ei se kiloja katso, kun innostuu? Totta!

Mutta kun he kuitenkin urheilevat ja nauttivat siitä! Otetaan esimerkiksi Juho Pöllänen, joka on nyt ihan hurahtanut circuit-treeniin. Juho käy kerran viikossa Alfidossa päihde- ja mielenterveyskuntoutujille tarkoitetussa Mahtavien miesten porukassa. Vielä muutama kuukausi sitten hän ei olisi uskonut, että treenaaminen voisi olla hänelle viikon kohokohta. Eikä Juho ole porukan ainoa; noin kymmen­henkisen ryhmän miehet tulevat salille usein jo hyvissä ajoin ennen tuntia ihan vain rupattelemaan. Into ja motivaatio treenaamiseen ovat olleet miehillä niin korkealla, että Janne Sallinen on joutunut välillä ihan toppuuttelemaan, ettei kenellekään synny rasitusvammoja.

Kunto on kohonnut ja uusia ystäviä löytynyt. Lisäksi Juhosta tuntuu aivan kuin verkkareiden nyöriäkin saisi jo kiriä tiukemmalle.

– Ainakin läski on jotenkin tiivistynyt! Ja tuntuuhan se mahtavalta, kun se endorfiinipiikki tulloo, Juho hyrisee tyytyväisenä hikeä pyyhkien.

Mutta apua, mitä sitten, jos hoikistuukin liikaa? Joutuuko sitten jättämään tutun mukavan porukan ja siirtymään joukkoon tavalliselle salille?

– Tietenkään ketään ei pullauteta pois. Hänhän on sitten vain hyvä esimerkki muille, Janne Sallinen lupaa.


Onnistumisen kokemukset syntyvät siitä, ettei tavoitteita aseta heti kättelyssä liian korkeiksi. Kunnon kasvaessa rimaa nostetaan.

Yksinkertainen ja tehokas treeni puree keskivartalon lihaksiin vain muutamassa minuutissa.

Tavataan sanoa, että liike lähtee lantiosta. Todenmukaisempi versio voisi olla, että liike lähtee lantiosta, ja hallinta keskivartalosta, niin tärkeitä keskivartalon lihakset ovat sekä arjessa että kuntoilussa. 

Fysioterapeutti, ryhmäliikunnanohjaaja ja personal trainer Katri Djerf suunnitteli Me Naisille kolmen liikkeen keskivartalotreenin, joka onnistuu kotona. Kolme liikettä riittää, kun liikkeet ovat niin monipuolisia kuin nämä Katrin vinkkaamat. 

Jotta liikkeistä saisi kaiken hyödyn irti, ne kannattaa tehdä mieluummin hallitusti kuin mahdollisimman nopeasti. Katrin mukaan liikkeitä voi tehdä esimerkiksi minuutin kutakin sen sijaan, että laskee toistomääriä. 

– Tee sitä, mitä keho tarvitsee, älä sitä, mitä pää vaatii, Katri sanoo.

Katri näyttää videolla kaikista liikkeistä useamman version. Voit valita versioista itsellesi sopivimman tai kokeilla kaikkia. 

Kun lankutus tuntuu epämukavalta, kivun syynä voivat olla erkaantuneet vatsalihakset.

2990504

Vatsalihasten erkauma on inhottava vaiva, joka on tuttu erityisesti synnyttäneille naisille: vatsa pömpöttää helposti, ja ryhti ei tahdo pysyä kasassa.

Raskauden aikana vatsan kasvaessa syvät vatsalihakset, jännesauma ja vatsakalvo venyvät. Suorat vatsalihakset erkaantuvat vatsan eri puolille ja niiden välissä oleva jännesauma levenee.

Vatsalihasten palautuminen tapahtuu hitaasti. Joillakin palautuminen kestää kuitenkin pidempään, ja pahimmassa tapauksessa vatsalihasten väliin jää pysyvästi useamman sentin rako. Silloin syvien vatsalihasten aktivointi on heikentynyt ja lihasjäntevyys on alhainen. Tätä kutsutaan suorien vatsalihasten erkaantumaksi.

Vaiva voi aiheuttaa muun muassa vatsan pömpötystä ja selkävaivoja. Syvien vatsalihasten heikentyminen on myös yhteydessä virtsankarkailuun, joten vatsalihaserkauma kannattaa hoitaa kuntoon. 

Hyviä uutisia: pilatesohjaaja Miia Vauhkosen mukaan erkaumaa on mahdollista kuntouttaa, vaikka synnytyksestä olisi vuosikausia. Harjoitteet sopivat muillekin vaivoista kärsiville.

– Kuntoutuksessa pitää tavoittaa syvin lihaskerros ja aktivoida näitä lihaksia. Harjoitteet liittyvät hengitykseen ja ryhtiin.

Vääränlaisella treenillä saa aikaan enemmän harmia. Esimerkiksi lankuttaminen on kiellettyjen liikkeiden listalla.

Vauhkosen mukaan tärkeää on myös hyvä ryhti.

– Jos keho on jatkuvasti virheasennossa, se ei voi korjata itseään. Aina kun korjaat selän asentoa, edesautat erkauman palautumista.

Vauhkonen neuvoo aloittamaan näillä kolmella harjoituksella:

1. Lantionpohjan tunnistaminen ja oikea aktivaatiosuunta

Lantionpohjan oikea aktivointi on monelle vaikeaa, joten siksi on hyvä lähteä liikkeelle lantionpohjan tunnistusharjoituksilla.

Kun käyt seuraavan kerran vessassa, koeta pysäyttää virtsasuihku kerran. Jos pysäytys onnistuu, osaat aktivoida lantionpohjan lihaksesi.

Toisessa harjoituksessa asetu koukkuselinmakuulle, eli polvet ovat koukussa ja jalkapohjat maassa. Asettele lanneranka neutraaliin asentoon. Tämä on tärkeää, sillä se vaikuttaa lantionpohjan aktivaatioon.

Aseta sormi emättimen ja peräaukon väliin, välilihalle. Voit ajatella lähentäväsi istuinluita, häpy- ja häntäluuta kohti toisiaan ja imaisevasi niitä kohti rintakehää tai kohdistaa ajatukset peräaukon ympärille ja supistaa peräaukon suuta suppuun, kuin pidättäisit ilmaa.

Sormea vasten pitäisi tuntua, kuinka väliliha vetäytyy sisäänpäin lantionpohjaa aktivoitaessa ja työntyy sormia vasten rentouttaessa. 

2. Lantionpohjan ja syvän poikittaisen vatsalihaksen yhteys

Käy koukkuselinmakuulle. Asettele lanneranka neutraaliin asentoon. Uloshengityksellä aktivoi lantionpohjaa: ajattele supistavasi peräaukkoa suppuun ja vetäväsi kohti häpyluuta kevyesti. Selän asento ei muutu. Tunne, miten vatsan peitteet vetäytyvät kohti vatsan keskilinjaa ja kohti rintaa. Pidä hengitys mahdollisimman kevyenä. Sisäänhengityksellä rentouta lantionpohja ja vatsan peitteet. 

Aktivoi lantionpohjaa niin kevyesti, että sormilla kokeilemalla ei tunnu pinnallisten vatsalihasten jännittymistä. Jos aktivaatio on liian voimakas, pinnalliset vatsalihakset aktivoituvat ja syvin kerros jää uinumaan.

Lisää tähän vielä palleahengitys: Hengitä sisään kohti ylävatsaa ja kylkien sivu- ja alaosia, anna rintakehän laajentua. Uloshengityksellä, aktivoi lantionpohja. Tunne, miten kylkikaaret painuvat kasaan ja vatsan peitteet liukuvat kohti keskilinjaa.

Toista 10 kertaa, 2–3 kertaa päivässä, enintään 5 päivänä viikossa.

3. Lantionpohjan kestovoima

Aktivoi lantiopohja kevyesti, jätä pitoon ja hengitä 3–5 sekuntia. Tee 3 x 10 toistoa, 3–4 kertaa päivässä. Kokeile aktivointia eri asennoissa, kuten koukkuselinmakuulla, istuen, kyljellään ja aikaa vähitellen pidentäen.

Kun nämä liikkeet sujuvat, ota mukaan videon liikkeet.

Talviunilta herännyt juoksija saattaa jo ensilenkeillä juosta itsensä sohvakuntoon. Listasimme tyypillisimmät juoksu- ja rasitusvammat, sekä tehovinkit niiden selättämiseen.

Aurinkoinen keli ja sulat kadut houkuttelevat lenkkipoluille keväällä. Juoksu on erinomainen laji lähes jokaiselle, sillä sen aloittaminen on helppoa ja ilmaista eikä katso aikatauluja. Lisäksi juoksutreeni kohottaa peruskuntoa nopeasti, vähentää stressiä ja kohottaa mielialaa.

Varomaton vasta-alkaja voi kuitenkin tuntea nahoissaan myös lajin huonot puolet. Ensilenkkien aikana syntyvät juoksuvammat tappavat loppukesän lenkkimotivaation takuuvarmasti.

Juoksuvalmentaja Aki Nummelan mukaan aloittelevan lenkkeilijän on syytä ottaa huomioon nämä tyypillisimmät juoksuvaivat, jotta harrastus lähtisi liikkeelle jouhevasti:

PENIKKAVAIVAT

Moni aloitteleva lenkkeilijä kärsii rasitusvammasta nimeltä penikkatauti. Se on yksi yleisimmistä vaivoista, joista liki jokainen juoksija kärsii jossain vaiheessa. Penikkataudiksi kutsutaan sääriluun sisäreunan kipua, joka säteilee noin 3–8 sentin alueella. Tavallisesti ensin kipeytyy vain toisen jalan penikka. Jos sitä ei hoideta, kipu yltyy ja toisenkin jalan penikka kipeytyy. Hyvä ensiapu penikkataudin akuuttivaiheessa on kylmähoito. Säären ja pohkeen hieronta parantaa alueen aineenvaihduntaa.

LIHASKIPU

Lihaskipu vaivaa jokaista lenkkeilijää jossain vaiheessa, ja kesän ensimmäinen lenkki tuntuu taatusti lihaksissa. Esimerkiksi pohkeet sekä etu- ja takareidet jumiutuvat helposti. Lihaskipua ei kannata säikähtää, sillä se katoaa venyttelemällä muutamassa päivässä.

ÄRTYNEET AKILLESJÄNTEET

Rasituksessa akillesjänteet ärtyvät nopeasti ilman huoltoa. Akillesjänteen ja sitä ympäröivien kudosten tulehdusten aiheuttamat kivut vaivaavat usein juoksijoita. Oireiden ilmaantuessa harjoittelua tulisi keventää tai korvata rasittava juoksutreeni jollain muulla.

POLVIVAIVAT

”Juoksijan polvi” on valitettavan tuttu käsite monille hölkkääjille. Kun polvet ovat jo valmiiksi kehon heikko kohta, vauhdikas juoksuharrastuksen aloittaminen altistaa ne kovalle rasitukselle. Säännöllisellä venyttelyllä polvivaivat saa talttumaan. Erityisen tärkeitä ovat reiden ulkosivun ja pakaroiden venytykset. Mikäli venyttely tai lepo ei auta, kipeää polvea kannattaa käydä vilauttamassa fysioterapeutille tai lääkärille.

JALKAPÖYTIEN JA -POHJIEN KIVUT

Juoksijan jalkapöydät ja jalkapohjat vetävät helposti kireiksi. Lenkkarit ovat lenkkeilijän tärkein varuste, joten ne kannattaa valita huolella. Mikäli vaivat eivät mene levolla ohi, käy tutkituttamassa jalkateriesi ryhti ja pidä huolta siitä, että juoksukenkiesi tuki ja vaimennukset ovat kunnossa.

Maltti on valttia

Nummelan mukaan tavallisin virhe on aloittaa juoksuharrastus liian kovaa ja innokkaasti. Jos edellisestä lenkistä on pitkä tauko, paikat kipeytyvät takuuvarmasti. Alussa lenkkeily kannattaa aloittaa kävelyvauhdilla, ja lisätä sitten vauhtia kunnon mukaan. Jalat pitää totuttaa iskuun säännöllisellä treenillä.

Juoksulihasten vahvistaminen ja tekniikan hiominen ehkäisevät rasitusvammoja hyvin. Monipuolinen kuntoliikunta auttaa alkukankeudessa. Nummelan mukaan tervettä kipua täytyy oppia myös sietämään. Lenkkeilyn aloittaminen vaatii kärsivällisyyttä, jotta keho tottuu lisääntyvään rasitukseen. Oman kehon kuuntelu on tärkeintä.

Mikäli vammoja ilmaantuu, treeniä pitää keventää hyvissä ajoin isompien vahinkojen välttämiseksi. Säännöllinen hieronta on hyväksi, mutta kotonakin juoksuvammoja voi hoitaa. Tehokeinoja ovat ahkera venyttely ja foam roller -rullailu.

– Loukkaantuneena pitää ottaa hetki iisisti, ennen kuin voi suunnata uuteen nousuun.

Tuore tutkimus vahvistaa, että ruuan skippaaminen ennen liikkumista johtaa parhaaseen rasvanpolttoon.

Tyhjällä vatsalla pururadalle vai puuro lisäpotkuksi? On ikuisuuskysymys, kannattaako ennen treeniä haukata mitään vai vetää lenkkarit jalkaan heti sängystä noustessa. (Ja kun sinne lenkille pääsee, treenistä kannattaa ottaa kaikki tehot irti, esimerkiksi näillä helpoilla keinoilla.)

Amerikkalainen Bathin yliopisto uskoo saaneensa vastauksen aamupalapulmaan. Sen tutkimuksen mukaan on yksinkertaisesti niin, että poltat enemmän rasvaa, jos et ole syönyt ennen urheilemista.

Tutkimusryhmä testasi teoriaansa ryhmällä ylipainoisia miehiä. Ensimmäisellä testauskerralla miehet kävelivät tyhjällä vatsalla tunnin ajan puolitehoisesti. Sen jälkeen testiryhmä tankkasi runsaskalorisen ja -hiilihydraattisen aamupalan ja käveli uudestaan tunnin ajan.

Tutkittavilta otettiin verinäytteet molemmilla kerroilla ennen ja jälkeen liikkumisen. Näytteistä löytyi merkittäviä muutoksia rasvakudoksissa. Muutokset verikokeissa osoittivat, että kun harrasti liikuntaan ennen aamupalaa, keho käytti aineenvaihduntaan polttoaineekseen kehoon varastoitunutta rasvaa, koska sillä ei ollut käytössään aterian hiilihydraatteja.

Syöminen puolestaan vaikuttaa kehon rasvakudoksen toimintaan. Koska aterian jälkeen rasvakudoksella riittää töitä ruuan kanssa, ei liikkuminen saa silloin yhtä tehokkaasti aikaan muutoksia kudoksessa.

– Tämä tarkoittaa sitä, että paasto ennen treeniä polttaa paremmin rasvaa, ja voi olla pidemmällä aikavälillä terveellisempää, kertoo tutkimuksen kirjoittaja Dylan Thompson.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että teoriaa testattiin vain kymmenellä miehellä ja tutkimus mittaa vain aamiaisen ohittamisen vaikutukset.