Mikä muuttuisi, jos päättäisi joka päivä ilahduttaa ainakin yhtä ihmistä? Me kokeilimme ja nyt haastamme sinutkin. Miten voisit tehdä ystävän, naapurin, työkaverin tai tuntemattoman päivästä piirun paremman? Jaa hyvä tekosi tunnisteella #yksitekopaivassa.

Oletko antaja vai ottaja?

Onko yleisin ajatuksesi siis: Mitä voin tehdä hyväksesi?

Vai: Mitä voit tehdä hyväkseni?

Organisaatiopsykologi Adam Grant kehottaa suositulla Ted talk -nettivideolla kaikkia esittämään itselleen tuon kysymyksen. Otin haasteen vastaan.

Kenties olen – kuten suurin osa vaikuttaa olevan – miksaaja, joka tekee vastapalveluksia. Annan, kun saan.

– Sehän näyttää turvalliselta tavalta elää elämä. Mutta onko se antoisin? professori Grant kysyy.

Tutkittuaan useita yhteisöjä Grant huomasi, että itsekeskeiset ottajat tai palveluksia laskevat miksaajat eivät pärjää parhaiten, vaan huipulta löytyvät antajat, jotka omien toimiensa ohessa haluavat auttaa muita eteenpäin.

”Täytyy vain löytää ne pienet tavat, joilla on suuri merkitys muille.”

– Salainen ase ovat viiden minuutin palvelukset. Ei tarvitse olla Äiti Teresa tai Gandhi ollakseen antaja. Täytyy vain löytää ne pienet tavat, joilla on suuri merkitys muille.

Periamerikkalaiseen tapaan Grant puhuu töissä menestymisestä, mutta pyyteettömiä ”viiden minuutin palveluksia” voi soveltaa myös muuhun elämään. Grant toivoo, että maailmassa olisi enemmän antajia. Jos sellainen ei jo ole, sellaiseksi voi tulla. Päätin paneutua tehtävään seitsemän päivän ajan.

Laskiaispullan hinnalla läheisyyttä

Grantin mukaan viiden minuutin palvelus voi olla vaikka se, että saattaa yhteen kaksi ihmistä, joista voisi olla toisilleen hyötyä tai iloa. Hän muistuttaa, että parhaat palvelukset eivät maksa tekijälleen mitään, mutta ne voivat muuttaa toisen elämän. Kymmenen vuotta sitten tein jättipalveluksen järjestämällä hetken mielijohteesta sokkotreffit ystävälleni ja silloiselle työkaverilleni. Varmasti ihmisiä voisi tutustuttaa tiuhemminkin!

Ystävystyin hiljattain ystäväni ystävän kanssa. Löysimme toisemme elämäntilanteessa, jossa kaipasimme molemmat lohtua. Sain muistutuksen siitä, että pieniä juttuja ei pidä väheksyä. Pelkkä tekstiviesti voi ilahduttaa enemmän kuin arvaatkaan.

Kivuusviikkoni ensimmäisenä päivänä sunnuntaina tein ystävälleni aamiaista. Tuntui mukavalta tarjota toiselle pientä luksusta; vaahdottaa kahvimaito, paistaa croissantit. Sehän on tapa osoittaa, että pidän hänestä ja olen kiitollinen ystävyydestämme. Tutkiskelin motiivejani: tein kaiken pyyteettömästi, en vastapalveluksen toivossa.

Toki voi väittää, että puuhailin aamiaista myös itsekkäistä syistä, ostin sillä kiintymystä. Mitä sitten? On ok haluta olla tyyppi, jonka seurassa viihdytään. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että toisten huomioiminen lisää omaakin onnellisuutta. Tässähän ei ole tarkoitus tulla marttyyriksi vaan lisätä kaikkien elämänlaatua. Grantin mukaan antajat saavat kaikenlaisia bonuksia, esimerkiksi laajemmat sosiaaliset verkostot.

Maanantaina vein työkaverillekin laskiaispullan, joka kohotti kahvituokiomme asteen normiarjen yläpuolelle. Olen itsekin saanut silloin tällöin vastaavia pikku yllätyksiä. Aina rinnassa läikähtää ilo siitä, että joku on ajatellut hetken juuri minua. Jos näin pienillä teoilla saa toisen tuntemaan itsensä erityiseksi ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikö kannattaisi muistaa tehdä niitä säännöllisesti? Tyhmää olla tekemättä.

Kehu selän takana ja edessä

Tiistaina aamuratikassa törmäsin tuttuun, jota en ole nähnyt aikoihin. Hän työskentelee hyvän ystäväni kanssa, joka on juuri aloittanut uudessa, vaativassa tehtävässä. ”Hyvin se vetää”, tuttuni kommentoi.

Kun myöhemmin tapasin kyseisen ystäväni, mainitsin ratikassa kuulemani kehut. Ystäväni silmiin syttyi loiste tai kasvoille levisi hymy. Joka tapauksessa oli ilmiselvää, että ohimennen välittämäni kannustus osui. Ei vaadi paljon vaivaa valaa toiseen ripaus uskoa. Miksi jättäisin tilaisuuden käyttämättä?

Ei vaadi paljon vaivaa valaa toiseen ripaus uskoa.

– Uskon, että merkityksellisin tapa menestyä elämässä on auttaa muita menestymään. Jos saamme tämän uskomuksen leviämään, voimme kääntää paranoian pronoiaksi, Grant sanoo videolla.

Pronoia on vainoharhaisuuden vastakohta, sitä, että uskoo toisista hyvää.

– Pronoia on uskoa, että muut ihmiset juonittelevat sinun hyväksesi. Että he selkäsi takana hehkuttavat sinua. Haluan elää sellaisessa maailmassa ja toivon, että autat sen maailman luomisessa, Grant vetoaa.

Olisi helppo kuitata toive haihatteluksi, mutta ratikkaesimerkki muistutti, että maailmaa voi tosiaan muuttaa kehu kerrallaan. Voisi vaikka ottaa tavaksi möläyttää kehun ääneen aina, kun ajattelee jostakin hyvää. Se on myös mainio testi: olenko tyyppi, joka ajattelee usein hyvää toisista.

Tee ovitesti

”Missäs olet ollut, kun ei ole näkynyt?”

Lähileipomoni myyjän kysymys ilahdutti. En varsinaisesti ole aamuihmisiä, mutta jokin aika sitten päätin, ettei se ole hyväksyttävä syy murjottaa muille. Otin tavakseni sanoa noutokahvini myyjälle iloisesti hyvää huomenta, jutustella tovin vaikka säästä ja toivottaa poistuessani kivaa päivää. Saan aina vastatoivotuksen hymyn kera. Näin helposti olen saanut aamuistani miellyttävämpiä. Tunne on ilmeisesti yhteinen, koska viikon poissaoloni oli pantu merkille.

Tuota kaikkea voisi tietysti pitää itsestään selvänä käytösmallina. Jostain ihmeen syystä elämme kuitenkin maailmassa, jossa vieraiden ystävällisyys tuppaa olemaan niin harvinaista, että se jopa hätkähdyttää. Leveästi hymyilevään tuntemattomaan törmätessään huomaa ajattelevansa kuin poikkeusyksilöstä: ”Olipas siinä mukava ihminen!” Ystävällinen bussikuski on uutisen arvoinen tapaus, mutta toisaalta Helsingin Sanomien testin mukaan yli 250 matkustajastakin vain 36 moikkasi kuskia ääneen.

Grant muistuttaa, että ihmisestä voi päätellä paljon sen perusteella, miten hän kohtelee muita, vaikkapa tarjoilijoita. Voi myös tehdä ovitestin. Oletko tyyppi, joka antaa oven pamahtaa kiinni takana tulevan naaman edessä?

On olemassa heitäkin, jotka vilkaisevat olkansa yli ja jäävät pitämään ovea auki. Aika kiva tapa noteerata kanssaihmiset. Ei tarvitse ryhtyä kokopäiväiseksi portsariksi, mutta välinpitämättömyyden sijaan voi valita kohteliaisuuden. Jos ei ole syntymälahjakas toisten huomioimisessa, kannattaa kokeilla, mitä tällaisesta tietoisesta päätöksestä seuraa. Riski ainakin on olematon!

Todellinen testi: Vihdo minut!

Kivuusviikkoni aikana ehdin toteuttaa viisivuotiaan kummityttöni toiveen keppihevosesta ja auttaa kahdeksankymppistä sukulaistani tietotekniikkapulmissa. Sain iloita lapsen vilpittömästä riemusta ja seniorin kiitollisuudesta –  sekä siitä, että hallitsin hermoni selittäessäni samaa nettiasiaa yhä uudelleen.

Uskon teoriaan, jonka mukaan ilo voimistuu, kun siihen alkaa kiinnittää enemmän huomiota. Kun ottaa tietoisesti tehtäväkseen ilahduttaa muita, omakin elämä kevenee. Viikko tuntui keskimääräistä onnellisemmalta ja ihmiset läheisemmiltä. Antoisa tapaa elää, kuten Grant sanoisi. Ehkä tällainen teemaviikko oli paikallaan ennen kaikkea siksi, että arjen tohinassa muistaisi pienten tekojen suuren arvon.

Viikko tuntui keskimääräistä onnellisemmalta ja ihmiset läheisemmiltä.

Tositestiin jouduin vasta lauantaina yleisessä lenkkisaunassa.

Kanssamme saunoi erikoislaatuinen mies. Hän pötkötti ylälauteella pipo päässä ja pyysi palvelusta: voisimme varmasti vihtoa hänet tuolla tammenlehvävihdalla! Olisi kuulemma rentouttavampaa, kun ei tarvitsisi jännittää omia lihaksiaan.

”Joku hullu”, ajattelin heti.

Kiusaannuin, mutta ystäväni hoiti homman rennosti vitsaillen.

Mitä opin? Mitään kamalaa ei väistämättä tapahdu, vaikka suhtautuisin vähemmän ryppyotsaisesti ihmisiin ja heidän outouksiinsa. Elämästä voi jopa tulla piirun hauskempaa. Ainakin saattaa saada hyviä juttuja kerrottavaksi.

Osallistu haasteeseen

Miten sinä voisit tehdä ystävän, naapurin, työkaverin tai tuntemattoman päivästä piirun paremman? Tai mitä hyvää sinulle on tehty: Kolasiko naapuri pihanne? Tarjosiko joku kahvit? Kehuiko pomo?

Jaa hyvä tekosi sosiaalisessa mediassa, kuten Instagramissa tai Twitterissä, tunnisteella #yksitekopaivassa.

Voit kertoa omista tai toisten teoista myös alla olevassa kommentointikentässä. Teemme niistä myöhemmin juttua.

Neurologin mukaan päänsärkydiagnoosia ei pidä tehdä hartiakipujen perusteella. 

Lähes jokainen meistä kokee joskus päänsärkyä. Vanne kiristää päätä, silmän takana juilii ja särky jyskyttää ohimolla. Päänsäryn oireet ovat moninaiset, mutta niin ovat syntysyytkin. Terveyskirjaston mukaan päänsärky voi johtua esimerkiksi lihaksista, aivokalvoista, poskionteloista, verisuonista tai hampaista.

Osa päänsärkyä kokevista kärsii itse asiassa migreenistä. Päänsärkyjä on tunnistettu yli 200 erilaista, mutta migreeni on yleisin lääkärin apua vaativista päänsäryistä.

Neurologi Markku Nissilän erityisalaa ovat migreeni ja muut päänsäryt. Hänen mukaansa migreenidiagnooseja annetaan Suomessa kitsaasti, vaikka migreeni ei suinkaan ole harvinainen. Yli 90 prosenttia päänsäryn takia lääkäriin hakeutuneista kärsii migreenistä.

– Kun päänsärkyä diagnosoidaan, ajatellaan usein, että ensin pitää miettiä kaikki muut vaihtoehdot, ja migreeni on viimeinen diagnoosi, johon päädytään, Nissilä sanoo.

Neurologi vastaa kuuteen kysymykseen

1. Mistä erottaa migreenin ja muun päänsäryn?

– Jos päänsärky on sellaista, että sen takia tulee sairauspoissaoloja tai joutuu perumaan sosiaalisia menoja, ensimmäisen ajatuksen pitäisi olla, että kyseessä on migreeni.

– Seuraavat oireet liittyvät vain migreeniin: pahoinvointi ja oksentelu, säryn tuntuminen sykkeen mukana ja säryn paheneminen arkiaskareista, kuten portaiden nousemisesta. Pahoinvoinnin sijasta tai lisäksi migreeniin voi liittyä valo- ja ääniherkkyyttä. Sykkeen mukana tuntuva ja oksentelua aiheuttava päänsärky on migreeniä, vaikka särky olisi lievääkin.

”On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle.”

– Muista päänsäryistä hyvin yleinen on tensio- eli jännityspäänsärky. Sen tunnusmerkki on lievä särky, joka ei estä tekemästä asioita.

2. Hartiat ovat ihan jumissa. Johtuukohan päänsärkyni vain siitä?

– Ei. On yksi suomalaisen terveydenhuollon suurimmista virheistä, kun kuvitellaan, että hartiaseudun vaivat ovat selitys päänsärylle. Muualla maailmassa ei ajatella näin.  

– Jos päänsärystä tehdään diagnoosi sillä perusteella, että niska-hartiaseudun lihakset aristavat, tuloksena on yleensä väärä diagnoosi. Migreenistä kärsivillä on kyllä muita useammin hartiavaivoja ja migreenikohtaus voi tuntua myös niskassa sekä hartioiden yläosassa, mutta se ei tarkoita, että migreeni johtuisi jumiutuneista hartioista.

3. Kuinka yleinen migreeni on?

– Noin joka kymmenes on saanut viimeisen vuoden aikana migreenikohtauksen. Jossakin vaiheessa elämäänsä migreenistä kärsii joka kolmas nainen ja 17 prosenttia miehistä.

– Migreenikohtaukset ovat sairautta, mutta migreeni on myös ominaisuus, johon liittyy se, että säätelyhermosto reagoi herkemmin kuin muilla. Siksi migreeni-ihmisillä on muita useammin kylmät kädet ja jalat, ärtynyt paksusuoli ja matala verenpaine.

”On legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä.”

4. Miksi naisilla esiintyy enemmän migreeniä kuin miehillä?

– Naisilla ja miehillä on yhtä paljon migreenille altistavia geenejä, mutta naisilla murrosiässä alkava hormonikierto on niin voimakas ärsyke, että naisilla esiintyy tuplasti enemmän migreeniä kuin miehillä. Hormoneiden takia migreeni tulee esiin niilläkin naisilla, joilla geneettinen kuorma on aika pieni.

5. Seuraavatko migreenikohtaukset loppuelämän, jos niitä kerran alkaa saada?

– Saattavat seurata. Migreeniä voidaan kuitenkin hoitaa sekä ennaltaehkäisevillä että kohtauslääkkeillä. Täsmälääkkeet migreeniin tulivat markkinoille 1990-luvun alussa, ja sen jälkeen ei ole tapahtunut oikein mitään – kunnes ensi vuonna markkinoille tulevat ensimmäiset biologiset migreeninestolääkkeet. Niitä pistetään suoneen kerran kuukaudessa. Kokeissa havaittiin, että neljännes koehenkilöistä pääsi migreenistä kokonaan eroon biologisilla lääkkeillä.

– On ihan legendaa, että migreeni loppuisi aina viisikymppisenä. Vaihdevuosien kohdalla migreeni loppuu joillakin, mutta joillakin se pahenee.

6. Voiko migreeniä helpottaa muuten kuin lääkkeillä?

– Joillekin voi riittää kylmällä hautominen ja joillekin, varsinkin lapsille, toimii nukahtaminen. Aikuinen voi tarvita lääkkeen ja nukahtamisen, jotta kohtaus menee ohi.

Työpäivän osittainen seisominen todella auttoi lihasjumeihin, noidannuoleen ja lisäsi vireystasoa.

Toimistotyöläinen, joko seisot työpäivän aikana?

Kannattaisi ainakin kokeilla! Sanotaan, että istuminen on uusi tupakka. Se lihottaa ja voi aiheuttaa sydänongelmia ja jopa syöpää. Mashable uutisoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksan tunnin työpäivää tekevän toimistotyöläisen tulisi seistä kaksi tuntia ja totuttelujakson jälkeen jopa neljä tuntia päivässä.

Myös fysioterapeutti Riikka Ilmevalta Virkisteristä kehottaa taukojumppaamaan ja seisomaan osan työpäivästä. 

– Seisoessa asentoa ylläpitävät lihakset aktivoituvat ja energiankulutus kasvaa. Seisominen myös aktivoi hermostoa, eli se aktivoi myös vireystilaa. Myös aineenvaihdunta tehostuu, ja tutkimusten mukaan seisoen töitä tekevillä on kapeampi vyötärönympärys kuin istujilla. Seisominen hillitsee jopa nälän tunnetta, Riikka Ilmivalta kertoo.

Pakkohan sitä oli kokeiltava!

MILLAISTA SE OLI?

Toimituksemme kaksi pari-kolmekymppistä työkaverusta, Venla ja Hertta, nousivat seisomaan kuukauden jokaisena työpäivänä noin kymmeneksi minuutiksi kerran tunnissa. 

23-vuotiaan Venlan liikuntarutiinit katkesivat kesän alkaessa kuin seinään muuton ja uuden työn myötä. 

– En ole koskaan halunnut tehdä liikunnasta pakkoa, joten kieltäydyin tuntemasta asiasta huonoa omatuntoa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun niskani lakkasi kääntymästä kokonaan sivulle, tajusin, että jotain olisi pakko tehdä, hän kertoo.

Venla varasi ensiavuksi ajan hierojalle, mutta halusi lisätä aktiivisuutta myös tavallisiin työpäiviin. Hän päätti seistä jokaisena työpäivänä noin 10 minuuttia kerran tunnissa. 

”Enää en voisi kuvitella istuvani koko työpäivää.” 

Toinen testaajista, 32-vuotias Hertta harrastaa säännöllisesti esimerkiksi uimista, kotijumppaa ja kävelyä, mutta sai siitä huolimatta niin pahan noidannuolen, että ei pystynyt viikkoon tekemään töitä istuen. Ensimmäisen viikon ajan hän seisoi jopa palavereissa, sillä selkä ei yksinkertaisesti kestänyt istumista. Aloitusviikon jälkeen myös Hertta seisoi vähintään kymmenen minuuttia kerran tunnissa.

– Vaikka selkään sattui, en jäänyt sairauslomalle, koska olin kuullut, että noidannuoli voi pahentua maatessa. Seisten työskentely kannatti, sillä kipu lähti kokonaan viikossa. Kahdeksan tunnin päivittäisen seisomisen kesti, kun välillä venytteli ja käveli ympäriinsä.  

TULIKO TULOKSIA?

Keskittymistä ja luovuutta vaativan työn tekeminen seisoen oli aluksi yllättävän haastavaa.

– Jo muutaman minuutin jälkeen nojasin huonoryhtisenä työpöytää vasten, paino vain toisen jalan päällä. Koska hyvä työasento vaati jo itsessään pientä keskittymistä, huomasin, että haastavat ja paljon ajattelua vaativat tehtävät onnistuivat paremmin istuen. Otin kuitenkin tavaksi nostaa työpöydän seisomakorkeuteen aina sähköposteja lukiessani ja tehdessäni muita rutiinitöitä, Venla kertoo.

Kroppa tottui seisomiseen jo muutamassa päivässä. Kuukauden jälkeen seisomisen aikaansaama muutos hyvinvointiin oli yleisen aktiivisuuden lisääntyminen.

”Pian työtuolilta teki automaattisesti mieli nousta liian pitkän istumisen jälkeen.”

– Seistessäni huomasin usein myös venytteleväni, pyöritteleväni hartioitani ja vaihtavani asentoa. Seisomiseen myös tottui, ja pian työtuolilta teki automaattisesti mieli nousta liian pitkän istumisen jälkeen, Venla kertoo.

– En voisi edelleenkään työskennellä pelkästään seisten, mutta aion ehdottomasti jatkaa kokeilua. Työasennon vaihtaminen kesken päivän piristää, eikä niska- ja hartiaseutukaan ole enää jumiutunut samalla tavalla.

Myös Hertta huomasi, että seisominen silloin tällöin teki aktiivisemmaksi: seistessään hän pyöritteli hartioitaan, venytteli ja teki toimistossa pieniä kävelykierroksia.

– Enää en voisi kuvitella istuvani koko työpäivää. Noidannuoli häipyi viikossa, ja istumisesta aiheutuvat lihasjumit ovat pysyneet poissa. Olo on ollut muutenkin energisempi. Jos vaikka iltapäivällä tuntee, että olen tauon tarpeessa, istumaan nousu tai pieni kävelykierros toimistossa virkistää paitsi kropan, myös mielen.

Fysioterapeutti Riikka Ilmivalta ei ihmettele tuloksia.

– Seisominen on kokonaisvaltaista. Tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin lisäksi se parantaa iloisuutta, onnellisuutta ja tyytyväisyyden tunnetta. On viitteitä, että työn hallinnan tunteetkin lisääntyvät, Riikka sanoo.

Liikunta on lääke myös selkävaivoihin.

– Selkäkipuiset voivat seistä paremmin kuin istua, sillä selkä on seistessä paremmassa asennossa ja paine jakautuu tasaisemmin. Usein noidaanuolessa liike auttaa laukaisemaan lihassapasmin.

Fysioterapeutti Riikka Ilmivallan vinkit töissä seisomiseen:

  1. Tauota istumista ja vähennä staattista paikallaanoloa. Jos haluat minimoida istumisen haittoja, sinun tulee nousta seisomaan minimissään puolen tunnin välein vähintään minuutiksi.
  2. Seiso vatsa kiinni työpöydässä niin, että kyynärpää on suorassa kulmassa ja tietokoneen näyttö on yläreunan silmien tasalla.
  3. Hyvässä perusasennossa paino on tasaisesti molemmilla jaloilla ja keskivartalossa on hyvä kannatus. Mikään staattinen asento ei ole hyväksi pidemmällä aikavälillä, joten vaihtele painoa puolelta toiselle ja nostele jalkoja.
  4. Parhaissa seisomakengissä on pehmeä ja paksu pohja, ja niissä on hieman korkoa. Lättänät ballerinat ja korkeat korkokengät eivät ole parhaita seisomiseen.
  5. Kuuntele omaa kroppaa. Kropat ovat erilaisia, joten kestämme seisomista varsinkin aluksi eri tavoin. Jos olet istunut koko työurasi, aloita seisominen omien tuntemusten mukaan.
  6. On hienoa, jos pystyt seistä puolet työpäivästä, mutta seisomisesta ei tarvitse tehdä suoritusta. Kannattaa istua heti, kun selkä tai jalat väsyvät.
  7. Aktivoi kroppaa monipuolisesti myös työpäivän aikana: seiso, kävele välillä, venyttele, pyörittele lantiota ja hartioita.
  8. Jos sinulla ei ole ylös nostettavaa pöytää, voit tehdä läppärin alle korokkeen vaikka kirjoista tai laatikosta.
  9. Voit aktivoida kroppaa istumalla osan työpäivästä vaikka jumppapallon tai tasapainotyynyn päällä. Myös työtuoleja on erilaisia, kuten vaikkapa satulatuoleja.
  10. Jos työpaikallasi ei suhtauduta taukoliikuntaan ja seisomiseen myönteisesti, puhu asiasta esimiehen kanssa.

Ennen testiä epäilen: jaksanko halailla tyynyä joka yö?

Kunnollinen tyyny ja peitto. Niihin olen aina panostanut. Koska nukun mieluusti kyljelläni, niskatyyny on ollut ehdoton hankinta. Vieressä on hyvä olla myös tavallinen tyyny, sillä levottomana nukkujana käännyn helposti toiseen suosikkiasentooni, mahalleni.

Vatsallaan nukkuminen on kuitenkin kehon kannalta kaikkein raskain asento. Se myös tekee minut helposti turvonneen näköiseksi, koska nesteet kertyvät yön aikana kasvoihin ja esimerkiksi silmäpussit pullistuvat entistä suuremmiksi.

”Olen superlevoton nukkuja. Saatan vaihtaa asentoa minuutin välein.”

Unitestit ja -kotimittarit ovat todistaneet, että olen superlevoton nukkuja. Saatan vaihtaa asentoa minuutin välein. En kärsi mistään perussairauksista ja nukun yleensä seitsemän–kahdeksan tuntia. Olen huomannut viime aikoina, että alaselkäni saattaa olla huonosti nukutun yön jälkeen jäykähkö hetken. Ystävät ja fysioterapeutit ovat monesti suositelleet vartalotyynyä.

Asentotyyny. Lisätyyny. Halityyny. Poikakaverityyny. Rakkaalla petikaverilla, vartalotyynyllä, on monta nimeä. Vartalon pituisia tyynyjä on ollut markkinoilla jo vuosia. Tänä vuonna työfysioterapeutti Jenni Ahopelto julkaisi kirjan Paranna untasi – opas nukkumisergonomiaan, jossa hän hehkutti vartalotyynyn hyötyjä. Tyynyn avulla muun muassa vartalon kuormitus jakautuu laajemmalle alueelle eikä keho lysähdä niin helposti patjaa vasten.

– Väitän rohkeasti, että jos kaikki työikäiset suomalaiset käyttäisivät ergonomista asentotyynyä, vähenisivät työikäisten niska-hartiaongelmat, selkähaasteet sekä olkapäähaasteet merkittävästi. Työergonomiasta ja kuntoutumisesta saataisiin ehdottomasti parempaa hyötyä, Ahopelto sanoo kirjassaan.

Olen kuullut paljon hyvää vartalotyynystä, mutta en tiedä, miksi en ole aiemmin kokeillut sitä. Olen kyllä kotona laittanut tyynyn jalkojen väliin ja joskus kietonut osan peitostakin. Tyyny haarojen välissä auttaa lantiota ja vartaloa pysymään suorassa sekä vähentää alaselkään kohdistuvaa painetta. Mutta rauhattoman unikiereskelyni vuoksi tyynyt putoavat matkasta todella nopeasti.

Lue lisää! Nukutko kyljelläsi? Helppo tyynykikka tuo paremmat unet

Sitten testataan!

  1. Mikä? Kaupoista löytyy monenlaisia vartalotyynyjä. Halvimmat maksavat parikymppiä ja hintavimmat satoja euroja. Saattaa kuulostaa kalliilta hankinnalta, mutta olen maksanut myös parhaimmista niskatyynyistäni lähes 200 euroa – ja huomannut selkeän eron nukkumistyytyväisyydessäni.
    Tällä kertaa käytössäni on Familon Ergo Selkä -lisätyyny, joka maksaa 99 euroa.
    Puolittainen kylkiasento saa tukea vartalotyynystä. Kuva: Annakaisa Vääräniemi
    Puolittainen kylkiasento saa tukea vartalotyynystä. Kuva: Annakaisa Vääräniemi
  2. Miten? Lisätyynyn pituus on 1,5 metriä. Pöyhin siitä mukavan unikaverin asettamalla tyynyn toisen pään jalkojeni väliin ja halaamalla toista päätä. Kylkiasennon lisäksi vartalotyynyä suositellaan puolittaisessa kylkimakuuasennossa nukkuville, joiden toinen jalka on koukussa tyynyn päällä ja toinen suorassa vierellä.
    Hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä keholle ja aivoille. Onko tästä asennosta pakko liikkua mihinkään?
    Hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä keholle ja aivoille. Onko tästä asennosta pakko liikkua mihinkään?
  3. Mikä fiilis? Pari ensimmäistä yötä taistelen ja hikoilen tyynyni kanssa. Vartalotyyny tuntuu siltä, kuin puoli kehoani olisi peitetty superpaksulla peitolla. En halua luovuttaa, vaikka Ahopellon mukaan kaikki eivät totu vartalotyynyyn. Annan vartaloni hikoilla ja jatkan kuumia uniani – kunnes kolmannen yön jälkeen olen täysin rakastunut poikakaverityynyyni.
    Aamulla älypuhelimeeni yhdistetty unimittari kertoo, että nukuin koko vuoden rauhallisimman yön. Unenaikaisia liikkeitä oli todella vähän, ja heräänkin erittäin virkeänä 7,5 tunnin yöunien jälkeen. Samat kuviot ovat jatkuneet siitä lähtien: Nukahdan superonnellisena tyynyäni halaten. Rauhattomat unet ja aamujäykkyys ovat niin ikään poissa. Enkä enää hikoile – mikä saattaa johtua siitäkin, että sää on muuttunut syksyisemmäksi ja kotona on viileämpää.
    Tyynyni ei ole ihmeidentekijä, joka ratkaisee kaikki uniongelmani. Mutta se on tehnyt rauhattomasta nukkumisestani selvästi tasaisempaa ja syvempää. Nukahtaminenkin on jotenkin helpompaa, kun kroppa rentoutuu poikakaverityynyä halaten.

Kysely

Nukutko vartalotyynyn kanssa?

Lakoista voi valmistaa myös helposti hilloa. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Hilla, lakka ja suomuurain – rakkaalla marjalla on monta nimeä. Listasimme syyt, miksi soiden helmiä kannattaa ehdottomasti syödä.

1. Ne ovat pullollaan hyviä ravintoaineita

Lakka sisältää runsaasti esimerkiksi C-vitamiinia ja kuitua. Erityisesti C-vitamiinin lähteenä lakka on verraton.

2. Ne tekevät hyvää hipiälle

Hillan siemenet ovat täynnä öljyä, joka sisältää äärimmäisen terveellisiä monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lakan siemenöljyn on huomattu tekevät iholle varsin hyvää. Siksi sitä käytetään yleisesti myös kosmetiikkatuotteissa.

3. Ne taistelevat bakteereja vastaan

Lakka sisältää ellagihappoa, jonka arvellaan olevan hyödyksi suoliston bakteeritoiminnalle. Hallauutteeksikin kutsuttu happo hillitsee huonojen bakteerien kuten salmonellan kasvua suolistossa.

4. Ne voivat tuoda helpotusta vaikealle vatsalle

Lakkoja on käytetty vuosisatojen ajan hoitona esimerkiksi ripuliin, ummetukseen ja turvotukseen. Niiden sisältämä kuitu auttaa pitämään ruuansulatuksen kunnossa.

5. Ne hellivät sydäntä ja verisuonia

Hillat sisältävät paljon rautaa ja muita terveydelle tärkeitä mineraaleja. Lisäksi niissä on paljon hyviä rasvahappoja. Nämä ainekset tekevät hyvää verenkierrolle ja sydämelle.

6. Ne saattavat ehkäistä syöpää

Lakan vaikutusta ihmisen syöpäsoluihin on testattu Suomessa. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Kun ihmisen paksusuolisyöpäsoluja käsiteltiin taannoisissa tutkimuksissa lakkauutteella, syöpäsolujen liikkuminen hidastui.

7. Ne ovat käsittämättömän herkullisia!

Mikäs sen parempi syy syödä enemmän lakkoja. Lakat toimivat mainiosti sellaisenaan tai esimerkiksi jogurtin kera. Jos haluat sujauttaa soiden helmen jälkiruokaan, kokeile Kalle Palanderin suosimaa vaniljapannacottaa lakkasorberilla tai rukiista kääretorttua.