Vaellusreitti kulkee moninaisten maisemien läpi. Kuva: Shutterstock

Mitä jos tekisit ensi vuonna vähän toisenlaisen vaelluksen?

Euroopan pyhiinvaellusreiteistä kuuluisin, Pyhän Jaakobin reitti Santiago de Compostelaan, kerää jatkuvasti enemmän kulkijoita. Reissuun lähteäkseen ei tarvitse olla harras uskovainen; reitiltä voi hakea ihan vain fyysisiä haasteita.

Kolmesti Santiagoon kävellyt Irene Taurinen on lähtenyt tien päälle useammasta syystä.

– Ensimmäinen reissuni oli hengellisin. Mietin elämääni ja tulevaisuuttani. Toisella kerralla keskityin fyysiseen ponnisteluun sekä sosiaaliseen elämään muiden vaeltajien kanssa.

Tänä vuonna Taurinen vaeltaa Santiagoon aikuisen tyttärensä kanssa.

Muista nämä, kun lähdet matkaan:

1. Mistä alkuun?

Santiagon ensikertalaiselle Taurinen suosittelee niin sanottua ranskalaista reittiä eli Francésia. 750 kilometriä pitkän reitin kulkee noin kuukaudessa.

2. Paljonko rahaa pitäisi varata?

Päivässä kuluu noin 30 euroa ruokiin ja majoitukseen, lisäksi on syytä olla matkavakuutus.

3. Mikä on pyhiinvaelluspassi?

Passilla pääsee yöpymään pyhiinvaeltajille tarkoitettuihin paikkoihin, hostelleihin ja majataloihin, usein vapaaehtoista maksua vastaan. Leimatulla passilla saa todistuksen pyhiinvaelluksesta. Taurinen on hankkinut sen paikan päältä.

4. Milloin mennä?

Paras aika vaellukselle on kevät ja myöhäinen syksy.

Lisävinkkejä reissuun saat Facebookin Pyhiinvaellus-ryhmästä.

Euroopan pyhiinvaellusreittejä

1. Santiago de Compostela. Upea luonto ja arkkitehtuuri. Suosittu ja hyvin merkitty reitti. 769 km.

2. Pyhän Henrikin tie Nousiaisista Köyliöön. Helppo aloituskohde! 140 km.

3. Pyhän Olavin tie Oslosta Trondheimiin. 640 km.

4. Via Francigena Englannin Canterburysta Roomaan. Kävele vastaanottamaan paavin siunaus. 1 800 km.

5. Temppeliherrain reitti Ranskasta Jerusalemiin. Tositekijöille! 4 200 km.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Barcelonalainen taiteilija osoittaa, ettei raskausarpia tarvitse piilotella tai hävetä.

Kehopositiivisuuden puolesta puhuvat niin julkkikset kuin bloggaajatkin, jotta turha stressaaminen vatsamakkaroista tai lantion leveydestä jäisi viimein historiaan.

Viimeistään nyt myös raskausarvista murehtimisen voi unohtaa. Barcelonalainen taiteilija ja feministi Cinta Tort Cartró on nimittäin nostanut raskausarvet valokeilaan tekemään arpijuovista taidetta.

Refinery29-sivusto kertoo, että Instagramissa Zinteta-nimimerkkiä käyttävä 21-vuotias Catró maalaa naisten raskausarpia sateenkaaren väreillä ja ottaa heistä valokuvia.

Lue myös: Näin käy, kun alusvaatekuvissa näytetään raskausarpia ja oikeita naisia

Raskausarpitaide muistuttaa oivallisesti siitä, että arpijuovia on täysin turha hävetä. Niitä on nimittäin melkein kaikilla, eikä juovien synnylle voi oikeastaan mitään. 

Terveyskirjaston mukaan raskausarpia on kahdella kolmasosalla murrosikäisistä tytöistä ja yhdeksällä kymmenestä raskaana olleesta. Juovia syntyy, kun iho ei ehdi venyä esimerkiksi nopean pituuskasvun tai raskauden aikana riittävästi vaan sen sidekudos repeää.

Cartrón taiteessa juovat näytetään erityisen kauniina osana tavallista kehoa:

 

Obsérvalas, léelas, descúbrelas y ámalas. Estrías 💛💚❤️💜💙 Des de bien pequeñitxs nos hacen odiar todo aquello que tenemos en nuestro cuerpo e intentan constantemente que eliminemos todo aquello que para ellos no es normal: las manchas, las pecas, los pelos, y un sinfín de cosas más, y... las estrías. Las estrías son aquellas marcas que muchxs de nosotrxs tenemos en la piel. Me pasé años odiándolas e intentando encontrar una manera de eliminarlas, hasta que me dí cuenta que si no las aceptaba no me estaba aceptando a mi misma. Hace unos pocos años que he empezado a trabajar el amor propio y a aceptar y ver todo lo que hay en mi cuerpo. Aceptar todo esto es aceptar tus raíces, tu historia, todo lo que hay en él y, al fin y al cabo, aceptarte a ti misma. Las estrías son parte de nuestra esencia, nuestros momentos, de nuestras vidas, de nuestras historias y de nosotrxs. Son tan bellas que no se como a veces consiguen que las odiemos. Observarlas es terapéutico. No dejas que se metan con todo lo que tienes y todo lo que eres. Quererse es un acto revolucionario.

Henkilön ¿ Cinta Tort Cartró (@zinteta) jakama julkaisu

 

#estrías 💜💖❤💛💚💙 Cada unx de nosotrxs es diferente y, a la vez, cada cuerpo es de una forma u otra y tiene su propia esencia y energía. Hay muchos tipos de cuerpos, igual que hay muchos tipos de estrías. De eso me dí sobre todo cuenta el día que hice estas producciones. Pintando a Yacine, a Mònica y a Roser observé detalladamente su piel, la delicadeza que había en ella y, a la vez, la belleza y la esencia que estas escondían. Hay personas con más o menos estrías, con estrías muy gruesas, menos, o más o menos marcadas, y en esto, en la diversidad, hay la riqueza. Las estrías de Yacine me llamaron mucho la atención, pequeñitas, poco palpables a primera vista y verticales, era la aventura de descifrar todo lo que ellas escondían. Todos los cuerpos tienen (más o menos) manchas, pelos, pecas, estrías, curvas, rectas, heridas, arrugas... y todos son igual de válidos. Ya es hora de que empezemos a amar el nuestro porque, al fin y al cabo, esta es nuestra herramienta de comunicación con el mundo. Y si no nos gusta la herramienta que utilizamos para ello, dificilmente podremos sentirnos libres. Una vez más: quererse es un acto revolucionario. 💜

Henkilön ¿ Cinta Tort Cartró (@zinteta) jakama julkaisu

 

Mis estrías, mis raíces. Des de bien pequeñites nos hacen odiar todo aquello que tenemos en nuestro cuerpo e intentan constantemente que eliminemos todo aquello que para ellos no es normal: las manchas, las pecas, los pelos, y un sinfín de cosas más, y... las estrías. Las estrías son aquellas marcas que muchas de nosotres tenemos en la piel. Me pasé años odiándolas e intentando encontrar una manera de eliminarlas, hasta que me dí cuenta que si no las aceptaba no me estaba aceptando a mi misma. Hace unos pocos años que he empezado a trabajar el amor propio y a aceptar y ver todo lo que hay en mi cuerpo. Aceptar todo esto es aceptar tus raíces, tu historia, todo lo que hay en él y, al fin y al cabo, aceptarte a ti misma. Las estrías son parte de mi esencia, mis momentos, de mi vida, de mi historia y de mí. Son tan bellas que no se como a veces consiguen que las odiemos. Observarlas es terapéutico. No dejas que se metan con todo lo que tienes y todo lo que eres. Acéptate y quiérete (y mucho) #zintetaart #feminism #feminismo #ilustración #illustration

Henkilön ¿ Cinta Tort Cartró (@zinteta) jakama julkaisu

 

Kaamea tärinä iskee heti, kun vatsalihaksiin kohdistuu rasitusta. Mistä oikein on kyse? PT-fysioterapeutti vastaa.

Melkein kaikki joskus lihaskuntoaan treenanneet ovat kokeneet sen: tärinän, joka iskee jossain vaiheessa lihaskuntoliikettä. Joskus tärinä alkaa vasta viimeisillä tuskaisilla toistoilla, joskus taas jo silloin, kun oma maksimi tuntuu vielä häämöttävän kaukana.

Soitimme personal trainer ja fysioterapeutti Lina Björkskogille ja kysyimme, mistä ihmeestä tärinässä on kyse.

Mistä tärinä johtuu?

– Jos teet liikettä liian pitkään tai liike on sinulle liian vaikea tai uusi, lihaksesi kertovat tärisemällä, että tämä on niille uutta. Joka kerta kun teet liikettä, lihakset vahvistuvat ja tottuvat. 

Onko tärinästä haittaa?

– Ei oikeastaan. On ihan hyvä, että haastaa itsensä treenissä. Joka kerta ei kuitenkaan kannata treenata niin, että lihakset alkavat täristä.

Jos tärinä alkaa vaikkapa lankuttaessa, pitääkö lopettaa ja vaihtaa liike helpompaan?

– Voi hyvin jatkaa, pieni tärinä on ihan hyvästä.

Kertooko tärinä aina huonosta lihaskunnosta vai siitä, että tietty liike on uusi?

– Sekä että. Jos vaikkapa lankku on ihan uusi liike, tärinä voi alkaa jo kymmenen sekunnin kohdalla. Enemmän treenannut voi lankuttaa vaikka neljä minuuttia tärinöittä. 

 

Me Naiset testasi näyttelijä-terveysguru Gwyneth Paltrow’n nukkumishaasteen. Mitä kunnon yöunien viikosta jäi käteen?

  1. Sunnuntai
    Sunnuntaiaamuna tekisi mieli nukkua pidempään, mutta tulevan työpäivän lisäksi muistan yhtäkkiä: tänään alkaa nukkumishaasteeni. Sen mukaan minun olisi syytä olla illalla sängyssä jo puoli yhdeksän aikaan ja unessa yhdeksältä. En halua vaikeuttaa haasteviikkoni alkua nukkumalla liian pitkään. Siksi nousen ylös viiden jälkeen aamulla, jotta ehdin ennen työvuoroani tehdä myös kotihommia ja käydä kunnon kävelylenkillä koirani kanssa.
    Illalla työvuoroni jälkeen teen monen tunnin ulkoilun ja aktivoin sen päätteeksi koiraani koirapuistossa. Ehdin nippa nappa kahdeksaksi kotiin. Nautin iltapalan, käyn suihkussa ja olen pedissä puoli yhdeksän. Gwyneth Paltrow’n ohjeen mukaan sunnuntai–maanantaiyön unet nukutaan 21–06.
    Valoisana kesäiltana sängyssä mieleeni tulee, että osaankohan nukahtaa niin aikaisin. Olen vuorotyöläinen, jonka nukkumaanmenemiset ovat epäsäännöllisiä. Lisäksi nukun aivan liian vähän. Se näkyy arjessani välillä muun muassa turhana kiukkuna, energian puutteena ja väärän ravinnon puputtamisena.
    Paraneekohan elämänlaatuni tämän viikon aikana?
    Suosittelemme! Vuoden terveyshitti on puhdas nukkuminen – kokeile jo tänä yönä

     

  2. Maanantai
    Kellon pitäisi herättää kuudelta, mutta herään luonnostaan jo viiden jälkeen. Reilun kahdeksan tunnin unet riittävät. Unisovellukseni näyttää, että olen tavoittanut syvän unen jo alle vartissa, eli nukahdin sunnuntaina noin 20.40.
    Maanantai on vapaapäiväni ja touhuan koiran kanssa virkeänä lähes koko päivän, muun muassa ulkoillen seitsemän tuntia. Illalla kahdeksalta olen valmis iltapuuhiin. Gwyneth suosittelee juomaan yrttiteetä hunajalla.  Niitä ei kotoani löydy, joten nappaan banaanin ja raakapuuroa.
    Koirani ei näytä kovin tyytyväiseltä, kun kömmin taas puoli yhdeksän maissa sänkyyn. Se on tottunut menemään ulos vielä 22–23 aikoihin, mutta nyt sekin saa totutella uuteen rytmiin.

     

  3. Tiistai
    Monen mielestä tiistait ovat viikon rankimpia päiviä. Se on totta – varsinkin tällä viikolla. Herätykseni on tänään aikaisen aamuvuoron vuoksi kello 3.30. Nukahdin sovellukseni mukaan vasta noin 22.00:n jälkeen. Uneni ovat jääneet lyhyeksi, mutta kai niillä selvitään tämä päivä. Ja päivä menee nopeasti. Illalla en kyllä mitenkään ehdi Gwynethin aikatauluihin, joissa hampaidenpesu on kello 19.30, rentouttava podcast 20 ja nukkumaan 20.30. Olen noin tunnin myöhässä kaikesta ja skippaan vielä rentoutumisnauhoitteenkin. Pääsen sänkyyn 21.30, mutta saan unen päästä kiinni vasta kymmenen jälkeen.
    Kokeile itse! Kaikki osaavat meditoida! 4 toimivaa tapaa sinulle, jolta se ei muka luonnistu
     
  4. Keskiviikko
    Tänään tsemppaan ja aion mennä nukkumaan ajoissa. Todella ajoissa. Vaikka nukuin viime yönä seitsemän tuntia, sitä edeltävän yön univelka vielä painaa päälle. Teen pitkästä aikaa kotona iltalenkin jälkeen venyttelyjä, koska Gwyneth ”käskee”. Kuinka hyvältä ne tuntuvatkaan – pitää muistaa venytellä nyt säännöllisemmin! Pääni on tyynyssä 20.45, ja olen niin ylpeä itsestäni.

     

  5. Torstai
    Onneksi huomenna on perjantai! Se on ensimmäinen ajatukseni aamulla, kun herään viideltä, ilman herätyskellon pirinää. Moinen virkeys harmittaa, sillä koirakin vielä kuorsaa: olisimme voineet nukkua kuuteen saakka. Mutta kesäaamun kirkkaus puskee verhojen läpi ja takana on reilun kahdeksan tunnin unet, joten ehkä tämä tästä.
    Illalla olen vielä 19.30 koiraharrastuksissani enkä peiton alla, kuten Gwyneth suosittelee. Mutta heti kun saavun kotiin, käyn pikasuihkussa ja unohdan kaikki muut iltatoimet. Kello on 21.30 ja minä haluan jo nukkumaan, kun yleensä olen sängyssä vasta noin 23!

     

  6. Perjantai
    Jee, tänään alkaa viikonloppu! Yleensä perjantai on ollut viikon uneliain päivä, mutta tänään se ei tunnu vielä aamusta ainakaan siltä.
    Tänään Gwyneth olisi antanut valvoa kello 23 saakka, mutta toisin kävin.
    Illalla olen jo kello 19.00 jälkeen ihan poikki! Menen nukkumaan 19.30 ja laitan kelloni soimaan kello 23, jotta voin käyttää koirani vielä myöhäispissalla. Mutta kun kello soi, koira katsoo uneliaana ja minä käyn pesemässä kasvot sekä hampaat ja painun takaisin petiin.
    Lue myös! Puoli vuotta täydellisiä yöunia, kun luovuin kahdesta asiasta

     

  7. Lauantai
    Seitsemän päivää on kulunut ja mitä olen oppinut? Sitä minulla on aikaa miettiä illalla sängyssä, jossa olen jo kello 21.30.
    Ainakin olen saanut vahvistuksen siitä, että ihmisen unirytmi on 90 minuuttia. Jos en illalla ole nukahtanut kello 20.30–20.45, joudun odottelemaan seuraavaa mahdollisuutta unen saantiin kello 22 saakka. Aamulla heräämisaikani ovat niin ikään 90 minuutin syklissä: 3.30, 5.00 ja 6.30.
    Vuorotyöläiselle, koiraihmiselle ja perheelliselle nukkumishaaste on nimensä mukaisesti todellinen haaste. Puhumattakaan heille, joilla on uniongelmia. Ajatus nukahtamiseen liittyvästä suorittamisesta ja kellonaikojen tarkkailemisesta iltaisin ei kuulosta oikein realistiselta, jos taustalla on esimerkiksi unettomuutta. Ilta- ja yövuorolaisten on vaikea päästä nukkumaan kello 20.30.
    Gwyneth Paltrow’n nukkumisohjeet sopivat parhaiten sellaiselle, joka käy arkisin töissä tai koulussa ysistä viiteen ja asuu yksin tai toisen samanlaista rytmiä noudattavan kanssa – sekä on aamun virkku ja illan torkku. Paltrow’n univinkkeihin kuuluu myös rentoutus- ja ruokailuohjeita, joista mielestäni jokainen voi poimia itselleen sopivimmat hyvien yöunien tueksi.
    Yksi neuvo on ylitse muiden: puhelimen ja älylaitteiden selaaminen kannattaa lopettaa vähintään puoli tuntia ennen nukkumaan menoa. Sinistä valoa hohtavan näytön on todettu monissa tutkimuksissa heikentävän yöunien laatua.  
    Muuten Gwynethin nukkumishaasteessa ei ole mitään mullistavaa: kunhan muistaa varata itselleen aikaa iltaisin rauhoittumiseen ja mennä nukkumaan ajoissa.

”Yksi neuvo on ylitse muiden: älylaitteiden selaaminen kannattaa lopettaa vähintään puoli tuntia ennen nukkumaan menoa.”

Kaksi viikkoa myöhemmin

Haasteen aluksi olin epäluuloinen: voiko viikon haasteella saada mitään rotia vuorotyöläisen nukkumisongelmiin? Säikähdin myös haasteen aikaisia nukkumaanmenoaikoja, mutta nyt huomaan, että olen jäänyt koukkuun niihin. Nykyisin yritän viimeistään yhdeksältä rauhoittaa iltani, kuunnella viiden minuutin rentoutumisnauhan ja olla viimeistään kymmeneltä nukkumassa. Puhelinta en selaa enää sängyssä ja laitan sen lataukseenkin mahdollisimman kauas, etten vahingossakaan alkaisi rämplätä sitä yöllä, jos satun heräämään.

Joskus väsy tulee aiemmin ja kömmin peiton alle mahdollisuuksien mukaan jo vaikkapa kahdeksalta. Onhan minulla myös aamuja, jolloin joudun heräämään 3.30. Uudessa ”uni ensin” -arjessani kotihommat voi usein odottaa virkeämpään olotilaan. Seitsemän tuntia on nykyisin minimi uniaikani, kahdeksan tuntia normi ja yhdeksän tuntia luksusta. Useimpina päivinä nukun sen kahdeksan tuntia. Silloin minun ei tarvitse nauttia edes aamuteetä, joka on ainoa piristeeni. 

Olen huomannut 90 minuutin syklin lisäksi, että itsensä opettaminen nukkumaan samoina aikoina on järkevää. Vaikka olen vuorotöissä ja päivärytmini vaihtelee, säännöllinen nukkumaanmenoaika helpottaa heräämistäni ja ruokkii kehoani tiedolla, että kohta alkaa sen palautumisaika.

Kysely

Kärsitkö unettomuudesta?

Rintaliivien uusin suuntaus free the nipple kehottaa jättämään liivit kaappiin. Ja me kokeilimme

Silloin se alkaa, alakoulun ja yläkoulun taitevuosina. Rintaliivit puetaan ensimmäistä kertaa päälle, ja sitten ne kulkevat mukana koko iän, osalla jopa pelkästä tottumuksesta.

Rintaliivitrendit ovat liikkuneet paksuista kaaritukirintaliiveistä kevyisiin braletteihin – ja nyt suuntauksena on free the nipple. Se tarkoittaa, että yhä useampi nainen luopuu rintaliiveistä — feministipiireissä puhutaan rintaliivittömyydestä ja vapautetuista nänneistä. Liivittömyyden suunnannäyttäjiä ovat toistuvasti liivittä kuvatut superjulkkikset kuten Kim Kardashian

Nännit ja tissit eivät ole kuitenkaan yhteiskunnalle helppo asia pureskeltavaksi – edelleenkään. Kun suomalainen naislaulaja saapuu Linnan juhliin ilman rintaliivejä, se ylittää uutiskynnyksen. Viimeisimmäksi sosiaalisessa mediassa syntyi kiivasta keskustelua Yle Kioskin videosta sensuroiduista nänneistä.

Sosiaalisen median kanavissa vaikuttaa olevan niin, että paljas nänni imetyksen yhteydessä on sallittua, mutta kun kuvasta poistetaan lapsi, nänni muuttuu pornografiseksi sisällöksi – jolloin se on sensuroitava. Keskustelu julki-imetyksestä on toinen lukunsa.

Tällaisia määrittelyjä vastaan feministit taistelevat nännejä vapauttaessaan.

Miksi me käytämme liivejä?

Rintaliivejä käytetään tuen ja kauneusihanteiden mukaisen muodon lisäksi myös nännien peittämiseen. Niitä ei haluta paljastaa, ei edes paidan läpi. 

Naisten keskuudessa on elänyt pitkään sitkeä myytti siitä, että rintaliivittömyys voisi vaurioittaa rintoja. Monet luulevat, että rintaliivien tehtävä on estää painovoimaa venyttämästä rintavarustusta alaspäin.

Ranskalainen tutkija Jean-Denis Roullion on kumonnut tämän väitteen: tutkiessaan 15 vuoden ajan 300 naisen rintoja hän todisti, että rintaliivit ovat terveyden kannalta täysin hyödyttömät. Itse asiassa rintaliivien käyttö heikensi luonnollisia lihaksia, jotka kohottivat rintoja. ”Tissitohtorin” johtopäätös oli, että naisten pitäisi luopua rintaliiveistä.

Jotkut kaipaavat tukea isoille rinnoilleen, mutta moni nainen ei tarvitsisi liivejä laisinkaan. Miksi niiden poisjättäminen tuntuu sitten niin vieraalta monille?

Entä miltä tuntuisi jättää rintaliivit kokonaan pois?

Oona, Heidi ja Viivi kokeilivat liivitöntä elämää ja kertovat nyt ajatuksensa. Rintaliivittömyys vaatii rohkeutta, pienin askelin.

”Siinä ne pomppivat mukana”

”Rintaliivien jättäminen kotiin oli todella vaikeaa, jopa yllättävän hankalaa. Mietin todella pitkään, minkä ihmeen paidan oikein laitan päälle, jotta rintani eivät paista siitä läpi kilometrien päähän. Yritin vakuutella itselleni, että harva ihminen todella tuijottaa etumustani kauhean tarkkaan – ja vaikka joku rintaliivittömyyden huomaisikin, sillä ei olisi mitään väliä. Minulla on kyllä aika pienet rinnat, mutta nännit osaavat paistaa paidoista läpi aika tehokkaasti.

Valitsin lopulta paksun neuleen ja annoin palaa. Uskaltauduin jopa ystävän kanssa lounaalle! Olin toki ylpeä rohkeudestani, mutta petyin hiukan, ettei olo ollut niin vapautunut kuin olin ajatellut. Unohdin koko asian melko pian, eikä oloni ollut mitenkään kovin erikoinen. Siinä ne pomppivat mukana. Ero olisi varmasti paljon huomattavampi, jos rinnat olisivat isot.

En koe kovin suurta tarvetta olla ilman rintaliivejä. Ohuisiin ja kevyisiin liiveihin olen panostanut jo pidemmän aikaa, ja tiukat ja kiristävät push-upit pääsevät päälle vain harvoin. Veikkaan että rintaliivit pysyvät jatkossakin päällä: sellaiset kevyet tuntuvat lopulta aika samalta kuin ei olisi liivejä ollenkaan.” Oona, 20

”En kehdannut mennä kauppaan”

”Aiemmin ajattelin, että ilman rintaliivejä oleminen olisi jotenkin ahdistavaa. Aikaisemmin ei käynyt edes mielessä kokeilla, koska rintani ovat suht kookkaat ja ilman liivejä ne heiluisi paidan alla valtoimenaan. Kesäisenä sunnuntaina kävi kuitenkin niin, että herättyäni vedin vain mekon päälle. Ilman rintsikoita. Oloni oli todella mukava. Mekko oli sen verran napakka, että rinnat pysyivät paikoillaan.

Mökkiolosuhteissa en välittänyt siitä, että nännit piirtyivät mekon rinnukseen, vaikka paikalla oli oman perheen lisäksi myös muita. Häveliäisyys iski kuitenkin kaupan pihassa. Mieleeni tuli Jonna Tervomaa -gate. Mitä ihmiset ajattelisivat, jos kulkisin julkisilla paikoilla nännit näkyen? Vaikka eivät ne siis oikeasti näkyisi, niiden olemassaolo vain tulisi muidenkin tietoon.

Jäin autoon istumaan. En kehdannut mennä kauppaan.” Heidi, 32

”Vaikea pitää rintojen luonnollisesta muodosta”

”Olen aina välillä ilman rintsikoita, jos asu on sellainen, että se näyttää paremmalta tai ei ainakaan huonommalta ilman rintsikoita. Kesällä varsinkin on kiva olla ilman, kevyempi fiilis. OIen joskus ilman liivejä jopa töissä, mutta silloin paidan pitää olla kunnolla peittävä. Minulla on sellaiset nännit, että ne eivät juuri mistään ala kauhean voimakkaasti sojottamaan. Joskus on silti vähän epävarma fiilis ilman rintsikoita.

Kun on tottunut ihannoimaan pyöreää ja epäluonnollista rintojen muotoa, on vaikea alkaa aidosti yhtäkkiä pitää siitä, miltä rinnat luonnostaan näyttävät. Siksi aika usein tulee valittua rintsikat. Vaikka minulla on siis pienet ja pystyt rinnat, jotka selviävät arjessa aivan hyvin ilman tukea ja pysyy paikoillaan.” Viivi, 25

 

 

 

Luonnollinen olotila

Naiset jättävät yhä useammin rintaliivit kotiin – Viivi, Heidi ja Oona kokeilivat, miltä liivittömyys tuntuu

Kuppikoko jossain G:n tietämillä jo kilpparionglemien myötä kun paino nousee ja nousee samalla rinnatkin kasvaa ja kasvaa niin ettei ole enää varaa ostaa tuhottoman kalliista rintaliivejä jättitisseille. Siksi olen ilman rintaliivejä jo kolmatta vuotta enkä huomaa mitään enää missään. Ensin oli vaikeuksia kun tuli "turpiin" jos käveli hiukankin reippaammin, mutta rinnatkin kiinteytyvät kun aikansa pomppivat vapaana ja nykyään ei enää tarvitse hävetä mustaa silmää jonka villinä keikkuva oma...
Lue kommentti