Moni ylipainoinen saa jatkuvasti kuulla kiloistaan niin tuntemattomilta kuin läheisiltäkin. Kuva: Shutterstock
Moni ylipainoinen saa jatkuvasti kuulla kiloistaan niin tuntemattomilta kuin läheisiltäkin. Kuva: Shutterstock

Lihavuuden kyttäämiseltä ja ikäviltä kommenteilta ei aina ole turvassa edes perhepiirissä.

Tietokirjailija Petteri Järvinen mokasi eilen pahasti julkaisemalla Facebook-sivullaan selfien kookkaan tuntemattoman naisen vieressä saatesanoilla: ”Tästä tulee pitkä lento”. Internet tuomitsi Järvisen välittömästi fatshamingista, eli vapaasti käännettynä lihavien häpäisemisestä. 

Vaikka fatshamingille ei ole kunnollista suomenkielistä käännöstä, ilmiö on varsin tuttu myös Suomessa. Sen osoittavat esimerkiksi Me Naisten kehokuvakyselyyn tulleet lukuisat vastaukset. Kun kysyimme, millaisia kommentteja naiset ovat saaneet vartalostaan ja ulkonäöstään, ylipaino toistui vastauksissa kerta toisensa jälkeen. 

”Kun on tuota ylipainoa noin paljon... Sä olit niin hoikka ja hyvännäköinen.” Lilli

”Nuorempana minua haukuttiin usein lihavaksi, ja sitä myös julkisesti naurettiin.” Mardu

”Oletko raskaana? Tosi kiva!” Sarza

”Usein jos syön esimerkiksi salaattia seurassa, saan kuulla, kuinka minun tulisi liikkua, jotta painoni putoaisi. Ei kuulemma riitä, että syö terveellisesti, koska täytyy kuluttaa enemmän kuin syö. Se tuntuu loukkaavalta, koska en ole laihdutuskuurilla – enkä ole ikinä ollutkaan.” Linda

”Nykyisin vähän jokainen luulee saavansa arvostella toisten ulkonäköä. Varsinkin lihominen näyttää olevan suorastaan järkytys joillekin – syökää itse kortisonia, niin katsotaan sitten. Enkä sitä paitsi ole edes lihava, mutta silti tulee kommenttia, pitäisi olla tietyn muotoinen ruipelo.” Keskivartalolihavuus muodiksi

Vieruspaikka jää täyttämättä

Fatshaming ei ole vain tahallaan tai tahattomasti lausuttuja ikäviä kommentteja, vaan myös käytöstä ja asennetta. Tuskin Petteri Järvinenkään kommentoi vieruskaverinsa ylipainoa suoraan vieruskaverille itselleen. Sen sijaan hän lähetti ajatuksensa koko netin nähtäväksi.

Nimimerkki Fat & writing kirjoittaa Future Travel -sivustolla, millaista on olla ylipainoinen lentomatkustaja. Hän kuvailee suunnatonta ahdistusta ennen lentoa. Vaikkei kukaan kommentoisi painoa lentokoneessa tai postaisi siitä kuvia nettiin, matkaan voi tulla monenlaisia ikäviä ja kalliita mutkia, kuten vaatimus maksaa päivän hinta toisestakin istumapaikasta.

Lue myös: Kokosyrjintä tekee ylipainoisten elämästä vaikeampaa: 7 asiaa, joita hoikat eivät joudu miettimään

Kolmekymppinen suomalaisnainen kertoo, että ylipainoinen on asiakaspalvelijoille ilmaa, mutta kerää muiden tuijotukset:

”Vaatekaupassa sanottiin jo ovella, että meiltä ei löydy sinun kokojasi. Bussissa ja junassa vieruspaikkani jäi usein ennen täyttämättä, kun kukaan ei halunnut viereeni. Kerran lentokoneessa stuertti toi vyön jatkopalan ilman, että kysyin sitä – ja ihan turhaan, sillä vyö menee kiinni lanteiltani helposti. Ulkomailla olen tottunut naureskeluun ja osoitteluun, vaikkei se hyvältä tietenkään tunnu. Jos jo ravintolan henkilökunta alkaa osoitella ja nauraa, jätän menemättä paikkaan.”

Isä haukkui lihavaksi

Tuntemattomilta tulevat hämmästelyt ja kommentit loukkaavat, mutta erityisen kipeältä fatshaming voi tuntua, jos sitä joutuu kokemaan lähipiirissään. Jatkuva ulkonäön ja painon lyttääminen, joka alkaa pahimmillaan jo lapsuudessa, voi vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon. 

Moni Me Naisten kyselyyn vastannut kertoi kuulleensa painostaan jo lapsuudenperheessään.

”Isäni haukkui jatkuvasti lihavaksi ja ylipainoiseksi ja vertasi hoikempaan siskoon.” Chibi

”Teini-iässä isoveli haukkui isoperseiseksi ja valmentaja joskus pyöreäksi.” Minä riitän sellaisena kuin olen

”Pahin oli, kun nuorena äitini teki minulle jotakin rantavaatetta ja sanoi: ’kyllä tää ton kaljatankin peittää’. En ollut silloin edes ylipainoinen, ehkä kävin liikaa juhlimassa nuorena. Tapahtuneesta on aikaa, mutta en ole unohtanut moista ilkeyttä.” Ellinoora

”Isäni oli ihan kamala fatsheimaaja. Vauvakuviani kommentoitiin aina painollani vitsaillen. Isäni suosikkitermi minulle oli Michelin-mies. Sain kuulla olleeni valtava. Lisäksi isäni puhui kaikista naisista aina painon kautta. Ylipainoista tätiäni hän kutsui termillä ’nainen ilman kaulaa’. Vastaantulevienkin naisten painoa piti usein kommentoida.” Tiina

”Onkos tullut vähän lisää?”

Lapsuudessa alkanut fatsheimaus ei useinkaan lopu pois kotoa muuttamiseen. Painon tiedusteleminen voi olla vakikysymys, kun kuulumisia soitellaan, tai ainakin painosta saa kuulla mummolassa ja sukujuhlissa.

”Äidiltä ja sukulaisilta olen kuullut, että olen lihava ja pitäisi laihduttaa.” Lissu

”Mummi kun eli, niin hän aina huomasi lihomiset ja laihtumiset.” Katina

”Joka kerta, kun näimme aikuistuttuani, isä syynäsi painoni: ’Onkos tullut vähän lisää?’ Raskaana ollessani isäni kysyi joka puhelussa, paljonko on tullut lisää painoa. Vastasin aina, että ihan sopivasti, koska hän vertaili aina eri naisten raskauskiloja ja piti isoa painonnousua pahana. Olen siis koko elämäni ollut normaalipainoinen lukuun ottamatta muutamia parin vuoden pätkiä, jolloin saattoi painoindeksin mukaan olla pari kiloa liikaa. Joudun olemaan tosi skarppina koko ajan, että en anna painopaineiden ja isäni puheiden vaikuttaa elämääni.” Tiina

”Vanhemmat kommentoi ja kritisoi vatsaa ja ylipainoa, käyvät itse vaa’alla päivittäin ja ovat lievemmin ylipainoisia itse.” Kivi

Onneksi moni kyselyyn vastannut kertoo saaneensa muilta läheisiltä kehuja ja hyväksyntää, jotka paikkaavat lapsuudenperheen asenteista aiheutuneita kolhuja itsetunnossa. 

Unitutkija Henri Tuomilehdon mukaan raskas ateria pitäisi ajoittaa iltaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Unitutkija Henri Tuomilehto kritisoi Helsingin Sanomien jutussa sitä, että suomalaiset syövät väärän määrän ruokaa väärään aikaan. Raskaasti syöminen lounaalla laskee vireystasoa.

Sen sijaan päivän pääateria tulisi syödä vasta myöhään, esimerkiksi kahdeksan aikaan illalla.

Nukkumiseemme vaikuttaa unitutkijan mukaan nimittäin kaksi asiaa: vuorokausirytmi – eli se, mihin aikaan on valoisaa ja pimeää – ja unipaine. Unipaine tarkoittaa ihmisen tarvetta nukahtaa, kehon sisäistä vaatimusta levosta.

– Unipaineeseen voi vaikuttaa syömällä. Jos syö päivällisen kahdeksalta illalla, vireystila laskee ja unipaine kasvaa, jolloin nukahtaminen kello 22–23 maissa on helpompaa, Tuomilehto kertoo HS:lle.

Kysely

Monelta syöt päivällisen?

Oletko aivan poikki työpäivän tai markettivisiitin jälkeen? Syynä voi olla herkistyminen erilaisille ärsykkeille.

Erityisherkkyys on ominaispiirre, josta on viime vuosina puhuttu jatkuvasti enemmän ja jonka yhä useampi tunnistaa itsessään. Kaikki herkkyys ei kuitenkaan ole erityisherkkyyttä, ja herkkyyksissäkin on eroja. Jos esimerkiksi ylivirityt helposti ulkoisista ärsykkeistä, saatat olla pikemminkin ärsykeherkkä kuin erityisherkkä.

Psykologi ja kouluttaja Heli Heiskasen mukaan erityisherkkyys on kokonaisvaltainen ja synnynnäinen koko hermoston ominaispiirre, jonka yksi osa ärsykeherkkyys on.

– Ärsykeherkkyys tarkoittaa erityisherkän ihmisen kohdalla taipumusta ylivirittyä ja väsyä runsaista ärsykkeistä. Huomatessa jokaisen pikkuasian hän väsyy nopeasti joutuessaan käsittelemään niin paljon tietoa.

Ärsykeherkkää rasittavia aistimuksia on paljon. Niitä ovat esimerkiksi kirkkaat valot, voimakas kosketus ja epämiellyttävä materiaali vaatteissa. Myös pahat hajut ja maut, kiire, uudet asiat, ihmiset ja miellyttävätkin asiat voivat olla rasittavia ärsykkeitä. 

Herkkyys voi olla myös opittua. Ärsykeherkkyys voi olla seuraus pitkäaikaisesta stressistä ja uupumuksesta, eikä se välttämättä liity erityisherkkyyteen.

”Mitta tulee täyteen nopeasti ja ärsykeherkkä kaipaa rauhaa.”

Heiskasen mukaan ei-herkät ihmiset eivät yleensä väsy yhtä nopeasti, sillä he eivät havaitse kaikkia tai välttämättä lainkaan samoja asioita kuin ärsykeherkkä.

– Ärsykkeille herkkä ihminen kokee asiat voimakkaammin, jolloin mitta tulee täyteen nopeasti ja ihminen kaipaa rauhaa.

Ärsykeherkkä ei sen sijaan ole välttämättä taipuvainen emotionaalisuuteen, aistiherkkyyteen tai syvällisyyteen, joita pidetään eritysherkkyyden muina keskeisinä piirteinä.

Elämä on tasapainottelua

Heiskasen mukaan ärsykeherkyyteen auttaa tasapainon löytäminen. Sitä etsiessä joutuu rajaamaan tarkemmin arjen asioita: mitä tekee ja milloin lepää.

– Jos välttelee liikaa ärsykkeitä, on entistä alttiimpi niille. Mutta jos liikaa altistaa itseään, se aiheuttaa ylikuormitusta ja lisäherkistymistä, Heiskanen kertoo.

Ylikuormittuessaan ärsykeherkkä ei suoriudu hyvin arkipäiväisistä asioista, kuten työstään tai koulutehtävistä. Kun suorituskyky laskee, ihminen voi kokea huonommuutta verratessaan itseään muihin. Ylikuormitus voi johtaa hermoston yliviritystilaan, joka aiheuttaa väsymystä, ärtyneisyyttä ja ajatuksen tökkimistä.

”Ärsykeherkkyys auttaa tekemään tavallista tarkempia havaintoja.”

Heiskanen muistuttaa, että ärsykeherkkyydessä on tietysti myös hyviä puolia.

– Se pakottaa harjoittelemaan ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnista, sekä auttaa tekemään tavallista tarkempia havaintoja. Myös syvemmät aistimukset auttavat nauttimaan miellyttävistä asioista entistä enemmän.

Mistä ärsykeherkkyyden voi tunnistaa?

  1. Tavalliset työpäivät, ostosreissut supermarketissa tai ihmisvilinä rasittaa sinua enemmän kuin muita.
  2. Koet ja ymmärrät asiat syvemmin. Havainnot ovat vivahteikkaita, ja huomaat pienet yksityiskohdat.
  3. Oma tila on sinulle elinehto.  
  4. Pyrit vähentämään ylimääräistä hälyä.