Voimakkailla jaloilla kelpaa taivaltaa. Kuva: Shutterstock
Voimakkailla jaloilla kelpaa taivaltaa. Kuva: Shutterstock

Persjalkainen jaksaa kävellä mihin vain, on osa voimakasta sukua – ja kantaa maitotonkkaa näppärästi. 

Oletko kenties persjalkainen? Siis perinteikkään suomalaiskansallinen, voimakas ja sitkeä, vahvoilla mutta suhteessa lyhyillä jaloilla varustettu nainen? Et todellakaan ole yksin.

Kysyimme hiljattain lukijoilta, miten he näkevät oman vartalonsa ja ulkonäkönsä. Yksi asia nousi esiin useasti: persjalkaisuus. Naiset kuvailivat itseään tanakoiksi ja tavallisiksi. Jalkojen kerrottiin olevan lyhyet ja paksuhkot, tosin voimakkaat. 

Yksikään lukijoista ei maininnut persjalkaisuutta negatiivisessa yhteydessä – ja miksi mainitsisikaan? Persjalkaisuus voi kuulostaa tylyltä kuvaukselta, mutta sillä on oikeastaan lukuisia miellyttäviä, voimaa ja hyvää fiilistä uhkuvia merkityksiä.

1. Persjalkainen on yhteydessä juuriinsa

Persjalkaisuus kulkee suvussa. Vartalon malli on konkreettinen yhteys oman suvun naisiin ja tuo tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Persjalkainen nainen on linkki vahvojen sukupolvien ketjussa. 

”Nuorempana noloilin reisiäni, mutta nyt näen niissä hyvääkin. Tyttäreni on perinyt jalkani, hänellä ne ovat aina näyttäneet ihanilta,” persjalkaiseksi tunnustautuva äiti kirjoittaa. 

”Jalkani ovat kantaneet kohta neljäkymmentä vuotta minua mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, paikoissa ja kunnossa.”

Persjalkaisuus liittyy paitsi sukuun, myös paikkaan. Lyhyt, mutta vahva alavartalo yhdistetään erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Idässä ja pohjoissessa ollaan tutkitusti lyhyempiä kuin eteläisessä ja läntisessä Suomessa. On tosin hyvä huomata, että persjalkaisuus ei vaadi lyhyyttä. 

Me Naisten bloggaaja Veera Korhonen kirjoittaa leikkimielisesti kainuulaisen suonylittäjän jaloista – kuvailu on kuulemma peräisin hänen isältään. Kehonkuvakyselyyn vastannut kolmekymppinen nainen taas kuvailee olevansa ”persjalkaista itäsuomalaista rotukarjaa”.

2. Persjalat kantavat mihin vain

Persjalkainen liikkuu ketterästi tai vähintäänkin sisukkaalla mielellä vaikeassakin maastossa. Lyhyillä jaloilla ei ehkä tavoitella Usain Boltin juoksuaikoja, mutta niillä jaksetaan ”köpöttää ihan minne vain”, kuten parikymppinen persjalkainen kuvailee. 

”Jalkani ovat kantaneet kohta neljäkymmentä vuotta minua mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, paikoissa ja kunnossa. Olen pystynyt aina luottamaan siihen, että ne kantavat minua ja menevät eteenpäin,” 39-vuotias nainen toteaa kiitollisena. 

Taitaa olla niin, että evoluutio on suosinut hyvällä voimantuotolla varustettuja mutta kompaktin kokoisia persjalkoja. Niillä pärjää pohjoisen olosuhteissa. 

3. Persjaloissa sulautuu halutessaan joukkoon

Kun suomalainen nainen tarkoittaa olevansa ihan jees ja ihan kuin muutkin, hän kertoo olevansa ”aika normaali suomalainen persjalkainen", ”semmoinen persjalkainen suomalainen nainen” tai ”tavallinen suomalainen lyhytjalkainen nainen”.

Erikoisuudentavoittelu ja yksilöllisyys voivat olla muodissa, mutta joskus on ihan mukavaa olla yksi lukuisista tavallisista, suomalaisista persjalkaisista naisista. 

”Sanotaanko näin, ettei tällä vartalotyypillä Italiasta farkkuja ostella.”

4. Persjaloissa on Suomi mainittu -potentiaalia

Myönnetään, persjalkainen ei äänneasultaan ole suomen kielen kaunein sana. Mutta ainakin persjalkaisuus on jotakin omintakeista, samassa sarjassa suojalkapallon ja kalsarikännien kanssa. Persjalkaisuuden käsitettä ei taida olla missään muussa kielessä.

Voi olla, että persjalkaisuudesta tulee vielä samanlainen kansainvälinen ilmiö kuin kalsarikänneistä. 

”Sanotaanko näin, ettei tällä vartalotyypillä Italiasta farkkuja ostella,” persjalkainen kolmekymppinen kuvailee kroppaansa. 

Toinen huomauttaa, että espanjalaiset farkut kyllä istuvat kuin hansikas käteen. Persjalat siis tuskin ovat pelkästään suomalainen ilmiö. Ilmaisu persjalkaisuus on kuitenkin melko varmasti keksitty Suomessa, koska moinen sana tuskin olisi voinut tulla mieleen muille kuin suomalaisille. 

Jäämme odottamaan kansainvälisiä juttuja, joissa yritetään selittää, miten persjalkaiset eroavat muista ihmisistä, joilla heilläkin jalat alkavat, no, persiistä. 

5. Persjaloissa on asennetta

”Jalkani ovat luonnostaan vahvat ja lihaksikkaat. Ajatuksesta tulee terve ja sisukas olo, sellainen suomenhevosfiilis. Kuvittelen, että koska reiteni ovat lihaksikkaat, myös sydämeni on vahva, lihashan se on sekin”, kirjoittaa persjalkainen nainen.

”Justiina-hengessä eteenpäin,” toteaa toinen. 

Persjalkainen nainen ei luovuta. Siitä kertoo esimerkiksi erään jo edesmenneen mummon näkemys siitä, että persjaloilla jaksaa hyvin kantaa maitotonkkaa. Nykyään on vähemmän maitotonkkia, mutta kyllä persjaloilla kantaa vaikka läppärilaukkua tai elämään kuuluvia murheitakin aika hyvin. 

Huolehtikoon omista asioistaan!

5 syytä, miksi suomalaisen naisen persjalkainen vartalotyyppi on evoluution ehdoton huipentuma

Vierailija kirjoitti: Ei kuitenkaan kannata ulkoilemaan lähtiessä pukeutua 4 numeroa liian pieniin 6 euron sukkahousuihin. Meitä on syytetty tyylittömiksi. Ainoa, joka meitä on syyttänyt tyylittömiksi, on Anu Saagim, jolta minä ainakaan en ota vastaan kommentteja ulkonäöstäni!
Lue kommentti
Lakoista voi valmistaa myös helposti hilloa. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Hilla, lakka ja suomuurain – rakkaalla marjalla on monta nimeä. Listasimme syyt, miksi soiden helmiä kannattaa ehdottomasti syödä.

1. Ne ovat pullollaan hyviä ravintoaineita

Lakka sisältää runsaasti esimerkiksi C-vitamiinia ja kuitua. Erityisesti C-vitamiinin lähteenä lakka on verraton.

2. Ne tekevät hyvää hipiälle

Hillan siemenet ovat täynnä öljyä, joka sisältää äärimmäisen terveellisiä monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lakan siemenöljyn on huomattu tekevät iholle varsin hyvää. Siksi sitä käytetään yleisesti myös kosmetiikkatuotteissa.

3. Ne taistelevat bakteereja vastaan

Lakka sisältää ellagihappoa, jonka arvellaan olevan hyödyksi suoliston bakteeritoiminnalle. Hallauutteeksikin kutsuttu happo hillitsee huonojen bakteerien kuten salmonellan kasvua suolistossa.

4. Ne voivat tuoda helpotusta vaikealle vatsalle

Lakkoja on käytetty vuosisatojen ajan hoitona esimerkiksi ripuliin, ummetukseen ja turvotukseen. Niiden sisältämä kuitu auttaa pitämään ruuansulatuksen kunnossa.

5. Ne hellivät sydäntä ja verisuonia

Hillat sisältävät paljon rautaa ja muita terveydelle tärkeitä mineraaleja. Lisäksi niissä on paljon hyviä rasvahappoja. Nämä ainekset tekevät hyvää verenkierrolle ja sydämelle.

6. Ne saattavat ehkäistä syöpää

Lakan vaikutusta ihmisen syöpäsoluihin on testattu Suomessa. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Kun ihmisen paksusuolisyöpäsoluja käsiteltiin taannoisissa tutkimuksissa lakkauutteella, syöpäsolujen liikkuminen hidastui.

7. Ne ovat käsittämättömän herkullisia!

Mikäs sen parempi syy syödä enemmän lakkoja. Lakat toimivat mainiosti sellaisenaan tai esimerkiksi jogurtin kera. Jos haluat sujauttaa soiden helmen jälkiruokaan, kokeile Kalle Palanderin suosimaa vaniljapannacottaa lakkasorberilla tai rukiista kääretorttua.

Hehän ovat jo melkein valmiita kymmenottelijoita, vai?

Huonosti menivät suomalaisilta yleisurheilun MM-kisat. Ei edes keihäsmitalia. Tarvitaan uusi strategia, jos maamme reipas nuoriso ei enää halua heitellä leppäkeihäitä!

Miten olisi kymmenottelu? Todellisten urhojen laji, jossa pitää osata sekä heittää että juosta että hypätä. Meillähän on Suomessa jo valmiiksi laji, jossa treenataan kaikkia noita tasapuolisesti, joten miten olisi, voitaisiinko kansallistalkoiden hengessä alkaa valmentaa huippupesäpalloilijoista kymmenottelijoita? Esimerkiksi Lapuan Virkiän Janette Lepistö ja Vimpelin Vedon Mikko Kanala näyttävät heittävän keihästä jo ihan maailman huippuottelijoiden tasolla! Naisilla laji on kyllä seitsenottelu, mutta idea on sama. 

Tästä on saatava asiantuntijalausunto. YLEn urheilun asiantuntija, entinen kymmenottelija Jarkko Finni suostuu spekuloimaan.

–  Muuten hyvä idea, mutta ikä on ongelma! En usko, että 25-vuotias pesäpalloilija ehtisi enää opetella seiväshyppyä. Se on vaikea laji, jos sen aloittaa myöhään.

Finnin mukaan toisen ottelupäivän alku muodostuisi ehkä ongelmaksi: aitajuoksu, kiekonheitto ja seiväshyppy ovat vaikea setti ottaa haltuun enää aikuisena.

–  Tosin on poikkeuksia. Maailmanennätysottelija Roman Šebrle aloitti kymmenottelun vasta 17-vuotiaana, ja hänellä oli taustallaan palloilulajeja. Hän oli poikkeuksellisen nopea oppimaan.

Pesäpallo sinänsä on Finnin mielestä hyvä pohjalaji yleisurheiluun: monipuolinen, kehittää voimaa ja kestävyyttä, kuten muutkin palloilulajit. Pesäpallossa oppii lisäksi heittämään.

Seiväshyppy on vaikea laji.

– Varsinkin tytöissä erottuvat meidän seurassa (Jyväskylän kenttäurheilijat) pesäpalloa harrastaneet. Ja jos keihäänheittoa ajattelisi, pesäpalloilijoilla on melkein se tarvittava ristiaskelkin jo valmiina, kun he ottavat sillä lyöntiin vauhtia...

Onko räjähtävyyttä?

Eli ainakin keihäänheitto voisi hyötyä parista kansallislajin ässästä. Finni toteaa, että kymmenotteluun päädytään yleensä yleisurheilupohjalta. Aika hyvä pitää olla, jotta pääsee huipulle: pesäpallotausta ei Finniä vakuuta.

–  On nimittäin vielä räjähtävyyspuoli. Veikkaan, että nykyiset kotimaiset kymmenottelijatkin ovat räjähtävämpiä kuin pesäpalloilijat.

Okei sitten. Paitsi Finnin veikkaus saattaa osua pieleenkin: Sotkamon Jymyn Niilo Piiponniemi juoksee 30 metriä reilusti alle neljän sekunnin, ja kun eri lajien huippujen staattista ponnistusvoimaa testattiin, Vimpelin Mikko Kanala osoittautui räjähtävämmäksi kuin lentopalloilija tai koripalloilija.

Suomalaisen huippuyleisurheilun yksi ongelma kyllä saattaa olla juuri pesäpallo. Ja enduro, ja tankotanssi, ja alppihiihto, ja lumilautailu, ja uinti… Ongelma piilee nimittäin siinä, että ennen vanhaan melkein kaikki lahjakkaimmat junnut haravoitiin yleisurheilun piiriin. Koulussa yleisurheiltiin ja sieltä ohjattiin lahjakkuudet paikalliseen urheiluseuraan. Nyt mahdollisia lajeja on paljon enemmän, ja monta loistokasta kymmenottelijaa ja aituria harrastaa tälläkin hetkellä jotain ihan muuta.

Kuka voittaa Suomelle seuraavaksi yleisurheilussa MM-mitalin?

–  Vilma Murto seiväshypyssä.
 

Alexandra Shulmanin kuvaa kehuttiin vuolaasti, mutta Shulman itse ei ymmärrä, miksi tavallisesta bikinikuvasta pitää tehdä niin iso asia.

Kehopositiivisuus on ehdottomasti yksi parhaimpia asioita, mitä vuodella 2017 on ollut tähän mennessä tarjota. Yhä useampi vannoo sen nimeen, että kaikki saavat näyttää juuri siltä kuin haluavat, eikä kenellekään ole oikeutta kommentoida toisen ulkonäköä.

Lue myös: Kolme eri ikäistä naista kertoo kehosuhteestaan: ”Tässä kropassa eletään vain kerran”

Hyvällä asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Refinery29-sivusto kertoo britannian Voguen entisestä päätoimittaja Alexandra Shulmanista, joka julkaisi vähän aikaa sitten itsestään kuvan bikineissä. Kuvassa hän seisoo uima-asussa hotellihuoneessa, ja kuva on otettu vastapäisen peilin kautta.

59-vuotiaan Shulmanin kuvaa kehuttiin vuolaasti siitä, kuinka rohkeaa sen julkaiseminen oli ja miten hyvää esimerkkiä Shulman näyttää muille.

 

Time for the boat trip

Henkilön Alexandra Shulman (@alexandrashulman) jakama julkaisu

Eräs kommentoijista kertoo, että rakastaa sitä, kuinka Shulman ylentää tavallisen selfien uudelle tasolle. Toinen puolestaan kuvailee kuvaa raikkaaksi tuulahduksesi sen jälkeen, kun on nähnyt jatkuvasti vain lukemattomia hoikkien ihmisten kuvia sosiaalisessa mediassa.

Mutta hetkinen – Shulmanin selfie ei siis ole ihan tavallinen vaan jollain tavalla erikoinen, eikä kuva olisi ehkä yhtä hyvä, jos hän olisi eri kokoinen?

Tätä ihmetteli myös Shulman. Hän hämmästyi kommenttien määrää – niitä on ehtinyt kertyä jo yli 4 000. Vaikka kommentit toki tarkoittavat hyvää, ne tekivät samaan aikaan kuvasta isomman asian kuin mitä se todellisuudessa oli.

”Minusta ei ole koskaan tuntunut siltä, että sillä olisi väliä, miltä näytän bikinit päällä.”

– Minä sattumoisin rakastan bikinejä, eikä minusta ole koskaan tuntunut siltä, että sillä olisi väliä, miltä näytän ne päällä, Shulman sanoo.

Hän ei itse näe syytä sille, miksi tavallista bikinikuvaa pitäisi ajatella rohkeana tai esimerkillisenä tekona. Kuvassa kun on ihan tavallinen ihminen bikineissä – siinä se.

– En osannut arvata, että sellaisen kuvan julkaisu, jossa olen bikinit päällä, voisi saada aikaan vihaa saatika valtavan määrän kehuja, Shulman sanoo.

Vaikka kehuilla ja positiivisilla kommenteilla tarkoitettiin hyvää, Shulman muistuttaa yhdestä asiasta: kehopositiivisuuden mukaan kaikki vartalot ovat hyviä ja normaaleja, eikä niistä tarvitse tehdä isoa numeroa missään mielessä.

Sometuksesta jumiutunut niska on hoidettavissa hyvän ergonomian ja täsmäjumpan avulla.

Puhelimella somettaminen ja viestien kirjoittaminen voi olla hauskaa, mutta ne ovat myös suorassa yhteydessä niska- ja selkäkipuihin. Helsingin Sanomat uutisoi ruotsalaistutkimuksesta, jossa seurattiin viiden vuoden ajan 7 000 nuorta aikuista. Yli 20 tekstiviestiä päivässä lähettäneet ilmoittivat useammin kärsivänsä niskan ja yläselän kivuista. 

Tutkimuksessa raportoitiin myös sormien tunnottomuudesta ja nipistelystä. Tutkijoiden mukaan kuusi tekstiviestiä päivässä näytti olevan raja, jonka jälkeen kipu- ja tunnottomuusoireet alkavat lisääntyä. Jos omaa viestittelyä alkaa laskea, huomaa, että kuusi tekstiviestiä tulee lähetettyä, noh, vähintään ennen lounasaikaa. 

Helsingin Sanomien jutussa haastateltu Selkäliiton selkäneuvonnan koordinaattori Maria Sihvola arvioi, että vietämme älypuhelimen ääressä keskimäärin kahdesta neljään tuntia päivässä, eli hurjat 700–1400 tuntia vuodessa.

Voi toki miettiä, onko älypuhelimen ääressä tarpeellista viettää niin paljon aikaa, mutta joka tapauksessa älypuhelimen selausasentoon tulisi kiinnittää huomiota. Pää kumarassa selaaminen voi ajan mittaan aiheuttaa niskan välilevyn rappeutumista. Normaalissa asennossa pää painaa viisi kiloa, mutta kumarassa ryhdissä, 60 asteen kulmassa, niskalle kohdistuu painetta jopa 27 kilon edestä.

Someniskasta ei ole pakko kärsiä. Virkisterin fysioterapeutti Riikka Ilmivalta laati Me Naisille vinkit someniskan ehkäisyyn ja hoitoon.

Näin ehkäiset someniskan:

1. Tärkeintä someniskan ehkäisyssä on somen käytön vähentäminen. Jos vietät paljon aikaa älypuhelinta näppäillen, mieti, tarvitseeko sinun todella käyttää niin paljon aikaa somettamiseen.

2. Kiinnitä somettaessasi huomiota koko selkärangan oikeaan, luonnolliseen asentoon, jolloin pää pysyy automaattisesti rangan jatkeena. Älä nojaa kauheasti eteenpäin: jos ylävartalo on C-kirjaimen mallinen, pää roikkuu automaattisesti. Jos istut somettaessasi, nojaa selkänojaan.

3. Jatkuva käsien kannattelu somettaessa aiheuttaa särkyjä. Tue käsiä käsinojaan aina kun mahdollista. 

4. Näpyttele älypuhelinta molemmilla käsillä, ettei kroppa muutu toispuoleiseksi.

5. Aina ei tarvitse näpytellä. Käytä niin sanottua puhelimen virtuaalisihteeriä: monesti tekstiviestit voi kirjoittaa ja puhelut soittaa antaen puhelimelle äänikomentoja.

6. Jos sometat edelleen huonossa asennossa, pyydä vaikka läheistäsi ystävällisesti huomauttamaan asiasta. Voit myös hankkia työpisteen äärelle peilin, jos et muuten huomaa olevasi huonossa asennossa.

Iskikö someniska? Näin hoidat sen kuntoon:

1. Muista edelleen vähentää somen käyttöä. Mitä enemmän välttelet staattista paikallaan oloa, sen parempi. Aktiivinen elämäntapa pitää pois somen ääreltä.

2. Someniska johtuu staattisesta asennosta, joten käytä kroppaa monipuolisesti arjessa ja liikuntaharrastuksissa. Mikä tahansa liikunta hyötyliikunnasta lihaskuntoharjoitteluun edistää aineenvaihduntaa.

3. Rintarangan elastisuuden ylläpitäminen on tärkeää, sillä somettaminen ja näyttöpäätetyöskentely jäykistävät rintarankaa. Yläkroppaa voi virkistää keppijumpalla ja rintarangan kiertoliikkeillä.

4. Somettaminen tekee myös yläniskasta todella kireän. Yläniskaa voi mobilisoida vaikka automatkalla tai tuolilla istuessa: tee hyvin pieniä painalluksia takaraivolla selkänojaan, vuorotellen painaen ja rentouttaen niskaa. Liikeessä voi viedä leukaa hieman taakse ja alaspäin.